torstai 31. elokuuta 2017

VonHop Ameerika Trump


Mikä olut?
Ameerika Trump (VonHop)
Oluttyyppi: American Pale Ale
Alkoholia: 5,7 %
Katkeruus: 38 IBU
Hinta: 3,20 € Tallinnan Kaubamajassa

Minkä kanssa nautittu?
Ribsien ja caprilaisen salaatin

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Pale Ale (APA) on Indian Pale Alea (IPA) muistuttava pintahiivaolut. APA:ssa käytetään amerikkalaisia humalalajikkeita kuten Cascadea, jotka tuovat makuun hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua. APA:n IBU-arvo on yleensä välillä 30-45, joten ne eivät ole yhtä katkeria kuin IPA:t. Itärannikon APA:t ovat yleensä maltaisia ja länsirannikon APA:t puolestaan katkerampia.

Kommentit

M: Pale Aleille tyypillinen gyyyyh peitttyy ensin pieneen vaalikampanjankaramelliseen makeuteen, mutta hiipii pienellä viiveellä kuin vaalien jälkeinen totuus äänestäjien tajuntaan.

J: Tekeekö Trumpin nimikko-olut APA:sta jälleen mahtavan? Kuparin värinen, hieman oranssiin vivahtava olut vaahtoaa kaadettaessa kuin populistinen presidenttiehdokas vaalitilaisuudessa. Beigeä vaahtoa on fantastisen paljon - ehdottomasti enemmän kuin Obaman nimikko-oluessa olisi, jos sellaista myytäisiin. Vaahto kestää kauemmin kuin useimmat vaalilupaukset, mutta haihtuu lopulta kuin lupaus muurista Meksikon rajalle. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, karamellisuutta, havua ja aavistus covfefeä. Maku myötäilee tuoksua ja siinä on myös sitrusta sekä greippiä. Katkeruutta on saman verran kuin potkut saaneessa viestintäjohtajassa. Väite, että tämä olut tekisi APA:n jälleen mahtavaksi, on valeuutinen. Ei Trump-olut täysin paha hombre ole, mutta arvosanaksi tulee silti 0.

tiistai 29. elokuuta 2017

Mustikka-kuohuviinijuustokakku


Suomi 100 -marjakuohuviini Valkia 100 alkoi houkutella juustokakun tekoon, joten mustikoilla maustettu valkoherukkaviini päätyi tietenkin mustikkajuustokakkuun. Itse viini on arvioitu jo aiemmin.

Pohja

260 g (yksi paketti) kaneli-sokerikeksejä (LU Bastogne, Pirkka Elise tms.)
110 g voita

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita voisula keksimurskaan. Painele pohja tiiviisti irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte

2,5 dl mustikoita
1,5 dl Valkia 100 -marjakuohuviiniä (1 dl täytteeseen ja 0,5 dl liivatteita varten) tai muuta makeaa kuohuviiniä
1,5 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa
200 g vaniljanmakuista tuorejuustoa (myös sitruuna tai herukka voisivat sopia)
1-2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruuna- tai limemehua
6 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Soseuta mustikat kevyesti, sekoita kuohuviinin ja tomusokerin kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mustikkamassaan, sekoita mukaan myös notkistettu tuorejuusto. Mausta sitruunankuorella ja -mehulla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kuumenna kuohuviini lähes kiehuvaksi kattilassa tai mikrossa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liota ne kuohuviiniin. Anna jäähtyä. Sekoita haalea liivate-kuohuviiniseos täytteeseen.

Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön yli. Koristele valmis kakku esimerkiksi tomusokerissa kieritetyillä mustikoilla ja vadelmilla.


Inspiraatio täältä

lauantai 26. elokuuta 2017

Suomi 100 -kuohuviinit: Kuulea, Oodi vapaudelle ja Valkia 100


Bernard-Massard Kuulea Suomi 100 Vuotta Extra Dry
(Luxemburg; Chardonnay, Chenin Blanc, Pinot Blanc; 11,99 €)

"Väräjää veden kuulea kalvo", Kustavi Grotenfelt kirjoitti vuonna 1892 Kuusamon-matkastaan - "kuulea" on siis ihan oikea sana eikä väärin kirjoitettu "kuulas".

Luxemburgilaisen kuivan (sokeria 17 g/l) kuohuviinin tuoksu on miedosti paahteinen ja siinä on sitrusta, kukkaisuutta, vihreää omenaa sekä kypsähköjä hedelmiä. Viinin maku on sitruksisen hapokas ja omenaisen kirpeä, kohtalaisen täyteläinen ja hedelmäinen. Kielelle jää kirpeä jälkimaku ja ehkä hieman mineraalisuuttakin. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, mutta lähinnä sitruksinen.

Kiva perusskumppa ei petä eikä yllätä. Se sopii vaikkapa alkumaljaksi tai alkupalojen kanssa ja sellaisenaankin seurustelujuomaksi.


Jaume Serra Oodi Vapaudelle Cava Semi Seco
(DO Cava, Espanja; Macabeo, Xarel·lo, Parellada; 6,90 € Silja Linella, 8,29 € Alkossa)

Jaume Serra on kerännyt kiitosta kuivalla cavallaan, mutta Suomi 100 -kuohuviiniksi on päätynyt puolimakea cava (sokeria 30 g/l). Sen pullo on saanut juhlan kunniaksi muotisuunnittelija Katri Niskasen suunnitteleman ulkoasun. Pullon naishahmot kuvastavat jokaista itsenäisen Suomen vuosikymmentä, ja etikettitekstit kertovat suomalaisen naisen taipaleesta itsenäisyyden aikana.

Väriltään kullankeltaiseen taittuvan viinin maussa on sitrusta, kypsää päärynää, persikkaa ja aavistus palanutta kumia. Viinin maku on keskihapokas, kypsän hedelmäinen, omenainen ja sitruksinen, mukava hapokkuus ryhdistää puolimakeaa viiniä. Jälkimaku on hunajainen, mutta samalla limettisen raikas. Cavan kuplat kestävät hyvin seuraavaan päivään.

Tämä cava ei ole hinnalla pilattu, joten tällä voisi hyvin skoolata Suomi 100 -juhlia ystävien kanssa, nauttia sitä kirpeiden jälkiruokien kanssa tai valita sen tyttöjen illan juomaksi, kun mieli tekee puolimakeaa skumppaa.


Valkia 100
(Suomi; valkoherukka, mustikka; 11,98 €)

Valkia 100 on valmistettu Turun juomatehtaalla valkoherukoista ja siinä on käytetty mausteena mustikoita. Nimeltään ja ulkoasultaan valkoiseen viittaava viini onkin väriltään kauniin mustikankukanpunaista. Marjaviinien tavoin se on säilyttänyt hyvin valmistusaineidensa aromit: viinin tuoksu on makean, mutta samalla raikkaan mustikkainen, vadelmainen ja sitruksinen ja sen maku on makean marjainen, lempeän herukkainen ja hapokas.

Makeudesta puheenollen - viinissä on sokeria saman verran kuin Oodi vapaudelle -cavassa (30 g/l), mutta siitä poiketen se luokiteltiin puolikuivaksi eikä puolimakeaksi. Oli miten oli, marjaviini yllätti positiivisesti: sen makeus toimi hyvin marjaisuuden kanssa ja samaan aikaan herukoiden hapokkuus antoi viinille ryhtiä.

Valkia 100 oli tällä kertaa testatuista Suomi 100 -kuohuviineistä suosikkimme ja innosti kokeellisen keittiömme testaamaan uusia ideoita. Seuraavaksi onkin luvassa skumppa-mustikkajuustokakun resepti!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Crudo Catarratto Zibibbo 2016



Mikä viini?
Crudo Catarratto Zibibbo 2016 (IGT Terre Siciliane, Italia; Catarratto, Zibibbo; 79 SEK Systembolagetissa / 9,99 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu?
Sitruunarisotto ja paistettu lohi

Mitä etiketti lupaa? 
Raikas ja aromaattinen luomuvalkoviini, hieman makeutta, aromaattisuutta, kukkaisuutta, seljaa, ananasta ja sitrusta

Mitä rypäle lupaa?
Zibibbo (Moscato di Alexandria / Muscat of Alexandria): aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa
Catarratto: yleensä sekoitteissa käytetty, Sisiliassa yleinen rypäle; sitrusta, kukkaisuutta, sitruunan kuorta, appelsiinia, greippiä, passiohedelmää, makeita mausteita ja yrttejä

Viini muualla 
Mare Magnum

Kommentit 

M: Vaalean sitruunankeltaisen viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja parfyyminen, kypsien trooppisten hedelmien lisäksi siinä on sitrusta ja hunajaa. Viinin maku on tuoksun lailla trooppisen hedelmäinen ja sitruksinen, jopa hieman kukkainen ja makea. Sen hapot riittävät rasvaisen lohen ja risoton seuraksi, ja viinin makeus täydentää hyvin suolaista ruokaa. Jälkimaku on makean mausteinen. Aiemmin kesällä tämä olisi ollut sopivan viileänä mainio mutkaton piknikviini, mutta se toimii kypsän hedelmäisyytensä ansiosta varmasti syksymmälläkin sellaisenaan tai ruoan seurana. Kaiken kaikkiaan viini on helppoa juotavaa ja varsinkin Systembolagetin hintaan edullinen. Arvosanaksi se saa +.

J: Tämä viini ostettiin Ruotsin-matkalla pelkästään omituisen Cthulhu-henkisen etiketin vuoksi. Viini on väriltään kirkas, vaalea ja sitruunainen. Tuoksu on aromaattinen, siinä on persikkaa, kypsää ananasta, päärynää ja hunajaa. Maku on aluksi makean hedelmäinen, kypsän omenainen ja persikkainen. Alkumakeuden jälkeen maku muuttuu kirpeän sitruksiseksi. Jälkimaku on sitruksinen ja kestää melko kauan. Rasvaisen lohen kanssa viini sopi hyvin ja risotonkin kanssa kohtuullisen hyvin. Viini menisi sellaisenaankin seurustelujuomana. Ruoaksi tämän viinin kanssa sopisi rasvainen kala, äyriäiset tai hieman mausteinen aasialainen ruoka. Ehkä myös etiketissä kuvattu mustekala sopisi ruoaksi tai ruokaseuraksi? Crudo yllätti positiivisesti, arvosanaksi annan +.

lauantai 19. elokuuta 2017

Masseria Surani Dionysos Primitivo di Manduria Riserva 2011


Mikä viini?
Masseria Surani Dionysos Primitivo di Manduria Riserva 2011 (DOC Primitivo di Manduria, Italia; 100 % Primitivo di Manduria; 21,90 € Baltic Princessilla vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu?
Pekonirisotto, pihvi

Mitä etiketti lupaa?
Italialaista punaviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Primitivo (Zinfandel): ryhdikäs ja hedelmäinen, alueen mukaan joko pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Viini muualla
Masseria Surani

Kommentit

M: Aluksi viinin tuoksusta huomaa alkoholin (15 %), sen jälkeen nahkaa, luumua ja tummia marjoja. Maku on täyteläinen, kirpeän tanniininen ja kypsän marjainen. Ilmaantuminen pehmentää viiniä, alkoholi katoaa tuoksusta ja sen tilalle tulee vaniljaa ja mausteita. Myös maku pehmenee. Tanniinit eivät enää iske niin nopeasti, vaan myöhemmin ja maussa tuntuu ensin hilloista marjaisuutta ja hieman suklaata ja pippuria. Maukas ja täyteläinen Primitivo sopii suolaisen ja rasvaisen risoton kanssa hyvin, samoin naudan marmorifileepihvin kanssa. Mikään lipittelyviini tämä ei ole, vaan vaatii ruokaa seurakseen. Apulian viinit ovat viime aikoina olleet suosikkejani, niin tämäkin. Arvosanaksi viini saa ++.

J: Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja, viikunaa ja nahkaa. Maku oli mausteinen, tanniininen ja marjainen. Nahkaisuus väheni ilmaantumisen myötä ja tuoksuun tuli hilloisuutta ja vaniljaa. Myös mausteisuus väheni ja maku muuttui makeammaksi. Viikunan lisäksi makuun tuli luumua. Risoton kanssa viini sopi hyvin, samoin pihvin. Jälkiruokana olleiden mansikoiden kanssa viini ei sen sijaan sopinut lainkaan. Ehdottomasti ruokaviini. OIkein hyvä Primitivo, arvosanaksi annan ++.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ravintola KarlJohanin olut- ja menutasting: La Trappe 14.8.2017

Kävimme viimeisen lomaviikon kunniaksi ravintola KarlJohanin olut- ja menutastingissa (69 €). Tapahtuma oli toinen laatuaan - ensimmäisestä emme tienneet, joten missasimme sen. Vastaisuudessa lienemme viisaampia.


Illan aikana yhdistettiin La Trappe -luostarioluita kalaruokien kanssa. La Trappe -oluiden valmistaja Bierbrouwerij de Koningshoeven sijaitsee Etelä-Hollannissa Tilburgin kaupungin lähellä, Onze Lieve Vrouwe van Koningshoevenin benediktiiniläisessä trappistimunkkiluostarissa noin 20 kilometriä Belgian rajalta.

Vrouwe van Koningshoevenin luostarin historia alkaa vuodesta 1880. Benedictuksen luostarisäännöstön mukaan munkkien on elätettävä itsensä työnteolla, joten melko pian, vuonna 1884, luostariin perustettiin panimo. Oluet tehdään yhä luostarissa, ja niiden nimi La Trappe on kunnianosoitus Ranskan Normandiassa sijainneelle ensimmäiselle trappistiluostarille La Grande Trappelle.

Trappist on suojattu nimi ja sitä saa käyttää maailmanlaajuisesti vain yksitoista panimoa: Achel, Chimay, De Koningshoeven (La Trappe), Engelszell, Orval, Rochefort, Spencer Brewery, Tre Fontane, Westmalle, Westvleteren ja Zundert. Trappistioluet ovat pintahiivaoluita, ne käyvät lähes aina pullossa ja niissä on yleensä runsaasti alkoholia. Väriltään ja maultaan trappistioluet ovat hyvin erilaisia.


Savusardellia, hollandaisekastiketta, kananmunaa ja varhaisperunaa
La Trappe Trappist Blond (6,5 %) ja La Trappe Trappist Tripel (8 %)

Blondin tuoksu oli maltainen, hedelmäinen ja hunajainen. Mieto ja raikas maku myötäili tuoksun aromeja. Maussa oli myös hieman sitrusta.

Tripel muistutti tuoksultaan Blondia, mutta mukana oli myös mausteisuutta. Maku oli samankaltainen kuin Blondin, mutta vahvempi ja ryhdikkäämpi.

Marjutin mielestä Blond toimi paremmin voimakkaan makuisen savusardellin kanssa, koska se pehmensi mukavasti makuja ja sulautti niitä yhteen. Runsaalla kananmunalla höystetty hollandaisekastike oli niin hyvää, että sitä olisi voinut syödä ihan sellaisenaan. Varhaisperuna jäi mietona hieman paitsioon.

Myös Jussin mielestä Blond oli parempi vaihtoehto alkuruoalle. Varsinkin suolaisen ja rasvaisen sardellin kanssa se toimi erinomaisesti. Ei Tripelkään huono vaihtoehto ollut, mutta ruoan maut jäivät hieman sen varjoon.


Paahdettua saaristomeren siikaa, tuorehernerisottoa ja sahramikastiketta
La Trappe Trappist Witte Trappist (5,5 %) ja La Trappe Puur (4,7 %)

Witte on maailman ainoa vehnätrappist. Sen tuoksussa oli vehnää, sitrusta, korianteria, mausteisuutta ja vähän pippurisuutta. Maku oli vehnäinen, sitruksinen ja mausteinen.

Puur on puolestaan maailman ainoa luomutrappist, ja se on tulossa Alkoon myöhemmin syksyllä. Puur muistutti hyvin paljon pils-oluita. Sen tuoksussa oli maltaisuutta ja sitrusta. Raikas maku oli maltainen ja hedelmäinen.

Marjutin mielestä Witte toimi ruoan kanssa paremmin kuin Puur, tosin erot eivät olleet suuria ja tilanne olisi voinut kääntyä toisin päinkin. Joka tapauksessa risotto oli erinomaista ja siika herkullista, vaikka pääruoka jäi hieman voimakkaan makuisen alkuruoan jalkoihin.

Jussin mielestä Puur sopi paremmin pääruoan kanssa. Witte oli hieman liian vahvan makuista siian kanssa, mutta parempaa sellaisenaan juotuna. Puur oli muutenkin mielenkiintoinen olut: sellaisenaan sen tuoksu ja maku olivat hyvin mietoja, mutta ruoka nosti oluen aromit voimakkaasti esiin.


Suklaafondant,vaniljajäätelöä ja mansikkamelba
La Trappe Trappist Quadrupel (10 %) ja La Trappe Trappist Oak Aged (11 %)

Quadrupelin tuoksussa oli karamellisuutta, viikunaa, mausteisuutta ja paahteisuutta. Maku oli hieman mausteinen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja maltainen. Alkoholi ei maistunut läpi, mutta tuntui lämpimänä jälkimakuna.

Nyt jo loppuunmyyty Oak Aged (batch 19) oli samaa Quadrupel-pohjaa, mutta sitä oli ikäännytetty Banyuls-tynnyrissä 1,5 vuoden ajan. Eri batcheja eli olutkokeiluja tehdään kolme vuodessa ja nyt on menossa batch 27. Oak Aged oli tuoksultaan sherrymäisen makea ja aavistuksen vaniljainen. Makea maku toi myös mieleen sherryn. Siinä oli karamellisuutta, rusinaa, kypsää hedelmää ja hieman vaniljaa.

Suklaafondant oli edellisten ruokien tapaan hyvää, sen sisus oli mukavan muhea ja juokseva. Marjutin mielestä Quadrupel toimi varsinkin mansikan ja suklaan kanssa hyvin, mutta Oak Aged räjäytti potin täydentämällä lämmintä fondantia ja kylmää vaniljajäätelöä lähes sanattomaksi vievällä tavalla. Jussin mielestä Quadrupel oli parempi vaihtoehto jälkiruoalle, erityisesti suklaafondantille.


Marjutin mielestä paras yhdistelmä oli joko savusardelli ja Blond tai sitten suklaafondant ja Oak Aged - vaikea päättää, kallistuisiko suolaisen vai makean puoleen. Jussin mielestä paras yhdistelmä oli savusardelli ja Blond.

Paras olut oli Marjutin mielestä Oak Aged, samoin Jussin mielestä. Sitä ei tosin saa enää mistään, joten seuraava vaihtoehto olisi Witte. Alkosta saa vain Dubbelia ja Tripeliä, ja niistä valinta olisi Tripel.

***
Seuraava KarlJohanin olut- ja menutasting on todennäköisesti lokakuun loppupuolella ja rakentuu jonkin suomalaisen pienpanimon tuotteiden ja kauden raaka-aineiden ympärille. Seuraa ravintolan Facebook-sivua, niin pysyt ajan tasalla! (Tämä ei ollut maksettu mainos.)

lauantai 12. elokuuta 2017

Viking Grace: Oscar à la Carten Oscar-menu

Koska vielä on kesää jäljellä, pöydällä pyöri pian vanhentuva lahjakortti, junassa on hauska matkustaa ja asema on ainakin universaalissa mittakaavassa melkeinpä kotiovella, juna Turkuun (klikkaa linkkiä vain, jos arvostat camp-henkisiä käännösklassikoita) vei meidät suoraan satamaan ja sieltä Viking Gracen vuorokauden risteilylle. Mielessä siinsivät tietenkin samppanjabaari ja tax freen samppanjavalikoima.


Emme olleet varanneet paikkoja ravintolaan etukäteen, vaan päätimme mennä fiilispohjalta. Siispä päädyimme paluumatkalla aamiaiselta tuttuun Oscar à la Carteen syömään ravintolan nimikkomenun - Jussia houkutellut äyriäisvati sai jäädä toiseen kertaan.


Aperitiiviksi Marjut valitsi monta kertaa hyväksi havaitun laivan samppanjan Charles Heidsieck Brut Reserven (8 €) ja Jussi Viking Gracelle erityisesti valitun, edellisenä iltana testatun Larmandier-Bernier Extra Brut Premier Crun (9 €). Niiden seuraksi saimme keittiön tervehdyksenä palsternakkamoussea ja siian mätiä - mmm, maukasta. Nälkäkin alkoi jo olla.


Siikaceviche, kylmää kurkku-minttukeittoa ja Gracen näkkileipää
Rüdesheimer Berg Roseneck Riesling Feinherb 2014

Alkuruokana kylmän kurkku-minttukeiton kanssa tarjoiltu siikaceviche herätti ennakkoon hieman ihmetystä, kun pöytään oli katettu vain lusikka - lusikka cevichelle? Annoksen saapuessa paljastui syy: ceviche oli piilotettu keittoon. No, mikäs se siinä sitten. Hyvää se oli, tosin ceviche tuntui menevän keitossa hieman hukkaan. Kokonaisuutena annos jäi plussan puolelle, sillä siemennäkkileipä oli hyvää ja rapsakkaa ja keitto raikasta.

Feinherb-Rieslingit ovat onnistuneet muutaman kerran yllättämään iloisesti ruoan kanssa, niin nytkin. Sellaisenaan hieman pliisu, mutta petroolinen Riesling toimi keiton ja siian kanssa loistavasti.


Miedosti savustettua lohta, tilli-perunoita, grillattua purjoa, muna-anjoviskastiketta ja pikkelöityä retiisiä
Black Cottage Sauvignon Blanc 2016

Jussi valitsi pääruoaksi lohta. Sen kanssa suositeltiin Black Cottage Sauvignon Blanc 2016:a. Viinin tuoksussa oli limeä, valkoista viinimarjaa ja hieman herukanlehteä. Maku oli raikas, kepeä ja kevyen hapokas. Savustetun lohen kanssa viini sopi oikein hyvin.

Vaikka muna-anjoviskastike etukäteen hieman epäilyttikin, se kävi lohen kanssa mainiosti. Lohi itsessään oli maukasta ja sitä oli runsaasti. Pikkelöity retiisi sen sijaan tuntui hieman ylimääräiseltä eikä se sopinut kovin hyvin viinin kanssa. Kokonaisuutena annos oli kuitenkin erinomainen.


Grillattua härän entrecôtea ja tomaattisipulisalaattia, aiolia, haricot verts, punaviinikastiketta ja ranskalaisia
Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015 

Marjut valitsi pääruoaksi entrecôten. Sen seuraksi suositeltu Crozes-Hermitage M. Chapoutier Les Meysonniers oli väliaikaisesti loppu ja korvaavana viininä oli pehmeä, hilloinen ja aavistuksen eukalyptuksinen Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015.

Sipulin ystävää ilahdutti se, että hieman savustetun entrecôten seurana oli sipulia kolmella tavalla: kevätsipulin varsi ja marinoitua punasipulia paistetusta keltasipulista tehdyssä pienessä kulhossa (vai miksi kyseistä kippoa nyt kutsuisi?).

Itse pihvi oli hyvää, tosin se oli niin suuri, että sitä ei jaksanut syödä hyvästä nälästä huolimatta kokonaan. Sellaisenaan entrecôte olisi varmasti ollut sopivan kokoinen, mutta menun osana se oli turhan iso. Erikseen tarjoillut ranskalaiset perunat alkoivat tuntua liioittelulta, pelkästään lautasella olleet kasvikset riittivät hyvin lisukkeiksi. Ehkä kasvisten määrää voisi lisätä hieman ja jättää ranskalaiset kokonaan pois? Hyvää se joka tapauksessa oli.


Crème brûlée, mehustettuja mansikoita ja basilikagranite
Kracher Trockenbeerenauslese

Jälkiruoan paras ja yllättävin osuus oli yrttinen basilikagranite. Crème brûlée oli takuuhyvää ja mansikat mehukkaita, samoin jälkiruokaviini oli takuuvarmaa makeaa ja maukasta nektaria. Basilikagranite raikasti ja kevensi kokonaisuutta, joka olisi muuten ollut ehkä hieman liian raskaan sokerista ja kermaista varsinkin ison pihvin ja lohikimpaleen jälkeen.

***
Oscar-menu maksaa 39 € tai viinien kanssa 65 € ja se on tarjolla 30.9.2017 saakka.


Muita havaintoja

Laivaan pääsyä sai odottaa melko pitkään, kun hyttien siivous venyi, mutta varsinainen siirtyminen oli järjestetty näppärästi, kun maihinnousukortissa luki jo portti, jolle kannattaa suunnata. Näin ihmismassa jakautui hyvin eri reiteille, mikä helpotti hieman ruuhkaa. Myös maihin pääsi sujuvasti kahdelta eri kannelta eikä Turun satamassa ollut samanlaisia kilometrien mittaisilta tuntuvia käytäviä kuin Helsingissä.

Lahjakortilla matkustaessa hyttiluokan upgreidaaminen välirahaa maksamalla ei onnistunut, joten iloinen yllätys oli, kun saimme odotuksia tilavamman Seaside Double -hytin kahdeksannelta kannelta laivan keulasta. Ilmeisesti muutama SD-hytti on tavallista suurempi, meidänkin hyttiimme oli mahtunut sängyn ja pöydän lisäksi sohva. Näköala oli mahtava. Niin, ja tyynyjä oli kummallekin kaksi erilaista!

Oscar à la Carten kyljessä ollut Seamore Champagne Bar oli viihtyisä, ja sen samppanjat edustivat mukavasti Viking Linen spesiaalivalikoimaa (Henriot, Moët & Chandon Ice Impérial...). Baarissa esiintyi satunnaisesti myös pianisti, joka viihdytti asiakkaita soittamalla pianoversioita klassisista pop- ja rock-kappaleista. Samppanjabaarin yhteydessä oli pieni, mutta laadukkaan tuntuinen viinikauppa, jonka valikoimassa oli eri viinejä kuin tax free -kaupassa eli jos etsit Viini-lehden arvioissa menestyneitä viinejä, ne ovat todennäköisesti siellä.

Kaiken kaikkiaan kiva vuorokauden risteily - mukavaa, kun ei ollut kiire: aamiaisen jälkeen pääsi hyttiin rötväämään, ostosten tekoon ja merimaiseman katseluun samppanjabaarissa oli runsaasti aikaa, ja aurinkokannella oli lämmintä (mutta tuulista).

torstai 10. elokuuta 2017

Pohjois-Leppävaaran pub crawl

Kaveriporukkamme päätti toteuttaa pitkään pohditun ajatuksen ja kiertää Espoon Leppävaaran baarit (ja muutaman ruokaravintolan) läpi. Pohjois-Lepuskista ja hieman Lintuvaaran puoleltakin reitillemme päätyivät seuraavat ravintolat ja baarit.


Ravintola Fågeli
Tiklinkuja 1 / Facebook

Aloitimme kierroksemme Lintuvaaran puolella sijaitsevasta ravintola Fågelista. Ravintola on avattu viime kesänä, ja lounasaikaan arkisin ja viikonloppuisin tarjolla on vaihtuva buffet. Ruoan seuraksi saa olutta (Brooklyn Brewery, Leffe, Stella Artois jne.), viinivalikoimaan kuuluu pikaisesti laskettuna kolme edullista viiniä (Jacob's Creek).

Turkkilaishenkinen buffet (14,90 €) oli kaikkien mielestä hyvä ja hintansa arvoinen: meze-tyyppisiin alkupaloihin kuului mm. tzatzikia, hummusta, salaatteja, viininlehtikääryleitä ja lämpimiin ruokiin kanavartaita, kasvispataa, hieman yllättävästi karjalanpaistia ja neljää erilaista pizzaa. Marjutin suosikkeja olivat mintulla marinoitu halloumi (tai vastaava juusto), pepperonipizza ja lihanöllit. Mainittakoon, että myös seurueemme kasvissyöjä oli valikoimaan tyytyväinen. 


Spice Garden
Lintuvaarantie 28 / Facebook

Seuraavaksi matka jatkui intialaiseen ravintolaan Spice Gardeniin. Kyllä, juuri tämän ravintolan viereinen pizzeria Pizza Paradise poltettiin kesäkuun lopussa. (Spice Gardeniin heitetty polttopullo ei onneksi syttynyt.) Ravintola oli tuhopolton jälkeen kiinni jonkin aikaa, mutta avautui pari viikkoa ennen pubikierrosta. Sisällä tuntui vielä savun haju, ja tiskin takana seisonut omistaja oli selvästi kiitollinen siitä, että asiakkaat löytävät taas paikalle.

Juuri brunssin syöneinä ostimme vain juotavaa. Tavallisten oluiden ja siiderien lisäksi saatavilla oli intialaisia Tikka- ja Kingfisher-oluita. Intialainen kulttuuri pysyi muutenkin koko ajan hyvin esillä - palvelu oli ystävällistä ja saimme yllätysnaposteltavaksi intialaisia sipsejä makean hillon kanssa. Myös taustamusiikiksi vaihtuivat Bollywood-leffojen kootut videot.


Bar Blue Jay
Lintuvaarantie 23 / WWW

Aiemmin Blue Jayta on pitänyt lähinnä tyypillisenä ei-niin-kutsuvana lähiökuppilana, mutta nyt oli viimein aika antaa sille mahdollisuus. Etujoukot olivat käyneet sitä testaamassakin aikaisempina vuosina Kivenlahtirockien jälkeen sen jälkeen, kun Lintuvaarantiellä sopivasti bussipysäkin vieressä oleva baari herätti huomion muutama vuosi sitten mainostamalla valikoimissaan olevan 100 erilaista olutta ja 150 erilaista viskiä - toisaalta baarissa oli myös tarjolla kolme tuoppia kympillä eli laidasta laitaan mennään. 

Sisustus näytti siistiltä ja yllättävän valoisalta, kun sen odotti lähinnä olevan hieman kulahtanut ja hämyisä. Päiväsaikaan muutama kantapöpö istui omassa pöydässään, muuten oli hiljaista. Tunnelmaa laski se, että tiskin takana palvelu oli perustympeää eikä houkutellut kyselemään lisää oluista tai viskeistä tai tiskillä mainostetuista drinkeistä. (Brooklyn Brewery, Pyynikki, Hoegaarden, hanassa muutamia perusoluita, tiskillä lista pullo-olut- ja viskivalikoimasta.)

Seurueemme eräs jäsen epäili, että hanassa ollut Brooklyn Summer Ale saattaisi olla pilalla, mutta se kuitattiin lyhyesti toteamalla, että "tuolle tuon kuuluukin tuoksua". Emme jaksaneet väitellä sen enempää. 

Kesäinen ukkosmyrsky yllätti matkalla

Ravintola Harakanpesä
Leipurinkuja 2 / WWW

Reitillä seuraavana oli Espoon science fiction- ja fantasiaseuran vakituinen kokoontumispaikka (joka kuun viimeinen maanantai klo 18) ja perjantaisen pubivisan paikka Harakanpesä. Harakanpesän oluthanassa on vaihtuva kuukauden olut ja valikoimissa on peruskaman lisäksi mm. Olarin panimon, Alberga Brewingin ja Stallhagenin oluita, viinivalikoima on suppea. Pesän burger on klassikko ja muutenkin ruoka on hyvää, mutta vielä emme kyenneet syömään mitään. Pari meistä sortui Jaloviina Long Drinkiin (kaikkea on kokeiltava kerran ja jotakin vain kerran), suurin osa tilasi olutta.

Melko äskettäin pintaremontoitu Harakanpesä on viihtyisä. Siellä olisi voinut pitää seurueemme yllättänyttä sadetta pidempäänkin ja pelata vaikka biljardia tai heittää tikkaa, mutta oli taas aika jatkaa matkaa.


Bar Pinokkio
Konstaapelinkatu 4 / WWW

Seurueemme aikaisemmat kokemukset Bar Pinokkiosta liittyivät noin 17 vuotta sitten syötyyn pizzaan, joten tarkastelimme paikkaa uusin tai melkein uusin silmin.

Ostoskeskus Gallerian juna-asemalta katsoen takanurkassa sijaitsevan baarin logo oli yhä sama kuin vuosia sitten, mutta sisustus oli ilmeisestikin sen jälkeen uusittu - ei aivan äskettäin kuitenkaan, sillä pieni tunkkainen tupakanhaju leijaili ilmassa. Pinokkio oli yllättävän avara ja valoisa, kun sen oli kuvitellut Blue Jayn tapaan pieneksi ja pimeäksi nurkkabaariksi.

Baaritiskillä kantapöpö tuijotti meitä hieman liian pitkään, mutta palvelu oli ystävällistä. Suomalais-aasialainen lounas ja pizzat jäivät testaamatta, juomavalikoima oli tuttua vakiokamaa.


Sankaritar
Läkkisepänkuja 2 / WWW

Joskus on uhrauduttava ja poikettava karaokebaariin. Niissä käyminen on jääneet vähemmälle, jopa olemattomaksi, mutta jos niiden kuvittelisi joltain näyttävän, niin juuri tältä: sisällä oli mustaa ja hämyistä, seiniä kiertävät sohvat olivat punaista tekonahkaa, seinällä oli CD-levyjä kimaltelemassa ja eri artistien valokuvia Madonnasta Marita Taavitsaiseen.

Juomavalikoimassa oli perusoluita, -siidereitä ja -drinkkejä ja niiden lisäksi myös omia shotteja kuten mysteeriksi jäänyt "Petturi". Sankarittaren nimikkoshotissa oli salmiakkia ja vadelmaa.


Pub Tiimalasi
Tinurinkuja 4 / WWW

Muutama vuosi sitten Läkkitorin kulmalla ollut Tinurin tupa uudistui keskiaikahenkiseksi pubiksi ja vaihtoi samalla nimensä Tiimalasiksi. Uudistus oli positiivinen: paikan ilme tuntui siistiytyneen eikä sinne poikkeaminen tuntunut yhtä huonolta ajatukselta kuin Blue Jayhin tai Pinokkioon poikkeaminen. Lisäksi aiemmin paikassa käyneet olivat raportoineet, että ruoka olisi edullista ja suhteellisen hyvää.

Olutvalikoima oli jälleen melko peruskamaa ja talon punaviini oli J.P. Chenet'ä, mutta lyhyt ruokalista yllätti positiivisesti. Hampurilaisen (5 €) sai myös kasvisversiona ja sekä liha- että kasvisversion hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ison plussan hampurilainen sai maukkaista lisukesuolakurkuista. Ranskalaisia sai kahta kokoa (3/5 €, joista 5 €:n annos riitti hyvin kahdelle hampurilaisen seurana), keskiaikaiset kananuijat olivat myös 5 €.

Summa summarum

Uutta pubisuosikkia ei löytynyt, joten jatkamme edelleen Harakanpesän ja Sellon ravintoloiden ja baarien tukemista ja poikkeamme ehkä joskus Tiimalasissa hampurilaisella. Sinänsä baarit yllättivät iloisesti ja olivat lauantaina päiväsaikaan siistejä ja rauhallisia - selvittämättä saa jäädä, millainen meno on iltaisin.

tiistai 8. elokuuta 2017

Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2013


Mikä viini? 
Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2013 (Valle de Casablanca, Chile; 100 % Pinot Noir; hinta 18 € Silja Linella vuonna 2016, 24,98 € Alkossa)

Minkä kanssa nautittu? 
Riistakäristys

Mitä etiketti lupaa? 
Kirsikkaa, mansikkaa ja luumua, nahkaa ja tupakkaa

Mitä rypäle lupaa? 
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 

Cono Sur

Kommentit 

M: Viini on tumma Pinot Noiriksi, sen väri on kaunis, lähes läpinäkymätön tummanpunainen. Viinin tuoksussa on ensin puolukkaa ja mansikkaa ja hieman mausteita, alkoholi (14 %) tuntuu pienenä pistävyytenä. Myöhemmin makea hillomainen tuoksu muuttuu mausteisemmaksi ja päällimmäiseksi nousevat tupakan ja makeiden mausteiden aromit. Maku on hapokas ja keskitäyteläinen, tanniineja on hillitysti. Kielellä tuntuu hillomaista(kin) puolukkaa ja mansikkaa, hieman pippuria ja mausteisuutta. Runsas ja tasapainoinen maku on miellyttävä, riistakäristyksen kanssa viini toimii hyvin. Jälkimaku on pitkä ja marjaisen mausteinen. Arvosanaksi mainio Pinot Noir saa +. 

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on puolukkaa, herukkaisuutta, nahkaa ja luumua. Maku on hapokas, puolukkainen, herukkainen ja mausteinen. Tanniineja on vähän. Riistakäristyksen kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi puolukkasurvokselle sekä suolakurkuille. Oikein hyvä Pinot Noir, arvosanaksi annan ++.

lauantai 5. elokuuta 2017

Jack Rabbit Merlot


Mikä viini?
Jack Rabbit Merlot (Kalifornia, USA; 75 % Merlot, 10 % Syrah, 5 % Ruby Cabernet, 4 % Carignan, 4 % Rubired, 1 % muita rypäleitä; 5,85 € Kaubamajassa elokuussa 2015 - arvio kirjoitettu useita kuukausia sitten)

Minkä kanssa nautittu?
Perunasose ja porsaan kylkisiivut

Mitä etiketti lupaa?
Luumua ja kirsikkaa

Mitä rypäleet lupaavat?
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Ruby Cabernet: väriä ja hapokkuutta
Carignan: hapokkuutta, tanniineja; lisäksi kirsikkaa, mansikkaa ja vadelmaa, ruusua ja orvokkia, kypsässä viinissä karkkia ja purkkaa ja tammessa kypsytetyssä vaniljaa, kookosta, paahteisuutta ja lakritsia
Rubired: väriä
Ruby Cabernet (1948) ja Rubired (1958) ovat tri Harold Olmon kehittämiä kalifornialaisia rypälelajikkeita. Ruby Cabernet on Cabernet Sauvignonin ja Carignanin risteytys, Rubired taas Tinto Cãon ja Alicante Ganzinin hybridi. Alicante Ganzinin kautta Rubired on sukua myös Alicante Bouschet'lle. Molempia käytetään lähinnä tuomaan väriä sekoiteviineihin.

Viini muualla
Jack Rabbit Wine Club

Kommentit

M: Tässä viini sarjassamme "niin mitä me taas ostettiin?"

Viinin väri on kaunis tumma punainen. Sen tuoksussa on hilloista mansikkaa ja luumua, maussa samoin. Tanniineja ei ole oikeastaan yhtään, ei myöskään mainittavasti hapokkuutta, vaan viini on helppoa ja pehmeää juotavaa. Jack Rabbit on yksioikoinen viini, mutta se sopii perusmättöruoan kanssa oikein hyvin - ja ehkä pienenä yllätyksenä se päihittää saman hintaluokan makeahkot, tanniinittomat ja tammitetut viinit, sillä varsinkin pienen ilmaantumisen jälkeen jänön keskitäyteläisestä maussa on myös ryhtiä ja aavistus mausteisuutta.

Tätä kalifornialaista cocacolaviiniä voisi ehkä tarjota ihmiselle, joka sanoo, että ei pidä viineistä, se on kuitenkin suhteellisen maukas ja tasapainottelee mehumaisuuden rajalla kuitenkaan ylittämättä sitä. Ihan kiva bulkkiviini saa arvosanaksi 0 - kyllä tätä ennemmin pikkujouluissa tai buffetissa joisi kuin saman hintaluokan Carménèrea, Tempranilloa tai vastaavaa höttöä.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on luumua ja mansikkahilloa. Ilmaantuminen tuo tuoksuun myös hieman karpaloa. Maku on makean marjainen ja luumuinen. Hapokkuutta on vähän, samoin tanniineja. Jälkimaussa on aavistus mausteisuutta. Porsaan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Viini on helppoa juotavaa, joka ei välttämättä tarvitse edes ruokaa seurakseen, mutta voisi sopia pataruokien kanssa. Ihan kiva perusviini, joka ei yllätä, mutta ei myöskään aiheuta pettymystä. Viini on Kaubamaja-hintansa arvoinen, joten annan arvosanaksi 0.

Tällä kertaa naiset eivät rakastuneet renttuihin, vaan kävi hieman toisin:

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Suuret Oluet – Pienet Panimot Helsinki 2017

Suomen suurin pienpanimotapahtuma Suuret Oluet – Pienet Panimot järjestettiin Helsingissä 26.-29.7.2017. Kävimme tapahtumassa torstaina.

Väkeä oli paikalla runsaasti, mutta sisään pääsi kohtuullisen nopeasti. Lasivalikoimassa oli tänä vuonna perustuopin lisäksi yhden desilitran maistelulasi sekä jonkinlainen IPA-lasin variaatio. Päädyimme ottamaan jälkimmäiset. Tapahtumassa ei ollut käytössä SeamChip-korttia tai poletteja. Oluet pystyi maksamaan kortilla, mutta jotkut ruokakojut huolivat vain käteistä.


Ruokatarjonta oli monipuolista perusmättöä. Tarjolla oli hampurilaisia, vety- ja atomilihiksiä, bratwurstia ja paljon muuta. Kymmenellä eurolla sai sangollisen juuri valmistettuja perunalastuja, mikä riitti hyvin viiden hengen seurueelle.


Sahtia löytyi useammastakin kojusta. Pihtla Õlleköökin tumma sahti Tume Taluõlu oli maultaan hieman mämminen, mutta kuitenkin raikas. Lammin Sahdin jälkivierteestä tislattu ja tammitynnyrissä 8 vuotta kypsytetty Sahdin Henki -viski muistutti puolestaan maultaan jaloviinaa.


Tapahtuman oudoimman oluen tittelin saa Maku Brewingin Jasun Muru. Kyseessä on olut, joka on maustettu Château Carsinin Rouge de Carsin -punaviinillä. Oluen maku olikin hyvin punaviinimäinen. Vaikka yhdistelmä saattaa kuulostaa oudolta, se toimi yllättävän hyvin.

Toinen erikoisuus oli Ruosniemen Panimon Porvari Oloroso Tynnöri, joka on kypsytetty nimensä mukaisesti Oloroso-sherrytynnyrissä. Sen maku oli makean karamellinen ja sherrymäinen. Jussin mielestä tämä oli yksi tapahtuman parhaista oluista.


Panimopuolella uusia tuttavuuksia olivat Ohrana Brewery, Lapin Panimo ja Tornion Panimo.

Ohrana Saison oli kesäisen raikas ja aromeiltaan hieman banaaninen, Hanki Spring Bock taas tuhti, vähän ruisleipäinen ja greippinen.

Tornion Panimon Original 1964 Lager on valmistettu panimomestari Leo Andelinin yli 50 vuotta sitten kehittämän reseptin mukaan. Vaikka asiaa ei missään sanota suoraan, kyseessä on Lapin Kulta -oluen alkuperäinen resepti. Lapin Kullan reseptiä on muokattu vuosien saatossa useaan kertaan, joten kyseessä on nykyisin lähes eri tuote. Original 1964 Lager oli maltainen ja hieman karamellinen. Kokonaisuus muistutti hyvällä tavalla pils-olutta.



Marjut testasi Fiskarsin panimon karpalo-gosen Katkeran nunnan, Maistilan maitokahvisen ja makeahkon Moood-milk stoutin ja illan lopuksi vielä Maku Brewingin Cran Paban, vuoden verran samppanjapullossa kypsytetyn ja karpalolla maustetun happaman karpalo-alen. Mielenkiintoinen, pirskahteleva olut, jota ei olisi sokkona osannut heti arvata olueksi.

Suuret oluet - pienet panimot -tapahtuma on parantunut vuosi vuodelta ja tänä vuonna olutvalikoima oli jo hyvin vakuuttava. Ensi vuonna taas uudelleen!