keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Malbec-maistinki

Cabernet-kepposesta toipunut raatimme kokoontui tällä kertaa visaisten tehtävien äärelle. Illan viinejä yhdisti tai erotti jokin - mutta mikä? Sitä yritimme pohtia ankarasti. Vihjeet viittasivat Etelä-Amerikan suuntaan, joten laseista saattaisi löytyä ainakin Malbecia.





Arvailut pitivät paikkansa, ja illan teemaksi paljastui Malbec, Ranskasta Cahors'n alueelta kotoisin oleva rypäle, paikallisilta nimiltään Auxerrois tai Côt Noir. Cahors'n lisäksi Malbecia viljellään Ranskassa Bordeaux'ssa, jossa se on yksi sallittu sekoiteviinien lajike. Erään teorian mukaan Malbec saapui Ranskaan Unkarista talonpojan mukana, toisen teorian mukaan se on taas alunperin burgundilainen lajike. Oli miten oli, Malbec on menestynyt Etelä-Amerikassa, jonne se vietiin 1800-luvulla, ja sitä voisikin nykyisin kutsua Argentiinan kansallisrypäleeksi.

Malbec-viinit ovat täyteläisiä, voimakkaan sinipunaisia ja niiden tuoksussa voi havaita mm. mustaherukkaa, minttua, kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa. Cahors'n alueen viinit ovat tanniinisempia ja tummempia etelä-amerikkalaisiin pehmeisiin ja mehukkaisiin viineihin verrattuna ja niistä voi löytää jopa tupakan ja valkosipulin aromeja kriikunan ja rusinan lisäksi. Pahimmillaan lämpimien alueiden Malbecit voivat olla vähäisen hapokkuutensa takia latteita.





Norton Barrel Select Malbec 2014
(Mendoza, Argentiina; 10,39 €)
Illan ensimmäinen viini oli herukkainen, kohtalaisen tanniininen, pippurinen, mausteinen ja karpaloinen. Pehmeän ja kypsän marjaisuuden seasta erottui myös hämmentävästi hieman beaujolaisnouveaumaista banaania. Herukkaisuus ja hieman terävä tanniinisuus johdattelivat ajatukset chileläisen Cabernet Sauvignonin suuntaan, mutta pieleen meni ja railakkaasti.

Montes Reserva Malbec 2014
(Rapel, Chile; 10,90 €)
Toisen viinin tuoksussa oli palanutta kumia ja mustetta, joka sai ajattelemaan Etelä-Afrikkaa ja jossain määrin jopa Pinotagea. Taas väärin! Kypsän marjaisa, keskitanniinen viini oli mausteinen ja vaniljainen sekä pehmeämpi ja makeampi kuin ensimmäinen viini. Jussi valitsi illan ainoan chileläisen Malbecin suosikikseen, samoin toinen raatilainen.

Château Haut-Monplaisir 2014
(AC Cahors, Ranska; 13,60 € - luomu)
Kolmannen viinin tuoksu oli aluksi kuiva, mutta ilmaantuminen toi siihen jonkin verran makeutta. Maku oli kuivahko, marjainen ja mausteinen, herukkainen ja hieman mentolinen. Mukava hapokkuus viittasi myös siihen, että viini on peräisin viileämmältä alueelta kuin ensimmäinen ja toinen viini. Illan ainoa vanhan maailman Malbec oli Marjutin suosikki.

Catena Zapata Nicasia Vineyard Malbec 2010
(Mendoza, Argentiina; 55 €)
Neljäs viini oli hilloisan marjaisa, karhunvatukkainen, kypsän luumuinen ja kukkaisa. Se oli maukas, mutta pehmeämpi ja pyöreämpi ja hieman makeampi kuin aiemmat viinit. Kaksi raatilaista äänesti toisen mendozalaisen, muita hieman vanhemman viinin suosikikseen, tosin se sai hinnan paljastuttua kritiikkiä siitä, että hinta ja laatu eivät kohtaa.




Illan viinien kesken ei huomannut kovinkaan radikaaleja eroja. Kolme ensimmäistä olivat samaa vuosikertaa, 2014, ja neljäs hieman vanhempi, 2010. Ikä ei kuitenkaan aiheuttanut yhtä selvää eroa kuin tuotantoalueen ilmasto. Chileläinen Malbec oli joukon hillomaisin, ranskainen Malbec taas kuivin. Se ei kosiskellut kypsällä marjaisuudella samalla tavoin kuin etelä-amerikkalaiset Malbecit, vaan sen marjaisuus oli varsin tyylikästä. Iloinen yllätys kaiken kaikkiaan.

Illan pieni pettymys oli Catena Zapatan Malbec. Vaikka se(kin) oli hyvää ja aiemmin maistetut Catena Zapatan viinit ovat olleet maukkaita, Alkon kalleimmalta Malbecilta olisi odottanut hieman enemmän ryhtiä. Nyt se jäi hieman pliisuksi.

Grilliruoan kanssa Malbecit ovat parhaimmillaan, niin nytkin. Kaikki viinit toimivat hyvin empanadojen ja grillipihvin kanssa, tosin seurueemme maun tuntien ne olisivat kelvanneet hyvin myös sellaisenaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti