28. huhtikuuta 2018

Henry of Pelham Sibling Rivalry White 2016



Henry of Pelham Sibling Rivalry White 2016 
VQA Niagara Peninsula, Kanada; Riesling, Chardonnay, Gewürztraminer; 13,26 €

Tuottaja Sibling Rivalry
Sibling Rivalry on Henry of Pelhamin omistajien, Speckin veljesten uusi projekti. Sen tavoitteena on tuottaa laadukasta, mutta edullista viiniä. Sarjaan kuuluvat tällä hetkellä puna-, valko- ja roseeviini. Veljeksiä on kolme ja kas vain, myös jokainen sarjan viini on tehty kolmesta eri rypälelajikkeesta.

Etiketin mukaan perhebisnestä

Rypäleiden mukaan
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa

Ruokana sekalaista raclette-grillattavaa

Lyhyesti: kiva, mausteinen ruoan seuraksi sopiva valkoviini

Kommentit 

M: Sisaruskateus inspiroi aina, samoin kanadalaiset viinit - ja kun ne yhdistetään, pullo lähti saman tien mukaan Alkosta. Viinin aromaattinen tuoksu on mausteinen ja hedelmäinen, ananakseen ja muihin trooppisiin hedelmiin sekoittuu makeita mausteita ja hieman voita. Sitrus keventää muuten hieman raskaan oloista tuoksua. Samat aromit jatkuvat maussa ja täydentyvät hunajalla ja kirpeillä marjoilla, karviaisella ja herukalla. Suutuntuma on hitusen raskas ja tahmea, jälkimaku on mausteinen.

Kolmen rypäleen sekoitus oli mielenkiintoinen. Ensin epäilin mausteisuutta tammitetun Chardonnayn syyksi, mutta viini on käynyt terästankeissa, joten arvaus meni pieleen ja seuraavaksi epäillyksi päätyi mausteisuudestaan tunnettu Gewürztraminer. Rieslingiä ei sekoituksesta olisi heti bongannut, ehkä se oli mukana tuomassa sopivaa hapokkuutta. Aavistuksen makea (sokeria 12 g/l) viini sopi sekalaisten raclette-grillissä paistettujen naposteltavien seuraksi hyvin, se ei kavahtanut tomaatteja, punasipulia tai suolakurkkuakaan ja passasi hyvin marmorifileenkin kanssa. Arvosanaksi viini saa 0.

(Koska olen myös itseironisesti hersyvän hauska, ostin tätä siskolleni ja veljelleni joululahjaksi, mutta vielä en ole saanut viiltävää palautetta siitä, maistuiko viini.)

J: Aromaattisessa tuoksussa on kypsää hedelmää, omenaa, päärynää ja hunajaa. Limettisyys tasapainottaa tuoksua mukavasti. Hedelmäinen maku toistaa tuoksun aromeja. Maussa on myös hieman karviaista ja valkoherukkaa. Kohtuullisen hapokkaassa jälkimaussa on aavistus vaniljaa. Gewürztraminer hallitsee viinin aromipalettia. Rieslingin huomaa hapokkuutena, mutta Chardonnay tuntuu jäävän täysin sivuosaan. Raclette-grillissä paistettujen ruokien kanssa viini toimi melko hyvin. Viini pääisi ehkä paremmin oikeuksiina aasialaisten, hieman mausteisten ruokien kanssa. Ihan mukava viini, arvosanaksi annan 0.

26. huhtikuuta 2018

Grand Champagne Helsinki 2018

Kuva: Tarja Sipiläinen

Jälleen kerran koitti Grand Champagne Helsingin aika. Kävimme paikan päällä lauantaina 21.4. eli tapahtuman viimeisenä päivänä. Olimme varanneet paikat vain Special Club -tastingiin (60 €), muuten ohjelmassa oli vapaata surffailua.

Special Club


Special Club eli Club Trésors de Champagne on vuonna 1971 perustettu pienten samppanjantuottajien/artesaanituottajien yhdistys, joka haluaa tuottaa erittäin laadukkaita, tiukat kriteerit täyttäviä samppanjoita. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 28 tuottajaa, joista pääsimme tutustumaan neljään.


Moussé Fils Spécial Club 2013
(100 % Meunier)

Moussé Fils Spécial Club 2013 oli tummasävyinen ja täyteläinen. Sen paahteinen tuoksu vaikutti jopa aavistuksen raskaalta ja tarjosi kypsiä hedelmiä, kuten omenaa sekä punaisia marjoja, punaherukkaa ja karpaloa. Runsas maku jatkoi tuoksun linjoilla ja sen sitrus jäi tuntumaan jälkimakuun. Mielenkiintoinen aloitus.

A. Margaine Spécial Club 2011
(90 % Chardonnay, 10 % Pinot Noir)

A. Margaine Spécial Club 2011 oli puolestaan hapokas ja raikas ja tarjosi pienen paahteisuuden lisäksi limeä. Tästä oli vaikea sanoa mitään erityistä, kiva samppanja kaiken kaikkiaan. A. Margainen samppanjoista tämä miellytti Jussia enemmän.

A. Margaine Spécial Club 2012
(90 % Chardonnay, 10 % Pinot Noir)

A. Margaine Spécial Club 2012 oli vuoden nuorempi kuin edellinen, mutta vuosikerran vaikutuksen huomasi hyvin: samppanjan tuoksu tuntui kypsemmältä kuin vuotta vanhemman samppanjan. Sen aromeissa oli omenaa, greippistä hapokkuutta ja yrttejä. Kiva samppanja tämäkin, A. Margainen samppanjoista Marjutin suosikki.

Pierre Gimonnet Grands Terroirs de Chardonnay Spécial Club 2012
(100 % Chardonnay)

Pierre Gimonnet Grands Terroirs de Chardonnay Spécial Club 2012 oli kiinnostava: sen tuoksu oli paahteinen, appelsiininkuorinen ja omenainen, mutta maku oli sitruksisempi, pirteämpi ja hapokkaampi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Tuoksun ja maun välinen kontrasti oli hauska.



Moussé Fils Spécial Club 2012
(100 % Meunier)

Viides samppanja oli samalta valmistajalta kuin ensimmäinen, mutta vuoden vanhempi. Ennakkotietojen mukaan tastingissa piti olla vuosikerrat 2011 ja 2012, mutta samppanjat olivatkin hypänneet vuotta nuoremmiksi.

Ensimmäisen samppanjan lailla myös Moussé Fils Spécial Club 2012:n tuoksu oli tummasävyinen, runsas ja paahteinen, mutta siitä havaitsi nyt myös kinuskia ja kypsää omenaa, samoin maussa oli tuoksun aromien lisäksi pähkinää. Kahdesta Moussé Filsin samppanjasta tämä oli enemmän meidän mieleemme.

J. Lassalle Spécial Club 2012
(30 % Chardonnay, 48 % Meunier, 22 % Pinot Noir)

J. Lassalle Spécial Club 2012 vei taas eri tunnelmiin. Sen kepeässä ja kukkaisessa tuoksussa oli valkoherukkaa ja vihreää karviaista ja samat aromit jatkuivat myös maussa sitruksen ja raparperin lisäksi. Elegantti samppanja.

Pierre Gimonnet Millésime de Collection Spécial Club 2008
(100 % Chardonnay)

Pierre Gimonnet Millésime de Collection Spécial Club 2008:n tuoksu oli neljä vuotta nuoremman parinsa tavoin aavistuksen paahteinen, sen lisäksi kinuskinen, päärynäinen ja meloninen. Samalla tavoin hapokkuudellaan ja raikkaudellaan yllättävässä maussa oli lisäksi sitrusta ja mantelia. Tämä oli Pierre Gimonnet -parivaljakosta suosikkimme.

J. Lassalle Spécial Club 2008
(30 % Chardonnay, 48 % Meunier, 22 % Pinot Noir)

Viimeisen samppanjan, J. Lassalle Spécial Club 2008:n, tuoksussa oli kinuskia, toffeeta ja uuniomenaa. Jos edellinen samppanja oli päärynää kinuskikastikkeen kanssa, tämä oli mehevää uuniomenaa. Samppanjan pehmeässä ja täyteläisessä maussa oli paahteisuuden lisäksi greippistä hapokkuutta. Tämä oli ehdottomasti suosikkimme koko tastingin samppanjoista (ja sai kehuja muiltakin sitä maistaneilta, koska suositus lähti Whatsappissa saman tien).

Muita samppanjoita



Marjut: tuntui siltä, että tänä vuonna lasiin päätyivät vanhat tutut - tosin vanha suosikkini Amour de Deutz oli tänä vuonna Rare and Fine -pullo ja osuin tiskille kolme varttia liian aikaisin, joten jäin ilman. Ehkä tuttujen samppanjoihin turvautuminen oli helppo ratkaisu: kun tarjolla on todella paljon kaikkea, tuttu nimi tuntuu turvalliselta, vaikka oikeasti viisaampaa olisi ollut kokeilla uusia samppanjoita nyt, kun siihen oli mahdollisuus.

Toisaalta Krug Grande Cuvèe oli vaan hyvää, samoin pahinta Amourin puutetta kompensoinut Deutz Brut 2006. Bollinger R.D. 2004 piti maistaa, koska kaikki muutkin kokeilivat uutta vuosikertaa - ja olihan se taattua Bollingeria. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin kovin herkullinen De Sousa Cuvee Umami.


Jussi: Jos James Bond -fani käy samppanjatapahtumassa, on pakko juoda Bollingeria. Sen vuoksi lasiin päätyi Bollinger La Grande Année Brut 2007. Paahteinen, sitruksinen, kypsän omenainen ja mineraalinen samppanja oli erinomaista. En kieltäydy kahdesti tästä samppanjasta.

Rosésamppanjoista maistuivat parhaiten Palmer & Co Rosé Réserve Champagne Brut ja Nicolas Feuillatte Palmes d'Or Rose Brut. Molempien aromimaailmassa oli punaisia marjoja ja vadelmaa, mutta Palmer & Co oli paahteisempi.

Kiitämme:
  • runsasta valikoimaa
  • hyvää ruokaa
  • hyvää seuraa

Moitimme:
  • kahvipaikan puuttumista
  • omaa suunnatonta haahuiluamme, olisi pitänyt suunnitella paremmin

Koska tapahtumaa on analysoitu ja monet samppanjat kehuttu jo aiemmin ja olemme edelleen samaa mieltä, tässä aikaisempia tunnelmia:

Seuraava Grand Champagne Helsinki on 9.-11.5.2019.

24. huhtikuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 7 - olutcocktailit

Olutblogisessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Seitsemännen osan alusti Tuopin ääressä, ja teemana ovat olutcocktailit, joita myös hoptaileiksi kutsutaan.

Siispä mekin suuntasimme kokeilevaan keittiöömme testaamaan, mitä (klassikko)cocktailien pohjalta saisi aikaan. Seuraavana testituloksia ja pohdintaa sekä mukahassuja uusia nimiä.

Klassikot



Black Velvet

8 cl samppanjaa
8 cl Guinnessia

Valmistus: kaada lasiin ensin samppanja, sitten Guinness. Voit yrittää kaataa Guinnessin samppanjan päälle vaikkapa lusikan kautta, jotta valmis drinkki olisi kauniisti kaksikerroksinen ja -värinen - käytännössä se ei kuitenkaan onnistu, ei ainakaan heti, ja juomat sekoittuvat saman tien.

Perinteisessä Black Velvet -drinkissä on puolet samppanjaa, kuohuviiniä tai siideriä ja puolet Guinnessia. Jos drinkki perustuu Marjutin suosikkeihin, se ei voi olla huono, eihän? Valmistelu vaati ajatustyötä: ensin pohdimme, olisiko paahteinen samppanja toiminut paahteisen oluen kanssa parhaiten vai olisiko paahteisuutta ollut liikaa - ja sitten päädyimme nappaamaan satunnaisen pullon Bouché Pere & Fils Blanc de Blancsia (non-vintage).

Drinkin tuoksussa on samppanjaa, jälkimaussa vuorottelevat Guinness ja samppanja. Mielenkiintoisen drinkin maku tuo mieleen myös ruismarjapuuron. Oluen maltaisuus ja pieni paahteisuus toimivat jännästi viinin hapokkuuden ja sitruksisuuden kanssa. 1+1 ei kuitenkaan ole 3, joten jatkossakin samppanja menee samppanjana ja Guinness Guinnessina.


Black & Tan 

1/2 lageria
1/2 Guinnessia

Valmistus: kaada lasiin ensin lager ja sitten Guinness varovasti niin, että lasissa näkyy selkeästi vaalea ja tumma kerros. (Käytäntö: ks. yllä.)

Koska Guinnessia jäi, testiin päätyi myös puolet tummaa ja puolet vaaleaa olutta sisältävä sekoitus Black & Tan. Se maistui lähinnä tummalle Velkopopovický Kozel Černýlle.


Tango

1/2 appelsiinilimonadia
1/2 lageria
(sitruunamehua)

Valmistus: kaada lasiin.

Radler ("pyöräilijä") on klassinen oluen ja virvoitusjuoman sekoitus, josta on useissa eri maissa omia versioita. Sen muunnelmista testiin pääsi Tango eli puolet appelsiinilimonadia ja puolet olutta sisältävä sekoitus - tosin joissakin maissa Tango viittaa myös karviaismarjaa sisältävään sekoitukseen. Muita muunnelmia ovat mm.
  • sitruunalimonadi - Alsterwasser / Weizenradler (vehnäolut) / clara
  • cola - Diesel / Dirty Diesel (IPA) / Cola-Weizen (vehnäolut) / mazout (pilsner)
  • ginger ale - Shandy
Juoman tuoksu on kevyen maltainen ja appelsiininen. Maku on raikkaan appelsiininen, olut taittaa kivasti limonadin sokerista makeutta. Jälkimaku kallistuu hieman maltaisen puolelle. Tango on ihan kiva kesäinen janojuoma, mutta tango ei vielä taittuisi sen jälkeen. Jos maku tuntuu liian makealta, pieni loraus sitruunamehua auttaa asiaa.

Hitit



Mansku 

5 cl Jaloviina Tammea
2 cl vermuttia (meillä Martini Bianco)
3 cl IPA-olutta (esim. Koff)
jäitä
koristeeksi cocktailkirsikka

Valmistus: sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin, koristele cocktailkirsikalla (tai jätä kirsikka pois, jos et tykkää).

Emme voineet vastustaa kiusausta, joten nimesimme Manhattan-drinkin muunnelman lukuisien Mannerheiminteiden ja -katujen mukaan. Drinkin tuoksu on vahvasti jaloviinainen, samoin Jaloviina ja vanilja maistuvat vahvasti, IPA ei niinkään. IPA:n määrän lisääminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesta paransi makua, kun mukaan tuli hieman greippistä katkeruutta - 3 cl on vain pieni tilkka eikä tunnu muun alkoholin joukosta oikeastaan yhtään, joten IPA:an ei kannattane suuremmin panostaa.


Kosmopoliitne maasikas

2,5 cl vodkaa (meillä Russki Standart Platinum)
4 cl Pühaste Lime Gosea
3 mansikkaa (2 drinkkiin, 1 koristeeksi)
joko tilkka sitruunamehua tai sokerisiirappia (puolet sokeria, puolet vettä, keitä kasaan)
jäitä

Valmistus: murskaa 2 mansikkaa. Sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin ja koristele mansikkaviipaleilla.

Sinkkuelämää-sarjasta tuttuun, alkuperäiseen Cosmopolitaniin tulee mansikan sijaan karpalomehua, mutta tämä muunnelma toimii myös oikein hyvin. Drinkin maku on mansikkainen ja kotimaisten mansikoiden aikaan todennäköisesti vielä parempi kuin nyt, kun mansikat ovat kyllä kookkaita, mutta melko mauttomia. Sellaisenaan drinkki ei ollut oikeastaan makea eikä hapan, joten sen makua voi säätää happamammaksi lisäämällä tilkan sitruunamehua tai makeammaksi lisäämällä sokerisiirappia.


Marja-Riitta

2 cl tequilaa (meillä Ocho Blanco Puerta del Aire Tequila)
2 cl Triple Seciä (tai muuta sitruslikööriä)
4 cl Pühaste Lime Gosea
jäitä
lasin reunaan sitruunan mehua ja suolaa

Valmistus: sivele lasin reuna sitruunan mehulla ja pyöräytä suolassa lautasella, jotta saat lasiin koristeellisen suolareunan. Sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin.

Margaritaan perustuva drinkki toimii varsinkin suolan kanssa. ¡Ay, caramba! Pieni määrä olutta ei muun alkoholin ohella maistu oikeastaan yhtään, joten makuun vaikuttavat enemmän tequila ja Triple Sec.


Poliittisesti korrekti tumma itänaapuri ("Perestroika")

4 cl vodkaa  (meillä Russki Standart Platinum)
10 cl Thornbridge Fikaa (tai muuta mahdollisimman kahvista stoutia)
10 cl Colaa, jos haluat drinkin jatkettuna
jäitä

Valmistus: kaada vodka jäiden päälle lasiin, lisää olut (ja Cola).

Laiskan miehen Musta ryssä on helppo ja käytännössä U-Boot ilman shottilasia: vodkaa ja kahvin makuista stoutia kahviliköörin sijaan. Niinpä drinkki maistuu vain oluelle. Drinkin voi myös jatkaa Colalla, mikä tuo juomaan makeutta ja teki testiryhmämme mielestä drinkistä parempaa.


Gin & IPA

4 cl giniä (meillä Ägräs Abloom Gin)
2 cl (veri)greippimehua
12 cl Arctic Fuel IPA:a
jäitä
koristeeksi greippiviipale

Valmistus: sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin jäiden päälle. Koristele greippiviipaleella.

Gin & Tonicia myötäilevän drinkin tuoksussa on lähinnä greippistä hedelmäisyyttä, samoin maku on greippisen hedelmäinen. Gini maistuu jälkimaussa, mutta mukana on myös havua ja hedelmäisyyttä. Katkeraa on ja raikasta, IPA toimii yllättävän hyvin tonicin korvikkeena. Drinkki on yllättävän hyvä, tätä voisi juoda toistekin. IPA:ksi kannattaa valita hedelmäinen IPA, samoin ginissä pitää olla makua.


Hop Collins

4 cl giniä (meillä Ägräs Abloom Gin)
2 cl greippimehua
2 cl sokerisiirappia (50/50 vettä ja sokeria, keitä kasaan)
10 cl Arctic Fuel IPA
jäitä
koristeeksi vadelma

Valmistus: sekoita shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin. Koristele vadelmalla.

Tom Collinsiin perustuva drinkki on aluksi makean hedelmäinen, mutta sen jälkimaku on katkera. Sokerisiirappia ei ehkä tarvitse kuin 1 cl ohjeen 2 cl sijaan - tai hurjimmat voivat korvata sokerisiirapin hunajalla. Kesäinen juoma, toimii! Jos et tykkää Gin & IPA:n katkeruudesta, kokeile tätä.

Hudit



Stadin muuli

12 cl Stadin Ginger Pale Alea (tai muuta inkiväärin makuista olutta)
2 cl limemehua
4 cl vodkaa  (meillä Russki Standart Platinum)
jäitä
koristeeksi limeä

Valmistus: täytä lasi jääpaloilla, lisää vodka, limemehu ja olut. Koristele limellä.

Moscow Mulesta inspiraationsa hakeneen drinkin tuoksu on lähinnä limettinen. Koska olut ei ole voimakkaasti inkiväärin makuinen, se ei tunnu myöskään maussa, vaan lime hallitsee. Myöskin inkiväärilimonadin tuoma Moscow Mulen makeus puuttuu. Jälkimaku on maltainen ja katkera, ja kokonaisuus jäi hieman latteaksi. Alkuperäistä paremmin muistuttavan drinkin voisi saada käyttämällä hyvin inkivääristä olutta ja/tai lisäämällä mukaan sokerista inkiväärisiirappia, mutta emme jaksaneet lähteä iteroimaan uutta versiota. Tässä meni hyvä olut (ja vodka) ihan hukkaan.


Tequila Päikesetõusu

4 cl tequilaa (meillä Ocho Blanco Puerta del Aire Tequila)
1 cl grenadiinia
15 cl Pühaste Lime Gosea

Valmistus: kaada tequila ja grenadiini lasiin, lisää olut.

Drinkin maku on mieto, oluen maku katoaa eikä juoma maistu oikeastaan millekään. Vaikka Pühaste Lime Gose onkin hyvää, se ei korvaa Tequila Sunrisen appelsiinimehua. Ei jatkoon.


Summa summarum

Oluen käyttäminen drinkkien ainesosana epäilytti etukäteen. Kokeilujen perusteella olut kuitenkin sopii drinkkeihin, jos vain tietää mitä tekee. Perinteisten drinkkien ainesosien korvaaminen niitä maultaan muistuttavilla oluella ei välttämättä toimi. Oma haasteensa tulee eri oluttyyleistä sekä oluiden makuprofiilien erilaisuudesta saman oluttyylin sisällä. Esimerkiksi Musta ryssä olisi luultavasti ollut täysin erilainen, jos Fikan tilalle olisi valittu joku toinen kahvistout. Olutdrinkkejä voisi kokeilla toisenkin kerran, sillä oluttyylejä on vielä kokeilematta. Vehnäoluesta saisi varmaan kehitettyä kesäisen drinkin.

21. huhtikuuta 2018

Benjamin Bridge Brut



Benjamin Bridge Brut (NV)
Kanada; L'Acadie Blanc, Chardonnay, Pinot Noir, Seyval Blanc; 30,31 €

Tuottaja Benjamin Bridge
Nova Scotiassa, Kanadassa sijaitseva Benjamin Bridge Estaten viinitila on tehnyt kuohuviinejä vuodesta 2002 alkaen. Nyt maistelussa oleva Brut on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sekoitettu useista varastoviineistä, joista vanhin on vuodelta 2002.

Etiketin mukaan sitrusta, savuisuutta, suolaisuutta ja mineraalisuutta

Rypäleiden mukaan
L'Acadie Blanc: L'Acadie Blanc on kanadalainen hybridi, vuonna 1953 kehitetty Cascaden ja Seyve-Villard 14-287:n risteytys. Sitä viljellään eniten Nova Scotiassa ja jonkin verran myös Ontariossa ja Quebecissä. Lajiketta käytetään useimmiten sekoiteviineissä. Se tuottaa ryhdikkäämpiä viinejä kuin muut kanadalaiset valkoiset rypälelajikkeet. Rypäleen aromeissa on kukkaisuutta, hunajaa, omenaa, sitrusta, ruohoa ja mineraalisuutta.
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan/kuohuviiniin eleganssia.
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa.
Seyval Blanc: Seyval Blanc on Ranskassa vuonna 1921 kehitetty hybridi. Sen aromeissa on sitrusta, kuten greippiä, mineraalisuutta, heinää, melonia ja vihreää omenaa.

Ruokana sekalaista raclette-grillattavaa

Lyhyesti: runsaan omenainen ja mineraalinen kuohuviini

Kommentit 

M: Tässähän on maukas viini! Sen tuoksu on ensinuuhkaisulla runsaan ja kirpeän omenainen, mutta se ei jää siihen. Greippisen sitruksisessa ja hapokkaassa tuoksussa on havaittavissa myös mineraalisuutta ja mukavaa hedelmäisyyttä sekä juuri leikattua ruohoa. Samat aromit jatkuvat maussa, josta mielipide vaihtuu joka kulauksella: toisaalta maku on hapokas ja pirteä, toisaalta kypsän hedelmäinen. Omenaisuus on monipuolista, maussa vihreä omena vuorottelee omenasoseen kanssa ja välillä mukana tuntuu myös trooppisia hedelmiä, mangoa ja ananasta sekä sitrusta ja mineraalisuutta. Sitrus ja omena jatkuvat myös jälkimaussa kaneliomenan ja omenapiirakan muodossa, ja aivan lopuksi kielelle jää pieni mineraalisuus.

Kokonaisuus on pirteä, runsas ja tasapainoinen. Kyllä tämä kuohuviini pärjää samppanjallekin (varsinkin, jos omenaisuus miellyttää). Arvosanaksi Benjamin Bridge Brut saa +.

J: Tuoksussa on runsaasti vihreää omenaa ja limeä. Niiden taustalta erottaa myös paahteisuutta, mineraalisuutta ja tuoretta ananasta sekä vähän persikkaista makeutta. Hapokas maku on kevyen omenainen ja limettinen. Hieman paahteinen jälkimaku on vahvasti sitruksinen sekä omenainen. Hapokkuuden ansiosta viini sopi juustolla kuorrutettujen raclette-ruokien kanssa. Viini voisi sopia myös äyriäisten kanssa tai sellaisenaan seurustelujuomana. Korkeahkon hinnan vuoksi arvosanaksi jää 0.

19. huhtikuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 10.4.2018: illallinen

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa syötiin kolmen ruokalajin illallinen (65 €). Viinit oli valinnut Basen sommelier Elijah Nelson.



Amuse-bouche: Parsapannacotta
Champagne de Castelnau Cuvée Brut (Chardonnay, Pinot Noir; Ranska)

Alkumaljana tarjottiin mukavan kuivaa ja hillityn paahteista Champagne de Castelnau Cuvée Brutia. Raikas samppanja sopi hyvin alkumaljaksi eikä säikähtänyt silloinkaan, kun saimme sen seuraksi keittiön tervehdyksenä parsapannacottaa. Päällä ollut parsa oli ehkä hieman aavistuksen liian al dente, mutta muuten suolainen pannacotta oli hyvää ja lupaava aloitus.



Jokirapukeittoa, hiillostettua lohta ja tillivaahtoa
Marieta Albariño 2016 (Espanja)
Siefersheim Scheurebe Trocken 2016 (Saksa)

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli tomaattinen jokirapukeitto, jonka päällä oli mukavasti hiillostettua lohta. Viinikandidaatteja oli kaksi: puolimakea espanjalainen Marieta Albariño ja hapokas saksalainen Siefersheim Scheurebe.

Marieta Albariño oli lupausten mukaisesti hieman makea, hedelmäinen ja kukkaisa, mutta myös hapokas. Sen raikkaassa tuoksussa oli kypsää hedelmää, karviaista, omenaa ja sopivasti sitrusta, samat aromit jatkuivat myös maussa. Viinin suutuntuma oli öljyinen ja hieman viipyilevä.

Olimme juuri edellisenä päivänä ehtineet tutustua eri Scheurebeihin Riesling & The Other Grapes -tapahtumassa ja havaita ne hyviksi, joten oli mukavaa, että ruoan kanssa tarjolla oli tapahtumassa väliin jäänyt Siefersheim Scheurebe. Sen aromit muistuttivat Sauvignon Blancista: kirpeässä ja hapokkaassa viinissä oli havaittavissa herukanlehteä, nokkosta ja ruohoa. Toisaalta se ei muistuttanut kuitenkaan liian Sauvignon Blancia (onneksi!), vaan oli mukavan hedelmäinen, sitruksinen ja jopa seljankukkainen.

Seurueemme oli yksimielinen: Albariño sopi ruoan seuraksi paremmin pienen makeutensa ansiosta, mutta sellaisenaan Scheurebella oli parempi dokabiliteetti.



Karitsan paahtopaistia, puy-linssejä ja valkosipulikastiketta
Chianti Riserva Renzo Masi 2014 (95 % Sangiovese, 5 % Colorino; Italia)
Meinklang Blauburgunder 2016 (Itävalta)

Pääruokana oli maukasta ja mureaa karitsaa, jonka seurana oli herkullisia linssejä ja kastiketta, jota santsasi mielellään reilun kauhallisen. Nytkin ruoan seurana oli kaksi erilaista viiniä: Chianti Riserva Renzo Masi ja Meinklang Blauburgunder.

Chianti Riserva Renzo Masi oli maukas ja Chiantille tyypillisesti siitä havaitsi karpaloa, kirsikkaa, luumua ja nahkaa. Samaan aikaan sekä hapokas että tanniininen viini oli jo miellyttävästi kehittynyt, oikein kiva.

Meinklang Blauburgunder (eli Itävallan Pinot Noir) taas yllätti - jopa niin, että meidän päätymme pöydästä päätyi improvisoimaan oman version Rammsteinin Mein Teilista. Biodynaamisesti viljellyn viinin pullokohtaiset erot olivat suuria: pullon yläosasta lasiin kaatui makean mustikkaista ja boysenmarjaista, tuoksultaan melkeinpä portviinimäistä viiniä, kun taas myöhemmin kaadetuista laseista löytyi enenevässä määrin metsänpohjaa ja tallia ja pöydän toisesta päästä huudeltiin jopa keitettyä kaalia. Hapokkuudesta olimme kaikki suunnilleen samaa mieltä.

Seurueestamme kaikki valitsivat ruoan seuraksi lisää Chiantia - paitsi erilainen nuoremme Jussi, joka päätyi Blauburgunderiin.



Meule du Jura -juustoa

Ennen jälkiruokaa tarjoiltu Meule di Jura -juusto oli hyvää, mutta olisipa sen kanssa saanut viikunahilloa. Tai pähkinöitä. Tai jotain.

Suklaamarkiisia, vadelmasorbettia ja mantelicrumblea
Elio Perrone Bigarò (Moscato, Brachetto; Italia)

Toisaalta se, mitä juustosta jäi puuttumaan, päätyi jälkiruoan aikana monikertaisesti lautaselle. Vadelmasorbetti oli marjaisaa ja raikasta ja suklaamarkiisi - ällistyttävää kyllä - melkein jopa liian tuhtia ja suklaista. Mantelicrumblea olisi voinut syödä kipollisen sellaisenaan.

Jälkiruokaviinimme Bigarò oli pirskahteleva ja puolukkainen, hyvin helppoa ja hauskaa juotavaa. Vaikka siinä oli sokeria 125 g/l, sopiva hapokkuus tasapainotti kuitenkin mansikkaista ja kukkaista makua. Lisäksi viinissä on alkoholia vain 5 % eli teoriassa sitä voisi saada lähikaupasta!

Summa summarum: hieno illallinen viineineen ja vain 30 € tavallista viiniklubia kalliimmalla.

17. huhtikuuta 2018

Riesling & The Other Grapes 9.4.2018

Saimme Saksan viinitiedotukselta kutsun joka toinen vuosi järjestettävään Riesling & The Other Grapes -tapahtumaan. Olimme myös ehtineet ostaa liput kuluttajille suunnattuun osuuteen, johon kuului sommelier Ken Engebretsenin vetämä neljän Silvanerin tasting. Niinpä tie vei jälleen Vanhalle ylioppilastalolle.



Silvaner eli Grüner Silvaner oli vielä 1900-luvun alussa Saksan viljellyin rypälelajike, mutta sen suosio hiipui vähitellen. Tällä hetkellä se on Saksan viidenneksi viljellyin lajike, suositumpia ovat valkoiset Riesling ja Müller-Thurgau sekä punaiset Spätburgunder ja Dornfelder. Pinta-alallisesti Silvaneria viljellään eniten Rheinhessenissa ja suhteellisesti eniten kotiseudullaan Frankenissa. Kaikkiaan Silvaneria viljellään noin 6 000 hehtaarin alueella koko Saksassa, mikä on noin 6 % maan koko kasvatusalasta - vertailun vuoksi suosituinta rypälelajiketta Rieslingiä viljellään reilun 20 000 hehtaarin alueella (n. 20 %).

Silvanerin maine ei ole myöskään ollut kovinkaan hyvä massatuotannon ja halvan Liebfraumilchin takia, mutta maine on alkanut parantua nyt, kun jälleen huomataan, että lajikkeesta saa tuotettua myös laadukkaita viinejä.



Weingut Bischel Gau-Algesheimer Silvaner Terrassen 2015
(Rheinhessen)

Tammikypsytetyn viinin miedossa tuoksussa oli vaniljaa ja voita sekä pirteää hedelmäisyyttä, limeä, aprikoosia ja vihreää omenaa. Sen maku oli hapokas ja aromaattinen, pieni yrttisyys yhdistyi greippiin sekä persikkaan ja aprikoosiin. Jälkimaussa tuntui sitrusta ja hunajamelonia.

Weingut Wittmann Westhofener Silvaner Trocken 2016
(Rheinhessen)

Tastingin toisen Rheinhessenin alueelta tulleen viinin makeahkossa tuoksussa oli raikasta trooppista hedelmää, omenaa ja kypsää ananasta sekä limeä ja korianteria. Samat aromit jatkuivat hapokkaassa ja hieman mausteisessa maussa. Mausteisuus jatkui jälkimaussa sitruunakarkin ohella.



Weingut Weigand "Der Held" Silvaner 2016
(Franken)

Tastingin kaksi viimeistä viiniä olivat Frankenin alueelta. Niistä ensimmäisen tuoksu oli hedelmäinen, mutta myös öljyinen ja savuinen. Tuoksusta erotti myös minttua, ananasta ja aprikoosia. Greippisen hapokas, mausteinen ja mineraalinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, jälkimakuun jäi mausteisuus. Tämä viini oli Jussin suosikki.

Weingut Juliusspital Silvaner Würzburger Abtsleite 2016
(Franken)

Viimeinen viini oli pullotettu klassiseen Bocksbeutel-pulloon. Sen tuoksu oli makeahko ja täyteläinen sekä sitruksisen hedelmäinen. Tuore ananas ja vihreä omena jatkuivat myös makeahkossa maussa limen ja greipin ohella. Jälkimaussa tuntui sitrusta ja valkosipulia. Pirteä ja jopa pirskahteleva viini oli Marjutin suosikki.

***
Jälleen kerran tapahtuma oli täynnä hienoja viinejä emmekä ehtineet tutustua lähellekään kaikkiin. Tässä muutamia mieleen jääneitä:



Näitä arvostimme nimikirjainten takia - mutta Riesling Brut Nature oli mainiota ihan muutenkin.



Pflügerilla oli hyvää settiä - parhaiten mieleen jäivät Pinot Noirista tehty valkoviini Blanc de Noir 2017 ja Riesling-Gewürztraminer-sekoite, nimensä mukaisesti biodynaaminen, mukavan rapsakka ja hedelmäinen Bio-dynamite.



Alexander Gysler Sandstein Riesling Trocken ja vanhan kunnon Benedikt Baltes Buntandstein Spätburgunderin uusi vuosikerta 2015 olivat myös mainioita.



Stefan Meyer Syrah 2016 oli piristävää vaihtelua, sillä saksalaisia Syraheja tapaa harvemmin. Viileässä ilmastossa kasvaneessa Syrahissa oli rypäleelle tuttu pippurisuus, mutta lämpimän ilmaston tuoma makea hilloisuus puuttui. Mielenkiintoinen tuttavuus.



Riffel Pet-Nat 2016 (Scheurebe & Pinot Blanc): tosi kiva Pet-Nat! Mukavaa, että tarjolla on vähän harvinaisempiakin viinityylejä. Myös talon Rieslingit olivat miellyttäviä.



Miellyttävistä Rieslingeistä puheenollen - Meierin Rieslingit olivat ihanan hapokkaita ja rapsakkaita. Nam.


CK-Weine Wirewalker Orange Trocken 2016 oli herkullisen appelsiininen oranssi viini, jota Marjut bongaili listoilta etukäteen. Tapahtuman tohinassa se melkein unohtui - onneksi ei kuitenkaan. Pitänee varata pöytä Juureen, jotta viiniä saa maistaa lisää.

***
Katso myös
Riesling & Co. -tunnelmia edelliseltä kerralta

14. huhtikuuta 2018

Leclerc Briant Abyss 2012


Leclerc Briant Abyss 2012
Champagne, Ranska; 1/3 Chardonnay, 1/3 Pinot Noir, 1/3 Meunier; 129,16 € verkkokaupasta
Luomu!

Valmistaja Leclerc Briant

Rypäleen mukaan
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan keveyttä, raikkautta ja eleganssia
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo samppanjaan rotevuutta
Meunier: hapokkuutta, hedelmäisyyttä, mausteisuutta; tuo samppanjaan hedelmäisyyttä ja kypsyyttä

Ruokana sushi

Taustaa: Abyss-samppanjaa on valmistettu 3 000 pullon erä varta vasten meressä kypsyttämistä varten. Vuosikertaa 2012 oleva samppanja (Leclerc Briant Brut) uudelleenkorkitettiin helmikuussa 2016, minkä jälkeen pullot upotettiin mereen 60 m syvyyteen. Samppanja kypsyi meressä 15 kk ajan, kunnes pullot nostettiin toukokuussa 2017.

Lyhyesti: Kypsän omenainen ja merellisen mineraalinen samppanja.

Kommentit

M: Kauniin kullankeltaisen samppanjan tuoksussa on ensin runsaasti kypsää omenaisuutta, mutta jonkin ajan päästä tuoksusta alkaa erottaa muitakin aromeja: pieni paahteisuus ja suolainen mineraalisuus yhdistyvät hentoon kukkaisuuteen ja sitruksisuuteen. Samppanjan suutuntuma on kermainen ja sen maku on kuiva ja hapokas, mutta kuitenkin miellyttävän täyteläinen ja hedelmäinen. Tuoksun kypsä omena ja sitruksisuus jatkuvat myös maussa, hetken päästä maussa tuntuu myös lakritsaa ja mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja vaihtelee greipistä mausteisuuteen, lopuksi kielelle jää kirpeä sitruksisuus ja pieni voimaisuus. Sushin kanssa samppanja sopi hyvin, mutta se maistui myös sellaisenaan.

Abyss on mielenkiintoinen samppanja: toisaalta se on vielä nuori, toisaalta se tuntuu jo kehittyneen mukavasti ikäisekseen. Joka tapauksessa samppanja vaikuttaa lupaavalta, joten onneksi sitä on vielä toinen pullo viinikaapissa jemmassa. Arvosanaksi se saa +.

J: Samppanja on väriltään kullankeltainen. Tuoksua hallitsevat kypsä omenaisuus ja raparperi, niiden taustalla on myös sitrusta, suolaisuutta ja mineraalisuutta. Paahteinen maku on kypsän omenainen, mineraalinen ja kevyen greippinen. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja aavistuksen mausteinen. Sushin kanssa samppanja toimi hyvin eikä latistunut edes wasabista. Äyriäiset ja muut merenelävät voisivat myös sopia tämän samppanjan seuraksi. Arvosana +.

PS. Käsiohjelman mukaan Abyss on yksi Grand Champagne Helsingin Rare and Fine -pulloista.

12. huhtikuuta 2018

Tukholma: Champagne!-näyttely Spritmuseumissa

Tukholman-reissullamme päätimme aloittaa päivän Spritmuseumin Champagne!-samppanjanäyttelyssä, koska... no, samppanja.


Museota kohti kävellessämme reitti tuntui vieraalta - tosin pitää myöntää, että edellisen kerran olimme käyneet Vin & Sprithistoriska Museetissa vuonna 2007, joten muistikuvamme eivät olleet aivan tuoreita.

Syy selvisi nopeasti: museo oli muuttanut vuonna 2012 Djurgårdeniin Nordiska Museetin, Skansenin, Junibackenin ja muiden loistavien turistikohteiden viereen. Abba-museokaan ei ole kaukana... Muuton yhteydessä myös nimi lyhentyi pelkäksi Spritmuseumiksi.

Spritmuseum sijaitsee Gröna Lundin ja Vasa-museon välissä punaisissa puurakennuksissa Galärskjulenin vierassatamassa. Sen tiloissa on pysyvä Spritlandet Sverige eli ruotsalaisesta alkoholikulttuurista kertova näyttely ja vaihtuva näyttely eli tällä hetkellä Champagne!-samppanjanäyttely. Kuun lopussa avautuu vielä kesäksi Absolut Art Collection -taidenäyttely.

Lisäksi museon aulassa on pieni kahvila ja myymälä sekä oma lounasravintola. Kuriositeettina kerrottakoon, että museoon voi ostaa pelkän pääsylipun tai lipun, joka sisältää kolmen ruotsalaisen akvaviitin tastingin. Museossa järjestetään iltaisin myös ohjattuja tastingeja, listalla on mm. kapteeni Haddock -tasting.



Champagne!-näyttelyssä esiteltiin ruotsalaista samppanjakulttuuria vuosien varrelta sekä samppanjan valmistusta. Itse näyttely oli vain yhden huoneen kokoinen, mutta pieneen tilaan oli saatu mahtumaan paljon asiaa.

Alla on muutamia esimerkinomaista poimintoja  - käykää itse tutustumassa näyttelyyn tarkemmin.


Kuten meillä täällä Suomessa, myös Ruotsissa samppanja oli pitkään kallis ja harvinainen luksustuote. Sen halvemmaksi vastineeksi valmistettiin edullisia marja- ja hedelmäkuohuviinejä, esimerkiksi kaikkien sukujuhlien vitsaus Pommac on alunperin kehitetty Ruotsissa kuohuviinin alkoholittomaksi korvikkeeksi. Nimen alku Pomm- viittaa Pommery-samppanjaan ja loppu -ac konjakkiin, koska Pommacia kypsytetään tammitynnyreissä 3 kk ajan.


Naapurimaamme viinikulttuurin kehitys noudattelee melko pitkälti samoja linjoja kuin meidänkin, toki myös eroja on suuntaan ja toiseen. Myös Alko on julkaissut ääntämisohjeita tuotekatalogissaan - ensin ajatus tuntui hassulta, mutta kun muistimme, että tuotteet piti pyytää myyjältä tiskin takaa, ääntämisohjeet eivät enää olleet ollenkaan huono ajatus.


Vuosituhannen vaihteessa samppanja yleistyi ja arkipäiväistyi. Sitä ennen sen myynti oli pysytellyt noin 250 - 500 000 pullossa per vuosi, mutta millennium-juhlan lähestyessä samppanjaa myytiin yli miljoona pulloa. Vuonna 1999 Arlalla oli jopa samppanjanmakuinen jogurtti, jonka valmistus päättyi samppanjanvalmistajien paheksuntaan ja tavaramerkkikiistaan.

Toisaalta samppanjasta tuli myös keino, jolla nuoret ja rikkaat osoittivat vaurauttaan. Vaskning eli sinking on alunperin Ruotsissa tämän vuosituhannen alussa syntynyt tapa (tai urbaani legenda): kallista samppanjaa tilattiin kaksi pulloa kerrallaan, toinen juotavaksi ja toinen pois kaadettavaksi.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli mielenkiintoinen kokemus, paljon asiaa ja hauskoja kuriositeetteja. Näin suomalaisena vertailua kotimaahan ei tietenkään voinut välttää, ja olisi kiinnostavaa nähdä myös Suomen samppanjakulttuurista vastaavanlainen näyttely.


Samppanjanäyttelyn lisäksi museon alakerrassa on pysyvä Spritlandet Sverige -näyttely, jossa kerrotaan ruotsalaisen alkoholikulttuurin ilmiöistä, historiasta ja nykyhetkestä - snapsilauluja unohtamatta. Mille ruotsalaiset skoolaavat? Kuinka Ruotsissa juodaan? Sjung hopp faderallanlej!

Näyttelyssä keskitytään pitkälti väkeviin. Viskin tislaaminen ja akvaviitin maustaminen käydään läpi ja samalla pääsee myös testaamaan, tunnistaako erilaisia väkeviä juomia pelkän tuoksun perusteella.


Alkoholivalistusta ja -propagandaa ei tietenkään voi jättää väliin. Jos alakerran väkevien ohella tarjoiltu teoriaosuus ei riittänyt, yläkerrassa on pieni elämyksellinen tila, jossa voi kokea humalan ilman alkoholia ja... krapulan. Ei ehkä houkuttelevin ajatus ole se.

***
Spritmuseum
Djurgårdsvägen 38-40

Liput 120 kruunua

Museoon pääsee esimerkiksi raitiovaunulla nro 7 (Liljevalchs/Gröna Lund + noin 500 m kävely) tai metrolla (Karlaplan + noin 1,5 km kävely)

Champagne!-samppanjanäyttely 30.10.2018 saakka.

10. huhtikuuta 2018

Silja Line Bon Vivant: Menu Nordic

Lähdimme talvilomalla viime vuoden tapaan Silja Serenadella Tukholmaan. Menomatkalla kävimme syömässä Bon Vivantin Menu Nordicin ja tutustumassa viinibaarin herkkuihin.

Matti Jämsenin käsialaa olevan viiden ruokalajin Menu Nordicin hinta viineineen on 118 € tai Club One -jäsenille 109 € ja se on tarjolla 15.5.2018 saakka.


Celeriac & Västerbottens Cheese
Pitkään paahdettua juuriselleriä, hiillostettua Västerbottensjuustoa ja vesikrassia
The Three Thieves Chardonnay 2015 (Kalifornia, USA)

Ensimmäisen alkuruoan kanssa tarjoiltiin (onneksi vain kohtuudella) tammitettu Chardonnay. Raikkaassa viinissä oli kypsää trooppista hedelmää, omenaa ja ananasta sekä tammen tuomaa voita ja vaniljaa. Se voisi sopia myös lohi- ja kanaruokien kanssa.

Annoksen paahdettu juuriselleri oli lempeää ja lohdullista. Västerbottensjuusto taas oli maukasta, varsinkin hiillostaminen toi siihen mielenkiintoisen voimakkaan maun ja loi annokseen miellyttäviä kontrasteja. Viinin kanssa yhdistelmä oli mielenkiintoinen ja sai välillä miettimään, toimiiko juttu, mutta loppujen lopuksi tämä oli alkuruoista ja -viineistä suosikkimme.


Lamb & Lovage
Tartar Ahvenanmaan karitsasta, rapeaa lehtikaalia ja lipstikkaa
Gramona Cava La Cuvée Gran Reserva Vintage 2012 (Gramona, Katalonia, Espanja)

Toisen alkuruoan seuraksi oli valittu tyylikäs ja paahteinen cava, jonka aromimaailmassa oli myös sitrusta ja vihreää omenaa. Viini kävisi aperitiiviksi tai pikkusuolaisen kuten tapasten kanssa.

Ahvenanmaan karitsasta tehty tartar oli perushyvä, ehkä hieman pliisu sellaisenaan, mutta lisukkeiden kanssa maistuvaa. Pieni ripaus pippuria olisi ehkä tehnyt tartarille hyvää. Rapea lehtikaali rokkasi ja lipstikkamajoneesi toimi. Annos ei ollut ihan niin kiinnostava kuin ensimmäinen, mutta cavan kanssa tasaisen varma yhdistelmä.


Pike-perch & Shrimp
Paahdettua kuhaa, marinoituja katkarapuja ja karhunlaukkaa
Domaine Ostertag Riesling Les Jardins 2016 (Alsace, Ranska)

Odotetusti sitruksinen Riesling ei ollut kovinkaan hapokas, vaan ennemminkin täyteläisen hedelmäinen ja jopa mieto. Pienen mineraalisuuden lisäksi sen aromeissa oli omenaa, valkoherukkaa, raparperia ja karviaista. Viini saattaisi toimi myös äyriäisten seurana.

Kuha oli loistavaa, suorastaan suussasulavaa ja katkaravut kävivät hyvin sen lisukkeeksi. Jos nyt jotain voisi annokselta toivoa, niin karhunlaukkaa olisi voinut olla toinenkin lehti. Rieslingin kanssa kuha ei ollut aivan täydellinen pari, mutta hyvää kuitenkin - tai sitten odotukset olivat jo todella korkealla. Viini oli hyvä pari myös annoksessa olleille katkaravuille.


Pork & Apple
Hiillostettua possunniskaa, omenaa ja karamellisoitua sipulia
Château de Montfaucon Baron Louis 2013 (Rhône, Ranska)

Kattauksen ainoa punaviini oli täyteläinen ja tumman marjainen Grenache/Syrah-sekoite, joka tarjosi mustaherukkaa, karpaloa, pippuria, jouluista mausteisuutta, mustetta ja hieman lakritsaa sekä meheviä tanniineja. Mehevät liharuoat voisivat olla hyvä pari tälle viinille.

Possunniska oli paistettu herkullisen mureaksi. Lisukkeina olleet paistettu sipuli, sinapinsiemenet sekä hapan ja makea omena muodostivat porsaan kanssa maukkaan kokonaisuuden. Myös viini ja ruoka sopivat hyvin yhteen. Viini olisi tosin kaivannut hieman enemmän hapokkuutta muodostaakseen täydellisen parin porsaalle.


Currant & Milk
Herukanlehtisorbettia, maitomoussea ja kuivattua maitoa
Weingut Fogt Huxelrebe Auslese 2016 (Rheinhessen, Saksa)

Jälkiruokaviinin rypäle oli uusi tuttavuus Huxelrebe. Viinin tuoksu oli mieto, mutta sen perusteella viini saattoi jo tunnistaa saksalaiseksi. Raikkaassa ja hapokkaassa viinissä oli karviaista ja herukkaa.

Erittäin herukkaisen sorbetin lisukkeena ollut kuivattu maito oli koostumukseltaan mukavan rapsakkaa, tosin sitä oli annoksessa melkoisen paljon - ja vastaavasti päälle ripoteltua kauraa olisi voinut lisätä mukaan hieman enemmänkin. Viinin kanssa yhdistelmä toimi erittäin hyvin.


Bon Vivantin viinibaarista erityisesti mieleen jäivät nämä:

Peter Jakob Kühn Spätburgunder Rose Brut 2015 (8,70€ / 14 cl): karpalo, rapsakka hapokkuus ja mineraalisuus muodostivat maistuvan kokonaisuuden.

Poderi Aldo Conterno Barolo Romirasco 2013 (22,20 € / 8 cl): nuori, mutta ah, niin lupaava barolo. Tanniineja riitti vielä runsaasti, joten viinin voisi unohtaa huoletta viinikellariin vielä vuosikausiksi, mutta se olisi varmasti sen arvoista. (Emme raatsineet ostaa pullollista/laatikollista kotiin.)

Robert Mondavi Oakville Cabernet Sauvignon 2013 (7,60 € / 8 cl): moniulotteisessa aromimaailmassa oli kypsää mustaherukkaa, karhunvatukkaa, kahvia, lakritsaa ja hieman vaniljaa. Viini oli hyvää jo nyt, mutta se saattaisi olla vieläkin parempaa kypsytyksen jälkeen.

Château d'Yquem Sauternes 2008 (42,10 € / 8 cl): tämä on vaan niin hyvää. Ja kallista.

7. huhtikuuta 2018

Alexandre Relvas Merino Organic 2016

Näytepullo / Norex Selected Brands


Alexandre Relvas Merino Organic 2016 
Vinho Regional Alentejano, Portugali; 50 % Alicante Bouschet, 25 % Touriga Nacional, 25 % Alfrocheiro; 12,40 €
Luomu

Tuottaja Casa Agrícola Alexandre Relvas

Etiketin mukaan viinitarhalla laiduntaa 400 yli merinolammasta

Rypäleen mukaan
Alicante Bouschet: hilloisuutta, pehmeää rakennetta, käytetään lähinnä sekoitteissa tuomaan väriä
Touriga Nacional: tanniineja, tummia marjoja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäisyyttä, mausteita, nahkaa, orvokkia, yrttejä, lakritsaa
Alfrocheiro: käytetään yleensä sekoiteviineissä tuomaan väriä ja ryhtiä; samettinen, mausteinen, aromeille tyypillisiä kypsät marjat kuten mansikka ja karhunvatukka, myös minttua ja kukkaisuutta

Ruokana pippuri-yrttimaustettu broileri pekoni-chorizotäytteellä

Lyhyesti: mausteinen ja maukas ruokaviini

Kommentit 

M: Viini on väriltään syvä tummanpunainen, lähes läpinäkymätön. Sen mausteisessa tuoksussa on tummia marjoja, karpaloa ja luumua, sekä aavistus vaniljan makeutta sekä kahvia. Maku jatkaa samalla linjalla, tumman marjaisuuden ja mausteisuuden lisäksi siinä tuntuu vaniljainen makeus ja pieni pippurisuus. Pyöreät tanniinit jäävät mukavasti kutkuttelemaan ikeniin. Jälkimaussa on pippuria ja tummaa suklaata. Mausteisen broilerin ja varsinkin sen chorizo-täytteen kanssa täyteläinen ja tumma viini kävi kohtalaisen hyvin, lisäksi ruoan jälkeen se maistui sellaisenaan, vaikka varsinainen seurusteluviini Merino Organic ei ole. Viini sopinee lammasruokien kanssa myös näin pääsiäisen jälkeenkin.

Relvasin viineihin pääsimme tutustumaan jo viime syksynä Norex Grand Open Tastingissa ja muutenkin portugalilaiset viinit ovat miellyttäneet jo hyvän aikaa. Tämäkään viini ei ollut poikkeus - ja merinolampaat ovat aina positiivinen asia. Arvosanaksi viini saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on mustaherukkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, kahvia ja luumua. Makua hallitsevat karhunvatukka ja muut tummat marjat, mukana on myös luumua, mausteisuutta ja hieman lakritsaa. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on pippurinen, lakritsainen ja hieman vaniljainen.

Mausteisen broilerin kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin, mutta ei ollut ihan täydellinen valinta. Viini voisi sopia paremmin pataruokien tai juustojen seuraksi. Jälleen yksi hyvä viini Portugalista, arvosanaksi annan  +.

4. huhtikuuta 2018

Karhu Ruis IPA

Näytepullo / Sinebrychoff


Mikä olut?
Karhu Ruis IPA (Sinebrychoff)
Oluttyyppi: ruis-IPA
Alkoholia: 5,3 %
Hinta: Näytepullo (3,35 € / 0,33 l Sellon K‑Citymarketissa)

Mitä panimo lupaa?
Tummahkossa IPA:ssa maistuu maltaan makeus ja rukiin tuoma mausteisuus. Kokonaisuuden täydentää raikas amerikkalaistyylinen humalointi.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a. Ruis tuo IPA:an kirpeitä tai mausteisia aromeja.

Olut muualla
Sinebrychoff

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Ruis IPA on ensimmäinen Karhu-brändin pintahiivaolut. Perinteisen mustan värimaailman sijaan tölkin etiketti on valkoinen ja sitä koristaa Jani Tolinin karhuteos. Karhu Ruis IPA on suodattamaton ja sen valmistuksessa on käytetty ruista. Oluen on kehittänyt panimomestari Heikki Vuokko.

Väriltään olut on tumman meripihkainen. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti. Suodattamattomuudesta huolimatta olut on melko kirkasta. Tuoksu on aromeiltaan perinteisen ipamainen eli siinä on sitrusta, havua ja greippiä. Mukana on myös vähän karamellista makeutta ja aavistus mausteisuutta. Maku myötäilee tuoksun aromeja ja siinä on lisäksi pähkinää, hedelmäisyyttä sekä ruisleipää. Katkeruutta on kohtuullisesti. Ruis maistuu selkeimmin mausteisessa jälkimaussa.

Aikaisemmat Karhu-erikoisuudet ovat olleet lähinnä variaatioita peruslagerista, mutta tässä mennään rohkeasti uuteen suuntaan. Ihan täysin vapaasti Karhua ei ole vieläkään päästetty metsään riehumaan, sillä oluesta puuttuu omaleimaisuus, joka erottaisi sen muista ruis-IPA-oluista. Pidin tästä kuitenkin sen verran, että annan arvosanaksi +.