28. lokakuuta 2017

Finnviini Valokki & lakka-valkosuklaajuustokakku


Syksyä piristi kummasti uutinen siitä, että Finnviinin Valokki oli päässyt Alkon Suomi 100 -erikoisvalikoimaan (23,39 €). Sitä piti heti käydä kotiuttamassa pullollinen ja - yllätys yllätys - viini päätyi myös maustamaan lakka-valkosuklaajuustokakkua.

Valokki oli tuttuun tapaan herkullista, aivan kuin nestemäistä lakkaa (hillaa, suomuurainta, linttiä, millä nimellä marjaa nyt haluaakin kutsua). Lakan luontainen hapokkuus tasapainottaa hyvin viinin sokerimäärää (120 g/l), joten kokonaisuus on varsin tasapainoinen eikä liian makea.

Puolitoista vuotta sitten Decanterin tastingissa Valokki oli Sametin lisäksi suosikkimme, joten tällä hetkellä ainakin täällä meillä päin asiat ovat hyvin, kun molempia marjaviinejä saa suoraan lähi-Alkon hyllyltä.


Valokilla maustettu lakka-valkosuklaajuustokakku


Pohja

250 g murokeksejä (tai kaurakeksejä)
100-110 g voita

Murskaa keksit. Sulata voi, lisää keksimurskan sekaan ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla ja painele keksimassa vuoan pohjalle. Laita jähmettymään jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte

200 g lakkahilloa
200 g vaniljan makuista tuorejuustoa
2 dl kermaa
150 g valkosuklaata
7 liivatelehteä
0,5 dl Valokki-lakkaviiniä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Notkista tuorejuusto ja sekoita siihen lakkahillo. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sulata valkosuklaa (jos käytät mikroa, varo, ettei suklaa pala!) ja sekoita tuorejuusto-lakkahilloseokseen. Sekoita kermavaahto mukaan seokseen.

Kuumenna Valokki lähes kiehuvaksi mikrossa tai kattilassa, purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liota ne Valokkiin. Anna jäähtyä. Sekoita haalea viini-liivateseos täytteeseen.

Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli.

Kiille

350 g lakkoja (kakun päälle)
1 dl hyytelösokeria
0,5 dl Valokki-lakkaviiniä
0,5 dl vettä
1 dl appelsiinimehua (tai vastaavaa)

Kiehauta viini, vesi ja mehu. Lisää hyytelösokeri vähitellen ja anna kiehahtaa uudelleen. Jäähdytä seosta silloin tällöin sekoittaen, kunnes se paksunee huomattavasti. Kaada kiille varovasti kakun päälle esimerkiksi lusikan avulla. Nosta kakku jääkaappiin ja anna kiilteen hyytyä kunnolla.

26. lokakuuta 2017

Taste of Belgium -tasting Captain Corvuksessa 11.10.

Captain Corvuksessa järjestettiin Taste of Belgium -tasting (23,20 €). Jussi kävi maistelemassa viittä belgialaista olutta sekä niille sopivia ruokia.


Ensimmäinen olut oli Saison Dupont Cuvée Dry Hopping 2016 (6,5 %), jonka kanssa tarjoiltiin ranskalaisia perunoita sekä majoneesia - ranskalaiset perunat ovat alun perin belgialainen keksintö, joten niiden voisi myös olettaa maistuvan belgialaisten oluiden kanssa.

Saison on Belgian ranskankielisen alueen perinteinen kesäolut, jonka aromeista löytyy usein hedelmäisyyttä ja hiivaa. Dupont Cuvée Dry Hopping oli odotetusti hedelmäinen, yrttinen, banaaninen ja appelsiininen. Maussa oli maltaisuutta ja katkeruutta sen verran, että olut sopi rasvaisen ruoan kanssa mainiosti.


Seuraavaksi oli vuorossa olutpari De Ranke Guldenberg (tripel; 8 %) ja Westmalle Dubbel (trappist; 7 %). Tripel ja dubbel ovat molemmat vahvoja pintahiivaoluttyylejä. Tripelit ovat yleensä vaaleita ja hedelmäisiä, kun taas dubbelit ovat tummia, maltaisia ja karamellisia. Näiden oluiden seurana oli juustovalikoima, joka sisälsi Chimayn olutjuustoa, Brugge Goudaa ja Brugge Rodenbach -olutjuustoa.

Guldenbergin aromeissa oli hiivaa, hedelmäisyyttä ja appelsiininkuorta. Maku oli maltainen, mausteinen ja hieman appelsiininen. Westmalle puolestaan oli tuoksultaan karamellinen, taatelinen ja hieman kahvinen. Maussa oli mallasta, karamellisuutta ja tummia hedelmiä.

Omasta mielestäni Guldenberg sopi rasvaisten juustojen kanssa, mutta Westmallen makeus ei oikein toiminut yhdessä ruoan kanssa.


Viimeisenä olivat vuorossa Oud Beersel Framboise (lambic; 5 %) ja St. Bernardus Abt 12 (quadrupel; 10 %), joiden seuraksi oli valittu suklaapäällysteisiä rusinoita ja karpaloita. Framboise on tyyliltään Lambic eli se on villihiivan spontaanikäymisellä tuotettu vehnäolut, joka on maustettu vadelmilla. Quadrupel on puolestaan hyvin vahva tummanruskea pintahiivaolut.

Framboisen tuoksussa oli kirsikkaa ja vadelmaa. Hieman hapan maku oli hyvin vadelmainen. Vadelmaisuus ei yllättänyt, ja se jäi oluesta lähinnä mieleen. St. Bernarduksen tuoksussa oli karamellisuutta sekä tummaa suklaata, maussa oli niiden lisäksi myös rusinaista makeutta.

Tästä olutparista Framboise sopi mielestäni paremmin ruoan kanssa happamuutensa ansiosta. Suklainen olut suklaan kanssa oli tietysti ihan hyvää, mutta olut ja ruoka eivät tasapainottaneet toisiaan.


Vaikka Oud Beersel Framboise oli pöytäseurueeni mielestä tastingin paras olut, itse pidin eniten St. Bernardus Abt 12:sta. Makupareista Framboise ja suklaaherkut olivat kuitenkin mielestäni paras yhdistelmä. Kaikki maistellut oluet olivat toki hyviä, sillä en ole vielä maistanut huonoa belgialaista olutta.

24. lokakuuta 2017

Stellar Winery The Storyteller Cabernet Sauvignon Organic 2014


Mikä viini?
Stellar Winery The Storyteller Cabernet Sauvignon Organic 2014 (WO Olifants River, Etelä-Afrikka; 100 % Cabernet Sauvignon; 14,90 €. Luomu! Näytepullo Norex Selected Brandsilta.)

Minkä kanssa nautittu?
Entrecôte, halloumisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Mulperinmarjaa ja tummia marjoja, erityisesti mustaherukkaa

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Viini muualla 
Norex Selected Brands

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on aluksi runsaasti kypsää mustaherukkaa ja hieman palanutta kumia. Ilmaantumisen myötä tuoksu muuttuu tumman marjaiseksi, makean mausteiseksi ja jopa pippuriseksi. Viinin maku on herukkainen ja pippurinen, melkeinpä makeaa marjaisuutta komppaavat pirteät tanniinit ja mukava hapokkuus. Kielelle jää mausteinen ja kahvinen jälkimaku. Mukava perusviini sopii hyvin entrecôten seuraksi ja varsinkin halloumin suolaisuus toimii hyvin sen kanssa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunaista. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli hyvin nahkainen, jopa kuminen. Viinin ilmaannuttua hetken aikaa nahkaisuus lieveni ja tuoksuun tuli mustaherukkaa, tummia marjoja, taatelia ja häivähdys savua. Maku on aluksi mustaherukkainen ja taatelisen makea. Hetken päästä maku muuttuu mausteiseksi, jopa pippuriseksi. Jälkimaku on mausteinen ja kahvisen paahteinen. Tanniineja on kohtuullisesti. Entrecôten kanssa viini sopi erinomaisesti ja se oli hyvä pari myös suolaiselle halloumille. Mainio kohtuuhintainen viini liharuoille. Arvosanaksi annan +.

***
PS: Viini ja Ruoka -tapahtuma ja Kirjamessut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 26.-29.10.2017. Tsekkaa lippuarvonta Facebookista!

21. lokakuuta 2017

Viinille! 13.10.2017

Viiniposti järjesti ensimmäisen Viinille! -afterwork-tapahtuman Hietalahden kauppahallissa perjantaina 13.10.2017.



Jos nyt jostain saisi marmattaa, niin Hietsun halli on kyllä viehättävä ja tunnelmallinen, mutta jo viiden aikaan siellä oli tungosta eikä se helpottanut illan aikana - muiden viininystävien lämmöstä ja läheisyydestä pääsi nauttimaan kunnolla, kun käytävät sumputtuivat. Viinibaarin puolella oli myös hälyisää, mutta muualla hallissa ei niinkään.

Viinit sai nopeasti ja käteisellä/kortilla maksaminen oli näppärää, kun lipukkeiden kanssa ei tarvinnut pelata, mutta ruokaa joutui jonottamaan pitkään ja esimerkiksi tryffelirisotto loppui juuri, kun sitä olisi viimein päässyt tilaamaan. Valokuvia oli myös turha kuvitella ottavansa ruuhkan keskellä.

Positiivisella asenteella pääsee kuitenkin pitkälle! Todella hienoa oli se, että tapahtuma kiinnosti niin monia ihmisiä. Ihmismäärästä huolimatta jostain löytyi aina istumapaikka tai pöydän kulma, jolle lasinsa ja ruoka-annoksensa sai laskettua. Tunnelma oli leppoisa eikä jonottaminen tuntunut haittaavan. Ruokakin oli hyvää, kun sitä viimein sai - ja vaikka se välillä loppuikin, korvaavat ratkaisut toimivat: esimerkiksi Street Gastro vaihtoi lammaskebabiin loppuneen lampaan tilalle chorizoa, joka oli tosi hyvää.



Marjut päätti aloittaa illan tutustumalla Donnafugatan viineihin, joita oli tarjolla kaksi Nero d'Avolaa (ja kaksi jälkiruokaviiniä). Punaviineistä edullisempi Sherazade (Nero d'Avola; 4 € / 8 cl) oli kevyt ja aavistuksen mehumainen. Sen tuoksussa oli kirsikkaa, nahkaa, pippuria ja hieman vaniljaa, hapokkaassa maussa taas hapankirsikkaa ja mausteita. Kivan entry level -viinin seuraksi alkoi kaivata pizzaa.

Vakavasti otettava Mille e Una Notte (Nero d'Avola; 7,50 €) oli tuoksultaan runsaan marjainen, nahkainen ja jopa hieman savuinen ja tervainen. Sen maussa oli vaniljaa, tummaa marjaa ja herukkaa, hieman tummaa suklaata, tanniinit olivat pehmeät. Hieno viini.

Illan teemaksi näköjään muodostuivat tuhdit italialaiset punaviinit, sillä Marjutin lasiin päätyi vielä Coppo Camp du Rouss (4,50 €), mausteinen, pippurinen ja hyvin marjainen Barbera d'Asti.



Jussi oli myös punaviinilinjalla. Tommasi Casisano Brunello di Montalcinon (6,50 €) tuoksussa oli punaherukkaa, nahkaa, taatelia ja karpaloa. Tanniinisessa maussa oli mausteisuutta, mustaherukkaa ja karpaloa. Ehdottomasti ruokaviini, joka sopisi pihvin kanssa.

Zenaton äskettäin Alkoon saapunut uutuusviini Alanera Rosso Veronese (4 €) oli tuoksultaan karpaloinen ja kuminen. Keskitanniinisessa maussa oli tummaa marjaa ja mausteisuutta, joka kääntyi jälkimaussa pippurisuuden puolelle.

Ruokapuolelta testasimme aiemmin mainitun Street Gastron kebabin (5 €) lisäksi Stadin Herkun liha-mezen (5 €) ja Tokyo Streetin Deeply Fried Noodlesit (5 €). Ruokatarjontaa olisi voinut kartoittaa enemmänkin, sillä valikoimaa riitti ja ihmisten lautasilla näytti olevan vaikka minkälaisia herkkuja, mutta nyt ei vain saanut aikaiseksi. (Ihan oma moka siis.)



Loppuilta menikin samppanjaksi: oikein hyväksi osoittautunut Duval-Leroy Femme de Champagne (10 €) tuoksui paahteiselle ja trooppisen hedelmäiselle, mutta maistui kepeän sitruksiselle ja pirteän hapokkaalle. Charles Heidsieck Rosé Reserve taas oli vanha tuttavamme, aina yhtä hyvää.

Summa summarum: ruuhkasta huolimatta mukava tapahtuma - ja jos ruokajonoja ei lasketa, muuten kaikki meni oikein sujuvasti.

19. lokakuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 10.10.2017: tuhdit punaviinit

Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa perehdyimme tuhteihin punaviineihin Antti Uusitalon johdolla.


Esporão Reserva 2014
(DOC Alentejo, Portugali; Aragonez/Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet, Trincadeira; 20,95 €)

Ilta alkoi Basen viiniklubista entuudestaan tutulla viinillä: Esporão Reserva oli vuosi sitten marraskuussa harvinaisten rypälelajikkeiden illassa Jussin ykkössuosikki - ja tälläkin kertaa se miellytti Jussia eniten.

Viinin tuoksussa oli aluksi mausteita, mustetta ja marjoja, erityisesti herukkaa, karhunvatukkaa ja hilloista mustikkaa, sekä lisäksi paahteisuutta. Ilmaantumisen myötä paahteisuus lisääntyi ja viini muuttui makeammaksi. Sen mehevässä maussa oli mukavasti tanniineja ja hapokkuutta, vaniljaa ja mustaherukkaa. Jälkimaussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä kahvia.

Muheva viini sopisi liharuokien pariksi. Maistelulautaselta karitsan entrecote oli paras seuralainen, mutta myös burgundinpata voisi käydä hyvin.

Kanonkop Kadette Pinotage 2015
(WO Stellenbosch, Etelä-Afrikka; 100 % Pinotage; 14,52 €)

Muista illan viineistä poiketen tämän viinin luokitus Alkossa on mehevä ja hilloinen, kun muut olivat illan teeman mukaisesti rotevia ja voimakkaita. Käytännössä eroa ei kuitenkaan huomannut.

Kanonkop Kadette Pinotagen tuoksu oli makeahko, marjainen ja kahvinen, lisäksi siitä erotti hieman paahteisuutta, nahkaa, savua, tervaa ja kumia. Kevyen hedelmäinen maku mukaili tuoksua ja oli myös marjainen, mustaherukkainen, kahvinen ja hieman savuinen. Jälkimaku oli mausteinen.

Maistelulautaselta chorizo sopi parhaiten mukavan hedelmäisen viinin pariksi ja muutenkin sen voisi yhdistää mausteisen ruoan kanssa.

Garzon Tannat Reserva 2015
(Uruguay; 100 % Tannat; 13,98 €)

Tannat-rypäle antoi olettaa tanniinipommia, mutta ei sentään. Uruguayssa tuotetut viinit ovat maan lämpimän ilmaston ansiosta rypäleen kovaa ja tanniinista mainetta kevyempiä ja hedelmäisempiä.

Garzon Tannat Reservan tuoksussa oli makeaa, kypsää marjaa, puolukkaa ja kuningatarhilloa sekä niiden lisäksi mustetta, vaniljaa ja taatelia. Viinin maku oli runsas, makeahko, marjainen, mausteinen, pehmeän tanniininen ja hedelmäinen. Jälkimaussa oli mausteisuutta.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki ja illan viineistä seurueemme suosikki. Arvostimme viinin hinta-laatusuhdetta ja tilasimme sitä vielä klubin jälkeen salviarisoton ja ankanrinnan seuraksi. Muutenkin viini voisi sopia liharuokien ja juustojen kera.


Louis M. Martini Cabernet Sauvignon 2014
(Kalifornia, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Syrah, Cabernet Franc; 19,89 €)

Amerikassa kaikki on isompaa, niin myös viinit. Tämän kosiskelevan Cabernetin tuoksussa oli punaisia marjoja, herukkaa ja tammikypsytyksen tuomaa makeaa vaniljaa. Sama linja toistui maussa: viini oli makeahkoa ja helposti kulauteltavaa, sen pehmeät tanniinit, marjaisuus ja pieni mausteisuus toivat viinille vähän liiankin hyvän dokabiliteetin. Mausteisuus jatkui myös karpaloisessa jälkimaussa.

Viiniä voisi juoda sellaisenaan tai nauttia sitä juustojen, grillatun lihan tai chorizon kanssa.

Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2013
(DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Rondinella, Croatina, Oseleta; 39,98 €)

Kun puhutaan tuhdeista punaviineistä, appassimento-menetelmällä kuivatuista rypäleistä tehtyä Amaronea ei tietenkään voi unohtaa.

Zenato Amaronen tuoksu oli makea ja marjainen, jopa rusinainen. Luumun, punaherukan, karpalon ja aronian lisäksi runsaassa tuoksussa oli kuivattua hedelmää, tummaa suklaata ja kahvia. Myös viinin maku oli runsas ja jatkoi tuoksun linjalla: marjoja, mausteita, kuivattua hedelmää. Alkoholia ei huomannut oikeastaan ollenkaan, vaikka sitä oli 16,5 %. Jälkimaussa oli marjoja ja pippuria.

Amarone oli Marjutin ykkössuosikki ja Jussin kakkossuosikki.

17. lokakuuta 2017

Grand Vin Helsinki 2017

Viinitapahtumien ystäville syksy on ollut kiireistä aikaa: Viinimaan kaksipäiväinen Mikä viini! aloitti sesongin 20.-21.9., sen jälkeen olivat yksipäiväiset Old World Wines 27.9. ja Wine Australia 2.10. (jonne emme valitettavasti päässeet ja se harmittaa) ja nyt uutena tapahtumana Grand Champagne Helsingistä tutun Ceesta Oy:n järjestämä, samppanjoiden sijaan puna- ja valkoviineihin keskittyvä Grand Vin Helsinki 6.-7.10.


Kävimme tapahtumassa lauantaina. Saavuimme paikalle noin puoli kolmen aikaan, kun Vanhalla oli vielä runsaasti tilaa. Muut syksyn tapahtumat ovat olleet arki-iltoina ja porukkaa on riittänyt, joten viikonloppuna järjestetyn tapahtuman olisi voinut olettaa houkuttelevan paikalle enemmänkin yleisöä. Paras arvauksemme on, että pääsylipun hinta yhdessä syksyn tapahtumasuman kanssa vaikutti asiaan - muista tapahtumista poiketen Grand Vin Helsingin sisäänpääsy oli maksullinen (lauantai ennakkoon 18 €). Maistelulasi (Lehmann Glass Excellence 39) kuului hintaan.

Maistelulipukkeet (2,50 € / kpl) ladattiin tuttuun tapaan kortille, ja samalla kortilla pystyi maksamaan sekä juomat että ruoat, joista vastasi ravintola Jord.

Näin kävijän näkökulmasta ruuhkattomuus oli mukavaa: tiskeille ei ollut jonoa ja näytteilleasettajien kanssa ehti rupatella hyvin viineistä. Myös päivän Master Classeihin olisi ollut vielä tilaa, ja niistä Secret Spotia olisi voinut harkita, mutta ehdimme maistaa viinejä ja tavata viinintekijän jo ennen sitä.

Tarjolla oli yli 50 tuottajan viinejä eli valikoima näytti monipuoliselta. Osittain viinit olivat jo tuttuja Mikä Viini!:stä ja Old World Winesistä, mutta myös uusia löytöjä mahtui mukaan - ja kieltämättä olo oli hetken aikaa pallohukkainen, kun ei tiennyt, miltä nurkalta oikein aloittaa.

Tässä muutamia poimintoja.


Päivä kannattaa tietenkin aloittaa tuhdeilla supertoscanalaisilla (köh), jotta makuaistista saa heti kalibroitua kaikki herkät nyanssit pois (köhköh).

Panzanolainen Fattoria di Rignana Il Riccio 2012 (IGT Rosso Toscana; 100 % Merlot) eli siiliviini sai pisteitä söpöstä etiketistä. Itse viini ei ollut kovinkaan piikikäs, vaan pehmeän tanniininen ja mausteinen. Aromeista löytyi myös tummaa marjaa ja aavistus vaniljaa.

Le Fonti Fontissimo (IGT Alta Valle della Greve; Cabernet Sauvignon, Merlot; 32,90 € Viinikellari.com) oli tuhti ja tanniininen. Rotevassa ja muhevassa viinissä oli tummaa marjaa, luumua ja kirsikkaa, nahkaa ja kahvia. Marjut tykkäsi - ja itse asiassa ihan osuvasti Viinikellari.comin Punkkukone tarjosi tätä Marjutille sopivaksi viiniksi.

L'Ame de Altolandon Malbec puolestaan oli rakkautta ensisiemaisulla. Kevään Malbec-päivän tastingissa totesimme jo, että mitä korkeammalla rypäleet ovat kasvaneet, sitä tyylikkäämpi viini on, eikä tämäkään yli kilometrin korkeudessa olevan viinitarhan rypäleistä tehty viini ollut poikkeus. Malbecin marjaisuus oli tallella, mutta poissa oli makea hilloisuus, sen tilalla olivat pirteä hapokkuus ja napakka tanniinisuus.


Viime aikojen teemamaaksi on muodostunut Portugali, joten jatkoimme tälläkin kertaa valitsemallamme tiellä kohti portugalilaisia viinejä.

Kuulemma Essi Avellan oli edellisenä päivänä kehunut Vértice Millésime Brutin parhaaksi maistamakseen portugalilaiseksi kuohuviiniksi, joten emme väitä vastaan. Viini oli paahteinen ja hapokas, ei mitään kepeää kesälipiteltävää, vaan roteva ruokapöytään sopiva kypsän hedelmäinen kuohuviini.

Secret Spot 2013 (51,22 €) puolestaan oli tuhti ja herkullinen ruokaviini: tummaa marjaa, karhunvatukkaa, hillottua luumua ja mokkaa. (Täytyy myöntää, että näin jälkeenpäin harmittaa hieman, että emme sittenkään menneet Master Classiin.) Pitäisiköhän tätä hakea pullo varastoon, kun vielä ehtisi?

Crooked Vines 2014 sisältää yli kymmentä eri rypälettä, jotka on kaikki kerätty yli 50 vuotta vanhoista köynnöksistä. Tuoksussa oli kypsiä punaisia ja tummia marjoja, mausteisuutta sekä kirsikkaa. Maku oli puolestaan luumuinen, kypsän marjainen ja pehmeän tanniininen. Viini oli erinomainen jo nyt ja varmasti paranee vielä kypsyessään.


Oregonilaisen Kings Ridge 2014 Rieslingin tuoksussa oli trooppista hedelmää, persikkaa, petroolia ja pähkinää. Maussa oli limeä, päärynää ja petroolia. Tämä viini on saapumassa lähiaikoina Alkon valikoimaan.

Moselilaiselta Dr. H.Thanischilta oli tarjolla kaksi mukavan hapokasta Rieslingiä: Kabinett 2015 ja Kabinett Trocken 2015. Kypsän omenainen ja hieman persikkainen, makeahko Kabinett menisi sellaisenaan, kun taas sitruksinen ja hedelmäinen kuiva Kabinett Trocken kaipaisi ruokaa seurakseen.


Meinklang Graupert 2015:n (26,49 €) makeassa tuoksussa oli vadelmaa ja raparperia. Keskihapokas maku oli karpaloinen ja vadelmainen. Tätä viiniä sanotaan oranssiksi viiniksi, mutta se oli väriltään enemmänkin vaaleanpunainen.

Hieman alle kuukausi sitten lanseeratut Pohjolan Perintö Valpolicella Ripasso Classico Superiore 2015 (16,90 €) ja Pohjolan Perintö Riesling Spätlese 2016 (19,89 €) jatkoivat Suomi 100 -juhliin tarkoitettujen viinien sarjaa. Valpolicella Ripasso oli mausteinen ja kirsikkainen, hennon nahkainen ja pehmeän tanniininen, varsin monikäyttöisen oloinen viini. Sen voisi kuvitella vaikkapa karjalanpaistin seuraksi. Riesling taas oli puolikuiva (sokeria 20 g/l), mutta kuitenkin pirteän hapokas ja miellyttävän persikkainen ja omenainen. Näistä kahdesta Riesling oli Marjutin suosikki.


Perinteisesti jätimme makeat viinit viimeisiksi.

Villa Maria Noble Riesling 2013 (26,90 €) oli perushyvää: sitruksinen hapokkuus kompensoi hyvin sokerimäärää (210 g/l) - ja kyllähän nämä kypsän hedelmäiset, persikkaiset ja hunajaiset herkut aina maistuvat.

Secret Spot Moscatel do Douro 10 anos taas oli aromeiltaan kukkainen, aprikoosinen ja hunajainen. Mieto sitruunaisuus tasapainoitti makua mukavasti. Se oli maultaan moniulotteisempi ja siksi makeista viineistä suosikkimme.

Summa summarum

Kannattiko käydä? Kyllä vain. Syksyn tapahtumat ovat olleet keskenään erilaisia. Aiemmissa on ollut helppo poiketa - mutta vaikka nyt rahaa kului 20 € jo ennen saliin pääsemistä ja vaikka osa viineistä olikin samoja kuin aiemmissa tapahtumissa ja vaikka Viini ja ruoka -messut ovat ihan ovella, Grand Vin Helsingin valikoimassa oli kuitenkin helmiä, jotka jättivät lopputuloksen plussan puolelle. Erityisesti voisimme hehkuttaa portugalilaisia viinejä.

***
PS: Seuraavaksi ovat tulossa Viini ja Ruoka 26.-29.10., Barolo & Friends 7.11. ja Unearthed Wines 18.11.

14. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017

Old World Wines -tapahtuma järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla toisen kerran, ja saimme kutsun tapahtumaan blogin kautta. Viime vuonna emme valitettavasti päässeet paikalle, mutta tänä vuonna korjasimme tilanteen. Tässä poimintoja tarjolla olleista viineistä.


Koska kyseessä oli vanhan maailman eli käytännössä Euroopan viineihin keskittyvä tapahtuma, odotettavissa oli tietenkin samppanjaa - ja samppanjasta emme koskaan kieltäydy.

Ensimmäisenä maistettavaksi päätyi Paul Goerg Premier Cru Brut 2007, tyylikäs Blanc de Blancs, jonka paahteisuus ja mineraalisuus sekoittuivat hyvin sitruksiseen hapokkuuteen ja pieneen mausteisuuteen.

Tribault-Schloesserilta maistoimme kaksi samppanjaa: Tribaut Blanc de Chardonnay Brut NV (34,80 €) oli jopa hieman hunajainen, paahteinen, sitruksinen ja omenainen, Tribaut Brut Nature NV (30 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 35 % Pinot Meunier; 32,89 €) samankaltainen, mutta nimensä mukaan kuivempi ja sen myötä hapokkaamman tuntuinen. Kolmenkympin hujakoilla pyörivä hintakin tuntui kohtuulliselta.

Gaston Collard Bouzy Grand Cru Champagne Brut (90 % Pinot Noir, 10 % Chardonnay; 48,93 €) tarjosi rapsakkaa omenaa ja sitrusta, hieman mantelia ja mineraalisuutta.

Vve Fourny & Fils Blanc de Blancs Champagne Brut Nature 1er Cru NV (42,59 €) oli oikein miellyttävä tuttavuus: hedelmäisyyttä riitti ananaksesta päärynään ja vihreään omenaan, niiden lisäksi aromeissa oli pähkinää ja paahteisuutta ja tietenkin kuivaa sitruksista hapokkuutta. Tätä suosittelemme jatkossa kuivien samppanjoiden ystäville.

Alkon valikoimissa ei ole kaikkia tarjolla olleita viinejä, joten ravintoloista voi yrittää bongata ruokaviineikseen esimerkiksi seuraavat rotevat ja omenaiset samppanjat: Henri Goutorbe Cuvée Millesime Brut 2007 (75 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay) tai Philippe Gamet Brut Sélection Blanc de Noirs NV (60 % Meunier, 40 % Pinot Noir).


Samppanjoiden lisäksi tarjolla oli muitakin kuohuviinejä. Prosecco-rintamalla meitä ilahdutti suuresti kuiva ja ryhdikäs La Gioiosa Cartizze Prosecco di Valdobbiadene. Perus-proseccoja runsaammassa skumpassa oli päärynän sijaan kukkaisuutta, kypsää hedelmää, omenaa ja persikkaa. Loistava kuohuviini.

Cavazza Prosecco (11,98 €) oli raikkaan hapokas prosecco, jonka aromeissa oli limeä ja vihreää omenaa. Kivaa ja kepeää juotavaa.

Myös Cava-puolella oli iloisia yllätyksiä. Castell Sant Antoni Gran Reserva 2010 (40 % Xarello, 25 % Macabeo, 20 % Parellada, 15 % Chardonnay) oli mainio Gran Reserva -cava, jossa paahteisuus, omena, sitrus ja makeat mausteet olivat sopivalla tavalla tasapainossa.

Domaine François Schmitt Crémant d’Alsace Blanc de Noirs NV oli hapokas, omenainen ja paahteinen. Se pärjäisi varmasti vertailussa edullisempiin samppanjoihin.



Guru Branco 2015 (34,98 €) on peräisin 50 vuotta vanhalta palstalta ja se on sekoitus paikallisia rypäleitä Viosinhoa, Rabigatoa, Codega do Larinhoa ja Gouveioa. Viinin aromeissa oli sitrusta, mineraalisuutta, greippiä ja hieman vaniljaa. Mielenkiintoinen, erilainen valkoviini.

Quevedo Ruby Portin (25,73 €) tuoksussa oli kypsää marjaisuutta, vadelmaa, kypsää kirsikkaa ja luumua. Makea maku toisti tuoksun aromeja. Viini sopisi juotavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi juustojen kanssa.

Ribeira Sacran alueelta tuleva Regina Viarum Mencia 2016:n (100 % Mencia; 15,89 €) tuoksussa oli kypsiä punaisia marjoja, mustikkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Keskitanniininen maku myötäili tuoksua, mutta mukana oli myös luumua ja kahvisuutta.

La Magia Brunello di Montalcino 2012:n (55,77 €) tuoksu oli tumman marjainen, nahkainen ja mausteinen. Maussa oli tummaa marjaa, pippurisuutta ja yrttisyyttä. Vaikka tämä viini oli jo nyt hyvää, sitä kannattaisi kypsyttää vielä muutama vuosi.


Steininger-illallisella tutustuimme Steiningerin kuohuviin ja iloksemme Old World Winesissa oli tarjolla saman tuottajan valko- ja punaviinejä.

Steininger Riesling 2016 (13,48 €) tarjosi hapokkuutta, mineraalisuutta, vihreää omenaa ja sitrusta. Oikein hyvä Riesling omassa hintaluokassaan.

Steininger Reserve Steinhaus Riesling 2015 (24,89 €) muistutti aromeiltaan Steininger Riesling 2016:a, mutta oli kehittyneempi. Sekä viinin tuoksussa että maussa oli hedelmäisyyttä, kypsää omenaa ja hieman aprikoosia.

Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 2015:n (17,99 €) tuoksussa oli vihreää omenaa, limeä, kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Maku oli hapokas, valkopippurinen ja kevyesti trooppisen hedelmäinen. Tälle viinille ainoa oikea ruokavalinta olisi tietenkin Wiener Schnitzel, mutta se sopisi myös kalaruoille.

Steininger Zweigelt 2015:n (17,49 €) tuoksussa oli kirsikkaa, punaherukkaa ja mustaherukkaa. Keskitäyteläinen maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli myös mausteisuutta. Tämä viini sopisi riistalle tai porolle.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tähän loppuun vielä 7 000 sanan kooste:


Summa summarum
Hieno tapahtuma, mielenkiintoisia viinejä, liian vähän aikaa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

12. lokakuuta 2017

Old World Wines 2017: oluet

Saimme kutsun Old World Wines -tapahtumaan blogin kautta. Vaikka tapahtuman nimessä mainitaan vain viinit, tarjolla oli myös oluita, mikä ilahdutti Jussia.


Ranskalaiselta Brasserie Artisanale du Luberonilta eli lyhyemmin BAL:ilta oli esillä kolme olutta, jotka kaikki ovat Alkon valikoimassa.

Bal Blonde (5,5 %; 5,64 €) on suodattamaton pintahiivaolut, jonka tuoksu oli hedelmäinen, maltainen ja vähän persikkainen. Maussa oli hedelmäisyyden ja maltaan lisäksi myös vähän mausteisuutta. Katkeruutta ei ollut juuri lainkaan.

Bal Ambree (5,5 %; 5,64 €) edustaa pohjoisranskalaista Bière de Garde -pintahiivaoluttyyppiä. Oluttyypin nimi tarkoittaa olutta, joka on tarkoitettu säilytettäväksi tai kellaroitavaksi. Kyseessä on Suomessa harvinaisempi oluttyyppi, jonka edustajia löytyy Alkosta vain neljä erilaista. Meripihkan värisen oluen tuoksussa oli karamellisuutta, marjaisuutta ja ruisleipää. Maku myötäili tuoksun aromeja.

Bal Brune (5,7 %; 5,64 €) on tyyliltään Brown Ale. Sen tuoksussa oli tummaa suklaata, taatelia ja hieman kahvia. Maku oli keskikatkera ja myös siinä oli tummaa suklaata, taatelia ja kahvia. Jälkimaku oli kahvinen.

Näistä kolmesta Bal Ambree oli eniten Jussin makuun, Bal Brune pääsi kolmikosta hopeasijalle.


Tapahtumassa oli esillä myös italialaisen Birrificio L’Olmaian oluita. Niitä ei ole Alkon valikoimassa, mutta ensimmäisenä maistettua Starship-olutta pitäisi esittelijän mukaan olla tarjolla Virgin Oil Co.:ssa, La Famigliassa ja Bravuriassa. (Siitä lähti heti kuuma vinkki Kallion kirjeenvaihtajalle, tuolle bitter-oluiden ystävälle.)

Starship (4,5 %) on englantilaistyylinen bitter, joka on saanut nimensä Led Zeppelinin kiertuelentokoneen mukaan. Oluen tuoksussa oli karamellia, hedelmäisyyttä ja greippiä. Maku oli keskikatkera ja aavistuksen karamellinen. Jälkimaku oli raikkaan sitruksinen.

Tangerine (4,5 %) on panimon mukaan blond ale, jonka valmistuksessa on käytetty amerikkalaisia humalia. Niiden ansiosta oluen aromimaailma muistuttikin hyvin paljon American Pale Alea. Tuoksussa oli APA:n tyylisesti sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Maku oli katkera ja greippinen, mukana oli myös vähän appelsiinia ja passiohedelmää. Jälkimaku oli katkera.

Näistä kahdesta Jussi piti ehkä hieman enemmän Starshipistä. Muitakin L'Olmaian oluita oli esillä, mutta niitä ei päässyt maistamaan, koska ainoastaan Starship ja Tangerine oli saatu viilennettyä sopivaan tarjoilulämpötilaan.

10. lokakuuta 2017

Steininger-kuohuviini-illallinen ravintola Lasipalatsissa 26.9.2017


Huomasimme Facebookista, että ravintola Lasipalatsissa oli tarjolla itävaltalaisen Weingut Steiningerin kuohuviinien ympärille rakennettu illallinen (80 €). Sinne siis!

Weingut Steiningerilla on nykyisin lähes 30 vuoden kokemus kuohuviineistä, sillä talo aloitti niiden valmistamisen vuonna 1989. Tyypillisistä Kamptalin alueen lajikkeista tehdyt viinit esitteli Brigitta Steininger.

Alkumalja
Steininger Grüner Veltliner Sekt

Grüner Veltliner on yksi Marjutin lempirypäleistä ja se toimi hyvin myös kuohuviininä. Viinin tuoksussa oli kypsää hedelmää, kuten ananasta ja vihreää omenaa, hunajaa ja mausteita, hieman öljyisessä tuoksussa oli myös kukkaisuutta ja karviaismarjaa. Viinin maku oli maukas ja runsas, hapokkuus taittui greipin ja kirpeän vihreän omenan suuntaan ja lisänä oli mukava mausteisuus. Jälkimaussa tuntuivat lime, pippuri ja mausteisuus.



Härkätartar, muikunmätiä ja paahdettua hapanjuurileipää
Steininger Grüner Veltliner Sekt 2014
(25,90 €)

Samalla Grüner Veltlinerillä jatkettiin alkuruoan pariin: härkätartarin seurana tarjottiin herkullista hapanjuurileipää. Mädin ja tartarin yhdistelmä tuntui aluksi oudolta, mutta mäti toi tartariin mukavaa suolaisuutta ja ratkaisu yllätti iloisesti.

Runsas ja ryhdikäs Grüner Veltliner toimi perushyvän tartarin seurana - jos joskus innostumme tekemään tartaria kotona, pitänee etsiä kaapista sopiva kuohuviini (tai roseesamppanja) sen seuraksi ihan senkin takia, että Jussin mielestä tämä yhdistelmä toimi kaikken parhaiten.



Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja rapukastiketta
Steininger Riesling Heiligenstein Sekt 2012
(48,90 €)

Pääruoan kanssa tarjottu Riesling-kuohuviini oli kepeää ja raikasta. Sen tuoksussa oli tyypillistä petrolia ja sitrusta sekä niiden lisäksi vaaleita kivihedelmiä ja herukanlehteä. Tuoksua myötäilevä maku oli miedohko ja raikas.

Rieslingin pirteä ja limettinen hapokkuus leikkasi hyvin kalan rasvaisuutta - viinin kanssa menisi varmasti myös nieriää rasvaisempi ja suolaisempi ruoka. Alkupaloilta säästynyt Grüner Veltliner ei toiminut kalan kanssa lähellekään yhtä hyvin öljyisen suutuntumansa takia, vaikka sen hapokkuus oli melko samankaltaista.

Kokonaisuus siis toimi. Tyylikkään Steininger Riesling Heiligenstein Sektin ja tartarin tapaan perushyvän nieriän yhdistelmän kruunasi lisukkeena ollut erinomainen kukkakaali. Ainoa haittapuoli on Rieslingin lähes 50 €:n hinta, jos sitä haluaisi kotiuttaa pullollisen Alkosta.



Vadelmasorbettia
Steininger Pinot Noir Sekt 2013
(29,90 €)

Ennen varsinaisia jälkiruokia tarjoiltiin vadelmasorbettia Pinot Noir -kuohuviinin kanssa. (Kyllä, viini oli Pinot Noir eikä itävaltalaisittain Blauburgunder.)

Pinot Noir -kuohuviinistä löytyi heti rypäleelle tyypillisiä punaisia marjoja: sen tuoksussa oli puolukkaa, punaherukkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Yhdessä tarjoiltu hapokas ja yllättävän roteva viini sekä mehevän vadelmainen sorbetti täydensivät toisiaan loistavasti, kun sorbetin makea marjaisuus vuorotteli kuohuviinin hapokkuuden kanssa. Tämä oli Marjutin mielestä illan paras yhdistelmä.



Jälkiruokavalikoima
Steininger Cabernet Sauvignon Rosé Sekt

Varsinainen jälkiruoka oli valikoima, johon kuului jogurttipannacottaa, mantelikakkua ja suklaamoussea. Niiden seuraksi oli valittu Cabernet Sauvignon -kuohuviini, joka oli yllättävän kevyt ja raikas. Sen tuoksu oli runsas ja marjainen, päällimmäisinä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Samat karpalon, mansikan ja punaherukan aromit toistuivat kepeässä ja hapokkaassa maussa. Viinistä jäi kesäinen fiilis.

Molempien mielestä jogurttipannacotta toimi kuohuviinin kanssa parhaiten ja huonoiten taas suklaamousse, jonka suklaa oli hieman liian tummaa ja vahvaa viinin seuraksi. Marjutin mielestä suklaamousse ja vadelmat olivat kuitenkin sellaisenaan paras jälkiruoka, Jussi jatkoi pannacottan puolesta liputtamista.

Summa summarum: jälleen kerran saimme todeta, kuinka mahtavasti koko aterian voi nauttia kuohuviinien kanssa.

7. lokakuuta 2017

Samppanjaristeily Viking Linella 23.9.2017


Missasimme keväällä Viking Gracen samppanjaristeilyn, joten kun Marjut huomasi, että Viking XPRS:llä järjestetään vastaava, olimme heti varaamassa matkaa (tai ainakin Marjut oli). Risteilyn hintaan (149 € tai Viking Club -jäsenille 146 €) kuului Master of Wine Essi Avellanin luento, jolla pääsimme tutustumaan neljään samppanjaan, kuuden ruokalajin päivällinen Bistro Bellassa sekä minimessut.

Luento



Veuve Clicquot Extra Old Extra Brut
(52 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 18 % Meunier; dosage 3 g/l)

"Keltainen leski" on halunnut tällä samppanjalla heijastaa talonsa pitkää historiaa ja niinpä se on sekoitettu vain reserviviineistä. Niistä tuoreimmat ovat vuosilta 2006 ja 2008-10 ja vanhimmat vuosilta 1988 ja 1996.

Samppanjan tuoksu oli aavistuksen paahteinen, hedelmäinen, mineraalinen, raikas ja rapsakka niin kuin extra brutilta voisikin odottaa. Vaikka maku olikin kuiva ja hapokas, samppanja oli silti mukavaa juotavaa. Jälkimaku oli sitruksinen. Tyylikäs viini ja mukava aloitus.

Taittinger Brut Millésime 2009
(50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir)

Toisen samppanjan tuoksu oli paahteinen ja hedelmäinen, jopa hunajainen ja kukkainen. Sen maku oli raikas ja sitruksinen. Jälkimaussa oli sitrusta ja paahteisuutta. Mielenkiintoista oli se, että Taittinger Brut Millésime 2009 tuntui raikkaammalta kuin Veuve Cliquot - ja olivathan sen hapokkuus ja mineraalisuus varsin miellyttäviä.

Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995
(100 % Chardonnay)

Kolmantena vuorossa oli yksi kaikkien aikojen lempisamppanjoistamme, Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995. Jos olisimme olleet superfiksuja, olisimme ostaneet sitä pullollisen mukaan, sillä vuosikerta on kuulemma vaihtumassa tuoreempaan 2004:n. Blanc des Millénairesia ei myöskään ole tehty kovinkaan usein: ensimmäinen vuosikerta oli 1983 ja sen jälkeen on julkaistu vuosikerrat -85 ja -90.

Kauniisti ikääntyneen samppanjan väri oli tummahko kullankeltainen. Sen paahteisessa tuoksussa oli hunajaa, kuivaa hedelmää, aprikoosia ja jopa häivähdys kahvia. Aromaattinen, hedelmäinen ja paahteinen maku mukaili tuoksua ja oli myöskin hieman kahvinen. Aivan mahtava, viinillinen samppanja oli ehdottomasti tälläkin kertaa suosikkimme.

Charles Heidsieck Rosé Réserve NV
(Meunier, Chardonnay, Pinot Noir; dosage 10,5 g/l)

Luennon viimeinen viini jäi hieman edeltäjänsä varjoon, mutta emme antaneet sen häiritä, olihan se jo keväisessä Charles Heidsieck -tastingissa hyväksi havaittu.

Roseeviinin väri oli kaunis lohenpunainen. Sen tuoksu oli runsas ja paahteinen ja siinä oli havaittavissa punaista marjaa ja karpaloa. Viinin maku oli pirteä ja marjainen, mutta silti roteva. "Ei huono", Jorma Uotinen sanoisi.

Päivällinen



Perunaohukainen ja mateenmätiä, punasipulia ja limesmetanaa
Louis Roederer Brut NV

Louis Roederer Brut -samppanjaa katselimme minimessuilla sillä silmällä, joten pääsimme oikein sopivasti maistamaan sitä ruoan kanssa. Sen runsas tuoksu oli hieman paahteinen ja sitruksisen hedelmäinen ja maku taas kypsän hedelmäinen, jopa hieman makea, mukavan hapokas ja sitruksinen. Samppanja oli helppoa juotavaa.

Alkupalana tarjoiltu perunaohukainen oli herkullinen, lähes blinimäinen. Sen rapsakka pinta ja pieni rasvaisuus sekä lisukkeiden suolaisuus toimivat hyvin samppanjan kanssa, varsinkin limesmetanan sitruksisuus komppasi samppanjan sitruksisuutta hyvin. Jälleen kerran alkuruoka oli parasta.


Crème Ninon, sinisimpukkavaahtoa
Taittinger Brut Millésime 2009

Seuraavaksi taso notkahti hieman. Crème Ninon oli maukasta ja kuohkeaa ja sen pinnalle ripoteltu rapea ruisleipämuru toimi hyvin (ja Vinkkelin Crème Ninonin jälkeen vaatimustaso on korkealla), mutta luennolta tutun samppanjan kanssa se ei ollut aivan täydellinen pari. Herneen maku oli samppanjalle vähän liian vahva. Sinisimpukkavaahto oli mukavan ilmavaa, mutta ei maistunut kovinkaan simpukkaiselle.


Nieriä, porkkana-voikastike ja timjamikantarelleja
Charles Heidsieck Brut Réserve NV

Nieriän kanssa tarjoiltiin laivan samppanjaa, moneen kertaan hyväksi havaittua Charles Heidsieck Brut Réservea - ja olihan se edelleen hyvää. (Pro tip: nyt kannattaa täydentää Heidsieck-varastonsa, kun vielä ehtii, sillä Viking Linen uudet laivan viinit ja niiden myötä myös uusi laivan samppanja julkistetaan joulukuussa.)

Paistettu nieriä oli hyvää ja samppanja toimi rasvaisen kalan kanssa hyvin, porkkana-voikastike oli erinomaista. Myös timjamikantarellit sopivat samppanjan kanssa, vaikka sienet ovat usein hankala ruoka viinin kanssa umamisuutensa takia.


Yrttikuorrutettua peuranfileetä, juurespaistosta
Charles Heidsieck Vintage Rosé 2006

Maukkaan ja aromikkaan peuran seurana tarjoiltiin maukasta ja aromikasta roseesamppanjaa. Pieni särö muuten hyvässä kokonaisuudessa oli se, että lisukkeista punajuuriviipale maistui hieman liian voimakkaasti maakellarille. Peuran rosmariinikuorrutus taas jakoi mielipiteet niin, että pöytämme naisten mielestä rosmariinia oli liikaa ja miesten mielestä sopivasti.

Samppanjan kanssa ruoka toimi hyvin, rotevan roseesamppanjan pystyi sujuvasti yhdistämään medium-kypsän lihan kanssa.


Västerbotten-juustoa ja kukkakaalikroketteja, mustaa oliivisalsaa
Veuve Clicquot Extra Old Extra Brut

Västerbotten-juustolla höystetyt (ja trendikkäät) kukkakaalikroketit veivät kielen mennessään! Marjut joutui myös myöntämään, että joskus oliivitkin voivat olla melkein syötäviä, sillä oliivisalsa täydensi kukkakaalin makua loistavasti.

Ikävä kyllä sellaisenaan mainio samppanja oli tässä heikoin lenkki eikä toiminut ruoan kanssa.


Kuusenkerkällä maustettua omenakompottia

Jälkiruoka oli hyvää ja makeaa, tosin kuusenkerkkää oli vaikea havaita, sillä kastikkeen maku tuntui olevan lähinnä vaahterasiirappinen. Jälkiruokien ystävinä emme kuitenkaan valita - jos jotain olisi voinut toivoa, niin riittävän makea samppanja olisi täydentänyt kokonaisuuden.

PS. Erityiskiitos tarjoilijoille: sen jälkeen, kun Marjut pyysi pari kertaa pulloa kuvattavaksi, niitä alettiin pitää automaattisesti esillä. Loistavaa!

Minimessut



Ihanan kalliiksi käyneiltä minimessuilta päällimmäisinä mieleen jäivät seuraavat samppanjat:

Taittinger Nocturne Sec (Chardonnay, Pinot Noir, Meunier), puolikuiva, omenainen ja persikkainen samppanja osoitti, että samppanjan ei aina tarvitse olla kuivaa tai rutikuivaa ollakseen hyvää.

Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2006 (70 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay) sai osakseen paljon hehkutusta. Rotevan ja paahteisen samppanjan tuoksussa oli sitrusta ja punaisia marjoja, kirsikkaa ja vadelmaa. Samat aromit toistuivat sen maussa.

Piper Heidsieck Rosé Sauvagen (50 % Pinot Noir, 30 % Meunier, 20 % Chardonnay) tuoksussa oli punaista marjaa, punaherukkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Maku oli kepeän hapokas ja marjainen.

Laurent-Perrier Brut osoittautui mainioksi yhdistelmäksi hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää ja sitrusta, mineraalisuutta ja kermaisuutta - myös Rosé oli herkullisen mansikkainen ja kirsikkainen.

Jokerina voisimme mainita vielä Torresin tuottaman cavan. Cuvée Esplendor Vardon Kennett 2013 (55 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay, 5 % Xarello; 25,90 €), melkein kokonaan tyypillisistä samppanjarypäleistä tehty cava, oli juuri tulossa myyntiin Viking Linelle, joten messuilla oli oiva tilaisuus napata sitä pullo mukaansa. Vardon Kennett oli varsin mielenkiintoinen: raikasta hedelmää, sitrusta, mukavaa paahteisuutta ja hitunen mineraalisuutta.

"Ohohups, samppanjaa"


Pro tip 2: jos kysyt Essi Avellanilta, minkä viinin ostamatta jättäminen harmittaisi eniten, varaudu investoimaan (vaikka laivahinnat ovatkin edullisia): Dom Perignon P2 1998 maksoi 259 €.

5. lokakuuta 2017

Koff IPA


Mikä olut?
Koff IPA (Sinebrychoff)
Oluttyyppi: India Pale Ale
Alkoholia: 5,5 %
Katkeruus: 50 EBU
Väri: 27 EBC
Kantavierre: 12,6 °P
Hinta: 1,04 € Viking XPRS:llä (24 tölkin laatikko 24,90 €)

Mitä panimo lupaa?
Oluessa on voimakas humalan aromi, jota tasapainottaa häivähdys karamellimaisuutta.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India Pale Ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a.

Kommentit

M: Gyyh, maistuu IPA:lle.

J: Koff on tuonut markkinoille American Pale Alen ja American Lagerin jatkoksi India Pale Alen. Koff IPA on tällä hetkellä saatavilla vain ravintoloissa ja laivamyynnissä, joten sitä ei ole hirveästi mainostettu. Itse huomasin oluen sattumalta Viking XPRS:n myymälässä.

Olut on sameaa ja väriltään oranssia. Vaahtoa muodostui kaadettaessa paljon ja se kesti pitkän aikaa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, appelsiinia, sitrusta ja greippiä. Yllättävän mieto maku on appelsiininen, sitruksinen ja maltainen. Katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaussa on sitrusta ja greippiä. Hyvin tehty IPA, joka ei yllätä eikä petä. Hinta-laatusuhde on ainakin laivalta ostettuna sellainen, että annan arvosanaksi +.

3. lokakuuta 2017

Mikä viini! 2017

Viinimaa järjesti Mikä viini! -festarit Vanhalla ylioppilastalolla jo 15. kerran 20.-21.9.2017. Marjut poikkesi paikalla molempina päivinä, Jussi vain torstaina.


Tuttuun tapaan festareilla julkistettiin Blossa-glögin uusi kausimaku. Tänä vuonna Blossa on inspiroitunut Intiasta: mangoon pohjautuva maku on saanut sävyjä kaardemummasta, inkivääristä, mausteneilikasta ja jopa juustokuminasta ja chilistä. Pitää myöntää, että aurinkoinen pullo miellytti silmää (varsinkin ihanan aurinkoisella terassilla) ja mangon maku sopi hyvin valkoviiniglögin höysteeksi - ja kun tarkemmin ajattelee, niin Intiassa ja glögissä käytetyt mausteet ovat pitkälti samoja.

Bubbling Under -viinipolku


Keskiviikkona alkuglögin jälkeen Marjut suuntasi työkaverinsa kanssa Bubbling Under -kuohuviinipolulle testaamaan, auttaisiko teemapolku navigoimaan helpommin viinivalikoiman läpi. Polun hinnaksi ilmoitettiin netissä 10 lipuketta ja esitteessä 11, joten jännitys tiivistyi...


Ensimmäisenä etappina oli Romeon ja Julian rakkaustarinan inspiroima Pasqua Romeo & Juliet Prosecco (2 lipuketta / 11,48 €), jonka etiketissä on Julian talon porttikongiin kirjoitettuja rakkausviestejä. Kuiva, hapokas ja ryhdikäs Prosecco taas lähetti melko tyypillisiä päärynäisiä viestejä, jotka eivät kuitenkaan johtaneet elämää suurempaan rakkauteen, ja skumppa päätyikin kategoriaan "ihan kiva".

Proseccon jälkeen suuntasimme muiden kuohuvien pariin yläkerran kuohuviiniloungeen. Ohitimme sujuvasti heti oven vieressä väijyneet Crystalit ja Bollingerit (houkutus oli suuri, mutta lipukkeiden määrä taktisesti liian pieni) ja siirryimme Anna de Codorníu Brut Organic -luomucavan (2 lipuketta /13,48 €) pariin.

Codorníun Cavat ovat olleet hyvän hinta-laatusuhteen juomia, niin tämäkin. Perinteisiä Cava-rypäleitä Xarelloa, Macabeoa ja Parelladaa ei ole kokonaan unohdettu, vaikka tavallisuudesta poiketen viinissä on käytetty suurimmaksi osin Chardonnayta. Se tekikin siitä mukavan raikkaan, tyylikkään ja moneen tarkoitukseen sopivan skumpan.


Polun kolmas kuohuviini oli etelä-afrikkalainen Pongrácz Rosé Brut (2 lipuketta / 15,30 €), Vuoden viini -kilpailussa tänä vuonna kunniamaininnan saanut roseeskumppa. Viini oli kuiva, marjainen ja etelä-afrikkalaisille viineille usein tyypilliseen tapaan sen tuoksussa oli palanutta kumia ja paahteisuutta. Rotevahkon viinin seuraksi alkoi kaivata ruokaa.

Proseccon ja kahden samppanjamenetelmällä tehdyn kuohuviinin jälkeen oli aika maistaa samppanjaa, joka oli (tietenkin) Wine Galleryn/Ayalan Suomi 100 -samppanja (4 lipuketta). Hyvä perussamppanja oli polun kuohuvista ehdottomasti suosikkimme.

Paitsi että ei siinä vielä kaikki! Lopuksi Bubbling Under -polku vei takaisin alakertaan ja drinkkibaariin, jossa tarjolla oli Fresitan uusi talvimaku. Tässä vaiheessa totesimme, että vain muutos on pysyvää, sillä esite sanoi maisteluannoksen olevan yhden lipukkeen ja tiskin hinnasto taas kahden lipukkeen arvoinen. (Saimme juomat yhdellä lipukkeella.) Lasiin kaatui ihan mukava perus-Fresitan ja glögin risteytys, joka on varmasti ihan paikallaan näin pikkujouluaikaa odotellessa.

Laroche Chablis -tasting



Tänä vuonna ohjelmassa ei ollut Malbec-tastingia (tai vastaavaa) parin aikaisemman vuoden tapaan, joten osallistuimme torstaina Domaine Larochen Chablis-tastingiin (20 €). Tastingin vetivät Anne Roque, Domaine Larochen Fine Wine Ambassador ja Taneli Lehtonen, Suomen paras sommelier 2016 ja 2017.

Chablis-viinit ovat peräisin Ranskan Burgundista ja ne on tehty 100 % Chardonnay-rypäleistä. Vaikka Chablis on pieni alue, laatuluokituksia riittää Petit Chablis'ta Grand Cruhun saakka, ja pääsimme tastingissa tutustumaan niihin kaikkiin. (Lisää viineistä Viinimaan sivuilla.)

Laroche Petit Chablis 2015
(AOC Petit Chablis; 18,98 €)

Ensimmäinen viini oli kevyt, mutta siitä huolimatta aromaattinen johdatus Chablis-viineihin. Sen valmistuksessa ei ole käytetty tammea, mikä jättikin sen mukavan napakaksi ja raikkaaksi. Hapokkaassa tuoksussa oli limeä, ananasta ja vihreää omenaa sekä jonkin verran mineraalisuutta. Maku jatkoi tuoksun linjalla, viini oli kuiva, hapokas ja raikkaan sitruksinen ja sen jälkimaku oli hedelmäinen. Petit Chablis ei ollut yhtään "pienempi" kuin "varsinainen" Chablis, vaan oikein mainio viini. Tämä oli Marjutin kakkossuosikki tastingin viineistä.

Laroche Chablis 2015
(AOC Chablis; 19,99 €)

Tämäkin viini oli vielä valmistettu ilman tammea. Edelliseen viiniin verrattuna se oli täyteläisempi ja sen tuoksun hedelmäisyys oli kypsempää, toki samaa sitrusta, ananasta, omenaa ja mineraalisuutta oli tässäkin viinissä. Sen maku oli pehmeän hapokas ja raikas sekä hieman mausteinen. Oikein hyvää.


Domaine Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevey 2015
(AOC Chablis Premier Cru; 28,99 €)

Tämän viinin vuosikerta 2011 palkittiin Viini-lehden vuoden valkoviininä vuonna 2014, joten odotukset olivat korkealla. Viinin tuoksussa oli kypsää hedelmää ja mineraalisuutta, tammikypsytys toi mukaan voita, pähkinää ja paahteisuutta. Maku mukaili tuoksua: makeaa kypsää hedelmää, greippistä hapokkuutta, karviaista ja mineraalisuutta. Tyylikäs, hieman kermainen ja savuinenkin Chablis oli Marjutin ykkössuosikki ja Jussin kakkossuosikki.

Domaine Laroche Chablis Grand Cru Les Blanchots 2011 ja 2006 (magnum)
(AOC Chablis Grand Cru; 65,98 € / magnum ei saatavilla Alkosta)

Tastingin viimeistä viiniä oli tarjolla kaksi vuosikertaa: 2011 ja 2006, joka tarjoiltiin magnum-pullosta.

2011:n tuoksu oli runsas ja monipuolinen: tammikypsytyksen tuomaa voita, vaniljaa ja pähkinää (mutta ei liikaa), raikasta hedelmää, sitrusta ja hunajaa. Myös maku oli monipuolinen ja kypsän hedelmäinen, hunajainen ja pähkinäinen. Viini maistui sellaisenaan, mutta sen voisi myös laittaa kypsymään. Tämä oli Jussin ykkössuosikki.

2006:n tuoksussa oli hyvin integroitunutta tammea, voita, pähkinää ja paahteisuutta, sen hedelmäisyys oli kehittynyt kuivattujen hedelmien suuntaan. Viinin maku oli myös hyvin kehittynyt ja täyteläinen, paahteinen, pähkinäinen ja vaniljainen, mutta kuitenkin hedelmäinen, päällimmäisenä sitrusta ja vaaleaa kivihedelmää. Viini oli tyylikkäästi ikääntynyt, mutta emme jostain mystisestä syystä osanneet arvostaa sitä ihan yhtä paljon kuin nuorempia viinejä.

Muita havaintoja



Viinit maksoivat yleisimmin 1-2 lipuketta/annos (1-2 euroa). Yli yhden lipukkeen viineistä sai pyytämällä puolikkaita annoksia, minkä ansiosta viinejä pystyi maistelemaan useita erilaisia. Hinnat olivat kohtuulliset, tosin yläkerrassa samppanjabaarissa ja drinkkibaarissa (jota emme ehtineet testata) olisi saanut menemään rahaa enemmänkin.

Kahvilan puolella oli tarjolla tiistain Suomi 100 -illalliselta tuttuja alkupaloja hieman ronskimmassa muodossa (6 €). Leipäset olivat edelleen herkullisia eikä toisissakaan alkupaloissa (grillattu sydänsalaatti, kuminanäkkäri ja riimihärkä) ollut valittamista.


Marjutin keskiviikko-illan haasteena oli työkaveria miellyttävän viinin löytäminen - se oli aluksi hankalaa, mutta onnistui viimein. Illan viineistä Marjut haluaisi mainita ensimmäisinä testatut Penfolds Koonunga Hill Cabernet Shiraz 2015:n (13,98 €) ja Charles Smith Velvet Devil Merlot 2015:n (15,49 €).

Työkaverin lasiin päätyi hyvänä arvauksena mausteinen ja herukkainen Koonunga Hill, koska Bin 28 oli valitettavasti ehtinyt loppua. Omaan lasiin taas valikoitui ensimmäisenä pehmeä ja marjainen Velvet Devil, koska Charles Smithin Kungfu Girl Riesling on hyvää ja mieli teki tutustua talon muihinkin viineihin. Sen tilaus meni enemmän tai vähemmän sujuvasti elokuvaviittauksin: "Will I like this wine or will I go all Sideways?" No, olihan se ihan jees, mutta ensimmäisten siemausten jälkeen vaihdoimme laseja työkaverin kanssa.

(Elokuvaviittausten suhteen matka jatkui hieman ontuen, kun toiselle esittelijälle Bottle Shock ei sanonut mitään, mutta Robert Mondavi Cabernet Sauvignon oli siitä huolimatta hyvää.)

Pienen haarukoinnin ja Finca Las Moras Black Label Malbecin jälkeen löytyi illan jackpot: Faustino I Gran Reserva 2004 (25,89 €). Julistimme yksimielisesti pehmeän tanniinisen, marjaisen ja nahkaisen viinin keskiviikon parhaaksi.

Torstaina miellytti Ruffino Modus 2013 (34,99 €), rapsakan tanniininen, kirsikkainen ja mausteinen herkku Toscanasta.


Jussi keskittyi tällä kertaa valkoviineihin. Yali Wetland Reserva Gewürztraminer 2017 (9,99 €) oli parfyyminen, kuivahedelmäinen ja vähän sitruksinen. Maussa oli myös hieman mausteisuutta. Yalilla on hyvä hinta-laatusuhde ja se sopisi esimerkiksi lohen kanssa.

Uuden maailman Rieslingeistä maisteluun pääsivät Nederburg Winemasters Riesling 2017 (11,80 €) ja Rawson's Retreat Riesling 2016 (9,99 €). Näistä Nederburg Riesling oli kevyen hapokas ja mineraalinen. Rawson's Retreat tarjosi puolestaan petroolisuutta ja vihreää omenaa. Molemmat olivat päteviä Rieslingejä, jotka sopisivat kevyille, vaaleille kalaruoille. Jussi piti enemmän Nederburgin hapokkuudesta.

Illan päätti Nederburg The Winemasters Noble Late Harvest 2016 (9,98 €). Makean viinin aromeissa oli kuivattuja hedelmiä, rusinaa, hunajaa ja aprikoosia. Viinin hinta on laatuun nähden naurettavan halpa, joten tätä kannattaa ostaa jälkiruokaviiniksi esimerkiksi juustojen seuraksi.

PS. Tapahtuman kiinnostavin viini - tai ainakin pullo - taisi olla 19 Crimes, jonka AR-teknologiaa hyödyntävä etiketti heräsi henkiin kännykkäappin avulla. Ikävä kyllä ajoituksemme oli kerrasta toiseen kerran huono, ja jono tiskille sekä esittelyshow olivat niin pitkiä, että emme ehtineet tutustua viiniin ollenkaan.