30. elokuuta 2018

Störtebeker Schwarz-Bier



Mikä olut?
Störtebeker Schwarz-Bier (Störtebeker Braumanufaktur)
Oluttyyppi: Schwarzbier
Alkoholia: 5 %
Kantavierre: 12,5 °P
Hinta: 4,39 € / 0,5 l Sellon K-Citymarketissa

Mitä etiketti lupaa?
Paahteisuutta, kahvia ja tummaa suklaata. Pitkä käyminen tuo olueeseen hieman hiilihappoa ja samettisen suutuntuman.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Schwarzbier on saksalainen tumma pohjahiivaolut. Aromimaailma on yleensä paahteinen, kahvinen ja makean maltainen. Katkeruutta on vähän tai kohtalaisesti.

Olut muualla
Störtebeker Braumanufaktur

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Störtebeker Bernstein-Weizen ei oikein vakuuttanut alkoholittomien oluiden vertailussa, joten nyt on vuorossa saman panimon alkoholillinen olut. Störtebeker Schwarz-Bier on nimensä mukaisesti musta. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Oluen tuoksussa on tummaa suklaata, kahvia, viikunaa ja ripaus vaniljaa. Maku toistaa tuoksun aromeja kahvin ollessa pääosassa. Myös jälkimaku on vahvan kahvinen, mukana on myös vähän paahteisuutta. Laadukas, mutta yllätyksetön olut voisi sopia riistaruokien tai pataruokien seuraksi. Kyllä tämä ihan mainio olut on. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.

28. elokuuta 2018

Ravintola Pegasus, Tallinna

Viimeksi lahjaviineihin tutustunut raatimme päätti laajentaa reviiriään ja poiketa Tallinnassa yön yli. Ruokapaikaksi valikoitui vanhan kaupungin laitamilla oleva ravintola Pegasus. Rataskaevu 16:n sisarravintolaa suositeltiin meille jo pari vuotta sitten, joten nyt oli viimein aika käydä testaamassa kaihertamaan jäänyt ravintola.


Ravintola Pegasus / Restoran Pegasus
Harju tn 1, Tallinna

Ravintola Pegasus on perustettu vuonna 1962, tosin se ei aina ole toiminut Pegasus-nimellä. Sitä ovat suosineet boheemit tallinnalaiset, muusikot ja punkkarit, ja Iltasanomien jutussa sen tunnelmaa kutsuttiin jopa nihilistiseksi. (Nietzche vai Big Lebowski, sitä sopii pohtia.)

Ravintola sijaitsee Tallinnan kirjailijatalossa eli yhteydet kreikkalaisen mytologian siivekkääseen hevoseen, runoratsu Pegasokseen eivät ole kaukaa haettuja. Kirjailijatalon historia näkyy myös siinä, että lasku tuodaan kirjan välissä - mutta puhutaan ensin hetki ruoasta ja viinistä ennen laskua.


Aluksi päätimme kilistellä Tori Siidritalun perinteisellä samppanjamenetelmällä tehdyllä Rabarber-raparperikuohuviinillä (31 €), sillä pitäähän sitä kokeilla paikallisia erikoisuuksia varsinkin, kun niitä ei ole hinnalla pilattu. Raparperiskumppa oli kieltämättä mielenkiintoinen kokemus! Kuiva kuohuviini maistui nimensä mukaisesti raparperille, raaka-aineen maku oli säilynyt viinissä hyvin. Vaikka tästä ei tullut suurta suosikkiamme, se on kokeilemisen arvoinen varsinkin, jos tykkää raparperista. (Kyllä, tykkäämme.)


Marjut tilasi alkupalaksi mustaherukalla marinoitua lohta (8,90 €), jonka kanssa tarjoiltiin raejuusto-piparjuurikreemiä, pikkelöityä sipulia, fenkolia, sahramituhkaa ja pinaatti-mangoldisalaattia - ja salaattiahan riitti. Pitää myöntää, että mustaherukkamarinadissa värjäytynyt lohi ei ole kovinkaan kaunista, mutta ei sitä silti tarvitsisi haudata ylitsepursuvan runsaan salaattikeon alle. Hyvää se kuitenkin oli, ja se on kaikkein tärkeintä.


Jussin alkupalassa (9,70 €) oli mozzarellaa, pikkelöityjä punajuuriviipaleita, salaattia, krutonkeja, kuivattuja oliiveja, marjoja ja basilikatahnaa. Punajuuri oli ehkä hieman liian voimakasta lempeään mozzarellaan verrattuna, mutta muuten alkupala oli runsas ja maukas.


Pääruoaksi valitsimme molemmat entrecôten (20,80 €). Sen seuraksi päätyi Famiglia Bianchi Malbec (32 €), joka olikin varsin mainio pihviviini.

Annos oli jälleen runsas ja rönsyilevä. Entrecôten lisukkeena oli karviaisia, punasalaattia, sipulia pikkelöitynä ja paistettuna sekä rakuunalla maustettuja voipapuja, ja koko komeus oli kruunattu punaviinikastikkeella. Murean pihvin paistopinta oli herkullinen, mutta vähemmilläkin komponenteilla ja krumeluureilla olisi pärjännyt oikein hyvin.


Jälkiruokaksi Marjut valitsi raparperipavlovan (5,50 €) ja sen seuraksi Põltsamaa Kuldne -omenaviiniä (4 €), Jussi tyytyi olueen.

Ympyrä sulkeutui, kun alun raparperista ja virolaisesta viinistä päädyttiin taas raparperiin ja virolaiseen viiniin. Minipavlovan höysteenä ollut, trendikkäästi lautaselle läästitty ginillä maustettu mascarponevaahto ei maistunut kovinkaan giniselle - tai sitten Marjut ei vain kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota, sillä myöskin pavlovaa tilannut vierustoveri sanoi kyllä löytäneensä ginin maun. Myös pieninä tiploina tarjoiltu minttuvaahto jakoi mielipiteet: se oli mintun ystävän Marjutin mielestä tosi hyvää, vierustoverin mielestä turhaa.

Põltsamaa Kuldne oli sopivan makeaa ja herkullisen omenaista, kyllä naapurissa osataan hedelmäviinejä tehdä. Kaiken kaikkiaan viini ja pavlova oli erinomainen aterian lopetus, vaikka marenkia olisi voinut syödä tuplamäärän.


Pegasus sijoittuu kolmeen kerrokseen, mutta emme päässeet tutustumaan siihen kovinkaan kattavasti, koska oma pöytämme oli katutasolla heti pääoven ja terassin läheisyydessä. Ei huono paikka laisinkaan, näköala oli Nigulisten kirkon ja Harju-kadun suuntaan ja isot ikkunat toivat avaran ja valoisan vaikutelman. Lämpimänä iltana arvostimme myös hyvää ilmanvaihtoa.

Ennakkotiedoista poiketen tunnelma ei ollut nihilistinen, vaan rento. Pelkistetty retrohenkinen sisustus henki menneiden vuosikymmenien tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan ollut jämähtänyt 60-luvulle - kuinkahan paljon alkuperäistä ravintolassa on vielä jäljellä? Tarjoilijamme oli ystävällinen, tosin pientä hapuilua oli esimerkiksi pääruoan viinisuosituksen kanssa, mutta nopeasti hän selvitti kahdesta vaihtoehdosta sopivamman, vaikka ei osannutkaan sanoa sitä suoraan.

Annokset olivat runsaita ja jos nyt jotain haluaisi mainita, niin erilaisia vaahtoja riitti. Netissä ruokalista oli englanniksi, samoin palvelu sujui englanniksi, mutta ruokalistamme oli kuitenkin suomeksi. Niin, ja se lasku! Vierustoverimme lasku tuli 60-lukulaisen saksan kielioppikirjan välissä, oma laskumme oli puolestaan Minevik ja tänapäev -kirjan välissä. Kirja kertoi ilmeisesti II maailmansodan tapahtumista Virossa.

Kaiken kaikkiaan ravintola Pegasus oli mukava kokemus. Jos haluat jotain uutta ja jotain vanhaa, suosittelemme.

25. elokuuta 2018

Bodegas El Nido Clio 2008


Bodegas El Nido Clio 2008 
DO Jumilla, Espanja; 70 % Monastrell, 30 % Cabernet Sauvignon; 37,90 € Silja Line joitakin vuosia sitten

Tuottaja Bodegas El Nido

Etiketin mukaan Jumillan alueen viiniä

Rypäleen mukaan
Monastrell: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Ruokana espanjalainen tomaattisalaatti ja entrecôte

Lyhyesti: moniulotteinen, hyvin kehittynyt ruokaviini

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, jo rusertavan viinin tuoksu on mausteinen ja marjainen. Kypsän marjaisuuden ja pippurisen mausteisuuden lisäksi siitä erottaa kahvia ja vaniljaa varsinkin ilmaantumisen jälkeen, samoin nahkaa ja maanläheisiäkin sävyjä sekä hieman minttua. Viinin maku alkaa tumman marjaisena, luumuisena ja karhunvatukkaisena, mutta vaihtuu pian mausteiseksi ja kahviseksi, jopa hieman pippuriseksi. Mukana on myös hieman vaniljan makeutta ja tumman suklaan bitterisyyttä. Tanniinit tuntuvat pienellä viiveellä ja jäävät kutittelemaan ikeniin. Jälkimaku on suklainen ja marjainen sekä lopuksi hieman yrttinen.

Clio on hienosti kehittynyt, moniulotteinen viini, jonka mausta löytää koko ajan jotain uutta. Ruoan kanssa se sopi hyvin, sellaisenaan se on ehkä hieman liian tuhti ja tanniininen. Viinin kannattaa myös antaa ilmaantua rauhassa ennen nauttimista. Arvosanaksi se saa ++.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunaista. Tuoksussa on kypsiä marjoja, mustaherukkaa, luumua, nahkaa, seetriä, vadelmahilloa ja vähän vaniljaa. Kypsän marjainen maku on aluksi makea, mutta muuttuu pian mausteiseksi, lakritsaiseksi ja lopulta pippuriseksi. Viinin ilmaantuessa sekä tuoksu että maku muuttuvat makeammiksi ja hilloisemmiksi. Tanniineja on melko reilusti. Jälkimaku on mustaherukkahilloinen, suklainen ja luumuinen. Pihvin kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi myös salaatille, jossa oli tomaattia ja sipulia. Erinomainen viini on ikääntynyt hyvin. Arvosanaksi annan ++.

23. elokuuta 2018

Vakka-Suomen Panimo Dingo Valomerkki ja Viimeinen Kalja



Mikä olut?
Dingo Valomerkki ja Viimeinen Kalja (Vakka-Suomen Panimo)
Oluttyyppi: lager

Alkoholia: 4,5 %
Hinta: taisi olla noin 4 € SOPP Helsingin Bottle Shopissa

Minkä kanssa nautittu?
Kasarinostalgian ja Dingon musiikin

Mitä etiketti lupaa?
"Valomerkki ja viimeinen kalja. Ei täytä ruusut kohtalon maljaa. Valomerkki ja portsari viittoo tietäsi ulospäin."

Mitä oluttyyppi lupaa?
Lager on yleisnimi pohjahiivaoluille, joiden varastokäyminen tapahtuu viileässä ja joiden käymisaika on melko pitkä. Lagerit ovat yleensä kevyen maltaisia ja miedosti humaloituja.

Kommentit

M: Vuonna 1985 Dingo julkaisi toisen levynsä Kerjäläisten valtakunta, jolla on tälle oluelle nimensä antanut biisi Valomerkki. Pitää myöntää, että ryhmäpaineen takia ryntäsin ostamaan levyä 125 000 tuhannen muun teinitytön (ja -pojan?) tavoin sifonkihuivit heiluen ja rannerenkaat kilisten heti, kun se ilmestyi, vaikka hiljaa sisimmässäni pidinkin enemmän Yöstä (ja olin juuri löytänyt tukkahevin, mutta se on eri juttu se).

Mutta mitä sillä on tekemistä kesäkuussa julkaistun oluen kanssa? Eipä oikeastaan mitään. Näin 33 vuotta myöhemmin väitän edelleen itselleni, että en juo olutta, mutta siitä huolimatta Valomerkki ja Viimeinen Kalja -olut kiinnostaa kuitenkin enemmän kuin Dingon neljäs ja viides comeback, sillä siinä on sentään hitunen rapsakkaa pirteyttä.

J: Uusin yrittäjä rokkioluiden saralla on 1980-luvulla suosionsa huipulla ollut Dingo. Bändi keikkailee ja levyttää edelleen, mutta huippuvuodet ovat jo takanapäin, vaikka nostalgia myy (jos myy). Dingon nimikko-olut on tyyliltään lager, mikä saa epäilemään, että nyt ei kyllä rokki Rion rannoilla soi. Mieto tuoksu on hennon maltainen ja ruohoinen eikä vie tajuntaa pimeään. Maku on puolestaan vahvan maltainen. Kyllähän tätä juo ja katselee vieraisiin pöytiin, mutta ei tällä kunnian kentille pääse eikä pillihousut ratkea haaroista. Sopinee nautittavaksi autiotalossa tai liikennevaloissa.

RateBeer muuten väittää, että kyseessä olisi oikeasti Vakka-Suomen Prykmestar Pils eri nimellä. Maltaisuus kieltämättä viittaa enemmän pilsin kuin lagerin suuntaan. Rokkioluiden kategoriassa tämä on melko laimea esitys. Arvosanaksi annan 0.

21. elokuuta 2018

Viski- ja sikaritasting Teerenpelissä 15.8.2018

Teerenpeli Helsingissä järjestettiin 15.8. viski- ja sikaritasting (15 € ). Sikarit eivät meitä erityisesti kiinnosta, mutta kun Marjutin työkaveri houkutteli, päätimme lähteä tutustumaan viskeihin.

Iltaa isännöi tuttuun tapaan Edrington Finlandin Whisky Ambassador Jarkko Nikkanen. Tällä kertaa tasting pidettiin yläkerran terassilla, sillä tapahtumassa oli tarjolla olleen viiden viskin lisäksi mahdollisuus tutustua Havanna-aitan sikaritarjontaan: kuubalaisten sikarien lisäksi myynnissä oli myös nicaragualaisia sikareita, joiden finessit menivät kuitenkin meiltä ohi.


Ensimmäinen viski oli Jim Beam Original (29,69 €), joka on Jarkon mukaan maailman eniten myyty bourbon. Tuoksua hallitsi bourbonille tyypillisesti vanilja, lisäksi siinä oli hedelmäisyyttä ja hunajaa. Maku toisti tuoksun aromeja jälkimaun kallistuessa appelsiinisuuden ja pippurisuuden suuntaan. Makeutta siihen toi raaka-aineena käytetty maissi. Viskin vaniljaisuus korostui entisestään sen lämmettyä jonkin aikaa lasissa ja varsinkin sen jälkeen, kun kierroksen jälkeen sitä maistoi uudelleen. Jim Beam ei saanut käännytettyä meitä bourbonin ystäväksi, paremminkin se sai haikailemaan cokista viskin sekaan.

Toinen viski The Naked Grouse (34,99 €) edusti maailman eniten myytyä skottiviskityyliä eli skottiblendiä. Peräti 90 % myydystä skottiviskistä on sekoiteviskiä. Sherrytynnyrissä kypsyttäminen on tuonut The Naked Grousen aromeihin rusinaa, pähkinää, kuivahedelmää ja hieman mausteisuutta. Ehkä tämä ei ole maailman paras viski, mutta hinta-laatusuhde on kieltämättä hyvä. Voisikohan tämä olla myös uusi leivontaviski, kun edellinen pääsi loppumaan?


Seuraavana oli vuorossa ensimmäinen single malt, The Macallan Double Cask 12 yo Single Malt (62,99 €), joka on saanut kypsyä sekä amerikkalaisessa että eurooppalaisessa sherrytynnyrissä. Tuoksu oli ylikypsän hedelmäinen, pähkinäinen, suklainen ja hitusen espressoinen. Pehmeä ja hedelmäinen maku jätti hieman öljyisen suutuntuman. Pitkää jälkimakua hallitsi kuivahedelmä. Tämä oli viskeistä Jussin suosikki.

Neljäs viski Highland Park 12 yo Single Malt (49,98 €) oli aromeiltaan hyvin hillityn turvesavuinen. Sen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, appelsiinikuorta ja ripaus vaniljaa. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös vähän lakritsaa. Mausteinen jälkimaku sai lisäpotkua valkopippurista. Tämä viski oli Marjutin suosikki.


Viimeinen viski oli Bowmore 12 yo Single Malt (50,89 €), joka on kypsynyt bourbon- ja sherrytynnyreissä. Sen aromimaailmaa hallitsivat lempeä turvesavu ja tervaisuus, jota verrattiin tervaleijonapastilliin. Tuoksussa oli niiden lisäksi myös merisuolaa, merenpohjaa ja aavistus vaniljaa. Tämä oli Marjutin työkaverin suosikki maistetuista viskeistä ja meidän molempien mielestä täpärästi kakkonen.

Sikareita emme viskin kanssa kokeilleet, mutta niiden kanssa suositeltiin juomia, joissa on hieman makeutta, jotta yhdistelmä olisi miellyttävä. Tastingin loppuvaiheessa terassilla oli jo sen verran savua, että sikarien aromeista pääsi nauttimaan niitä polttamattakin. Ilmeisesti yhdistelmät olivat onnistuneita - osallistujen keskuudessa lopuksi tehdyn gallupin voittajia olivat The Macallan ja Highland Park.

Seuraava viskitasting on Teerenpelissä syyskuussa. Tarkempia tietoja saa seuraamalla Teerenpelin Facebook-sivua.

18. elokuuta 2018

Ironstone Chardonnay 2016

Näytepullo / Norex Selected Brands


Ironstone Chardonnay 2016
Kalifornia, USA; Chardonnay; 12,60 €

Tuottaja Kautz Family Vineyards / Ironstone Vineyards

Etiketin mukaan virkistäviä trooppisten hedelmien aromeja, kuusamaa, voikolaa ja vaniljaa

Rypäleen mukaan
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä

Ruokana savulohisalaatti

Lyhyesti: hedelmäinen ja monipuolinen ruokaviini

Kommentit 

M: Kauniin kullankeltaisen viinin väri vivahtaa hieman vihreään. Sen tuoksussa on tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja pähkinää ja niiden lisäksi kypsiä trooppisia hedelmiä, omenaa ja ananasta sekä pirteää sitrusta ja karviaista. Viinin suutuntuma on kermainen ja hieman öljyinen, tuoksun aromit toistuvat myös runsaassa ja kuivassa maussa: sitrusta, trooppisia hedelmiä, ananasta, persikkaa, omenaa... Hapokkuutta on mukavasti, jälkimaku on sitruksinen ja ananaksinen. Savulohisalaatin kanssa Ironstone Chardonnay sopi hyvin ja muutenkin se tuntui varsin monipuoliselta ruokaviiniltä hedelmäisyytensä ja hapokkuutensa ansiosta. Arvosanaksi helposti kulauteltava viini saa 0.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksussa on trooppista hedelmää, vaniljaa, limeä, kypsää ananasta ja karviaista. Kevyesti paahteisessa ja hieman öljyisessä maussa on vaniljaa, aprikoosia, pähkinää, hedelmäisyyttä ja sitrusta. Tammea ei ole käytetty ylenpalttisesti kuten joissakin amerikkalaisissa Chardonnay-viineissä. Jälkimaussa korostuvat sitrus ja ananas. Hapokkuutta on kohtalaisesti. Viini kävi hyvin lohen seuraksi ja sieti myös sipulia ja kananmunaa. Seurustelujuomaksi viini on hieman liian tuhti, mutta se voisi sopia esimerkiksi äyriäisten tai kanankoipien kanssa. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.



Savulohisalaatti (kahdelle) 


puoli ruukkua friseesalaattia
puoli ruukkua tammenlehtisalaattia
ruukku villirucolaa
100 g herneitä
muutama varsi kevätsipulia
300 g savulohta (plus santsiannos)
3 keitettyä kananmunaa lohkoina
125 g mozzarellaa viipaleina

Kastikkeeksi perinteisesti suolalla ja pippurilla maustettu oliiviöljyn ja sitruunamehun sekoitus sekä balsamicoa.

16. elokuuta 2018

CoolHead Brew Swedish Radio


Mikä olut?
Swedish Radio (CoolHead Brew)
Oluttyyppi: Oat Cream IPA
Valmistusaineet: valmistuksessa käytetty kauraa ja laktoosia
Alkoholia: 6,5 %
Hinta: 4 € CoolHead Brewn panimolla

Mitä etiketti lupaa?
Pehmeää ja tasaista kuin Ruotsin radio. Virkistävän maltainen ja mehuisa sekä kauran ja laktoosin ansiosta kermaisen pehmeä.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India Pale Ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua.

Olut muualla
RateBeer

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on sameaa ja väriltään kullankeltaista. Tuoksussa on IPA:n perusaromeja eli greippiä, hedelmäisyyttä ja appelsiininkuorta sekä niiden lisäksi ananasta. Tuoksun aromeja toistavassa maussa on hieman kauramaidon tyylistä makeutta. Muuten kauraa ja laktoosia ei erityisemmin huomaa. Jälkimaku on mieto, siinä on sitrusta ja greippiä. CoolHead Brewn Kobraan verrattuna Swedish Radio oli raikkaampi.

Swedish Radio on ihan kiva olut juotavaksi lämpimänä kesäpäivänä, mutta ei mitenkään erityinen. Arvosana 0.

14. elokuuta 2018

Laivan viinit: Eckerö Line

Kesälomalla suuntasimme Tallinnaan Eckerö Linen m/s Finlandialla ja tilaisuuden tullen testasimme laivan viinit Bar Naissaarissa. Hinnat on ilmoitettu laivan myymälähintojen mukaan.


Samppanja: Lanson Black Label Brut
AC Champagne, Ranska; 50 % Pinot Noir, 15 % Meunier, 35 % Chardonnay; 34,90 €

Ilmeisesti Eckerö Linellä ei ole varsinaista laivan samppanjaa (tai meillä oli kommunikaatiokatkos), sillä laivan samppanjabaarissa laivan samppanja tuntui valikoituivan sen mukaan, mikä Lansonin samppanja sattui olemaan auki. Meidän kohdallemme osui Lanson Black Label Brut (9,50 €/lasi), perushyvä vanha tuttu. Hieman paahteisen samppanjan aromeissa oli sitrusta, persikkaa ja omenaa, marsipaania ja aavistus mineraalisuutta. Rapsakka perussamppanja ei petä eikä yllätä.

Kuohuviini: Cuvée Eckerö Line
Saksa; 39,90 € / 6 x 0,75 l

Laivan kuohuviini on saksalainen Sekt Cuvée Eckerö Line (piccolopullo 6 €). Sen perusviini on peräisin Italiasta, mutta varsinainen kuohuviini valmistetaan Saksassa samalla Charmat-menetelmällä kuin monet Proseccotkin. Muuten viinistä ei löytynyt sen kummemmin tietoa, esimerkiksi käytetyt rypälelajikkeet jäivät arvoitukseksi. Etiketissä sanotaan kuohuviinin olevan Dry Sekt, mutta sen maku on odotuksia makeampi. Hapokkuutta on jonkin verran, päärynäisen viinin jälkimaussa on limeä. Ihan kiva skumppa ei ole hinnalla pilattu - olisi pitänyt ostaa tätä Aperol Spritziä varten.


Valkoviini: Surya Feudo Principi di Butera 
Terre Siciliane IGT, Italia; Insolia, Chardonnay; 10,90 €

Laivan valkoviini on Zoninin viinitalon valmistama Insolia-Chardonnay -sekoitus (3,95 € / 16 cl). Insolia-rypäle oli meille uusi tuttavuus: sitä on käytetty lähinnä sekoitteissa esimerkiksi Marsala-viineissä ja se tuo viiniin pähkinäisiä, sitruksisia ja yrttisiä aromeja. Itse viini on kevyt, sen kukkaisessa ja hedelmäisessä tuoksussa on omenaa ja päärynää, samoin maussa. Pieni hapokkuus kantaa viiniä niin kauan kuin se on riittävän kylmää, ei siis kannata antaa sen lämmetä lasissa liian kauan. Jälkimaussa on hieman mausteisuutta ja pähkinää.

Punaviini: Surya Nero d’Avola Merlot, Feudo Principi di Butera 
Terre Siciliane IGT, Italia; Nero d'Avola, Merlot; 10,90 €

Laivan punaviini on myös Zoninin viinitalon valmistama, rypälesekoituksensa puolesta lupaava Nero d'Avola-Merlot (3,95 € / 16 cl). Sen tuoksussa on marjoja, varsinkin tummaa kirsikkaa sekä mausteita ja hieman nahkaa. Maultaan viini on hapokas, ei kovinkaan tanniininen. Nuori viini on rapsakka ja hitusen pippurinen. Se ei ihan täytä odotuksia, mutta sopii varmasti ruokaviiniksi varsinkin heille, jotka vierastavat tanniinien kutkutusta ikenissä.

Kuten Silja Linen ja Viking Linen laivan viinit, Eckerö Linenkään laivan viinit eivät ihmeemmin yllättäneet suuntaan tai toiseen, mutta toimivat varmasti laivalla monissa tilaisuuksissa. Harmillisesti ne paremmat Captain's Choice -viinit jäivät tällä reissulla maistamatta, mutta toisella kertaa sitten.

11. elokuuta 2018

Finca Las Moras Dadá Sweet Moscato 2016


Finca Las Moras Dadá Sweet Moscato 2016  
Mendoza, Argentiina; 100 % Moscato; 9,79 €

Tuottaja Finca Las Moras

Etiketin mukaan "viini, jota olet etsinyt, mutta et ole vielä löytänyt"

Rypäleen mukaan
Moscato (Muscat): aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa

Ruokana thaihenkinen kana-pinaatti-nuudelikeitto

Lyhyesti: makea ja kukkainen

Kommentit 

M: Kauniin kullankeltaisen viinin tuoksu on appelsiininkukkainen, hunajainen, makean persikkainen ja aavistuksen parfyyminen. Viini on makea (sokeria 65 g/l), tuoksusta tutut hunaja, persikka ja appelsiini toistuvat myös maussa. Suutuntuma on tahmea, mieleen tulevat nektarit ja vielä enemmän sokeria sisältävät jälkiruokaviinit. Sopiva hapokkuus pitää viinin kuitenkin ryhdikkäänä. Toisaalta tekisi mieli käydä siirtämässä tämä jälkiruokaviinien osastolle, toisaalta viini toimii myös ruokajuomana mausteisen kana-pinaatti-nuudelikeiton kanssa. Ei tämä mikään elämää suurempi viini ole, mutta hyvä dokabiliteetti sillä on varsinkin riittävän kylmänä. Arvosanaksi se saa 0.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksu on makea, siinä on persikkaa, aprikoosia, hunajaa, parfyymisuutta ja limeä. Maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös kypsää appelsiinia. Jälkimakua hallitsee hunajaa, mukana on myös sitrusta, joka tasapainottaa viinin makeutta. Mausteisen keiton kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin ja se muuttui hedelmäisemmäksi. Mansikoiden kanssa viini sen sijaan ei jostain syystä käynyt lainkaan. Muiden jälkiruokien kanssa viini voisi sopia hyvin. Arvosanaksi annan 0 eli viinin hinta-laatusuhde on sopiva.



Thaihenkinen kana-pinaatti-nuudelikeitto (3-4 hlölle)

(Pirkan thaimaalaisen nuudeli-pinaattikeiton reseptiä mukaillen)

400-500 g kanaa suikaleina
2-3 salottisipulia
2 punaista chiliä
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl korianterinsiemeniä
1,5 l kanalientä
2 rkl soijaa
1 limetin raastettu kuori ja mehu
2 tl fariinisokeria
n. 100 g / 2 pkt nuudeleita (Mama/YumYum tai vastaava)
100 g pinaattia
1 punainen paprika
2-3 kevätsipulin vartta
puoli ruukkua korianteria hienonnettuna
1 dl suolapähkinöitä
öljyä

Paista kanasuikaleet öljyssä. Kuullota suikaleiden mukana pilkottu valkosipuli ja salottisipuli, lisää mukaan myös chili ja korianterinsiemenet. Kun kana alkaa olla kypsää, lisää kanaliemi ja anna hautua noin vartin verran.

Poista pinaatinlehdistä rangat ja pilko paprika, lisää ne ja nuudelit keittoon. Mausta liemi soijalla ja limetinkuorella sekä -mehulla, lisää halutessasi myös nuudelipakettien mausteita (chilin kanssa kannattaa varoa). Anna kiehua pari minuuttia.

Lisää kevätsipuli, korianteri ja suolapähkinät. Tarkista maku.

Syö puikoilla ja lusikalla.

9. elokuuta 2018

Amager Bryghus Pink Farts & Unicorns



Mikä olut?
Pink Farts & Unicorns (Amager Bryghus)
Oluttyyppi: India Style Lager
Alkoholia: 4,6 %
Hinta: 5,20 € Pienissä

Mitä valmistaja lähde lupaa?
Yksisarvisen pierun aromeja

Mitä oluttyyppi lupaa?
India Style Lager on lager-hiivalla käytetty olut, joka on humaloitu IPA:n tyylisesti.

Olut muualla
RateBeer

Kommentit

M: Miksei tämä ole pinkkiä ja missä on glitter?

J: Olut on sameahkoa ja vaaleankeltaista ja tuo mieleen sitruunamehun. Tuoksussa on sitrusta, trooppista hedelmää, greippiä ja hieman maltaisuutta. Kevyen katkerahkoa makua hallitsevat greippi ja sitrus. Jäkimaussa on aavistus maltaisuutta sekoitettuna sitruunakarkkiin. Lager-hiivan käytön huomaa lähinnä kevyenä maltaisuutena, muuten tämä olut ei eroa hirveästi IPA:sta. Jos vastaisuudessa metsässä kulkiessani huomaan ilmassa trooppisen hedelmän ja sitruksen tuoksua, niin ainakin tämän jälkeen tiedän yksisarvisen käyneen näreikössä piereskelemässä. Hassusta nimestä ja etiketistä huolimatta tämä ole ei mitenkään erikoinen olut, arvosanaksi annan 0.

7. elokuuta 2018

Craft Beer Garden Festival 2018 / Kulttuuritehdas Korjaamo

Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettiin Cool Head Brewin kuratoima Craft Beer Garden Festival viime viikonloppuna 3.-4.8.2018. Paikkana Korjaamo on loistava: vanhaan raitiovaunuhalliin vuonna 2004 perustettu itsenäinen kulttuurikeskus sijaitsee Helsingin Töölössä, sinne pääsee bussilla suoraan oven eteen jopa meiltä Espoosta ja vanhojen rakennusten keskellä oleva kesäpiha henkii hurmaavan keskieurooppalaista tunnelmaa.


Poikkesimme paikalla lauantaina iltapäivällä kolmen aikaan. Sisäänpääsy oli 5 € ja se sisälsi lasin. Juomaliput olivat 3 €/kpl, ja suurin osa oluista muutamaa imperial stoutia lukuunottamatta maksoi yhden lipun verran. Sää oli loistava, sadekuurot ehtivät mennä ohitse ja aurinko paistoi jälleen, ja pihan perältä löytyi onneksi varjoisa istumapaikka tammen katveesta. Paikalla oli yhdeksän panimoa ja jokaisella oli valikoimissaan neljä olutta (jotka olivat suurimmaksi osaksi eri oluet kuin perjantaina), joten valikoima oli hyvin hallittavissa.


Marjutin suosikeiksi päätyivät seuraavat:

Cool Head Brew'n ja Orava Brewingin yhteistyönä tekemä Raznilla (5,5 %, Raspberry Smoothie Sour), pirteän hapan ja marjainen olut. Pieni vaniljaisuus taittoi mukavasti happamuutta, mutta kyllä tämä silti sai nenän kipristelemään.

Pühaste Mari (3,5 %, Berliner Weisse with Berries), mustaherukoilla, vadelmilla ja karhunvatukoilla maustettu lempeä hapanolut. Mietoa (sekä makunsa että alkoholipitoisuutensa suhteen) olutta nautiskeli mielellään kauniina, lämpimänä kesäpäivänä auringon paistaessa, kun taustalla soi hyvä musiikki eikä minnekään ollut kiire.

Spike Brewery Aurora Blueberealis (11,2 %, Imperial Blueberry Stout), mustikkahillolla maustettu kahvisiirappi. Mustikan huomasi häivähdyksenä oluen värissä varsinkin reunoilla ja aina silloin tällöin maussa, mutta mitenkään huomattavan mustikkainen olut ei ollut. Tätä voisi nauttia tilkkasen jälkiruoaksi, sen verran tuhtia tavaraa olut on, että kovinkaan suurta annosta ei kerralla kykenisi juomaan.

Ylärivin oluet: Time of Troubles, Pornographic. Alarivin oluet: Egor Vietnamese Coffee Edition, Tumeaine


 Jussin mieleen jäivät nämä:

Englantilaisen Brew by Numbersin 13/07 (8 %, Brett-aged Pepper and Rye Saison) oli aromeiltaan sitruksinen, hedelmäinen ja hieman pippurinen. Jälkimaku oli rukiinen, jopa hieman sahtimainen. Sopiva kesäjuomaksi.

Olarin Panimon Marked Territory (6,7 %, India Pale Lager) on lager-hiivalla valmistettu IPA. Hiiva lienee tuonut olueeseen jonkin verran maltaisuutta, muuten siinä oli lähinnä IPA:n perusaromeja. Saman panimon Hepialus Humuli (5,5 % DDH Pale Ale) on saanut nimensä humalaperhoselta, joka on suurehko, vaalea yöperhonen. Ravinnokseen se syö kasvien juuria ja sen ruokavalioon kuuluu myös humala (Humulus lupulus). Oluen aromeissa oli trooppista hedelmää, maltaisuutta, greippiä ja mukavasti katkeruutta.

Tarjonnan perusteella Craft Beer tarkoittaa lähinnä erilaisia IPA-variantteja ja hapanoluita, mutta tapahtumasta löytyi yksi vehnäolutkin. Spike Brewery Pornographic (7 %, Hoppy Wheat IPA) on Untappdin mukaan Hefeweizen, vaikka sitä IPA:ksi mainostettiinkin. Hieman sitruksinen, banaaninen ja mukavan raikas vehnäolut oli parhaimmillaan kuumana kesäpäivänä.

Venäläisen Zagovor Breweryn Time of Troubles (6,5 %, NEIPA) oli trooppisen hedelmäinen, aprikoosinen ja hieman greippinen. Se sopi kuumaan säähän paremmin kuin saman panimon espressoinen ja paahteinen Egor (9,6 %, Vietnamese Coffee Imperial Stout). Hyviä oluita molemmat, mutta kahvinen stout on enemmän talvinen juoma.

Pühaste Tumeaine (13 %, Laphroaigh Barrel-Aged Imperial Stout) jätettiin viimeiseksi, mikä oli hyvä, koska sen jälkeen muut oluet eivät olisi maistuneet enää miltään. Aluksi oluen aromeissa oli kahvia, tummaa suklaata, taatelia, vaniljaa ja paahteisuutta. Hetken päästä aromimaailma muuttui turpeiseksi viskiksi. Olut on selvästi imenyt aromeja kypsytystynnyristä. Viskiaromit säilyivät jälkimaussa pitkään, joten tämän oluen juomisessa kului aikaa. Pühaste Tumeaine oli yksi parhaista koskaan juomistani oluista.


Tapahtuman aikana yllätti myös nälkä. Marjut testasi hiiligrillistä paistetun halloumin (6 €), joka tarjoiltiin mango-chilihillon kanssa. Se oli odotetusti ihanan suolaista ja hyvää - toisaalta koskapa halloumi ei olisi hyvää? Makea hillo täydensi hyvin kokonaisuutta ja mukaan ripotellut rucola ja idut loivat mielikuvaa terveellisyydestä (ja vaikka uskottavuus ehkä menee, niin pitää myöntää, että idut ovat oikeasti hyviä!).

Jussin hodari (myöskin 6 €) katosi myös hyvin nopeasti. Mausteinen makkara sopi hyvin oluen kanssa ja lisukkeena ollut sipuli oli juuri sopivasti marinoitua. Hinta-laatusuhde oli "ihan jees".


Summa summarum

Keskustelut missasimme ihan tarkoituksella, mutta hienoa, että sellaisiakin järjestetään.

Miinusta: jos nyt jostain voisi marista ihan vaan siksi, että tähän saa symmetrian vuoksi miinuksia, niin emme ainakaan heti huomanneet infoa siitä, että juomalipukkeita saa ostaa myös baarista.

Plussaa: oikeat vessat! Loistava tunnelma! (Pari vieressä tupakoimaan ryhtynyttä hieman häiritsi, mutta ei onneksi kovin pahasti.) Vaikka piha ei olekaan suuren suuri ja ihmisiä oli runsaasti, istumapaikkoja riitti vielä alkuiltapäivästä eivätkä jonot olleet pitkiä.

Toisenlaisiakin kokemuksia toki oli, mutta päiväkävijöinä vältyimme pahimmalta: Facebookin mukaan tapahtumaan varatut 2 200 lasia oli myyty loppuun lauantaina puoli kahdeksaan mennessä, minkä jälkeen siirryttiin muovituoppeihin, ja molempina iltoina oli ollut ruuhkaa. Me emme voi valittaa - tulemme uudestaan, jos tapahtuma järjestetään ensi vuonnakin.

4. elokuuta 2018

Mionetto Il Spriz ja Mionetto Il Rabarbaro

Näytepulloja / Henkell & Co Suomi


Mionetto Il Spriz 
Italia; 8,22 €; 8,0 %; sokeria 85 g/l
Mionetto Il Rabarbaro
Italia; 7,23 €; 8,0 %; sokeria 75 g/l

Tuottaja Mionetto / Il Spriz ja Il Rabarbaro

Elokuu on alkanut ja lämpimät säät toivottavasti jatkuvat.

Viime aikojen uutisissa on kerrottu mietojen ja katkerien juomien (Aperol Spritz ym.) kasvaneesta suosiosta. Olemme itsekin niiden ystäviä, mutta aina emme jaksa sekoittaa drinksuja itse, joten onneksi meille helteessä laiskistuneille on myös tarjolla valmiiksi maustettuja/sekoitettuja juomia. Saimme testiin Mionetton omenaisen ja trooppisen hedelmäisen Il Sprizin ja raparperinmakuisen Il Rabarbaron.

Spritz (Veneziano) -drinkit syntyivät valkoviinin (tai punaviinin) ja hiilihapotetun veden yhdistelmästä Veneton alueella Hapsburgien aikaan, kun itävaltalaiset sotilaat ja kauppiaat pyysivät venetolaisia majatalon pitäjiä laimentamaan väkevinä pitämiään viinejä lorauksella vettä (saksaksi "spritzen"). Nykyisissä Spritzeissä sekoitetaan tyypillisesti proseccoa tai samppanjaa, jotakin oranssinpunaisen värin tuovaa katkeroa ja hiilihapotettua kivennäisvettä.


Mionetto Il Spriz 

Aperitiivina nautittu Mionetto Il Spriz maistui sellaisenaan hedelmäiselle, kirpeän appelsiiniselle ja jopa aavistuksen mansikkaiselle. Toisaalta maussa oli hyvin paljon tuttua, toisaalta se oli hieman hedelmäisempi kuin pelkkiin sitruksisiin katkeroihin pohjautuvien drinksujen maku. Maku oli raikas eikä makea, vaikka sokeria on 85 g/l. Lisäsimme sekaan appelsiinia ja mansikoita sekä runsaasti jäitä ja saimme mainion kesäjuoman, jota sopi nautiskella helteisen kuumalla parvekkeella Pet Shop Boysia kuunnellen.


Mionetti Il Rabarbaro

Il Rabarbaron nautimme jälkiruoan seurana - tai oikeastaan kahden jälkiruoan, sillä testasimme raparperihilloketta ja mansikoita ensin paistetun halloumin ja sen jälkeen jäätelön kanssa. Il Rabarbaro on nimensä mukaan raparperinen ja nimenomaan kirpeän hapokkaan raparperinen, ei mitenkään äkkimakea, vaikka sokeria onkin 75 g/l. Halloumin kanssa se maistui hyvin, samoin jäätelönkin, kun yhdistävänä tekijänä oli vain kohtuullisesti sokeroitu hilloke. Sellaisenaankin se maistui oikein hyvin meille raparperin ystäville.

Summa summarum

Jos drinkkejä ei jaksa sekoittaa itse, valmiit juomasekoitukset ja maustetut skumpat pelastavat! Molemmat Mionetton maustetut kuohuviinit toimivat hyvin kauniina kesäpäivänä.

Raparperihilloke - ei ollenkaan kuvauksellista, mutta hyvää


Raparperihilloke


400-500 g raparperia
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2-1 tl jauhettua inkivääriä
loraus vettä kattilan pohjalle

Pilko raparperi noin sentin-parin mittaisiksi pätkiksi ja keitä vesitilkassa sokerin kanssa noin 10-15 min ajan tai kunnes raparperi on pehmeää ja alkaa hajota. Mausta kanelilla ja inkiväärillä. Tästä hillokkeesta tulee melko kirpeää eli jos haluat makeampaa hilloketta, lisää sokerin määrää.

2. elokuuta 2018

Vallilan Panimo Usva



Mikä olut?
Usva (Vallilan panimo)
Oluttyyppi: New England IPA
Alkoholia: 5,5 %
Katkeruus: 40 IBU
Väri: 17 EBC
Hinta: 5,40 € Pienissä

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan kuumana kesäpäivänä

Mitä valmistaja lupaa?
-

Mitä oluttyyppi lupaa?
India Pale Ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. New England IPA on sameaa, katkeruutta on vähemmän kuin IPA:ssa yleensä ja aromeissa on trooppisia hedelmiä.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Löysin Usva-olutta Pienistä hieman ennen kuin menin verkkolehti Usvan kirjoittajaleirille, joten sitä oli pakko ostaa mukaan.

Olut on sameaa ja väriltään vaaleaa meripihkaa. Tuoksussa on greippiä, appelsiinikuorta, mangoa ja yrttisyyttä. Oluen lämmetessä sen tuoksu muuttuu makeammaksi ja tuoksuun tulee hunajaisuutta. Katkerahkoa makua hallitsevat greippi ja kypsä appelsiini. Myös maku muuttuu hedelmäisemmäksi oluen lämmetessä. Jälkimaku on kirpeän greippinen, siinä on trooppista hedelmää sekä hieman luvattua pähkinäisyyttä. Toisaalta tämä oli kuitenkin maukas NEIPA, voisi tätä uudestaankin ostaa. Arvosanaksi annan +. (Faktat tarkistettu.)