1. toukokuuta 2018

Samppanjaristeily Viking Gracella 27.-28.4.2018


Onnistuimme viimein olemaan liikkeellä ajoissa ja varaamaan paikat Viking Gracen samppanjaristeilylle, joka järjestettiin tänä vuonna viidennen kerran.

Risteilyn ohjelman sai räätälöidä itse, joten perjantaina kävimme syömässä Essi Avellanin emännöimän kolmen ruokalajin samppanjaillallisen Oscar à la Cartessa (viinien kanssa 94 €) ja lauantaina ohjelmassamme oli kaksi tastingia, Essi Avellanin Blanc de Blancs - eleganssin oppitunti ja Vindirektin Joonas Vainion Trendikkäät pientuottajasamppanjat (30 € per tasting). Lisäksi kokousosastolla oli lauantaina samppanjamessut.

Samppanjaillallinen



Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Brut
(50-55 % Pinot Noir, 30-35 % Meunier, 15-20 % Chardonnay; 10-20 % reserviviinejä)

Pääsimme viimein maistamaan Viking Linen uutta laivan samppanjaa, kun se tarjoiltiin aperitiivina. Olimme toiveikkaan kiinnostuneita, sillä edellinen laivan samppanja Charles Heidsieck Brut Réserve on edelleen yksi suosikeistamme.

Heidsieckin samppanjasuvun toisen haaran samppanjan hieman paahteinen, mutta raikas tuoksu lupaili kepeää aperitiivia eikä kevyt ja sitruksinen maku pettänyt lupauksia. Hapokas, hedelmäinen samppanja on varmasti monikäyttöinen laivan samppanja - ja tarttui tax freesta yksi pullo mukaan kotiin, vaikka ei se ainakaan vielä kiilannut edeltäjänsä ohi suosikkilistalla.


Valkoista parsaa, haudutettua hummeria ja paahdettua voita
Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs NV (100 % Chardonnay)

Toisen samppanjan kanssa oltiinkin heti jännän äärellä. Melko uudelta samppanjanviljelyalueelta Montgueux'n kukkulalta Aubesta peräisin oleva samppanja oli mielenkiintoisen funky - siitä huomasi, että se on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin, sillä mieleen tulivat heti oranssit viinit. Muuten samppanja oli ryhdikäs ja viinillinen, ja Jussin mieleen tuli (aivan oikein) ensimmäisenä Chardonnay. Mineraalisen samppanjan aromeissa oli myös viinikumia ja appelsiininkuorta.

Ruoan kanssa viini sopi erinomaisesti. Alkuruokana tarjoiltu valkoinen parsa ja hollandaise-kastike olivat mainioita, myöskin parmesanlastut olivat erinomaisen rouskuteltavia. Se pitää todeta, että mureampaakin hummeria on tullut vastaan, mutta emme antaneet sen haitata, maku oli kuitenkin ok. Kaiken kaikkiaan tämä yhdistelmä oli eniten meidän mieleemme yllättävyytensä ansiosta.


Glaseerattua ankanrintaa, huhtasieni-emmerottoa, paahdettua punajuurta sekä fermentoitua vadelmakastiketta
Charles Heidsieck Rosé 2006 (63 % Pinot Noir, 37 % Chardonnay)

Pääruoan pariksi valittu vanha tuttumme Charles Heidsieck Rosé 2006 oli odotetusti hyvää. Tällä kertaa bongailimme paahteisesta ja rotevasta samppanjasta karpaloa ja roseepippuria.

Glaseerattu ankka tuoksui lautasella valtavan hyvälle ja houkuttelevalle, mutta oli valitettavasti hieman sitkeää, mehevä rasvakerros olisi voinut olla aavistuksen mehevämpää. Muuten annoksen maut olivat kohdallaan (ja annoskoko myös, Marjut ei jaksanut kaikkea), huhtasieni-emmerotto ja vadelmakastike olivat herkullisia ja täydensivät toisiaan. Samppanjakin toimi hyvin ruoan seurana.


Juustot: Herkkujuustolan Punaheidi, Hilma ja Vilho sekä Oviken ost:in Magna, rosmariinihunajaa ja omenahilloketta
Veuve Clicquot Extra Brut Extra Old (52 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 18 % Meunier)

Jälkiruoan kanssa oli edelliseltä samppanjaristeilyltä tuttu juustojen kumppani Veuve Clicquot Extra Brut Extra Old. Maukkaaseen ja kypsän omenaiseen samppanjaan on käytetty reserviviinejä, joista vanhin on vuodelta 1988 ja nuorin vuodelta 2010. Niiden ansiosta samppanja onkin moniulotteinen, toisaalta hyvin kehittynyt ja toisaalta vielä hapokas ja eloisa.

Juustot toimivat samppanjan kanssa melkoisen hyvin, mutta jotain makeaa tässä vaiheessa kaivanneen Marjutin mielestä shown varastivat niiden kanssa tarjoillut siemennäkkäri ja omenahilloke. Jussin mielestä Punaheidi oli paras vaihtoehto samppanjan seuraksi.

Blanc de Blancs - eleganssin oppitunti



Ruinart Blanc de Blancs NV

Tastingin ensimmäinen samppanja oli melko prototyyppinen Blanc de Blancs -samppanja, joka kuvastaa kellarimestarin näkemystä siitä, millainen on talon vakiosamppanja. Samppanjan hennosti paahteisessa tuoksussa oli sitrusta ja päärynää, hieman kukkaisuutta ja jopa karkkia. Pirteän hapokkaassa maussa tuntui ananasta, sitruunaa, kypsää omenaa sekä aavistus ruohoa ja pähkinää. Mieleen tulivat toisaalta Sprite, toisaalta sitruunapommikarkit. Jälkimaku oli paahteinen. Ruinart Blanc de Blancs on helppoa ja mukavaa juotavaa.

Lisäksi nyt pitää tarkistaa se, missä ja miten omaa Ruinart-pulloamme säilytämme, sillä sen kirkas lasipullo on samppanjan vihollinen ja altistaa sen valon aiheuttamille virheille.

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs 2013

Seuraavaksi pääsimme eiliseltä illalliselta tutun samppanjan pariin. Tällä kertaa sen tuoksussa tuntui tammea, aprikoosia ja limeä sekä maussa mineraalisuutta ja keltaista omenaa. Tastingin samppanjoista tämä ilmaisi parhaiten terroiria eli viinitarhojen maaperää.

Ulysse Collin Les Pierrières Blanc de Blancs 2013

Kolmas samppanja oli kypsynyt tammitynnyreissä, joten sen tuoksussa oli tammen tuomaa vaniljaa sekä sen lisäksi paahteisuutta ja trooppista hedelmää ja jotain funkya. Samat aromit jatkuivat sen täyteläisessä, mutta raikkaassa ja hapokkaassa maussa, tammen aromit hiipivät vasta pienellä viipeellä. Tämä samppanja heijasteli eniten valmistustapaa, ja se oli meidän molempien suosikki.


Trendikkäät pientuottajasamppanjat



Cédric Bouchard Roses de Jeanne Les Ursules Blanc de Noirs 2013
(100 % Pinot Noir)

Mielenkiintoisen samppanjan tummasävyisessä ja paahteisessakin tuoksussa oli punaisia marjoja, karpaloa ja punaherukkaa sekä limeä ja kypsää hedelmäisyyttä. Myös maku oli tummasävyinen ja täyteläinen, mitä vähäiset kuplat korostivat. Tummien marjojen ja sitruksen sävyttämä maku oli rapsakan kuiva ja runsas, mutta ei raskas, jälkimaku oli kuiva.

Jérome Prévost Le Closerie les Beguines NV
(100 % Meunier)

Melko huisan samppanjan tuoksussa oli tammea ja... niin, jotain funkya. Aromien kirjo vaihteli appelsiininkuoren ja karviaisen makeasta kirpeydestä toffeeseen ja omenaan sekä jopa savuun. Sama jatkui maussa, paahteisen ja hedelmäisen samppanjan suutuntuma oli pureksittavan kuiva ja mausteinen. Jälkimakuun jäi sitrusta, aprikoosia ja vihreää omenaa. Tämä oli Jussin suosikki.

Raphael Bereche Campania Remensis Rosé
(60 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 5 % Meunier, 5 % Coteaux Champenois Rouge)

Rosésamppanjan runsaassa tuoksussa oli odotetusti punaisia marjoja, karpaloa, puolukkaa, mansikkaa ja vadelmaa. Marjaisuutta komppasivat mukava paahteisuus sekä omena ja kinuski. Myöskin samppanjan maku oli hyvin roteva ja äijämäinen marjaisuudestaan huolimatta, hyvät kuplat ryhdistivät suutuntumaa. Lisäksi hapokkaassa maussa tuntui toffeeta ja sitrusta, jälkimaussa taas puolukkaa. Vielä nuoren oloinen samppanja oli Marjutin suosikki.

Samppanjamessut




Samppanjamessut olivat valitettavan pienet: tarjolla oli Piper-Heidsieckin lisäksi Dom Perignonia, Veuve Cliquot'a ja Krugia, tosin Vindirektin esittelemä kavalkadi eri pientuottajien samppanjoita oli suhteellisen kattava.

Samppanjat ostettiin 2 €:n hintaisilla lipukkeilla ja maisteluannoksen hinta vaihteli 1-5 lipukkeen välillä. Annokset olivat isoja - jos messuille tuli vain lasilliselle tai kahdelle, lipukkeilleen sai vastinetta, mutta jos halusi maistella mahdollisimman monia samppanjoita, annokset olivat liian isoja (varsinkin, kun risteilyn ja kotiin junailun jälkeen samana iltana piti olla vielä autoilukunnossa). Päädyimmekin usein jakamaan lasillisen.

Jussin suosikeiksi päätyivät Piper-Heidsieck 1996 ja Dom Perignon Rosé 2004, Marjut taas arvosti Jacques Selossen samppanjoita.

Summa summarum


"Mitä, ei huiskuja?"



Viking Grace on astetta fantsumpi laiva kuin Viking XPRS, joten XPRS:llä viime syksynä järjestetyn samppanjaristeilyn ja viime kesän Grace-risteilyn jälkeen odotukset olivat korkealla - olisiko Gracen samppanjaristeilykin astetta fantsumpi? Ihan täydellinen kokemus se ei ollut, mutta oikein kiva kuitenkin. Jos nyt jostakin pikkuasioista voisi mainita, niin...

Moitimme
  • Harmillisia virheitä illallismenussa: ennakkotiedoista poiketen Jacques Lassaigne Le Cotet'n tilalla oli saman valmistajan Les Vignes de Montgueux
  • Harmillisia virheitä tastingien samppanjalistauksissa: Blanc de Blancs -tastingin Charles Heidsieck Blanc des Millénaires'n tilalla oli Ulysse Collin Les Pierrières Blanc de Blancs, jonka piti listan mukaan olla pienviljelijätastingissa, mutta sen taas oli korvannut Raphael Bereche Campania Remensis Rosé. (Byhyy, ei Blanc des Millénairesia!)
  • Puutteellista ennakkotiedotusta: kaikkia tastingien samppanjoita ei kerrottu etukäteen, joten oli hankala päättää, kiinnostaisiko tasting.
  • Puutteellista tiedottamista paikan päällä: messuilla maisteltavat samppanjat maksettiin lipukkeilla, mutta lipukkeista tai niiden ostamisesta ei saanut ennakkoon tai paikan päällä tarkempaa tietoa kuin itse kyselemällä, samoin tastingeissa olevien samppanjoiden lista taisi olla saatavilla vain Seamore-samppanjabaarin tiskillä.

Kiitämme
  • Viking Linen Facebook-asiakaspalvelua, joka sai kärttyisen asiakkaan hetkessä hyvälle tuulelle, kun risteily tuli myyntiin.
  • Jenni Vartiaista, jonka keikasta emme tienneet, mutta joka oli mukava yllätys.
  • Premium-hytin muhkeita tyynyjä.
  • Mielenkiintoisia tastingeja, aina on mukava oppia ja kokea uutta.
  • Samppanjabaarin valikoimaa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti