10. lokakuuta 2017

Steininger-kuohuviini-illallinen ravintola Lasipalatsissa 26.9.2017


Huomasimme Facebookista, että ravintola Lasipalatsissa oli tarjolla itävaltalaisen Weingut Steiningerin kuohuviinien ympärille rakennettu illallinen (80 €). Sinne siis!

Weingut Steiningerilla on nykyisin lähes 30 vuoden kokemus kuohuviineistä, sillä talo aloitti niiden valmistamisen vuonna 1989. Tyypillisistä Kamptalin alueen lajikkeista tehdyt viinit esitteli Brigitta Steininger.

Alkumalja
Steininger Grüner Veltliner Sekt

Grüner Veltliner on yksi Marjutin lempirypäleistä ja se toimi hyvin myös kuohuviininä. Viinin tuoksussa oli kypsää hedelmää, kuten ananasta ja vihreää omenaa, hunajaa ja mausteita, hieman öljyisessä tuoksussa oli myös kukkaisuutta ja karviaismarjaa. Viinin maku oli maukas ja runsas, hapokkuus taittui greipin ja kirpeän vihreän omenan suuntaan ja lisänä oli mukava mausteisuus. Jälkimaussa tuntuivat lime, pippuri ja mausteisuus.



Härkätartar, muikunmätiä ja paahdettua hapanjuurileipää
Steininger Grüner Veltliner Sekt 2014
(25,90 €)

Samalla Grüner Veltlinerillä jatkettiin alkuruoan pariin: härkätartarin seurana tarjottiin herkullista hapanjuurileipää. Mädin ja tartarin yhdistelmä tuntui aluksi oudolta, mutta mäti toi tartariin mukavaa suolaisuutta ja ratkaisu yllätti iloisesti.

Runsas ja ryhdikäs Grüner Veltliner toimi perushyvän tartarin seurana - jos joskus innostumme tekemään tartaria kotona, pitänee etsiä kaapista sopiva kuohuviini (tai roseesamppanja) sen seuraksi ihan senkin takia, että Jussin mielestä tämä yhdistelmä toimi kaikken parhaiten.



Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja rapukastiketta
Steininger Riesling Heiligenstein Sekt 2012
(48,90 €)

Pääruoan kanssa tarjottu Riesling-kuohuviini oli kepeää ja raikasta. Sen tuoksussa oli tyypillistä petrolia ja sitrusta sekä niiden lisäksi vaaleita kivihedelmiä ja herukanlehteä. Tuoksua myötäilevä maku oli miedohko ja raikas.

Rieslingin pirteä ja limettinen hapokkuus leikkasi hyvin kalan rasvaisuutta - viinin kanssa menisi varmasti myös nieriää rasvaisempi ja suolaisempi ruoka. Alkupaloilta säästynyt Grüner Veltliner ei toiminut kalan kanssa lähellekään yhtä hyvin öljyisen suutuntumansa takia, vaikka sen hapokkuus oli melko samankaltaista.

Kokonaisuus siis toimi. Tyylikkään Steininger Riesling Heiligenstein Sektin ja tartarin tapaan perushyvän nieriän yhdistelmän kruunasi lisukkeena ollut erinomainen kukkakaali. Ainoa haittapuoli on Rieslingin lähes 50 €:n hinta, jos sitä haluaisi kotiuttaa pullollisen Alkosta.



Vadelmasorbettia
Steininger Pinot Noir Sekt 2013
(29,90 €)

Ennen varsinaisia jälkiruokia tarjoiltiin vadelmasorbettia Pinot Noir -kuohuviinin kanssa. (Kyllä, viini oli Pinot Noir eikä itävaltalaisittain Blauburgunder.)

Pinot Noir -kuohuviinistä löytyi heti rypäleelle tyypillisiä punaisia marjoja: sen tuoksussa oli puolukkaa, punaherukkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Yhdessä tarjoiltu hapokas ja yllättävän roteva viini sekä mehevän vadelmainen sorbetti täydensivät toisiaan loistavasti, kun sorbetin makea marjaisuus vuorotteli kuohuviinin hapokkuuden kanssa. Tämä oli Marjutin mielestä illan paras yhdistelmä.



Jälkiruokavalikoima
Steininger Cabernet Sauvignon Rosé Sekt

Varsinainen jälkiruoka oli valikoima, johon kuului jogurttipannacottaa, mantelikakkua ja suklaamoussea. Niiden seuraksi oli valittu Cabernet Sauvignon -kuohuviini, joka oli yllättävän kevyt ja raikas. Sen tuoksu oli runsas ja marjainen, päällimmäisinä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Samat karpalon, mansikan ja punaherukan aromit toistuivat kepeässä ja hapokkaassa maussa. Viinistä jäi kesäinen fiilis.

Molempien mielestä jogurttipannacotta toimi kuohuviinin kanssa parhaiten ja huonoiten taas suklaamousse, jonka suklaa oli hieman liian tummaa ja vahvaa viinin seuraksi. Marjutin mielestä suklaamousse ja vadelmat olivat kuitenkin sellaisenaan paras jälkiruoka, Jussi jatkoi pannacottan puolesta liputtamista.

Summa summarum: jälleen kerran saimme todeta, kuinka mahtavasti koko aterian voi nauttia kuohuviinien kanssa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti