Italian Trade Connections järjesti 5.2. Italian suurlähetystön tukemana italialaisten viinien workshopin ravintola Palacessa. Meidät kutsuttiin mukaan blogin kautta. Mukana oli viisitoista italialaisten viinien tuottajaa, joiden viinejä ei vielä ole saatavilla Suomessa.
Castello Solicchiatan lippulaivaviini on Castello Solicchiata 2007 (70 % Cabernet Franc, 25 % Merlot, 5 % Cabernet Sauvignon). Tuoksusta löytyi hilloa, herukkaa ja tummia marjoja. Maku oli marjainen ja hieman pippurinen. Tanniineja oli kohtalaisesti. Valikoiman "toisen linjan" viini on Secondo di Castello Solicchiata 2009 (50 % Cabernet Franc, 50 % Merlot). Myös tästä löytyi tummia marjoja ja pippuria, mutta kokonaisuus oli hieman kevyempi.
Valikoiman Pinot Noirit yllättivät erilaisuudellaan. Sant'Elia 2010 ja Boschetto Rosso 2010 olivat nahkaisia ja puolukkaisia, mutta samaan aikaan niissä oli myös Etnan rinteiden vulkaanisen maaperän mukanaan tuomaa mineraalisuutta. Mielenkiintoinen, mutta tottumista vaativa maku.
Antica Casa Vinicola Scarpan Ruché Monferrato Rosso 2009:n (100% Ruché) tuoksusta löytyi rusinaa, hunajaa ja marmeladia. Makean tuoksun vastineeksi maku oli kuiva, jälkimaussa oli kuitenkin aavistus rusinaa. Tämä oli molemmille messuilta parhaiten mieleen jäänyt punaviini.
Tenuta Cocci Grifonin Offida Pecorino Colle Vecchio 2013:n (100 % Pecorino) tuoksussa oli omenaa, limeä ja pähkinää. Maku oli kuiva, sitruksinen ja mausteinen. Valkoviinejä oli tarjolla muutamia (mm. Pinot Grigiota ja Chardonnayta) ja tämä oli niistä mieluisin.
Jälkiruokaviinejä ei ollut tarjolla kovinkaan paljon. Villa Cavicianan Maddalena oli namimakea, mutta kuitenkin elegantin tasapainoinen.
Erede di Chiappone Armandon Nizza Rú 2009 oli varsin mainio Barbera d'Asti: mausteinen ja tasapainoisen tanniininen. Saman tilan Freisa d'Asti San Pedra 2009:ssa oli nahkaa ja rusinaa, hyvä viini sekin.
Villa Mangiacanella oli varsin edustava kokoelma punaviinejä. Ensimmäisenä meille suositeltiin chianteja ja lasiin valikoitui Chianti Classico 2011, joka olikin varsin hyvä käyttöviini, kirsikkainen ja marjainen. Sen herkullinen ja hedelmäinen maku suorastaan vaati pizzaa seurakseen. Tilan Mhuri 2012 (80 % Sangiovese, 20 % Canaiolo) oli entry level -viini ja se olikin varsin helppoa juotavaa. Sen sijaan supertoscanalainen Aleah 2009 (100 % Merlot) oli täyteläinen ja maukas, siinä oli taatelia ja savua ja se sai toteamaan Sidewaysia mukaillen "I'm drinking that fucking merlot".
Lopuksi voisi vielä mainita Italian Wine Atelierin Prosecco Spumante Extra Dryn, joka oli kesäisen kepeä ja päärynäinen kuohuviini sekä saman tilan Amarone della Valpolicella Classico 2010:n, joka oli täyteläisen marjainen ja makea, mutta kuitenkin tasapainoinen viini.