31. toukokuuta 2018

Hops & Apples 18.5.2018

Uniq Drinks kutsui Vinkki lasiin -uutiskirjeensä tilaajat Hops & Apples -tastingiin perjantaina 18.5. tutustumaan erilaisiin siidereihin ja oluisiin. Onnistuimme myös onnekkaasti saamaan viimeiset paikat Écusson-siideritastingiin, joten seuraavaksi kokeilemme siideribloggausta.


Ècussonin historia johtaa vuoteen 1919. Silloin perustettu Cidreries du Calvados on ollut vuodesta 1992 osa CCLF-siideritaloa, joka on Ranskan suurin yksityinen siiderinvalmistaja. Talo valmistaa siideriä perinteisellä pohjois-ranskalaisella tavalla pelkästä omenamehusta, johon ei lisätä sokeria, hiivaa tai vettä. Siiderin makuun, makeuteen ja alkoholipitoisuuteen vaikuttavat käytetyt omenalajikkeet ja se, kuinka kauan omenamehun annetaan käydä ennen pullotusta.

Cidre Brut (4,5 %)

Tastingin ensimmäinen siideri oli kuiva; sen valmistuksessa on käytetty happamia omenoita ja sen on annettu käydä pitkään, jolloin sokeri muuttuu alkoholiksi eikä valmis siideri ole niin makeaa.

Siiderin väri on kultainen ja sen tuoksu on täyteläinen ja hapokas. Mieleen tulee myös hieman raaka omena. Siiderin maku on kuiva ja omenainen, mutta myös hunajainen. Vaikka siiderissä riittää sopivasti hapokkuutta, jälkimaussa on kuitenkin makeaa omenaa. Brut on mukava perussiideri.

Cidre Bio Brut (4,5 % - luomu)

Toinen siideri oli myös kuiva, mutta nimensä mukaisesti valmistettu luomuomenista.

Bio Brutin väri taittui enemmän pronssiin ja kupariin kuin edeltäjänsä. Tuoksu oli hillityn omenainen, kypsän punaisen omenan lisäksi siinä oli aprikoosia ja hunajaa. Siiderin maku ei tuntunut niin kuivalta kuin mitä tuoksu antoi odottaa, vaan kypsän omenan lisäksi maussa oli vadelmaa ja kuivahedelmää. Kypsän omenan maku jatkui myös jälkimaussa. Toisaalta siitä jäi kuitenkin kuivempi ja rapsakampi vaikutelma kuin Brutista. Kaiken kaikkiaan Bio Brut oli luonteikkaampi ja rustiikkisempi siideri kuin Brut, ja molemmat pidimme siitä.



Cidre Rosé (3 %)

Rosé on varsinkin Ranskassa naisten suosiossa - eikä ihme, sen verran helppoa ja mukavaa juotavaa se on ja sen makeus miellyttää varmasti monia. Siiderin oranssiin vivahtava pinkki väri saadaan punamaltoisista omenoista (Rouge Délice/Red Delight).

Siiderin makeassa tuoksussa on omenan lisäksi myös punaista marjaa, vadelmaa ja mansikkahilloa, samoin maussa. Sopiva hapokkuus piti kuitenkin kokonaisuuden koossa. Jussi pitää kaikesta makeasta, niin myös Rosésta.

Cidre Doux (2,5 %)

Doux-siiderin makeus saadaan aikaan valitsemalla siihen makeita omenalajikkeita ja antamalla sen käydä vain lyhyen aikaa, jolloin omenamehun sokeri ei ennätä käydä vielä alkoholiksi.

Siiderin tuoksu on makeahko ja yllättäen jopa hieman viinimäinen. Maku on samoin makea, mutta kuitenkin raikas, mieleen tulevat omenapiirakka ja omenasose. Jälkimaussa on valkeaa kuulasta (joka onkin hyvä hillo-omena). Mieto siideri muistuttaa limonadia ja on helppoa ja kivaa juotavaa.

Cidre & Poire (2,5 % - ei saatavilla Suomesta)

Tastingin viimeinen siideri Cidre & Poire oli (nimensä mukaisesti) maustettu päärynämehulla, joten se oli varsin päärynäinen tuoksua ja lempeän hapokasta makua myöten.

Tämä päärynälimonadia muistuttava siideri jakoi mielipiteet: Marjut tykkäsi kovasti (niin kuin päärynäsiidereistä muutenkin), Jussi ei.

Muita havaintoja



Marjut pitää kuivista stouteista ja hapanoluista, ja niitä osuikin kohdalle muutama mainitsemisen arvoinen. Stouteja oli laidasta laitaan: The London Beer Factoryn kahvinen ja ehkä hieman vetinen - toisaalta siis hyvä kesästout! - Sayers Stout ja Porterhousen ostereilla maustettu, aavistuksen suolainen Oyster Stout (joka muuten on tähän mennessä ollut ainoa miellyttävä tapa nauttia ostereita) olivat helppoja ja mukavia.

Niiden lisäksi miellyttivät islantilaisen Borg Brygghúsin toisessa ääripäässä olleet vahvat ja siirappiset stoutit. Niitä tosin tekee mieli vain fingerporillisen verran kerrallaan, sen verran tuhteja ne ovat. Borg Brygghúsilla oli myös kiva hapanolut Brjánsi Sour Ale Nr. 52.

Huisin kokemus olivat kuitenkin Timmermanin Kriek Lambicus, Oude Gueuze ja Oude Kriek. Kriek Lambicus varmasti uppoaa kirsikkaisten lambicien ystäviin siinä missä muutkin kriekit, mutta kolme vuotta kypsytetty Oude Gueuze ja sekä siitä ja tuoreesta kriekistä sekoitettu Oude Kriek olivat taas mieleenpainuvia oluita. Jotain mystisen kiehtovaa näissä vanhojen lambicien happamassa, maanläheisessä ja funkyssa maussa vain on.


IPA:sta pitävä Jussi puolestaan tykästyi The London Beer Factoryn tarjonnasta hedelmäiseen ja yrttiseen Paxton IPA:an. Porterhouselta sekä karamellinen Red Irish Ale että greippinen Hop Head IPA kutkuttivat makuhermoja.

Gotlands Bryggerin tarjonnasta parhaimpia olivat Great White Bulldog Wheat IPA ja Daredevil Peoples Beer IPA. Great Whitessa viehätti trooppinen hedelmäisyys. Daredevilissäkin oli trooppisia hedelmiä, mutta niiden vastapainoksi aromeissa oli pirteää ananasta ja greippiä.

Myös Bellhavenin Twisted Grapefruit IPA oli nimensä mukaisesti pirteän greippinen. Jos tykkää Twisted Thistlestä, tykkää todennäköisesti tästäkin.


IPA:sta puheenollen - kohtasimme Kaikkien IPA-oluiden Äidin, juuri Sen Oluen, josta IPA-ilmiö on saanut alkunsa - tai ainakin kuulimme (jälleen kerran) hyvän tarinan. IPA-oluidenhan kerrotaan syntyneen niin, että Iso-Britanniasta Intiaan kuljetettavia oluita piti humaloida perusoluita tuhdimmin, jotta ne kestäisivät matkan ajan, ja siitä se sitten lähti. Oli miten oli, ja keksipä IPA:n kuka hyvänsä, Greene King IPA oli Marjutin mielestä riittävän lempeää ja siksi melkein juotavaa ja Jussin mielestä epäipamaista, mutta silti hyvää.

Tapahtumasta löytyi erilaisten IPA-oluiden lisäksi muitakin hyviä oluita. Blanche de Namurin Rosé oli mukavan vadelmainen olut, joka sopii hyvin kesäjuomaksi. Myös The London Beer Factoryn Berliner Heistin marjaisuus viehätti. Hyvästä IPA-tarjonnasta huolimatta illan paras olut oli Jussin mielestä Fuller'sin savuinen ja karamellinen Peat Souper.

Mainittakoon myös Cornish Orchardsin siiderit, jotka olivat maukkaita, mutta joista ei enää ole kuvaa.

29. toukokuuta 2018

Äyriäisvativertailu Itämerellä: Silja Line vs. Viking Line

Kävimme saman kuukauden aikana risteilyllä sekä Silja Serenadella että Viking Gracella, joiden kummankin ravintoloissa on tarjolla äyriäisvati. Tästä saimme idean vertailla laivojen äyriäisvateja keskenään. Testihenkilöksi valikoitui Jussi, sillä äyriäiset eivät kuulu Marjutin suosikkiruokiin.



Silja Serenaden kala- ja äyriäisravintola Happy Lobster tarjosi äyriäisvatia 45 € hintaan. Happy Lobsteriin ei voi varata pöytää ennakkoon, joten joskus olemme päättäneet kääntyä ovelta pois pitkän jonon takia - tällä kertaa syömään pääsi saman tien.

Äyriäisvatiin kuului puolikas hummeri, katkarapuja, savustettuja katkarapuja, marinoituja jättikatkarapuja, tiikerirapu, osteri, taskurapua, merirapua, jokirapua, kampasimpukkaa, sinisimpukoita ja marinoituja vihersimpukoita sekä lisukkeina aiolia ja Rhode Island -kastiketta. Ruoan kanssa sai myös sekä vaaleaa että tummaa leipää.

Annoksella oli tarpeeksi kokoa. Nälkä lähti, ja loppupuolella alkoi jo tulla vähän ähky. Hummeri oli maukasta, samoin savustetut katkaravut. Rapujen panssareihin oli sahattu valmiiksi reiät, joiden kohdalta ne saattoi taittaa auki ilman apuvälineitä. Marinoidut jättikatkaravut eivät olleet kovin ihmeellisiä ja kastikkeet olivat mietoja, mutta muuta moitittavaa annoksesta ei löytynyt. Kiitämme myös tarjoilijan ronskin äidillisiä neuvoja, kun Jussi pohti, kuinka rapujen panssarista oikein selviää tyylikkäästi.

Aiemmin tilauksemme ottanut tarjoilija empi hieman viinisuositusten kanssa, joten valitsimme aterian seuraksi listan Rieslingeistä Domdechant Werner Hochheimer Hölle Kabinett Trocken Rieslingin, joka maksoi 30 € per pullo. Kypsän omenainen, persikkainen, aprikoosinen ja mineraalinen viini sopi äyriäisten kanssa hyvin.



Viking Gracen Oscar à la Cartessa äyriäisvati maksoi ennakkotilattuna 47 €, muuten 50 €. Ennakkotilauksen ansiosta pöytä oli vatia vaille valmiina tykötarpeineen, kun saavuimme paikalle.

Äyriäisvatiin kuului puolikas hummeri, viinissä keitettyjä simpukoita, chilisimpukoita, tuoreita katkarapuja, merirapuja, savustettuja katkarapuja, ravunsaksia ja ostereita. Lisukkeena oli Rhode Island -kastiketta, Wakame-merileväsalaattia, salottisipuli-viinietikkaa, aiolia ja skagenia. Annoksen mukana tuotiin vaaleaa leipää ja tummaa leipää sai pyydettäessä. Kokonaisuus oli siis melko pitkälti samanlainen kuin Siljalla.

Tälläkin annoksella oli kokoa niin paljon, että loppupuolella alkoi jo tehdä tiukkaa. Ruoan mukana tuli valikoima työkaluja, joiden käyttämisessä henkilökunta neuvoi avuliaasti, samoin kuin kastikkeiden yhdistelemisen kanssa. Hummeri oli tässäkin annoksessa paras osuus. Sen lisäksi simpukat jäivät erityisesti mieleen. Lisukekastikkeet olivat maukkaampia kuin Siljalla. Skagen sen sijaan tuntui hieman ylimääräiseltä osalta annoksessa.

Äyriäisvadin kera Jussi nautti ensin lasillisen sujuvasti sen kanssa suositeltua Rüdesheimer Berg Roseneck 2016 Rieslingiä (24 cl 12,40 €) ja sen päälle vielä pullollisen Mariestad Exportia (5,3%; 5,50 € / 50 cl). Hapokas, yrttinen, omenainen ja hieman aprikoosinen Riesling sopi äyriäisten kanssa mainiosti eikä olutkaan ollut huono valinta ruokajuomaksi.

Summa summarum

Kumpi laiva sitten tarjosi paremman äyriäiselämyksen? Molemmat tarjosivat vastinetta rahoille ja kummankin annoksen voisi syödä mieluusti uudestaan. Henkilökunnat osasivat suositella äyriäisille sopivia viinejä, Viking Linella hieman varmemmalla otteella kuin Silja Linella, ja palvelu oli molemmilla laivoilla hyvää. Vikingin annos vie kuitenkin voiton maukkaampien kastikkeidensa ja simpukoiden ansiosta. Eroa ei kuitenkaan ole kuin katkaravun askeleen verran. Suosittelemme kumpaakin annosta merenelävien ystäville.

26. toukokuuta 2018

Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut 2013


Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut 2013 
Sussex, Englanti; 80 % Chardonnay, 17 % Pinot Noir, 3 % Meunier; 34,60 € Alko toukokuu 2016 (ei enää valikoimassa)

Tuottaja Ridgeview Wine Estate

Ridgeviewn viinitila perustettiin vuonna 1995. Talon viinit tehdään klassisella samppanjamenetelmällä klassisista samppanjarypäleistä. Nykyisin talo tuottaa yli 250 000 pulloa viiniä vuodessa, ja sen viinejä tarjoillaan mm. Buckinhamin palatsissa.

Etiketin mukaan runsaskuplainen, vadelmainen ja punaherukkainen

Rypäleen mukaan
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan/kuohuviiniin eleganssia.
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa.
Meunier: hapokkuutta, hedelmäisyyttä, mausteisuutta; tuo samppanjaan hedelmäisyyttä ja kypsyyttä

Ruokana entrecôte ja tomaatti-mozzarella-punasipulisalaatti paahdetun Serrano-kinkun kanssa

Lyhyesti: ryhdikäs rosee

Kommentit 

M: Aprikoosiin tai nektariiniin väriltään vivahtavan viinin tuoksu on paahteinen ja hapokas sekä jonkin verran sitruksinen, punaisten marjojen lisäksi tuoksussa on karviaista. Viinin maku on paahteinen ja runsas, mousse on mukavan pehmeä. Paahteisuuden lisäksi kuivassa maussa tuntuu ryhdikästä hapokkuutta, marjaisuus vaihtelee vadelmasta karpaloon ja punaherukkaan ja tuo viiniin mukavan makean vivahteen. Jälkimaku on mausteinen ja sitruksinen. Kaiken kaikkiaan viini on maukas ja tasapainoinen.

Ridgeview Fitzrovia Rosé Brut on mukavan ryhdikäs kuohuviini, joka sijoittuisi sujuvasti äijärosee-kategoriaan, jos luokittelisimme viinejä tyttö-äijä-asteikolla. Ruoan kanssa se toimi hyvin eikä kavahtanut edes punasipulia tai tomaattia. Sellaisenaankin se sopisi vaikkapa aperitiiviksi. Hieman kalliilta nämä englantilaiset kuohuviinit tuntuvat muihin kuohuviineihin verrattuina, toisaalta niiden tuotantomäärätkään eivät liene kovin suuria. Tässä viinissä on kuitenkin muutakin kuin pelkkää kuriositeettiarvoa, joten arvosanaksi se saa +.

J: Viini on väriltään lohenpunainen. Tuoksussa on sitrusta, vadelmaa, karpaloa ja raparperia. Maku on raikkaan hapokas, kevyen paahteinen, vadelmainen ja kirsikkainen. Mukana on myös vähän mineraalisuutta. Hapokkaassa jälkimaussa on vadelmaa ja karpaloa. Salaatin kanssa viini toimi hyvin ja kävi jopa entrecôten seuraksi. Viinin hapokkuus tasapainotti miellyttävästi entrecôten rasvaisuutta. Arvosana 0.

24. toukokuuta 2018

Glenmorangie-tasting Bierhaus Münchenissä 15.5.2018

Jussi kävi Bierhaus Münchenissä 15.5. pidetyssä tastingissa, jossa pääsi maistamaan kuutta Glenmorangie-tislaamon viskiä. Tastingin hinta oli 25 €, jolla sai jokaista viskiä 2 cl. Illan isännöivät Timo Koivunen Moët Hennessyltä ja Toni Suonsivu Bierhaus Münchenistä. Kuuden viskin lisäksi olisi päässyt maistamaan Glenmorangie Pride -viskiä (49 € / 1 cl), mutta se jäi tällä kertaa väliin.

Glenmorangie-tislaamo sai alkunsa vuonna 1843, kun William Matheson osti Morangien panimon ja perusti sen tilalle tislaamon. Jonkin ajan kuluttua nimeksi vaihtui Glenmorangie ("rauhallisuuden laakso"). Tislaamossa on käytössä Skotlannin korkeimmat, kahdeksan metriä korkeat tislauspannut.



Ensimmäinen viski oli Glenmorangie Original 10yo (40 %; 49,98 €), josta on blogattu jo aikaisemmin. Originalia kypsytetään 10 vuotta bourbon-tynnyreissä. Viskin tuoksussa oli kuivattua aprikoosia, hunajaa, appelsiinia, kinuskia ja hunajaa. Maku myötäili tuoksun aromeja ja siinä oli myös hieman vaniljaa. Savuisuutta ei viskissä ollut juuri lainkaan.

Toinen viski Glenmorangie Lasanta 12yo (43 %; 67,00 €) kypsyy ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta oloroso-tynnyrissä.  Viskin makeassa aromimaailmassa oli hunajaa, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja pähkinää. Tämä oli Jussin suosikki Alkossa myynnissä olevista Glenmorangie-viskeistä.

Seuraava viski oli Glenmorangie Quinta Ruban 12 yo (46 %; 74,00 €), jota kypsytetään ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä ja sen jälkeen 2 vuotta portviini-tynnyrissä. Tämänkin viskin aromeissa oli kuivattuja hedelmiä, mutta myös tummaa suklaata, espressoa ja appelsiininkuorta.



Neljäntenä oli vuorossa Glenmorangie Nectar D'or 12 (46 %; 84,91 €). Kun viski on kypsynyt ensin 10 vuotta bourbon-tynnyrissä, se laitetaan vielä 2 vuodeksi Sauternes-tynnyriin. Sauternes on makea valkoviini ja viski olikin imenyt itseensä makeita aromeja - hunajaa, taatelia ja appelsiininkuorta. Jälkimaussa oli häivähdys vaniljaa.

Viides viski Glenmorangie Spìos 2018 on Private Edition -sarjan yhdeksäs erä ja sitä saa vain ravintoloista, esimerkiksi Bierhaus Münchenistä. Viskiä kypsytetään ruisviskitynnyreissä eikä sen tarkkaa ikää kerrota, mutta ikä lienee jotain kahdeksan ja yhdeksän vuoden väliltä. Viskin tuoksussa oli ruista, kirsikkaa ja tervapastillia. Maku oli mausteinen, jopa valkopippurinen. Aluksi viski ei oikein vakuuttanut, mutta pari tippaa vettä toi sekä tuoksuun että makuun toffeeta ja nosti viskin uudelle tasolle.

Viimeinen viski Glenmorangie Sonnalta PX 2009 on Private Edition -sarjan ensimmäinen erä. Oltuaan 10 vuotta bourbon-tynnyrissä viski saa kypsyä vielä 2 vuotta Pedro Ximenezin sherry-tynnyrissä. Makeassa aromimaailmassa oli rusinaa, toffeeta, kuivattuja hedelmiä, luumua ja kanelia. Tämä oli Jussin suosikki maistetuista viskeistä. Harmi vaan, että se oli myös hinnaltaan kallein. Pullosta saa pulittaa vähintään 500 euroa.

22. toukokuuta 2018

Ei ole lahjaviinin etikettiin katsomista

Edellisellä kerralla pizzaviineihin perehtynyt raatimme kokoontui selvittämään, millaisia yrityslahjoina annettavia viinejä illan isännän varastoon oli päässyt kertymään. Luvassa oli yllätyksiä, kun viinit maisteltiin tuttuun tapaan sokkona.



Inkerman Bastardo 2016
(Ukraina; 100 % Bastardo Magarach/Bastardo Magarachskii)
Bastardo Magarach/Magarachskii on Bastardon ja Saperavin risteytys. Siitä tehdään sekä kuivia että makeita viinejä ja sen makua pidetään suklaisena.
Ensimmäisen viinin tuoksu oli metsämarjainen ja ensituntumalta jopa hieman makea. Mustikkaisen marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kumia ja savua sekä aavistus tammea. Myös viinin maku oli marjainen ja hieman mehumainen, mutta kuitenkin kuiva ja rapsakan hapokas. Ihan kiva viini ei kuitenkaan vakuuttanut raatia täysin.

Raatimme päätteli yksimielisesti viinin olevan chileläistä, mutta rypäleistä oltiin eri mieltä: Pinot Noir, Carmenere ja Merlot olivat kuitenkin yhtä väärin kuin maakin, sillä viini paljastui ukrainalaiseksi Bastardoksi.

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2016
(Maipo, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 11,98 €)

Toisen viinin tuoksussa oli mustaherukkaa, hieman pippuria ja paahteisuutta sekä aavistus vihreää paprikaa. Sen maku oli helppo, lempeän tanniininen ja marjainen, jälkimaku oli mausteinen. Tämäkään mukava perusviini ei kirvoittanut suurta kommenttien tulvaa, mutta oli kuitenkin yhden raatilaisen suosikki.

Arvaukset olivat jälleen melkoisen yksimielisiä: muut arvelivat viiniä espanjalaiseksi Tempranilloksi ja yksi Gato Negroksi - toisin sanoen chileläinen Cabernet Sauvignon bongattiin sujuvasti, vaikka valmistaja menikin väärin.



Tommasi Valpolicella Ripasso 2014
(DOC Valpolicella Ripasso Classico Superiore, Italia; Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,98 €)

Kolmannen viinin väri oli rusertavin, joten sitä epäiltiin myös sarjan vanhimmaksi. Viinin tuoksu oli aavistuksen makea ja karpaloinen sekä hieman nahkainen. Sen maku oli hapokas ja napakan tanniininen, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Raadista me kaksi pidimme tästä eniten ja saimme mukaan myös kolmannen kannattajan.

Arvaukset jakautuivat kahtia: me arvasimme viiniä italialaiseksi Chiantiksi/Sangioveseksi ja kaksi muuta ranskalaiseksi. Italia osui kohdalleen, mutta Chiantin sijaan viini olikin Ripassoa.

Patardzeuli 2017
(Georgia; Mujuretuli, Saperavi, Alexandrouli)
Mujuretuli: granaattiomena, pehmeät tanniinit
Saperavi: yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Alexandrouli: granaattiomena - yhdessä Mujuretulin kanssa Alexandroulista tehdään puolimakeaa Khvanchkara-viiniä tai puolikuivia sekoiteviinejä.
Neljäs viini oli... mielenkiintoinen. Sen makea tuoksu sai raadin epäilemään, onko kyseessä ollenkaan rypäleistä tehtyä juomaa vai onko esimerkiksi illan isännän äidin mustaherukkamehu sattunut käymään pullossa. Hilloinen ja makea viini oli... hilloista ja makeaa, mutta kohtalainen hapokkuus ryhdisti makua jonkin verran. Tarkemmin tutkittuna viinin sokerimääräksi paljastui 18-45 g/l. Tämä viini oli illan isännän suosikki.

Viinin alkuperämaa oli Marjutin mielestä helppo paikallistaa Georgiaksi, muut arvelivat esimerkiksi Armeniaa ja Etelä-Pohjanmaata. Rypäleitä ei kukaan edes yrittänyt arvata.




Ruoka sopi viinien kanssa hyvin, suuria eroja viinien kesken ei ollut. "Ei tällä ole nimeä" -alkupalat (uunissa paistetut jauhelihapihvi ja punakaali salaattipedillä) ja rosvopaisti uuniperunan ja lantun kanssa toimivat mainiosti, samoin tummalla rommilla höystetty hedelmäsalaatti. Illan teemabiisikin löytyi lähes itsestään...

19. toukokuuta 2018

Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016


Ruppertsberger Hofstück Riesling 2016 
Pfalz, Saksa; 100 % Riesling; 4,49 € Rimi Hyper, Tallinna, joulukuu 2017

Tuottaja Weinkeller Hoheburg eG Ruppertsberger

Etiketin mukaan moderni, hedelmäinen Riesling, kukkainen, mineraalinen ja sitruksinen, raikkaan hapokas

Rypäleen mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Ruokana kana-chorizorisotto

Lyhyesti: trooppisen hedelmäinen ja pirteän hapokas perusriesling

Kommentit 

M: Viime jouluna risteilimme Tallinnaan, ja sataman Nautica-ostoskeskuksen Rimi Hyperistä jäi mukaan pullo edullista Rieslingiä, jonka korkkasimme nyt risottoa varten. Viinin tuoksu on kypsän hedelmäinen, persikan, omenan ja sitruksen lisäksi siinä on havaittavissa pientä kukkaisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, pirteä hapokkuus täydentää hyvin trooppista hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja mineraalisuutta. Jälkimaku vaihtelee sitruksisen hapokkuuden ja makeuden välillä. Yleisvaikutelma on makeahko, mutta hapokkuutta on tarpeeksi tasapainottamaan makeutta ja pitämään viinin ryhdikkäänä.

Kana-chorizorisoton kanssa viini sopi hyvin, samoin sellaisenaan. Monikäyttöisen oloista viiniä ei ole hinnalla pilattu ja jos vain olisi jaksanut kantaa, sitä olisi voinut jemmata enemmänkin siltä varalta, että alkaa tehdä mieli Rieslingiä. Arvosanaksi se saa ++.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on sitrusta, kypsää omenaa, persikkaa ja mineraalisuutta. Makeahko maku toistaa tuoksun aromeja. Rasvaisen risoton kanssa viini sopi melko hyvin kirpeän sitruksisen jälkimakunsa ansiosta. Viini voisi sopia myös aasialaisille ruoille ja menee sellaisenaankin seurustelujuomana. Ei mitenkään ihmeellinen tai monitasoinen Riesling, enemmänkin perusviini. Hinta-laatusuhde on niin hyvä, että annan arvosanaksi +.

17. toukokuuta 2018

Brew Age Alphatier New England IPA



Mikä olut?
Alphatier (Brew Age)
Oluttyyppi: New England IPA
Valmistusaineet: sisältää kauraa
Alkoholia: 5,6 %
Katkeruus: 40 EBU
Kantavierre: 12,8 °P
Hinta: 4,43 € Alkossa

Mitä etiketti lupaa?
Vaalea, silkkinen olut, joka on sameahko ja tuoksultaan hedelmäinen. Kaura ja hienoinen katkeruus tekevät oluesta pehmeän juotavan.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a. Ruis tuo IPA:an kirpeitä tai mausteisia aromeja. New England IPA on sameaa, katkeruutta on vähemmän kuin IPA:ssa yleensä ja aromeissa on trooppisia hedelmiä.

Olut muualla
Brew Age

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: New England IPA (NEIPA) on uudehko oluttyyli, jonka virallinen nimi on The Brewers Association Beer Style Guidelinesin mukaan Juicy or Hazy Pale Ale, Juicy or Hazy IPA tai Juicy or Hazy Double IPA vahvuudesta riippuen. Nyt testissä olea Brew Age Alphatier NEIPA on yksi Alkon huhtikuun IPA:n eri tyylit -erikoiseräoluista.

Alphatier on oluttyylin mukaisesti samea, se muistuttaa ulkonäöltään ananas- ja appelsiinimehujen sekoitusta. Oluen makeahkossa tuoksussa on ananasta, mandariinia, trooppista hedelmää ja hieman greippiä. Maku on tuoksuun verrattuna katkera, mutta hedelmäinen - siinä on ananasta, appelsiininkuorta, sitrusta ja greippiä. Jälkimaku on sitruksisen katkera. Mukavan raikas olut, joka sopii hyvin kesäjuomaksi. Arvosana +.

15. toukokuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 8.5.2018: Itä-Euroopan viinit

Ravintola Basen toukokuun viiniklubissa tutustuimme Itä-Euroopan viineihin Antti Uusitalon opastuksella.



Rizling
(Slovenia; 100 % Laski Rizling/Welschriesling; 7,90 €)

Sloveniassa on viljelty ja valmistettu viiniä jo ennen muinaisia roomalaisia eli yli 2 000 vuoden ajan kelttien ja illyrialaisten ajoista alkaen. Tällä hetkellä myös maailman vanhin, 400 vuoden ikäinen yhä rypäleitä tuottava viiniköynnös kasvaa Sloveniassa.
Laski Rizling eli Welschriesling ei nimestään huolimatta ole sukua Rieslingille. Enimmäkseen Itä- ja Keski-Euroopassa viljellystä rypälelajikkeesta tehdään sekä makeita viinejä että kepeitä, hapokkaita, sitruksisia, kukkaisia ja (kivi)hedelmäisiä kuivia valkoviinejä.
Rizling on edullinen valkoviini, joka tuodaan Sloveniasta Suomeen tynnyreissä ja pullotetaan täällä - edullisen hintansa ansiosta se useimmiten loppuu Alkon alahyllyiltä saman tien, viiniklubiinkin sen saaminen oli vaatinut hieman metsästystä.

Viinin raikkaassa ja kevyen hapokkaassa tuoksussa oli limeä, omenaa ja persikkaa sekä hieman kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Tuoksun aromit jatkuivat myös makeahkossa maussa ja jälkimaussa. Vaikka viini onkin puolikuiva (sokeria 10 g/l), sen kevyt, pirteä hapokkuus ryhdisti viiniä ja teki siitä helppoa ja mutkatonta juotavaa. Riittävän kylmänä se olisi mainio kesäkyykkyviini.

Rizling oli seurueessamme kahden suosikki, Marjut varsinkin arvosti HV-viiniä ("hyvä vetää").

Veralda Istarska Malvazija Prestige 2016
(Kroatia; 100 % Malvazija Istarska; 14,74 €)

Viininviljely alkoi Kroatiassa muinaisten kreikkalaisten myötä noin 2 500 vuotta sitten, kun kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Dalmatian saarille. Myös alueella pronssi- ja rautakaudella asuneet illyrialaiset olivat jo saattaneet kasvattaa viiniköynnöksiä.
Malvazija Istarska on Kroatian Istrian niemimaalta peräisin oleva Malvasia-perheen jäsen. Se on Kroatian toiseksi viljellyin valkoinen rypälelajike Graševinan - eli Welschrieslingin eli Laski Rizlingin - jälkeen. Tyypillisiä aromeja ovat hunaja, persikka, aprikoosi ja valkoherukka.
Veralda Istarska Malvazija Prestigen tuoksussa oli kypsää hedelmää, omenaa ja jopa kuivattuja hedelmiä. Niiden lisäksi tuoksussa oli havaittavissa tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa, mantelia ja pähkinää sekä jonkinlaista vihanneksisuutta, jota seurueemme luonnehti parsaksi tai tilliksi. Viinin maku oli täyteläinen, paahteinen ja pähkinäinen eikä kovinkaan hapokas, hedelmäisyys taittui greippiseen suuntaan. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja jälkimaussa tuntui aavistus pihkaa ja vaniljaista mausteisuutta. Mitään kepeää kesäjuotavaa tämä viini ei ollut, vaan vaati seurakseen ruokaa. Maa-artisokkakeiton kanssa se toimi hyvin.



Floare de Luna Feteasca Neagra 2015
(Romania; 100 % Fetească neagră; 9,39 €)

Romaniassa viiniä on viljelty 2 700 vuotta ajan - joidenkin historioitsijoiden mukaan jopa ennen kuin viljaa. Nykyisin Romania tuottaa viiniä viidenneksi eniten Euroopassa ja 13. eniten koko maailmassa - määrällisesti hieman enemmän kuin Uusi-Seelanti.
Fetească neagră on alunperin romanialainen, nykyisin pääasiassa Romanian ja Moldovan alueella viljeltävä rypälelajike. Sen aromeissa on mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa ja luumua, suklaata, mausteita, kanelia ja pippuria sekä savua.
Floare de Luna Feteasca Neagran tuoksu oli sulkeutunut eikä siitä saanut aluksi oikeastaan mitään irti. Jonkin ajan kuluttua siitä alkoi erottaa hilloisia punaisia marjoja sekä mausteisuutta ja hitusen minttua. Tuoksussa oli myös maanläheinen ja robustimpi ulottuvuus: kumia, nahkaa ja lyijykynää sekä multaa Draculan haudassa. Melko mehumaisen viinin maku oli hapokas ja sen tanniinit olivat kevyet, mausteisuus ja savu/ruuti jatkuivat myös maussa karpalon ja punaherukan lisäksi. Jälkimaussa tuntui mausteisuutta ja punaisia marjoja.

Floare de Luna Feteasca Neagra oli ujo yllättäjä. Se sopi hyvin vorschmackin kanssa ja oli seurueemme suosikkiviini neljällä äänellä.

Yerevan Areni Karmrahyut 2015 (Yerevan 782 BC Red Dry)
(Armenia; 65 % Areni, 35 % Karmrahyut; 14,72 €)

Armenia on maailman ensimmäisiä viininviljelyalueita: Arenin alueelta on löydetty maailman vanhin, yli 6 100 vuotta vanha viininpuristamo ja yli 6 000 vuotta vanhoja viinirypäleen siemeniä.
Areni-rypäleestä kerrotaan, että se annettiin Nooalle palkkioksi, kun Nooan arkki pysähtyi Ararat-vuorelle tulvan laskeuduttua. Sen jälkeen Nooa istutti Areni-köynnöksiä vuoren laaksoon uuden maailman symboliksi. Rypäleestä tehdyt viinit ovat raikkaita ja niissä on pehmeät tanniinit, aromeissa on hapankirsikkaa ja muita marjoja kuten mustikkaa ja puolukkaa, yrttejä, ruohoa ja pippuria.
Karmrahyut tarjoaa tanniineja, punaisia marjoja, kirsikkaa ja ruusua.
Yerevan Areni Karmrahyutin tuoksu on mieto. Siinä on mustikkaista marjaisuutta ja mausteisuutta sekä nahkaa ja savua, ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Viinin maku on kuiva ja kohtalaisen tanniinen ja toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa tuntuu mustaherukkaa ja pippuria. Seurueemme ei oikein syttynyt tälle viinille, mutta oikean ruoan kanssa se voisi tehdä paremman vaikutuksen kuin nyt. Maistelulautaselta sen paras kumppani oli maa-artisokkakeitto.

Maistelulautasella maa-artisokkakeittoa ja juustoleipää, vorschmackia ja smetanaa sekä punahomejuustoa


Tbilvino Saperavi 2016
(Georgia; 100 % Saperavi; 12,99 €)

Georgian viininviljely on alkanut vielä aiemmin kuin Armeniassa. Viime vuonna Tbilisin eteläpuolelta löydettiin 8 000 vuotta vanhojen viiniruukkujen palasia, ja paikan uskotaankin olevan Euraasian vanhin paikka, jossa rypäleitä kasvatettiin viiniä varten.
Saperavi-rypäle kuuluu teinturier-rypäleisiin, toisin sanoen tumman kuoren lisäksi myös rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettu mehu on punaista. Saperavista tuotetaan sekä kuivia että makeita viinejä, joiden aromeissa on yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Tbilvino Saperavin tuoksu on kypsän marjainen, mausteinen ja mustikkainen. Viinin maku on kuitenkin kuiva ja mausteinen, marjaisuus kallistuu tummien marjojen ja kypsän herukan suuntaan, Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa tuntuu tummia marjoja ja karpaloa.

Täytyy myöntää, että Georgiasta odotti puolimakeaa tai makeaa punaviiniä, joten kuiva Saperavi oli pieni yllätys. Maanläheinen, aavistuksen savuinen ja tiukka viini kaipasi seurakseen ruokaa, ja maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten vorschmack.

Vaikka odotimme jotain muuta, ei Tbilvino Saperavi huono viini kuitenkaan ollut, päinvastoin: se oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme kaikkiaan kaksi ääntä. Lisäksi Tbilvino Saperavi äänestettiin kaikkien viiniklubiin osallistujien kesken illan parhaaksi.

Lopuksi vielä kaksi havaintoa: 1) halvimmat viinit saivat tällä kertaa eniten kehuja ja 2) maistelulautasen punahomejuusto ei tuntunut käyvän oikein minkään viinin seuraksi.

12. toukokuuta 2018

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut ja Cuvée Rosé Brut


Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut
AC Crémant de Loire, Ranska; Chenin Blanc, Cabernet Franc, Chardonnay; 13,90 €
Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Rosé Brut
AC Crémant de Loire, Ranska; Cabernet Franc, Pinot Noir, Chardonnay; 13,90 €

Näytepulloja / Henkell & Co Suomi

Tuottaja Gratien & Meyer

Gratien & Meyerin tarina alkaa Alfred Gratienin vuonna 1864 Saumurista hankkimalta viinitilalta. Pian tilan hankkimisen jälkeen Gratien tapasi Jean-Albert Meyerin, ja heidän yhteistyönsä ansiosta tila alkoi menestyä. Gratienin kuoltua vuonna 1885 Meyerista tuli tilan johtaja ja menestyksen jatkuttua vuonna 1896 osakas, jolloin tilan nimi myös vaihtui Gratien & Meyeriksi. 2000-luvun alussa tila myytiin Henkell & Co:lle.

Crémant

Crémant ("kermainen") on Ranskassa Champagnen alueen ulkopuolella perinteisellä eli samppanjamenetelmällä tehty kuohuviini. Gratien & Meyer käyttää crémantien valmistuksessa samoja menetelmiä kuin Alfred Gratienin vuonna 1864 Éperneyhin perustama samppanjatalo. Lisäksi kannattaa huomata, että Gratien & Meyerin crémantit kypsyvät lain vaatiman yhden vuoden sijaan yli kolme vuotta pullossa.

Crémanteja valmistetaan paikallisista rypäleistä kahdeksan appellaation alueella (Alsace, Bordeaux, Burgundi, Die, Jura, Limoux, Loire ja Savoie), yhdeksänneksi alueeksi voi laskea vielä Luxemburgin. Loiren laakson crémanteille tyypillistä makua tuo alueen kalkkikiveä (tuffeau) oleva maaperä. Tyypillisiä aromeja ovat sitruuna, kvitteni, päärynä, hunaja ja kamomilla.


Otimme crémantit vappuna testiin myös alkavan kesän juhlia ajatellen. Niiden kanssa napostelimme kylmäsavulohitahnaa saaristolaisleivällä sekä Serrano-kinkkua, salamia ja Appenzeller- ja samppanjacheddar-juustoja patongin kanssa.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Brut

Ensimmäisenä testiin pääsi Brut. Sen pirteässä ja pirskahtelevassa tuoksussa oli sitrusta sekä trooppisia hedelmiä, keltaista omenaa ja tuoretta ananasta. Myöhemmin tuoksuun ilmestyi myös pientä paahteisuutta. Samat aromit jatkuivat maussa, samoin jälkimaussa. Maku on runsas eikä tätä äkkiseltään erottaisi samppanjasta, niin samankaltainen tuntuma on.

Ennakkoarviomme osui oikeaan: Brut sopi parhaiten lohileipien kanssa. Pieni yllätys oli, että se pärjäsi voimakkaan makuisen Appenzeller-juuston kanssa paremmin kuin Rosé Brut. Oikein miellyttävää ja tasapainoista crémantia voisi hyvin ostaa samppanjan sijaan ja tarjota aperitiivina tai alkumaljana. Arvosanaksi se sai Marjutilta ++ ja Jussilta +.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Rosé Brut

Rosé Brut korkattiin Serrano-kinkun ja salamin seuraksi. Hennon lohenpunaisen kuohuviinin tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa, sekä kirpeää raparperia, myöhemmin myös siihen ilmestyi aavistus paahteisuutta. Kuiva ja hapokas maku myötäili tuoksua, ja mukava marjaisuus sai viinin tuntumaan jonkin verran makeammalta kuin mitä se onkaan. Jälkimaussa tuntui limeä, karpaloa ja hieman mausteisuutta.

Rosé Brut toimi paremmin lihan ja juustojen kanssa kuin lohitahnan kanssa. Se oli enemmän ruokaviini kuin Brut, mutta menisi kyllä sellaisenaankin. Arvosanaksi se sai Marjutilta + ja Jussilta ++.

Summa summarum: molemmat crémantit olivat tyylikkäitä ja raikkaita, oikein miellyttäviä tuttavuuksia. Kun pullon saa vielä alle 15 eurolla, niin samppanjalla on varteenotettava kilpailija!


Lohitahna


200 g ruohosipulituorejuustoa
150 g kylmäsavulohta (lämminsavu- tai graavilohi käy myös)
1 pieni punasipuli
75 g creme fraichea (noin puoli purkkia)
suolaa, pippuria

Silppua lohi ja sipuli, sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile esimerkiksi saaristolaisleivällä tai wrappien täytteenä.

10. toukokuuta 2018

Belgian Owl -viskit

Saimme kutsun Belgian suurlähetystön järjestämään Belgian Beer and Chocolate Evening -tapahtumaan. Oluiden ja suklaan lisäksi tarjolla oli belgialaista viskiä.


Vuonna 2004 perustetun Belgian Owl -tislaamon viskeistä maistettavina olivat Origine, Identite ja Passion.

Origine (46 %) ei ole varsinaisesti viskiä, vaan pelkkää viskitislettä eli pontikkaa. Maltaisessa tuoksussa oli vahvasti hedelmäisyyttä ja sitrusta. Maku toisti tuoksun aromeja. Kokonaisuus oli yllättävän hyvä. Muutkin grappan ystävät kuin Marjut pitänevät tästä juomasta - Marjutin mielestä Origine oli setin paras.

Identite (46 %) on tislaamon perusviski, jota on kypsytetty kolme vuotta amerikkalaisessa tammitynnyrissä. Kokonaisuus toikin vahvasti mieleen bourbonin. Viskin hedelmäisessä tuoksussa oli toffeeta, vaniljaa, keksiä ja kypsää omenaa. Pehmeä maku oli kypsän hedelmäinen, vaniljainen, hunajainen ja aavistuksen sitruksinen.

Passion (46 %) on kypsynyt amerikkalaisessa tammitynnyrissä, mutta tynnyri on valittu erikseen jokaista erää varten ja kypsytysaika vaihtelee, joten erät saattavat erota toisistaan huomattavasti. Tähän mennessä on pullotettu neljä eri erää. Tarjolla oli tynnyrissä 5660299 valmistettu erä, joka on kypsynyt 47 kuukautta ja pullotettu tämän vuoden maaliskuussa. Myös Passionin tuoksussa oli vaniljaa, mutta tuoksua hallitsivat appelsiini ja kuivatut hedelmät. Tämä oli Jussin mielestä maistetuista viskeistä paras.

Kyllä Belgiassakin osataan tämän perusteella hyviä viskejä tehdä. Suomessa näitä viskejä pääsee tällä hetkellä maistamaan vain ravintola Belgessä Helsingissä.

8. toukokuuta 2018

Vuoden luomuviinit, raclette ja Riedel vs. Lehmann Glass

Pääsiäisen aikaan kutsuimme tutun viiniraadin ex tempore -racletelle ja testaamaan Viini-lehden valitsemia vuoden luomuviinejä ja - jottei homma olisi ihan niin helppoa - vertailemaan viinilaseja.


Esitellään ensin työvälineet. Sekä vanhalla rakkaudellamme, itävaltalaisella Riedelillä (kuvassa sisemmät) että tuoreemmalla tuttavuudellamme, ranskalaisella Lehmann Glassilla (kuvassa reunimmaiset) on valikoimassaan varsin käyttökelpoiseksi todettuja peruslaseja, joten päätimme kokeilla, onko laseilla eroa.

Riedel Ouverture White Wine (28 cl)
Riedel Ouverture Red Wine (35 cl)

Vuonna 1989 julkaistu Ouverture on Riedelin perustason sarja, johon kuuluu kymmenen erilaista yleislasia, esim. puna- ja valkoviinilasi, samppanjalasi, olutlasi ja vesilasi. Sarja on monessa tapahtumassa ja omissa tastingeissa hyväksi havaittu, joten sen inspiroimana päätimme testata sekä valko- että punaviinilasin samalla kertaa. Ouverturet otamme useimmiten esiin arkisin, kun emme jaksa hifistellä eri rypälelajikkeiden lasien kanssa ja tekee vain mieli lasillista viiniä.

Ouverture-laseja myyvät esimerkiksi Decanter (30,90 € / 2 kpl tai 8+4 lasin laatikko 123,60 €) ja Stockmann (8+4 lasin laatikko 139 €, punaviinilasista Magnum-versio).

Lehmann Glass Excellence 30 (30 cl)
Lehmann Glass Excellence 39 (39 cl)

Lehmann Glassin laseihin olemme tutustuneet eri tapahtumissa: Excellence 39 kuului Grand Vin Helsingin lipun hintaan, samoin Viinille!-tapahtumasta sai lasin edullisesti mukaan. Excellence 30 -lasit Marjut osti viime keväänä samalla kertaa Grand Champagne Helsinki -lippujen kanssa, kun jo jonkin aikaa kytenyt tarve päivittää Basen viiniklubin maistelulasit kävi liian suureksi ja verkkokaupassa klikkaillessa kävi klassinen "ohohups". Excellence 39 -lasit ovat käytössä Ouverture-lasien tapaan silloin, kun emme jaksa hifistellä, ja Excellence 30 -lasit ovat osoittautuneet hyviksi viiniklubilaseiksi.

Kaikkiaan Excellence-sarjaan kuuluu seitsemän lasia: kuusi 50-16 cl kokoista viini- ja kuohuviinilasia ja yksi jalaton vesilasi.

Lehmann Glassin laseja myy Ceestashop (Excellence 30 33,60 € / 6 kpl ja Excellence 39 39,00 € / 6 kpl).


Spanier-Gillot Riesling Kalkglimmer 2015
Qualitätswein Rheinhessen, Saksa; 100 % Riesling; 17,96 €

Vuoden luomuvalkoviini Spanier-Gillot Riesling Kalkglimmer oli tuttu jo viime vuoden Vuoden viinit -tastingista. Vuoden viinit -kärkikolmikkoon päässyt valkoviini oli silloin Marjutin suosikki - ja hyvää se oli tälläkin kertaa. Kypsän hedelmäinen ja hieman mineraalinen Riesling tarjosi edelleen tuttuja aromeja: sitrusta, omenaa ja aavistuksen petrolia.

Suurta eroa lasien välillä ei ollut. Excellence 30:ssa Kalkglimmer tuoksui ehkä aavistuksen petrolisemmalle kuin Ouverturessa, mutta mitään merkittävää emme kyenneet havaitsemaan. Suosikiksi päätyi Excellence 30.

Valdifalco Morellino di Scansano 2015
DOCG Morellino di Scansano, Toscana, Italia; Cabernet Sauvignon, Sangiovese, Syrah; 16,39 €

Vuoden luomupunaviini inspiroi keksimään melkeinpä alkusointuisia arvioita: mausteinen, marjainen ja maanläheinen viini miellytti kaikkia ja tuntui monikäyttöiseltä ja monipuoliselta. Maukas punaviini maistui jopa hieman makealta, vaikka sen muikeat tanniinit pitivät maun ryhdikkäänä. Viini oli varsin mukava uusi tuttavuus.

Näissäkään laseissa ei ollut suurta eroa eivätkä mielipiteet kallistuneet vahvasti kumpaankaan suuntaan. Suosikiksi päätyi Ouverture.



Molemmat viinit sopivat racleten kanssa hyvin varsinkin, kun grilli oli täynnä erilaisia herkkuja. Grillasimme chorizo-raakamakkaraa, entrecôtea, savulammasta ja pekonia - varsinkin chorizon ja lampaan yhdistelmä toimi. Niiden lisäksi tarjolla oli keitettyä perunaa, miniluumutomaatteja, parsaa, punasipulia ja suolakurkkuja.

Juustoja kokeilimme neljää: Valio Luostaria, goudaa, cheddaria ja leppäsavujuustoa. Noudatimme periaatetta, jonka mukaan mikä tahansa keskikova juusto tai kermajuusto käy.

Muita lasivertailuja

Samppanjalasivertailu ja Cuvée Victoire Brut 2005
Halloweenin scifistiset viinit
Blinejä ja samppanjalaseja

5. toukokuuta 2018

House Wine Co. Red Cabernet Shiraz 2016


House Wine Co. Red Cabernet Shiraz 2016
VQA Niagara Peninsula, Kanada; Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon, Shiraz; 13,76 €

Tuottaja House Wine Co.
House Wine Co.:n taustalla ovat Henry of Pelhamista ja Sibling Rivalrysta tutut Speckin veljekset. Talo tuottaa "talon viinejä twistillä" ja yhdistää paikallisesti suosittuja rypälelajikkeita kansainvälisiin suosikkeihin.

Etiketin mukaan "Great wine. Simple."

Rypäleen mukaan
Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Ruokana vaahterasiirappi-valkosipuli-sinappimarinoidut kyljykset

Lyhyesti: Viini kuin Nickelback

Kommentit 

M: Kauniin kirsikanpunaisen viinin tuoksu on makeahkon mausteinen ja herukkainen, lisäksi siinä on havaittavissa tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Tuoksun kosiskelevuus jatkuu makeahkossa ja marjaisessa maussa. Aluksi maussa tuntuu punaisia marjoja ja kirsikkaa, hetken päästä myös pientä mausteisuutta ja pirteää pippurisuutta sekä vaniljaa. Samat aromit toistuvat myös jälkimaussa. Ruoan kanssa viini oli OK ja sopisi varmaankin myös grilliruoan kanssa. Hillittyjen tanniiniensa ansiosta helppo perusviini sopii juotavaksi myös sellaisenaan.

House Wine Co. Red on kuin Nickelback: juomisen ajan siitä diggailee sujuvasti ja tuntuu siinä olevan hieman särmääkin aivan kuin silloin, jos radiosta kuulee sattumalta jonkun Nickelbackin hitin. Lasin tyhjennyttyä mieleen ei kuitenkaan jää mitään sen pysyvämpää muistikuvaa. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa oli aluksi punaisia marjoja ja karpaloa. Ilmaantumisen myötä tuoksu muuttui mustaherukkaiseksi, vadelmaiseksi, luumuiseksi ja hieman mausteiseksi. Heti avaamisen jälkeen maku oli kevyen hapokas ja karpaloinen. Viinissä oli myös selvästi hiilidioksidia. Ilmaantumisen myötä maku muuttui tuhdimmaksi ja aromit muuttuivat samaan suuntaan kuin maku. Samalla hapokkuuden sijalle tuli tanniinisuutta. Sekä tuoksussa että maussa on myös aavistus vaniljaa. Jälkimaku on mausteinen ja herukkahilloinen.

Makeahkolla marinadilla päällystettyjen kyljysten kanssa viini sopi hyvin, se voisi sopia myös ribsien kanssa. Tanniineja ei kuitenkaan ole niin paljon, että viini kävisi pihvin seuraksi. Viini on ihan hyvä perusviini, jonka kannattaa antaa ilmaantua ennen nauttimista. Arvosanaksi annan 0.

Vaahterasiirappi-valkosipuli-sinappimarinoidut kyljykset


2 rkl Dijon-sinappia
1 rkl seesamiöljyä
3 valkosipulinkynttä (murskattuna)
2 dl vaahterasiirappia
suolaa, pippuria

Sekoita marinadin ainekset.

Marinoi kyljyksiä yön yli. Paista kyljyksiin pannulla pinta ja hauduta sen jälkeen niitä marinadilla valeltuina uunissa 175 asteessa 40 minuutin ajan. (Käännä paiston puolivälissä, jos tarvitsee.)

3. toukokuuta 2018

Tupsulakkitastingin paluu



Ruosniemen panimo on uudistanut visuaalista ilmettään. Etikettejä ja hanalätkiä perinteisesti koristanut Ruosmarkku-hahmo on väistynyt uusien kasvojen tieltä - lisäksi insinööripanimon valikoimiin on hiipinyt Humanisti, joka herätti talouden humanistissa Marjutissa epäluulon sekaista kiinnostusta, sekä tämän vapun spesiaalina 40-vuotisjuhliaan viettävän Julkun nimikko-olut.

Vappuaaton oluttastingiin valikoituivat Ruosniemeltä Humanisti (bergamotilla maustettu Pale Ale; 5,2 %), viime vapun tupsulakkitastingista tuttu Koodari (American Lager; 5,2 %) ja Julkku (mandariinisoseella maustettu Pale Ale; 5,5 %). Bonusolueksi otettiin vielä paikallisten työn sankareiden Fat Lizardin Marxist Red Ale 2018 Edition (5,4 %).

Tasting suoritettiin sokkona eli talouden koodari ei tiennyt, mihin järjestykseen talouden humanisti oli oluet laittanut.



Ensimmäisen oluen tuoksussa oli trooppista hedelmää, mangoa ja ananasta. Maussa oli samoja aromeja ja niiden lisäksi myös hieman greippistä katkeruutta. Bergamottia ei aromeista tunnistanut.

Humanisti oli Jussin mielestä vertailun toiseksi paras olut - ja onhan humanisteista aina helppo tykätä. Marjut oli hieman pettynyt: vaikka bergamotilla maustettu Earl Grey -tee on humanistin sankarin Jean-Luc Picardin luottojuomaa ja Marjutinkin mieleen, bergamotti ei auttanut tarpeeksi eikä olut päässyt Marjutin listalla kovinkaan korkealle. (Onneksi tämä ei sentään ollut IPA:a!)

Toisen oluen tuoksussa oli myös hedelmäisyyttä, mutta se kallistui enemmän sitrusmaiseen suuntaan. Yllättävän miedossa maussa oli tuoksun aromien lisäksi maltaisuutta. Julkku pääsi vertailussa kolmossijalle. Olut oli helppoa juotavaa ja sopi hyvin yhteen samannimisen huumorijulkaisun kanssa.

Kolmannen oluen yrttinen ja sitruksinen tuoksu toi jostain syystä mieleen Witbierin. Katkerahko maku jatkoi yrttisellä linjalla jälkimaun ollessa hieman mausteinen. Vertailussa Koodari jäi viimeiselle sijalle. Ehkä sijoitus olisi ollut eri, jos vertailussa olisi ollut pelkkiä lageroluita. Nyt olut jäi vähän pliisuksi Ale-oluiden rinnalla.

Viimeisen oluen hedelmäisessä tuoksussa oli greippiä ja karamellisuutta. Maku toisti enimmäkseen tuoksun aromeja, mutta mukana oli myös hieman appelsiininkuorta. Olut oli värinsä takia helppo päätellä Marxist Red Aleksi. Setin musta... punainen hevonen oli myös Jussin ykkössuosikki karamellisuutensa ansiosta.



Tunnistaminen meni melkein oikein: viimeinen olut oli punertavan värinsä ansiosta helppo päätellä Marxist Red Aleksi ja Koodarin saattoi arvata lageriksi vaaleasta väristä. Loppuja Jussi veikkasi sujuvasti ristiin eli ensimmäistä olutta Julkuksi ja toista Humanistiksi.

1. toukokuuta 2018

Samppanjaristeily Viking Gracella 27.-28.4.2018


Onnistuimme viimein olemaan liikkeellä ajoissa ja varaamaan paikat Viking Gracen samppanjaristeilylle, joka järjestettiin tänä vuonna viidennen kerran.

Risteilyn ohjelman sai räätälöidä itse, joten perjantaina kävimme syömässä Essi Avellanin emännöimän kolmen ruokalajin samppanjaillallisen Oscar à la Cartessa (viinien kanssa 94 €) ja lauantaina ohjelmassamme oli kaksi tastingia, Essi Avellanin Blanc de Blancs - eleganssin oppitunti ja Vindirektin Joonas Vainion Trendikkäät pientuottajasamppanjat (30 € per tasting). Lisäksi kokousosastolla oli lauantaina samppanjamessut.

Samppanjaillallinen



Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Brut
(50-55 % Pinot Noir, 30-35 % Meunier, 15-20 % Chardonnay; 10-20 % reserviviinejä)

Pääsimme viimein maistamaan Viking Linen uutta laivan samppanjaa, kun se tarjoiltiin aperitiivina. Olimme toiveikkaan kiinnostuneita, sillä edellinen laivan samppanja Charles Heidsieck Brut Réserve on edelleen yksi suosikeistamme.

Heidsieckin samppanjasuvun toisen haaran samppanjan hieman paahteinen, mutta raikas tuoksu lupaili kepeää aperitiivia eikä kevyt ja sitruksinen maku pettänyt lupauksia. Hapokas, hedelmäinen samppanja on varmasti monikäyttöinen laivan samppanja - ja tarttui tax freesta yksi pullo mukaan kotiin, vaikka ei se ainakaan vielä kiilannut edeltäjänsä ohi suosikkilistalla.


Valkoista parsaa, haudutettua hummeria ja paahdettua voita
Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs NV (100 % Chardonnay)

Toisen samppanjan kanssa oltiinkin heti jännän äärellä. Melko uudelta samppanjanviljelyalueelta Montgueux'n kukkulalta Aubesta peräisin oleva samppanja oli mielenkiintoisen funky - siitä huomasi, että se on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin, sillä mieleen tulivat heti oranssit viinit. Muuten samppanja oli ryhdikäs ja viinillinen, ja Jussin mieleen tuli (aivan oikein) ensimmäisenä Chardonnay. Mineraalisen samppanjan aromeissa oli myös viinikumia ja appelsiininkuorta.

Ruoan kanssa viini sopi erinomaisesti. Alkuruokana tarjoiltu valkoinen parsa ja hollandaise-kastike olivat mainioita, myöskin parmesanlastut olivat erinomaisen rouskuteltavia. Se pitää todeta, että mureampaakin hummeria on tullut vastaan, mutta emme antaneet sen haitata, maku oli kuitenkin ok. Kaiken kaikkiaan tämä yhdistelmä oli eniten meidän mieleemme yllättävyytensä ansiosta.


Glaseerattua ankanrintaa, huhtasieni-emmerottoa, paahdettua punajuurta sekä fermentoitua vadelmakastiketta
Charles Heidsieck Rosé 2006 (63 % Pinot Noir, 37 % Chardonnay)

Pääruoan pariksi valittu vanha tuttumme Charles Heidsieck Rosé 2006 oli odotetusti hyvää. Tällä kertaa bongailimme paahteisesta ja rotevasta samppanjasta karpaloa ja roseepippuria.

Glaseerattu ankka tuoksui lautasella valtavan hyvälle ja houkuttelevalle, mutta oli valitettavasti hieman sitkeää, mehevä rasvakerros olisi voinut olla aavistuksen mehevämpää. Muuten annoksen maut olivat kohdallaan (ja annoskoko myös, Marjut ei jaksanut kaikkea), huhtasieni-emmerotto ja vadelmakastike olivat herkullisia ja täydensivät toisiaan. Samppanjakin toimi hyvin ruoan seurana.


Juustot: Herkkujuustolan Punaheidi, Hilma ja Vilho sekä Oviken ost:in Magna, rosmariinihunajaa ja omenahilloketta
Veuve Clicquot Extra Brut Extra Old (52 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 18 % Meunier)

Jälkiruoan kanssa oli edelliseltä samppanjaristeilyltä tuttu juustojen kumppani Veuve Clicquot Extra Brut Extra Old. Maukkaaseen ja kypsän omenaiseen samppanjaan on käytetty reserviviinejä, joista vanhin on vuodelta 1988 ja nuorin vuodelta 2010. Niiden ansiosta samppanja onkin moniulotteinen, toisaalta hyvin kehittynyt ja toisaalta vielä hapokas ja eloisa.

Juustot toimivat samppanjan kanssa melkoisen hyvin, mutta jotain makeaa tässä vaiheessa kaivanneen Marjutin mielestä shown varastivat niiden kanssa tarjoillut siemennäkkäri ja omenahilloke. Jussin mielestä Punaheidi oli paras vaihtoehto samppanjan seuraksi.

Blanc de Blancs - eleganssin oppitunti



Ruinart Blanc de Blancs NV

Tastingin ensimmäinen samppanja oli melko prototyyppinen Blanc de Blancs -samppanja, joka kuvastaa kellarimestarin näkemystä siitä, millainen on talon vakiosamppanja. Samppanjan hennosti paahteisessa tuoksussa oli sitrusta ja päärynää, hieman kukkaisuutta ja jopa karkkia. Pirteän hapokkaassa maussa tuntui ananasta, sitruunaa, kypsää omenaa sekä aavistus ruohoa ja pähkinää. Mieleen tulivat toisaalta Sprite, toisaalta sitruunapommikarkit. Jälkimaku oli paahteinen. Ruinart Blanc de Blancs on helppoa ja mukavaa juotavaa.

Lisäksi nyt pitää tarkistaa se, missä ja miten omaa Ruinart-pulloamme säilytämme, sillä sen kirkas lasipullo on samppanjan vihollinen ja altistaa sen valon aiheuttamille virheille.

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs 2013

Seuraavaksi pääsimme eiliseltä illalliselta tutun samppanjan pariin. Tällä kertaa sen tuoksussa tuntui tammea, aprikoosia ja limeä sekä maussa mineraalisuutta ja keltaista omenaa. Tastingin samppanjoista tämä ilmaisi parhaiten terroiria eli viinitarhojen maaperää.

Ulysse Collin Les Pierrières Blanc de Blancs 2013

Kolmas samppanja oli kypsynyt tammitynnyreissä, joten sen tuoksussa oli tammen tuomaa vaniljaa sekä sen lisäksi paahteisuutta ja trooppista hedelmää ja jotain funkya. Samat aromit jatkuivat sen täyteläisessä, mutta raikkaassa ja hapokkaassa maussa, tammen aromit hiipivät vasta pienellä viipeellä. Tämä samppanja heijasteli eniten valmistustapaa, ja se oli meidän molempien suosikki.


Trendikkäät pientuottajasamppanjat



Cédric Bouchard Roses de Jeanne Les Ursules Blanc de Noirs 2013
(100 % Pinot Noir)

Mielenkiintoisen samppanjan tummasävyisessä ja paahteisessakin tuoksussa oli punaisia marjoja, karpaloa ja punaherukkaa sekä limeä ja kypsää hedelmäisyyttä. Myös maku oli tummasävyinen ja täyteläinen, mitä vähäiset kuplat korostivat. Tummien marjojen ja sitruksen sävyttämä maku oli rapsakan kuiva ja runsas, mutta ei raskas, jälkimaku oli kuiva.

Jérome Prévost Le Closerie les Beguines NV
(100 % Meunier)

Melko huisan samppanjan tuoksussa oli tammea ja... niin, jotain funkya. Aromien kirjo vaihteli appelsiininkuoren ja karviaisen makeasta kirpeydestä toffeeseen ja omenaan sekä jopa savuun. Sama jatkui maussa, paahteisen ja hedelmäisen samppanjan suutuntuma oli pureksittavan kuiva ja mausteinen. Jälkimakuun jäi sitrusta, aprikoosia ja vihreää omenaa. Tämä oli Jussin suosikki.

Raphael Bereche Campania Remensis Rosé
(60 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 5 % Meunier, 5 % Coteaux Champenois Rouge)

Rosésamppanjan runsaassa tuoksussa oli odotetusti punaisia marjoja, karpaloa, puolukkaa, mansikkaa ja vadelmaa. Marjaisuutta komppasivat mukava paahteisuus sekä omena ja kinuski. Myöskin samppanjan maku oli hyvin roteva ja äijämäinen marjaisuudestaan huolimatta, hyvät kuplat ryhdistivät suutuntumaa. Lisäksi hapokkaassa maussa tuntui toffeeta ja sitrusta, jälkimaussa taas puolukkaa. Vielä nuoren oloinen samppanja oli Marjutin suosikki.

Samppanjamessut




Samppanjamessut olivat valitettavan pienet: tarjolla oli Piper-Heidsieckin lisäksi Dom Perignonia, Veuve Cliquot'a ja Krugia, tosin Vindirektin esittelemä kavalkadi eri pientuottajien samppanjoita oli suhteellisen kattava.

Samppanjat ostettiin 2 €:n hintaisilla lipukkeilla ja maisteluannoksen hinta vaihteli 1-5 lipukkeen välillä. Annokset olivat isoja - jos messuille tuli vain lasilliselle tai kahdelle, lipukkeilleen sai vastinetta, mutta jos halusi maistella mahdollisimman monia samppanjoita, annokset olivat liian isoja (varsinkin, kun risteilyn ja kotiin junailun jälkeen samana iltana piti olla vielä autoilukunnossa). Päädyimmekin usein jakamaan lasillisen.

Jussin suosikeiksi päätyivät Piper-Heidsieck 1996 ja Dom Perignon Rosé 2004, Marjut taas arvosti Jacques Selossen samppanjoita.

Summa summarum


"Mitä, ei huiskuja?"



Viking Grace on astetta fantsumpi laiva kuin Viking XPRS, joten XPRS:llä viime syksynä järjestetyn samppanjaristeilyn ja viime kesän Grace-risteilyn jälkeen odotukset olivat korkealla - olisiko Gracen samppanjaristeilykin astetta fantsumpi? Ihan täydellinen kokemus se ei ollut, mutta oikein kiva kuitenkin. Jos nyt jostakin pikkuasioista voisi mainita, niin...

Moitimme
  • Harmillisia virheitä illallismenussa: ennakkotiedoista poiketen Jacques Lassaigne Le Cotet'n tilalla oli saman valmistajan Les Vignes de Montgueux
  • Harmillisia virheitä tastingien samppanjalistauksissa: Blanc de Blancs -tastingin Charles Heidsieck Blanc des Millénaires'n tilalla oli Ulysse Collin Les Pierrières Blanc de Blancs, jonka piti listan mukaan olla pienviljelijätastingissa, mutta sen taas oli korvannut Raphael Bereche Campania Remensis Rosé. (Byhyy, ei Blanc des Millénairesia!)
  • Puutteellista ennakkotiedotusta: kaikkia tastingien samppanjoita ei kerrottu etukäteen, joten oli hankala päättää, kiinnostaisiko tasting.
  • Puutteellista tiedottamista paikan päällä: messuilla maisteltavat samppanjat maksettiin lipukkeilla, mutta lipukkeista tai niiden ostamisesta ei saanut ennakkoon tai paikan päällä tarkempaa tietoa kuin itse kyselemällä, samoin tastingeissa olevien samppanjoiden lista taisi olla saatavilla vain Seamore-samppanjabaarin tiskillä.

Kiitämme
  • Viking Linen Facebook-asiakaspalvelua, joka sai kärttyisen asiakkaan hetkessä hyvälle tuulelle, kun risteily tuli myyntiin.
  • Jenni Vartiaista, jonka keikasta emme tienneet, mutta joka oli mukava yllätys.
  • Premium-hytin muhkeita tyynyjä.
  • Mielenkiintoisia tastingeja, aina on mukava oppia ja kokea uutta.
  • Samppanjabaarin valikoimaa.