tiistai 9. toukokuuta 2017

Syötävän hyvää Suomesta 28.-29.4.2017

Château Carsin ja Viini-lehti järjestivät Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi vappuviikolla Vanhalla ylioppilastalolla Syötävän hyvää Suomesta -tapahtuman, jossa oli tarjolla suomalaisia ruokia, viinejä, oluita ja siidereitä. Kävimme tapahtumassa lauantaina 29.4. Tässä viimein tunnelmia.


Alkuiltapäivästä oli vielä hiljaista, joten pääsimme kiertelemään kaikessa rauhassa eri tiskeillä. Oli mielenkiintoista huomata, missä kaikkialla suomalaisia viinintekijöitä oikein vaikuttaakaan:

Aloitimme siiderillä. Kuura Ciderin standilla Marjut valitsi Cuvée 2015:n ja Jussi Ice Ciderin. Cuvée on kokeellinen samppanjamenetelmällä valmistettu kuohusiideri. Kuivassa ja kepeässä siiderissä maistui hyvin omenien oma kirpeä maku. Ice Cider oli makea, tuoksultaan hieman sherrymäinenkin ja sen maussa oli sekä karamellisoitua omenaa että tuoreen omenan hapokkuutta. Kyllä näiden takia voisi lähteä Fiskarsiin kesäretkelle.

Château Carsinin standilla maistoimme Alkon Suomi 100 -valikoimaan juuri tulleen Rosé de Carsinin (Merlot, Carmenère, Malbec) ja Terroir 2015:n (Merlot). Rosé de Carsin oli ryhdikäs, mausteinen ja mansikkainen. Kuiva, yrttinen ja hieman mineraalinen rosé sopisi jopa kesäiseen ruokapöytään, hömppää se ei missään nimessä ollut.

Terroir 2015 on yhden palstan rypäleistä biodynaamisesti tuotettu viini. Se oli mausteinen ja marjaisa (mustaherukkaa, karhunvatukkaa) ja sen tuoksusta erotti myös vaniljaa, suklaata, kahvia ja nahkaa. Maussa oli marjojen lisäksi pippuria ja mausteita. Jussi haki viinin seuraksi Kolatun juustolan maistelulautasen, jonka kolme eri cheddaria sopivat viinin kanssa hyvin yhteen, mutta brie ei niinkään.

Rieslingeistä tutustuimme kolmeen: Julicher Riesling 2015Vicarage Lane Canterbury Riesling 2012 ja Raja Riesling 2015.

Raja Riesling on Viinitien projekti: sen rypäleet tulevat Alsacesta Friedrich Beckeriltä vuokratulta palstalta aivan Saksan rajan läheisyydestä ja itse viini tehdään Saksassa. Raja on makea (sokeria 25 g/l), hapokkuutensa ansiosta kuitenkin ryhdikäs, kypsän hedelmäinen ja varsin helposti juotava viini varsinkin tarpeeksi viilennettynä.

Uudesta-Seelannista oli kaksi Rieslingiä: Julicher oli tuoksultaan petroolinen, sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, mutta makuun olisi kaivannut hieman enemmän hapokasta rapsakkuutta antamaan ryhtiä. Vicarage Lane Canterbury Riesling oli myöskin petroolinen, sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen ja miellytti meitä hieman enemmän.



Vicarage Lane Bubbly Sauvigon Blanc oli raikas ja ajatuksena SB-kupliva on houkutteleva, koska kuplat tasapainottavat yleistä kirpeyttä, mutta viini oli ehkä kuitenkin liikaa rypäleelleen tyypillisesti herukanlehtinen ja karviaismarjainen - tai siis Jussi tykkäsi, Marjut kärsii vieläkin Sauvignon Blanc -väsystä.


Työn takia aiemmin usein Unkarissa käynyt Jussi yllättyi iloisesti Rejijin viineistä. Don Quijoten hevosen mukaan nimetty Rocinante 2013 (Chardonnay) oli vaniljainen, yrttinen ja jopa hieman merisuolainen, mukavasti kehittynyt valkoviini, johon unkarilaisessa tammitynnyrissä kypsyminen oli tuonut rapsakasti tammea.

Hanging Hill Cabernet Sauvignon 2012 taas oli vaniljainen, herukkainen ja marjainen, tammitynnyrikypsytyksen huomasi tästäkin. Viinin maussa oli tummaa marjaa ja mausteita. Kokonaisuus oli hieman mehumainen, mutta sopivan ruoan kanssa viini saattaisi päästä paremmin oikeuksiinsa.

Marketta Wineryn viineihin ei pääsekään tutustumaan kovin usein, sillä niitä tehdään Kalifornian Napa Valleyssa vain pieniä eriä. Viinit ovat tyyliltään burgundilaisia, mikä onkin mukavaa vaihtelua yleensä niin kosiskelevien kalifornialaisten viinien keskuudessa. Chardonnay oli tammitettu ja trooppisen hedelmäinen, Bordeaux Blend taas marjainen ja nahkainen. Molemmat viinit toimisivat parhaiten ruokapöydässä.

Château Clarettes'n viinejä oli tarjolla erikseen tai koko sarjan sai maistaa klönttäsummalla, joten tartuimme tietenkin tarjoukseen. Neljästä maistetusta viinistä Jussi tykkäsi mansikkaisesta ja vadelmaisesta Grande Cuvée -rosésta (Mourvèdre, Cinsault), Marjut taas maukkaasta, marjaisesta ja mausteisesta Grande Cuvée Rouge Millesime 2013 -punaviinistä (Mourvèdre, Grenache).


Päivän päätteeksi suuntasimme tietenkin Carsinin makeiden viinien ääreen. Tarvitseeko niistä sanoa sen enempää? Doux de Carsin maistui tällä kertaa parhaiten.

Koska kommentit tuntuvat jäävän koko ajan lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, tähän loppuun vielä muutama pikainen havainto:
  • Sukulan Meriame Baroloa pitää jemmata kaappiin kypsymään.
  • Suomenlinnan Panimon lohipastrami, rotunaudan rinta ja stout-browniesit olivat herkullisia. Erityiskiitos bonusjälkkäristä!
  • Ravintola Murun pastramifocaccia oli myös erinomaista. 
  • Bryggeri Special Bitter toimi hyvin vapauttavana oluena.
  • Onnellisten omenoiden mehu oli hyvää! Todella mielenkiintoista oli huomata se, että omenoiden kanssa voi hifistellä ja eri omenalajikkeista saa todellakin eri makuisia mehuja.
  • Kahvila ei ollut auki, mikä oli harmi, mutta onneksi läheltä sai take away -kahvia.
  • Tapahtumassa kävi sama SeamChip-kortti kuin La Dolce Vitassakin - kannattaa siis jemmata kortti vastaisuuden varalle.
Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan - kaikkein parasta oli päästä tapaamaan suomalaisia viinintekijöitä ja juttelemaan heidän kanssaan viinien taustoista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti