31. maaliskuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 6 - yhteenveto: bändit ja brändit



Valitsimme kuudennen olublogisession aiheeksi bändit ja brändit. Vaikka aihe vaikutti aluksi usean bloggaajan mielestä vaikealta, suhteellisen moni tarttui kuitenkin aiheeseen.

Arde arvioi:n mukaan oluen tyyli vaikuttaa valintaan enemmän kuin sen brändi, samoin mahdollinen myönteinen mielikuva panimosta.

Brewniverse pohdiskeli perusteellisesti motiiveja, joilla bändiolutjulkaisuja tehdään.

Helppoa juotavaa aprikoi, onko brändillä vaikutusta makuun, jos kyseessä on suosikkibändin tai -urheilujoukkueen olut tai jos taustalla on poliittinen agenda.

Tuopillinen analysoi, miksi bändioluet eivät yleensä resonoi bändin musiikin kanssa.

Tuopin ääressä pohti, mitkä brändit kutittaisivat mielikuvitusta parhaiten.

Reittausblogi kävi läpi useita bändioluita ennen kuin vastasi kysymykseen, onko bändiolut uhka vai mahdollisuus.

Ölmönger lähestyi teemaa käytännössä ja ideoi Black Sabbathille olutsarjan.



Itse olemme arvioineet blogissamme bändioluiden lisäksi myös bändiviinejä, mutta keskitytään tällä kertaa oluisiin. Syy bändioluiden lanseeraukseen lienee usein sama kuin muidenkin bändin nimellä tai logolla brändättyjen tuotteiden kohdalla eli rahan tekeminen yhteisöllisyyden varjolla. Bändioluen ostaja voi olutta juodessaan tuntea samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin bändipaita päällä kulkiessaankin. Jos vielä laittaa Instagramiin kuvan itsestään juomassa bändiolutta, voi julistaa faniuttaan koko maailmalle.

Olutharrastaja alkaa kuitenkin helposti pohtimaan, onko laatu samaa tasoa kuin muussakin fanirihkamassa. Jos bändipaita on valmistettu halvalla Kiinassa, niin onko bändiolut vain peruslageria tai panimon vakiovalikoiman olutta, johon on lätkäisty uusi etiketti? Vaikka harva bändiolut on loppujen lopuksi jäänyt mieleen kovin vaikuttavana elämyksenä, niin varsinaisia rimanalituksia ei ole tullut vastaan. Yleensä parhaita ovat olleet ne oluet, joiden tekemisissä bändi on ollut tekemisissä muutenkin kuin vain antamalla nimensä käyttöön.

Brändillä on kieltämättä vaikutusta. Iron Maidenia ja Viikatetta fanittava Jussi myöntää valitsevansa The Trooperin tai Pohjoista viljaa -lagerin muiden vastaavien sijaan bändiyhteyden takia. Toisaalta AC/DC-oluelle riitti yksi maistelukerta, vaikka kyseinen yhtye kuuluu myös suosikkien joukkoon. Pelkällä brändillä ei siis olutta saa myytyä (ainakaan toista kertaa). Toisaalta taas täysin tuntematon bändi ei aiheuta mitään ennakko-odotuksia oluen suhteen. Yksi parhaista tähän mennessä maistetuista bändioluista on ollut MC Taakibörsta IPA siitä huolimatta, että suomihiphop ei kuulu lempigenreihin.

Oluen ja brändien liittämistä harjoitetaan myös musiikin ulkopuolella. Spectre-elokuvan yhteydessä Carlsberg mainosti oluttaan James Bondin brändillä ja suomalaisista maitokaupoistakin sai 007-aselogolla koristeltua olutta. Samalla logolla varustettua samppanjaa ei tosin huolittu Alkoon, koska aseet ja alkoholi eivät Alkon mielestä sovi yhteen. Mitään pidempiaikaista vaikutusta brändäyksellä ei ollut. Jos sanotaan James Bond, ensimmäiseksi tulevat mieleen Bollingerin samppanja ja Dry Martini -drinkki eikä Carlsberg.

Urheilun puolella olutbrändit liittyvät sponsorisopimusten takia vahvasti tiettyihin joukkueisiin tai kisoihin, vaikka varsinaisia joukkueoluita ei juuri olekaan. Jos sanotaan Koff, kaikille tulee mieleen HIFK ja Karjala puolestaan liittyy vahvasti jääkiekkoturnauksiin. Jalkapallon EM-kisojen virallinen olut on ollut jo vuodesta 1988 asti Carlsberg.

Jos tästä asiasta voisi jonkinlaisen yhteenvedon tehdä, niin ehkä se olisi, että bändin tai muun idolin nimen avulla voi myydä faneille olutta ainakin kerran, mutta loppujen lopuksi maku ratkaisee, ostetaanko olutta useammankin kerran.

28. maaliskuuta 2018

Salutorget Pop-up Champagne Bar

Samppanjat ja sapuskat tarjosi Salutorget



Huhtikuu on samppanjakuu! Grand Champagne Helsinki järjestetään taas 19.-21.4.2018. Sen kunniaksi Salutorget (Pohjoisesplanadi 15) ottaa varaslähdön ja avaa pop-up-samppanjabaarin heti pääsiäisen jälkeen 3.4.2018. Samppanjaa tarjoillaan lähes vappuun asti eli 28.4.2018 saakka.

Salutorgetin sommelier, viime vuoden Grand Champagne Challengen voittaja Deniz Löktas kutsui meidät ennakkotutustumaan baarin tunnelmiin.

Denizin samppanjamenu eli "soittolista" vaihtuu päivittäin: laseittain tarjolla on 5-6 samppanjaa ja pulloittain vielä lisää. Pientuottajat ovat vahvasti edustettuna yli 20 tuottajaa kattavalla listalla - tarjolla on tietenkin Salutorgetin talon samppanjaa Taittinger Brut Reservea, ja muista tuottajista mainittakoon mm. Philipponnat, Jacques Lassaigne, Fleury, Ruinart, Frederic Savart, Egly-Ouriet, Bereche, Bourgeois-Diaz, Legras & Haas ja Marie Courtin. Samppanjoita on tarjolla rajoitettu erä, joten ole nopea!

Lisäksi samppanjan kanssa on tarjolla sopivaa pikkusyötävää, esimerkiksi Piipanojan lohta ja majoneesia, ostereita tai pikkelöityjä kasviksia.

Jostain syystä emme ole aiemmin onnistuneet käymään Salutorgetissa, mutta Kauppatorin kulmalla sijaitsevan ravintolan jugendtyylinen miljöö oli niin hurmaava kuin mitä odotimmekin. Tuleva pop-up-samppanjabaari on siis erinomainen syy palata sinne joko Grand Champagnea tai vappua odotellessa.

Samppanjat tarjoillaan Lehmann Jamesse Prestige -laseista


...
Salutorgetin samppanjabaari on auki 3.-28.4.2018 - tai ehkä pidempäänkin, jos suosiota riittää.

Happy hour -20 % joka päivä klo 16-17.30 ja 20.30-21.30.
Grand Champagnen jatkoilla 21.4.2018 kaikki samppanjat -20 % alennuksessa klo 20.30 alkaen aina keskiyöhön saakka.

***
Ajankohtainen samppanjalista ja pikkusyötävien lista: Salutorget Pop Up Champagne Bar

24. maaliskuuta 2018

Hunawihr Riesling Grand Cru Rosacker 2014


Hunawihr Riesling Grand Cru Rosacker 2014 
AC Alsace Grand Cru, Ranska; 100 % Riesling; 13,90 € Silja Line vuonna 2016 (17,48 € Alko, vuosikerta 2016)

Tuottaja Cave Vinicole de Hunawihr

Etiketin mukaan hapokas ja tasapainoinen

Rypäleen mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Ruokana paistettu lohi ja greippi-avokadosalaatti

Lyhyesti: hunajainen ja hapokas Riesling

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on runsas ja aromaattisen herkullinen. Greippisen hapokkuuden ja kypsän hedelmäisyyden lisäksi siinä on persikkaa ja hunajaa, ja niitä täydentää pieni mineraalisuus. Samat aromit toistuvat täyteläisessä maussa, pieni jäännössokeri tasapainottaa hyvin hapokkuutta. Suutuntuma on runsas ja jälkimaku pitkä. Oikein maukas viini sopii hyvin lohen seuraksi eikä riitele salaatinkaan kanssa. Ruoan jälkeen loppu viini maistuu myös sellaisenaan. Tässä Rieslingissä kaikki elementit ovat hyvin tasapainossa - ja kun vielä laivan myymälässä hinta oli edullinen, viini saa arvosanaksi ++.

J: Tuoksussa on limeä, greippiä, persikkaa, hunajamelonia ja mineraalisuutta. Mukavan hapokas maku on limettinen, valkoherukkainen ja mineraalinen. Aprikoosinen makeus tasapainottaa hapokkuutta. Jälkimaku kallistuu sitruksisen hapokkaaksi, mutta mukana on myös makeaa omenaisuutta ja hieman mausteisuutta. Rasvaisen lohen kanssa viini toimi hyvin ja se kesti myös salaatin greippiä. Viini voisi sopia myös äyriäisten seuraksi. Alsacen viineihin joutuu harvoin pettymään ja tämä viini jopa ylitti odotukset. Hinta-laatusuhde on niin hyvä, että annan arvosanaksi ++.

22. maaliskuuta 2018

Alkon pääsiäisoluita 2018

Kävimme ensimmäistä kertaa Alkon mediapruuvissa. Tapahtumassa oli maisteltavana mm. kolme pääsiäisolutta.

Laitilan Mämmi Cream Stoutin (4,61 € / 0,33 l; 5,5 %) valmistuksessa on käytetty mämmiä ja laktoosia. Lähes mustan oluen tuoksu on makean mämminen, vaniljainen ja hieman paahteinen. Mämmisyys jatkuu maussa, jossa on tuoksun aromien lisäksi ruisleipää, kahvia ja tummaa suklaata. Jälkimaku on enimmäkseen suklainen. Tämä oli maistetuista oluista ehkä leimallisimmin pääsiäisolut. Jos pitää mämmistä, niin pitää todennäköisesti tästä oluestakin.

Aecht Schlenkerla Fastenbier (4,49 € / 0,5 l; 5,5 %) on Ratebeerissä maailman kymmenen parhaan savuoluen joukossa. Olutta ryhdyttiin pullottamaan vasta 2015, aikaisemmin sitä sai nautittua vain paikan päällä panimolla. Punertavanruskean oluen tuoksua hallitsee odotetusti savu, tarkkaan ottaen savuinen palvikinkku. Tuoksussa on myös yrttisyyttä ja tervaa. Savuisuus ei ole kuitenkaan liian hyökkäävää. Maku myötäilee tuoksun aromeja ja on myös hieman leipäinen. Savuinen jälkimaku kestää kohtuullisen kauan. Vaikea sanoa, mikä tästä tekee erityisesti pääsiäisoluen. Erinomainen savuolut joka tapauksessa.

Prykmestar Pääsiäisporterin (5,07 € / 0,5 l; 7,5 %)  valmistuksessa on käytetty aitoa suklaata ja suklaa-aromia. Tummaruskean oluen tuoksu on makean suklainen, luumuinen, kinuskinen ja tuo mieleen suklaakakun. Hieman kitkerä maku jatkaa samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Jälkimaussa on kinuskista makeutta, luumua ja kahvia. Vaikka pidinkin oluen makeudesta, niin suurempana annoksena makeus saattaisi ruveta tökkimään.

Tästä kolmikosta pidin eniten Mämmi Cream Stoutista. Toiselle sijalle pääsi Aecht Schlenkerla Fastenbier ja pronssille päätyi Prykmestar Pääsiäisporter.

20. maaliskuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 13.3.2018: sokkotastingissa saksalaiset Rieslingit

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa Aki Summanen Vindirektiltä maistatti sokkona viinejä, jotka paljastuivat oheen jaetun kartan ansiosta hyvin nopeasti saksalaisiksi Rieslingeiksi (yhtä lukuunottamatta). Ihan niin helppoa arvaaminen ei kuitenkaan ollut, sillä viinit piti osata sijoittaa oikeille alueille vinkkien perusteella, yksi jopa Ranskan puolelle Alsaceen.


Kloster Eberbach Riesling Trocken 2016
(Rheingau; 7,90 € / 0,375 l / Vindirekt)
Rheingaun Rieslingit ovat tyypillisesti raikkaan hapokkaita ja täyteläisiä, sitruksisia ja jopa teräksisiä.
Ensimmäisen Rieslingin tuoksu oli aluksi hieman sulkeutunut. Siinä oli trooppisten hedelmien makeutta, lemon curdin/limen kirpeää hapokkuutta, vihreää omenaa ja ruohoa sekä illan viineistä ehkä eniten mineraalisuutta. Kohtalaisen hapokas, ananaksinen ja greippinen maku jatkoi tuoksusta tutuilla linjoilla. Kokonaisvaikutelma oli raikas ja rapea.

Marjut arvasi Rheingaun oikein (koska se vain tuntui oikealta), Jussi arvasi Moselia.

Jean Biecher Réserva Riesling 2016
(Ranska, Alsace; 12,90 € / Vindirekt)
Alsacen Rieslingit ovat tyypillisesti runsaita ja öljyisiä, niiden aromeissa on kypsää hedelmää ja hunajaa, jopa mehiläisvahaa ja niiden hapot ovat pehmeät. Malolaktinen käyminen saattaa tuoda viiniin myös jogurttisuutta.
Toisen Rieslingin tuoksu oli makeampi kuin edellisen. Siinä oli sitrusta ja kypsiä hedelmiä, kuten mangoa ja hunajamelonia, mausteita, mustaa viinikumia ja jopa pikkuisen petrolia. Viinin maku oli makeahko eikä kovin hapokas. Se tuntui täyteläisemmältä kuin ensimmäinen Riesling ja sen hedelmäisyys oli tuoksusta hieman poiketen omena-aprikoosi-linjalla.

Molemmat arvasimme alueeksi Pfalzia.

Most Wanted Riesling 2016
(Pfalz; 12,90 € / Vindirekt)
Pfalzin Rieslingit ovat tyypillisesti runsaita, täyteläisiä ja trooppisen hedelmäisiä.
Viinin runsas tuoksu oli makeahko ja sitruksinen. Siitäkin oli havaittavissa viinikumia, mutta ei niin paljon kuin edellisessä viinissä. Muuten tuoksun aromit olivat kunnon hedelmäcocktail: ananasta, persikkaa, aprikoosia, päärynää ja vihreää omenaa. Samoja aromeja oli myös pirteän viinin kohtalaisen hapokkaassa ja täyteläisessä maussa.

Molemmat arvasimme alueeksi Rheinhesseniä.

Grans-Fassian Catherina Riesling 2016
(Mosel; 18,95 € / Vindirekt)
Moselin Rieslingit ovat tyypillisesti sekä hapokkaita että makeahkoja, hedelmäisyys on ennemminkin tuoreista kuin kypsistä hedelmistä. Aromeissa on sitrusta ja omenaa.
Ensimmäisen viinin tavoin tämänkään viinin tuoksu ei ollut aluksi kovinkaan avoin. Siinä oli havaittavissa pientä parfyymisyyttä, jopa hieman mineraalisuutta, limeä ja ananasta sekä kypsää hedelmää. Samaan aikaan sekä hapokas että makeahko maku myötäili tuoksua. Viini oli mukava moselilainen.

Marjut arvasi Moselin oikein (hapokkuuden ja makeuden yhdistelmä paljasti), Jussi arvasi Rheingauta.

Kühling-Gillot Oppenheim Riesling Trocken 2016
(Rheinhessen; 20,98 € / Vindirekt)
Rheinhessenin Rieslingit eivät ole pelkkää Libistä, vaan tyypillisesti kypsän hedelmäisiä ja keskitäyteläisiä, omenaisia ja aprikoosisia.
Viimeisen viinin tuoksussa oli hieman petroolia ja mineraalisuutta sekä greippistä hapokkuutta ja kypsiä hedelmiä, kuten ananasta, persikkaa, omenaa ja hunajamelonia, jopa hieman hunajaa. Viinin täyteläinen ja pirteän hapokas maku jatkoi tuoksun linjoilla. Kaiken kaikkiaan viini oli vivahteikas ja tasapainoinen.

Molemmat arvasimme alueeksi Alsacea.


Summa summarum

Tavoitteenamme oli saada kaksi viidestä oikein. Marjut pääsi tavoitteeseen, Mosel osui kohdalleen hyvin varmasti ja Rheingau melkein varmasti, mutta Jussi ei saanut yhtään oikein. Liikuttavasti arvasimme loput kolme viiniä juuri samalla tavalla väärin, vaikka emme sen kummemmin keskustelleet mahdollisista oikeista vastauksista. Ilta meni siis odotetun hyvin tai huonosti - ja toisaalta myös illan ainoa viisi oikein tunnistanut oli seurueessamme, joten laidasta laitaan mentiin.

Tällä kertaa kaikki viinit olivat melko edullisia ja vielä nuoria, vuosikertaa 2016, joten joukossa ei ollut yhtään hyvin petrolista ja hunajaista, herkulliseksi kehittynyttä Rieslingiä. Maukkaita nämäkin olivat, mutta yksikään ei noussut erityisesti muiden ylitse - neljäs Riesling, Grans-Fassian Catherina Riesling 2016, taisi olla täpärästi seurueemme suosikki ja valitsimmekin sen viiniklubin jälkeen lohen ja risoton seuraksi.

17. maaliskuuta 2018

Pyhän Patrickin päivän olutvertailu


Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin elämästä ei tiedetä varmuudella paljoakaan. Hänen arvellaan syntyneen vuoden 390 tienoilla Kilpatrickissa Skotlannissa. Tarkka syntymäaika ei ole tiedossa, ja Patrickin syntymäpaikaksi on veikattu Skotlannin lisäksi myös Walesia tai Englantia.

Legendan mukaan Patrick joutui 16-vuotiaana irlantilaisten merirosvojen vangiksi ja hänet myytiin orjaksi. Kuuden vuoden kuluttua Patrick onnistui pakenemaan Ranskaan ja opiskeli siellä papiksi. Saatuaan pappisvihkimyksen Patrick lähetettiin Irlantiin käännyttämään paikallisia pakanoita, sillä hän oli oppinut orjuudessa keltin kielen. Pyhä Patrick teki Irlannissa lähetystyötä yli 30 vuotta ja hänen sanotaan karkottaneen käärmeet Irlannista.

Pyhä Patrick kuoli perimätiedon mukaan 17.3.461. Häntä ei ole julistettu virallisesti pyhimykseksi, mutta irlantilaiset juhlivat siitä huolimatta Pyhän Patrickin muistoa 17.3. Protestanttisessa Suomessa ei juhlita pyhimyksiä, mutta Pyhän Patrickin päivä on silti hyvä syy nauttia irlantilaisia oluita.

Pyhän Patrickin päivän olutvertailuun valikoitui Leppävaaran Prismasta kaksi irlantilaista ja yksi virolainen olut: Kilkenny Irish Red Ale (4,3%; 3,44 €), Murphy's Irish Stout (4,0%; 3,06 €) ja Saku The Cream of Dublin (4,2%; 3,08 €). Sakulla ei tosin ole muuta yhteyttä Irlantiin kuin nimi ja että se on valmistettu irlantilaisten olutmestarien esimerkin mukaan.

(Guinness jätettiin tällä kertaa pois, mutta Kilkennyä valmistetaan nykyisin samalla St. James's Gaten panimolla kuin Guinnessia.)



M: Irlantilaiset (kuivat) stoutit ovat suosikkejani, joten kolmikosta paras on Murphy's, joka on melkein yhtä hyvää kuin Guinness. Kilkenny ei maistu oikeastaan millekään, joten tarpeeksi kylmänä se voisi kelvata ihan hyvin. Saku The Cream of Dublin on lähinnä... omituista. Stoutia lupailtiin, mutta jotain muuta saimme.

J: Kilkenny-purkissa on muovikapseli, joka vapauttaa tölkkiä avatessa olueen typpeä ja hiilidioksidia ja saa aikaan hanaolutmaisen hienojakoisen vaahdon. Lasiin kaadettaessa olut olikin ensin pelkkää vaahtoa. Hetken päästä olut tasaantui paljastaen kuparinpunaisen värin. Miedossa tuoksussa on mallasta, karamellisuutta ja punaisia marjoja. Maku myötäilee melko pitkälle tuoksun aromeja, mutta mukana on myös hieman katkeruutta sekä pähkinäisyyttä. Hiilihappoa ei ole kovinkaan paljon ja suutuntuma on pehmeä. Kokonaisuus on omaan makuuni hieman liian mieto, jopa vetinen, mutta kyllä tätä voisi vaikka saunan jälkeen juoda.

Saku The Cream of Dublin on jälleenmyyjän mukaan stout, mutta RateBeer luokittelee sen dunkeliksi. Väriltään olut on punaiseen vivahtavan tummanruskea. Paahteisessa tuoksussa on mallasta, viikunaisuutta ja makeaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Maku myötäilee tuoksua, mutta mukana on myös vähän katkeruutta. Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoja on vähänlaisesti. Kokonaisuus on vetinen ja mieto. Olut sopisi ehkä ruokajuomaksi pitkään haudutettujen pataruokien kanssa. Ei tällä oluella stoutin kanssa ole mitään tekemistä, tummaksi lageriksi minä tämän luokittelisin. Tämä olut on mielestäni kolmikon heikoin esitys.

Murphy's Irish Stout on Guinnessin ohella toinen irlantilaisten oluiden klassikoista. Kilkennyn tavoin myös Murphy'sin tölkki sisältää typpipatruunan. Väriltään olut on hyvin tumma, lähes musta. Paahteista tuoksua hallitsevat kahvi ja tumma suklaa. Typpipatruuna tuo olueeseen hyvin pehmeän suutuntuman. Maku on tuoksun tapaan paahteinen ja kahvinen. Tämäkin olut on hieman vetinen. Jälkimaun kitkerähkö kahvisuus jää suuhun pitkäksi aikaa. Näistä kolmesta oluesta tämä on eniten minun makuuni.

15. maaliskuuta 2018

Wolfberger Pinot Gris Signature 2012



Wolfberger Pinot Gris Signature 2012 
AOC Alsace, Ranska; 100 % Pinot Gris; hinta 9,20 € Silja Linella vuonna 2013, nyt 9,70 €

Tuottaja Wolfberger (vuosikerta 2016 ranskaksi)

Etiketin mukaan pyöreä, hedelmäinen viini sopii aperitiiviksi tai savukalan, vaalean lihan ja juustojen kanssa

Rypäleen mukaan 
Pinot Gris: keveyttä, hapokkuutta, sitrusta, vihreää omenaa, päärynää, kukkaisuutta; kypsää trooppista hedelmää, mangoa, melonia, myös pähkinää ja yrttejä, makeita mausteita, savua ja märkää villaa

Ruokana kanarisotto

Lyhyesti: maukas, monikäyttöinen viini

Kommentit 


M: Viinin väri on kaunis, lämmin kullankeltainen. Sen tuoksussa on makeita, kypsiä trooppisia hedelmiä, aprikoosia ja persikkaa, hieman pirteää limeä ja aavistus mausteita ja savua. Mukava hapokkuus tasapainottaa makeahkoa hedelmäisyyttä, muuten maku mukailee tuoksua kypsän makeilla trooppisilla hedelmillään, mangolla, ananaksella ja persikalla ja pienellä mausteisuudellaan. Yleisvaikutelma on makeahko hedelmäinen. Savusuolalla maustetun risoton kanssa viini toimii oikein hyvin, viinin makeus ja hapokkuus taittaa hyvin ruoan suolaisuutta ja rasvaisuutta. Jälkimaku on hapokas, hedelmäinen ja mausteinen. Mainio alle kympin viini saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kultaan vivahtava. Tuoksussa on sitrusta, trooppisia hedelmiä, hunajaa, persikkaa ja mangoa. Lämpenemisen myötä sitruksen määrä vähenee. Maku on makean hedelmäinen, persikkainen ja mangoinen. Maussa on myös hieman ananasta. Jälkimaku on sitruksisen hapokas. Viini sopi risoton kanssa oikein hyvin, mutta se toimisi myös sellaisenaan tai aperitiivina. Muita ruokavaihtoehtoja tälle viinille voisivat olla mausteiset aasialaiset ruoat sekä vaalea, rasvainen kala kuten siika. Erinomainen viini, arvosanaksi annan ++.

13. maaliskuuta 2018

Ladies Only "Pellolta pulloon" -viskitasting Teerenpelissä 8.3.2018

Naistenpäivän kunniaksi Teerenpeli järjesti Ladies Only -viskitastingin (20 €), jonka teemana oli "pellolta pulloon". Marjut päätti astua hetkeksi ulos omalta mukavuusalueeltaan, koska onhan lahtelaista tislaamoa kannatettava. Mitä viskeistä tietämätön sai tastingista irti?



Whiskytisle (63,5 %)

Tisle on tietenkin looginen aloitus, koska tisleestä kaikki alkaa - toisaalta suoraan tynnyristä tullut, yli 60 % vahvuinen, lähinnä öljyiseltä ja hieman viljaiselta pontikalta tuntuva kirkas juoma otti heti kaikki luulot pois. Eipä tätä ilokseen joisi, kuriositeettina sitä pystyi maistamaan pienenpienen tilkkasen verran. Vielä vaatii paljon treenaamista ennen kuin hyvän tisleen oppii erottamaan huonosta, nyt siitä huomasi lähinnä alkoholin polttelun.

Teerenpeli Single Malt Whisky 3 yo

Ensimmäinen varsinainen viski oli juuri viskille vaaditun kolmen vuoden iän saavuttanut single malt. 60 % viskistä on kypsynyt bourbontynnyrissä ja 40 % sherrytynnyrissä. Molemmat tynnyrit antavat viskiin eri aromeita: bourbon makeutta ja vaniljaa ja sherry hedelmäisyyttä ja mausteisuutta.

Teerenpelin kolmevuotias tuntui vielä nuorelta, se oli hieman pistävä ja jopa raa'an oloinen. Sen tuoksusta erotti silti kuivahedelmää, bourbontynnyrin tuomaa vaniljaa, pähkinää ja jopa hentoa kukkaisuutta, maussa tuntui kuivahedelmien lisäksi myös pähkinää. Ei tätä(kään) huvikseen joisi, ei ainakaan kovin paljon.

Teerenpeli Distiller's Choice Kaski (3-4 yo)

Edellistä viskiä hieman vanhempi Kaski on kypsynyt pelkästään sherrytynnyreissä. Sen ehkä yllättävästi makeahkossa tuoksussa oli voimakkaasti hedelmää ja vaniljaa, samoin maku oli makeahko ja suhteellisen helppo tällaiselle viskinyypälle. Kypsien ja kuivattujen hedelmien lisäksi maussa oli hedelmäkakkua, pähkinäsuklaata ja kinuskia. Tykkäsinkö tästä? Vaikea sanoa, mutta kyllä se edellisen voitti.

Teerenpeli Single Malt Whisky 10 yo

Tastingin viimeinen viski on Suomen ensimmäinen kymmenvuotias mallasviski. 85 % siitä on kypsynyt bourbontynnyreissä ja 15 % sherrytynnyreissä. Sen tuoksu oli mieto ja kukkainen, vaniljainen ja toffeinen. Vaniljaisuus jatkui myös maussa, jossa oli hedelmäisyyden lisäksi myös aavistus savua. En osaa sanoa, oliko tämä parempaa kuin edellinen, toisaalta viskit olivat samanlaisia ja toisaalta erilaisia ja suosikkia oli hankala valita. Ehkä tämä viimeinen oli kuitenkin parasta.

Savusta puheenollen - Teerenpeliltä on pian tulossa savuviski. Pitäisiköhän sitä kokeilla?



Summa summarum: avartava kokemus, mutta viski maistuu edelleen... no, viskille. Toki eri viskeistä erottaa jo eri aromeja, mutta hifistelytasolle pääseminen on vielä kaukana. Tietenkin Teerenpelin Pelicans-viski on parasta ikinä (köh), mutta maailman toiseksi parhaan viskin tai edes viskityylin löytämiseen menee vielä aikaa. Jostain on kuitenkin aloitettava!

PS. Seuraava "Pellolta pulloon" -tasting on 28.3.2018.

10. maaliskuuta 2018

Hardys Brave New World Shiraz Black Edition 2016


Hardys Brave New World Shiraz Black Edition 2016 
McLaren Vale, Australia; 100 % Shiraz; 14,98 €

Tuottaja Hardys

Etiketin mukaan "Wild ride to the dark side"

Rypäleen mukaan
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Ruokana ribsit ja halloumisalaatti

Lyhyesti: uuden maailman hilloinen Shiraz

Kommentit 

M: Uljaan uuden maailman viinin väri on läpinäkymätön ja syvänpunainen, reunojen sinerrys kertoo viinin olevan vielä nuorta. Viinin tuoksu on herukkaisen marjaisa ja makea, hieman savuinen ja mausteinen ja muistuttaa jossain määrin myös vadelmaveneistä. Viinin maku on marjaisen makea (viinissä onkin sokeria 12 g/l) ja sen tanniinit ovat pehmeät. Marjaisuus jatkuu jälkimaussa ja yhdistyy pieneen kielelle jäävään pippurisuuteen ja kahvisuuteen. Viini on helppoa kulauteltavaa ja toimi hyvin ribsien kanssa, kesällä sen voisi muutenkin valita grilliruoan seuraksi. Kympin viininä tämä olisi loistava ja arvostamme sen nimen mahdollistamia viittauksia sekä klassikkokirjojen että -musiikin suuntaan, mutta nyt se saa arvosanaksi 0.

J: Viini on väriltään syvänpunainen ja reunoiltaan hieman sinertävä. Tuoksu on hyvin marjainen, siitä voi erottaa mustaherukkaa, karhunvatukkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Marjojen lisäksi tuoksussa on mausteisuutta ja lakritsaa. Makeahko maku on aluksi herukkahilloinen ja mustikkainen, mutta muuttuu pian pippuriseksi. Tanniineja ei ole kovin paljoa. Jälkimaussa on pippuria, tummia marjoja ja tummaa suklaata. Ribsien kanssa viini sopi hyvin. Viini kävisi myös muiden kypsien liharuokien ja grilliruoan kanssa. Mediumiksi jätettyä pihviä varten tanniineja ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Salaatissa ollut paistettu ananas ei sopinut viinin kanssa, mutta viini pärjäsi jopa raa'alle tomaatille. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.


Reseptit


Ribsit

Tällä kertaa ostimme ajan puutteen takia valmiita ribsejä ja ne olivat ihan OK, mutta parhaimmat ribsit saa ensin keittämällä ja sen jälkeen paistamalla ne uunissa/grillissä. Oma reseptimme kehittyy koko ajan, katso esim. Lindemans Gentleman's Collection- tai Slayer Reign in Blood -arviot.

Halloumisalaatti (kahdelle)

Jäävuorisalaattia
2 tomaattia
125 g halloumia (tai koko 250 g paketti, tulee se syötyä)
1/2 ananas
marinoitua punasipulia

Marinoi punasipuli linkin ohjeen mukaan. Leikkaa halloumi ja ananas viipaleiksi, paista. Viipaloi tomaatit. Kasaa salaatti valmiiksi lautaselle ja nauti. Kastikkeeksi sopii suolalla ja pippurilla maustettu oliiviöljyn ja sitruunamehun sekoitus.

7. maaliskuuta 2018

Malduguns 1984



Mikä olut?
1984 (Malduguns ja Zagovor Brewery)
Oluttyyppi: American Red Ale
Valmistusaineet: sisältää ruismallasta
Alkoholia: 9,4 %
Katkeruus: 65 IBU
Hinta: 9,90 € ravintola Harakanpesässä

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä oluttyyppi lupaa?
Red ale on nimensä mukaisesti punertava pintahiivaolut. Aromeissa on yleensä maltaisuutta, karamellisuutta ja hedelmäisyyttä. Amerikkalaiset red alet ovat yleensä vahvasti humaloituja.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Latvialaisen Maldugunsin yhteistyössä venäläisen Zagovor Breweryn kanssa valmistama 1984 oli juomishetkellä Ratebeerin maailman parhaiden erikoisviljaoluiden listalla sijalla 14. Erikoisvilja on tässä tapauksessa ruis. Olut lupasi siis paljon.

Tumman kuparin värisen, samean oluen tuoksusta erottuvat selkeimmin greippi, ruis ja karamellisuus. Niiden taustalla on myös vähän yrttisyyttä. Katkerahko maku on tuoksun mukaisesti greippinen, rukiinen ja kuivahedelmäinen. Kokonaisuus tuntuu jopa vähän sahtimaiselta. Jälkimaku on greippinen ja hieman öljyinen. Alkoholi lämmittää, mutta ei maistu läpi. Vaikea sanoa, onko tämä oikeasti maailman 14. paras olut omassa kategoriassaan. Itse ainakin pidin 1984:stä eikä se pettänyt odotuksia. Arvosanaksi annan ++.

4. maaliskuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 6 - toimeksianto: bändit ja brändit

Viime vuoden syyskuussa alkanut olutblogien sessiokirjoitussarja pääsee tämän toimeksiannon myötä puolen vuoden kunnioitettavaan ikään. Meillä on ilo ja kunnia isännöidä tämänkertainen sessio, jonka aiheena on...



Bändit ja brändit


Kirjoituksissa voi keskittyä tai olla keskittymättä esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

Maistuuko lempibändin logolla koristeltu olut paremmalta kuin normibisse? Entä urheilujoukkueen tai muun idolin nimikko-olut? Kannattaako julkkisten ylipäänsä lähteä olutbisnekseen - onko kyseessä vain nimellä ja maineella rahastaminen vai aitoa innostusta? Voiko olut olla hyvää bändin ja brändin ansiosta tai siitä huolimatta?

Laajemmin ajateltuna: onko merkillä merkitystä? Millaisia mielikuvia brändit luovat (tai yrittävät luoda)? Kuinka ne vaikuttavat - oletko yllättynyt iloisesti tai pettynyt suuresti, vaaditko joiltakin brändeiltä enemmän tai odotatko toisilta vähemmän? Vastaavatko oluet imagoaan?

Kuka on tai on ollut olutmaailman rocktähti? Luuraako jossain tuntematon suuruus, joka olisi hypen arvoinen? Sinäkö? Onko sellaisia? Tarvitaanko sellaisia? Kuinka tähän tehtävänantoon saisi vielä ujutettua sanat "diskurssi" ja "paradigma"?

***
Julkaise juttusi viimeistään 28.3. tai niillä main (esimerkiksi 26.-28.3. välisenä aikana) ja laita linkki kommentteihin tai vinkkaa jutusta meille jollakin muulla tavalla. Koosteen julkaisemme 31.3.

Aikaisemmat sessiot ovat:

Sessio #1: Keskiolut / Tuopillinen, alustus ja kooste
Sessio #2: Olut ja penkkiurheilu / Olutkellari, alustus ja kooste
Sessio #3: Suosikkijouluolueni / Helppoa juotavaa, alustus ja kooste
Sessio #4: Kotimaiset vs. ulkomaiset oluet / Ölmönger, alustus ja kooste
Sessio #5: Olutmatkailu / Arde arvioi, alustus ja kooste

3. maaliskuuta 2018

Alsacen viininäyttely 7.2.2018

Alsacen viininäyttely järjestettiin tänä vuonna ravintola Sipulin talvipuutarhassa (10 €). Näytteilleasettajia oli kaikkiaan 22 ja viinejä runsaasti, joten ehdimme tutustua vain osaan niistä. Jussi keskittyi Rieslingeihin ja Gewürztraminereihin, Marjutin listalla olivat kuohuvat ja Pinot Gris't.

Tässä muutamia poimintoja:


Jean-Baptiste Adam

Jean-Baptiste Adamin crémantien lisäksi mieleen jäi kaksi valkoviiniä.

Grand Cru Kaefferkopf - Blend 2016 Cuvee Traditionelle: viinin aromimaailmassa yhdistyivät parfyymisuus, mineraalisuus ja trooppiset hedelmät.

Grand Cru Kaefferkopf - Riesling 2014: kypsää hedelmäisyyttä, ananasta ja limeä. Jälkimaku oli sitruksinen.
Kaefferkopf sai Grand Cru -statuksen vasta 2006 ja se on Altenberg de Bergheimin lisäksi ainoa Alsacen Grand Cru, jossa sallitaan viinirypälelajikkeiden (Gewürztraminer, Pinot Gris, Riesling) sekoittaminen.


Dopff au Moulin

Vuodesta 1574 asti Riquewihrissä asunut Dopffin suku aloitti viininviljelyn 1600-luvulla, joten talon perinteet ovat pitkät ja sen huomaa kyllä. Heidän ansiotaan on myös Crémant de Alsace -viinien kehittäminen. Crèmantien sijaan haluaisimme kuitenkin nostaa esille Gewüztraminerin.

Grand Cru - Gewürztraminer 2015: makean persikkainen, mausteinen ja hieman limettinen. Tuoksussa oli myös aavistus vaniljaa, vaikka viini käytetään terästankeissa.


Dopff & Irion

Myös Dopff & Irion sijaitsee Riquewihrissä Dopff au Moulinin lailla - sama nimi ole sattumaa, vaan samasta suvusta on kysymys. Dopff & Irion perustettiin vuonna 1945 näiden perinteikkäiden viinisukujen jäsenten avioliiton myötä, mutta nuoresta iästään huolimatta tila on jo ehtinyt kerätä mainetta ja kunniaa.

Riesling 2012 - Grand Cru Schoenenbourg: viinijoogassa meille mainostettiin pitkään Dopff & Irionin Grand Cru -Rieslingiä, joten pitihän se maistaa nyt, kun siihen oli oiva tilaisuus - eikä se pettänyt. Grand Cru -viinit olivat tapahtumassa erinomaisia, niin tämäkin. Viinissä oli kaikki se, mitä pitääkin: mahtava petroolisuus ja sitruksinen hapokkuus, runsasta vaaleaa hedelmää, omenaa, aprikoosia ja hunajaa.

Pinot Gris 2009 - Grand Cru Vorbourg: tämäkin oli mainio, mausteinen, makea, keltaluumuinen ja persikkainen.


Leon Beyer

Pinot Gris 2010 - Comtes d'Eguisheim: huisan aromikas viini, uskomattoman runsas tuoksu ja maku, pitkä jälkimaku. Hieman savuinen, loistava hapokkuus, vaaleaa trooppista hedelmää, hunajaa ja mausteita.

Comtes d'Eguisheim Gewürztraminer 2008: tuoksultaan makeahko viini, jonka aromeissa on hunajaa, pähkinää ja aprikoosia. Maku oli kuitenkin hapokkaampi kuin tuoksu antoi ymmärtää.


Domaine Gérard Neumeyer

Pinot Gris 2015 - Lieu-dit Schaefferstein: muistiinpanoissa lukee lyhyesti "hyvää!" Hieman savuinen ja mausteinen, mutta raikas Pinot Gris sai pisteitä myös söpöstä etiketistään (kuten myös Riesling).

Muscat 2015 - Ottonel: makean hedelmäinen, hunajainen ja aprikoosinen viini sopisi vaikka jälkiruokien seuraksi.


Wolfberger

Crémant d'Alsace Riesling Brut: Wolfbergeriin voi aina luottaa, niin nytkin. Erityisesti voisimme mainita listan ulkopuolella olleen, Rieslingistä tehdyn raikkaan ja rapsakan hapokkaan crémantin.

1. maaliskuuta 2018

Hiisi Pöllöhillo Stout



Mikä olut? 
Hiisi Pöllöhillo (Panimo Hiisi)
Oluttyyppi: stout
Valmistusaineet: talkkunajauhoa lisätty mäskäyksen aikana, maustettu mustikkamehulla
Alkoholia: 6,3 %
Katkeruus: 39 EBU
Väri: 70 EBC
Kantavierre: 16.3 °P
Hinta: 4,90 € Alkossa

Mitä panimo lupaa?
Pöllöhillo on viekkaan paahteinen olut - talkkunan ja mustikan pehmeä liitto.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Stout on tumma pintahiivaoluttyyppi, jonka valmistamisessa käytetään paahdettua, mallastamatonta ohraa. Stoutissa on usein paahteisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa. Milk stoutiin on lisätty maitosokeria eli laktoosia. Oluthiiva ei pysty hyödyntämään laktoosia käymisessä, joten se jää olueeseen antamaan makeutta.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Pöllöhillo on yksi Alkoon helmikuussa tulleista käsityöoluista.  Nimi viittaa mustikkapöperöön eli mustikkasurvoksen ja talkkunajauhon sekoitukseen, jota kutsutaan myös pöllöhilloksi.

Tummanruskean, lähes mustan oluen pinnalle muodostuu kaadettaessa hieman beigeä vaahtoa, joka katoaa pian. Tuoksua hallitsee kahvinen paahteisuus, taustalta erottuu hieman makeaa mustikkaisuutta. Maku on aluksi mustikkahilloinen, mukana on myös laktoosin tuomaa makeaa maitoisuutta ja häivähdys tummaa suklaata. Maku muuttuu pian paahteisemmaksi ja makeus häviää. Jälkimaku on kahvinen ja mustikkainen. Mukavan marjainen stout, arvosanaksi annan +.