keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 12.1.2016: Itävalta

Ravintola Basen yhdestoista viiniklubivuosi alkoi Elijah Nelsonin esitellessä Itävallan viinejä.



Itävallan viinihistoria vie yllättävän pitkälle, noin 3 000 vuoden taakse, sillä varhaisimmat viininviljelyyn viittaavat löydöt ovat kelttien ja roomalaisten ajalta 700-luvulta eaa. Vuosituhansien aikana Itävallan viinintuotanto on vuorotellen kukoistanut ja hiipunut. Sen huippuhetket olivat Rooman valtakunnan aikaan ja keskiajalla, jolloin maassa oli kymmenen kertaa enemmän viinitarhoja kuin nyt.

Nykyisin Itävallan noin 32 000 viinitilalla viljellään viiniä yhteensä noin 40 000 hehtaarin alueella ja tuotetaan noin 2,5 miljoonaa litraa viiniä vuodessa. Viineistä 70 % on valkoviinejä ja 30 % punaviinejä.



Felsner Lössterrassen Grüner Veltliner 2014
(Weingut Felsner, Niederösterreich; 13,90 €)
Viinin tuoksussa oli omenaa, aprikoosia, herukanlehteä, raparperia ja trooppisia hedelmiä. Maku oli hapokas, mutta siiderimäinen, siinä on vihreää greippiä, omenaa ja vahamaisuutta, joka tuntuu kinuskin kaltaisena makeutena hapokkuuden alla. Viini ei edustanut niitä pippurisimpia Grüner Veltlinereitä, vaan oli hedelmäisempää ja raikkaampaa luokkaa. Siikatartarin kanssa se sopi hyvin, ja seurueen kesken äänestettäessä viini sai jaetun ykkössijan.
Grüner Veltliner on saatettu tuntea jo 900-luvulla. Se on Traminerin ja harvinaisen St. Georgenin risteytys; Traminerin kautta se voi olla myös Pinot Noirin sisarpuoli tai isovanhempi. Nykyisin Grüner Veltliner on Itävallan tärkein rypälelajike. Siitä tehdyissä viineissä on sitrusta, persikkaa, mahdollisesti pippuria ja mineraalisuutta. Se on Itävallan viljellyin rypälelajike n. 29 % osuudellaan.
Heinrich Zweigelt 2013
(Weingut Heinrich, Burgenland)
Muiden mielestä viinin tuoksussa oli kirsikkaa, Marjutin mielestä päällimmäisenä oli mustikkaa ja sen jälkeen kirsikkaa ja hieman vadelmaa. Niiden lisäksi tuoksussa on vaniljaa ja Jussin mielestä myös mustetta. Maku oli itävaltalaisten punaviinien tapaan kevyt, hapokas, marjaisa, jonkin verran mausteinen ja pippurinen. Kiva pinotnoirmainen yleisviini. Seurueen äänestyksessä Zweigelt pääsi jaetulle ykkössijalle Grüner Veltlinerin kanssa.
Zweigelt on Dr. Fritz Zweigeltin vuonna 1922 kehittämä St. Laurentin ja Blaufränkischin risteytys. Siitä saadaan hapokkaita, mutta pehmeitä, marjaisia, kirsikkaisia ja vadelmaisia viinejä, joissa voi olla myös mausteisuutta ja parfyymisuutta. Se on Itävallan viljellyin punainen rypälelajike.
Heinrich Blaufränkisch 2013
(Weingut Heinrich, Burgenland)
Tuoksussa oli Marjutin mukaan kirsikkaa ja muiden mukaan mustikkaa, mustetta, mausteita ja vaniljaa. Tuoksu ei ollut yhtä mehuisan makea kuin Zweigeltin, samoin maku oli aavistuksen tanniinisempi ja hedelmäisempi. Viini oli kuitenkin kevyehkön kirsikkainen ja hapokas ja sen mausta erottui myös aavistus pippuria ja kahvia.
Blaufränkisch tuottaa keskitanniinisia ja -hapokkaita, pippurisen mausteisia viinejä, joissa on kirsikkaa ja tummia marjoja. Se on Itävallan toiseksi viljellyin punainen rypälelajike.


Schneider Sankt Laurent 2013
(Weingut Schneider, Thermenregion; 17,99 €)
Tuoksussa oli Marjutin mielestä jotain raikasta eukalyptus-menthol-minttu-akselilta, hieman mustikkaa, vaniljaa, nahkaa, mausteita ja myöhemmin puolukkaa. Maku oli hapokas, puolukkainen ja mausteinen, Jussin mielestä siinä oli myös eukalyptusta.
St. Laurent tuottaa kirsikkaisen hedelmäisiä viinejä. Se on Itävallan kolmanneksi viljellyin punainen rypälelajike.
Nittnaus Eiswein Welschriesling 2012
(Winery Hans & Christine Nittnaus, Burgenland)
Eiswein tehdään rypäleistä, jotka on poimittu ja puristettu jäisinä. Tämän viinin rypäleet on poimittu -9 °C pakkasessa. Sen tuoksussa oli häivähdys kukkaisuutta, hunajaa, aprikoosia, persikkaa ja rusinaa ja maussa lakkaa, hunajaa ja rusinaa. Viini oli siirappinen ja makea (jäännössokeria 198 g/l), mutta sen hapot riittivät tasapainottamaan runsasta makeutta. Tämäkin oli seurueen suosikki, mutta niin jälkiruokaviinit aina ovat.
Welschriesling tuottaa mietoja, mutta hapokkaita, hedelmäisiä tai kukkeita viinejä, joissa on omenaa, sitruunaa, hunajaa. Siitä tehdään sekä kevyitä että täyteläisiä valkoviinejä ja jälkiruokaviinejä. Nimestään huolimatta se ei ole sukua Rieslingille. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti