16. kesäkuuta 2018

Wolfberger Pinot Blanc 2016


Wolfberger Pinot Blanc 2016
AC Alsace, Ranska; 100 % Pinot Blanc; 8,48 € / 0,375 l
Näytepullo / Norex Selected Brands

Tuottaja Wolfberger

Etiketin mukaan hedelmäinen (persikkaa, päärynää ja omenaa) ja kukkainen

Rypäleen mukaan
Pinot Blanc: hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää, melonia, aprikoosia, sitrusta, kukkaisuutta, jonkin verran mineraalisuutta ja hapokkuutta, joskus myös pähkinää ja mantelia, mausteita ja savua

Ruokana parsaa ja lohta

Lyhyesti: mausteisen maukas käyttöviini

Kommentit 

M: Pienet viinipullot ovat käteviä silloin, kun mieli tekee vähän viiniä, mutta ei jostain syystä viitsi korkata normaalikokoista pulloa. 0,375 litran pullosta riittää juuri sopivasti lasillinen kahdelle.

Wolfberger Pinot Blanc on tuoksultaan raikas, hedelmäinen ja mausteinen, päällimmäisenä erottuu sitrusta, omenaa ja päärynää. Maultaan viini on kohtalaisen hapokas sekä aavistuksen kukkainen ja hunajainen, tuoksusta tuttu hedelmäisyys ja makeahko mausteisuus jatkuu myös maussa. Kiva, maukas ruokaviini sopii kalaruokien tai salaattien kanssa hyvin. Arvosanaksi se saa +.

J: Viinin hedelmäisessä tuoksussa on vihreää omenaa, päärynää, mineraalisuutta ja limeä. Maku on myös hedelmäinen ja toistaa tuoksun aromeja. Maussa on myös vähän yrttisyyttä ja häivähdys etiketin lupaamaa persikkaa. Hapokkuutta on kohtuullisesti. Lohen ja parsan kanssa viini sopi mainiosti. Sopisi todennäköisesti myös kanan tai aasialaisen ruoan seuraksi. Maukas Pinot Blanc, arvosanaksi annan +.

14. kesäkuuta 2018

I ♥ Wine Teatteri Forumissa 7.6.2018


Viinilinna järjesti 7.-8.6.2018 ensimmäisen I ♥ Wine -tapahtuman Teatteri Forumissa. Saimme kutsun tapahtumaan ja kävimme siellä heti torstaina. Maisteltavana oli yli 150 viiniä ympäri maailman sekä muitakin Viinilinnan tuotteita, kuten viskejä.

Maistelulipukkeiden hinta oli 2,5 euroa ja viinit maksoivat 1-2 lipuketta/annos, drinkit (esimerkiksi Moscow Mule, GT ja Limoncello Tonic) olivat yhden lipukkeen verran.


Heti saliin astuttuamme löysimme alsacelaisen Pierre Sparrin ständin, jossa oli valkoviinien tarjolla lisäksi mukavan marjainen, vadelmainen ja hapokas Crémant d'Alsace Rosé Brut (14,29 €).

Valkoviineistä jäivät parhaiten mieleen One 2016 (13,40 €) ja Riesling Grande Reserve 2016 (7,69 € / 0,375 l). Puolikuiva, päärynäinen ja hedelmäinen One on sekoitus Rieslingiä, Muscatia ja Pinot Gristä ja sopisi parhaiten äyriäisten kanssa. Grande Reserve oli puolestaan kuiva, petroolinen, mineraalinen ja sitruksisen hapokas.


Samppanjapuolella oli tarjolla Alexandre Bonnetin samppanjoita. Viinilinna Champagne Brut (32,99 €) on Bonnetin tuottamaa ja se oli erittäin kuiva sekä hapokkaan sitruksinen. Perle Rosée Champagne Brut (34,99 €) oli myös hapokas, mutta sen aromimaailmaa hallitsivat punaherukka ja vadelma.

Pääsimme maistamaan myös Champagne Trésor Caché Brutia, jota oli tuotu Suomeen tuottajan varastossa olleet viimeiset neljä pulloa. Tämä paahteinen, omenainen ja hieman aprikoosinen samppanja oli maistetuista kaikkein paras.


Italia oli tapahtumassa hyvin edustettuna. Cantina Valpantenan viinit olivat kaikki hyviä, mutta erityisesti pitää mainita Armigero Barbera d´Asti Superiore 2013 (14,98 €), Armigero Valpolicella Ripasso 2015 (13,99 €) ja Amarone Armigero 2014 (25,98 €).

Erikoisuutena oli tarjolla Roberto Sarotto Barbaresco Riserva 1999, joka oli erinomaista, kuivaa, nahkaista ja marjaista, mutta jota ei valitettavasti saa Suomesta.


Mondo del Vinon tarjonnasta parhaita olivat kypsän marjainen Codici Negroamaro Primitivo (9,98 €) ja luumuinen Ricossa Barbera Appassimento (14,98 €). Tarjolla oli myös tonkkaviinejä hauskoissa pyöreissä pakkauksissa, joita osaa koristivat pöllöt. Näistä paras oli Ricossa Barbera (36,98 € / 3 l), joka sopisi näin kesällä grilliruoan kanssa.

Muita mainitsemisen arvoisia viinejä olivat Dopff & Irionin Cuvée René Dopff Riesling 2013 (5,99 € / 0,2 l) ja Cuvée René Dopff Muscat 2017 (12,99 €) sekä Vicarage Lane Pinot Noir 2014 (15,48 €) - ja tietenkin tarjolla oli myös Henry of Pelhamin / Speckin veljesten vanhoja tuttuja Sibling Rivalrya ja House Wine Co Rediä, Zensa-sarjan viinejä ja Les Dauphinsin puna-valko-rosé-luomuviinitrio.


Viinien lisäksi tapahtumassa oli tarjolla myös viskejä, joista Jussia miellyttivät eniten Speyburn 10 yo, Old Pulteney 12 yo ja Inchmurrin 12 yo.

Speyburn 10 yo oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininen ja yrttinen. Tilkka vettä avasi viskin aromeja vielä lisää. Old Pulteney oli puolestaan makean kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Inchmurrin muistutti aromimaailmaltaan Old Pulteneytä, mutta oli maultaan runsaampi, pähkinäinen ja hieman mausteinen. Näistä kolmesta Inchmurrin oli Jussin suosikki.

Speyburn 10 yo ja Old Pulteney 12 yo ovat saatavilla Alkon valikoimassa.

Mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan. Tila ei tuntunut suuresta yleisömäärästä huolimatta ruuhkaiselta eikä ständeille syntynyt jonoja, lisäksi oli mukava päästä juttelemaan tuottajien kanssa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

12. kesäkuuta 2018

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu 2018

Viime vuoden tapaan kävimme Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aikana porukalla syömässä ravintola Vinkkelin tarjoaman teemamenun viineineen (ruoka 54 €, viinit 52 €). Ikävä kyllä tämän vuoden tapahtuma ehti jo loppua ja sen myötä myös teemamenun tarjoilu, mutta ruoka oli (jälleen kerran) niin hyvää, että sitä voi fiilistellä vielä pitkään jälkeenpäin ensi vuoden tapahtumaa odotellessa.


Ennen varsinaista menua päädyimme (ei laisinkaan yllättäen) samppanjaan. Clément Perseval Chamery 1er Cru (50 % Pinot Noir, 30 % Pinot Meunier, 20 % Chardonnay) oli lyhyen kuorikontaktin ansiosta väriltään kaunis pronssiin vivahtava kullankeltainen. Kuiva, runsas, hedelmäinen ja aavistuksen paahteinen viini oli makuhermoja kutkutteleva aperitiivi ja toimisi varmasti myös ruokaviininä.


Limettimarinoitu lohi
Weingut Horst Sauer Escherndorfer Silvaner 2017 (Franken)

Alkuruoka tarjosi puhtaita perusmakuja: limemajoneesin, retiisin ja kurkun kanssa yhdistetty lohi ei tarvinnut turhia kikkailuja, vaan maistui erinomaisesti pelkistetyssä muodossaan.

Perinteisestä Bocksbeutel-pullossa ollut Horst Sauer Eschendorfer Silvaner oli miellyttävän hapokas ja hedelmäinen kesäinen viini. Raikkaiden hedelmien, melonin, aprikoosin ja persikan maut toimivat rasvaisen lohen ja majoneesin seurana loistavasti samalla, kun hapokkuus taittoi lohen rasvaisuutta.

Pitää myös mainita, että vaikka Vinkkeli onkin laadukas valkoisten pöytäliinojen ravintola, annokset tarjoiltiin hauskasti erilaisilta vanhoilta Arabian lautasilta, joista tuli mieleen mummola.


Crème Ninon
Raumland Riesling Sekt (Rheinhessen)

Illan odotetuimpaan annokseen ladattiin paljon toiveita: viimeksi se voitti herneskeptikot puolelleen, joten tälläkin kertaa odotimme suuria elämyksiä. Aivan samanlaisiin sfääreihin emme tällä kertaa päässeet, koska positiivinen yllätysmomentti puuttui, mutta kyllä, täydellisyyden äärellä nytkin oltiin. "Hernari" (kuten se meille tarjoiltiin) oli niin hyvää, että yritimme taas lanseerata ajatusta koko illan Crème Ninon -menusta.

Raumland Riesling Sekt oli pirteän hapokasta, omenaista ja persikkaista, oikeastaan hyvin prototyyppistä Rieslingiä. Pieni paahteisuus yhdistyi hunajaan ja mineraalisuuteen ja muodosti hienon kokonaisuuden Crème Ninonin kanssa.


Ankanrintaa, ankkarilletteä, kirsikkakastiketta, sipulipyrettä ja parsaa
Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunder 2014 (Rheinhessen)

Pääruokana menulla oli viime vuoden tapaan ankkaa, tällä kertaa kahdella tavalla: ankanrinnan seurana oli koipipaloista tehty ankkarillettä sekä höysteinä kirsikkakastiketta, parsaa ja paahdetusta sipulista tehtyä pyrettä. Yhdistelmä oli herkullinen, varsinkin rillette oli mehevää.

Vaikka Riesling maistuukin poikkeuksetta aina, ankan kanssa saimme illan parasta viiniä, Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunderia. Sen runsaassa ja herkullisessa tuoksussa oli punaisia marjoja - punaherukkaa, karpaloa, mansikkaa ja kirsikkaa. Mineraalinen maku jatkoi samalla marjaisella linjalla. Viinissä tuntui kaikki olevan tasapainossa eikä yhtään harmittanut, kun sitä kaadettiin lasiin lisää.


Välijuustot ja puolipakollinen portviini

Ennen jälkiruokaa tilasimme menun ulkopuolelta juustoja, joiden tarkemmat speksit pääsivät jo unohtumaan. Jussi tilasi Brie de Meauxin, sinihomejuuston ja kovan, pitkään kypsytetyn lampaanmaitojuuston seuraksi Burmeisterin portviiniä. Makean Burmeisterin rusinainen, pähkinäinen ja hennon vaniljainen aromimaailma sopi hyvin yhteen suolaisten ja rasvaisten juustojen kanssa.


Haudutettu persikka ja persikka-vaniljajäätelö, valkosuklaacrumble
Weingut Weegmüller Pegasus Rieslaner 2016 (Pfalz)

Jälkiruoaksi saimme haudutettua persikkaa persikka-vaniljajäätelön kanssa sekä valkosuklaacrumblea. Aluksi mieleen tuli, että persikka on hieman tylsä valinta, eikö jälkiruokana voisi olla vaikka sesonkiin sopivasti raparperia? Huoli oli kuitenkin turha, sillä jälkiruoka oli hyvää, rapea crumble toimi jäätelön ja mehevän persikan kanssa loistavasti.

Viinin tarkempien tietojen metsästys taas oli sitäkin jännempää, koska Google-Fu ei toiminut: Pegasus Auslesea ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eri etiketillä oleva Pegasus Spätlese kylläkin. Oli miten oli, Rieslaner on Rieslingin ja Silvanerin risteytys, vuonna 1921 kehitetty rypälelajike, ja viinikin oli hyvää, kepeän hedelmäistä ja sopivan makeaa. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä.

Jälleen kerran erinomainen kokonaisuus - ensi vuonna taas uudelleen!

9. kesäkuuta 2018

Ruppertsberger Hofstück Gewürztraminer 2016



Ruppertsberger Hofstück Gewürztraminer 2016 
Pfalz, Saksa; 100% Gewürztraminer; 4,49 € Rimi Hyper, Tallinna, joulukuu 2017

Tuottaja Ruppertsberger

Etiketin mukaan tyylikäs bukee, täyteläinen, hennosti ruusuinen ja kukkainen

Rypäleen mukaan
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa

Ruokana lohi-omenavartaat

Lyhyesti: Jos tätä makeahkon mausteista perusviiniä saisi täältäkin vitosella marketista, ei harmittaisi.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on makean mausteinen ja kunnon hedelmäsalaattia: vaaleat kivihedelmät, kuten persikka, yhdistyvät appelsiiniin, höysteenä on inkivääriä ja kukkaisuutta. Maku on samoin pirteän hapokas, hedelmäinen ja makean mausteinen. Viini on helppoa juotavaa varsinkin, jos Gewürztraminereiden mausteisuus ja parfyymisyys miellyttää.

Ruoan kanssa viini sopi myös hyvin, sen hapokkuus riitti rasvaisen lohen seuraksi eikä riidellyt omenan ja salaatinkaan kanssa. Ei tämä mikään elämää suurempi viini ole ja hieman lämmettyään makeus alkoi korostua hitusen liikaa, mutta sopivan viileänä se on oikein miellyttävä ja edullinen arkiviini ja ihan kiva tuliainen Tallinnasta. Arvosanaksi se saa +.

J: Viinin makeassa tuoksussa on aromaattisuutta, kukkaisuutta, kypsää omenaa, persikkaa ja aavistus hunajaa. Maku toistaa tuoksun aromeja, mutta on samalla myös pirteän hapokas. Jälkimaussa sekoittuvat mausteisuus ja hunaja. Ruoan kanssa viini sopi hyvin, vaikka sen makeus hieman arveluttikin etukäteen. Hapokkuutta oli tarpeeksi rasvaiselle lohelle. Viinin lämmetessä sen makeus korostuu, joten ruokajuomana se kannattaa tarjoilla hyvin viilennettynä. Ei tämä mikään maailman ihmeellisin Gewürztraminer ole, mutta hinta-laatusuhteella arvioituna annan arvosanaksi +.

7. kesäkuuta 2018

CoolHead Brew & Tyrantti Kobra

CoolHead Brew julkaisi 2.6.2018 uuden Kobra NEIPA -oluen, joka on tehty yhteistyössä Tyrantti-yhtyeen kanssa. Olut on nimetty bändin uusimman Kobra-singlen mukaan. Julkaisubileet järjestettiin CoolHead Brewn panimon terassilla Tuusulassa (Sarvivälkkeentie 3), ja Tyrantti oli paikalla vetämässä lyhyen keikan.


Panimon myymälä on auki kesälauantaisin klo 12-18. Joinain viikonloppuina myymälän yhteydessä on myös terassi, jossa voi maistella panimon oluita. CoolHead Brew sijaitsee tosin harmillisesti hieman syrjässä Ristikiven teollisuusalueella eikä sinne pääse kovin helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Tämän vuoksi panimo on järjestänyt kesän ajaksi ilmaiset bussikuljetukset Panema-baarin edestä (Helsinginkatu 11). Tarkemmat aikataulutiedot bussikuljetuksesta ja terassin aukiolopäivät ovat CoolHead Saturdays: Terrace & Can Sales -Facebook-sivulta.

Me espoolaiset emme suunnanneet Kallioon saakka ilmaisen bussin takia, vaan lähdimme paikalle omalla kyydillä. Saapuessamme kahdentoista aikaan paikalla ei ollut vielä kovin monta henkeä, joten pääsimme istuskelemaan lepotuoleihin. Mikä sen mukavampaa - aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja muuten melko karu terassi/parkkipaikka tuntui lähes viihtyisältä.

Baarin hinnasto oli edullinen, varsinkin tölkkien kohdalla (3/4 €). Vettä sai ilmaiseksi, mikä olikin hyvä, sillä päivä oli kuuma. Kuumuus ja paiste alkoivat pian tuntua, ja meidän oli jonkin ajan päästä pakko lähteä etsimään aurinkovoidetta myyvää kauppaa. Klo 13 ollut panimokierros jäi siten harmillisesti välistä.


Palatessamme paikalle oli kerääntynyt jo enemmän väkeä. Ensimmäinen bussikuljetus oli ennättänyt saapua sopivasti ennen panimokierrosta ja Tyrantin keikkaa, mutta istumapaikkoja riitti silti. Lienevätkö koulun päättäjäiset/valmistujaisjuhlat verottaneet kävijöitä?

Itse keikka oli noin lyhyt, puoli tuntia, mutta loistava. Suomenkielinen nahkahousuhevi sopi yllättävän hyvin teollisuusalueelle, joten diggailimme täpöllä. Falsetti uppoaa aina!


Millaista Kobra-olut sitten on? NEIPA:n tyylin mukaisesti olut on sameaa ja väriltään oranssiin vivahtavan keltaista. Tuoksua hallitsevat trooppiset hedelmät, ananas ja mango. Kohtuullisen katkera maku toistaa tuoksun aromeja, ja mukana on myös sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Hedelmäinen kesäolut sopi hyvin terassijuomaksi.

Kobraa saa CoolHead Brewin panimokaupan lisäksi ainakin olutkauppa Pienistä.

Ennen lähtöä ostimme vielä Tyrantti-paidan ja tietenkin valikoiman CoolHead Brewn oluita. Samaan aikaan julkistettiin myös Swedish Radio Oat Cream IPA ja Deep Purple Dreams Berliner Weisse, joihin palaamme ehkä myöhemmin. Pikaisesti voisimme mainita, että Deep Purplen marjaisuus ja pieni happamuus puri Marjutiin, ja Jussin mielestä Swedish Radio oli Kobraa kevyempi ja raikkaampi IPA, joka sopisi myös hyvin helteiselle kesäterassille.

5. kesäkuuta 2018

Ravintola Fat Lizard: ronskia ruokaa ja runsaita annoksia

Ruoat ja juomat tarjosi Ravintola Fat Lizard

Fat Lizardin panimo lienee tässä vaiheessa kaikille tuttu (ainakin nimeltään) - ja todennäköisesti myös se, että samaa nimeä kantava ravintola sai alkunsa, kun Herttoniemen Treffi Pub & Bistron porukka lyöttäytyi yhteen panimon poppoon kanssa ja avasi viimein pitkän odotuksen jälkeen 330-paikkaisen ravintolan tammikuussa 2018 Otaonne... Otaniemen kampusalueelle.

Alkuun suurin kuhina oli trendikkäiden sirkkojen, burgerien ja Espoon ensimmäisessä italialaisessa puu-uunissa paistettujen pizzojen ympärillä - ja varmasti syystäkin. Meitä kuitenkin kiinnostivat hiiligrillin herkut. Kun saimme kutsun tulla tutustumaan ravintolaan, otimme sen mielellämme vastaan, sillä vaikka baarin puoli oli jo testattu ja hyväksi havaittu, syömään emme olleet vielä ehtineet.


Alkuun Marjut yritti sulautua paikallisväestöön ja valitsi Otaniemen omena -drinkin, joka oli tehty tammikypsytetystä Kyrö Koskue Ginistä ja Attun suodattamattomasta omenamehusta. Omenamehu komppasi hyvin hieman vaniljaista giniä ja päällimmäiseksi jäänyt vaikutelma oli herkullisen omenainen. Pitää kokeilla tätä joskus kotonakin, kun mieli tekee jotain hedelmäistä eikä niin makeaa drinksua.

Jussi Litsi-coolerissa oli Kyrö Pale Rye Bitteriä, Brugal Whitea, litsiä & Fat Lizard -olutta. Drinkki oli makean litsinen ja makeutta lisäsi lasin reunalle ripoteltu sokeri. Drinkki olisikin sopinut aperitiivin sijaan paremmin jälkiruokajuomaksi.


Poke Bowl

Nälkä oli tässä vaiheessa ehtinyt jo kehittyä varsinkin, kun lounaasta alkoi olla aikaa. Siksi kaikki alkuruoat vaikuttivat houkuttelevilta, ja valinta oli vaikea. Pohdinnan jälkeen Marjut valitsi poke bowlin. Valinta oli onnistunut: mirin-riisi ja seesamilohi olivat maukkaita ja niiden seurana ollut avokado toimii aina. Korianteripesto tuntui hieman ylimääräiseltä, mutta hyvää sekin oli.

Pitää myöntää, että jos olisi slow foodin suuri ystävä, joka aterialla voisi tarjota edamame-papuja, sillä niiden napsiminen syömäpuikoilla ei ole mitenkään nopeaa... Mutta onnistuu kyllä sujuvasti, ei siinä mitään.


Grankulla "Burger" 

Jussi valitsi alkuruoaksi Grankulla "Burgerin". Pikkublinien välissä oli tuoreista katkaravuista tehtyä skagenia ja päällä oli muikunmätiä, smetanaa, punasipulia sekä tilliä. Vaikka blinit ovat enemmän talviruokaa, ne maistuvat myös kesällä. Ohuet blinit olivat maukkaita, samoin täytteet. Syötävää oli sen verran, että tämä annos riittäisi hyvin pikkunälkään. Makea alkudrinkki ei kuitenkaan toiminut blinien kanssa kovin hyvin. Grankulla Burgerin kanssa kannattaakin valita ennemmin joku raikas, vaalea olut - esimerkiksi Fat Lizard Roadkill IPA.


Entrecôte 

Runsaan poke bowlin jälkeen Marjutia alkoi hirvittää - pitäisikö vielä syödä pääruokaa? Olisiko sittenkin pitänyt jättää lounas väliin?

Toisaalta listan entrecôte oli juuri edellisenä päivänä saanut kehuja kavereilta ja houkutteli sen ansiosta hyvinkin paljon, sillä mehevä entrecôte on poikkeuksetta ollut aina hyvää. Niin nytkin. Urheasti Marjut ryhtyi 280 g painoisen entrecôten kimppuun eikä pettynyt. Puuhiilillä grillatussa mureassa pihvissä oli miellyttävä savun maku ja entrecôtelle tyypillinen rasva teki siitä mehevän. Bearnaisekastike oli niin tuhtia, että hetken aikaa näytti siltä, että lautasella on perunasosetta.

Mutta eipä siinä vielä kaikki - Fat 'L' pekoni-parmesan-ranskalaiset vasta olivatkin herkkua. Pekoni ja parmesan - voiko niiden kanssa mennä pieleen? Ei voi. Näitä ranskalaisia ei jaeta kaverin kanssa (eikä edes aviomiehen), ne pidetään visusti omalla puolella. Muut tilatkoon omansa!

Lautasella oli vielä luuydintä, mutta se jäi hieman paitsioon pihvin ja ranskalaisten rinnalla. Lopuksi Marjutin oli myönnettävä, että kaikkea ei vain jaksa.


Surf and Turf Platter

Alkuruoan jälkeen Jussi katseli hieman kateellisena naapuripöydän pizzoja ja mietti, olisiko sittenkin pitänyt tilata sellainen. Mieli muuttui kuitenkin nopeasti.

Kun pääruoka tuotiin pöytään, Jussia alkoi epäilyttää, jaksaako koko annoksen syödä blinien jälkeen. Annoksessa oli puolikas valkosipulivoilla gratinoitu hummeri, Black Angus -härän ‘petite tender’ fileetä ja Duroc-possun ”tomahawk”. Lisukkeina oli ranskalaisia sekä blue cheese creme, kurkku- korianterisalsaa ja béarnaisekastiketta.

Jussi aloitti syömisen hummerista. Mieto savuisuus ja valkosipulivoi olivat yhdistelmä, joka teki hummerista todella maukkaan eikä se kaivannut mitään lisukkeita. Kyseessä oli yksi parhaimmista hummereista, mitä Jussi on syönyt.

Marjut: "Onko hyvää, olisiko sun sittenkin pitänyt tilata pizzaa?"
Jussi (jatkaa syömistä): "Törkeän hyvää!"

Seuraavana oli vuorossa annoksen lihaosuus. Tomahawkeja on tullut syötyä vain naudasta valmistettuna, joten porsaasta valmistettu versio herätti mielenkiintoa varsinkin, kun se esiteltiin sanoilla "tästä possun osasta tehdään yleensä jauhelihaa". Rasvainen ja savunmakuinen porsas maistui erinomaiselta ja erityisesti kurkku-korianterisalsa toimi sen kanssa hyvin. Myös Black Angus -häränfilee oli hyvää, mutta se ei päässyt ihan hummerin ja tomahawkin tasolle. Härän kanssa sopi parhaiten béarnaisekastike.

Alkuepäilyistä huolimatta Jussi jaksoi syödä koko annoksen ja vielä osan Marjutin entrecôtea. Alkuruoan voi jättää huoletta pois, jos aikoo syödä Surf and Turf Platterin.


Donut Trump

Toisaalta vaikka alkupalojen ja entrecôten jälkeen alkoi olla jo erittäin hyvinsyönyt olo, jälkiruoalle on aina tilaa varsinkin, kun listalla on lähes legendaarinen Donut Trump. Let’s make Espoo great again! Annoksen grillatut donitsit ja vaniljajäätelö ovat saaneet hattarasta trumpmaisen (tai ehkä sideshowbobmaisen) kampauksen ja koko komeuden ympärille on ripoteltu marjoja, vaahtokarkkia sekä kinuski- ja suklaakastiketta.

Nyt ei ollut ähkystä enää tietoakaan, vaan kaikki katosi viimeiseen muruseen saakka.


Flaming Alaska

Jussin jälkiruoassa oli vaniljajäätelöä, Oreo-crumblea, marenkia, vadelmaa ja kinuskikastiketta. Savuisen pääruoan jälkeen se oli mukavan raikas, vaikka makeutta löytyikin. Jälkiruoan kanssa Jussi joi Fat Lizard Smooth Lava Red Alen. Oluen tuoksu oli karamellinen, mutta mukana oli myös greippiä, havua ja appelsiininkuorta. Katkerahko maku muistutti aromeiltaan tuoksua. Olut tasapainotti mukavasti jälkiruoan makeutta.



Viinit & oluet

Fat Lizardin viinilista yllätti iloisesti. Valikoima tuntui kattavalta ja suhteellisen kohtuuhintaiselta, puna- ja valkoviinipullojen hinnat vaihtelivat noin neljästä-viidestäkympistä hieman yli sataseen. Lisäksi lista saa bonuspisteitä viihdyttävistä kuvauksista: "Oh silly you, there's no such thing as too much sparkling!" "Sippity doo dah, sippity yay!" "Wine improves with age, do you improve with wine?"

Ruoan seuraksi valitsimme meksikolaisen L.A. Cetto Zinfandel 2015:n, vaikka meille suositeltiinkin Barbera d'Astia. Valinta ei ollut epäluottamuslause henkilökunnan viinitietämystä kohtaan, emme vain olleet koskaan aikaisemmin maistaneet meksikolaista viiniä ja uteliaisuus voitti. Positiivista oli se, että tarjoilijamme kysyi, haluammeko hänen dekantoivan viinin. Kyseessä taisi olla meille oli ensimmäinen kerta, kun kokonainen viinipullo dekantoitiin, yleensä pullo on vain tuotu pöytään. (Pienempiä annoksia on toki tuotu karahvissa valmiina.) Dekantointi tekikin viinille hyvää ja pehmensi sen aluksi tiukkaa makua.

Viiniä ei olisi aivan heti arvannut sokkotastingissä Zinfandeliksi ainakaan, jos on tottunut pehmeisiin ja makeisiin italialaisiin Zinfandeleihin/Primitivoihin, sillä tämä viini kuului mausteisiin, tanniinisiin Zinfandeleihin. Viinin aromeissa oli mustaherukkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja karpaloa. Aluksi tiukkojen, ilmaantumisen myötä pehmenevien tanniinien lisäksi viinissä oli kohtuullisesti hapokkuutta, ja kokonaisuutena viini muistuttikin Cabernet Sauvignonia. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Suositusviini olisi varmaankin ollut parempi, mutta hei - kuinka usein saa meksikolaista viiniä?

Olutlista puolestaan koostuu (itsestäänselvästi) Fat Lizardin oluista sekä muista kotimaisista käsityöläisoluista. Palaamme varmasti oluiden pariin afterworkeilla tai viikonloppubrunssilla varsinkin, jos ja kun kesä jatkuu näin kauniina.


Summa summarum

Ravintola Fat Lizardin menussakin lukeva "Get ready to loosen your belt" pitää todellakin paikkansa. Tarjolla on ronskia ruokaa ja runsaita annoksia. Ainoa puute on, että ravintolasta puuttuu huone, jonne voisi aterian jälkeen mennä makaamaan vatsansa viereen - nyt on vain pyörittävä tyytyväisenä kotiin.

Ruokalista on ilmeisesti vaihtumassa kesäkuun aikana, mutta klassikot tuskin katoavat listalta.

Lopuksi on pakko mainita taustamusiikki: loistavia kasari-, ysäri- ja nollari-klassikkorockbiisejä. Peukku sille!

***
Ravintola Fat Lizard
Tietotie 1, Espoo

Paikan päälle on helppo tulla. Jopa suuntavaistoton humanisti Marjut suoriutui: kun metrosta jää pois Aalto-yliopiston asemalla ja suunnistaa Tietotien suuntaan ulos, ravintola on heti asemaa vastapäätä tien toisella puolella. Reipas diplomi-insinööri Jussi taas päätyi teekkariajalta tuttuihin maisemiin bussilla 550: Innopolin pysäkiltä on muutaman minuutin kävelymatka.

2. kesäkuuta 2018

Escapada Vinho Verde Rosé 2017


Escapada Vinho Verde Rosé 2017
DOC Vinho Verde, Portugali; Espadeiro, Touriga Nacional, Vinhão; 8,98 €

Tuottaja Casa de Vila Verde

Etiketin mukaan kepeää hedelmää ja mineraalisuutta

Rypäleen mukaan
Espadeiro: Espadeiro ei ole vain yksi lajike, vaan rypäleperhe, jonka lajikkeet eivät välttämättä edes ole sukua toisilleen. Siitä tehdään keveitä puna- ja roséviinejä, joiden tyypillisin aromi lienee greippi, minkä lisäksi havaittavissa on punaisia marjoja ja kukkia.
Touriga Nacional: tanniineja, tummia marjoja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäisyyttä, mausteita, nahkaa, orvokkia, yrttejä, lakritsaa
Vinhão (Souzão): tummia ja punaisia marjoja, karhunvatukkaa ja vadelmaa, hapokkuutta - tunnetaan (hämmentävästi) myös nimillä Espadeiro Basto ja Espadeiro Preto

Ruokana kanawok

Lyhyesti: monikäyttöinen kesäinen rosé

Kommentit 

M: Viini-lehden vuoden roseeviiniksi juuri valitseman Escapadan väri on tumma mansikanpunainen. Sen makeahkossa tuoksussa on raikkaita punaisia marjoja kuten mansikkaa, vadelmaa ja kirsikkaa. Viinin maku on myös marjaisen makea, mutta mukavan hapokas, tuoksun mansikka ja kirsikka jatkuvat myös maussa. Viini on tasapainoinen ja helppoa juotavaa, lopuksi päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää pirteä kirsikkaisuus.

Kiva, kesäinen rosé sopii sellaisenaan kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa piknikille salaattien tai kana- ja kalaruokien seuraksi. Edullinen, juuri alle 9 euroa maksava viini tasapainottelee sopivasti hömpän ja vakavuuden välillä ja saa arvosanaksi ++ .

J: Viini on väriltään mansikanpunainen. Makean marjaisessa tuoksussa on vadelmaa, mansikkaa, kypsää kirsikkaa ja punaherukkaa. Maku toistaa tuoksun aromeja. Maku ei kuitenkaan ole niin makea kuin tuoksu, vaan siinä on myös kirpeää limettisyyttä. Jälkimaku on kirsikkaisen hapokas.

Wokin kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta marjaisuutensa vuoksi, mutta hapokkuus taittoi kivasti wokin rasvaisuuutta. Viini voisi sopia paremmin esimerkiksi lohen kanssa ja se menee mainiosti myös sellaisenaan seurustelujuomana. Hinta-laatusuhde on niin erinomainen, että annan arvosanaksi ++.


Limettinen kanawok (kahdelle)


400 g kanasuikaleita
2 pussia nuudeleita (esim. Mama/YumYum, n. 55-60 g/pussi)
1 punasipuli
1 paketti (200 g) Tuorekset Thai Wok -wokkivihanneksia
1 lime
korianteria
mausteeksi suolaa, pippuria, chiliä (inkivääriä, soijaa)

Suikaloi sipuli. Paista kanasuikaleet ja punasipuli, mausta suolalla, pippurilla ja chilillä (ja inkiväärillä, jos haluat). Valmista nuudelit pussin ohjeen mukaan. Sekoita wokkivihannekset kanasuikaleiden sekaan ja paista pari minuuttia. Sekoita mukaan nuudelit ja kourallinen korianteria, purista mukaan myös puolikkaan limen mehu. Koristele annos korianterinlehdillä ja limelohkoilla. Mausta halutessasi soijalla.

31. toukokuuta 2018

Hops & Apples 18.5.2018

Uniq Drinks kutsui Vinkki lasiin -uutiskirjeensä tilaajat Hops & Apples -tastingiin perjantaina 18.5. tutustumaan erilaisiin siidereihin ja oluisiin. Onnistuimme myös onnekkaasti saamaan viimeiset paikat Écusson-siideritastingiin, joten seuraavaksi kokeilemme siideribloggausta.


Ècussonin historia johtaa vuoteen 1919. Silloin perustettu Cidreries du Calvados on ollut vuodesta 1992 osa CCLF-siideritaloa, joka on Ranskan suurin yksityinen siiderinvalmistaja. Talo valmistaa siideriä perinteisellä pohjois-ranskalaisella tavalla pelkästä omenamehusta, johon ei lisätä sokeria, hiivaa tai vettä. Siiderin makuun, makeuteen ja alkoholipitoisuuteen vaikuttavat käytetyt omenalajikkeet ja se, kuinka kauan omenamehun annetaan käydä ennen pullotusta.

Cidre Brut (4,5 %)

Tastingin ensimmäinen siideri oli kuiva; sen valmistuksessa on käytetty happamia omenoita ja sen on annettu käydä pitkään, jolloin sokeri muuttuu alkoholiksi eikä valmis siideri ole niin makeaa.

Siiderin väri on kultainen ja sen tuoksu on täyteläinen ja hapokas. Mieleen tulee myös hieman raaka omena. Siiderin maku on kuiva ja omenainen, mutta myös hunajainen. Vaikka siiderissä riittää sopivasti hapokkuutta, jälkimaussa on kuitenkin makeaa omenaa. Brut on mukava perussiideri.

Cidre Bio Brut (4,5 % - luomu)

Toinen siideri oli myös kuiva, mutta nimensä mukaisesti valmistettu luomuomenista.

Bio Brutin väri taittui enemmän pronssiin ja kupariin kuin edeltäjänsä. Tuoksu oli hillityn omenainen, kypsän punaisen omenan lisäksi siinä oli aprikoosia ja hunajaa. Siiderin maku ei tuntunut niin kuivalta kuin mitä tuoksu antoi odottaa, vaan kypsän omenan lisäksi maussa oli vadelmaa ja kuivahedelmää. Kypsän omenan maku jatkui myös jälkimaussa. Toisaalta siitä jäi kuitenkin kuivempi ja rapsakampi vaikutelma kuin Brutista. Kaiken kaikkiaan Bio Brut oli luonteikkaampi ja rustiikkisempi siideri kuin Brut, ja molemmat pidimme siitä.



Cidre Rosé (3 %)

Rosé on varsinkin Ranskassa naisten suosiossa - eikä ihme, sen verran helppoa ja mukavaa juotavaa se on ja sen makeus miellyttää varmasti monia. Siiderin oranssiin vivahtava pinkki väri saadaan punamaltoisista omenoista (Rouge Délice/Red Delight).

Siiderin makeassa tuoksussa on omenan lisäksi myös punaista marjaa, vadelmaa ja mansikkahilloa, samoin maussa. Sopiva hapokkuus piti kuitenkin kokonaisuuden koossa. Jussi pitää kaikesta makeasta, niin myös Rosésta.

Cidre Doux (2,5 %)

Doux-siiderin makeus saadaan aikaan valitsemalla siihen makeita omenalajikkeita ja antamalla sen käydä vain lyhyen aikaa, jolloin omenamehun sokeri ei ennätä käydä vielä alkoholiksi.

Siiderin tuoksu on makeahko ja yllättäen jopa hieman viinimäinen. Maku on samoin makea, mutta kuitenkin raikas, mieleen tulevat omenapiirakka ja omenasose. Jälkimaussa on valkeaa kuulasta (joka onkin hyvä hillo-omena). Mieto siideri muistuttaa limonadia ja on helppoa ja kivaa juotavaa.

Cidre & Poire (2,5 % - ei saatavilla Suomesta)

Tastingin viimeinen siideri Cidre & Poire oli (nimensä mukaisesti) maustettu päärynämehulla, joten se oli varsin päärynäinen tuoksua ja lempeän hapokasta makua myöten.

Tämä päärynälimonadia muistuttava siideri jakoi mielipiteet: Marjut tykkäsi kovasti (niin kuin päärynäsiidereistä muutenkin), Jussi ei.

Muita havaintoja



Marjut pitää kuivista stouteista ja hapanoluista, ja niitä osuikin kohdalle muutama mainitsemisen arvoinen. Stouteja oli laidasta laitaan: The London Beer Factoryn kahvinen ja ehkä hieman vetinen - toisaalta siis hyvä kesästout! - Sayers Stout ja Porterhousen ostereilla maustettu, aavistuksen suolainen Oyster Stout (joka muuten on tähän mennessä ollut ainoa miellyttävä tapa nauttia ostereita) olivat helppoja ja mukavia.

Niiden lisäksi miellyttivät islantilaisen Borg Brygghúsin toisessa ääripäässä olleet vahvat ja siirappiset stoutit. Niitä tosin tekee mieli vain fingerporillisen verran kerrallaan, sen verran tuhteja ne ovat. Borg Brygghúsilla oli myös kiva hapanolut Brjánsi Sour Ale Nr. 52.

Huisin kokemus olivat kuitenkin Timmermanin Kriek Lambicus, Oude Gueuze ja Oude Kriek. Kriek Lambicus varmasti uppoaa kirsikkaisten lambicien ystäviin siinä missä muutkin kriekit, mutta kolme vuotta kypsytetty Oude Gueuze ja sekä siitä ja tuoreesta kriekistä sekoitettu Oude Kriek olivat taas mieleenpainuvia oluita. Jotain mystisen kiehtovaa näissä vanhojen lambicien happamassa, maanläheisessä ja funkyssa maussa vain on.


IPA:sta pitävä Jussi puolestaan tykästyi The London Beer Factoryn tarjonnasta hedelmäiseen ja yrttiseen Paxton IPA:an. Porterhouselta sekä karamellinen Red Irish Ale että greippinen Hop Head IPA kutkuttivat makuhermoja.

Gotlands Bryggerin tarjonnasta parhaimpia olivat Great White Bulldog Wheat IPA ja Daredevil Peoples Beer IPA. Great Whitessa viehätti trooppinen hedelmäisyys. Daredevilissäkin oli trooppisia hedelmiä, mutta niiden vastapainoksi aromeissa oli pirteää ananasta ja greippiä.

Myös Bellhavenin Twisted Grapefruit IPA oli nimensä mukaisesti pirteän greippinen. Jos tykkää Twisted Thistlestä, tykkää todennäköisesti tästäkin.


IPA:sta puheenollen - kohtasimme Kaikkien IPA-oluiden Äidin, juuri Sen Oluen, josta IPA-ilmiö on saanut alkunsa - tai ainakin kuulimme (jälleen kerran) hyvän tarinan. IPA-oluidenhan kerrotaan syntyneen niin, että Iso-Britanniasta Intiaan kuljetettavia oluita piti humaloida perusoluita tuhdimmin, jotta ne kestäisivät matkan ajan, ja siitä se sitten lähti. Oli miten oli, ja keksipä IPA:n kuka hyvänsä, Greene King IPA oli Marjutin mielestä riittävän lempeää ja siksi melkein juotavaa ja Jussin mielestä epäipamaista, mutta silti hyvää.

Tapahtumasta löytyi erilaisten IPA-oluiden lisäksi muitakin hyviä oluita. Blanche de Namurin Rosé oli mukavan vadelmainen olut, joka sopii hyvin kesäjuomaksi. Myös The London Beer Factoryn Berliner Heistin marjaisuus viehätti. Hyvästä IPA-tarjonnasta huolimatta illan paras olut oli Jussin mielestä Fuller'sin savuinen ja karamellinen Peat Souper.

Mainittakoon myös Cornish Orchardsin siiderit, jotka olivat maukkaita, mutta joista ei enää ole kuvaa.

29. toukokuuta 2018

Äyriäisvativertailu Itämerellä: Silja Line vs. Viking Line

Kävimme saman kuukauden aikana risteilyllä sekä Silja Serenadella että Viking Gracella, joiden kummankin ravintoloissa on tarjolla äyriäisvati. Tästä saimme idean vertailla laivojen äyriäisvateja keskenään. Testihenkilöksi valikoitui Jussi, sillä äyriäiset eivät kuulu Marjutin suosikkiruokiin.



Silja Serenaden kala- ja äyriäisravintola Happy Lobster tarjosi äyriäisvatia 45 € hintaan. Happy Lobsteriin ei voi varata pöytää ennakkoon, joten joskus olemme päättäneet kääntyä ovelta pois pitkän jonon takia - tällä kertaa syömään pääsi saman tien.

Äyriäisvatiin kuului puolikas hummeri, katkarapuja, savustettuja katkarapuja, marinoituja jättikatkarapuja, tiikerirapu, osteri, taskurapua, merirapua, jokirapua, kampasimpukkaa, sinisimpukoita ja marinoituja vihersimpukoita sekä lisukkeina aiolia ja Rhode Island -kastiketta. Ruoan kanssa sai myös sekä vaaleaa että tummaa leipää.

Annoksella oli tarpeeksi kokoa. Nälkä lähti, ja loppupuolella alkoi jo tulla vähän ähky. Hummeri oli maukasta, samoin savustetut katkaravut. Rapujen panssareihin oli sahattu valmiiksi reiät, joiden kohdalta ne saattoi taittaa auki ilman apuvälineitä. Marinoidut jättikatkaravut eivät olleet kovin ihmeellisiä ja kastikkeet olivat mietoja, mutta muuta moitittavaa annoksesta ei löytynyt. Kiitämme myös tarjoilijan ronskin äidillisiä neuvoja, kun Jussi pohti, kuinka rapujen panssarista oikein selviää tyylikkäästi.

Aiemmin tilauksemme ottanut tarjoilija empi hieman viinisuositusten kanssa, joten valitsimme aterian seuraksi listan Rieslingeistä Domdechant Werner Hochheimer Hölle Kabinett Trocken Rieslingin, joka maksoi 30 € per pullo. Kypsän omenainen, persikkainen, aprikoosinen ja mineraalinen viini sopi äyriäisten kanssa hyvin.



Viking Gracen Oscar à la Cartessa äyriäisvati maksoi ennakkotilattuna 47 €, muuten 50 €. Ennakkotilauksen ansiosta pöytä oli vatia vaille valmiina tykötarpeineen, kun saavuimme paikalle.

Äyriäisvatiin kuului puolikas hummeri, viinissä keitettyjä simpukoita, chilisimpukoita, tuoreita katkarapuja, merirapuja, savustettuja katkarapuja, ravunsaksia ja ostereita. Lisukkeena oli Rhode Island -kastiketta, Wakame-merileväsalaattia, salottisipuli-viinietikkaa, aiolia ja skagenia. Annoksen mukana tuotiin vaaleaa leipää ja tummaa leipää sai pyydettäessä. Kokonaisuus oli siis melko pitkälti samanlainen kuin Siljalla.

Tälläkin annoksella oli kokoa niin paljon, että loppupuolella alkoi jo tehdä tiukkaa. Ruoan mukana tuli valikoima työkaluja, joiden käyttämisessä henkilökunta neuvoi avuliaasti, samoin kuin kastikkeiden yhdistelemisen kanssa. Hummeri oli tässäkin annoksessa paras osuus. Sen lisäksi simpukat jäivät erityisesti mieleen. Lisukekastikkeet olivat maukkaampia kuin Siljalla. Skagen sen sijaan tuntui hieman ylimääräiseltä osalta annoksessa.

Äyriäisvadin kera Jussi nautti ensin lasillisen sujuvasti sen kanssa suositeltua Rüdesheimer Berg Roseneck 2016 Rieslingiä (24 cl 12,40 €) ja sen päälle vielä pullollisen Mariestad Exportia (5,3%; 5,50 € / 50 cl). Hapokas, yrttinen, omenainen ja hieman aprikoosinen Riesling sopi äyriäisten kanssa mainiosti eikä olutkaan ollut huono valinta ruokajuomaksi.

Summa summarum

Kumpi laiva sitten tarjosi paremman äyriäiselämyksen? Molemmat tarjosivat vastinetta rahoille ja kummankin annoksen voisi syödä mieluusti uudestaan. Henkilökunnat osasivat suositella äyriäisille sopivia viinejä, Viking Linella hieman varmemmalla otteella kuin Silja Linella, ja palvelu oli molemmilla laivoilla hyvää. Vikingin annos vie kuitenkin voiton maukkaampien kastikkeidensa ja simpukoiden ansiosta. Eroa ei kuitenkaan ole kuin katkaravun askeleen verran. Suosittelemme kumpaakin annosta merenelävien ystäville.

26. toukokuuta 2018

Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut 2013


Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut 2013 
Sussex, Englanti; 80 % Chardonnay, 17 % Pinot Noir, 3 % Meunier; 34,60 € Alko toukokuu 2016 (ei enää valikoimassa)

Tuottaja Ridgeview Wine Estate

Ridgeviewn viinitila perustettiin vuonna 1995. Talon viinit tehdään klassisella samppanjamenetelmällä klassisista samppanjarypäleistä. Nykyisin talo tuottaa yli 250 000 pulloa viiniä vuodessa, ja sen viinejä tarjoillaan mm. Buckinhamin palatsissa.

Etiketin mukaan runsaskuplainen, vadelmainen ja punaherukkainen

Rypäleen mukaan
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan/kuohuviiniin eleganssia.
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa.
Meunier: hapokkuutta, hedelmäisyyttä, mausteisuutta; tuo samppanjaan hedelmäisyyttä ja kypsyyttä

Ruokana entrecôte ja tomaatti-mozzarella-punasipulisalaatti paahdetun Serrano-kinkun kanssa

Lyhyesti: ryhdikäs rosee

Kommentit 

M: Aprikoosiin tai nektariiniin väriltään vivahtavan viinin tuoksu on paahteinen ja hapokas sekä jonkin verran sitruksinen, punaisten marjojen lisäksi tuoksussa on karviaista. Viinin maku on paahteinen ja runsas, mousse on mukavan pehmeä. Paahteisuuden lisäksi kuivassa maussa tuntuu ryhdikästä hapokkuutta, marjaisuus vaihtelee vadelmasta karpaloon ja punaherukkaan ja tuo viiniin mukavan makean vivahteen. Jälkimaku on mausteinen ja sitruksinen. Kaiken kaikkiaan viini on maukas ja tasapainoinen.

Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut on mukavan ryhdikäs kuohuviini, joka sijoittuisi sujuvasti äijärosee-kategoriaan, jos luokittelisimme viinejä tyttö-äijä-asteikolla. Ruoan kanssa se toimi hyvin eikä kavahtanut edes punasipulia tai tomaattia. Sellaisenaankin se sopisi vaikkapa aperitiiviksi. Hieman kalliilta nämä englantilaiset kuohuviinit tuntuvat muihin kuohuviineihin verrattuina, toisaalta niiden tuotantomäärätkään eivät liene kovin suuria. Tässä viinissä on kuitenkin muutakin kuin pelkkää kuriositeettiarvoa, joten arvosanaksi se saa +.

J: Viini on väriltään lohenpunainen. Tuoksussa on sitrusta, vadelmaa, karpaloa ja raparperia. Maku on raikkaan hapokas, kevyen paahteinen, vadelmainen ja kirsikkainen. Mukana on myös vähän mineraalisuutta. Hapokkaassa jälkimaussa on vadelmaa ja karpaloa. Salaatin kanssa viini toimi hyvin ja kävi jopa entrecôten seuraksi. Viinin hapokkuus tasapainotti miellyttävästi entrecôten rasvaisuutta. Arvosana 0.

24. toukokuuta 2018

Glenmorangie-tasting Bierhaus Münchenissä 15.5.2018

Jussi kävi Bierhaus Münchenissä 15.5. pidetyssä tastingissa, jossa pääsi maistamaan kuutta Glenmorangie-tislaamon viskiä. Tastingin hinta oli 25 €, jolla sai jokaista viskiä 2 cl. Illan isännöivät Timo Koivunen Moët Hennessyltä ja Toni Suonsivu Bierhaus Münchenistä. Kuuden viskin lisäksi olisi päässyt maistamaan Glenmorangie Pride -viskiä (49 € / 1 cl), mutta se jäi tällä kertaa väliin.

Glenmorangie-tislaamo sai alkunsa vuonna 1843, kun William Matheson osti Morangien panimon ja perusti sen tilalle tislaamon. Jonkin ajan kuluttua nimeksi vaihtui Glenmorangie ("rauhallisuuden laakso"). Tislaamossa on käytössä Skotlannin korkeimmat, kahdeksan metriä korkeat tislauspannut.



Ensimmäinen viski oli Glenmorangie Original 10yo (40 %; 49,98 €), josta on blogattu jo aikaisemmin. Originalia kypsytetään 10 vuotta bourbon-tynnyreissä. Viskin tuoksussa oli kuivattua aprikoosia, hunajaa, appelsiinia, kinuskia ja hunajaa. Maku myötäili tuoksun aromeja ja siinä oli myös hieman vaniljaa. Savuisuutta ei viskissä ollut juuri lainkaan.

Toinen viski Glenmorangie Lasanta 12yo (43 %; 67,00 €) kypsyy ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta oloroso-tynnyrissä.  Viskin makeassa aromimaailmassa oli hunajaa, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja pähkinää. Tämä oli Jussin suosikki Alkossa myynnissä olevista Glenmorangie-viskeistä.

Seuraava viski oli Glenmorangie Quinta Ruban 12 yo (46 %; 74,00 €), jota kypsytetään ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta portviini-tynnyrissä. Tämänkin viskin aromeissa oli kuivattuja hedelmiä, mutta myös tummaa suklaata, espressoa ja appelsiininkuorta.



Neljäntenä oli vuorossa Glenmorangie Nectar D'or 12 (46 %; 84,91 €). Kun viski on kypsynyt ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä, se laitetaan vielä 2 vuodeksi Sauternes-tynnyriin. Sauternes on makea valkoviini ja viski olikin imenyt itseensä makeita aromeja - hunajaa, taatelia ja appelsiininkuorta. Jälkimaussa oli häivähdys vaniljaa.

Viides viski Glenmorangie Spìos 2018 on Private Edition -sarjan yhdeksäs erä ja sitä saa vain ravintoloista, esimerkiksi Bierhaus Münchenistä. Viskiä kypsytetään ruisviskitynnyreissä eikä sen tarkkaa ikää kerrota, mutta ikä lienee jotain kahdeksan ja yhdeksän vuoden väliltä. Viskin tuoksussa oli ruista, kirsikkaa ja tervapastillia. Maku oli mausteinen, jopa valkopippurinen. Aluksi viski ei oikein vakuuttanut, mutta pari tippaa vettä toi sekä tuoksuun että makuun toffeeta ja nosti viskin uudelle tasolle.

Viimeinen viski Glenmorangie Sonnalta PX 2009 on Private Edition -sarjan ensimmäinen erä. Oltuaan 10 vuotta bourbon-tynnyrissä viski saa kypsyä vielä 2 vuotta Pedro Ximenezin sherry-tynnyrissä. Makeassa aromimaailmassa oli rusinaa, toffeeta, kuivattuja hedelmiä, luumua ja kanelia. Tämä oli Jussin suosikki maistetuista viskeistä. Harmi vaan, että se oli myös hinnaltaan kallein. Pullosta saa pulittaa vähintään 500 euroa.

22. toukokuuta 2018

Ei ole lahjaviinin etikettiin katsomista

Edellisellä kerralla pizzaviineihin perehtynyt raatimme kokoontui selvittämään, millaisia yrityslahjoina annettavia viinejä illan isännän varastoon oli päässyt kertymään. Luvassa oli yllätyksiä, kun viinit maisteltiin tuttuun tapaan sokkona.



Inkerman Bastardo 2016
(Ukraina; 100 % Bastardo Magarach/Bastardo Magarachskii)
Bastardo Magarach/Magarachskii on Bastardon ja Saperavin risteytys. Siitä tehdään sekä kuivia että makeita viinejä ja sen makua pidetään suklaisena.
Ensimmäisen viinin tuoksu oli metsämarjainen ja ensituntumalta jopa hieman makea. Mustikkaisen marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kumia ja savua sekä aavistus tammea. Myös viinin maku oli marjainen ja hieman mehumainen, mutta kuitenkin kuiva ja rapsakan hapokas. Ihan kiva viini ei kuitenkaan vakuuttanut raatia täysin.

Raatimme päätteli yksimielisesti viinin olevan chileläistä, mutta rypäleistä oltiin eri mieltä: Pinot Noir, Carmenere ja Merlot olivat kuitenkin yhtä väärin kuin maakin, sillä viini paljastui ukrainalaiseksi Bastardoksi.

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2016
(Maipo, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 11,98 €)

Toisen viinin tuoksussa oli mustaherukkaa, hieman pippuria ja paahteisuutta sekä aavistus vihreää paprikaa. Sen maku oli helppo, lempeän tanniininen ja marjainen, jälkimaku oli mausteinen. Tämäkään mukava perusviini ei kirvoittanut suurta kommenttien tulvaa, mutta oli kuitenkin yhden raatilaisen suosikki.

Arvaukset olivat jälleen melkoisen yksimielisiä: muut arvelivat viiniä espanjalaiseksi Tempranilloksi ja yksi Gato Negroksi - toisin sanoen chileläinen Cabernet Sauvignon bongattiin sujuvasti, vaikka valmistaja menikin väärin.



Tommasi Valpolicella Ripasso 2014
(DOC Valpolicella Ripasso Classico Superiore, Italia; Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,98 €)

Kolmannen viinin väri oli rusertavin, joten sitä epäiltiin myös sarjan vanhimmaksi. Viinin tuoksu oli aavistuksen makea ja karpaloinen sekä hieman nahkainen. Sen maku oli hapokas ja napakan tanniininen, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Raadista me kaksi pidimme tästä eniten ja saimme mukaan myös kolmannen kannattajan.

Arvaukset jakautuivat kahtia: me arvasimme viiniä italialaiseksi Chiantiksi/Sangioveseksi ja kaksi muuta ranskalaiseksi. Italia osui kohdalleen, mutta Chiantin sijaan viini olikin Ripassoa.

Patardzeuli 2017
(Georgia; Mujuretuli, Saperavi, Alexandrouli)
Mujuretuli: granaattiomena, pehmeät tanniinit
Saperavi: yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Alexandrouli: granaattiomena - yhdessä Mujuretulin kanssa Alexandroulista tehdään puolimakeaa Khvanchkara-viiniä tai puolikuivia sekoiteviinejä.
Neljäs viini oli... mielenkiintoinen. Sen makea tuoksu sai raadin epäilemään, onko kyseessä ollenkaan rypäleistä tehtyä juomaa vai onko esimerkiksi illan isännän äidin mustaherukkamehu sattunut käymään pullossa. Hilloinen ja makea viini oli... hilloista ja makeaa, mutta kohtalainen hapokkuus ryhdisti makua jonkin verran. Tarkemmin tutkittuna viinin sokerimääräksi paljastui 18-45 g/l. Tämä viini oli illan isännän suosikki.

Viinin alkuperämaa oli Marjutin mielestä helppo paikallistaa Georgiaksi, muut arvelivat esimerkiksi Armeniaa ja Etelä-Pohjanmaata. Rypäleitä ei kukaan edes yrittänyt arvata.




Ruoka sopi viinien kanssa hyvin, suuria eroja viinien kesken ei ollut. "Ei tällä ole nimeä" -alkupalat (uunissa paistetut jauhelihapihvi ja punakaali salaattipedillä) ja rosvopaisti uuniperunan ja lantun kanssa toimivat mainiosti, samoin tummalla rommilla höystetty hedelmäsalaatti. Illan teemabiisikin löytyi lähes itsestään...

19. toukokuuta 2018

Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016


Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016 
Pfalz, Saksa; 100 % Riesling; 4,49 € Rimi Hyper, Tallinna, joulukuu 2017

Tuottaja Weinkeller Hoheburg eG Ruppertsberger

Etiketin mukaan moderni, hedelmäinen Riesling, kukkainen, mineraalinen ja sitruksinen, raikkaan hapokas

Rypäleen mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Ruokana kana-chorizorisotto

Lyhyesti: trooppisen hedelmäinen ja pirteän hapokas perusriesling

Kommentit 

M: Viime jouluna risteilimme Tallinnaan, ja sataman Nautica-ostoskeskuksen Rimi Hyperistä jäi mukaan pullo edullista Rieslingiä, jonka korkkasimme nyt risottoa varten. Viinin tuoksu on kypsän hedelmäinen, persikan, omenan ja sitruksen lisäksi siinä on havaittavissa pientä kukkaisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, pirteä hapokkuus täydentää hyvin trooppista hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja mineraalisuutta. Jälkimaku vaihtelee sitruksisen hapokkuuden ja makeuden välillä. Yleisvaikutelma on makeahko, mutta hapokkuutta on tarpeeksi tasapainottamaan makeutta ja pitämään viinin ryhdikkäänä.

Kana-chorizorisoton kanssa viini sopi hyvin, samoin sellaisenaan. Monikäyttöisen oloista viiniä ei ole hinnalla pilattu ja jos vain olisi jaksanut kantaa, sitä olisi voinut jemmata enemmänkin siltä varalta, että alkaa tehdä mieli Rieslingiä. Arvosanaksi se saa ++.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on sitrusta, kypsää omenaa, persikkaa ja mineraalisuutta. Makeahko maku toistaa tuoksun aromeja. Rasvaisen risoton kanssa viini sopi melko hyvin kirpeän sitruksisen jälkimakunsa ansiosta. Viini voisi sopia myös aasialaisille ruoille ja menee sellaisenaankin seurustelujuomana. Ei mitenkään ihmeellinen tai monitasoinen Riesling, enemmänkin perusviini. Hinta-laatusuhde on niin hyvä, että annan arvosanaksi +.

17. toukokuuta 2018

Brew Age Alphatier New England IPA



Mikä olut?
Alphatier (Brew Age)
Oluttyyppi: New England IPA
Valmistusaineet: sisältää kauraa
Alkoholia: 5,6 %
Katkeruus: 40 EBU
Kantavierre: 12,8 °P
Hinta: 4,43 € Alkossa

Mitä etiketti lupaa?
Vaalea, silkkinen olut, joka on sameahko ja tuoksultaan hedelmäinen. Kaura ja hienoinen katkeruus tekevät oluesta pehmeän juotavan.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a. Ruis tuo IPA:an kirpeitä tai mausteisia aromeja. New England IPA on sameaa, katkeruutta on vähemmän kuin IPA:ssa yleensä ja aromeissa on trooppisia hedelmiä.

Olut muualla
Brew Age

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: New England IPA (NEIPA) on uudehko oluttyyli, jonka virallinen nimi on The Brewers Association Beer Style Guidelinesin mukaan Juicy or Hazy Pale Ale, Juicy or Hazy IPA tai Juicy or Hazy Double IPA vahvuudesta riippuen. Nyt testissä olea Brew Age Alphatier NEIPA on yksi Alkon huhtikuun IPA:n eri tyylit -erikoiseräoluista.

Alphatier on oluttyylin mukaisesti samea, se muistuttaa ulkonäöltään ananas- ja appelsiinimehujen sekoitusta. Oluen makeahkossa tuoksussa on ananasta, mandariinia, trooppista hedelmää ja hieman greippiä. Maku on tuoksuun verrattuna katkera, mutta hedelmäinen - siinä on ananasta, appelsiininkuorta, sitrusta ja greippiä. Jälkimaku on sitruksisen katkera. Mukavan raikas olut, joka sopii hyvin kesäjuomaksi. Arvosana +.

15. toukokuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 8.5.2018: Itä-Euroopan viinit

Ravintola Basen toukokuun viiniklubissa tutustuimme Itä-Euroopan viineihin Antti Uusitalon opastuksella.



Rizling
(Slovenia; 100 % Laski Rizling/Welschriesling; 7,90 €)

Sloveniassa on viljelty ja valmistettu viiniä jo ennen muinaisia roomalaisia eli yli 2 000 vuoden ajan kelttien ja illyrialaisten ajoista alkaen. Tällä hetkellä myös maailman vanhin, 400 vuoden ikäinen yhä rypäleitä tuottava viiniköynnös kasvaa Sloveniassa.
Laski Rizling eli Welschriesling ei nimestään huolimatta ole sukua Rieslingille. Enimmäkseen Itä- ja Keski-Euroopassa viljellystä rypälelajikkeesta tehdään sekä makeita viinejä että kepeitä, hapokkaita, sitruksisia, kukkaisia ja (kivi)hedelmäisiä kuivia valkoviinejä.
Rizling on edullinen valkoviini, joka tuodaan Sloveniasta Suomeen tynnyreissä ja pullotetaan täällä - edullisen hintansa ansiosta se useimmiten loppuu Alkon alahyllyiltä saman tien, viiniklubiinkin sen saaminen oli vaatinut hieman metsästystä.

Viinin raikkaassa ja kevyen hapokkaassa tuoksussa oli limeä, omenaa ja persikkaa sekä hieman kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Tuoksun aromit jatkuivat myös makeahkossa maussa ja jälkimaussa. Vaikka viini onkin puolikuiva (sokeria 10 g/l), sen kevyt, pirteä hapokkuus ryhdisti viiniä ja teki siitä helppoa ja mutkatonta juotavaa. Riittävän kylmänä se olisi mainio kesäkyykkyviini.

Rizling oli seurueessamme kahden suosikki, Marjut varsinkin arvosti HV-viiniä ("hyvä vetää").

Veralda Istarska Malvazija Prestige 2016
(Kroatia; 100 % Malvazija Istarska; 14,74 €)

Viininviljely alkoi Kroatiassa muinaisten kreikkalaisten myötä noin 2 500 vuotta sitten, kun kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Dalmatian saarille. Myös alueella pronssi- ja rautakaudella asuneet illyrialaiset olivat jo saattaneet kasvattaa viiniköynnöksiä.
Malvazija Istarska on Kroatian Istrian niemimaalta peräisin oleva Malvasia-perheen jäsen. Se on Kroatian toiseksi viljellyin valkoinen rypälelajike Graševinan - eli Welschrieslingin eli Laski Rizlingin - jälkeen. Tyypillisiä aromeja ovat hunaja, persikka, aprikoosi ja valkoherukka.
Veralda Istarska Malvazija Prestigen tuoksussa oli kypsää hedelmää, omenaa ja jopa kuivattuja hedelmiä. Niiden lisäksi tuoksussa oli havaittavissa tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa, mantelia ja pähkinää sekä jonkinlaista vihanneksisuutta, jota seurueemme luonnehti parsaksi tai tilliksi. Viinin maku oli täyteläinen, paahteinen ja pähkinäinen eikä kovinkaan hapokas, hedelmäisyys taittui greippiseen suuntaan. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja jälkimaussa tuntui aavistus pihkaa ja vaniljaista mausteisuutta. Mitään kepeää kesäjuotavaa tämä viini ei ollut, vaan vaati seurakseen ruokaa. Maa-artisokkakeiton kanssa se toimi hyvin.



Floare de Luna Feteasca Neagra 2015
(Romania; 100 % Fetească neagră; 9,39 €)

Romaniassa viiniä on viljelty 2 700 vuotta ajan - joidenkin historioitsijoiden mukaan jopa ennen kuin viljaa. Nykyisin Romania tuottaa viiniä viidenneksi eniten Euroopassa ja 13. eniten koko maailmassa - määrällisesti hieman enemmän kuin Uusi-Seelanti.
Fetească neagră on alunperin romanialainen, nykyisin pääasiassa Romanian ja Moldovan alueella viljeltävä rypälelajike. Sen aromeissa on mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa ja luumua, suklaata, mausteita, kanelia ja pippuria sekä savua.
Floare de Luna Feteasca Neagran tuoksu oli sulkeutunut eikä siitä saanut aluksi oikeastaan mitään irti. Jonkin ajan kuluttua siitä alkoi erottaa hilloisia punaisia marjoja sekä mausteisuutta ja hitusen minttua. Tuoksussa oli myös maanläheinen ja robustimpi ulottuvuus: kumia, nahkaa ja lyijykynää sekä multaa Draculan haudassa. Melko mehumaisen viinin maku oli hapokas ja sen tanniinit olivat kevyet, mausteisuus ja savu/ruuti jatkuivat myös maussa karpalon ja punaherukan lisäksi. Jälkimaussa tuntui mausteisuutta ja punaisia marjoja.

Floare de Luna Feteasca Neagra oli ujo yllättäjä. Se sopi hyvin vorschmackin kanssa ja oli seurueemme suosikkiviini neljällä äänellä.

Yerevan Areni Karmrahyut 2015 (Yerevan 782 BC Red Dry)
(Armenia; 65 % Areni, 35 % Karmrahyut; 14,72 €)

Armenia on maailman ensimmäisiä viininviljelyalueita: Arenin alueelta on löydetty maailman vanhin, yli 6 100 vuotta vanha viininpuristamo ja yli 6 000 vuotta vanhoja viinirypäleen siemeniä.
Areni-rypäleestä kerrotaan, että se annettiin Nooalle palkkioksi, kun Nooan arkki pysähtyi Ararat-vuorelle tulvan laskeuduttua. Sen jälkeen Nooa istutti Areni-köynnöksiä vuoren laaksoon uuden maailman symboliksi. Rypäleestä tehdyt viinit ovat raikkaita ja niissä on pehmeät tanniinit, aromeissa on hapankirsikkaa ja muita marjoja kuten mustikkaa ja puolukkaa, yrttejä, ruohoa ja pippuria.
Karmrahyut tarjoaa tanniineja, punaisia marjoja, kirsikkaa ja ruusua.
Yerevan Areni Karmrahyutin tuoksu on mieto. Siinä on mustikkaista marjaisuutta ja mausteisuutta sekä nahkaa ja savua, ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Viinin maku on kuiva ja kohtalaisen tanniinen ja toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa tuntuu mustaherukkaa ja pippuria. Seurueemme ei oikein syttynyt tälle viinille, mutta oikean ruoan kanssa se voisi tehdä paremman vaikutuksen kuin nyt. Maistelulautaselta sen paras kumppani oli maa-artisokkakeitto.

Maistelulautasella maa-artisokkakeittoa ja juustoleipää, vorschmackia ja smetanaa sekä punahomejuustoa


Tbilvino Saperavi 2016
(Georgia; 100 % Saperavi; 12,99 €)

Georgian viininviljely on alkanut vielä aiemmin kuin Armeniassa. Viime vuonna Tbilisin eteläpuolelta löydettiin 8 000 vuotta vanhojen viiniruukkujen palasia, ja paikan uskotaankin olevan Euraasian vanhin paikka, jossa rypäleitä kasvatettiin viiniä varten.
Saperavi-rypäle kuuluu teinturier-rypäleisiin, toisin sanoen tumman kuoren lisäksi myös rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettu mehu on punaista. Saperavista tuotetaan sekä kuivia että makeita viinejä, joiden aromeissa on yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Tbilvino Saperavin tuoksu on kypsän marjainen, mausteinen ja mustikkainen. Viinin maku on kuitenkin kuiva ja mausteinen, marjaisuus kallistuu tummien marjojen ja kypsän herukan suuntaan, Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa tuntuu tummia marjoja ja karpaloa.

Täytyy myöntää, että Georgiasta odotti puolimakeaa tai makeaa punaviiniä, joten kuiva Saperavi oli pieni yllätys. Maanläheinen, aavistuksen savuinen ja tiukka viini kaipasi seurakseen ruokaa, ja maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten vorschmack.

Vaikka odotimme jotain muuta, ei Tbilvino Saperavi huono viini kuitenkaan ollut, päinvastoin: se oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme kaikkiaan kaksi ääntä. Lisäksi Tbilvino Saperavi äänestettiin kaikkien viiniklubiin osallistujien kesken illan parhaaksi.

Lopuksi vielä kaksi havaintoa: 1) halvimmat viinit saivat tällä kertaa eniten kehuja ja 2) maistelulautasen punahomejuusto ei tuntunut käyvän oikein minkään viinin seuraksi.

12. toukokuuta 2018

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut ja Cuvée Rosé Brut


Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut
AC Crémant de Loire, Ranska; Chenin Blanc, Cabernet Franc, Chardonnay; 13,90 €
Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Rosé Brut
AC Crémant de Loire, Ranska; Cabernet Franc, Pinot Noir, Chardonnay; 13,90 €

Näytepulloja / Henkell & Co Suomi

Tuottaja Gratien & Meyer

Gratien & Meyerin tarina alkaa Alfred Gratienin vuonna 1864 Saumurista hankkimalta viinitilalta. Pian tilan hankkimisen jälkeen Gratien tapasi Jean-Albert Meyerin, ja heidän yhteistyönsä ansiosta tila alkoi menestyä. Gratienin kuoltua vuonna 1885 Meyerista tuli tilan johtaja ja menestyksen jatkuttua vuonna 1896 osakas, jolloin tilan nimi myös vaihtui Gratien & Meyeriksi. 2000-luvun alussa tila myytiin Henkell & Co:lle.

Crémant

Crémant ("kermainen") on Ranskassa Champagnen alueen ulkopuolella perinteisellä eli samppanjamenetelmällä tehty kuohuviini. Gratien & Meyer käyttää crémantien valmistuksessa samoja menetelmiä kuin Alfred Gratienin vuonna 1864 Éperneyhin perustama samppanjatalo. Lisäksi kannattaa huomata, että Gratien & Meyerin crémantit kypsyvät lain vaatiman yhden vuoden sijaan yli kolme vuotta pullossa.

Crémanteja valmistetaan paikallisista rypäleistä kahdeksan appellaation alueella (Alsace, Bordeaux, Burgundi, Die, Jura, Limoux, Loire ja Savoie), yhdeksänneksi alueeksi voi laskea vielä Luxemburgin. Loiren laakson crémanteille tyypillistä makua tuo alueen kalkkikiveä (tuffeau) oleva maaperä. Tyypillisiä aromeja ovat sitruuna, kvitteni, päärynä, hunaja ja kamomilla.


Otimme crémantit vappuna testiin myös alkavan kesän juhlia ajatellen. Niiden kanssa napostelimme kylmäsavulohitahnaa saaristolaisleivällä sekä Serrano-kinkkua, salamia ja Appenzeller- ja samppanjacheddar-juustoja patongin kanssa.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut

Ensimmäisenä testiin pääsi Brut. Sen pirteässä ja pirskahtelevassa tuoksussa oli sitrusta sekä trooppisia hedelmiä, keltaista omenaa ja tuoretta ananasta. Myöhemmin tuoksuun ilmestyi myös pientä paahteisuutta. Samat aromit jatkuivat maussa, samoin jälkimaussa. Maku on runsas eikä tätä äkkiseltään erottaisi samppanjasta, niin samankaltainen tuntuma on.

Ennakkoarviomme osui oikeaan: Brut sopi parhaiten lohileipien kanssa. Pieni yllätys oli, että se pärjäsi voimakkaan makuisen Appenzeller-juuston kanssa paremmin kuin Rosé Brut. Oikein miellyttävää ja tasapainoista crémantia voisi hyvin ostaa samppanjan sijaan ja tarjota aperitiivina tai alkumaljana. Arvosanaksi se sai Marjutilta ++ ja Jussilta +.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Rosé Brut

Rosé Brut korkattiin Serrano-kinkun ja salamin seuraksi. Hennon lohenpunaisen kuohuviinin tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa, sekä kirpeää raparperia, myöhemmin myös siihen ilmestyi aavistus paahteisuutta. Kuiva ja hapokas maku myötäili tuoksua, ja mukava marjaisuus sai viinin tuntumaan jonkin verran makeammalta kuin mitä se onkaan. Jälkimaussa tuntui limeä, karpaloa ja hieman mausteisuutta.

Rosé Brut toimi paremmin lihan ja juustojen kanssa kuin lohitahnan kanssa. Se oli enemmän ruokaviini kuin Brut, mutta menisi kyllä sellaisenaankin. Arvosanaksi se sai Marjutilta + ja Jussilta ++.

Summa summarum: molemmat crémantit olivat tyylikkäitä ja raikkaita, oikein miellyttäviä tuttavuuksia. Kun pullon saa vielä alle 15 eurolla, niin samppanjalla on varteenotettava kilpailija!


Lohitahna


200 g ruohosipulituorejuustoa
150 g kylmäsavulohta (lämminsavu- tai graavilohi käy myös)
1 pieni punasipuli
75 g creme fraichea (noin puoli purkkia)
suolaa, pippuria

Silppua lohi ja sipuli, sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile esimerkiksi saaristolaisleivällä tai wrappien täytteenä.

10. toukokuuta 2018

Belgian Owl -viskit

Saimme kutsun Belgian suurlähetystön järjestämään Belgian Beer and Chocolate Evening -tapahtumaan. Oluiden ja suklaan lisäksi tarjolla oli belgialaista viskiä.


Vuonna 2004 perustetun Belgian Owl -tislaamon viskeistä maistettavina olivat Origine, Identite ja Passion.

Origine (46 %) ei ole varsinaisesti viskiä, vaan pelkkää viskitislettä eli pontikkaa. Maltaisessa tuoksussa oli vahvasti hedelmäisyyttä ja sitrusta. Maku toisti tuoksun aromeja. Kokonaisuus oli yllättävän hyvä. Muutkin grappan ystävät kuin Marjut pitänevät tästä juomasta - Marjutin mielestä Origine oli setin paras.

Identite (46 %) on tislaamon perusviski, jota on kypsytetty kolme vuotta amerikkalaisessa tammitynnyrissä. Kokonaisuus toikin vahvasti mieleen bourbonin. Viskin hedelmäisessä tuoksussa oli toffeeta, vaniljaa, keksiä ja kypsää omenaa. Pehmeä maku oli kypsän hedelmäinen, vaniljainen, hunajainen ja aavistuksen sitruksinen.

Passion (46 %) on kypsynyt amerikkalaisessa tammitynnyrissä, mutta tynnyri on valittu erikseen jokaista erää varten ja kypsytysaika vaihtelee, joten erät saattavat erota toisistaan huomattavasti. Tähän mennessä on pullotettu neljä eri erää. Tarjolla oli tynnyrissä 5660299 valmistettu erä, joka on kypsynyt 47 kuukautta ja pullotettu tämän vuoden maaliskuussa. Myös Passionin tuoksussa oli vaniljaa, mutta tuoksua hallitsivat appelsiini ja kuivatut hedelmät. Tämä oli Jussin mielestä maistetuista viskeistä paras.

Kyllä Belgiassakin osataan tämän perusteella hyviä viskejä tehdä. Suomessa näitä viskejä pääsee tällä hetkellä maistamaan vain ravintola Belgessä Helsingissä.