16. lokakuuta 2018

Viinille 5.10.2018


Viiniposti järjesti toisen Viinille-tapahtuman Hietalahden kauppahallissa 5.10.2018. Hietsun halli oli jälleen täynnä viinin ystävien lämpöä ja läheisyyttä, kun poikkesimme siellä afterworkilla. Tuttuun tapaan sisäänpääsy oli ilmainen (eikä puoli kuuden maissa ulkona ollut suurtakaan jonoa), lasimaksu 2 € ja käteisellä/kortilla maksettavat viiniannokset (8 cl) 3,50 - 10 €.

Koko halli ei tälläkään kertaa ollut anniskelualuetta, joten päädyn viinibaarista pääsi muualle halliin vain tyhjän lasin kanssa - toisaalta kun toinen jäi puolustamaan pöydän kulmaa ja toinen lähti pyydystämään ruokaa, ei se ollut suuren suuri ongelma.


Marjut päätti aloittaa illan vanhalla tutulla Borgo Salcentino Lucarello Riservalla, joka oli odotetusti herkullista - voiko Chianti Classicon kanssa koskaan mennä pieleen? Jussi taas metsästi Zinfandelia ja lasiin päätyi 1000 Stories Bourbon Barrel Aged Zinfandel. Vini oli aromeiltaan todella monipuolinen - mausteinen, kypsän marjainen, luumuinen, yrttinen, suklainen ja pehmeän vaniljainen. Zinfandelin ystävään tämä upposi todella hyvin.

Ruokatarjonnan edessä iski runsaudenpula, mutta pienen pähkäilyn jälkeen ensimmäisenä annoksena testiin pääsi Stadin Herkkujen liha-meze. Se katosikin lautasilta melkoisen nopeasti.


Jussi päätti ottaa illan epäviralliseksi teemaksi Tussock Jumper -viinit, joiden kanssa Marjut avusti Shiraz'n verran (koska koalat ovat vastustamattoman suloisia). Eukalyptuksinen, tumman marjainen ja pippurinen punaviini oli helposti kulauteltavaa.

Riesling oli trooppisen hedelmäinen, sitruksinen ja omenainen. Pinot Noir puolestaan tarjosi aromeissaan mustaherukkaa, tummia marjoja ja vähän vaniljaa. Sarjan paras viini oli mustaherukkainen, vaniljainen ja marjainen Touriga Nacional - Aragonez.

Yksikään viineistä ei ollut kovin tuhti, mutta kaikki punaviinit kävisivät kevyiden liharuokien kanssa. Riesling puolestaan sopisi aasialaisen, hieman mausteisen ruoan kanssa tai ihan sellaisenaan.


Ennen Shiraz-sivuloikkaa Marjut pysytteli hetken Italia-linjalla Tommasin Valpolicellan kanssa ja päätyi myös Domaines Schlumbergerin Rieslingin pariin. Grand Cru Saering valittiin Vuoden viini -kilpailussa vuoden viiniksi tänä keväänä eikä turhaan, niin moniulotteinen sen maku oli: sitrusta, kypsää hedelmää, omenaa, hieman hunajaa...

Tussock Jumperien jälkeen Jussi ei voinut vastustaa piakkoin Alkoon saapuvaa Quinta do Novalin 10 Years Old Tawny Portia. Sen aromeissa oli pähkinää, kuivahedelmää, rusinaa ja aavistus jouluisia mausteita. Viini sopineekin hyvin joulupöytään jälkiruokajuomaksi.

Ruokapuolelta houkuttelivat Super Bowlin smörret: vege, lohi ja chorizo (10 € / 3 kpl). Niistä wasabilla maustetun avokadon ja fenkolin kanssa tarjoiltu lohi oli eniten Marjutin mieleen. Jussi taas piti enemmän chorizoversiosta.


Lopuksi oli aika siirtyä kuohuvien pariin varsinkin, kun leipäjuuston kutsu alkoi kuulua Robert's Coffeesta hyvin voimakkaasti. Juuston seuraksi päätyi vielä savulohileipänen (10 € / 3 annosta).

Jussin lasiin kaatui Fernand Engel Crémant d'Alsace Chardonnay Brut, Viini-lehden tämän vuoden kuohuviini. Hapokas, omenainen, greippinen ja pähkinäinen viini on tittelinsä ansainnut. Marjut valitsi illan päätteeksi G.H. Martel & Co Prestige Brut -samppanjan, joka osoittautui tyylikkään paahteiseksi, kermaiseksi ja kypsän hedelmäiseksi, oikein maukkaaksi siis.


Kuohuviinin, samppanjan ja leipäjuuston seuraksi pääsi vielä Fat Ramenin flatbreadilla tarjoiltu tartar (6 €). Sen jälkeen olikin aika tallustella kotia kohden viettämään vielä James Bond Dayn viimeiset hetket Dry Martinien parissa (shaken, not stirred).

Summa summarum: kaikkea ei voi eikä ehdi kokea. Onnistuimme jotenkin missaamaan tai jättämään huomiotta ennakkotiedotukset illan aikana järjestetyistä tastingeista aivan täysin, mutta joskus vain käy niin. Photo Boothin noteerasimme, mutta jätimme väliin eikä vatsa vain vetänyt kaikkia houkuttelevia ruokia, vaikka mieli olisi tehnyt. Viineihin kohdistuneet täsmäiskut olivat hyvän etukäteissuunnittelun ansiosta onnistuneita.

***
Viime vuoden tunnelmia

13. lokakuuta 2018

Wine Australia 2018

Vuotuinen Wine Australia -tapahtuma järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla 3.10.2018. Saimme sinne kutsun - ja tänä vuonna tapahtumaa ei voinut jättää väliin.


Vanha tuttavamme ja edellisellä kerralla suuri suosikkimme Gemtree Obsidian oli tällä kertaa päässyt Focus Tablelle edustamaan Shiraz-viinien kirjoa. Tällä(kin) kertaa Obsidian oli hyvää, mutta ei aivan yhtä herkullista kuin edellisellä kerralla - lieneekö oma viinimaku muuttunut vai onko vuosikerroissa eroa, mene ja tiedä.


McGuigan esitteli edustavan sarjan punaviinejään, mainion Nepenthe-kuohuviinin sekä yllättävän hyviä ja vain kohtuullisen sokerisia alkoholittomia ja vähäalkoholisia viinejä. Maistamamme punaviinien sarja lähti lähti makeasta ja hilloisesta Merlot'sta, muuttui vähitellen tuhdimmaksi ja päättyi moniulotteiseen The Philosophy 2013:n. Meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde oli Hand Made Shiraz'lla (34,99 €), jota voisi joskus ostaa pullollisen kotiin.


Giant Steps -viinit tulivat viileiltä alueilta, joten ne eivät olleet makeita ja hilloisia, vaan raikkaita ja mukavan hedelmäisiä ja jopa aavistuksen mineraalisia. Kokonaisuutena viinit olivat oikein hyviä, niihin voisi joskus tutustua tarkemmin.


Peter Lehmannin valikoimasta valkoinen Layers (Semillon, Muscat, Gewürztraminer, Pinot Gris) oli miellyttävää ja helppoa juotavaa. Uusi tuttavuus The Barossan Shiraz oli myös pehmeä ja helposti kulauteltavan oloinen Shiraz.


Patrittin viinit sen sijaan edustivat tuhdin tanniinista linjaa ja jäivät ikeniin kutkuttelemaan. Parhaiten mieleen jäivät JPB Single Vineyard Shiraz, pehmeä GSM ja Saperavi - Saperavi varsinkin siksi, että rypälelajikkeeseen ei kovin usein Georgian ulkopuolella törmää. Australialainen tulkinta oli varsin mainio, vaikka se ei heti tuntunut Saperavilta. Lajikkeen toi viljeltäväksi viinitalon georgialainen työntekijä, joka tosin ehti lähteä ennen kuin ensimmäinen viini valmistui.


Shiraz-kuohuviinejä oli tarjolla useampia. Patritti NV Blewitt Springs Estate Sparkling Shirazin makeassa aromimaailmassa oli punaista marjaa, mustaherukkaa ja vadelmaa. De Bortoli
Woodfired Sparkling Shiraz
oli kuivempi ja sen aromeissa oli mustaherukan lisäksi mausteisuutta, paahteisuutta ja kirsikkaa. Kumpikin oli mielenkiintoinen viini.


McLaren Valessa sijaitsevan d'Arenbergin The Dead Arm Shiraz 2015 (Alkossa vuosikerta 2014 39,80 €) oli mustaherukkainen, mausteinen ja tummasuklainen. The Coppermine Road Cabernet Sauvignon 2015 aromeissa oli mustaherukan lisäksi punaisia marjoja ja tammea. The Ironstone Pressing Grenache Shiraz Mourvèdre 2015 oli tumman marjainen, mausteinen ja tummasuklainen. Kaikissa kolmessa viinissä oli runsaasti tanniineja, mutta ne luultavasti pehmenevät ajan myötä, sillä valmistajan mukaan viinejä voi säilyttää jopa 15 vuotta ennen nauttimista.



De Bortolin Noble One on moneen kertaan palkittu makea viini ja kyllä, se oli kovin herkullista. Mielenkiintoinen sen sijaan oli sen kuiva vastine Deen Vat Series All Rounder Semillon, myöskin Semillonista tehty kuiva valkoviini. Jalohome (botrytis) toi viinin tuoksuun hedelmäisyyttä ja marmeladia, mutta itse viini oli kuiva ja hieman hunajainen. Ikävä kyllä viiniä ei juuri nyt saa Suomesta mistään, mutta ensi vuoden alusta se on Viking Linen valikoimissa.

Semillonista puheenollen: meille suositeltiin Mount Pleasant Elizabeth Semillonia - eikä turhaan. Pitkään pullossa kypsynyt Semillon oli täyteläistä, hedelmäistä, sitruksista, mukavan hapokasta ja tyylikästä.



Eniten yllätti Flor Marché. Ajauduimme tiskille Denmark-nimisten viinien perässä ja opimme, että kyllä, Australiassa on alue nimeltä Denmark. Pienen talon luomuviinit olivat tyylikkäitä ja keveitä, joten suosikkia oli vaikea valita. Ensimaistamalla ei näitäkään olisi heti sijoittanut Australiaan.

Summa summarum: hieno tapahtuma ja yllättäviä viinejä. Kaikkia ei-niin-tyypillisistä lajikkeista tehtyjä viinejä emme ehtineet maistaa, mutta  yleisesti ottaen makeat ja hilloiset punaviinit tuntuivat jäivän paitsioon, kun niiden sijaan valikoimasta osui lasiin viileiden alueiden hapokkaita ja hedelmäisiä viinejä.

11. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Alabama Red IPA



Mikä olut?
Brewer's Special Alabama (Saimaa Brewing Company)
Oluttyyppi: Red IPA
Alkoholia: 3,5 %
Katkeruus: 50 IBU
Hinta: 2,79 € Ison Omenan K-Citymarketissa

Mitä panimo lupaa?
Punertava suodatettu gluteeniton pintahiivaolut. Oluen maussa ja tuoksussa on havaittavissa miellyttävää havuisuutta, kevyttä karamellisuutta sekä kuivaa greippisyyttä. 

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Red IPA on amerikkalaistyylisen IPA:n versio, jossa korostuu maltaisuus ja karamellisuus. Nimensä mukaisesti se on väriltään punertava.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Alabama Red IPA on gluteeniton ja alkoholia siinä on vain 3,5 %. Kuparinpunainen olut on sameaa. Vaaleaa vaahtoa muodostui kaadettaessa runsaasti. Tuoksussa IPA:lle tyypillisiä aromeja kuten greppiä ja havua, siinä on myös karamellisuutta. Maussa on samoja aromeja kuin tuoksussa. Karamellisuus tulee maussa esille enemmän tuoksussa. Olut ei ole vetinen, vaikka alkoholia on vähemmän kuin tyypillisessä keskioluessa. Aluksi olut maistuu raikkaalle, mutta katkeruus alkaa pian ylikorostua. Jos pitää IPA:sta ja haluaa vähän kevyempää juotavaa, niin tämä lienee oiva valinta. Kokonaisuus ei aiheuta suuri tunteita suuntaan tai toiseen, joten arvosanaksi annan 0.

9. lokakuuta 2018

Veneto - Valpolicellasta Reciotoon

Tallinnan-matkalta palannut raatimme kokoontui Casa Loppasuille italialaisten viinien ääreen. Marjut oli halunnut jo pitkään pitää Valpolicella-Ripasso-Amarone-Recioto-tastingin ja nyt siihen koitui tilaisuus, kun saimme koottua koko sarjan kevään ja kesän risteilyillä. Viinitaloksi valikoitui aivan sattumalta Bottega Spa, mutta olimme katselleet myös Zenatoa sillä silmällä.


Conegliano Valdobbiadene Prosecco Superiore DOCG Spumante Extra Dry
Vähintään 85 % Glera; 10,90 € Viking Grace
Italiassa on kaksi Prosecco Superiore DOCG -aluetta: Prosecco Conegliano Valdobbiadene Superiore DOCG valmistetaan Trevison alueella Coneglianon ja Valdobbiadenen välisillä kukkuloilla. Toinen alue on Asolo Prosecco Superiore DOCG samannimisen kaupungin ympärillä.
Alkumaljana tarjoilemamme prosecco oli odotetusti päärynäinen, mutta kuivempi kuin perus-prosecco ja miellyttävän hapokas. Sitruksisen ja kukkaisen sekä hieman omenaisen kuohuviinin tunnisti helposti proseccoksi. Se jakoi mielipiteet, mikä ei enää tässä vaiheessa yllättänyt: toiset olisivat halunneet vielä kuivempaa kuohuviiniä, toiset taas makeampaa.

Valpolicella Classico DOC 2016
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; 9,90 € Viking Grace
Valpolicella DOC on Italian Venetossa sijaitsevan Valpolicellan alueen perusviini, joka valmistetaan Corvina Veronese-, Corvinone-, Rondinella- ja Molinara-rypälelajikkeista, päälajike on yleensä Corvina. Valpolicella Classico DOC -viinit tuotetaan Valpolicellan laaksossa Veronan alueella.
Viinin aromeissa oli nahkaa ja marjoja, kuten hapankirsikkaa, punaherukkaa ja mustikkaa. Nuori ja pirteä, melko kevyt ja hedelmäinen viini nimettiin hyväksi pizzaviiniksi varsinkin hapokkuutensa ansiosta. Ilmaantuminen pehmensi mukavasti sen makua. Tämä viini sopi parhaiten antipastin ja pastan kanssa, ja sitä voisi ostaa laivalta uudelleenkin.

Ripasso della Valpolicella Superiore DOC 2016
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; 12,90 € Viking Grace
Ripassoa kutsutaan amaronen pikkuveljeksi. Se valmistetaan käyttämällä Valpolicellan perusviiniä Amaronen tai Recioton teosta jääneen mäskin kanssa, mikä tekee viinistä täyteläisempää ja maukkaampaa kuin perus-Valpolicellasta.
Ripasson aromeissa oli jo tuttuun tapaan nahkaa, kypsiä marjoja, rusinaa ja viikunaa sekä hieman vaniljaa, tanniinit olivat pehmeät. Hapokas ja mausteinen viini olisi myöskin hyvä ruokaviini. Viini tuntui kuitenkin hieman nuorelta varsinkin, kun sitä vertasi seuraavaan, kahdeksan vuotta vanhempaan viiniin.

Ripasso della Valpolicella Superiore DOC 2009
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; hinta ei enää muistissa

Laivalta äskettäin ostettujen viinien seuraksi löytyi viinikaapista myös aiempaa vuosikertaa oleva Ripasso, joten lisäsimme sen kattaukseen mukaan vertailun vuoksi.

Jo kehittyneen viinin väri oli selvästi rusertavampi kuin muiden viinien. Sen tuoksu oli makeahko, mutta maku hapokas ja marjainen. Marjojen lisäksi aromeissa oli hillitysti kahvia ja tummaa suklaata sekä ilmaantumisen jälkeen luumua - raati ehdotti myös vispipuuroa. Seurakseen viini kaipasi pihviä.

Mukavan mehevä viini oli Marjutin ja toisen raatilaisen suosikkiviini.

Il Vino Degli Dei Amarone della Valpolicella DOCG 2014
Corvina Veronese, Corvinone, Molinara; 24,90 € Viking Grace
Amaronen sanotaan syntyneen 1930-luvulla, kun Reciotoa varten kuivatuista rypäleistä tehty viini kävi vahingossa kuivaksi (amaro = kitkerä, karvas). Viiniä varten rypäleitä kuivataan kokonaisina terttuina muutaman kuukauden ajan ja ne puristetaan sadonkorjuun jälkeen tammi-helmikuussa. Amarone-viinin on kypsyttävä vähintään kahden vuoden ajan ennen myyntiin tuloaan. 
Valpolicellan ja ripassojen jälkeen päästiin viimein amaroneihin. Ensimmäisen amaronen tuoksu oli täyteläinen ja makeahko, mutta maku kuiva ja tanniininen. Aromeissa oli nahkaa, savua ja tupakkaa sekä kuningatarhilloa, viikunaa ja mausteita. Tämä viini kannattaa dekantoida ajoissa, ainakin muutamaa tuntia ennen nauttimista, jotta siitä saa kaiken irti - sen hinta-laatusuhde vaikutti myös hyvältä. Ruoista sen kanssa sopi parhaiten ragú.

Tämä oli Jussin suosikkiviini.

Prêt-À-Porter Amarone della Valpolicella Classico Riserva DOCG 2012
Corvina Veronese, Corvinone, Molinara; 49,00 € Viking Grace
Amarone della Valpolcella Classico Riserva kypsyy vähintään neljän vuoden ajan.
Riserva-amaronen tuoksu oli myös täyteläinen ja makeahko ja maku kuivahko. Mausteiden ja marjojen lisäksi maussa oli aavistus savua ja nahkaa, marjaisuus kallistui luumun, karhunvatukan ja kypsän mansikan suuntaan. Seurakseen se kaipasi punaista lihaa tai kovia juustoja. Edellisen amaronen tavoin myös tämä viini kannattaa dekantoida hyvissä ajoin - tai jos malttaisi, sen voisi jättää kypsymään vielä muutaman vuoden ajaksi. Myös tämä viini kävi hyvin ragún seuraksi.

Kaksi raatilaista valitsi tämän suosikkiviinikseen.

Recioto di Soave Classico DOCG 2015
vähintään 70 % Garganega, loput Trebbiano di Soave (Verdicchio); 17,90 Viking Gabriella
Jo muinaiset roomalaiset arvostivat makeita viinejä - ja makeutusaineiden (hunaja ym.) lisäämisen lisäksi viininviljelijät keksivät, että rypäleiden kuivaaminen lisää niiden makeutta ja makua. Reciotoon käytettyjä rypäleitä kuivataan muutaman kuukauden ajan, jolloin ne menettävät noin 40 % kosteudestaan ja niiden maku tiivistyy. Viinin käyminen keskeytetään, jotta viineihin jää makeutta, ja niissä voi olla sokeria jopa 250 g/l.
Jälkiruokaviinin kanssa piti tinkiä hieman periaatteista - se on Recioto, mutta Recioto di Soave eli Soaven alueella valkoisista rypälelajikkeista valmistettu makea viini.

Viini oli sokerimäärästään (100 g/l) huolimatta sitruksisen raikas ja pirteä. Mukava hapokkuus tasapainotti hyvin viinin makeutta ja piti sen ryhdikkäänä. Aromeissa oli omenaa, päärynää, melonia ja hunajaa sekä sitruunakarkkeja ja pähkinää. Emme oikeastaan koskaan moiti makeita viinejä, emme tätäkään. Viini maistui hyvin jälkiruoan kanssa.

Menu (viidelle)



Antipasti

Salamia, prosciutto crudoa, artisokkaa, cantaloupe- ja hunajamelonia, rypäleitä, juustoja ja viikunahilloa, leipätikkuja, bruschettoja (sivele patonginviipaleet valkosipulilla ja pestolla, paahda uunissa) ja tomaatti-persilja-sipulisalaattia

Insalata Caprese & Gremolata (inspiraatio: Nigella Lawson)
salaattiin mozzarellaa ja tomaattia viipaleina, koristeeksi basilikaa

sekä gremolataan
3-4 rkl oliiviöljyä
1 chili pilkottuna
1 sitruunan kuori raasteena
1/2 valkosipulin kynsi murskattuna
1/2 tl suolaa
persiljaa pilkottuna


Primi: Pasta cacio e pepe parmesankipossa

500 g tuorepastaa (esim. spagetti tai linguini)
2 dl pecorino romano -juustoa raasteena
6 rkl oliiviöljyä
mustapippuria rouheena

Keitä pasta melkein kypsäksi eli noin minuutin vähemmän kuin ohjeessa.

Kuumenna pannulla oliiviöljy, rouhi sekaan pippuria. Lisää juusto ja sekoita, kunnes juusto on sulanut. Lisää pasta, sekoita ja tarjoile parmesankipoissa. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja ripottele parmesanraastetta, jos parmesania ei tunnu olevan tarpeeksi. (Inspiraatio: Anthony Bourdain)

(Vaikka pasta cacio e pepe tuntuu aluksi vaatimattomalta, se on runsaan juustomääränsä ansiosta täyttävää.)


Parmesankipot

70 g (1 pussi) parmesania per kippo

Kuumenna paistinpannu, ripottele sille parmesanjauhe (tai raaste) tasaiseksi levyksi ja anna sulaa. Nosta pannu hetkeksi syrjään, jotta parmesanin kupliminen loppuu ja nosta/kumoa parmesanlevy pienen kulhon tai vastaavan muotin päälle ja muotoile kipoksi. Anna jäähtyä.


Secondi: ragú karjalaisittain

800 g karjalanpaistilihaa
n. 250 g raakamakkaraa (meillä HK Livornon Luigi, 280 g paketti) - tämän voi jättää poiskin
n. 200 g pekonia
3 tölkkiä (á 390 g) tomaattimurskaa (meillä tavallinen, yrtti ja valkosipuli)
2-3 dl punaviiniä (meillä Pasqua Merlot)
5 dl lihalientä tai niin, että padassa riittää nestettä
2 isoa sipulia
3-4 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
suolaa, mustapippuria
chiliä, muutama laakerinlehti, valkosipulia
rosmariinia, timjamia, basilikaa

Pilko ainekset ronskeiksi palasiksi ja lisää pataan tomaattimurskan ja punaviinin kanssa. (Jos haluat, voit ruskistaa karjalanpaistipalat ensin, mutta jos laiskottaa, se ei ole pakollista.) Lisää lihalientä sen verran, että lihat ja juurekset juuri ja juuri peittyvät sekä lisää mausteet yrttejä lukuunottamatta. Hauduta uunissa 125 asteessa koko päivän ajan - toisin sanoen 6 tuntia tai vielä pidempään, jos kärsivällisyys riittää. Tarkista välillä, että lientä on riittävästi. Lisää yrtit haudutuksen loppupuolella ja tarkista maku. (Inspiraatio: Jamie Oliver)

Polenta

Valmista paketin ohjeen mukaan, lisää pussillinen (70 g) parmesania. Muotoile renkaiksi, anna jäähtyä.

Huom! Alkupalat ja pasta olivat niin täyttäviä, että tätä jäi ainakin puolet jäljelle, vaikka paikalla oli kolme raavasta miestä syömässä.


Dolce: tiramisuhenkinen piirakka laiskasti espoolaisittain

1 valmis piirakkapohja
1,5 dl espressoa
2 rkl karvasmantelilikööriä/amarettoa (meillä Disaronno)
2 dl kermaa
2 dl rahkaa
vaniljasokeria
kaakaojauhetta
pähkinärouhetta
suklaarouhetta

Kostuta piirakkapohja espresson ja Disaronnon sekoituksella. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka, mausta vaniljasokerilla. Lisää piirakkapohjalle kermavaahdon ja rahkan seos, ripottele päälle kaakaojauhetta, suklaarouhetta ja pähkinärouhetta.

6. lokakuuta 2018

Viinimaa Festival 2018

Mikä viini! -tapahtuma vaihtoi tänä vuonna nimensä Viinimaa Festivaliksi. Se järjestettiin tuttuun tapaan Vanhalla ylioppilastalolla, ja kävimme paikalla molempina päivinä. Tapahtuman sisäänpääsy oli ensimmäistä kertaa maksullinen (5 €, sisälsi lasivuokran), lipukkeet olivat tuttuun tapaan 1 €/kpl.


Perinteisesti tapahtumassa julkistettiin Blossa-glögin uusi kausimaku. Tänä vuonna Blossa on saanut inspiraationsa Amalfin rannikolta ja maistuu limoncellolle ja Italian yrteille, rosmariinille, timjamille ja basilikalle. Vaikka ensin sitruunan, yrttien ja perinteisten glögimausteiden yhdistäminen tuntui hieman oudolta, yhdistelmä toimi hyvin kylmänäkin varsinkin kauniina päivänä terassilla, kun syysaurinko vielä lämmitti.

Blossan ja yleisen hengailun lisäksi kävimme kahdessa tastingissa, keskiviikkona Bollingerin samppanjatastingissa (40 €) ja torstaina Faustinon punaviinitastingissa (20 €).

Champagne Bollinger – Samppanjatalojen aatelia



Bollinger-tastingin veti Bollingerin export area manager Karl-Frédéric Reuter. Uutena samppanjana oli mukana keväällä lanseerattu R.D. 2004. Myös La Grande Annéen ja La Grande Année Rosén vuosikerrat olivat uudempia kuin kaksi vuotta sitten.

Special Cuvée Champagne Brut (NV)
60 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay, 15 % Meunier; 57,59 €

Bollingerin vakiosamppanjan tuoksu oli paahteinen ja kypsän omenainen. Täyteläisen ja hapokkaan maun hedelmäisyys kallistui omenasta päärynän suuntaan, lisäksi mukana oli pientä mausteisuutta ja pähkinää. Mousse oli pirteä ja suutuntuma kermainen.

Rosé Champagne Brut (NV)
62 % Pinot Noir, 24 % Chardonnay, 14 % Meunier; 70,99 €

Kauniin lohenpunaisen samppanjan tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa sekä sitruksista hapokkuutta. Myös maku oli marjainen, edellistä samppanjaa pehmeämpi, mutta silti hapokas. Vadelmaisuus jatkui jälkimakuun saakka.

La Grande Année Brut 2007
66 % Pinot Noir, 34 % Chardonnay; 115,89 €

Bollingerin vuosikertasamppanjaa valmistetaan vain parhaina vuosina. Sen tuoksussa tuntui paahteisuutta ja paahtoleipää sekä mantelia ja niiden lisäksi trooppista hedelmää, persikkaa ja hillitysti greippistä sitruksisuutta. Samppanjan ryhdikkäässä ja täyteläisessä maussa oli trooppisia vaaleita hedelmiä, kuten mangoa. Suutuntuma oli runsas ja kermainen.


La Grande Année Rosé 2007
68 % Pinot Noir, 32 % Chardonnay, 6 % punaista Côte aux Enfants -alueen viiniä; 141,89 €

Vaalean persikan värisen samppanjan tuoksussa oli paahteisuutta, vaniljaa, mantelia sekä kukkaisuutta ja appelsiinia. Niiden lisäksi tuoksussa oli myös tummia marjoja, viikunaa ja mustikkaa. Täyteläisessä ja runsaassa maussa tuntui kirpeitä marjoja, punaherukkaa ja kirsikkaa sekä limeä. Tämä samppanja oli Jussin suosikki.

Bollinger R.D. Extra Brut 2004
60 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay; 179,90 €

Bollinger R.D. eli Recently Discorged on uudelleenkorkitettu helmikuussa 2018 ja lanseerattu tänä keväänä. Sen moniulotteinen tuoksu oli toisaalta paahteinen ja toisaalta raikas. Trooppisten hedelmien ja appelsiininkuoren lisäksi siitä erotti kuivattuja hedelmiä ja mausteita. Samppanjan roteva maku oli täyteläinen ja hapokas, kypsien hedelmien lisäksi siinä oli sitrusta ja voita. Mousse oli kermainen ja runsas. Tämä oli Marjutin ja tastingiin myös osallistuneen Marjutin työkaverin suosikki.

Faustino – Riojan palkitut klassikkopunaviinit



Bodegas Faustino -tastingin veti export director Rocío Muñoz Marín. Viime vuonna Faustino I yllätti iloisesti ja oli Marjutin mielestä jopa tapahtuman parhaimpia viinejä, joten tänä vuonna oli aika ottaa mukaan Kallion kirjeenvaihtaja ja käydä kokeilemassa, palautuisiko usko tempranilloihin.

Cava Faustino Extra Seco
DO Cava; Macabeo, Chardonnay; 10,49 €

Punaviinien lisäksi Bodegas Faustino valmistaa myös cavaa, joka olikin oikein mukava uusi tuttavuus. Sen tuoksussa oli limen lisäksi lakkaa, omenaa ja valkoherukkaa sekä kukkaisuutta ja hunajaa. Mousse oli pehmeä, maku pirteä ja keveä, mutta raikkaan hapokas. Tuoksun aromit jatkuivat maussa. Helposti juotava cava sopisi esimerkiksi kevyiden äyriäisruokien seuraksi.

Faustino VII 2015
DOCa Rioja; Tempranillo; 10,49 €
Rioja (ent. Joven): viini on nuori ja kypsynyt tammitynnyrissä vain vähän aikaa tai ei ollenkaan.
Talon entry level -viini on kypsynyt 6 kk amerikkalaisesta tammesta tehdyssä tynnyreissä, ja sen huomasikin tuoksun hennosta vaniljaisuudesta. Kevyessä tuoksussa oli nahkaa ja punaisia marjoja kuten hapankirsikkaa, punaherukkaa ja vadelmaa. Maussa oli vain vähän tanniineja, mutta mukavasti hedelmäisyyttä ja marjaista hapokkuutta sekä tuoksusta tuttuja mausteita. Jälkimaussa maistui karpalo. Tämä(kin) viini oli helppoa juotavaa ja sopisi vaikkapa serranokinkun ja kanan kanssa.

Faustino Crianza 2014
DOCa Rioja; Tempranillo; 11,49 €
Crianza: viiniä on kypsytetty ainakin kaksi vuotta, josta vähintään vuosi tammitynnyrissä.
Crianza-tason viini on kypsynyt 15 kk ajan amerikkalaisessa tammessa. Se toi tuoksuun makeaa vaniljaa ja mausteita, ja niiden lisäksi erotti myös hedelmäistä makeutta, kypsiä marjoja, viikunaa ja mansikkaa. Myös maussa tuntui kypsää tummaa marjaa ja hieman paahteisuutta. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja se tuntui täyteläisemmältä kuin edellinen viini, mutta silti vielä melko kevyeltä. Crianza sopisi grillatun porsaan tai juustojen seuraksi.


Faustino V Reserva 2012
DOCa Rioja; Tempranillo, Mazuelo; 17,98 €
Reserva: viiniä on kypsytetty ainakin kolme vuotta, josta vähintään vuosi tammitynnyrissä.
Reserva-viiniä on kypsytetty 18 kk amerikkalaisessa tammessa. Sen täyteläisessä tuoksussa tuntui hieman vaniljaa, mutta enemmän nahkaa ja mausteita, seetriä, kaakaota ja pippuria sekä tummia marjoja ja hedelmiä, luumuja, viikunaa ja karhunvatukkaa. Tanniinit alkoivat jo tuntua, mutta vaikutelma on silti pehmeän mausteinen ja tumman marjainen: aromimaailmassa oli mustikkaa, kaakaota, kahvia ja suklaata sekä vähän vaniljaa. Tämä viini sopisi kypsien liharuokien kanssa.

Faustino I Gran Reserva 2005
DOCa Rioja; Tempranillo, Graciano, Mazuelo; 26,99 €
Gran Reserva: viiniä on kypsytetty ainakin viisi vuotta, josta vähintään kaksi vuotta tammitynnyrissä
Gran Reserva -viiniä on kypsytetty 26 kk sekä ranskalaisessa että amerikkalaisessa tammessa. Tammen tuomat aromit olivat jo hyvin integroituneet eivätkä enää erottuneet alleviivaavan vaniljaisina. Viinin runsaassa tuoksussa oli nahkaa, seetriä ja paahteisuutta, kaakaota ja kahvia, kypsää hedelmää, luumua, viikunaa ja herukkahilloa sekä mausteisuutta ja roseepippuria. Viinin maku oli tasapainoinen ja sen tanniinit olivat pehmeät. Samettinen ja mausteinen viini oli edelleen nuoren oloinen. Se sopisi pihvin kanssa - ja kyllä, se oli edelleen herkullista, meidän kaikkien kolmen suosikki tässä tastingissa.

Yleisiä havaintoja



Viinimaa Festivalin ruokatarjonnasta vastasi ravintola Nokan pop-up. Tarjolla oli kolme eri rieskaa (á 7 €): punajuuri-vuohenjuusto-, hauki-hauenmäti- ja peura-metsäsienirieska. Jokaiselle rieskalle oli myös oma viinisuositus, mutta myös salin puolelta sai hakea mieluisan viinin. Testasimme kaikki kolme annosta ja havaitsimme ne hyviksi.


150 viinin joukosta ei tänä vuonna tuntunut löytyvän suuria suosikkeja. Marjutin mieleen jäivät parhaiten samppanjabaarin Louis Roedererit. Brut Premier (6 lipuketta; Chardonnay, Pinot Noir, Meunier; 54,90 €) tosin jäi hieman jalkoihin, kun sen maistoi heti Bollinger-tastingin jälkeen. Blanc de Blancs (8 lipuketta; Chardonnay; 78,60 €) oli raikas ja omenainen sekä aavistuksen mineraalinen ja Louis Roederer et Philippe Starck Champagne Brut Nature (9 lipuketta; Chardonnay, Pinot Noir; 82,40 €) taas rutikuiva, mutta silti hedelmäinen.


Vaikka viinit eivät tällä kertaa niin napanneetkaan, Cocktail Loungesta sai mainioita O.P. Andersonin akvaviitista tehtyjä drinksuja (2 €). Marjutin CosmOPolitan oli marjainen ja raikas (ja kylmä ja makea) ja Jussin Swedish Mule Moscow Mulen tapaan rapsakan inkiväärinen ja limettinen.

4. lokakuuta 2018

Viinimaa Festival 2018 - viskit

Viinimaa Festivalin Whisky & Gin -huoneessa oli tarjolla nimensä mukaisesti viskiä ja giniä, tosin giniä oli vain yhtä merkkiä. Viskejä oli enemmän ja niitä oli mahdollisuus maistaa erikseen tai tastingeina. Jussi valitsi tasting-versiot.


Ensimmäisessä tastingissa sai valita kuudella lipukkeella (6 €) neljä viidestä tarjolla olleesta viskistä/viskipohjaisesta juomasta, joten setistä jäi pois juomasekoitus Jack Daniel's Tennessee Honey. Jäljelle jäi kolme Jack Daniel's -tennesseeviskiä ja Woodford Reserve -bourbon. Tennesseeviski on periaatteessa myös bourbonia eli amerikkalaista maissiviskiä, vaikka tuottajat eivät sitä sillä nimellä kutsukaan. Se on nimensä mukaisesti valmistettu Tennesseessä ja tisle on suodatettu vaahterapuusta poltettujen hiilien läpi.

Jack Daniel's on Lynchburgissa sijaitseva tislaamo, jonka perusti Jack Daniel vuonna 1875. Viski on saavuttanut suosiota musiikkimaailmassa: se oli Frank Sinatran lempiviski ja hänet haudattiin Jack Daniel's -pullon kanssa. Myös Motörheadin Lemmy Kilmister joi mieluusti Jack Daniel'sia, useimmiten colan kanssa. Lemmyn väitetään juoneen jopa pullollisen päivässä 38 vuoden ajan. Vanhalla iällä hän tosin vaihtoi Jack & Coken vodkan ja appelsiinimehun sekoitukseen saadakseen enemmän C-vitamiinia.

Ensimmäinen viski oli kaksi kertaa vaahterapuuhiilen läpi suodatettu Jack Daniel's Gentleman Jack (46,99 €). Tuoksultaan se oli hillityn vaniljainen, karamellinen ja hedelmäinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi kanelia, ja jälkimaku oli sitruksinen.

Seuraava viski oli Jack Daniel's Single Barrel Select (58,20 €). Se oli aromimaailmaltaan toffeinen, hieman paahteinen, pähkinäinen ja mausteinen. Myös tämän viskin jälkimaku oli sitruksinen. Tämä oli Jack Daniel'sin viskeistä Jussin suosikki.

Kolmas viski oli Jack Daniel's Old No. 7 (34,89 €) eli tislaamon perusviski. Se oli karamellinen, vaniljainen, pähkinäinen ja hieman paahteinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi banaania ja hieman mausteisuutta. Kahta edellistä viskiä voi nauttia sellaisenaan, mutta tämä lienee parhaimmillaan Lemmyn tapaan juotuna colan kanssa.

Amerikkalaisista viskeistä viimeinen oli Woodford Reserve Distiller's Select (44,98 €). Woodford Reserve -tislaamo sijaitsee Kentuckyssa ja sen alueella on valmistettu viskiä vuodesta 1812 lähtien, tosin ei yhtäjaksoisesti. Viskin tuoksussa oli bourbonille ominaisen vaniljan lisäksi appelsiinia, hunajaa ja mantelia. Maku toisti tuoksun aromeja häivähdyksellä sitruunaa. Tämä oli Jussin mielestä tämän nelikon toiseksi paras viski.


Toisessa tastingissa oli tarjolla skottiviskejä (8 lipuketta eli 8 €).

Deanstonin tislaamo perustettiin vuonna 1965 ja se sijaitsee Teith-joen rannalla Stirlingissä. Maistettavana ollut Virgin Oak oli tuoksultaan sitruksinen, karamellinen ja omenainen. Maku oli hedelmäinen, vaniljatoffeinen ja hunajainen, toisin sanoen tämä oli hyvälaatuinen perusviski. Virgin Oakia ei ole saatavilla Alkossa, mutta Deanston 15 Year Old Organic Single Malt on (99,90 €).

Bunnahabhainin eli "joen suun" valikoimasta pääsi maistamaan neljää viskiä. Tislaamo sijaitsee Islayn saaren pohjoisosassa ja sen perustivat Greenlessin veljekset vuonna 1881.

Bunnahabhain Móine Single Malt (43,98 €) oli tuoksultaan pähkinäinen, karamellinen, hieman merisuolainen ja maltillisen savuinen. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös mausteisuutta. Tämäkin menee hyvien perusviskien kategoriaan.

Bunnahabhain 12 Year Old Single Malt (60,98 €) oli tuoksultaan kypsän omenainen, appelsiininen, vähän suolainen ja miedosti savuinen. Maku lisäsi tuoksun aromeihin vaniljaa ja mausteisuutta. Tämä oli kolmesta ensimmäisestä Jussin suosikki.

Seuraavat kaksi viskiä menivät ihan eri hintakategorioihin. Bunnahabhain 18 Year Old Single Malt (140,99 €) oli tuoksultaan toffeisen makea, pähkinäinen, sherrymäinen ja kuivahedelmäinen. Maun mausteisuus, paahteisuus ja mieto merisuolaisuus tasapainottivat mukavasti viskin makeita aromeja.

Bunnahabhain 25 Year Old Single Malt (368,00 €) oli tarjolla olleista viskeistä kallein. Ikä vaikuttaa viskin hintaan hyvin paljon. Mitä kauemmin viskiä kypsytetään, sitä enemmän sitä haihtuu prosessin aikana. Tämä viski muistutti aromeiltaan edellistä 18 yo Single Maltia, mutta oli täyteläisempi. Maku oli makeampi ja siinä oli rusinaa sekä kermaisuutta. Mausteisuus tuli esille vasta jälkimaussa. Tämä oli erinomainen viski, mutta 18 yo oli ehkä hinta-laatusuhteeltaan vähän parempi.

Kaiken kaikkiaan viskivalikoima oli tutustumisen arvoinen.

2. lokakuuta 2018

Graham’s portviini-tasting 17.9.2018

Viiniposti järjesti Graham's portviini-tastingin (20 €) Block by Dylanissa 17.9.2018.


Portviini on (useimmiten) makea väkevöity viini, jota valmistetaan Portugalissa Douro-joen laaksossa viljellyistä paikallisista rypälelajikkeista. Portviinin käyminen keskeytetään lisäämällä siihen rypäleviinaa, jolloin viini jää makeaksi ja noin 20 % alkoholia sisältäväksi. Sokeria portviinissä on yleensä noin 100 g/l.

Nykyiseen väkevöityyn muotoonsa portviini kehittyi 1700-1800-lukujen aikana, kun viinit piti saada kestämään pitkiä merimatkoja. Nimensä se sai Porton (englanniksi myös Oporto) satamakaupungin mukaan, jossa portviinit myös sekoitetaan ja varastoidaan. Itse asiassa Douron appellaatio on maailman kolmanneksi vanhin - virallisen viinialueen aseman se sai vuonna 1756, ja sitä vanhempia ovat vain Chianti (1716) ja Tokaji (1730).

Portviinit voidaan jakaa värin mukaan punaisiin (ruby ja late bottled vintage [LBV] sekä vintage ja crusted eli suodattamaton portviini) ja kellanruskeisiin (tawny). Niiden lisäksi valkoisista rypälelajikkeista tehdään valkoista portviiniä, ja kymmenisen vuotta markkinoilla on ollut myös rosé-portia eli käytännössä vain lyhyen ajan kuorikontaktissa ollutta rubya.


Graham'sin portviinitalo sai alkunsa vuonna 1820, kun alunperin tekstiilikauppaa tehneet Grahamin veljekset William ja John saivat velkojen maksuksi 27 portviinitynnyriä. Sen jälkeen he päättivät omistautua portviinin teolle. Vuonna 1882 taloon tuli töihin muuan AJ Symington, joka sittemmin perusti oman portviinitalon - ja noin sata vuotta myöhemmin, vuonna 1970, hänen jälkeläisensä ostivat Graham'sin. Graham's on nykyisin ainoa yhden perheen omistama itsenäinen brittiläinen portviinitalo.



Symington Altano Organic 2016
DOC Douro; Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tourica Nacional, Tinto Cão; 14,90 €

Vaikka tastingin teemana olivat portviinit, ensimmäinen viini oli punaviini eli vanha tuttumme, vuoden luomupunaviiniksi vuonna 2017 valittu Altano Organic.

6 kk ranskalaisessa tammessa kypsyneen viinin tuoksussa oli punaisia marjoja, luumua, kirsikkaa ja punaherukkaa sekä mausteita, pippuria, tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja paahteisuutta, jopa hieman kukkaisuutta ja myöskin nahkaa. Keskitäyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla.

Viinin tanniinit olivat pirteät, ja se kaipasi seurakseen ruokaa - tarjolla olleista juustoista brie ja manchego sekä viikunahillo sopivat hyvin, sinihomejuusto ei aivan yhtä hyvin.

Graham's Natura Reserve Ruby Port
Tinta Barocca, Tinta Amareia, Tinta Roriz, Touriga Franca, Touriga Nacional; 21,49 € - luomu!
Yleisin portviinityyli ruby kypsyy noin kolme vuotta suurissa tammitynnyreissä. Perus-rubya pidemmän aikaa kypsynyttä ja laadukkaammista viinieristä valmistettua portviiniä kutsutaan nimellä ruby reserve tai vintage character.
Natura Reserve Ruby Port luomu-portviini on noin kolme vuotta vanhaa eli siihen käytetyt viinit on todennäköisesti valmistettu vuosien 2014-15 tienoilla, mutta sekoituksessa saattaa olla muitakin vuosikertoja.

Viinin aromeissa oli raikasta yrttisyyttä, minttua ja eukalyptusta sekä makeita marjoja, mustikkaa ja vadelmahilloa. Maku oli makea ja täyteläinen, jopa maitosuklainen, tanniinit olivat pehmeät ja sinihomejuusto pehmensi niitä vielä lisää. Viini oli miellyttävä, mutta se oli myös tastingin ainoa portviini, jonka kanssa manchego-juusto-viikunahillo-näkkileipä ei oikein toiminut.



Graham's 10 Year Old Tawny Port
Tinta Barocca, Tinta Roriz, Tinto Cão, Touriga Franca, Touriga Nacional; 28,90 €
Tawny kypsyy pienissä tynnyreissä 3-5 vuotta; sitä pidempään kypsynyttä ja laadukkaammista viinieristä valmistettu tawnya kutsutaan nimellä tawny reserve. Tawnyt saavat värinsä, kun tynnyrissä kypsyvä portviini oksidoituu. Samalla ne saavat pähkinäisiä aromeja. Perustawnyja parempia ovat ikämerkityt tawnyt eli 10, 20, 30 tai yli 40 vuotta vanhat tawnyt. Colheita on yhden vuosikerran tawny, vähintään seitsemän vuoden ajan kypsytetty viini.
Kymmenvuotiaan tawnyn väri oli oranssiin taittavaa meripihkaa. Sen tuoksussa oli pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa, samoin maussa. Mieleen tuli myös madeira, joka on myöskin väkevöity ja oksidoitunut viini.

Tarte tatin sopi hyvin tawnyn kanssa, mutta sinihomejuuston sen maku jyräsi alleen. 10 Years Old Tawny Port oli maistetuista portviineistä Jussin suosikki.

Graham's Late Bottled Vintage Port 2012
Tinta Barocca, Tinta Roriz, Tinto Cão, Touriga Franca, Touriga Nacional; 22,35 €
Late Bottled Vintage (LBV) kypsyy ennen pullotusta tynnyreissä 4–6 vuoden ajan eli silloin, kun alunperin vintage portia varten tarkoitetuista yhden vuoden sadon viineistä ei syystä tai toisesta tehdä vintage portia, vaan viini jää tynnyreihin aiottua pidemmän ajan. 
Late Bottled Vintage Port 2012:n täyteläisessä ja tumman marjaisessa tuoksussa oli mustaherukkaa, luumua ja joulumausteita sekä aavistus orvokkista kukkaisuutta. Samat aromit jatkuivat myös runsaassa maussa, jonka marjakimara täydentyi mustikalla, karhunvatukalla ja viikunalla. Riittävä hapokkuus teki viinistä ryhdikkään ja tasapainoisen kokonaisuuden.

Kovien juustojen ja tumman suklaan kanssa LBV toimi oikein hyvin, mutta brie oli sille liian mieto kumppani. Marjutin mielestä Late Bottled Vintage 2012 oli tastingin paras portviini - ja sopi tarte tatinin seuraksi paremmin kuin 10 Years Old Tawny.

Lasissa yhdessä 0,375 l pullossa ollutta sakkaa - kannattaa dekantoida vintage port ennen nauttimista
 

Graham's Quinta dos Malvedos 2004 Vintage Port 
Tinta Barocca, Tinta Roriz, Touriga Franca, Touriga Nacional; 28,90 € / 0,375 l
Vintage on vuosikertaviini, joka kypsyy tynnyrissä noin kaksi vuotta ja sen jälkeen pullossa jopa vuosikymmenien ajan. Single Quinta Vintage on yhden viinitilan (quinta) rypäleistä tehty vuosikertaviini, jota tehdään hieman huonompina vuosina vintage portin sijaan. Toisin kuin LBV, vintage port on suodattamaton. 
Talon lippulaivatila Quinta dos Malvedos sijaitsee Douro-joen pohjoisrannalla. Sen parhaiden tarhojen parhaiden vuosien viinejä käytetään tastingissa viimeisenä tarjolla olleeseen vuosikertaportviiniin.

Viinin väri on hyvin tumma, lähes läpinäkymätön. Sen tuoksu on kypsän hedelmäinen ja kukkainen, marjaisuuden ja mausteisuuden lisäksi siitä erottuu myös kahvia. Viinin lämmin ja täyteläinen maku on samoin makeahko ja marjainen, mutta myös sopivaa rakennetta ja ryhtiä antavan hapokas ja tanniininen. Myös viinin alkoholi tuntuu hieman. Luumu, herukkahillo ja kahvi jatkuvat vielä jälkimaussa suklaan kanssa.

Quinta dos Malvedos Vintage Port 2004 sopi hyvin sekä suklaan että juustojen kanssa brietä lukuunottamatta ja ihan sellaisenaan nautiskeltavaksi.

29. syyskuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 11.9.2018: riistaviinit

Ravintola Basen viiniklubi kokoontui kesätauon jälkeen maistelemaan riistaviinejä Antti Uusitalon johdolla.


Brancott Estate Pinot Noir 2014
South Island, Uusi-Seelanti; Pinot Noir; 13,99 €

Illan ensimmäinen viini oli väriltään hyvin haalea, lähes läpinäkyvän puolukanpunainen. Haaleus jäi kuitenkin siihen: viinin tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, karpaloa ja puolukkaa sekä aavistus savua ja kumia. Samat aromit jatkuivat maussa.

Kevyt, tyylikäs ja raikkaan hapokas viini sopisi kevyiden riistaruokien, esimerkiksi lintujen, seuraksi. Jos kalat lasketaan riistaksi, niin tämä viini kävisi myös savustetun lohen kanssa. Maistelulautaselta sen paras pari oli poromoussella kuorrutettu ohrapiirakka.

Marqués de Cáceres Crianza 2014
DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo, Garnacha Tinta, Graciano; 13,89 €

Toisen viinin väri oli jo tummempi kuin ensimmäisen ja vivahti reunoiltaan hieman violettiin. Viinin tuoksu ei ollut aluksi kovinkaan antava, mutta vähitellen siitä erotti tummia marjoja, mustaherukkaa, karpaloa ja viikunaa, pippurista mausteisuutta, pientä paahteisuutta ja nahkaa sekä orvokin ja mintun kukkaisuutta ja yrttisyyttä. Kokonaisuutta pehmensi tammikypsytyksen tuoma vanilja. Samat aromit toistuivat aavistuksen hapokkaassa maussa ja jälkimaussa.

Terhakan ja keveähkön, hedelmäisen viinin voisi yhdistää pataruokien tai paistettujen riistaruokien kanssa. Maistelulautaselta sen kanssa kävivät parhaiten poromousse ja ohrapiirakka.

Villa Cafaggio Chianti Classico 2014
DOCG Chianti Classico, Italia; Sangiovese; 19,98 €

Tiilenpunaisen viinin tuoksussa oli puolukkaa, hapankirsikkaa ja viikunaa, nahkaa ja tammikypsytyksen tuomaa paahteisuutta, samoin maussa. Napakka tanniinisuus ja hapokkuus saivat viinin tuntumaan chiantille tyypilliseen tapaan tiukalta, toisaalta marjaisuus pehmensi yleistuntumaa. Joka tapauksessa se ei kuitenkaan ollut yhtä hedelmäinen kuin edellinen viini, mutta herkullista kuitenkin.

Keskitäyteläinen, aavistuksen maanläheinen viini sopisi tomaattipohjaisten ruokien tai pataruokien kanssa, miksei myös jäniksen. Maistelulautaselta sen kanssa toimi juustokeitto, mutta poromoussessakaan ei ollut valittamista. Tämä viini oli Marjutin suosikki.


Tabalí Reserva Especial Cabernet Franc 2015
DO Valle de Limari, Chile; Cabernet Franc; 18,59 €

Illan ehkä tuhdeimman viinin väri oli syvä tummanpunainen. Sen tuoksussa oli tummaa marjaa ja herukkamehua tai -hilloa, mausteisuutta, yrttejä ja pippuria sekä vihreää paprikaa. Marjutin mielestä paprikaa oli jo häiritsevän paljon, Jussin mielestä ei. Tummien marjojen ja mausteiden hallitsema maku oli runsas, ehkä hieman savuinenkin. Rapsakat tanniinit tekivät viinistä ehdottomasti ruokaviinin.

Täyteläinen ja pippurinen viini sopisi parhaiten voimakkaiden liharuokien, esimerkiksi hirven, seurana. Maistelulautaselta sekä juustokeitto että poromousse sopivat sen kanssa parhaiten, mutta karhumakkara hieman yllättäen ei (tosin karhumakkara ei tuntunut käyvän minkään muunkaan kanssa). Tämä viini oli Jussin suosikki.

Chapoutier Les Meysonniers 2016
AC Crozes-Hermitage, Ranska; Syrah; 25,90 €

Viimeisen viinin väri oli violettiin vivahtava hyvin tumma, lähes läpinäkymätön punainen. Sen tuoksussa oli kypsää hedelmäisyyttä, tummaa marjaa ja mausteisuutta, luumua, mustaherukkaa, pippuria ja tupakkaa. Samat aromit jatkuivat myös maussa mehevien tanniinien seurana. Vaikka viini oli jo juotavaa, sen voisi hyvin antaa kypsyä vielä jonkin aikaa.

Maistelulautaselta sen kanssa poromousse ja juustokeitto toimivat suunnilleen yhtä hyvin. Lopuksi suosikkia äänestettäessä viiniklubilaisten enemmistö valitsi tämän illan parhaaksi viiniksi.

27. syyskuuta 2018

ELÄMYS!-päivät: Pöllöä ja olutta -tasting huonoilla vitseillä höystettynä 14.9.2018

Oluthuone Amsterdamissa järjestettiin HOK-Elannon syksyn ELÄMYS!-päivien yhteydessä oluttasting, jossa pääsi maistamaan alankomaalaisen Uiltje Breweryn oluita. Paikalle suuntasi Jussi. Tapahtuma oli ilmainen ja siihen sisältyi kaikkiaan viisi olutta. Neljä olutta kerrottiin etukäteen viidennen ollessa yllätys. Tapahtumaa isännöi Tjebbe Kuijper panimolta.


Vuonna 2015 perustettu Uiltje Brewery sijaitsee Alankomaiden länsiosassa Haarlemissa. Panimon tavoite on heidän omien sanojensa mukaan tehdä v*tun hyvää olutta. Panimon nimi tarkoittaa pöllöä ja sen logossa on tietenkin pöllö. Alkuperäinen pöllölogo piti uusia, koska se muistutti liikaa jonkin amerikkalaisen yhtiön logoa ja vähemmän yllättävästi jenkkifirma uhkasi haastaa Uiltjen oikeuteen. Panimolla menee hyvin ja he aikovat tuplata tuotantokapasiteettinsa lähiaikoina.


Ensimmäinen olut oli Hoppy Pilsner (5,0 %), joka kehitettiin alun perin panimon omistajan häihin. Oluen aromimaailmassa oli ruohoa, yrttisyyttä, karviaista, limeä ja kevyesti mallasta. Oluen lämmettyä maltaisuus alkoi korostua enemmän. Tämä oli kevyt ja kesäinen olut, joka maistuu janojuomana.

Toinen olut oli Bird of Prey IPA (5,8 %). Samean oluen tuoksussa oli sitrusta, greippiä ja appelsiinikuorta. Pehmeässä maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman trooppista hedelmää. Katkeruutta oli hillitysti. Ihan kelpo IPA, voisi tätä uudestaankin juoda.


Seuraava olut Mosaic Mammoth IPA (8 %) oli tuoksultaan hyvin hedelmäinen ja maistui tuoremehulta, jossa on appelsiinia, ananasta ja aprikoosia. Alkoholi ei maistunut hedelmäisyyden läpi lainkaan. Katkeruuden sijaan olut oli hieman makea. Tämä oli neljästä etukäteen kerrotusta oluesta suosikkini.

Neljäs olut oli Dr. Raptor IPA (9,2 %). Se oli samaan aikaan sekä katkera että karamellinen ja aromimaailmaa hallitsi ylikypsä appelsiini. Mukana oli myös hieman greippiä tasapainottamassa makeutta. Katkeruutta ei ollut juuri lainkaan, joten tämä saattaisi maistua myös niille, jotka eivät IPA:sta yleensä pidä.


Yllätyssektorista löytyi Redneck Milk Stout (6 %). Makean oluen tuoksussa ja maussa oli paahteisuutta, kahvia, luumua ja aavistus mansikkaa. Jälkimaku oli vahvan maitokahvinen. Kokonaisuus oli stoutiksi hieman kevyt, mutta tämä oli silti suosikkini kaikista tastingin oluista.

Ennakkomainonnasta huolimatta huonoja vitsejä ei tastingissä juurikaan kuultu. Vaikka 95 % Alankomaissa tuotetuista oluista onkin lageria, niin osataan siellä Uiltjen tarjoaman setin perusteella tehdä muitakin oluita. Redneckiä lukuun ottamatta kaikkia oluita saa ainakin Oluthuone Amsterdamista, luultavasti muistakin S-ryhmän baareista. Alkon hyllyltä löytyy oluista kaksi, Dr. Raptor (4,98 €) ja Mosaic Mammoth (4,98 €).

25. syyskuuta 2018

Old World Wines 2018

Saimme kutsun Vanhalla ylioppilastalolla 10.9.2018 järjestettyyn Old World Wines -tapahtumaan. Tässä muutamia poimintoja viinivalikoimasta.


Viime vuodelta tutut samppanjat, Tribaut Blanc de Chardonnay Brut NV (34,89 €), Tribaut Brut Nature NV (30 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 35 % Pinot Meunier; 33,30 €) ja Vve Fourny & Fils Blanc de Blancs Champagne Brut Nature 1er Cru NV (42,80 €) olivat edelleen mainioita.

Niiden lisäksi tarjolla oli englantilaista kuohuviiniä: Wiston Estate Cuvée Brut 2013 (Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; 46,90 €) miellytti sitruksisella rapsakkuudellaan, hedelmäisyydellään ja kermaisella suutuntumallaan.


Harvemmin vastaantulevia kreetalaisia viinejä oli tarjolla runsaasti: valko- ja punaviinien lisäksi valikoimassa oli yksi kevyesti pirskahteleva, puolimakea kuohuviini Zazazu Demi Sec (Vilana, Vidiano, Moskato Spinas; 12,39 €). Kukkainen kuohuviini taisi osua juuri sopivaan väliin ja sai toivomaan, että kesä jatkuisi vielä.

Lyrarakisin valkoviineistä parhaiten mieleen jäivät jo ennalta tuttu, raikkaan hedelmäinen Vóila Vineyard Assyrtiko 2017 (12,06 €), Armi Thrapsathiri 2017 (19,98 €) ja hapokas, hedelmäinen ja kukkainen Psarades Plytó 2016 (14,01 €).

Punaviineistä taas mieleen jäi tuhti Symbolo Grand Cuvée 2012 (50,87 €) ehkä juuri sen takia, että sen runsaan ja vivahteikkaan, hieman robustin, tumman marjaisen ja tanniinisen maun kontrasti muihin viineihin oli niin suuri.


Tummista ja tuhdeista viineistä puheenollen... 47 Anno Domini Le Argille Cabernet di Cabernet 2014:n (Italia; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc) pullo on päällystetty betonilla, koska sillä halutaan kunnioittaa vanhaa italialaista viinitekotaitoa. Herkullisen marjainen ja pehmeän tanniininen viini on myös kypsynyt perinteiseen tapaan betonisäiliöissä kahden vuoden ajan. (Mainittakoon, että samassa pöydässä oli muitakin mainioita viinejä, esimerkiksi kepeän hedelmäinen Aurore Franciacorta Brut sekä Stagårdin Grüner Veltlinereitä ja Rieslingejä. Laitamme nimet muistiin.)

Toinen herkullinen Cabernet Franc oli marjainen ja mausteinen Avgvstvs Cabernet Franc 2014 (19,40 €) - se ja sen seurana olleet San Felice Pugnitello 2013, Campogiovanni Brunello di Montalcino 2013 ja Vajra Barolo Albe 2015 saivat meidät keskustelemaan viinien tanniineista ruotsiksi ilman sen suurempaa änkytystä. Hämmentävää - mutta jos keskustelu avataan ruotsiksi, niin parhaansa pitää yrittää.


Valkoviineistä hienoja olivat Elena Walchin mutkattoman raikas Müller-Thurgau 2017 ja hedelmäinen, mausteinen ja mineraalinen Chardonnay Cardellino 2015. Terroiria kunnioittaen tehdyt viinit olivat tyylikkäitä - Müller-Thurgauhun ei edes kovin usein törmää, joten se oli erityisen mukava tuttavuus.


"Näihin ei kovin usein törmää / mielenkiintoista" -osastolta voisimme mainita Poderi di San Pietro Amphora Moris -amforakypsytetyn valkoviinin - sen maku oli varsin mielenkiintoinen hedelmäinen, kukkainen ja hieman mausteinen, jopa aavistuksen mineraalinen. Ei huono laisinkaan.

Rejiji Bionda White Merlot taas oli nimensä mukaisesti Merlot'sta tehty valkoviini. Sen hedelmäisyys kääntyi jännästi banaanin suuntaan. Mielenkiintoista.

Giuliani Baronaggio Primitivo Riserva - niin, Primitivostakin voi tehdä riservaa, sitä ei vain tule kovin usein ajatelleeksi. Olihan viini tietenkin hyvin primitivomainen: kypsiä punaisia marjoja, mausteita, kukkaisuutta, mutta siinä oli kuitenkin enemmän ryhtiä ja hapokkuutta kuin perus-primitivossa.


Makeita valkoviinejä ei ollut montaakaan tarjolla. Rosenhofilta maistoimme kaikki kolme tapahtumassa ollutta makeaa valkoviiniä. Welschriesling Beerenauslese 2012 oli aprikoosinen, hunajainen ja hieman rusinainen. Kevyt sitruunainen hapokkuus tasapainotti makua mukavasti. Grüner Veltliner Trockenbeerenauslese 2012 oli kolmesta maistetusta kaikkein makein. Sen aromimaailmassa oli omenahilloa, appelsiinia, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Viimeisenä maistoimme Orion Gruner Veltliner Eiswein 2015:ä, jonka aromeissa oli rusinaa, hunajaa ja trooppisia hedelmiä. Oikein mainioita kaikki kolme.

Jälleen kerran hieno tapahtuma ja hienoja viinejä, joita kaikka emme vain saa tässä mainittua.

22. syyskuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 8 - Pubit ja muut olutravintolat

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Kahdeksannen osan alusti Olutkoira, ja teemana ovat pubit ja muut olutravintolat.


Ravintola HarakanPesä
Leipurinkuja 2

Blogauksen aiheeksi valikoitui Espoon Leppävaarassa sijaitseva Ravintola HarakanPesä. Vaikka ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Leppävaaran pubi- ja olutravintolatarjonta on keskittynyt Sellon ympäristöön, kannattaa joskus vaeltaa myös radan pohjoispuolelle.

Aiheen valinta oli helppoa, sillä juna-aseman ja kodin läheisyydessä sijaitsevasta HarakanPesästä on muodostunut Loppasuiden kantapaikka. Suurimmat syyt tähän lienevät Espoon Science Fiction- ja Fantasiaseuran tapaamiset (joka kuun viimeinen maanantai klo 18) ja Baaripähkinä-pubivisa, johon joukkueemme on osallistunut jo muutaman vuoden ajan (perjantaisin klo 19). Jos tarkasti katsoo, meidät saattaa myös bongata HarakanPesän nettisivuilta.

Toimme Kesäpähkinän mestarit 2016 -pystimme Harakanpesään


Pienkerrostalon pohjakerroksessa sijaitseva HarakanPesä on pubityylinen ravintola, josta saa oluen lisäksi myös ruokaa. Perusoluiden lisäksi tarjolla on hyvä valikoima pullo-oluita sekä säännöllisesti vaihtuva Stallhagenin hanaolut. Olutvalikoimassa korostuu myös paikallisuus, sillä HarakanPesästä saa Fat Lizardin ja Espoon oman panimon oluita. Myös Albergan panimon oluita, kuten King's Road, on ollut välillä tarjolla.

Ravintolassa järjestettiin jonkin aikaa olutklubeja säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta niistä on ikävä kyllä luovuttu vähäisen osallistujamäärän takia. HarakanPesästä löytyy joka tapauksessa olutta moneen makuun, ja myynnissä on silloin tällöin erikoisiakin oluita, esimerkiksi vuoden alussa Malduguns 1984.


Vaikka tämänkertaisen sessioblogauksen tarkoituksena ei ole keskittyä ruoan ja oluen yhdistämiseen, HarakanPesän ruoat on pakko mainita. Päivisin saa lounasta ja iltaisin à la carte -listalta löytyy jo klassikoksi muodostunut Pesän burgeri sekä muuta pubiruokaa, pihvejä ja salaatteja. Ruokalista uudistuu ainakin pari kertaa vuodessa, joten kyllästymään ei pääse. (PS. Pelmenit takaisin!)


HarakanPesä sijaitsee vuonna 1988 perustetun teatteriravintola Albergan vieressä. Albergan perustivat syntyperäinen leppävaaralainen Keijo Kiverä ja hänen vaimonsa Vuokko Varila-Kiverä, joilla oli ollut Lounasmestari-niminen ravintola Haagassa vuodesta 1982 lähtien. Kun Albergan vieressä sijainnut liike lopetti toimintansa lamavuonna 1991, Albergan jatkoksi perustettiin HarakanPesä. Pari vuotta myöhemmin myös samassa kiinteistössä sijainnut videovuokraamo lopetti toimintansa ja HarakanPesä laajeni sen tiloihin. Alkuperäiset tilat ovat edelleen ruokailijoiden käytössä, ja Perä-Harakaksi kutsutussa laajennuksessa voi oluen siemailun lisäksi pelata biljardia ja dartsia tai seurata suurten kisojen aikaan jääkiekkoa tai jalkapalloa screeniltä. Ravintolasta ylettyy myös yhdelle Pokestopille, jos taskuhirviöiden pyydystäminen kiinnostaa.

HarakanPesän ja Albergan kanssa samaan yritysryppääseen kuuluu Sellossa sijaitseva ravintola Base, jonka viiniklubissa olemme käyneet sen perustamisesta saakka. Base on profiloitunut enemmän fine diningin ja viinien suuntaan, mutta ruokaravintolan lisäksi Basella on myös pubipuoli. Myös Basen olutvalikoimaan kuuluu Stallhagenin kausiolut, muuten valikoima on hieman erilainen. Viime kerralla käydessämme hanavalikoimasta löytyivät mm. Koskipanimon Tomahawk IPA ja La Trappe Blond.