30. tammikuuta 2018

Runebergin tortut

Joulusta jääneet piparit ja Norex Selected Brandsilta saatu Disaronno-näytepullo houkuttelivat Runebergin torttujen tekoon. Leipomista aloitellessamme huomasimme, että vehnäjauhot eivät aivan riittäneet, joten korvasimme osan niistä spelttijauhoilla - ja se toimi oikein hyvin.



Runebergin tortut (n. 12-15 kpl)

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
0,5 dl siirappia
1,5 dl maitoa
50 g mantelirouhetta
1,5 dl piparkakkurouhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl spelttijauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Rouhi piparkakut hienoksi rouheeksi. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa mukaan kananmunat yksitellen, lisää sen jälkeen siirappi ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele mukaan taikinaan.

Jaa taikina tasaisesti Amerikan muffinivuokiin (täytä noin 2/3 vuoasta) ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.

Pinnalle
100-125 g vadelmahilloa (tai -marmeladia)
200 g tomusokeria
vettä

Lisää tomusokerin sekaan vettä ruokalusikallinen kerrallaan. Vettä tarvitaan yllättävän vähän, kuorrutteen on oltava paksua.

Kostutukseen
2 dl vettä
2 rkl sokeria
4 rkl Disaronno-likööriä

Sekoita vesi ja sokeri ja kuumenna, kunnes sokeri liukenee. Lisää likööri. Käytä yhden tortun kostutukseen noin 1-2 rkl lientä sen mukaan, miten mehevän tortun haluat.

Kostuta tortut. Lisää päälle nokare vadelmahilloa ja pursota hillon ympärille tomusokerikuorruttetta.

27. tammikuuta 2018

Johannishof Johannisberger Auf der Höll Riesling Trocken VDP Erste Lage 2016



Mikä viini?
Johannishof Johannisberger Auf der Höll Riesling Trocken VDP Erste Lage 2016 (Qualitätswein Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 15,06 € / 0,375 l)

Minkä kanssa nautittu?
Juustoja ja ilmakuivattua kinkkua

Mitä etiketti lupaa? 
Kuivaa VDP.Erste Lage -Rieslingiä

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Weingut Johannishof
Helsingin Sanomat

Kommentit 

M: Syvän kullankeltaisen viinin runsaassa tuoksussa on kypsää trooppista hedelmää, ananasta ja persikkaa sekä pirteää sitrusta ja pientä mausteisuutta. Viinin maussa greippinen hapokkuus yhdistyy tuoksusta tuttuun hedelmäisyyteen ja mineraalisuuteen. Ihan kaikista rapsakkain Riesling tämä ei ole, vaan ennemminkin täyteläinen, suuntuntumaltaan hunajaisen tahmea. Pieni jäännössokeri (6 g/l) pyöristää makua mukavasti. Ilmakuivatun kinkun ja juustojen kanssa viini sopii hyvin, mutta miksei se kävisi myös ruokapöytään kalan tai äyriäisten kanssa. Maukas, monipuolinen Riesling saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, ananasta, vihreää omenaa ja trooppista hedelmää. Viinin lämmettyä tuoksuun tulee myös aprikoosia. Mineraalinen maku myötäilee tuoksun aromeja. Jälkimaussa on sitrusta ja kypsää omenaa. Hapokkuuden ansiosta viini sopi juustojen ja ilmakuivatun kinkun kanssa. Viini saattaisi käydä myös vaalean kalan tai äyriäisten seuraksi. Mainio Riesling, mutta korkeahkon hinnan vuoksi arvosanaksi jää 0.

24. tammikuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 4 - Suomi vs. maailma



Olutblogisessioiden neljännen osan teemana on suomalaiset vastaan ulkomaalaiset oluet. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueeseen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Tässä postauksessa maailmaa edustaa etelänaapurimme Viro, sillä maisteluun päätyi kaksi samannimistä olutta, joista toinen on virolainen ja toinen suomalainen.

Jouluna Tallinnassa käydessä Nautica-kauppakeskuksen Rimin hyllyltä pisti silmään Saku Antvärkin olut nimeltä Humulus Lupus. Nimi oli tuttu, sillä Panimo Hiisi valmistaa myös olutta nimeltä Humulus Lupus. Nimien samanlaisuus selittynee sattumalla: Humulus lupulus on humalakasvin tieteellinen nimi, joten saman sanaleikin keksiminen ei ole vaikeaa. Kun molemmat oluet edustivat vielä samaa IPA-tyyliä, ne oli pakko ottaa vertailuun.

Sakun Humulus Lupus (IPA; 6,0 %; 1,59 € Rimissä) on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, maltaisuutta, appelsiinia ja trooppista hedelmää. Sitruksinen maku on kohtalaisen katkera, mukana on hieman greippiä ja maltaisuutta. Jälkimaku on kevyen greippinen. Vironsusi on melko kevyt, mutta raikas kokonaisuus.

Hiiden Humulus Lupus (Double IPA; 9,0 %; 5,54 € Alkossa) on myös väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on runsaasti greippiä, mandariinia, mangoa ja passiohedelmää. Maltainen maku on trooppisen hedelmäinen, hieman karamellinen ja kohtuullisen katkera. Vaikka alkoholi ei suoranaisesti maistukaan, niin oluesta huomaa, että siinä on enemmän prosentteja kuin edellisessä oluessa. Jälkimaku on appelsiinihilloinen ja greippinen.

Sus siunakkoon, paremman oluen valitseminen on melko hankalaa. Näin kylmänä talvipäivänä valinta kallistuu kuitenkin suomalaisen suden puoleen. Kesällä vertailu olisi ehkä päätynyt raikkaamman vironsuden voitoksi.

Olutharrastajan kannalta Suomen ja Viron suurin ero on edelleen hinta huolimatta siitä, että Viro korotti viime vuonna alkoholiveroa. Humulus Lupusten kohdalla suomalainen olut maksaa 3,5 kertaa virolaisen oluen verran. Hintaeroa ei voi perustella edes korkeammalla alkoholiprosentilla.

Varsinkin suurpanimoiden bulkkilagerissa Virolla on edelleen etu puolellaan, sillä ei sitä maun takia Suomeen rahdata, vaan hinnan. Mitään erityisen virolaista panimoissa ei kuitenkaan ole, vaan Viron suurpanimot ovat kaikki ulkomaalaisomistuksessa: A. Le Coqin omistaa Olvi, Saku Õlletehtaan Carlsberg ja Viru Õlun Harboe. Vertailun vuoksi mainittakoon, että suomalaisista suurpanimoista Sinebrychoff on Sakun tavoin Carlsbergin omistuksessa ja Hartwallin omistaa Royal Unibrew. Muut suomalaiset pienpanimorajan ylittävät panimot ovat edelleen suomalaisomistuksessa.

Toisaalta Virossa on ollut viime vuosina pienpanimobuumi samoin kuin Suomessa. Ratebeerin mukaan Virossa on 38 pienpanimoa, 27 kiertolaispanimoa ja 3 panimopubia. Suomessa taas on tällä hetkellä 134 pienpanimoa. Virossa on siten yksi pienpanimo 19 000 asukasta kohti, kun taas Suomessa on yksi pienpanimo 41 000 asukasta kohti. Viro on siis pienpanimoiden suhteellisessa määrässä Suomea roimasti edellä.

Tästä huolimatta varsinaisten erikoisolutkauppojen tilanne vaikuttaa Tallinnassa vaihtelevan, vaikka niiden määrä onkin kohtalainen (varsinkin, jos Kaubamaja ja Stockmann lasketaan mukaan). Sataman Nautica-keskuksen (eli entisen Norde Centrumin) kauppa on lopettanut ja Drink Shop on lyhentänyt aukioloaikojaan, toisaalta Uba ja Humalin valikoima on edelleen hyvä ja vanhankaupungin ulkopuolella on kiinnostavia kauppoja, joissa emme ole ehtineet vielä käydä.

Suomessa taas Helsingissä 2016 aloittanut Pien on laajentanut jo Espooseen, ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella pienpanimo-oluita myyvät ainakin Heinolan Hilpeä ja Tampereen Flinda. Ehkä keinotekoisen 4,7 % rajan poistuttua Suomeen avautuu lisää olutkauppoja?

20. tammikuuta 2018

Habla del Silencio 2016



Mikä viini?
Habla del Silencio 2016 (VdlT de Extremadura, Espanja; Syrah, Cabernet Sauvignon, Tempranillo (ja Cabernet Franc); 19,30 €)

Minkä kanssa nautittu?
Patatas bravas ja espanjalainen tomaattisalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
Ei mitään

Mitä rypäle lupaa?
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Tempranillo: marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä
(Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa)

Viini muualla 
Bodegas Habla

Muuta
Pullon kyljessä lukee yhtenä rypäleenä Cabernet Franc, mutta sitä ei listata valmistajan tai Alkon sivuilla.

Kommentit 

M: Kun huomasin tämän hiljaisuutta puhuvan viinin Alkon uutuuslistauksessa, sitä piti tietenkin hankkia hiljaisen miehen seuraksi.

Tummanpunainen, hieman sinertävä viini on lähes läpinäkymätön. Sen tuoksussa on tummia marjoja, mustikkaa ja herukkaa, makeita mausteita ja aavistus vaniljaa, jopa hieman mustetta ja nahkaakin. Tumma marjaisuus jatkuu viinin täyteläisessä maussa, joka kääntyy pian pippuriseen ja neilikkaiseen mausteisuuteen ja kahvisuuteen. Tanniineja on jonkin verran, mutta ei liikaa. Ruoan kanssa viini kävi suhteellisen hyvin, vaikka ruoka olikin tomaattipainotteista eli viinin kannalta haastavaa. Toisen pullon ostaminen houkuttelisi hieman, jotta sen voisi unohtaa viideksi vuodeksi viinikaappiin ja testata sitten - nyt viini tuntui nuorelta, mutta lupaavalta. Lähes 20 euron hinta oli hieman tyyris, joten arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen ja vivahtaa reunoiltaan purppuraan. Tuoksussa on runsaasti tummia marjoja, kuten mustikkaa, karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Mukana on myös mustapippuria, kahvia ja hieman taatelia. Maku on aluksi herukkahilloisen makea, mutta muuttuu pian mausteiseksi ja pippuriseksi. Jälkimaussa on pippurin lisäksi lakritsaa. Tanniineja on kohtuullisesti. Patatas bravasin kanssa viini sopi hyvin ja se pärjäsi myös salaatin tomaateille. Salaatissa olleen manchegon seuraksi viini kävi myös hyvin. Muutaman vuoden kypsyttämisen jälkeen viini olisi luultavasti vielä parempi, mutta annan sille jo nyt arvosanaksi +.


Reseptit

K-ruoka / Patatas bravas
Perunoiden mausteena savupaprikajauhe, savusuola ja savuinen barbecue-mauste, tomaattikastikkeessa tabascon sijaan muutama rouhaisu chiliä myllystä

K-ruoka / Espanjalainen tomaattisalaatti
Sipulina salottisipulin sijaan kevätsipuli, lisukkeena myös jäävuorisalaattia ja 12 kk kypsytettyä manchego-juustoa

17. tammikuuta 2018

Ruosniemen Betony 45100 Porter

Kymiläistä jokikissaakin kiinnostaa kouvolalainen olut


Mikä olut?
Betony 45100 (Ruosniemen panimo)
Oluttyyppi: porter
Alkoholia: 8,7 %
Katkeruus: 93 EBU
Kantavierre: 21,3 °P
Hinta: 5,34 € Alkossa

Mitä panimo lupaa?
Betony 45100 Porter on tumma ja vahva olut, jonka valmistukseen on käytetty perinteisten raaka-aineiden lisäksi Kouvolan lakritsia ja kymenlaaksolaisten lehmien maidosta saatua laktoosia. Lisäksi reseptissä on käytetty betony-yrttiä eli rohtopähkämöä, jolla on muinaisten uskomuksien mukaan parantavia ja taianomaisia voimia.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Kommentit

M: Onpa katkeraa. Hei, tässähän on lakritsaa!

J: Betony 45100 on kouvolalaisen Gastropub Betonyn nimikko-olut, joka lanseerattiin Kymijoki Beer Festivaaleilla vuonna 2017. Olut on musta kuin marraskuinen yö, jota ei valaise edes kuu kaakon yllä. Kaadettaessa lasiin muodostuu jonkin verran beigeä vaahtoa. Oluen paahteisessa tuoksussa on lakritsaa, kahvia, pähkinää ja taatelia. Maku alkaa kahvisen paahteisena ja muuttuu pian makean lakritsaiseksi. Oluen lämmetessä makuun tulee luumuhillomaista makeutta. Jälkimaku on pitkä ja katkera kuin elämä, jota pehmennetään lakritsalla ja kahvilla. Olut ei kaipaa ruokaa seurakseen, sen voi juoda sellaisenaan vaikka Kymijoen rannalla. Törkeän hyvä porter, joka saa arvosanaksi ++.

13. tammikuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 9.1.2018: luomu- ja biodynaamisia viinejä

Ravintola Basen vuoden ensimmäisessä viiniklubissa Antti Uusitalo perehdytti jouluflunssasta pikkuhiljaa toipuvia Loppasuita luomu- ja biodynaamisiin viineihin.


Meinklang Grüner Veltliner 2016
(Qualitätswein Burgenland, Itävalta; 100 % Grüner Veltliner; 12,39 €)
Vegaaninen, luomu, biodynaaminen
Viinit eivät ole automaattisesti vegaanisia, sillä niiden kirkastamiseen voidaan käyttää eläinkunnasta peräisin olevia aineita, kuten liivatetta, maitoproteiinia (kaseiinia), kananmunan valkuaista tai kalaliimaa. Vaikka niiden jäämiä ei enää ole valmiissa viinissä, valmistusprosessi ei kuitenkaan ole vegaaninen. Vegaanisten viinien kirkastamiseen käytetään esimerkiksi savipohjaista bentoniittia.
Itävaltalainen Meinklang Grüner Veltliner on jo pitkään ollut yksi suosikkiviineistämme. Sen raikkaassa ja aromaattisessa tuoksussa oli sitrusta, omenaa ja kypsää hedelmäisyyttä. Pirteä ja hapokas maku jatkoi samalla linjalla, ananaksinen hedelmäisyys yhdistyi mukavasti Grüner Veltlinerille tyypilliseen pippuriseen mausteisuuteen. Jälkimaku oli mausteinen.

Monikäyttöinen, loistava perusviini sopi tasapuolisen hyvin maistelulautasen Appenzeller-juuston, graavilohen ja portobello- ja herkkusienillä höystetyn vegaanisen majoneesin kanssa. Se oli myös Marjutin suosikki illan viineistä.

Ecologica El Condor Torrontes Chardonnay 2017
(Valle de Famatina, Argentiina; Torrontes, Chardonnay; 10,40 €)
Reilun kaupan viini
Reilun kaupan sertifiointijärjestelmällä pyritään parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä ja tarjoamaan heille turvattu ja kestävä toimeentulo.
Torrontes-rypäle antoi odottaa kepeää viiniä, mutta toisin kävi: Ecologica El Condor Torrontes Chardonnayn tuoksu oli yllättävän raskas ja parfyyminen - seurueemme mielestä mm. saippuainen, laventelinen ja orvokkinen. Tuoksussa oli myös sitrusta, päärynää ja omenaa sekä niiden lisäksi aavistus kumia ja vaniljaa. Suutuntumaltaan viini oli öljyinen. Sen kuivahkossa, omenaisessa maussa oli myös hieman mausteisuutta, joka jatkui jälkimakuun.

Toisten mielestä viini olisi mennyt sellaisenaankin, toisten mielestä se kaipasi ruokaa. Maistelulautaselta Appenzeller toimi parhaiten ja lohi melko hyvin, lisäksi viini voisi sopia myös texmex-ruoan kanssa. Se oli Jussin suosikki illan viineistä.


Bonterra Chardonnay 2015
(Mendocino County, Kalifornia, USA; Chardonnay, Viognier, Roussanne, Muscat; 15,30 €)
Luomu
Luomuviini on lyhyesti sanottuna luonnonmukaisin menetelmin tuotettua viiniä, toisin sanoen luomuviinin rypäleiden tuotannossa ei ole käytetty keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Lisäksi viinissä käytettyjen lisäaineiden lukumäärä on pienempi ja määrät pienempiä kuin tavallisten viinien tuotannossa.
Bonterra Zinfandel on meille entuudestaan tuttu, mutta nyt lasissa oli Chardonnay. Sen trooppisen hedelmäisessä tuoksussa oli hillitysti tammea ja jonkin verran voita ja vaniljaa. Täyteläinen maku jatkoi tuoksun mukaisena, sitruksisena, hedelmäisenä ja hieman mausteisena. Jälkimaussa tuntui jonkin verran valkopippuria.

Maistelulautaselta oli vaikea valita viinille parasta kumppania, se sopi kaiken kanssa kohtalaisen hyvin. Se oli helppoa juotavaa, jonka myös unohti helposti.

Dominio de Punctum Tempranillo 2016
(Vino de la Tierra de Castilla, La Mancha, Espanja; 100 % Tempranillo; 11,91 €)
Biodynaaminen
Biodynaamisesti viljellyt viinit ovat luomusta vielä askelen pidemmällä. Ne viljellään Rudolf Steinerin maailmankatsomuksesta periytyvien oppien mukaan. Viini tuotetaan maatilan ekosysteemin omilla ehdoilla: omat eläimet tuottavat lannoitteet, tuholaisia ja rikkaruohoja torjutaan luonnonmukaisesti jne. ja sitä käsitellään mahdollisimman vähän.
Dominio de Punctum Tempranillon tuoksu oli herkullisen marjainen, jopa herukkahilloinen ja mausteinen, lisäksi erotettavissa oli hieman nahkaa. Tumman marjainen maku ei kuitenkaan ollut yhtä herkullinen kuin tuoksu, vaan jäi hieman pliisuksi ja mehumaiseksi, ja tummat marjat toistuivat myös jälkimaussa.

Parhaiten viini sopi lohen ja sienimoussen seuraksi.



Domaine de la Garrelière Le Rouge des Cornus Cabernet Franc 2015
(AC Touraine, Ranska; 100 % Cabernet Franc; 20,39 €)
Alkuviini
Alkuviinit valmistetaan mahdollisimman luonnonmukaisilla menetelmillä ilman keinotekoisia lisäaineita. Viinit käyvät rypäleiden omien villihiivojen avulla eikä niitä myöskään suodateta.  
Valmistusprosessin takia alkuviinien pullokohtaiset erot saattavat olla selvästi huomattavissa - niin nytkin, kun seurueellemme kaadettiin Domaine de la Garrelière Le Rouge des Cornus Cabernet Francia kahdesta eri pullosta. Meidän viinimme lempeän mausteisessa tuoksussa oli hieman pippuria ja punaisia marjoja, karpaloa ja punaherukkaa sekä mustetta, kun taas naapuripöydässä viini tuoksui maanläheiselle ja eläimelliselle.

Sama jatkui maussa: meidän viinimme tuntui kevyehköltä ja hapokkaalta, mausteiselta ja marjaiselta, naapurissa taas maku oli tuhdimpi ja robustimpi kuin meillä. Viinin tanniinit olivat kevyet, jälkimaussa oli mausteisuutta ja mustaherukkaa.

Viini sopi hyvin Appenzeller-juuston kanssa ja hapokkuutensa ansiosta myös lohen seuraksi. Marjut tykkäsi myös tästä viinistä.

10. tammikuuta 2018

Põhjala Talveöö



Mikä olut?
Talveöö (Põhjala)
Oluttyyppi: Baltic porter
Alkoholia: 9,0 %
Katkeruus:  36,0 EBU
Kantavierre: 21,7 °P
Hinta: 4,79 € Alkossa (näytepullo)

Mitä valmistaja lupaa?
Maukas ja pehmeä Baltic porter, joka on maustettu kookoksella, vaniljalla ja kardemummalla.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Baltic porterissa yhdistyvät perinteinen brittiläinen porter-tyyli ja imperial stoutien makeus.

Olut muualla
Põhjala

Kommentit

M: Makea ja kahvinen.

J: Olut tummaa, lähes mustaa. Tummanruskeaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa melko paljon, mutta se katoaa nopeasti. Tuoksussa on kahvia, luumua, tummaa suklaata sekä mausteena käytettyjä kookosta, vaniljaa ja kardemummaa. Makeahko maku on kahvinen, luumuinen, vaniljainen ja kardemummainen. Jälkimaussa on vaniljaa ja tummaa suklaata. Maukas porter, jolle annan arvosanaksi ++.

6. tammikuuta 2018

HOP! Artisan Brewery Weekend


Konepajan Brunossa järjestettiin vuoden 2017 viimeisenä viikonloppuna HOP! Artisan Brewery Weekend. Kolmipäiväinen tapahtuma huipentui uudenvuoden bileisiin sunnuntaina. Loppasuut eivät päässeet juhlistamaan uuttavuotta paikan päälle, mutta Jussi kävi tapahtumassa lauantaina.

Tapahtumassa oli mukana suomalaisten ja virolaisten pienpanimoiden lisäksi mukana suomalaisia viinintekijöitä: Finnviini ja Three Barrel Project. Tarjolla oli myös ruokaa ja ohjelmaa livemusiikin muodossa.

Konepajan Brunon löytäminen ei ollut espoolaiselle helppoa. Jostain syystä kännykän reittiopas neuvoi jäämään pois väärällä pysäkillä ja kävelemään pitkän matkaa väärään suuntaan. Onneksi Google Maps opasti oikeaan osoitteeseen, ja lähempänä oli myös opasteita. Ilman niitä olisi ei ehkä olisi tullut lähdettyä harhailemaan autioiden tehdasrakennusten sekaan.

Bruno osoittautui hieman samanlaiseksi paikaksi kuin Kulttuuritehdas Korjaamo. Tehdashalliin oli tuotu pöytiä, sohvaryhmiä ja lepotuoleja. Panimot sijaitsivat yhdellä seinustalla, toisella seinustalla olivat viini- ja ruokaständit ja niiden välissä lava sekä paikan oma ravintola. Ilmapiiri oli mukavan rento ja aikaisin saapumalla sai varattua itselleen sohvapaikan koko illaksi. Oluttarjontaa oli runsaasti, paikalla oli myös aikaisemmin tuntemattomia panimoita kuten Kallio Brewery ja Soundville Brewing.

Ilta alkoi IPA:lla. Soundville Brewingin Rap Battle IPA (5,6 %) oli raikkaan sitruksinen ja greippinen, maukas perus-IPA. Cool Head Brewin Over the Galaxies NEIPA (7 %) oli puolestaan trooppisen hedelmäinen ja kevyen katkera. NEIPA eli New England IPA -oluttyyli oli uusi tuttavuus. Sitä edustavat oluet ovat sameita ja aromeista löytyy yleensä trooppista hedelmää. Hedelmäisellä linjalla jatkoi myös Nanopruulin Päikesepiste APA (5,5 %), tällä kertaa aromeja hallitsi appelsiini. Tästä kolmikosta Over the Galaxies NEIPA oli Jussin suosikki.


Kotka Steam Breweryn Skipper's Ale (5,2 %) oli mukavan vehnäinen ja hedelmäinen Golden Ale. Kallio Breweryn Supermän Amber Alen (7,2 %) aromimaailmassa oli karamellisuutta, punaista marjaa ja sitrusta. Molemmat olivat erinomaisia oluita, joista on vaikea valita parempaa. Supermän oli ehkä kuitenkin hitusen maukkaampi. Vallilan panimon Vallila Amber Ale (6,1 %) ei näiden kahden jälkeen oikein säväyttänyt, vaikka olikin ihan laadukas olut. Siitä jäi mieleen lähinnä karamellisuus ja yrttisyys.


Sour-oluiden ystävän Marjutin ollessa kotona flunssassa Jussi uhrautui ja maistoi kahta eri souria. Purtse Pruulikodan Rabarberi Sourissa (4,3 %) oli raparperin lisäksi sitrusta, hedelmäisyyttä ja jopa simamaista makeutta. Cool Head Brewin Blueberry Pie Sour (4,0 %) taas maistui nestemäiseltä mustikkapiirakalta. Molemmissa oli happamuutta, mutta kohtuullisesti. Illan viimeinen olut oli Kotka Steam Breweryn Bird Porter (4,7 %). Se osoitti, että hyvän porterin voi tehdä myös hieman alemmalla alkoholiprosentilla, jos vain tietää mitä tekee.

Kokonaisuutena HOP! Artisan Brewery Weekend oli mukava kokemus. Oluttarjonta oli hyvä ja juuri sopivan kokoinen. Ympäristökään ei ollut niin kalsea kuin konepajalta olisi voinut odottaa. Toivottavasti tällaisia järjestetään talvisin jatkossakin eivätkä kaikki oluttapahtumat keskity kesään ja syksyyn.

3. tammikuuta 2018

Erdinger Schneeweisse ja Weltenburger Kloster Winter-Traum

Joulu ja uusivuosi menivät, mutta talvi jatkuu. Testissä on tällä kertaa kaksi saksalaista talviolutta. Molemmat on saatu näytepulloina maahantuojalta.


Erdinger Schneeweisse (hefeweizen; 5,6 %; 3,98 € Alkossa) on sameahkoa ja vivahtaa väriltään oranssiin. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa melko paljon ja se on lumivalkoista kuten rakkauskin. Tuoksussa on sitrusta, banaania, vehnää, appelsiininkuorta ja hitunen kanelia. Maku on hieman katkera ja myötäilee tuoksun aromeja. Vehnä korostuu maussa enemmän kuin tuoksussa. Maussa on myös hieman mausteisuutta. Vehnäoluet sopivat paremmin kesään, mutta kyllä tällainen hieman tuhdimpi vehnäolut menee talvellakin.

Weltenburger Kloster Winter-Traum (lager; 5,4 %; 3,99 € Alkossa) on meripihkan väristä. Valkeaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran. Maltaisessa tuoksussa on karamellisuutta, keksiä ja hedelmäisyyttä. Myös maku on pääsääntöisesti maltainen. Maussa on myös karamellisuutta, pähkinää ja kuivahedelmää. Jälkimaku on katkerahko. Erdinger Schneeweissea voi juoda sellaisenaan, mutta Winter-Traum kaipaa selkeästi ruokaa seurakseen. Tuhdit, rasvaiset ruoat kuten makkarat tai Schweinshaxe olisivat täydellinen pari tälle oluelle.

Täysin selkeää voittajaa ei tästä parista löydy. Molemmat oluet ovat hyviä, mutta yllätyksettömiä. Erdinger Schneeweisse vie voiton täpärästi, koska se ei tarvitse ruokaa seurakseen, vaan sen voi juoda vaikka lumitöiden jälkeen janojuomaksi.