sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Blinejä ja samppanjalaseja

Hyvän ja pahan taistelusta selvinnyt raatimme kokoontui Dom Loppasuille blinien ääreen. Scifististen viinien jälkeen perusteellinen samppanjalasivertailu alkoi kiinnostaa muita raatilaisia, joten mikä olisikaan parempi syy juoda samppanjaa koko illan ajan hyvässä seurassa hyvän ruoan äärellä? (Olemme myös vertailleet laseja kahdestaan viime juhannuksena.)




Alkumaljana tarjoilimme latvialaishenkisen Kir-tyyppisen drinkin:

  • 2 cl Riga Black Balsam Currantia
  • 15 cl kuohuviiniä

Mustaherukkaliköörin korvasimme mustaherukan makuisella Riga Black Balsam Currantilla, kuohuviininä oli jouluna Riikasta ostettu Rīgas Prestige Cuvée Brut (espanjalainen Sauvignon Blanc, 4,69 €). Jatkokehitystä varten merkitään muistiin, että myös makeampi kuohuviini olisi toiminut.

Alkumaljan jälkeen oli aika siirtyä illan varsinaiseen ohjelmaan. Koska tarkoituksena oli testata laseja, päätimme tarjota samaa samppanjaa koko illan ajan. Valitsimme juomaksi viikko sitten hyväksi havaitsemamme Viking Linen laivan samppanjan Charles Heidsieck Brut Réserven (Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; Alkossa 49,90 €, Viking Club -hinta 29,90 €). Sopivasti huomasimme myös Soppa365:stä, että Samuil Angelov suosittelee sitä blinien seuraksi. Lupaavaa!



Martinilasi
Martinilasi päätyi mukaan vertailuun puolittain vitsin vuoksi todistamaan, että laseilla on eroa. Oikeastaan lasin olisi pitänyt olla coupé-mallinen samppanjalasi, mutta koska kenelläkään ei ollut sellaisia, päätimme martinilasin olevan tarpeeksi lähellä. Ketään ei yllättänyt, että se oli huono samppanjalasi; samppanjan tuoksua ei tuntunut oikeastaan yhtään ja maku oli vain hapokkaan sitruksista ilman sen kummempia muita aromeita. Siirsimme martinilasit nopeasti syrjään ja siirryimme huilulaseihin.



Iittala Essence
Totesimme Essence-lasin jälleen kauniiksi ja selkeälinjaiseksi lasiksi, joka miellyttää silmää. Muotoilu ei kuitenkaan korvaa sen puutteita työkaluna. Essencestä samppanjan tuoksu oli voimakkaampi ja jyrkempi kuin muista laseista. Trooppiset kypsät hedelmät, ananas ja mango, korostuivat voimakkaasti, samoin kärähtänyt paahtoleipä. Samppanjan maku oli tiukka ja sitruksinen, melko yksipuolinen ja hieman ärhäkkä.

Riedel Ouverture Champagne Glass
Ouverture-sarjan lasissa viinin tuoksu oli makeampi, täyteläisempi ja runsaampi kuin Essence-sarjan lasista, samoin maku oli makeampi ja hedelmäisempi. Sitruksisuus oli edelleen melko hallitsevaa. Ouverture oli kelpo peruslasi, joka ei herättänyt sen kummemmin tunteita puolesta tai vastaan ja huilulaseista edelleen ykkösvalinta.



Riedel Veritas Champagne Glass
Veritas-lasissa samppanja tuoksui vähemmän kuin muissa laseissa. Se oli hämmentävää, koska lasi on kuitenkin tehty juuri samppanjaa varten. Toisaalta muuten lasi oli jälleen mainio. Samppanjan maku oli hedelmäinen ja raikas, yhden raatilaisen mukaan jo melkein liian makea. Paahteisuus tuli elegantimmin esille kuin huilulaseista ja samppanjan maku oli kaiken kaikkiaan pehmeä ja monipuolinen.

Lehmann Grand Champagne 45
Grand Champagne -lasi sai (jälleen) runsaasti Essi Avellan fan clubin pisteitä ja kehuja muotoilustaan. Varsinaisessa makuvertailussa se oli hyvin tasaväkinen Veritas-lasin kanssa. Samppanja tuoksui lasista kevyelle ja hedelmäiselle ja maistui tasapainoiselle, paahteisuus tuntui vähemmän kuin Veritas-lasissa. Valinta oli vaikea ja kilpailu tasainen, mutta Lehmann voitti tälläkin kertaa Riedelin täpärästi.

Summa summarum
Lasilla on väliä! Martinilasi oli ennakoidun huono ja raati päätyikin siihen, että lasista juodaan jatkossa martineita ja muita vahvoja drinksuja, joiden alkoholisuuden lasin leveä suu kadottaa hyvin. Essence mätki jälleen kypsää trooppisuutta päin naamaa ja Ouverture toimi hyvänä peruslasina. Veritas ja Grand Champagne olivat odotetusti voittajia.

Blinien jälkeen jälkiruoalle oli vielä tilaa ja viisihenkinen raatimme tuhosi kilon Romanovin mansikoita kermavaahdon kanssa muutamassa hetkessä. Jälkiruoan kanssa samppanjana oli Champagne Monthuys Demi-Sec (60 % Pinot Meunier, 40 % Chardonnay; 23,90 € Viking XPRS:llä). Sen tuoksu oli hedelmäinen, makea, marmeladinen ja omenahilloinen, maku taas marmeladinen ja persikkainen. Varsin mukava puolikuiva viini toimi Romanovin mansikoiden kanssa hyvin.

Alkupalat

Olivje-voileivät (ruisleipää, italiansalaattia)
Täytetyt kananmunat (pekonin tilalla meetvurstia)

Blinit

ravintola Bellevuen reseptin mukaan

Täytteet
suolakurkku, punasipulisilppi, smetana, hunaja
sillikaviaari (mausteena ruohosipulia ja tilliä)
poro-piparjuuritahna
jääkellarin lohi (+ loraus viskiä marinadiin)
Lämminsavulohitahna
  • 300 g lämminsavulohta
  • 180 g yrttituorejuustoa
  • 4-5 rkl creme fraichea
  • 1 rkl sinappia
  • 1 dl kevätsipuli- tai ruohosipulisilppua

Romanovin mansikat

(Kotikokin ohjetta mukaillen)

1 kg mansikoita
1 dl Triple Sec -likööriä
1 dl sitruunalimonadia
1 dl sokeria
2 appelsiinin kuori ja mehu
5 dl kuohukermaa (tai vähemmän, jos seurue ei ole suuri kermavaahdon ystävä)
Pese appelsiinit ja raasta niiden kuorta ohuelti. Purista appelsiinimehu. Yhdistä likööri, limonadi, appelsiinimehu, appelsiinkinkuoret ja sokeri marinadiksi, marinoi mansikoita muutama tunti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja tarjoile mansikoiden kanssa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti