lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 8.3.2016: Que syrah, syrah

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa maisteltiin puolisokkona erilaisia Syrah/Shiraz-viinejä. Illan isäntänä toimi Aki Summanen Vindirektiltä.

Illan viinit olivat seuraavat:
  • Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013, Ranska (29,90 €)
  • Hewitson Le Secateur Shiraz 2014, Australia (16,98 €)
  • Thalvin Tandem Syrah 2011, Marokko (ei Alkossa)
  • Nederburg Winemaster's Reserve Shiraz 2014, Etelä-Afrikka (10,98 €)
  • Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013, Chile (14,48 €)

Leydaa jälleen! Neljäs kerta toden sanoo - vai sanooko? Tällä kertaa se olisi tunnistettava.

Ensimmäinen viini oli mausteinen, nahkainen ja herukkaisen marjainen. Sen tuoksussa oli kumia, myöhemmin myös kahvia ja kaakaota. Maultaan se oli tanniininen ja hilloinen. Viini oli väriltään vaalein. Ihan kiva, helpohko viini. Jussi arveli sen olevan vanhaa tuttavaamme Leydaa, Marjut paikansi kumisuuden takia viinin Etelä-Afrikkaan - ja se olikin Nederburg Winemaster's Reserve Shiraz 2014

Toinen viini oli makea, orvokkinen, mustikkahilloinen, mustaherukkainen, boysenmarjainen, kirsikkainen ja nahkainen. Myös sen tuoksuun ilmestyi ilmaantumisen myötä kahvia. Maku oli pippurinen ja hilloinen. Jussi luuli tätä viiniä Nederburgiksi, mutta erehtyi. Marjut arpoi Australian ja Chilen välillä ja päätyi lopulta Chileen - ja niin kohtasimme jälleen vanhan sokkotastingien nemesiksemme Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013:n. Se oli myös suosikkimme illan viineistä.

Kolmas viini jakoi seurueemme mielipiteet. Toisten mielestä sen tuoksu oli epämiellyttävä, toiset pitivät viinistä hyvinkin paljon. Kontrasti edellisen viinin kypsään marjaisuuteen oli suuri. Viini oli musteinen, puolukkainen, karpaloinen ja hilloinen. Marjut yritti tunnistaa tuoksusta häiritsevän tuttua osaa, mutta ei saanut siitä kiinni. Ajatukset kulkivat tuhkasta yrtteihin ja varpuihin, mutta mikään ei tuntunut osuvan kohdalleen. Viini oli kinuskinen ja lakritsainen, ilmaantumisen myötä myös pihlajanmarjainen ja ruusunmarjahilloinen. Väriltään viini oli rusertavin. Jussi epäili viiniä ranskalaiseksi, koska se vaikutti viileämmän alueen viiniltä. Marjut puntaroi Ranskan ja Marokon välillä ja päätyi Ranskaan viinin kuivan maun ja yrttisyyden takia. Väärin meni! Tämä oli marokkolainen Thalvin Tandem Syrah 2011. Ruokajuomana se voisi toimia oikein hyvin.

Neljäs viini oli eukalyptuksinen, mentholinen ja minttuinen, herukkainen, vadelmainen, marjaisan makea, hilloinen, luumuinen, lakritsainen, vaniljainen ja kahvinen. Se oli pehmeää ja helppoa juotavaa, hyvin samankaltainen kakkosviinin kanssa marjaisuutensa takia. Jussi paikallisti viinin Australiaan, koska se vaikutti lämpimän alueen viiniltä. Eukalyptuksen tuoksu ja kakkosviiniä huomattavampi hilloisuus saivat Marjutin päätymään myös Australiaan. Aivan oikein! Kyseessä oli Hewitson Le Secateur Shiraz 2014. "Oksasaksilla" oli seurueen mukaan illan paras dokabiliteetti.

Viides viini oli mausteinen, nahkainen, pippurinen ja hilloinen, rapsakan tanniininen ja aniksinen. Ensisiemauksella viini tuntui pirskahtelevalta, mutta hiilihappo katosi hyvin pian ilmaantumisen myötä. Viinin maku oli kuivahko ja puolukkainen. Jussi arveli viiniä marokkolaiseksi, koska se oli ainoa jäljellä oleva maa. Marjut taas hämääntyi alun hiilihaposta ja päätyi sen takia myös Marokkoon eikä Ranskaan. Väärin! Viini oli Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013.



Kuinka meni? Kolmas ja viides viini olivat vaikeimmat. Viides viini hämäsi ja sai ajattelemaan pientä viinimaata, josta tulee jänniä viinejä. Hämääntymisen sijaan olisi pitänyt katsoa tarkemmin kolmannen viinin väriä, koska sen perusteella olisi voinut päätellä viinin olevan kattauksen vanhinta. Joka tapauksessa Thalvin Tandem Syrah 2011 oli ensimmäinen maistamamme marokkolainen viini ja varsin positiivinen yllätys. Lisäksi illan tavoite saavutettiin osittain eli Leyda bongattiin muiden joukosta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti