31. heinäkuuta 2018

Suuret Oluet - Pienet Panimot 2018

Suuret Oluet - Pienet Panimot -tapahtuma eli SOPP järjestettiin tänä vuonna Helsingissä jo viidettätoista kertaa 24.-28.7.2018. Kaiken kaikkiaan kyseessä on jo seitsemästoista SOPP-vuosi, sillä tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Lahdessa vuonna 2002. Helsingin ja Lahden lisäksi SOPP on tänä vuonna neljässä muussakin kaupungissa. Tampereen ja Kuopion SOPP:it järjestettiin jo alkukesästä, jäljellä ovat vielä Turun (16.-18.8.) ja Oulun (30.8.-1.9.) tapahtumat.

Ylhäällä oikealla Juuri Tapahtumien Villigrillin henkilökuntaa, alhaalla oikealla Pekka Kääriäinen / Lammin Sahti ja Suomen paras olut -kilpailusta vastaava Matti Heikkilä / Suomalainen olut ry. 


...
Tänä vuonna Helsingin SOPP kesti peräti viisi päivää. Kävimme paikalla avajaispäivänä tiistaina sekä keskiviikkona. Tapahtuma keskittyi suomalaisiin pienpanimoihin, joita oli paikalla lähes neljäkymmentä. Tapahtumaan osallistuivat  myös virolainen Pihtla Õlleköök sekä kutsuvieraina seitsemän pienpanimoa Kataloniasta ja Baskimaalta. Suomalaisia pienpanimo-oluita ja siidereitä oli tarjolla yli 300 ja ulkomaisia lähes 50 kappaletta.

Maksaminen tapahtui käteisellä tai kortilla, joten erillisiä lipukkeita, Seamchip-korttia tai pahamaineista viinaranneketta ei tarvittu. Tapahtumavastaava Pekka Kääriäinen kertoi lehdistötilaisuudessa tämän johtuvan lähimaksamisen yleistymisestä. Jotkin ruokakojuista tosin huolivat vain käteistä, mutta se ei ollut ongelma, sillä paikan päällä saattoi nostaa käteistä.

Pekka kertoi myös, että vaikka viime vuonna kävijöitä oli noin 26 000, laseja rikkoutui vain noin sata kappaletta. Tapahtuman tuopit ovat aina olleet lasiset ja ne pestään käsin vapaaehtoisvoimin. Tapahtumalle on myös myönnetty Ekokompassi-ympäristösertifikaatti.


Long drinkit

Ostimme Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Mustikkalonkeron mukaan tapahtuman myymälästä (kyllä, tässäkin tapahtumassa oli myymälä!), joten sen sai nautittua kaikessa rauhassa kotona. Lonkero oli nimensä mukaan mustikkainen, mutta taustalla häilyi myös klassinen lonkeron maku. Jos pidät lonkerosta ja mustikasta, pidät tästäkin, sillä tämä oli kuin lonkeroa, johon joku on lurauttanut reippaasti makeahkoa mustikkahilloa sekaan.

Teerenpeli Lonkero kirvoitti ohikulkijatkin kysymään, mitä ihmettä sulla on lasissa. Samea lonkero näytti mielenkiintoiselta, mutta oli maultaan varsin jees. Punaherukka toi juomaan raikasta marjaisuutta ja verigreippi kivaa happamuutta sekä perinteistä lonkerofiilistä.

Iso-Kalla Mockingbird -mansikkalonkero oli lähinnä makea ja mansikkainen. Marjut luki jostakin asiantuntevasta lähteestä, jota ei enää tähän hätään onnistunut paikallistamaan uudelleen, että kyseessä on vodkapohjainen juoma, vaikka sitä juomalistassa kutsuttiinkin lonkeroksi - ilmankos ginin maku puuttui kokonaan.

Ägräs Long Drink Nordic Nettle oli vertailun voittaja. "Änkerössä" on käytetty ginin sijaan akvaviittia ja mausteena nokkosta ja fenkolia. Huikean värinen juoma oli raikas ja sitruksinen, nokkosen maistoi yrttisyytenä ja fenkoli lurkki taustalla. Se oli juuri hellepäivään sopiva pirteä long drink.



Siiderit

Baskimaan siidereistä Marjut testasi Zapiain Euskal Sadargoa Premiumin ja se olikin huisa: kuiva, hapan ja rapsakan omenainen.

Kotimaisten siiderien tarjonta vaihteli päivittäin. Tiistaina tarjolla oli raikasta ja hapokasta Nude Cideriä ja keskiviikkona taas pitkän kärkkymisen jälkeen lempeän omenaista Kuura Finskiä. Kuuran siidereitä ei valitettavasti ollut kuin yksi (tai emme ainakaan huomanneet muita), joten kotimatka kulki Pienin Kuura-laarien kautta ja kotiin lähtivät Finski, Baski ja Normanni.



Hapanoluet

Hapanoluista lasiin tuntui päätyvän vadelmaisia versioita: Sonnisaari Vattu ja Edge Brewing Raspberry Sour ainakin. Vadelmainen happamuus jatkui myös tapahtuman parhaassa keksinnössä, Kanavan Panimon gose floaterissa. Ihanan raikas ja kylmä raparperisorbetti samassa tuopissa happaman marjaisen vadelmagosen kanssa oli ehkä parasta ikinä! Se jatkoi myös sujuvasti muiden hämmentämistä: satunnaiset vierustoverimme keskeyttivät reittaamisensa kysyäkseen "miks sun tuopissa on puulusikka?".

Myös Kanavan Panimon ja Bönthöö Bönthöö -Teemun yhteistyön hedelmä Paljas Saari oli loistavaa settiä ja paluuta perusasioiden äärelle, mukavan suolainen hellepäivän juoma.


Muut oluet

Katalonian ja Baskimaan vaaleista oluista jäivät Jussin mieleen Laugar Breweryn trooppisen hedelmäinen Zapaburu Hazy IPA sekä Companyia Cervesera del Montsenyn hedelmäinen ja maltainen Lupulus Blonde Ale. Tummista oluista maukkaimpia olivat saman panimon vaniljakahvinen Mala Vida Bourbon Imperial Stout ja Laugar Breweryn Funeralopolis Imperial Stout. Jälkimmäisessä vaniljaisuus oli vähäisempää ja sen aromeja hallitsivat tumma suklaa sekä kahvi.

Myös aikaisemmin tuntemattomien panimoiden tarjontaan tuli tutustuttua. Niiden tarjonnasta ilhaduttivat erityisesti ETKO Brewingin Full Nelson Kölsch, Lumi Brewing Companyn LumIPAllo IPA ja Ohrana Breweryn Santarmin Saison. Maistilan oluita on tullut maistettua aikaisemminkin. SOPP:issa tarjolla ollut Appelsiiner Berliner Weisse oli erinomaista ja eräs pöytäseurueemme jäsen haki sitä ison tuopin heti maistettuaan olutta ensin Jussin lasista.



Entinen tosi-TV -tähti ja KGB:n everstiluutnantti (evp) kävivät Helsingissä heinäkuun puolivälissä ja Pyynikin Käsityöläispanimo teki tapahtuman kunniaksi kaksi olutta. Trump Dark Empire Imperial Porter oli hieman paahteinen ja sen aromeissa oli tummaa suklaata, viikunaa ja lakritsaa. Putin Blind Empire Saison oli hedelmäinen, yrttinen ja hieman marjainen. Näistä kahdesta Dark Empire oli selvästi parempaa. Oluttyylien valinta tosin hieman ihmetyttää, sillä Trumpille olisi sopinut paremmin APA ja Putinille imperial porter.



Villigrilli

Perinteisten ruokakojujen (joista mainittakoon perunalastuja myynyt M. Asplund Chips, Ruisherkku sekä Visallen vedyt ja atomit) lisäksi SOPP:issa oli tänä vuonna Juuri Tapahtumien Villigrilli, jossa saattoi nauttia puuhiiligrillissä valmistettuja annoksia oikeilta lautasilta pöydän ääressä. Palan painikkeeksi oli tarjolla Ohrana Krouvi Panimon oluita - tai toki tapahtumasta sai hakea minkä tahansa juoman ateriansa seuraksi.

Kävimme Villigrillissä syömässä heti tiistaina. Alkupalalautanen leikkeleineen ja fermentoituine kasviksineen oli herkullinen, samoin lohileipä hölskytyskurkkujen kera. Jussi tilasi pääruoaksi possun plumaa ja lisukkeeksi juustolla päällystetyn, grillatun juurileivän. Varsinkin possun kanssa tarjoiltu, chimichurria muistuttanut vihreä suolaheinäsalsa oli Jussin mieleen. Myös Marjutin marmorihärkä oli erinomaisen mureaa ja maukasta ja lisukkeeksi valikoitunut kimchi sanattomaksi jättävän hyvää. Annokset olivat myös riittävän kokoisia, jälkiruokaa ei - ikävä kyllä - kyennyt edes ajattelemaan.

***
Ensi vuonna Helsingin SOPP järjestetään Kaisaniemen puistossa. Se saattaa olla Rautatientoria parempi paikka, mikäli ensi vuodellekin osuu samanlainen paahtava helle. Teltoissa oli kuuma, mutta ne tarjosivat sentään varjoa.

28. heinäkuuta 2018

La Sueca Sangria


La Sueca Sangria 
Espanja; Grenache Noir, Tempranillo; 15,98 € / 1 l
Näytepullo / Norex Selected Brands

Tuottaja Vintae/Democratic Wines

Etiketin mukaan sangriaa

Rypäleiden ym. mukaan
Grenache: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Tempranillo: marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä

Sangria on alunperin Iberiasta peräisin oleva punaviinipohjainen juoma. Reseptejä on monia, mutta tyypillisesti Riojan alueen punaviini makeutetaan sokerilla, hunajalla tai appelsiinimehulla ja siihen lisätään hedelmiä, joskus myös brandya tai mausteeksi kanelia. Jos sangriaan lisätään hiilihapotettua vettä, saadaan juoma nimeltä tinto de verano.

Lyhyesti: makea ja mausteinen sangria

Kommentit 

M: Vielä on kesää jäljellä, vielä on sangriapäiviä! Kesään kuuluu ehdottomasti raikas ja hedelmäinen sangria. Näin helteiden keskellä jaksaminen on vähissä (pelkkä korkin avaaminen on jo haaste) ja siksi testasimmekin mielellämme valmiin La Sueca Sangrian - tosin pitihän siihen kuitenkin pilkkoa sekaan limeä, appelsiinia ja mansikoita.

Sellaisenaan La Sueca Sangria maistuu mausteiselle ja täyteläiselle, jotenkin mausteisuudesta tulee mieleen myös glögi. Vaikka sokeria on 70 g/l, sangria ei tunnu liian makealta, vaikka toki mausteet ja makeutuksen huomaa. Vaikka tähän valmiiseen sangriaan sattumien lisääminen ei ole pakollista, mansikat, lime ja appelsiini antavat juomalle mukavan säväyksen, joten se on hyvä pohja myös omille sangriasovelluksille ja jatkokehittelylle.

La Sueca Sangriassa on 11 % alkoholia eli suunnilleen yhtä paljon kuin viineissä. Sekoitin sen kokeilun vuoksi kivennäisveden kanssa (soodavesi tai sitruunalimonadi sopisivat myös), kun halusin hieman alkuperäistä kevyempää ja miedompaa illan mittaan siemailtavaa juomaa ja hyvää siitäkin tuli. Kyllä tästä kesäfiiliksen kehittää eli arvosanaksi La Sueca Sangria saa +.

J: La Sueca Sangria on sekä tuoksultaan että maultaan hyvin glögimäinen. Sen aromeissa on kypsää punaista hedelmää, kanelia ja appelsiinia. Ehkä sen takia sangria ei ole sellaisenaan kovin kesäistä juotavaa, ellei sitä nauti hyvin viilennettynä esimerkiksi jäiden kera. Hedelmien lisääminen ja laimentaminen kivennäisvedellä teki sangriasta paljon raikkaamman ja hellepäivään sopivamman. Muuten sangria sopisi kevyiden liharuokien tai tapasten seuraksi ja myös sellaisenaan. Arvosanaksi annan +.

25. heinäkuuta 2018

Lehe Pruulikoda Mägi Eile Saar Must



Mikä olut?
Mägi Eile Saar Must (Lehe Pruulikoda)
Oluttyyppi: barleywine
Alkoholia: 11 %
Katkeruus: 52 IBU
Väri: 44 EBC
Kantavierre: 24,9 °P
Hinta: 8 € ravintola Pegasuksessa, 4,95 € Kaubamajassa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan jälkiruokana

Mitä etiketti lupaa?
Bourbontynnyrissä kypsytetty barleywine, joka on valmistettu Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Oluen nimen sanat "mäki eilen saari musta" ovat vanhoja viron kielen sanoja, jotka saattavat hyvinkin olla peräisin jo Viron asutuksen ajoilta 10 000 vuotta sitten.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Barleywine eli ohraviini on pintahiivaolut. Oluttyylin nimessä oleva sana viini viittaa alkoholin määrään, jota on suunnilleen saman verran kuin viinissä eli 8-12 %. Aromimaailma on yleensä hedelmäinen, maltainen ja karamellinen ja väri vaihtelee tumman kuparisesta ruskeaan. Barleywinet säilyvät jopa useita vuosia runsaan alkoholin ansiosta.

Olut muualla
Lehe Pruulikoda

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Kävimme Tallinnan matkalla syömässä ravintola Pegasuksessa ja valitsin jälkiruoaksi oluen, sillä barleywinet sopivat hyvin jälkiruoaksi makeutensa ansiosta. Mägi Eile Saar Must on sameaa ja väriltään punaruskeaa. Makeassa tuoksussa on karamellisuutta, rusinaa, punaista marjaa sekä aavistus vaniljaa. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös omenaa sekä vähän katkeruutta ja havuisuutta. Olut sopi makeutensa ansiosta hyvin jälkiruokajuomaksi.

Kokonainen pullo on kuitenkin yhdelle hengelle vähän liikaa, joten olut kannattaa jakaa kahden tai kolmen hengen kesken. Itse tykästyin olueeseen ja voisin ostaa sitä varastoon seuraavan kerran Virossa käydessäni. Arvosanaksi annan +.

21. heinäkuuta 2018

Tommasi Il Sestante San Martino Lugana 2014


Tommasi Il Sestante San Martino Lugana 2014  
DOC Lugana, Italia; 100 % Trebbiano di Lugana; 10,50 € Tallink Baltic Princess, joulukuu 2015

Tuottaja Tommasi

Etiketin mukaan italialaista valkoviiniä

Rypäleen mukaan
Trebbiano di Lugana: Verdicchionakin tunnettu, sekoitteissa suosittu neutraali rypäle; hapokkuutta, sitrusta, mantelia, omenaa, päärynää, kvitteniä, yrttejä, joskus pihkaa ja mineraalista maanläheisyyttä

Ruokana tonnikalapihvi ja pasta-avokadosalaatti

Lyhyesti: sopivasti hapokas ja hedelmäinen valkoviini

Kommentit 

M: Kullankeltaisen viinin runsaassa ja kypsän hedelmäisessä tuoksussa on sitruksen ja greipin lisäksi trooppisia hedelmiä, persikkaa ja päärynää. Kypsä hedelmäisyys ja trooppisten hedelmien aromit jatkuvat myös raikkaassa ja hapokkaassa maussa ananaksen ja omenan lisänä ja kääntyvät greippiseksi ja hieman mausteiseksi jälkimauksi. Pirteä sitruksisuus ja maukas hedelmäisyys ovat mukavasti tasapainossa, joten viini maistuu oikein hyvin tonnikalan ja pastasalaatin seuraksi ja miksei myös sellaisenaankin. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Kypsän hedelmäisessä tuoksussa on limettiä, omenaa, persikkaa ja päärynää. Maku jatkaa kypsän hedelmäisellä linjalla, jota kevyt sitruksinen hapokkuus tasoittaa. Maussa on myös hieman makeaa hunajaisuutta. Jälkimaku on hapokas ja mausteinen, siinä on myös ananasta. Ruoan kanssa viini sopi hyvin ja menisi myös sellaisenaan seurustelujuomana. Myös äyriäiset voisivat sopia ruoaksi tämän viinin kanssa. Oikein hyvä valkoviini, arvosanaksi annan +.


Avokado-pastasalaatin resepti K-ruoka, koristeeksi basilikaa.

Mediumkypsä tonnikalapihvi vaati mausteikseen vain hieman suolaa ja pippuria.

19. heinäkuuta 2018

Kissaoluet: Lions Den, Oolong Johnson ja Saatana Magustoit



Olutkauppa Pienistä löytyi kaksi kissaetiketillä varustettua olutta. Kun varastossa oli jo yksi kissaolut, olutvertailun teema oli helppo valita. Oluista yksi on Ruotsista, yksi Suomesta ja yksi Virosta. Niiden kera nautittiin venäläistä klassikkokirjallisuutta, jossa esiintyy Begemot-kissa.



Ruotsalainen Brewski Lions Den (NEIPA; 3,5 %; 5,20 € Pienissä) on väriltään vaaleankeltainen ja näyttää ananas- tai greippimehulta. Tuoksussa on ananasta, sitrusta ja hedelmäisyyttä. Maku on kirpeän sitruksinen, siinä on greippiä, raakaa ananasta ja reilusti katkeruutta. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja greippinen. Jos etsit raikasta ja kevyttä olutta ja pidät katkeruudesta, niin tämä on sopiva valinta.


Suomalainen Kallio Brewery Oolong Johnson (Wheat Ale; 5,2 %; 4,90 € Pienissä) on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, vehnäisyyttä, hedelmäisyyttä ja persikkaa. Hieman karamellinen maku toistaa tuoksun aromeja. Katkeruutta on kohtalaisesti. Jälkimaussa korostuu havuisuus. Tämä oli Jussin suosikki maistelluista oluista.



Virolainen Lehe Saatana Magustoit eli paholaisen jälkiruoka (Barrel Aged Sweet Stout; 15 %; 9 € Tallinnassa) on väriltään hyvin tummanruskea, lähes musta. Makeassa tuoksussa on kahvia, luumua, tummaa suklaata ja vaniljaa. Erittäin makea maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös saaristolaisleipää, rusinaa ja siirappia. Jälkimaku on paahteinen ja hieman chilinen. Alkoholi ei maistu läpi, mutta lämmittää jälkimaussa. Olut on niin makeaa, että kokonaisen pullollisen juomisessa kestää hyvän aikaa. Se sopiikin nimensä mukaisesti hyvin jälkiruoaksi.

Oluista kaksi ensimmäistä sopi hyvin juotavaksi kuumana kesäpäivänä, kun taas kirjan kanssa sopi parhaiten Saatana Magustoit. Kaikki oluet olivat hyviä ja hintansa arvoisia. Kissamme Takku lähti sängylle nukkumaan heti kuvan ottamisen jälkeen, joten sen mielipide oluista jäänee mysteeriksi.

17. heinäkuuta 2018

Pincho Nation, Turku

Maailman ensimmäiseksi applikaatioravintolaksi mainittu Pincho Nation avasi ensimmäisen Suomen-ravintolansa Turussa toukokuussa. Ensimmäinen Pincho Nation avattiin Göteborgissa vuonna 2012 ja sen jälkeen franchising-periaatteella toimiva ketju on laajentunut Ruotsin eri kaupunkien lisäksi Norjaan ja Tanskaan.


Pincho Nation
Aurakatu 3, Turku

Marjutin työkaverin suosittelema ravintola kiinnosti, joten poikkesimme siellä iltapalalla, kun kävimme Turun Finnconissa viime viikonloppuna. Emme tienneet ravintolasta etukäteen muuta kuin konseptin: pöytä varataan ja ruoka tilataan sekä halutessa jopa maksetaan kännykkäsovelluksella. Mietimme, kuinka pitkälle systeemit olisi automatisoitu ja odotimme kliinistä ja tylsää pikaruokalaa, mutta toisin kävi. Heti ovelta avautui näkymä sokkeloiseen sirkukseen, joka vetäisi jalat alta!

Matkalla pöytään vastaan tulivat sirkusleijona, töyhtöpäinen hevonen, trapetsilla roikkuva apina ja vaaleanpunaiset pantterit (tai muut kissaeläimet). Sisustus sai heti hyvälle tuulelle ja sama fiilis jatkui koko illan ajan.


Meidät otti vastaan iloinen sirkustirehtööri, joka johdatti meidät värikkääseen saliin, esitteli ravintolan olennaisten paikkojen sijainnin ruoka- ja baaritiskeistä vessoihin ja vesipisteeseen, opasti sovelluksen käytössä ja suositteli sujuvasti useita ruokia. Myös sovellus ohjasi ensikertalaisia hyvin - epäsosiaaliselle nörtille oikeastaan ainoa tenkkapoo alun pakollisen kanssakäymisen lisäksi olisi se, että ruoat ja juomat pitää hakea itse tiskiltä, kun kännykkä hälyttää, ne eivät saavu pöytään esimerkiksi mekaanisella sirkusnorsulla (joka muuten olisi tosi cool!).

Kaiken kaikkiaan homma toimi mutkattomasti: ainakin viime perjantaina vapaita aikoja oli vartin välein ja annokset valmistuivat nopeasti. Jos nyt jotain parannettavaa olisi, niin laskun välisumma ei näy kuin laskun maksunäkymässä - maksamiseen ei ole pakko jatkaa, mutta olisi kätevämpää, jos vaikkapa tilauslistauksen yhteydessä näkisi, kuinka paljon rahaa on siihen mennessä onnistunut käyttämään.


Rahaahan saa huomaamatta menemään vaikka kuinka. Ruoka on ravintolan nimen mukaisesti pinchoja eli pieniä tapasten tapaisia naposteluannoksia, joiden hinnat vaihtelevat 4-6 euron hujakoilla. Niitä tuleekin tilattua runsaasti varsinkin, kun ensimmäisellä kerralla haluaa maistaa aivan kaikkea.

Annosten taso vaihteli: dumplingsit, plank steak, halloumiranskalaiset ja cheeseburger olivat herkullisia, kebab, friteerattu kana ja lohiceviche perushyviä ja ribsit taas mättöruoan näkökulmasta hieman mitättömiä, kun annoksessa oli vain kaksi luuta. Jälkiruoista crème brûlée ja mojitomansikat olivat maukkaita - lisäksi suklaafondant jäi kutkuttamaan, joten ehkä ensi kerralla Turussa on sen vuoro. Osan annoksista, esimerkiksi (halloumi)ranskalaiset tai kanapalat, voi hyvin jakaa seurueen kesken eli pöydän voi tilata täyteen pieniä annoksia ja maistella vähän kaikkea.


Juomapuoli on ihan kiva: drinksuja, sangriaa, olutta, siideriä ja viiniä laseittain tai pulloittain. Toisaalta mitäpä sitä napostelun oheen kaipaisikaan kuin hyvää, parempaa tai parasta viiniä? Emme kuitenkaan tilanneet GT:tä sovelluksella, vaikka ajatus houkutteli. Marjut tyytyi lasiin pinchos-punaviiniä, joka oli hyvää (Portugaliin voi aina luottaa), vaikkakaan ei dumplingien kanssa ihan paras valinta ja Jussi tilasi lasillisen "parempaa punaviiniä" eli Sangiovesea, joka oli myös hyvää ja sopi hyvin liharuokien kanssa.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen. Henkilökunta oli ystävällistä ja ravintolan miljöö yllätti aivan täysin. Hehkutimmekin paikkaa kaikille koko Finncon-viikonlopun ajan.


PS. Jos et päässyt Finnconiin ostamaan omaa kappalettasi, Espoon Science Fiction- ja Fantasiaseuran ESC ry:n uusi kirja Aikamatkailijan Espoo  on nyt saatavilla Espoon mafioissa tai sähköpostitse tilaamalla 10 € hintaan.

14. heinäkuuta 2018

Jekel Pinot Noir 2011


Jekel Pinot Noir 2011
Kalifornia, USA; 100 % Pinot Noir; 12,50 € Silja Linella vuonna 2015, vuosikerta 2015 Alkossa 17,39 €

Tuottaja Jekel Vineyards

Etiketin mukaan Cherry Colaa, pehmeää savuisuutta ja kukkaisuutta, jota täydentävät mansikoiden ja kuivattujen yrttien aromit

Rypäleen mukaan
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Ruokana sitruunarisotto ja paistettu lohi

Lyhyesti lämpimän alueen kypsä Pinot Noir

Kommentit 

M: Viini on väriltään tummanpunainen, lähes läpinäkymätön, mikä ei ole Pinot Noireille niin yleistä. Sen tuoksu on voimakas, aluksi kuminen ja sen jälkeen marjainen. Tuoksussa on savua ja mansikkaa, kypsiä punaisia marjoja ja hieman yrttejä. Viinin maku on runsas Pinot Noiriksi, tämä ei ole mitään mehumaista ohutta viiniä, vaan lämpimän alueen kypsän marjainen viini. Tanniinit jäävät kutittelemaan ikeniin, kielellä maistuvat mansikka ja karpalo. Viinin hapokkuus riittää hyvin rasvaisen lohen ja sitruunarisoton seuraksi. Jälkimaku on pitkä, lämmin, pippurinen ja mausteinen. Uuden maailman maukas ja runsaan marjainen, melkeinpä hilloinen viini kosiskelee hyvin ja perusteellisesti, joten se saa arvosanakseen +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on mustaherukkaa, punaherukkaa, karpaloa, yrttisyyttä ja tummaa suklaata. Täyteläinen maku kypsän herukkainen, karpaloinen, mansikkainen ja hapokas. Tanniineja on kohtalaisesti. Pitkä jälkimaku on yrttinen, savuinen ja mausteinen, jopa hieman pippurinen. Rasvaisen lohen ja risoton kanssa viini toimi hyvin. Viini sopisi myös riistaruoalle, grilliruoalle sekä poronpaistille. Erittäin hyvä ja maukas Pinot Noir, arvosanaksi annan ++.

12. heinäkuuta 2018

Vertailussa Affligem Blonde, Dubbel ja Tripel


Viking Gracen myymälässä oli edulliseen hintaan (n. 1,60 € per pullo) belgialaisen Affligemin oluita, joten ne piti tietenkin ostaa vertailtaviksi. Tarjolla olivat Blonde (6,7 %), Dubbel (6,8 %) ja Tripel (9,0 %).

Affligemin kylään Belgiassa perustettiin luostari vuonna 1074 ja oluen paneminen alkoi luostarissa kymmenen vuotta myöhemin. Vuonna 1956 munkit lopettivat oluiden valmistamisen ja luovuttivat reseptit paikalliselle panimolle. Heineken osti Affligemin panimon vuonna 2010.


Blonde on väriltään kullankeltainen. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on maltaisuutta, hedelmäisyyttä, hunajaa ja hieman sitrusta. Maku toistaa tuoksun aromeja, mutta sitruuna erottuu selvemmin. Jälkimaussa korostuvat yrttisyys, maltaisuus ja korianteri.


Dubbel on väriltään kupariin vivahtavan ruskea. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti ja se säilyy kohtuullisen kauan. Makeassa tuoksussa on karamellisuutta, kuivahedelmää, rusinaa ja hieman suklaata. Maku on tuoksun tavoin makea, siinä on kevyttä paahteisuutta ja samoja aromeja kuin tuoksussa.


Tripelin väri on oranssiin vivahtavaa meripihkaa. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti, mutta se laskeutuu nopeasti. Hedelmäisessä tuoksussa on appelsiinia, mausteisuutta ja hieman hunajaa. Makeahkoa makua hallitsevat appelsiini, sitrus ja hunaja. Jälkimaku on yrttinen. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää.

Näistä kolmesta Dubbel oli sekä Jussin että Marjutin suosikki. Kahdesta muusta Blonde oli enemmän Jussin makuun, sillä se on enemmän perinteinen belgiolut. Tripelin hedelmäisyys ja appelsiini saivat oluen muistuttamaan APA:a. Oluen ystävän kannattaa ehdottomasti poimia näitä mukaansa, mikäli päätyy laivalle.

10. heinäkuuta 2018

Craft Beer Helsinki 2018

Craft Beer Helsinki järjestettiin kolmannen kerran 5.-7.7. Helsingin rautatientorilla. Suuntasimme paikalle heti vesisateisena torstaina ja toisen kerran paahteisen aurinkoisena lauantaina - keskiarvoisesti siis sää oli varsin mukava.



Tänä vuonna tapahtumaan osallistui 33 panimoa Suomesta ja ulkomailta. Suomalaisten ja virolaisten panimoiden lisäksi paikalla oli panimoita Iso-Britanniasta, Espanjasta, Norjasta, Ruotsista, Venäjältä ja Yhdysvalloista. Oluen lisäksi tarjolla oli yhdeksän siiderimön siidereitä ja aiemmin Finnviininä tunnetun Ainoa Wineryn marjaviinejä.



Marjut suuntasi molempina päivinä heti ensimmäisenä Ainoan teltalle, Jussi lähti ennemmin metsästämään oluita. Kuvan viinien lisäksi tarjolla oli myös hunajasta ja ruusun terälehdistä tehtyä Maiden's Blush -kuohuviiniä, jonka kuvailuun ei oikeasti löydy sanoja - sen maussa oli jotain ruusuista, jotain hunajaista ja jotain mielenkiintoista (eikä mielenkiintoinen ole tässä synonyymi pahalle).

Kuohuviineistä puheenollen - lakoista ja hunajasta tehty Sointu oli kehittynyt viime vuodesta yhä paremmaksi ja maistui herkullisen lakkaiselle ja hunajaiselle. Muutenkin Ainoa Wineryn viinit olivat tuttuun tapaan herkullisia. Punajuuriviini Elo oli myös kehittynyt, se ei ollut enää niin maakellarissa varastoidun punajuuren makuinen, vaan raikkaan punajuurinen. Eloa sai maistaa myös homejuuston kanssa ja mielipiteet jakautuivat: Marjutin mielestä se teki homejuustosta melkein syötävää, toisten mielestä yhdistelmä ei ollut niin onnistunut.

Kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että vadelmainen Vaapukka sopi hyvin viinillä maustettujen suklaatryffelien kanssa - ja Kaamos taisi saada uuden ystävän.



Olut- ja siideritarjonnasta Marjutin mieleen jäivät erityisesti seuraavat:

Panimoinen & Lemmes Hämeen hitain -siideri! Tänä vuonna Hämeen hidas oli riittävän nopea (tai siideriä oli enemmän) ja sai lasiinsa viime vuonna loppumaan ehtinyttä siideriä. Siiderin mausta tulivat mieleen ne kerrat, kun koulun välitunnilla livistettiin napsimaan luokkakaverin omenapuusta punakeltaisia omenia, joiden kuori oli hieman hapokas. Kannattiko kärvistellä vuosi? Vaikea sanoa.

Olutpuolelta UG Brewery Pink Ballerina oli mukavan kirpeä ja vadelmainen ja Vibrant Forest Zuur Rhubarb raparperisen hapokas, oikein mainio olut kauniina kesäpäivänä.

Garage Beer BOSH oli varsin jännä: se näytti stoutilta ja melkein tuoksuikin stoutilta, mutta olikin mustikalla maustettu tuhti berliner weisse. Pieni paahteisuus ja mustikka toimivat hyvin yhteen.


Ylärivi: Redrum, Reluctant Capiltalist. Alarivi: Aloha Sculpin, Prenzlauer Berg

Nämä jäivät oluttarjonnasta Jussin mieleen:

Vibrant Forestin Salzen paljastui belgityyliseksi olueksi, vaikka sen tyyli Salted Caramel Banoffee Pie kuulostikin ensin hieman oudolta. Maukas olut joka tapauksessa. Vaikka hapanoluet eivät kuulukaan Jussin suosikkeihin, niin Põhjalan Berliner Weisse Prenzlauer Berg teki silti vaikutuksen.

Eik & Tidin Karfia oli kypsytetty akvaviittitynnyreissä. Sen aromimaailma oli hapan ja hieman suolainen, akvaviitista saattoi erottaa häivähdyksen. Harmillisesti meille suositeltu Eldr oli ehtinyt jo loppua mennessämme Eik & Tidin tiskille. Se olisi ehkä tehnyt suuremman vaikutuksen kuin Karfi.

IPA-puolelta hyviä oluita olivat Jacobstadsin Reluctant Capitalist NEIPA ja AF Brewn Redrum IPA Special Edition. Myös Ballast Pointin trooppisen hedelmäinen Aloha Sculpin IPA oli mainio kesäinen olut. Hiiden ja Sonnisaaren yhteistyönä tekemää Le Principe Du Plaisiria mainostettiin IPA:ksi, mutta kokonaisuus muistutti enemmän belgialaista dubbelia kuin IPA:a. Maistuva olut joka tapauksessa.



Craft Beer Helsingin ruokatarjonta oli melko burgerpainotteista, suurimmassa osasta ruokakärryistä oli tarjolla jonkinlaista burgeria. Lisäksi listalla oli Bonelessin luuttomia (ja luuttomien loputtua luullisia) kanansiipiä, joista varsinkin Asian BBQ Wingsit olivat suussasulavia. Myös viime vuodesta tutut Bumi Cafen dim sumit olivat tänäkin vuonna herkullisia.

Olemme edelleen samaa mieltä kuin aiemmin: mukavaa, että ruokatarjonta on muutakin kuin muikkuja ja makkaraperunoita.



Lisäksi kehitys kehittyy! Tänä vuonna Craft Beer Helsingissä oli Bottle Shop, josta saattoi ostaa olutta kotiin. Myytävänä oli vain pieni osa tapahtuman tarjonnasta, mutta kauppa oli silti mukava lisä. Tarjolla oli myös Craft Beer Helsinki -paitoja sekä lippiksiä ja ostosten yhteydessä kaupan päälle sai vielä Olutposti-lehdenkin.

***
Craft Beer Helsinki 2017
Craft Beer Helsinki 2016

7. heinäkuuta 2018

Pasqua 11 Minutes Rosé 2017


Pasqua 11 Minutes Rosé 2017
IGT Rosé delle Venezie, Italia; Syrah, Corvina, Carmenère, Trebbiano di Lugana; 15,29 €

Tuottaja Pasqua

Etiketin mukaan roseeviiniä

Rypäleen mukaan
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Corvina: mietoa hedelmäisyyttä, hapokkuutta, aavistus karvasmantelia ja hapankirsikkaa, mansikkaa ja pähkinää
Carmenère: viher- ja mustapippuria, kahvia, suklaata, lakritsia, mustikkaa, tummaa kirsikkaa, puna- ja mustaherukkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa
Trebbiano di Lugana: Verdicchionakin tunnettu, sekoitteissa suosittu neutraali rypäle; hapokkuutta, sitrusta, mantelia, omenaa, päärynää, kvitteniä, yrttejä, joskus pihkaa ja mineraalista maanläheisyyttä

Ruokana alkukesän raparperisalaatti hieman muokattuna ribsien kera.

Lyhyesti: rapsakka rosé

Kommentit 

M: Haalean lohenpunaisen viinin tuoksu on hapokas ja marjainen. Ensimmäiseksi siitä havaitsee mansikkaa, karviaista ja herukkaa, sen jälkeen sitrusta ja jopa hieman yrttisyyttä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla: viini on kuiva ja pirteän hapokas, mansikkainen ja vadelmainen, yrttinen ja jopa hieman mineraalinen, samoin jälkimaku on hapokas, sitruksinen ja marjainen.

Vaikka viini on kuiva, sen marjaisuus luo aavistuksen makean vaikutelman. Maukas ja ryhdikäs rosé sopii nautittavaksi sellaisenaan ja myös ruokaviiniksi. Salaatin kanssa viini toimii hyvin, mutta ribsit kaipaisivat seurakseen punaviiniä. Tämä ei ole hömppärosé, joskus se tuntui jopa hieman liian hapokkaalta ja vakavastiotettavalta. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään hailakan vaaleanpunainen. Sen tuoksussa on vadelmaa, mansikkaa, raparperia ja limeä. Maku on kirpeän hapokas, sitruksinen, yrttinen ja karpaloinen. Tuoksun aromit ovat mukana, mutta kevyempinä. Jälkimaku on mausteinen ja siinä on häivähdys vadelmaa. Ribsien kanssa viini ei ollut ihan täydellinen, mutta tasapainotti hapokkuutensa ansiosta mukavasti ribsien rasvaisuutta. Salaatin kanssa viini sopi paljon paremmin. Arvosanaksi annan +.



PS. Vaihdoimme salaattiin vuonankaalin tilalle jääsalaattia ja fetan tilalle paistettua halloumia sekä lisäsimme hieman korianteria. Ensi kerralla salaattipohjan voisi tehdä vaikkapa kahdesta eri vihreästä salaatista ja ohjeesta voisi jättää pois kurkun, herneet ja tillin.

5. heinäkuuta 2018

Trooper vs. Trooper Light Brigade



Sellon K-Citymarketista löytyi Iron Maidenin Trooper-oluesta perusversio sekä miedompi Light Brigade -versio, joten pakkohan ne oli ottaa vertailuun. Hintaa oli kummallakin noin neljän euron verran ja molemmat on valmistanut Robinsons Brewery.

Trooper Light Brigade (Pale Ale, 4,1 %) on väriltään kullankeltainen. Panimo lupaa oluessa olevan maltaisuutta ja sitruksista potkua. Tuoksu onkin maltainen, siinä on myös hedelmäisyyttä ja ruohoa. Maltaisuus hallitsee myös makua, ainoastaan jälkimaussa on sitrusta. Kokonaisuus on kevyt ja raikas, mutta oluena tämä ei ole kovin erikoinen. Voisihan tätä saunaoluena tai grillimakkaran kanssa juoda.

Trooper (ESB, 4,7 %) on panimon mukaan makean maltainen, bitterinen ja paahteinen. Väriltään olut on kuparinen. Tuoksussa on karamellisuutta, kevyttä maltaisuutta ja vähän sitrusta. Maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös pähkinää ja kohtalaisesti katkeruutta. Jälkimaussa on pähkinää ja bitterisyyttä. Maukas olut, jota saa nykyään myös 5 litran tynnyrissä.

Voittajasta ei ole tässä vertailussa epäilystäkään, perusversio jyrää kevytversion alleen.

"Joka on kyllästynyt The Trooperiin, on kyllästynyt elämään." -Eddie


3. heinäkuuta 2018

Syntymäpäivä Sue Ellenissä: sisältää porsastelua


Jussin syntymäpäivän kunniaksi lähdimme syömään Sue Elleniin. Olimme jo hiihtolomalla käyneet syömässä tarjouksessa olleen menun ja havainneet sen hyväksi. Kun silloin huomasimme listalla olevan kokonaisen pikkupossun (250 €, 6-8 hlölle, tilattava 3-4 päivää ennakkoon), Jussin syntymäpäiväillallista ei tarvinnut pohtia kovinkaan pitkään.


Saavuttuamme paikalle meille kerrottiin, että porsaan valmistelussa menisi puolisen tuntia. Päätimme tarjota porukalle alkudrinkiksi samppanjaa ja pohtia sen ääressä, tilaisimmeko alkuruokaa vai odottaisimmeko samppanjan voimalla. Deutz Rosé Brut (148 €) tuntui tällä kertaa houkuttelevammalta kuin Legras & Haas Grand Cru Blanc de Blancs Brut. Samppanja oli hyvää niin kuin Deutz aina: raikas, hieman mineraalinen ja marjainen rosé maistui hyvin kaikille, jopa enemmän oluen ystävinä itseään pitäville.


Päätimme optimistisesti jättää alkuruoan väliin ja keskittyä samppanjaan. Odotusaika kului mukavasti rupatellessa ja viinivalintaa pohtiessa. Oluttakin pohdittiin, mutta emme löytäneet listalta mitään sopivaa ja päätimme jakaa viinipullollisen (ja ehkä toisenkin). Tarjoilijamme suositteli meille listan ulkopuolelta Frei Brothers Zinfandel 2015:tä (64 €) ja se osoittautuikin oivaksi valinnaksi. Mausteinen, pikkuisen pippurinen, viikunainen ja tumman marjainen Zinfandel oli mukavan hedelmäinen, mutta ei liian raskas tai hilloinen.

Pian pöytään kannettiin ruokaa niin, että tila tuntui loppuvan kesken. Valkosipuli-cheddarperunat, vihreä salaatti juustokuutioineen ja sinappikastikkeineen, coleslaw sekä biscuits and dips eli skonssin tapaiset leivät ja erilaiset barbecue-kastikkeet jäivät kakkossijalle, kun pöydälle sijoitettiin illan pääasia eli herneenpalkopedillä lepäävä, kasviksilla täytetty pikkupossu. (Marjut uhkasi tässä vaiheessa ryhtyä kasvissyöjäksi, sillä onhan kokonainen porsas brutaali näky.)



Tarjoilijamme mukaan porsas oli 30 päivää vanha ja peräisin Saksasta. Porsaita menee noin yksi viikossa, pikkujouluaikaan hieman enemmän kuin kesäisin. Tarjoilijamme poisti aluksi porsaalta nahan ja sen jälkeen saimme paloitella sen itse. Joulukinkun leikkaamiseen verrattuna paloittelu oli melkoista askartelua. Meille kerrottiin myös lohduttavasti, että Sue Ellen ei ole fine dining -paikka, joten päättelimme, että pieni porsastelu (sic) on sallittua.

Porsas ei ollut maultaan kovinkaan savuista, mutta sitäkin mehevämpää. Maku muistutti hieman Schweinshaxea. Lisukkeet olivat myös maukkaita ja niitä sai pyytämällä lisää - perunat tekivätkin hyvin kauppansa. Kuudelle hengelle (neljä miestä, kaksi naista) annos riitti paremmin kuin hyvin, mutta kahdeksan hengen seurueen kannattaa harkita alkupalojen tilaamista.

Yksi viinipullo puolestaan ei riittänyt kovinkaan pitkään, joten seuraavaksi valitsimme listalta Robert Mondavi Private Selection Pinot Noir 2015:n (65 €). Kypsän marjaisa viini oli mukavan hapokas, mutta ei kuitenkaan mehumainen. Jos olisi arvannut, olisi voinut taktikoida: Mondavin Pinot Noir olisi ollut pirteä, ruokahalua herättelevä ensimmäinen porsasviini ja sen jälkeen Frei Brothers Zinfandel pehmeän hedelmäinen nautiskeluviini, kun vatsa alkoi olla täysi, mutta menivät nämä näinkin päin.


Jälkiruoaksi Jussi tilasi lasillisen Basen viiniklubin illalliselta tuttua, mukavasti pirskahtelevaa ja puolukkaista makeaa Elio Perrone Bigaróa (7,50 €) sekä espresson, koska muuta ei vain enää kyennyt. Marjut taas sortui Oreo Ice Cream Sandwichiin (10,50 €) ja sen kanssa suositeltuun Bigaróon. Puffet-jäätelön ystävään suklainen ja vaniljainen jäätelö upposi ihan täysillä, minttuvaahto oli pirteää ja paahdetut pähkinät mukavan rapsakoita. Loistava lopetus - tätä kun saisi kaupasta, niin sitä voisi syödä koko kesän.