lauantai 30. joulukuuta 2017

Pelicans Cabernet Sauvignon 2014


Mikä viini?
Pelicans Cabernet Sauvignon 2014 (Maipo/Rapel, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 10,92 €)

Minkä kanssa nautittu?
Naudanlihatäytteiset tortillat

Mitä etiketti lupaa? 
Mustaherukkaa, kanelia ja espressoa sekä häivähdys neilikkaa, robustit tanniinit 

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Viini muualla 
Viinin on tuottanut Viña Casas de Bosque. Nyttemmin vaihtuneen Pelicans-etiketin saanut viini on (ilmeisesti) talon edullinen perusviini Casa Viva Cabernet Sauvignon.

Muuta
Lahen Pelicans on jääkiekon ensimmäinen Suomen mestari (1928), tosin silloin seura tunnettiin vielä Viipurin Reippaan nimellä. 

Kommentit

M: Viinin tuoksusta ei saa paljoakaan irti, mutta jotain kuitenkin: siinä on mustaherukkaa, makeita mausteita ja aavistus kumia. Viinin maku on herukkainen ja aluksi vain tanniininen ja tamminen, onneksi ilmaantuminen auttaa ja pahimmat tanniinit katoavat. Mustaherukan lisäksi maussa on etiketin lupaamia kanelia ja neilikkaa sekä mustan kahvin kitkeryyttä. Jälkimaku on lähinnä ikävän kitkerä. Tortillojen kanssa viini meni melko hyvin, mutta varsinkin alkuvaiheen kirpeän tanniinisen vaiheen aikana se kaipasi seurakseen medium-kypsää lihaa (vaikka Kouvolan karhua, eh-heh). Pelsu-fanina olisin halunnut tykätä viinistä enemmän, mutta kun ei, niin ei. Chilestä saa kympillä parempiakin Cab Saveja. Arvosanaksi viini saa fanityttöyden ansiosta 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on mustaherukkaa, neilikkaa ja lakritsaa. Maku on herukkainen ja hilloinen, hapokkuutta on vähän. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja herukkainen. Tortillojen kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Viini saattaisi sopia myös vaikka medium plussaksi kypsennetyn entrecôten tai grilliruokien kanssa. Ihan hintansa arvoinen viini, arvosana 0.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Pelicans Sauvignon Blanc

Kymenlaaksolainen kissa paheksuu Sauvignon Blanc -propagandaa ja väärän joukkueen viiniä

Mikä viini?
Pelicans Sauvignon Blanc (Valle de Casablanca, Chile; 100 % Sauvignon Blanc; 10,95 €)

Minkä kanssa nautittu?
Paistettu lohi ja vihreä parsa

Mitä etiketti lupaa? 
Tuoksussa limeä, parsaa ja greippiä, maussa viikunaa, savulohta ja vuorisuolaa, rapsakkaa hapokkuutta

Mitä rypäle lupaa?
Sauvignon Blanc: kuivia ja hapokkaita viinejä, yrttejä, pistävyyttä, nokkosta, karviaista, herukkaa, "kissanpissaa karviaispuskassa", kasvuolosuhteiden mukaan aromeja ruohosta trooppisiin hedelmiin

Muuta
Viinin on tuottanut Viña Casas de Bosque. Pelicans-etiketin saanut viini lienee talon edullinen perusviini Casa Viva Sauvignon Blanc. Alkon sivuilla viinillä on nykyisin uusi etiketti - tämä pullo oli viime vuoden joululahja Marjutin veljeltä.

Kommentit 

M: Voi Pelicans - olisiko pitänyt kannattaa teitä innokkaammin, jotta nimikkovalkkarinne olisi jotakin muuta kuin Sauvignon Blancia?

Viinin tuoksu on runsas, odotetun herukanlehtinen, karviaismarjainen ja ruohoinen, mutta etiketissä luvattua parsaa ei huomaa ainakaan heti, sen sijaan ilmaantumisen myötä tuoksuun tulee nokkosta. Viinin maku on ilahduttavan hedelmäinen ja jopa täyteläisehkö. Ihan kaikkein pahimmasta pistävän hapokkaasta päästä tämä viini ei ole, vaan se on melkeinpä mukava ruokaviini. Maussa on tuoksun mukaisesti herukanlehteä, karviaista ja niiden lisäksi rapsakka sitruksinen hapokkuus. Kun ruokakin (parsa ja savusuolalla maustettu lohi) toistaa viinin aromeja, kokonaisuus on ihan mainio. Sellaisenaan viini ei maistu, kuten eivät Sauvignon Blancit yleensäkään ja lämpiämisen myötä tilanne vain pahenee. Koska ruoan kanssa tarpeeksi viileänä viini toimi kuitenkin yllättävän hyvin, se saa arvosanaksi +.

J: Koska Pelicans oli menneellä liigakaudella kuudes ja KooKoo vasta kolmastoista, oletin viinin olevan katkeraa. Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on herukanlehteä, karviaista, limeä, valkoherukkaa ja raakaa vihreää parsaa. Maku on kepeän hapokas, siinä on herukanlehteä, vihreää omenaa, yrttisyyttä ja nokkosta. Jälkimaussa on aavistus valkopippuria. Rasvaisen lohen ja parsan kanssa viini sopi hyvin, ehkä joku aasialainen ruokakin voisi käydä viinin seuraksi. Hintaansa nähden hyvä Sauvignon Blanc, arvosanaksi annan +.

KooKoon kannattajille suosittelen joko Viikate Pohjoista Viljaa -lageria tai Viikate Tervaskanto -tervalikööriä.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Shepherd Neame Christmas Ale



Mikä olut?
Christmas Ale (Shepherd Neame)
Oluttyyppi: Ale
Alkoholia: 7,0 %
Katkeruus: 31 EBU
Kantavierre: 16,5 °P
Hinta: näytepullo maahantuojalta - 4,98 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Täyteläinen, hedelmäinen ja mausteinen ale.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pintahiivaolut on olut, jonka valmistuksessa käytetty hiiva nousee käymisen aikana oluen pinnalle. Pintahiiva tuo oluisiin yleensä hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Brittityylistä pintahiivaolutta kutsutaan yleensä nimellä Ale.

Olut muualla
Shepherd Neame

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on kirkasta ja väriltään kuparista. Tuoksussa on pähkinää, karamellisuutta, kuivahedelmää ja mallasta. Maku myötäilee tuoksun aromeja, katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaku on karamellinen ja hieman mausteinen. Olut sopii jouluruoan kanssa tai ihan sellaisenaankin kylmänä ja pimeänä talvi-iltana. Shepherd Neamea pidetään Britannin vanhimpana panimona ja pitkän kokemuksen havaitsee tässä oluessa. Hyvä ja tasapainoinen olut, jolle annan arvosanaksi +.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 4. adventti: joulu ja olut (Olutblogisessiot vol. 3)


Olutbloggaajien sessiot ovat edenneet kolmanteen osaan. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa alustuksen jostain olueesen liittyvästä aiheesta. Sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat. Ensimmäisen session aihe oli keskiolut ja toisen olut ja penkkiurheilu. Tällä kertaa aiheena on joulu ja olut.

Session aihe herättää kysymyksen, miksi jouluna juodaan olutta tai ylipäätään alkoholia? Mässäily ja alkoholin juominen eivät kuulosta hartailta kristillisiltä perinteiltä eivätkä ne sellaisia olekaan. Joulu on vain yksi monista talvipäivänseisauksen aikaan vietetyistä juhlista, joita ihmiset ovat kautta aikojen juhlineet.

Saturnaliasta Yuleen

Antiikin roomalaiset juhlivat 17.-23. joulukuuta Saturnalia-juhlaa sadonkorjuun jumala Saturnuksen kunniaksi. Juhlaan kuului lahjojen antamisen lisäksi Saturnukselle uhratun porsaan syöminen ja ruoan kanssa juotiin tietenkin viiniä. Ajankohta merkitsi vuodenkierrossa roomalaisille keskitalven alkamista, jolloin teurastettiin liika karja, jotta sitä tarvitse ruokkia talvella. Samoihin aikoihin uuden sadon viini alkoi olla juotavaa. Vuodesta 274 lähtien roomalaiset juhlivat Saturnalian jatkoksi 25. joulukuuta auringonjumala Sol Invictusta. Kristinuskon tultua Rooman valtionuskonnoksi samaa päivää ryhdyttiin juhlimaan Jeesuksen syntymäpäivänä.

Pohjoisessa asuvien barbaarien mailla juhlittiin myös talvipäivänseisauksen aikaan. Germaaniset kansat viettivät joulukuun loppupuolella kaksi viikkoa kestänyttä keskitalven juhlaa Yulea. Pohjoisessa sadonkorjuujuhlaa vietettiin jo loka-marraskuun vaihteessa. Yulen aikaan juhlittiin auringon paluuta, sillä vaikka edessä oli vielä monta talvikuukautta, päivät alkoivat pidentyä. Juhlallisuuksiin kuuluivat olennaisesti sadonkorjuun jumalalle Freyrille uhrattu villisika sekä vahva olut. 900-luvulla Norjassa määrättiin jopa lailla, kuinka paljon olutta kotitalouksien pitää panna Yulea varten ja millainen rangaistus odottaa niitä, jotka luistavat velvollisuudestaan. Vähimmillään selvisi sakoilla, paatuneiden sarjarikollisten omaisuus saatettiin takavarikoida.

Skandinaavien sana Yule on lainattu suomeen ensin sanaksi juhla ja myöhemmin uudestaan jouluksi. Joulua tärkeämpi perinteinen juhla oli aiemmin syksyllä vietetty kekri, jonka joulu syrjäytti lopullisesti vasta 1900-luvulla. Kekrinä syötiin ja juotiin runsaasti sekä uhrattiin ruokaa ja juomaa, myös olutta. Sillä kiitettiin saadusta sadosta ja pyrittiin varmistamaan hyvä sato seuraavanakin vuonna. Monet nykyiset joulunviettotavat kuten yhdessä syöminen, oluen juominen ja saunominen olivat alkujaan tapoja juhlistaa kekriä.

Anna, Tuomas ja Nuutti

Perinteisesti jouluolut pantiin perinteisesti joulukuun 15. päivänä eli Annan päivänä. "Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan."

Varsinainen joulunvietto alkoi jo Tuomaan päivänä 21.12. ja jatkui tammikuun alkupuolelle Nuutinpäivään saakka. Tuomaan päivänä sai jo alkaa maistella jouluolutta, mistä juontuvat sanonnat "Tuomas tuleepi tuoppi kainalossa" ja "Tuomaana saa alkaa juomaan". Joulusaunassa oli tapana heittää olutta kiukaalle seuraavan vuoden hyvän sadon varmistamiseksi. Hevosia puolestaan kiitettiin kuluneen vuoden raatamisesta leivällä ja oluella. Hevosia on myös valeltu oluella jouluna. Kun jouluna mentiin nukkumaan, pöydälle jätettiin ruokaa ja olutta tontuille, haltijoille ja suvun vainajien hengille, jotta hekin voisivat juhlia joulua.

Olut (ja sahti) on luultavimmin yksi vanhimpia suomalaiseen jouluun liittyviä elintarvikkeita, joten sille kuuluu kiistattomasti paikka joulupöydässä myös nykyään. Joulukinkku tuli ruokapöytään vasta 1800-luvulla, sitä ennen syötiin lammasta. Suuri osa muistakin nykyisistä jouluruoista kuten riisipuuro ja joulutortut ovat nuorempaa perinnettä. Vaikka ylimystö joi glögiä jo 1500-luvulla, kansanjuoma siitä tuli vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Do They Know It's Christmas?

Itse juon jouluolueksi Mikkellerin Do They Know It's Christmas? -oluen (5,5 %; 3,49 € Alkossa). Etiketissä on kuvattuna joulupukki, joka lienee Leevi and the Leavingsia lainaten jouluaattona kännissä. Väriltään olut on kuparinpunainen. Tuoksussa on karamellisuutta, havua, sitrusta ja hedelmäisyyttä. Maku on katkerahko, greippinen, karamellinen ja mausteinen. Jälkimaku on greippisen katkera. Olut sopinee kinkun seuraksi oikein hyvin.


Tämä blogauksen myötä Loppasuut toivottavat lukijoilleen hyvää joulua!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Finnviini Kaamos



Mikä viini?
Finnviini Kaamos (Suomi; puolukka, hunaja, glögimausteet; 15,49 €. Näytepullo Finnviiniltä.)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Aromatisoitua marjaviiniä, puolukka-hunajaglögiä

Viini muualla 
Finnviini

Muuta
Kaamos valmistetaan käyttämällä puolukoita, minkä jälkeen viini maustetaan hunajalla ja glögimausteilla. Viini sisältää alkoholia 5 % ja sokeria 150 g/l.

Kaamos on menestynyt myös Viini-lehden ja Helsingin Sanomien arvioissa.

Kommentit 

M: Joulua odotellessa glögiä tarjotaan joka puolella vähintäänkin riittävästi. Työpaikalla ei voi välttyä makealta mehuglögiltä ja ravintoloissa on tarjolla omia, enemmän tai vähemmän tuhteja terästettyjä glögejä... Joulukuu kuluu sujuvasti niin, että ensin jäähdytellään höyryävän kuumaa juotavaa sopivan lämpöiseksi ja lopuksi kaivellaan rusinat ja mantelit mukin pohjalta.

Jos (ja kun) perinteinen glögi alkaa kyllästyttää, kannattaa testata Finnviinin Kaamos.

Perinteisistä glögeistä poiketen Kaamos maistuu hyvin sellaisenaan ilman höysteitä ja jopa jääkaappikylmänä. Sen tuoksu on makean glögimausteinen, kanelinen ja kaardemummainen, mutta myös puolukkaisen kirpeä. Maussa glögimausteet tuntuvat miedommin, päällimmäisenä tuntuu raikas puolukkaisuus ja makea hunajaisuus ja niiden lomassa ehkä jopa hieman Jouluomena-limonadista (joka on lemppariani!) muistuttava pienoinen inkiväärin puraisu.

Voimakkaan makuisten, joskus jopa tunkkaisten glögien rinnalla Kaamos on loistavaa vaihtelua. Se on tarpeeksi glögimäinen näin parhaimman glögisesongin aikaan, mutta maistuisi varmasti muulloinkin kuin jouluna, esimerkiksi jälkiruokien kanssa. (Me testasimme sen Cheers, mate! -illastamme tuttujen taateli-riisimuropalojen seurana, mutta miksei jokin puolukkainen herkku kävisi myös.) Arvosanaksi glögi/viini saa ++.

J: Kaamoksen tuoksussa on perinteisiä glögimausteita kuten kanelia ja neilikkaa. Puolukka ei tuoksu yhtä vahvasti kuin glögimausteet, mutta sen erottaa kyllä niiden alta. Maussa puolukka sen sijaan korostuu ja glögimausteet jäävät taka-alalle. Maussa on aluksi myös hunajaista makeutta, mutta se vaihtuu pian puolukan kirpeyteen. Jälkimaku on puolukkainen. Kaamos saattaisi sopia esimerkiksi joulutortun kanssa. Puolukan ansiosta se saattaisi sopia jopa ruokajuomaksi rasvaisen savulohen seuraksi. Arvosanaksi annan ++.

torstai 21. joulukuuta 2017

Olvi Xmas IPA



Mikä olut?
Xmas IPA (Olvi)
Oluttyyppi: IPA
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 45 EBU
Väri: 45 EBC
Kantavierre: 11 °P
Hinta: 1,84 € Sellon K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Suodattamaton täysmallaspintahiivaolut

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a.

Kommentit

M: Gyyh ipaa.

J: Olvin Xmas IPA on humaloitu humaloitu saksalaisella Opalilla, tshekkiläisellä Kazbekilla ja yhdysvaltalaisella Cometilla. Väriltään olut on punaruskeaa, hieman kuparista. Tuoksussa on greippiä, trooppista hedelmää, appelsiinimarmeladia, karamellisuutta ja maltaisuutta. Maku on aluksi sitruksinen, greippinen ja karamellinen. Makea karamelli taittuu pian kohtuulliseksi katkeruudeksi. Jälkimaussa on häivähdys trooppista hedelmää ja sitruunakarkkia. Olut ei ole mitenkään erityisen jouluinen, mutta sopinee joulupöydässä lohen ja kinkun kanssa. Hyvä IPA, arvosanaksi annan +.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Wolfberger (W)3 2012



Mikä viini?
Wolfberger (W)3 2012 (Alsace, Ranska; 50 % Riesling, 30 % Muscat, 20 % Pinot Gris; 9,98 € Tallinnan Wine Storessa, nyk. Callessa vuonna 2014)

Minkä kanssa nautittu?
Risotto ja paistettu siika

Mitä etiketti lupaa? 
Viiniä, joka yllättää ja sopii melkein kaikkien ruokien kanssa

Mitä rypäleet lupaavat?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Muscat: aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa
Pinot Gris: keveyttä, hapokkuutta, sitrusta, vihreää omenaa, kukkaisuutta

Kommentit

M: Viinin väri on kaunis kullankeltainen. Sen tuoksussa on mandariinia, hunajaa, kypsiä trooppisia hedelmiä ja makeita mausteita sekä parfyymisyyttä ja kukkaisuutta, jopa hieman öljyisyyttä. Viinin maku on hedelmäinen, hapokas, pehmeän sitruksinen ja hunajaisen makea, persikkainen ja kypsän omenainen. Se tuntuu kielellä öljyiseltä ja pureskeltavalta. Jälkimaussa on sitrusta, kypsää persikkaa ja makeita mausteita, mieleen tulee myös jouluinen appelsiini, johon on pistelty neilikoita. Ruoan kanssa viini sopi hyvin, hapokkuutensa ansiosta se pärjäsi jopa salaatin punasipulin ja kirsikkatomaattien kanssa ja hyvin viilennettynä se menisi varmasti sellaisenaankin. Parin vuoden jemmaaminen on ilmiselvästi tehnyt viinille hyvää ja kun hintakin oli aikanaan alle kympin, se saa arvosanaksi ++.

J: Viini on kirkasta ja väriltään kultaan vivahtavan keltaista. Tuoksussa on kypsää omenaa, trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja limeä. Maku on aluksi kypsän omenainen, jopa hunajainen, mutta muuttuu pian hapokkaaksi ja mukaan tulee vihreää omenaa sekä mineraalisuutta. Jälkimaussa on limeä ja aprikoosia. Risoton ja siian kanssa viini sopi hyvin. Makeuden ansiosta viini sopia myös aasialaisten ruokien kanssa, mutta sopii myös seurustelujuomaksi. Erinomainen viini, arvosana ++.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 3. adventti: joulupukin apurit

Joulu lähestyy, mutta itse joulupukkia ei vielä näy. Tälläkin kertaa joudutaan tyytymään joulupukin apureihin.


Ruosniemen panimon Jouluapulainen (Amber Ale; 4,7 %; 2,89 € Sellon Prismassa) on väriltään kuparinpunainen. Tuoksussa on karamellisuutta, havua ja karpaloa. Hieman vetinen maku on katkerahko, karamellinen, maltainen ja vähän mausteinen. Jälkimaku on havuinen ja katkera. Tämä olut voisi sopia hyvin kinkun ja laatikoiden kanssa. Ehkä tätä olutta voisi juoda myös lahjoja paketoidessa?

Joulupukin esikuva on 200- ja 300-lukujen vaihteessa elänyt Pyhä Nikolaos, joka kävi salaa jättämässä lahjoja köyhille lapsille. On siis luontevaa, että häntä avustaa joulunaikaan toinen pyhimys. Pyhä Olavi oli 1000-luvulla elänyt Norjan kuningas, joka vakiinnutti kristinuskon aseman Norjassa. Olavi lähti nuorena ryöstöretkelle Suomeen, mutta joutui suomalaisten väijyttämäksi ja pääsi hädin tuskin hengissä pakoon takaisin Norjaan.

Mustan virran panimon Santa Olaf (Brown Ale; 4,7 %; 3,39 € Sellon Prismassa) on väriltään tummanruskea, lähes musta. Tuoksussa on paahteisuutta, kahvia, kuivahedelmiä ja luumua. Maku on kahvisen paahteinen, jopa espressomainen. Tästä huolimatta olut on hieman vetinen. Jälkimakukin on paahteinen, mutta siinä on mukana myös luumua ja hieman havuisuutta. Tälle paras ruokaseura olisi joulutorttu tai juustot.

Tästä parivaljakosta sekä Jussi että Marjut valitsi Santa Olafin paremmaksi. Jouluapulainen on tasaisen varma esitys Ruosniemen panimolta, mutta Santa Olafin kahvin ja luumun aromit sopivat paremmin jouluun.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Stellar Winery Running Duck Shiraz 2015

Sitting Cat & Running Duck

Mikä viini?
Stellar Winery Running Duck Shiraz 2015 (WO Western Cape, Etelä-Afrikka; 100 % Shiraz; 11,50 €. Luomu! Näytepullo Norex Selected Brandsilta. )

Minkä kanssa nautittu?
Karjalanpaisti

Mitä etiketti lupaa? 
Tuoksussa pippuria ja metsänpohjaa, maussa tummaa marjaa ja tammisia tanniineja, mausteinen jälkimaku

Mitä rypäle lupaa?
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Viini muualla 
Stellar Winery
Norex Selected Brands

Kommentit 

M: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi tummia marjoja ja pippuria sekä hieman nahkaa, tummaa suklaata ja mausteisuutta. Ilmaantumisen myötä tuoksun marjaisuus korostuu ja mausteisuus muuttuu yrttiseksi ja hieman savuisaksi. Viinin maku on kypsän marjainen ja herukkainen. Tummien marjojen ja kahvin lisäksi maussa on lempeää yrttisyyttä ja pirteää pippuria. Mehukas viini on helppoa juotavaa; kohtalaiset, mutta pehmeät tanniinit jäävät lopuksi ikeniin kutittelemaan. Jälkimaussa on marjaa, pippuria, tummaa suklaata ja kahvia.

Karjalanpaistin kanssa viini sopi kohtalaisesti, varsinkin lisukesuolakurkkujen kanssa se toimi hyvin. Myös grilliruoka voisi sopia viinin kanssa ja mikseivät muutkin rasvaiset ja suolaiset liharuoat, esimerkiksi entrecôte tai rasvakerroksen mehevöittämä ankanrinta - tai jos olisi kesä ja ystävämme Kallion kirjeenvaihtaja grillaisi kokonaista picanhaa ulkona, voisimme viedä tätä mukanamme. Mukava ja maukas perusviini saa arvosanakseen 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli lähinnä vain nahkaa ja puolukkaa, mutta hetken ilmaantumisen jälkeen niiden aromit heikkenivät ja tuoksuun tuli tummaa marjaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta, luumua ja aavistus savua. Maku on mustaherukkainen, hilloinen, mausteinen ja luumuinen. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on pippurinen, mustaherukkainen ja hieman kahvinen.

Karjalanpaistin kanssa viini ei ollut täydellisen sopiva valinta. Viini sopisi paremmin grillatun, hieman rasvaisen ruoan kanssa. Esimerkiksi ribsit voisivat olla hyvä valinta viini seuraksi. Myös hampurilainen saattaisi sopia viinin kanssa. Perushyvä Shiraz, joka ei petä, mutta ei yllätä. Arvosana 0 eli laatu vastaa hintaa.

torstai 14. joulukuuta 2017

Alkoholittomat oluet joulupöytään

Näin joulun lähestyessä ostimme Sellon K-Citymarketista alkoholittomia oluita aikomuksena kokeilla, sopisiko jokin niistä jouluruoan kanssa. Koska perinteisessä joulupöydässä on vähän kaikenlaista syötävää, myös oluiksi valikoitui erilaisia tyylejä edustavia oluita. Alkoholittomien oluiden määrä oli niin suuri, että valinta tehtiin  lopulta Stetson-Harrisonin menetelmällä. Tummia oluita ostimme kaksi, koska tumma olut on perinteinen joulukinkun kumppani.





Klaus Störtebeker oli 1300-luvun lopulla elänyt saksalainen merirosvo, joka legendan mukaan pystyi juomaan neljän litran tuopin yhdellä siemauksella. Ei siis ihme, että hänen nimellään myydään olutta. Störtebeker Bernstein-Weizen Alkoholfrei (Störtebeker Braumanufaktur, Saksa; 2,89 € / 0,5 l) on samea, oljenkeltainen vehnäolut. Tuoksussa on vehnää, banaania, rautaa ja hiivaa. Makeassa maussa on banaaniesanssia ja karamellisuutta. Myös jälkimaku on makean banaaninen. Jos banaanilimonadia on olemassa, se maistunee tällaiselta. Störtebeker vetäisi varmaan kölin ali, jos hänelle tällaista tarjoaisi oluena. Ei tämä olut oikein minkään jouluruoan kanssa toimisi, mutta saattaisi mennä hätätilassa janojuomana kesällä.

Ukko-Pekka täyteläinen alkoholiton olut (Finnspring, Suomi; 1,20 € / 0,5 l) on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on paahtoleipää, ruisleipää ja hieman sitrusta. Maku on vahvan paahtoleipäinen, siinä on myös vähän maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Sama aromipaletti jatkuu myös jälkimaussa. Ei tätä olutta kyllä sellaisenaan kovin suurta määrää joisi, mutta käynee yleisolueksi ruokapöytään.



Innis & None Pale Ale (Innis & Gunn, Skotlanti; 2,10 € / 0,33 l) on humaloitu kuudella eri humalalla ja katkeruutta on 45 IBU:n verran, joten makua pitäisi ainakin löytyä. Väriltään olut on kuparinpunainen. Makeassa tuoksussa on karamellisuutta, toffeeta, appelsiinimarmeladia ja vähän havua. Maku on karamellisen makea ja appelsiininen, siinä on mukana aavistus greippiä. Katkeruus potkaisee vasta jälkimaussa, silloinkin kuivahedelmillä kuorrutettuna. Parin hörpyn jälkeen makeus ei enää häiritse kovin pahasti. Ihan mainio olut, joka sopisi varmaan kalan tai jopa kinkunkin kanssa.

Alkoholittomat Nikolai-oluet on brändätty tänä vuonna uudelleen KOFF Crisp-oluiksi. Crisp Tumma Lager (Sinebrychoff, Suomi; 0,85 € / 0,33 l) on tummanruskeaa, lähes mustaa. Tuoksussa on ruisleipää, paahteisuutta ja luumua. Hieman vetinen maku myötäilee tuoksun aromeja. Jälkimaku on kahvisen katkera. Tämä olut sopisi varmaan hyvin kinkun seuraksi.

Lapin Kulta Alkoholiton Arctic Malt Tumma (Hartwall, Suomi; 1,10 € / 0,33 l) on väriltään tummanruskea. Tuoksussa on paahteisuutta, karamellisuutta ja märkää viljaa. Kevyt, hieman vetinen maku on ruisleipäinen, karamellinen ja paahteinen. Jälkimaku on hieman katkera. Ehkä tämäkin olut sopisi kinkun kanssa.

Mikään maistetuista oluista ei osoittautunut erityisen hyväksi. Ilmeisesti maukkaan alkoholittoman oluen valmistaminen ei ole helppoa, koska harva siinä on onnistunut. Tästä kattauksesta paras oli Innis & None Pale Ale. Crisp Tumma ja Lapin Kulta Arctic Malt Tumma pääsivät jaetulle kakkossijalle. Ukko-Pekka saattaa mennä ruokajuomana, mutta Störtebekerin alkoholittoman version voisi upottaa merenpohjaan.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Finnviini Sointu 2015


Mikä viini?
Finnviini Sointu 2015 (Suomi; hunaja, lakka; 34,00 €. Näytepullo Finnviiniltä.)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Hienostunut samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini

Viini muualla 
Finnviini

Kommentit 

M: Myös Finnviinin kuohuviiniä olen odottanut innokkaasti - ja tässä se viimein on!

Ensituntumalta Soinnun tuoksussa hallitsee lakka. Hunajaa ei huomaa aivan heti, mutta tarkemmin tutkittuna se on hienovaraisesti mukana. Marjaviineille tyypillisesti raaka-aineiden aromit toistuvat myös maussa. Vaikka viini on extra dry (Finnviinin mukaan sokeria 15 g/l, Alkon mukaan 19 g/l), hunajan makeus ja lakan marjaisuus saavat sen tuntumaan makeammalta kuin mitä se onkaan - itse asiassa hunaja sopii hyvin yhteen kirpeän lakan kanssa. Soinnun maku onkin tasapainoinen ja tyylikäs. Lakan ystävien kannattaa kokeilla tätä viiniä vaikkapa aperitiivina tai kovien juustojen ja lakkahillon seurana. Hinta on (luonnollisesti) päätynyt korkeaksi, joten arvosanaksi Sointu saa 0.

J: Viinin makeassa tuoksussa on voimakkaasti lakkaa ja hieman hunajaa sekä appelsiinimarmeladia. Maku on makeuden sijaan kohtuullisen hapokas ja hieman sitruksinen. Myös maussa on lakkaa, joka tulee parhaiten esille jälkimaussa. Viini voisi sopia jälkiruokaviiniksi lakkahillon ja leipäjuuston kanssa. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 2. adventti: pahojen tonttujen paraati

Tonttujoukko huomio ja katse oikeaan! Toisen adventin teemana on tonttuparaati.

Ridgeway Brewing valmistaa tällä hetkellä yli kymmentä erilaista jouluolutta. Ensimmäinen tonttuolut Bad Elf valmistettiin vuonna 2003 ja sen jälkeen tonttuilu on jatkunut joka vuosi. Vertailuun löysivät tiensä Bad Elf Winter's Ale (Pale Ale 4,5 %;  4,45 € Sellon K-Citymarketissa), Black Elf (Black Pale Ale 4,5 %; 4,45 € Sellon K-Citymarketissa) ja Insanely Bad Elf (Imperial Red Ale 11,2 %; 4,49 € Alkossa).



Bad Elf Winter's Ale on väriltään kullankeltainen. Sen tuoksussa on sitrusta, appelsiinia, maltaisuutta ja vähän karamellisuutta. Maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös hieman greippiä Katkeruutta ei kovin paljoa. Jälkimaku on greippinen ja maltainen. Raikas olut sopisi joulupöydässä lohen seuraksi, tai sen voisi nauttia joulusaunan yhteydessä. Vaikka tätä myydäänkin jouluoluena, niin tämä sopisi nautittavaksi myös kesällä.

Black Elf on väriltään tummanruskeaa, lähes mustaa. Miedossa tuoksussa on taatelia sekä hieman kahvia ja paahteisuutta. Katkerahko maku on kahvinen ja taatelinen. Jälkimaussa on roimasti paahteisuutta ja tummaa suklaata. Kokonaisuus on hieman vetinen. Tämä olut voisi käydä joulutorttujen seuraksi.

Insanely Bad Elf on väriltään kuparinpunainen. Makeassa tuoksussa on kuivahedelmiä, hunajaa ja rusinaa. Maku on makea, siinä on toffeeta, hunajaa ja rusinaa. Alkoholi lämmittää ja tuntuu maussa. Jälkimaku on maltainen, toffeinen ja pähkinäinen. Tämä sopisi jälkiruoaksi sellaisenaan.

Hinta-laatusuhde oli kaikissa oluissa kohdallaan. Oluista Black Elf  päätyi Marjutin suosikiksi. Jussi valitsi suosikikseen Insanely Bad Elfin ja kakkossijalle pääsi Black Elf. Kolmanneksi jäänyt Bad Elf Winter's Ale oli sinänsä ihan hyvä olut, mutta siinä ei ollut oikein mitään jouluista.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Prinz von Hessen Winkeler Hasensprung 2009


Mikä viini?
Prinz von Hessen Winkeler Hasensprung 2009 (Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 40,50 € Alkossa vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu?
Paistettu lohi, sitruunainen perunasalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
800-vuotista perinnettä ja voimakasta, luonteikasta ja erottuvaa viiniä

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Prinz von Hessen

Katso myös
Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013
Prinz von Hessen Riesling Johannisberger Klaus VDP Großes Gewächs 2013
Itsenäisyyspäivän viinit 2015
Prinz von Hessen Rheingau Riesling Classic 2011

Kommentit 

M: Itsenäisyyspäivän ruokajuomaksi valitsimme perinteisesti Suomen kuninkaan eli Prinz von Hessenin Rieslingin, tällä kertaa vuosikertaa 2009 olevan Winkeler Hasensprungin.

Viini on väriltään voimakkaan kullankeltainen. Sen tuoksussa on päällimmäisenä petroolia ja sen alla kypsiä hedelmiä, kuten persikkaa ja ananasta, ja lisäksi hunajaa, sitrusta huomaa vasta hetken kuluttua. Viinin maku on hedelmäinen ja hapokas, mutta kohtalainen jäännössokerin määrä (13 g/l) tasoittaa hyvin hapokkuutta. Kypsän ananaksen lisäksi maussa on pirteää sitruksisuutta, persikkaa ja hunajaa, suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Herkullinen, nektaria muistuttava, hyvin kehittynyt Riesling sopii hyvin rasvaisen lohen seuraksi ja saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on petroolia, limeä, hunajaa ja kypsiä hedelmiä - omenaa, ananasta sekä persikkaa. Makeahko maku myötäilee tuoksun aromeja. Makeus taittuu jälkimaussa raikkaan sitruksiseksi hapokkuudeksi, jossa on hieman mineraalisuutta. Viini sopi hyvin rasvaisen lohen seuraksi ja kesti myös perunasalaatin sitruksisuuden. Voisi sopia hyvin myös äyriäisten kanssa. Hyvin ikääntynyt, erinomainen Riesling, jolle annan arvosanaksi +.

torstai 7. joulukuuta 2017

The Flying Dutchman Hello Darkness My Old Friend


Mikä olut?
Hello Darkness My Old Friend (The Flying Dutchman, pantu De Proefbrouwerijssa)
Oluttyyppi: Black IPA
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 45  EBU
Hinta: 3,85 € K-Citymarket Sellossa

Minkä kanssa nautittu?
Disturbedin The Sound Of Silence coverin

Mitä etiketti lupaa?
Amarilloa, Centennialia ja Citraa humalissa sekä kardemummaa ja appelsiininkuorta

Mitä oluttyyppi lupaa?
IPA:n tyylistä katkeruutta ja paahteista tummaa maltaisuutta

Kommentit

M: Maistuu ensin oluelle ja sitten gyyh.

J: Tämä olut päätyi ostoskoriin, koska sen nimi vetosi synkkään kymenlaaksolaiseen sieluuni. Hello Darkness My Old Friend on väriltään tummanruskeaa ja sen vaahto on vaaleaa. Tuoksussa on paahteisuutta, lakritsaa, greippiä ja kardemummaa. Maku on paahteinen ja kahvinen, kardemumma erottuu selvemmin kuin tuoksussa. Maussa on myös hieman greippiä ja appelsiinia. Katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaku on kahvinen ja paahteinen. Kai tämä olut sopisi esimerkiksi suklaakakun seuraksi, mutta sen voi nauttia sellaisenaankin katsellen talviyöhön ja kuunnellen hiljaisuuden ääniä. Arvosanaksi annan +.


tiistai 5. joulukuuta 2017

Brinkhall's Suomi 100 Sparkling Brut 2016



Mikä viini?
Brinkhall's Suomi 100 Sparkling Brut 2016 (Suomi; omena; 30,00 €)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteisellä samppanjamenetelmällä tehtyä, sakkojen päällä kypsytettyä omenakuohuviiniä

Viini muualla 
Brinkhall Sparkling

Muuta
Vuonna 2015 perustettu Brinkhall Sparkling avasi viime maaliskuussa Naantaliin tehtaan ja myymälän. Yritys valmistaa omenoista kuohuviinin lisäksi jääviiniä ja väkevöityä viiniä.

Kommentit 

M: Tätä omenakuohuviiniä olen halunnut maistaa sen jälkeen, kun siitä alunperin kuulin. Palkitaanko odotus?

Viinin väri on kaunis, pronssiin vivahtava tummahko kullankeltainen. Sen tuoksu on houkutteleva: vastapuristettua tuoretta omenamehua (ei mitään kaupan tusinaomenajuomaa) ja vastakeitettyä omenasosetta, hieman sitrusta ja pieni aavistus paahtoleipää. Raaka-aineena käytetyt omenat ovat säilyttäneet hyvin arominsa.

Viinin maku on nimen mukaisesti kuiva, ehkä jopa hieman hapan, eikä - ikävä kyllä - vastaa täysin tuoksun luomia odotuksia, tuoksun lupaama runsas, herkullinen omenaisuus jää puuttumaan. (Jään myös miettimään, olisiko ehkä hitusen enemmän sokeria kuin nykyiset 14 g/l sittenkin paikallaan pyöristämässä makua vai onko juuri tällainen rutikuiva tyyli sittenkin parempi.) Vaikka maku onkin pieni pettymys, Brinkhall Sparkling on kuitenkin parempaa kuin monet herukkapohjaiset marjakuohuviinit, ja omena tuntuu varsin potentiaaliselta vakavastiotettavan hedelmäkuohuviinin raaka-aineelta. Jälkimaku on joka tapauksessa omenainen ja siinä lisäksi hieman hiivaisuutta. Vaikka Brinkhall Sparkling on kotimaista ja käsityönä tehtyä, 30 € hinta tuntuu jokseenkin tyyriiltä, joten arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on kypsää omenaa, omenahilloa, hunajaa ja hieman sitrusta. Kuivassa maussa on vihreää omenaa ja sitrusta. Jälkimaussa on omenaisuuden lisäksi hieman hunajaa ja hiivaa. Kokonaisuus muistuttaa brittiläistä kuivaa omenasiideriä. Viini sopinee parhaiten aperitiiviksi, mutta se voisi käydä myös kylmän joulukinkkusiivun tai pehmeiden juustojen seuraksi. Korkeahkon hinnan vuoksi annan arvosanaksi 0.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 1. adventti: Ravintola Perhon kausioluet

Perinteisen joulukalenterin sijasta Loppasuilla on tänä vuonna adventtikalenteri, jossa vertaillaan sunnuntaisin kahta tai useampaa olutta keskenään. Ensimmäisenä adventtina vertailussa ovat ravintola Perhon panimon kausioluet, joihin Jussi pääsi tutustumaan samalla uusien Wasted-oluiden kanssa.

Molemmat Perhon oluet ovat pintahiivaoluita.



Ensimmäinen olut on Perhon Joulu (5,7 %), joka on maustettu piparkakkumausteilla, katajanmarjalla ja hunajalla. Väriltään olut on syvän tummanruskea, lähes musta. Tuoksussa on piparkakkumausteita, erityisesti neilikkaa sekä tummaa suklaata. Myös maussa on piparkakkumausteita, joista korostuu kaneli. Maku on myös luumuinen, ruisleipäinen ja kahvisen paahteinen.

Toinen olut on Perhon Kataja-karpalo (5,8 %), joka on nimensä mukaisesti maustettu katajalla ja karpalolla. Tuoksu on lähinnä havuinen, karpaloa on mukana vain vähän. Niiden lisäksi tuoksussa on aavistus greippiä. Katkerahkossa maussa karpalo maistuu sen sijaan enemmän havun jäädessä sivuosaan.

Näistä kahdesta oluesta Perhon Joulu oli Jussin suosikki, vaikka aluksi oluen piparkakkumausteisuus tuntui hieman liian voimakkaalta. Perhon Joulu sopii vaikka sellaisenaan jälkiruoaksi, Kataja-karpalo käy puolestaan paremmin ruokajuomaksi. Molempia oluita saa ravintola Perhosta sekä 0,5 l tuoppeina (7,5 €) että 0,25 l maisteluannoksina (3,75 €).

lauantai 2. joulukuuta 2017

Cheers, mate!

Itäeurooppalaisesta illasta kotiutunut raatimme suuntasi viikko sitten henkisesti kohti Australiaa, fyysisesti taas Casa Loppasuille suomalais-australialaishenkisten ja hieman jouluisten tarjoiluiden ääreen.



Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé 2017
(Adelaide Hills, Australia; 100 % Pinot Noir; 17,89 €)

Alkumaljaksi tarjosimme australialaista kuohuvaa. Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé oli väriltään hyvin vaalea persikanpunainen. Tuoksultaan ja maultaan se oli kuitenkin voimakkaampi kuin väriltään: punaiset marjat (mansikka ja kirsikka) yhdistyivät pirteisiin kupliin ja sitruksisuuteen ja jopa pieneen mausteisuuteen ja mineraalisuuteen. Kiva, yllättävän ryhdikäs skumppa tuntui kuitenkin hieman kalliinpuoleiselta.




Hewitson Baby Bush Mourvèdre 2014 ja 2009
(Barossa, Australia; 100 % Mourvèdre; 2009 14,84 € ja 2014 14,99 €)
Mourvedre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä
Ensimmäisenä parina tarjosimme Baby Bush Mourvèdren kahta eri vuosikertaa: 2009 on tarttunut mukaan jostain jo unohtuneesta paikasta, ja viisi vuotta tuoreempi 2014 ostettiin tätä iltaa varten Alkosta aivan äskettäin - tosin nyt Alkon nettisivujen mukaan myynnissä on jo vuosikerta 2015.

2014 oli tuoksultaan hedelmäinen, jopa makeahko, mansikkainen ja herukkainen, lisäksi tuoksussa oli mausteisuutta, vaniljaa ja jonkin verran kumia. Sen maku oli pehmeä, mausteinen ja marjainen pienellä eukalyptus-höysteellä. Yksi raatilainen äänesti mehevän ja monikäyttöiseltä tuntuvan viinin suosikikseen.

2009 oli ehtinyt kehittää savuisia ja kumisia aromeja ja sen marjaisuus muuttunut kypsemmäksi ja tummemmaksi, boysenmarjaiseksi ja herukkahilloiseksi. Kypsyminen oli tehnyt viinille hyvää - toisaalta myös nuorempi vuosikerta oli maukasta ja oli hankala päättää, kumpi olisi parempaa.



Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2006 ja 2016
(Barossa, Australia; 2016 100 % Shiraz / 2006 92 % Shiraz, 8 % Mourvèdre; 2016 14,25 € Viking Grace tai 18,98 € Alko)
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Tästä se ajatus oikeastaan lähti: vuoden 2006 Ned and Henry's Shiraz -pullo alkoi kuumotella kaapissa, sillä kierrekorkkiviinejä ei oikeastaan ole tarkoitettu säilytettäväksi kovin pitkään. Kun viime kesän Viking Grace -risteilyltä sen pariksi löytyi vuosikymmenen verran nuorempi, aivan juuri myyntiin tullut vuosikerta 2016, tastingin teema oli päätetty.

2016 oli odotusten mukaisesti nuori ja napakka, ja sen aromit kiteytyivät pienen vitsailun jälkeen sanoihin "pistävä taateli". Tuoksun tummat marjat (herukka ja mustikka) yhdistyivät Shiraz'lle tyypilliseen nahkaan ja pippurisuuteen, luumuun ja tummaan suklaaseen. Roteva maku jatkoi tuoksun linjoilla, ja tanniinit olivat vielä nuoret ja tiukat. Ilmeisesti nuoruus vetosi ihmisiin, sillä kaksi raatilaista äänesti tämän suosikikseen.

2006 oli iloksemme vielä juotavassa kunnossa, tosin ei sitä kovin pitkään olisi enää kannattanut säilyttää. Myös tämä viini oli kehittänyt ikääntyessään enemmän savuisia ja kumisia aromeja, jotka jättivät hedelmäisyyden ja marjaisat aromit taka-alalle. Ajan myötä tanniinit olivat myös pyöristyneet miellyttävästi. Kaksi raatilaista piti tästä viinistä eniten.

Kannattiko viinejä sitten säilyttää useita vuosia? Viinit olivat toki kehittyneet ikääntymisen myötä, mutta sokkona maistettuna vanhemmat vuosikerrat eivät erottuneet olennaisesti parempina tai kovin erilaisina - toki 2016 oli värinsä ja tiukahkon makunsa puolesta selvästi nuorin. Vuosikausien jemmaaminen ei siis automaattisesti paranna viiniä, vaan varastoitavat viinit kannattaa valita tarkemmin kuin "hupsis, unohtui kaappiin" -menetelmällä.

Vertailu oli toki mielenkiintoista sen jälkeen, kun vuosikerrat olivat tiedossa. Harvemmin meidän nuoresta viinivarastostamme pääsee maistamaan viinistä kahta vuosikertaa, joilla on vuosikymmenen verran eroa, joten siinä mielessä säilyttäminen kannatti. Jos nyt jotain tekisimme toisin, niin vuoden 2016 Ned and Henry'sin laittaisimme vielä hetkeksi säilöön, ja vuoden 2006 viinin olisimme voineet juoda aiemminkin.


Alkuruokana tarjosimme ruissipsejä ja kaupasta ostettua savulohitahnaa sekä mango-currykatkarapuja.

Pääruokana tarjosimme vaahterasiirapilla glaseerattua kinkkua (ilman neilikoita), avokado-mangosalsaa (kuvassa), chiliporkkanoita (kuori porkkanat, kierittele öljyssä, ripottele päälle chilijauhetta ja paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia) ja bataattilohkoja.

Jälkiruoaksi kokkasimme MasterChef Australian inspiroimina taateli-riisimuropaloja.

Taateli-riisimuropalat

125 g kivettömiä taateleita
125 g sokeria
90 g voita
125 g riisimuroja
kookosrouhetta

Voideltu tai leivinpaperilla vuorattu vuoka (noin 25 x 25 cm)

Lisää taatelit, sokeri ja voi kattilaan ja hauduta ne miedolla lämmöllä rauhallisesti sekoittaen tasaiseksi massaksi (noin 10 minuuttia). Varo, ettei massa pala pohjaan! Ota kattila liedeltä ja sekoita riisimurot mukaan. Taputtele massa vuokaan noin 3-4 cm paksuksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Leikkaa paloiksi ja ripottele palojen päälle kookosrouhetta.