29. syyskuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 11.9.2018: riistaviinit

Ravintola Basen viiniklubi kokoontui kesätauon jälkeen maistelemaan riistaviinejä Antti Uusitalon johdolla.


Brancott Estate Pinot Noir 2014
South Island, Uusi-Seelanti; Pinot Noir; 13,99 €

Illan ensimmäinen viini oli väriltään hyvin haalea, lähes läpinäkyvän puolukanpunainen. Haaleus jäi kuitenkin siihen: viinin tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, karpaloa ja puolukkaa sekä aavistus savua ja kumia. Samat aromit jatkuivat maussa.

Kevyt, tyylikäs ja raikkaan hapokas viini sopisi kevyiden riistaruokien, esimerkiksi lintujen, seuraksi. Jos kalat lasketaan riistaksi, niin tämä viini kävisi myös savustetun lohen kanssa. Maistelulautaselta sen paras pari oli poromoussella kuorrutettu ohrapiirakka.

Marqués de Cáceres Crianza 2014
DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo, Garnacha Tinta, Graciano; 13,89 €

Toisen viinin väri oli jo tummempi kuin ensimmäisen ja vivahti reunoiltaan hieman violettiin. Viinin tuoksu ei ollut aluksi kovinkaan antava, mutta vähitellen siitä erotti tummia marjoja, mustaherukkaa, karpaloa ja viikunaa, pippurista mausteisuutta, pientä paahteisuutta ja nahkaa sekä orvokin ja mintun kukkaisuutta ja yrttisyyttä. Kokonaisuutta pehmensi tammikypsytyksen tuoma vanilja. Samat aromit toistuivat aavistuksen hapokkaassa maussa ja jälkimaussa.

Terhakan ja keveähkön, hedelmäisen viinin voisi yhdistää pataruokien tai paistettujen riistaruokien kanssa. Maistelulautaselta sen kanssa kävivät parhaiten poromousse ja ohrapiirakka.

Villa Cafaggio Chianti Classico 2014
DOCG Chianti Classico, Italia; Sangiovese; 19,98 €

Tiilenpunaisen viinin tuoksussa oli puolukkaa, hapankirsikkaa ja viikunaa, nahkaa ja tammikypsytyksen tuomaa paahteisuutta, samoin maussa. Napakka tanniinisuus ja hapokkuus saivat viinin tuntumaan chiantille tyypilliseen tapaan tiukalta, toisaalta marjaisuus pehmensi yleistuntumaa. Joka tapauksessa se ei kuitenkaan ollut yhtä hedelmäinen kuin edellinen viini, mutta herkullista kuitenkin.

Keskitäyteläinen, aavistuksen maanläheinen viini sopisi tomaattipohjaisten ruokien tai pataruokien kanssa, miksei myös jäniksen. Maistelulautaselta sen kanssa toimi juustokeitto, mutta poromoussessakaan ei ollut valittamista. Tämä viini oli Marjutin suosikki.


Tabalí Reserva Especial Cabernet Franc 2015
DO Valle de Limari, Chile; Cabernet Franc; 18,59 €

Illan ehkä tuhdeimman viinin väri oli syvä tummanpunainen. Sen tuoksussa oli tummaa marjaa ja herukkamehua tai -hilloa, mausteisuutta, yrttejä ja pippuria sekä vihreää paprikaa. Marjutin mielestä paprikaa oli jo häiritsevän paljon, Jussin mielestä ei. Tummien marjojen ja mausteiden hallitsema maku oli runsas, ehkä hieman savuinenkin. Rapsakat tanniinit tekivät viinistä ehdottomasti ruokaviinin.

Täyteläinen ja pippurinen viini sopisi parhaiten voimakkaiden liharuokien, esimerkiksi hirven, seurana. Maistelulautaselta sekä juustokeitto että poromousse sopivat sen kanssa parhaiten, mutta karhumakkara hieman yllättäen ei (tosin karhumakkara ei tuntunut käyvän minkään muunkaan kanssa). Tämä viini oli Jussin suosikki.

Chapoutier Les Meysonniers 2016
AC Crozes-Hermitage, Ranska; Syrah; 25,90 €

Viimeisen viinin väri oli violettiin vivahtava hyvin tumma, lähes läpinäkymätön punainen. Sen tuoksussa oli kypsää hedelmäisyyttä, tummaa marjaa ja mausteisuutta, luumua, mustaherukkaa, pippuria ja tupakkaa. Samat aromit jatkuivat myös maussa mehevien tanniinien seurana. Vaikka viini oli jo juotavaa, sen voisi hyvin antaa kypsyä vielä jonkin aikaa.

Maistelulautaselta sen kanssa poromousse ja juustokeitto toimivat suunnilleen yhtä hyvin. Lopuksi suosikkia äänestettäessä viiniklubilaisten enemmistö valitsi tämän illan parhaaksi viiniksi.

27. syyskuuta 2018

ELÄMYS!-päivät: Pöllöä ja olutta -tasting huonoilla vitseillä höystettynä 14.9.2018

Oluthuone Amsterdamissa järjestettiin HOK-Elannon syksyn ELÄMYS!-päivien yhteydessä oluttasting, jossa pääsi maistamaan alankomaalaisen Uiltje Breweryn oluita. Paikalle suuntasi Jussi. Tapahtuma oli ilmainen ja siihen sisältyi kaikkiaan viisi olutta. Neljä olutta kerrottiin etukäteen viidennen ollessa yllätys. Tapahtumaa isännöi Tjebbe Kuijper panimolta.


Vuonna 2015 perustettu Uiltje Brewery sijaitsee Alankomaiden länsiosassa Haarlemissa. Panimon tavoite on heidän omien sanojensa mukaan tehdä v*tun hyvää olutta. Panimon nimi tarkoittaa pöllöä ja sen logossa on tietenkin pöllö. Alkuperäinen pöllölogo piti uusia, koska se muistutti liikaa jonkin amerikkalaisen yhtiön logoa ja vähemmän yllättävästi jenkkifirma uhkasi haastaa Uiltjen oikeuteen. Panimolla menee hyvin ja he aikovat tuplata tuotantokapasiteettinsa lähiaikoina.


Ensimmäinen olut oli Hoppy Pilsner (5,0 %), joka kehitettiin alun perin panimon omistajan häihin. Oluen aromimaailmassa oli ruohoa, yrttisyyttä, karviaista, limeä ja kevyesti mallasta. Oluen lämmettyä maltaisuus alkoi korostua enemmän. Tämä oli kevyt ja kesäinen olut, joka maistuu janojuomana.

Toinen olut oli Bird of Prey IPA (5,8 %). Samean oluen tuoksussa oli sitrusta, greippiä ja appelsiinikuorta. Pehmeässä maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman trooppista hedelmää. Katkeruutta oli hillitysti. Ihan kelpo IPA, voisi tätä uudestaankin juoda.


Seuraava olut Mosaic Mammoth IPA (8 %) oli tuoksultaan hyvin hedelmäinen ja maistui tuoremehulta, jossa on appelsiinia, ananasta ja aprikoosia. Alkoholi ei maistunut hedelmäisyyden läpi lainkaan. Katkeruuden sijaan olut oli hieman makea. Tämä oli neljästä etukäteen kerrotusta oluesta suosikkini.

Neljäs olut oli Dr. Raptor IPA (9,2 %). Se oli samaan aikaan sekä katkera että karamellinen ja aromimaailmaa hallitsi ylikypsä appelsiini. Mukana oli myös hieman greippiä tasapainottamassa makeutta. Katkeruutta ei ollut juuri lainkaan, joten tämä saattaisi maistua myös niille, jotka eivät IPA:sta yleensä pidä.


Yllätyssektorista löytyi Redneck Milk Stout (6 %). Makean oluen tuoksussa ja maussa oli paahteisuutta, kahvia, luumua ja aavistus mansikkaa. Jälkimaku oli vahvan maitokahvinen. Kokonaisuus oli stoutiksi hieman kevyt, mutta tämä oli silti suosikkini kaikista tastingin oluista.

Ennakkomainonnasta huolimatta huonoja vitsejä ei tastingissä juurikaan kuultu. Vaikka 95 % Alankomaissa tuotetuista oluista onkin lageria, niin osataan siellä Uiltjen tarjoaman setin perusteella tehdä muitakin oluita. Redneckiä lukuun ottamatta kaikkia oluita saa ainakin Oluthuone Amsterdamista, luultavasti muistakin S-ryhmän baareista. Alkon hyllyltä löytyy oluista kaksi, Dr. Raptor (4,98 €) ja Mosaic Mammoth (4,98 €).

25. syyskuuta 2018

Old World Wines 2018

Saimme kutsun Vanhalla ylioppilastalolla 10.9.2018 järjestettyyn Old World Wines -tapahtumaan. Tässä muutamia poimintoja viinivalikoimasta.


Viime vuodelta tutut samppanjat, Tribaut Blanc de Chardonnay Brut NV (34,89 €), Tribaut Brut Nature NV (30 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 35 % Pinot Meunier; 33,30 €) ja Vve Fourny & Fils Blanc de Blancs Champagne Brut Nature 1er Cru NV (42,80 €) olivat edelleen mainioita.

Niiden lisäksi tarjolla oli englantilaista kuohuviiniä: Wiston Estate Cuvée Brut 2013 (Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; 46,90 €) miellytti sitruksisella rapsakkuudellaan, hedelmäisyydellään ja kermaisella suutuntumallaan.


Harvemmin vastaantulevia kreetalaisia viinejä oli tarjolla runsaasti: valko- ja punaviinien lisäksi valikoimassa oli yksi kevyesti pirskahteleva, puolimakea kuohuviini Zazazu Demi Sec (Vilana, Vidiano, Moskato Spinas; 12,39 €). Kukkainen kuohuviini taisi osua juuri sopivaan väliin ja sai toivomaan, että kesä jatkuisi vielä.

Lyrarakisin valkoviineistä parhaiten mieleen jäivät jo ennalta tuttu, raikkaan hedelmäinen Vóila Vineyard Assyrtiko 2017 (12,06 €), Armi Thrapsathiri 2017 (19,98 €) ja hapokas, hedelmäinen ja kukkainen Psarades Plytó 2016 (14,01 €).

Punaviineistä taas mieleen jäi tuhti Symbolo Grand Cuvée 2012 (50,87 €) ehkä juuri sen takia, että sen runsaan ja vivahteikkaan, hieman robustin, tumman marjaisen ja tanniinisen maun kontrasti muihin viineihin oli niin suuri.


Tummista ja tuhdeista viineistä puheenollen... 47 Anno Domini Le Argille Cabernet di Cabernet 2014:n (Italia; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc) pullo on päällystetty betonilla, koska sillä halutaan kunnioittaa vanhaa italialaista viinitekotaitoa. Herkullisen marjainen ja pehmeän tanniininen viini on myös kypsynyt perinteiseen tapaan betonisäiliöissä kahden vuoden ajan. (Mainittakoon, että samassa pöydässä oli muitakin mainioita viinejä, esimerkiksi kepeän hedelmäinen Aurore Franciacorta Brut sekä Stagårdin Grüner Veltlinereitä ja Rieslingejä. Laitamme nimet muistiin.)

Toinen herkullinen Cabernet Franc oli marjainen ja mausteinen Avgvstvs Cabernet Franc 2014 (19,40 €) - se ja sen seurana olleet San Felice Pugnitello 2013, Campogiovanni Brunello di Montalcino 2013 ja Vajra Barolo Albe 2015 saivat meidät keskustelemaan viinien tanniineista ruotsiksi ilman sen suurempaa änkytystä. Hämmentävää - mutta jos keskustelu avataan ruotsiksi, niin parhaansa pitää yrittää.


Valkoviineistä hienoja olivat Elena Walchin mutkattoman raikas Müller-Thurgau 2017 ja hedelmäinen, mausteinen ja mineraalinen Chardonnay Cardellino 2015. Terroiria kunnioittaen tehdyt viinit olivat tyylikkäitä - Müller-Thurgauhun ei edes kovin usein törmää, joten se oli erityisen mukava tuttavuus.


"Näihin ei kovin usein törmää / mielenkiintoista" -osastolta voisimme mainita Poderi di San Pietro Amphora Moris -amforakypsytetyn valkoviinin - sen maku oli varsin mielenkiintoinen hedelmäinen, kukkainen ja hieman mausteinen, jopa aavistuksen mineraalinen. Ei huono laisinkaan.

Rejiji Bionda White Merlot taas oli nimensä mukaisesti Merlot'sta tehty valkoviini. Sen hedelmäisyys kääntyi jännästi banaanin suuntaan. Mielenkiintoista.

Giuliani Baronaggio Primitivo Riserva - niin, Primitivostakin voi tehdä riservaa, sitä ei vain tule kovin usein ajatelleeksi. Olihan viini tietenkin hyvin primitivomainen: kypsiä punaisia marjoja, mausteita, kukkaisuutta, mutta siinä oli kuitenkin enemmän ryhtiä ja hapokkuutta kuin perus-primitivossa.


Makeita valkoviinejä ei ollut montaakaan tarjolla. Rosenhofilta maistoimme kaikki kolme tapahtumassa ollutta makeaa valkoviiniä. Welschriesling Beerenauslese 2012 oli aprikoosinen, hunajainen ja hieman rusinainen. Kevyt sitruunainen hapokkuus tasapainotti makua mukavasti. Grüner Veltliner Trockenbeerenauslese 2012 oli kolmesta maistetusta kaikkein makein. Sen aromimaailmassa oli omenahilloa, appelsiinia, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Viimeisenä maistoimme Orion Gruner Veltliner Eiswein 2015:ä, jonka aromeissa oli rusinaa, hunajaa ja trooppisia hedelmiä. Oikein mainioita kaikki kolme.

Jälleen kerran hieno tapahtuma ja hienoja viinejä, joita kaikka emme vain saa tässä mainittua.

22. syyskuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 8 - Pubit ja muut olutravintolat

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Kahdeksannen osan alusti Olutkoira, ja teemana ovat pubit ja muut olutravintolat.


Ravintola HarakanPesä
Leipurinkuja 2

Blogauksen aiheeksi valikoitui Espoon Leppävaarassa sijaitseva Ravintola HarakanPesä. Vaikka ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Leppävaaran pubi- ja olutravintolatarjonta on keskittynyt Sellon ympäristöön, kannattaa joskus vaeltaa myös radan pohjoispuolelle.

Aiheen valinta oli helppoa, sillä juna-aseman ja kodin läheisyydessä sijaitsevasta HarakanPesästä on muodostunut Loppasuiden kantapaikka. Suurimmat syyt tähän lienevät Espoon Science Fiction- ja Fantasiaseuran tapaamiset (joka kuun viimeinen maanantai klo 18) ja Baaripähkinä-pubivisa, johon joukkueemme on osallistunut jo muutaman vuoden ajan (perjantaisin klo 19). Jos tarkasti katsoo, meidät saattaa myös bongata HarakanPesän nettisivuilta.

Toimme Kesäpähkinän mestarit 2016 -pystimme Harakanpesään


Pienkerrostalon pohjakerroksessa sijaitseva HarakanPesä on pubityylinen ravintola, josta saa oluen lisäksi myös ruokaa. Perusoluiden lisäksi tarjolla on hyvä valikoima pullo-oluita sekä säännöllisesti vaihtuva Stallhagenin hanaolut. Olutvalikoimassa korostuu myös paikallisuus, sillä HarakanPesästä saa Fat Lizardin ja Espoon oman panimon oluita. Myös Albergan panimon oluita, kuten King's Road, on ollut välillä tarjolla.

Ravintolassa järjestettiin jonkin aikaa olutklubeja säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta niistä on ikävä kyllä luovuttu vähäisen osallistujamäärän takia. HarakanPesästä löytyy joka tapauksessa olutta moneen makuun, ja myynnissä on silloin tällöin erikoisiakin oluita, esimerkiksi vuoden alussa Malduguns 1984.


Vaikka tämänkertaisen sessioblogauksen tarkoituksena ei ole keskittyä ruoan ja oluen yhdistämiseen, HarakanPesän ruoat on pakko mainita. Päivisin saa lounasta ja iltaisin à la carte -listalta löytyy jo klassikoksi muodostunut Pesän burgeri sekä muuta pubiruokaa, pihvejä ja salaatteja. Ruokalista uudistuu ainakin pari kertaa vuodessa, joten kyllästymään ei pääse. (PS. Pelmenit takaisin!)


HarakanPesä sijaitsee vuonna 1988 perustetun teatteriravintola Albergan vieressä. Albergan perustivat syntyperäinen leppävaaralainen Keijo Kiverä ja hänen vaimonsa Vuokko Varila-Kiverä, joilla oli ollut Lounasmestari-niminen ravintola Haagassa vuodesta 1982 lähtien. Kun Albergan vieressä sijainnut liike lopetti toimintansa lamavuonna 1991, Albergan jatkoksi perustettiin HarakanPesä. Pari vuotta myöhemmin myös samassa kiinteistössä sijainnut videovuokraamo lopetti toimintansa ja HarakanPesä laajeni sen tiloihin. Alkuperäiset tilat ovat edelleen ruokailijoiden käytössä, ja Perä-Harakaksi kutsutussa laajennuksessa voi oluen siemailun lisäksi pelata biljardia ja dartsia tai seurata suurten kisojen aikaan jääkiekkoa tai jalkapalloa screeniltä. Ravintolasta ylettyy myös yhdelle Pokestopille, jos taskuhirviöiden pyydystäminen kiinnostaa.

HarakanPesän ja Albergan kanssa samaan yritysryppääseen kuuluu Sellossa sijaitseva ravintola Base, jonka viiniklubissa olemme käyneet sen perustamisesta saakka. Base on profiloitunut enemmän fine diningin ja viinien suuntaan, mutta ruokaravintolan lisäksi Basella on myös pubipuoli. Myös Basen olutvalikoimaan kuuluu Stallhagenin kausiolut, muuten valikoima on hieman erilainen. Viime kerralla käydessämme hanavalikoimasta löytyivät mm. Koskipanimon Tomahawk IPA ja La Trappe Blond.

20. syyskuuta 2018

ELÄMYS!-päivät: Ravintola Kappelin klassikkoviinitasting 6.9.2018 ja klassikkorypäleiden sokkotasting 12.9.2018

Osallistuimme HOK-Elannon syksyn ELÄMYS!-päivien aikana kahteen viinitastingiin, jotka molemmat olivat sattumalta ravintola Kappelissa: klassikkoviinitastingissa esiteltiin kahdeksan klassikkoviiniä ja klassikkorypäletastingissa tutustuttiin puolisokkona kuuteen klassikkorypäleeseen.


Klassikkoviinit Kappelissa 6.9.2018


Tastingeista ensimmäisenä oli vuorossa Klassikkoviinit Kappelissa. Sen veti Mauno Rovamaa Vinetumilta.

Pol Roger Brut Reserve
AC Champagne, Ranska; Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; 46,90 €

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen häissä tarjottu samppanja on kieltämättä klassikko, tunnetaanhan se myös Sir Winston Churchillin lempisamppanjana. Paahteisessa ja omenaisessa sekä sitruksisen hapokkaassa tuoksussa oli lisäksi hieman mineraalisuutta ja marmeladia. Täyteläisen samppanjan mousse oli pirteä ja runsas, maussa tuntui aavistus greippiä ja pähkinää. Kyllä magnumpullollinen tätä on riittävä määrä lounaalla kahdelle herrasmiehelle varsinkin, jos toinen ei juo. Samppanja oli Marjutin suosikki illan viineistä.

Verrocchio Prosecco Brut
DOC Prosecco, Italia; Glera; 10,70 €

Samppanjan jälkeen prosecco tuntui hieman tylsältä, mutta sillä on paikkansa klassikkojen joukossa, sillä prosecco on ollut maailman myydyintä kuohuviiniä jo viiden vuoden ajan. Tämä pirskahteleva ja kepeä kuohujuoma oli odotetusti päärynäistä ja hieman makeaa, lisäksi sen maussa oli hapokasta vihreää omenaa.

Joseph Mellot Sancerre Graveliere 2017
AC Sancerre, Ranska; Sauvignon Blanc

Tässä oli kovin klassinen Sancerre! Sauvignon Blancin aromeista ei voinut erehtyä: herukanlehteä, nokkosta, karviaista... Raikas ja hapokas, kevyen mineraalinen viini sopisi äyriäisten seuraksi.

Joseph Drouhin Vaudon Chablis 2016
AC Chablis, Ranska; Chardonnay

Myös Chablis kuuluu ehdottomasti valkoviinien klassikoihin. Tässä hapokkaassa ja raikkaan omenaisessa viinissä oli pientä piikivistä mineraalisuutta, valkoherukkaa ja hieman voita, ja sen voisi edellisen viinin tapaan yhdistää äyriäisten tai kalaruokien kanssa.

Joseph Drouhin Laforet Bourgogne Chardonnay 2016
AC Bourgogne, Ranska; Chardonnay; 14,48 €

Tammittamattoman Chablis'n lisäksi klassikoihin kuuluu myös tammitettu Chardonnay. Tässä viinissä oli tyypillisesti tammituksen tuomaa vaniljaa ja mausteisuutta sekä voita, limeä ja omenaa. Tammitus teki suutuntumasta pyöreän ja pehmeän. Sen seuraksi voisi valita vaikkapa savukalaa.

M. Chapoutier Chateâuneuf-du-Pape Collection Bio 2014
Rhône, Ranska; Grenache ym.

Rhônelaisesta klassikkopunaviinistä Chateâuneuf-du-Papesta oli tarjolla keskitäyteläinen luomuversio. Vielä hieman nuoren ja tiukan viinin maanläheisissä aromeissa oli nahkaa, mausteita ja punaisia marjoja, kuten kirsikkaa ja mansikkaa, sekä niiden lisäksi häivähdys salmiakkia ja lakritsia. Sen kanssa saattaisivat sopia riista tai tomaattiset pataruoat. Tämä oli Jussin suosikki illan viineistä.

Montes Alpha Syrah 2015
DO Valle de Colchagua, Chile, Syrah; 18,99 €

Vaikka chileläinen Syrah ei heti ensimmäisenä tule mieleen, kun klassikkoviineistä puhutaan, se lienee tulevaisuuden klassikko - ja olihan tämä hyvin syrahmainen Syrah. Täyteläisessä ja napakan tanniinisessa viinissä oli havaittavissa reippaasti mustaherukkaa ja pippuria sekä niiden lisäksi mustikkaa ja viikunaa ja vielä hieman nahkaa ja savua. Viini kaipasi seurakseen liharuokaa.

Verrocchio Amarone della Valpolicella Classico 2014
DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Rondinella, Molinara; 29,89 €

Illan viimeinen viini oli itsestäänselvä klassikko. Appassimento-menetelmällä eli kuivatuista rypäleistä valmistetussa viinissä oli amaronelle tyypilliseen tapaan suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä, herukkahilloa, kirsikkaa ja mustikkaa. Makea mausteisuus ja pehmeät tanniinit tekivät viinistä varsin maistuvan. Se sopisi nautiskeluun tai aromikkaiden liharuokien kanssa.

***

Klassikkorypäleiden (puoli)sokkotasting 12.9.2018


Toisessa Kappelin tastingissa tutustuimme klassikkorypäleisiin Norex Selected Brandsin viinipastorin Juha Rantalan ohjauksessa.



Valkoviinit: Riesling, Chardonnay, Sauvignon Blanc

Valkoviinit olivat helppoja - rypälelajikkeet olivat juuri ne, joita etukäteen arvailimme. Rieslingin, Chardonnayn ja Sauvignon Blancin sai helposti oikeaan järjestykseen pelkän tuoksun perusteella.

Wolfberger Riesling 2017 (AOC Alsace, Ranska; 12,88 €)
Vaalean kullankeltaisen, hieman vihertävän viinin tuoksussa oli sitrusta, yrttejä ja hunajaista makeutta, kohtalaisen hapokkaassa ja hedelmäisessä maussa taas greippiä ja vihreää omenaa. Pitkään tätä ei tarvinnut pohtia, sillä kyllähän se risukkaa oli.

Ironstone Chardonnay 2016 (Kalifornia, USA; 12,50 €)
Kullankeltaisen viinin tuoksussa oli tammen tuomaa vaniljaa, pähkinää ja toffeeta sekä hieman savua, niiden lisäksi tuoksussa oli myös trooppisia hedelmiä ja häivähdys voita. Suutuntumaltaan hieman raskas ja öljyinen viini oli persikkaisen hedelmäinen ja aavistuksen pähkinäinen. Tammitettu Chardonnay oli muutenkin helppo tunnistaa, koska olimme maistelleet sitä aiemminkin.

Insight Sauvignon Blanc 2016 (Uusi-Seelanti; 15,90 €)
Vaaleankeltaisen ja vihertävän viinin tuoksussa oli rapsakasti herukanlehteä, karviaista, nokkosta, ruohoa, valkoherukkaa ja tomaatinlehteä. Samat aromit jatkuivat raikkaan hapokkaassa maussa ja täydentyivät aprikoosilla ja persikalla. Ei tästä voinut erehtyä.



Punaviinit: Tempranillo, Sangiovese, Zinfandel

Punaviinien kanssa oli hieman enemmän vaikeuskerrointa, kun laseissa ei ollutkaan ennalta arvailtuja Pinot Noiria, Cabernet Sauvignonia tai Merlot'a. Oikea järjestys löytyi kuitenkin melko pian.

Camporsino Chianti 2016 (DOCG Chianti, Italia; Sangiovese)
Tiilenpunaisen, hieman läpikuultavan viinin tuoksussa oli punaisia makeahkoja marjoja, puolukkaa, yrttejä sekä liitupölyä ja mausteita. Kevyehkö maku oli keskitanniininen, suhteellisen hedelmäinen ja hapokas. Jos tuoksun jälkeen vielä vähän aprikoi, niin maistamisen jälkeen varmistui, että lasissa oli Sangiovesea.

Ironstone Old Vine Zinfandel 2016 (Kalifornia, USA; 91 % Zinfandel, 9 % Petite Sirah; 12,50 €)
Tummanpunaisen viinin tuoksu oli melkoinen vanilja- ja toffeepommi, lisäksi aromeista erotti tervaa, savua ja nahkaa sekä hilloista karhunvatukkaa ja hieman roseepippuria. Runsaan hedelmäinen ja paksu viini ei ollut kovinkaan tanniininen. Zinfandeliksi tämän viinin päätteli melkeinpä heti.

Baron de Ley Reserva 2014 (DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo; 17,48 €)
Jo reunoiltaan hieman rusertavan viinin tuoksussa oli häivähdys vaniljaa, seetriä ja nahkaa sekä yrttejä ja mausteita, kuten pippuria. Marjaisuus kallistui puolukan, kirsikan ja karpalon suuntaan. Keskitanniininen ja täyteläinen maku oli pehmeä, ja oikean rypälelajikkeen valinta kolmesta vaihtoehdosta melkoisen helppoa.


Summa summarum

Kun Elämyspäivien ohjelma julkaistiin, se tuntui aluksi hieman tylsältä, koska tarjolla tuntui olevan vain joogaa ja dinner in the darkia. Pikkuhiljaa ohjelma kuitenkin täydentyi ja ahkeran seuraamisen ansiosta pääsimme osallistumaan myös tastingeihin.

Tastingit olivat mielenkiintoisia, vaikka ensin epäilimme hetken aikaa, että niissä saattaisi olla samat viinit - molempien nimissä kun puhuttiin klassikoista. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut, vaan päädyimme kahteen erilaiseen ja mielenkiintoiseen tastingiin. Varsinkin puolisokkotasting oli kiinnostava.

18. syyskuuta 2018

Norex Grand Open Tasting 2018

Norex Selected Brands järjesti parin aiemman vuoden tapaan Grand Open Tasting -tapahtuman. Tänä vuonna tapahtuma pidettiin 3.9.2018 vanhan ajan charmia henkivässä Valkoisessa Salissa aivan Senaatintorin kulmalla. Tastingit jäivät meiltä väliin, mutta vapaasti maisteltavasta valikoimasta mieleen jäi seuraavaa.


Olemme testanneet Wolfbergerin viinejä moneen kertaan ja aina havainneet ne hyviksi. Tällä kertaa erityisesti maistuivat Wolfbergerin 115-vuotisen historian kunniaksi tehty pirteä, hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen Cuvée Célébration Brut (AC Crémant d'Alsace, Ranska; 52 % Auxerrois, 48 % Riesling; 19,30 €) ja hyvin kehittynyt, trooppisen hedelmäinen, mineraalinen ja tyylikäs Grand Cru Steingrubler Riesling 2014 (AC Alsace Grand Cru, Ranska; 23,50 €).


Toinen aina yhtä luotettava talo on Barth Wein- und Sektgut, jonka valikoimasta mieleen jäivät tällä kertaa rosét: Spätburgunder Rosé oli mukavan marjainen ja hapokas ja Pinot Rosé Brut (Pinot Noir; 23,91 €) puolestaan kermaisen kuohuva ja marjainen. Molemmat sopisivat aperitiiviksi tai kevyiden liharuokien seuraksi.


Italialaisen Cantina Orsognan Vola Volé Trebbianon ja Montepulcianon etikettien mehiläinen oli riemastuttava - eikä viineissäkään ollut valittamista. Kukkaisen hedelmäinen ja sitruksinen Trebbiano toi mieleen kesän, ja marjainen ja mausteinen Montepulciano taas sai himoitsemaan pizzaa. Talon Lunaria-sarjan viinit olivat jo edellisiä kehittyneempiä, varsinkin Coste di Moro Montepulciano d'Abruzzo oli mehevän herkullinen ja Civitas Pecorino puolestaan hedelmäinen ja raikas.

Mainittakoon, että kaikki viinit olivat luomuja.


Petra Hebo Suvereto DOCG 2016 (Italia; Cabernet Sauvignon, Merlot, Sangiovese) oli herkullinen, tumman marjainen ja pehmeän tanniininen.

Barton & Guesterin vuosikerraton No. 291 Héritage (AOC Duche d'Uzes, Ranska; Syrah, Grenache Noir; 20,89 €) miellytti rhônelaisella charmillaan. Se on sarjassaan toinen: No. 290 julkaistiin talon 290-vuotisjuhlan kunniaksi, ja numeroitujen viinien julkaisu jatkuu aina talon 300-vuotisjuhliin saakka. Myös Thomas Barton Reserve 2016 (AC Saint-Émilion, Ranska; Merlot, Cabernet Franc; 22,49 €) oli varsin hyvää.


Tuhtien, täyteläisten ja tanniinisten viinien kavalkadi jatkui Ironstone Vineyardsin viinien merkeissä. Reserve Cabernet Sauvignon 2012 (28,91 €) oli tumman marjainen, luumuinen, herukkainen ja kirsikkainen, sen lisäksi aromeissa oli seetriä ja vaniljaa. Reserve Meritage 2009 (USA; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot) oli kolmen rypäleen sekoite, jossa oli herukkahilloa, pippuria, minttuista yrttisyyttä ja vaniljaa.


Makeista viineistä mieleen jäivät Stellar Wineryn Heaven on Earth (Etelä-Afrikka; Muscat d’Alexandrie) ja Herdade Sao Miguelin Passi (Portugali; Alicante Bouschet, Aragonez, Touriga Nacional). Heaven on Earthiin käytetyt rypäleet kuivataan Rooibos-lehtien päällä, jotta niistä saadaan makeampia. Kevyt hapokkuus tasapainotti viinin aprikoosista ja hunajaista makeutta mukavasti.

Passin rypäleet kerätään myöhään syksyllä, jolloin ne ovat kuivuneita ja jalohomeisia. Viinin aromeissa oli kypsää tummaa marjaa ja mausteisuutta, ja se voisi sopia suklaan seuraksi. Molemmat viinit ovat ravintolavalikoimassa.

Tarjolla olleista portviineistä paras oli Porto Cruz Vintage 1999 (35,34 €). Sen makeassa aromimaailmassa oli rusinaa, kypsiä tummia marjoja, karamellisuutta ja aavistus vaniljaa. Jälkimaku kääntyi hieman mausteiseksi. Tämä viini lienee parhaimmillaan vahvojen juustojen kera kylmänä syysiltana.


Lopuksi vielä jotain huisaa ja erilaista eli kaksi liköörin puolelle kurkottelevaa giniä: That Boutique-y Gin Companyn Spit-Roasted Pineapple Gin maistui juuri sille, mitä etiketti lupasi eli paahdetulle, karamellisoituneelle ananakselle. Strawberry & Balsamico Gin ei ollut aivan yhtä mansikkainen ja balsamicoinen, mutta kyllä siitäkin mausteet tunnisti. Melkoisen jännät juomat jakavat todennäköisesti mielipiteet - me tykkäsimme.

***
Aiempia tunnelmia: 2017 ja 2016.

15. syyskuuta 2018

Nik Weis -illallinen Sue Ellenin viinikellarissa 29.8.2018

Huomasimme Facebookista, että ravintola Sue Ellenissä järjestetään Nik Weis Winemaker's Dinner (69 €) ja totesimme, että Etelärannassa voi ihan hyvin käydä kahtena päivänä peräkkäin - ensin tutustumassa italialaisiin viineihin ja heti seuraavana päivänä Rieslingeihin.

Nik Weis edustaa moselilaisen St. Urbans-Hofin viinitilan kolmatta sukupolvea. Hänen sukunsa on valmistanut Leiwenin alueella viiniä yli 200 vuoden ajan, joten siihen verrattuna viinin- ja tynnyrintekijöiden suojeluspyhimyksen Langresin Pyhän Urbanuksen mukaan nimetty St. Urbans-Hofin tila on melko tuore: toisen maailmansodan jälkeen Nik Weisin isoisä halusi laajentaa toimintaansa, joten hän myi vanhan Leiwenin keskustassa olleen viinitilansa siskolleen ja perusti St. Urbans-Hofin läheisille kukkuloille.




Nik Weis Selection Urban Riesling 2017

Alkumaljana tarjoiltiin tällä hetkellä ainoa Nik Weisin Alkon valikoimissa oleva viini, Urban Riesling (13,99 €). Puolikuivan viinin aromeissa oli kypsää hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja ananasta. Sitruksinen hapokkuus ja pieni mineraalisuus tasapainottivat viinin makeahkon hedelmäistä makua mukavasti. Urban Riesling oli oikein kiva, helposti kulauteltava Riesling.



Green Tomatoes
Paistetut vihreät tomaatit salaattipedillä, vuohenjuustoa ja mausteista remoulade-kastiketta
Nik Weis St. Urbans-Hof Mehringer 2016

Vanhojen viiniköynnösten (alte Reben) rypäleistä tehdyn viinin hedelmäisessä tuoksussa oli liuskekivisen maaperän tuomaa mineraalisuutta ja suolaisuutta sekä niiden lisäksi aavistus savuisuutta. Mukavan hapokas ja raikas maku toisti tuoksun aromeja. Tämä oli viineistä Marjutin suosikki - hienoa, että se päätyi listan ulkopuolelta mukaan kattaukseen.

Viini sopi paistettujen tomaattien ja vuohenjuuston kanssa oikein hyvin, sen hapokkuus riitti myös joskus haasteellistenkin tomaattien seuraksi. Paneroidut tomaatit olivat maukkaita ja mausteinen remoulade-kastike komppasi niitä mainiosti samalla, kun vuohenjuustomurut toivat annokseen mukavaa suolaisuutta. Suolaisuus taas pelasi hyvin yhteen viinin hedelmäisyyden kanssa.



Southern Shrimp and Grits
Grillattuja jättikatkarapuja, maissipuuroa ja osterivaahtoa
Nik Weis St. Urbans-Hof Schiefer Riesling

Tämänkin viinin köynnökset ovat kasvaneet liuskekivisessä (Schiefer) maaperässä. Viinin aromeissa oli mineraalisuutta ja pientä savuisuutta, limeä, vihreää omenaa ja hieman kukkaisuutta.

Illan annoksista tämä ei ollut katkarapuja vierastavan Marjutin mielestä ihan napakymppi, mutta hyvä, sitruksisen hapokas viini auttaa aina asiaa! Grits eli maissipuuro ei tuntunut maistuvan yhtä hyvältä kuin hiihtolomalla, kun sitä tarjoiltiin kanannahan ja pekonin kanssa, mutta emme antaneet sen häiritä. Toisaalta Jussin mielestä jättikatkaravut olivat erinomaisen meheviä, joten keskiarvoisesti kokemus jäi plussan puolelle. Viinin pieni savuisuus ja lime sekä grillattu katkarapu oli hieno yhdistelmä.



From the Sea
Puna-ahventa, grillattua fenkolia, bataattisipsejä, tilliöljyä ja sitruunalla maustettua piimävaahtoa
Nik Weis St. Urbans-Hof Riesling Laurentiuslay GG

Laurentiuslayn alueella köynnökset kasvavat savisessa liuskekivessä, mikä tuo viinin aromeihin  (jälleen kerran) mineraalisuutta. Tämä viini on saanut parhaan, Grosses Gewächs -laatuluokituksen - ja olihan se tyylikäs ja herkullinen. Hedelmäisen ja rapsakkaan sitruksisen viinin raikas hapokkuus loiventui jälkimaussa limen suuntaan.

Vaikka katkaravut olivatkin hieman haasteellisia, juuri sopivan kypsä puna-ahven maistui paremmin kuin hyvin. Bataattisipsit olivat herkullisen rapeita ja fenkoli lempeän maukasta. Viinin ja ruoan äärellä keskittyi vain nauttimiseen, ei muistiinpanoihin.



Key Lime Pie
Sitruuna-marenkipiirakkaa, vadelmasorbettia ja grillattua nektariinia
Nik Weis St Urbans-Hof Bockstein Kabinett

Jälkiruoan kanssa tarjoillun Kabinett-tason viinin makeassa aromimaailmassa oli persikkaa, ananasta ja hunajaa, joita maun limettinen hapokkuus tasapainotti. Tämä oli maistetuista viineistä Jussin suosikki.

Viinin ja ruoan asetelma keikahti myös päinvastoin edelliseen verrattuna: rapsakkaan sitruksisen viinin sijaan jälkiruoka oli rapsakkaan sitruksista. Pirteä piirakka, mehukas nektariini ja marjainen sorbetti sekä viini täydensivät hyvin toisiaan, kun sekä ruoasta että viinistä löytyi sekä makeutta että hapokkuutta.

Nik Weis Goldtröpfchen Auslese

Jälkiruoan jälkeen tarjoiltiin vielä Goldtröpfchen Auslese eli makea viini, jonka tuoksussa ja maussa oli hunajaa ja kypsää, täyteläistä trooppista hedelmäisyyttä. Emme koskaan kieltäydy Auslesesta - eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.


Moselin alueen Rieslingien ominaispiirteitä ovat pirteään sitruksiseen hapokkuuteen yhdistyvä trooppisten hedelmien ja persikan makeus sekä liuskekivisen maaperän tuoma mineraalisuus, jotka huomasi myös Nik Weisin viineistä. Kaiken kaikkiaan hieno illallinen ja hienoja viinejä.

13. syyskuuta 2018

Ota olut 2018



Ota olut -tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran Otaniemessä, tällä kertaa hieman eri paikassa kuin aiemmin eli ravintola Fat Lizardin parkkipaikalla vain kivenheiton päässä metroasemasta. Aiempiin tapahtumiin emme ollet ehtineet, mutta nyt kävimme tapahtumassa lauantaina.


Oluiden lisäksi tarjolla oli myös siidereitä (joihin emme ehtineet perehtyä) ja kahden suomalaisen viinitilan viinejä: vanhan tuttumme ja aina yhtä hyvän Ainoa Wineryn lisäksi paikalla oli meille uusi tuttavuus, Alahovin viinitila Kuopiosta.

Ainoa Wineryn Paola esitteli jälleen uuden kuohuviinin Craft Beer Helsingin tavoin, Maiden's Blush Hunaja & Mansikka 2014:n. Kuiva, mukavan mansikkainen ja hieman hunajainen kuohuviini maistui meille oikein hyvin kuten muutkin Ainoa Wineryn viinit - niiden pariin palaa mielellään aina uudestaan.

Tilaisuuden tullen ja vertailun vuoksi testasimme myös toisen tarjolla olleen mansikkakuohuviinin, puolimakean Alahovin Mansikkaskumppiksen. Makeasta skumpasta tuli heti mieleen Marjutin Leila-tädin mansikkamehu, ja kuten Leila-tädin mehu, myös mansikkaskumppa oli parhaimmillaan kylmänä.

Toinen maistamamme Alahovin viini oli jälkiruokaviini Makea unelma, johon karviainen toi hieman hapokkuutta mansikan makeuden seuraksi. Jussi luonnehti viiniä sanoilla "kolmen puttonyuksen Tokaji".


Oluista Marjutin mieleen jäivät seuraavat:

Panimoyhtiö Tuju Hapan Kataja (4,0 %)
Instagramista bongattu olut piti hakea heti ensimmäisenä lasiin. Kohtalaisen hapan ja katajaisen havuinen olut oli mukava, pelkistetyn tyylikäs aloitus.

Sakiskiu Alus Sour Beetroot Ale (3,5 %)
Ainoa Wineryn punajuuriviinin takia oli pakko kokeilla myös punajuuriolutta. Se oli iloinen yllätys! Olut ei ollut erityisen hapan, mutta sitäkin enemmän punajuurinen - onneksi kuitenkin raikkaan punajuurinen eikä maakellarisen punajuurinen.

Etko Brewing Tart & Tangy (3,8 %)
Mango-vadelma berliner weisse oli marjainen, ennemmin vadelmainen kuin mangoinen. Kaiken kruunasi mukava happamuus.


Jussin mieleen jäivät nämä oluet:

Sakiškių Alus Imperial Kvass (5,9 %)
Kvassi on venäläistä kotikaljaa, jota tehdään viljasta ja ruisleivästä. Alkoholia siinä on yleensä korkeintaan 2,2 %, joten vahva imperial kvass kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Olut oli odotetusti makean ruisleipäinen ja karamellinen. Alkoholi toi olueen ryhtiä, mutta kokonaisuus oli silti mukavan raikas. Kvassi kiinnosti muitakin, sillä se loppui jo alkuillasta.

Panimoyhtiö Tuju Manaatti NEIPA (6,5 %)
Aromeissa oli trooppista hedelmää, mangoa, ananasta ja hieman greippiä. Maun pieni katkeruus tasapainotti kivasti hedelmäisyyttä. Mainio perus-NEIPA.

Alahovin Viinitila Sarastro Lager (4,7 %)
Taikahuilu-oopperan Sarastron mukaan nimetty olut on maustettu mintulla ja katajanmarjoilla. Minttu maistui hieman, mutta katajanmarjaa ei löytynyt. Sen sijaan aromeissa oli vähän savua.

Ruosniemi R&D Dept. Sour IPA (4,7 %)
Ruosniemen panimon oluet ovat yleensä olleet hyviä, mutta tämän kohdalla ei ole tuotekehitys ole mennyt ihan putkeen. Tarkoitus on varmaan ollut yhdistää IPA:n ja hapanoluen hyvät puolet, mutta tämä oli IPA:n ystävälle liian hapan ja hapanoluista pitävälle liian katkera. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.


Yleisiä havaintoja

Yhden päivän lippu oli 10 € ja se sisälsi Spiegelaun Barrel-Aged-lasin. (Kahden päivän lippu olisi ollut suhteessa varsin kohtuullinen 12 €.) Maistelua varten ladattiin rahaa Seamchip-kortille, joten vaikka kokoelmiin kertyi taas yksi uusi kortti, oli se näppärä ratkaisu varsinkin, kun kortille pystyi lataamaan rahaa kännykkäsovelluksen kautta. (Sitä vain ihmettelimme, miksi rahaa ladatessa nettipankissa ei voinut käyttää mobiilitunnistautumista, vaan lompakosta oli kaivettava tunnuslukulista? Mene ja tiedä.)

Maisteluannokset (1,5 dl) olivat kohtuullisen hintaisia, 3-6 € oluen tyypin ja vahvuuden mukaan. Valikoimaa oli mukavasti, vanhoja tuttuja, uutuuksia ja harvinaisuuksia.

Sää oli melko mukava, mutta siitä huolimatta porukkaa ei ollut tungokseen saakka ja istumapaikat löytyivät helposti.

Ruokatarjonta oli hyvää ja enimmäkseen rasvaista, Fat Lizardin burgereita ja lángosia eli unkarilaista uppopaistettua pizzaa - toisaalta tarjolla oli myös BarLaurean vegaanisia annoksia, mistä plussaa.

Paskaolutvitsibattlen missasimme, mutta Tommi Läntisen Via Dolorosa -karaokea ikävä kyllä emme. Onneksi kärsimysten tien varrella oli olutta.

11. syyskuuta 2018

Viiniposti Goes Toscana - Antinori-tasting 28.8.2018


Viiniposti järjesti Viiniposti Goes Toscana - Antinori-tastingin ravintola Sue Ellenin viinikellarissa 28.8. (20 €). Italialaisten viinien ystävinä ilmoittauduimme heti mukaan - varsinkin siksi, että yksi illan viineistä oli legendaarinen supertoscanalainen Tignanello. Tastingin veti vientipäällikkö Alessandro Leone.

Antinorin viinitalon historia yltää 1300-luvulle saakka. Viinitalon juuret ovat Firenzessä ja Chianti Classicossa, mutta nykyisin sillä on viinitarhoja myös Lombardiassa, Piemontessa, Umbriassa ja Apuliassa.


Marchese Antinori Franciacorta Cuvée Royale
DOCG Franciacorta; 78 % Chardonnay, 12 % Pinot Noir, 10 % Pinot Blanc; 26,90 €

Alkumaljana meille tarjoiltiin Antinorin lombardialaista kuohuviiniä, Franciacorta Cuvée Royalea. Vaikka Antinori taidetaan tuntea parhaiten juuri Tignanellosta sekä Chianti Classicoistaan, se on myös ensimmäisiä Franciacortan valmistajia.

Perinteisellä samppanjamenetelmällä tehty kuohuviini käy terästankeissa ja kypsyy 36 kk sakan päällä. Viinin tuoksu oli raikas ja hieman hedelmäkarkkinen, mukavan hapokkaassa ja aavistuksen paahteisessa maussa tuntui melonia ja kypsiä hedelmiä. Cuvée Royale oli oikein mukava alkumalja.

Villa Antinori Rosso 2015
IGT Toscana; 55 % Sangiovese, 25 % Cabernet Sauvignon, 15 % Merlot, 5 % Syrah; 18,89 €

Vuoteen 2002 saakka Villa Antinori Rosso oli laatuluokitukseltaan Chianti Classico, mutta huonon vuoden ja riittämättömän Sangiovese-sadon takia sen rypäleiden suhdetta oli muutettava. Samalla laatuluokitus vaihtui IGT Toscanaksi eli toisaalta huonommaksi, mutta toisaalta viinintekijälle vapaammat kädet antavaksi. Eri lajikkeista tehdyt pohjaviinit kypsyvät ensin omissa tammitynnyreissään vuoden ajan Chianti Classicon tapaan, lopullinen viini sekoitetaan pullottaessa.

Hieman robustin viinin aromeissa oli kumia ja nahkaa sekä mausteita, pippuria, herukkaa ja kirsikkaa. Tanniinit olivat pehmeät ja hapokkuus pirteää. Perushyvä viini sopi leikkeleiden kanssa ja miksei myös pastan seuraksi.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino 2015
DOC Rosso di Montalcino; 100 % Sangiovese Grosso; 21,89 €

Pian delle Vigne oli kypsynyt kahden vuoden ajan, ensin vuoden tammessa ja sen jälkeen vuoden pullossa. Pelkästään Sangiovese Grossosta eli Montalcinon alueella kasvavasta Sangiovesen kloonista tehty viini oli edellistä hieman pehmeämpi eikä aivan niin täyteläinen, tosin tuttuja tuoksuja ja makuja siitäkin havaitsi: hapankirsikkaa, vadelmaa ja muita makeahkoja punaisia marjoja sekä nahkaa, jälkimaussa oli hieman pippuria ja kahvia. Tanniinit tuntuivat pienellä viiveellä ja ilmaantuminen pehmensi viiniä edelleen.

Tästä lähti heti suositus kaverille, joka ei valitettavasti päässyt tastingiin mukaan, sillä juustojen ystävän kannattaa kokeilla tätä viiniä juustotarjottimensa kanssa.


Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2014
DOCG Chianti Classico Riserva; Sangiovese, Cabernet Sauvignon; 31,00 €

Chianti Classico Riserva kypsyy ensin 14 kk tammitynnyreissä ja sen jälkeen vielä vuoden pullossa. Aiemmista viineistä tuttu aromien kirjo jatkui edelleen, mutta intensiivisempänä ja runsaampana: nahan, vaniljan, kirsikan ja muiden marjojen lisäksi robustin ja rapsakan hapokkaan viinin tuoksussa oli salmiakkia, orvokkia ja yrttejä ja maussa viikunaa ja mausteita.

Sellaisenaan viini oli hieman liian tuhtia ja tanniinista ja kaipasi seurakseen mehevää pihviä, esimerkiksi Bistecca alla Fiorentinaa. Tastingin neljästä ensimmäisestä viinistä tämä oli meidän suosikkimme.

Tignanello 2015
IGT Toscana; 80 % Sangiovese, 15 % Cabernet Sauvignon, 5 % Cabernet Franc; 79,89 €

Illan viimeinen viini oli hartaasti odotettu Tignanello, 1970-luvun alussa alkunsa saanut ja 80-luvun alussa nykyiseen muotoonsa kehittynyt supertoscanalainen viini. Tignanello on ensimmäinen Sangiovese-pohjainen viini, joka kypsytettiin pienissä tynnyreissä. Sen valmistuksessa hylättiin muutenkin perinteet: viinissä käytettiin silloisia Chianti Classicon laatuvaatimuksia vähemmän Sangiovesea, minkä lisäksi valkoiset rypälelajikkeet jätettiin pois ja niiden tilalla käytettiin muitakin kuin alueen perinteisiä rypäleitä. Maailmankuuluksi viini päätyi, kun sitä 80-luvulla kutsuttiin lehtiartikkelissa supertoscanalaiseksi. Nykyisin se tunnetaan esimerkiksi Sussexin herttuatar Meghanin lempiviininä.

Vuosikertaa 2015 oleva Tignanello oli nuori ja napakan hapokas ja sen voisi hyvin jättää kypsymään vielä 20-30 vuodeksi. Kukkaisen ja hieman vaniljaisen viinin aromeissa oli myös nahkaa ja punaisia marjoja sekä mustikkaa, jälkimaussa hieman pippuria. Tignanello oli lupaavan herkullinen - jos nyt raatsisi investoida ja odottaa, viinin voisi korkata vaikkapa eläkepäivien aluksi.

8. syyskuuta 2018

Banfi Chianti Superiore 2014


Banfi Chianti Superiore 2014
DOCG Chianti, Italia; Sangiovese ja muita perinteisiä lajikkeita; 12,50 € Silja Linella vuonna 2016

Tuottaja Banfi

Etiketin mukaan Chianti Superiore

DOCG Chianti Superiore on vuonna 1996 hyväksytty laatuluokitus. Superiore-viinit on valmistettu Chianti Classico-alueen ulkopuolella perus-Chiantia tarkempien kriteerien mukaan, mutta tarkempaa ala-aluetta ei mainita erikseen. Sangiovesen lisäksi Chianti-viineissä saa käyttää enintään 10 % Canaioloa ja enintään 20 % muita hyväksyttyjä rypäleitä kuten Cabernet Sauvignonia, Merlot'a tai Syrahia.

Rypäleen mukaan
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa

Ruokana pastaa ja mausteisesta makkarasta tehty kastike

Lyhyesti: kivaa Chiantia

Kommentit

M: Tiilenpunaisen, läpinäkymättömän viinin tuoksussa on Chiantille tyypillisesti hapankirsikkaa, luumua ja nahkaa, tummia marjoja ja aavistus maanläheisyyttä. Maku jatkaa robustin tuoksun linjoilla, siinä on kirsikkaa, tummia marjoja, pientä minttuisuutta ja mausteisuutta. Viinin maku on hapokas ja saa veden kielelle, tanniinit ovat lempeät ja pehmentyvät vielä viinin ilmaantuessa.

Ruoan kanssa viini sopi hyvin. Hienovaraisimmat vivahteet taisivat jäädä pienen syysflunssan takia havaitsematta, mutta joka tapauksessa viini oli oikein mukava tuttavuus ja sopi sekä ruoan kanssa että myöhemmin sellaisenaan. Arvosanaksi viini saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, nahkaa, tummaa marjaa ja herukkahilloa. Viinin ilmaantuessa tuoksuun tulee lisää makeampia aromeja kuten viikunaa. Hapokas maku toistaa tuoksun aromeja kirsikan ollessa hallitsevin elementti. Jälkimaku on mausteinen ja marjainen.

Ruoan kanssa viini sopi melko hyvin, mutta se olisi ehkä sopinut parhaiten rasvaisemmalle ruoalle, esimerkiksi grillatulle porsaalle. Mukava perus-Chianti saa arvosanakseen 0 eli laatu vastaa hintaa.

6. syyskuuta 2018

Genika Õllemeistrid Sigmund Freud

Tallinnan-reissullamme drinkkibaari Sigmund Freudissa samaan pöytään istui kuuluisan terapeutin mukaan nimetty olut ystävänsä Calvadoksen kanssa. Veimme oluen toisen alan uranuurtajan, Kalle Kotipsykiatrin, vastaanotolle kertomaan tuntemuksistaan.

Tervetuloa vastaanotolleni. Olen Kalle, sinun kotipsykiatrisi. Oletko valmis aloittamaan? Kerrohan kuinka voin auttaa.
- Minun pitäisi kertoa jotain itsestäni.

Voisitko kuvailla seuraavaksi perhesuhteitasi?
- Minut on luonut Genika Õllemeistrid -panimo.

Jatka, ole hyvä. Kerro vaikka peloistasi.
- Pelkään, etten ole kovin hyvä olut.

Kasvattaako kalja mahaa?
- Ei tietenkään.

Miksi muuten ei?
- Minussa on vain 4,8 % alkoholia.

Miten tämä liittyy muihin ongelmiisi?
- Minua saa vain Sigmund Freud -baarista Tallinnasta.

Vai niin. Entä onko sinulla tapoja, joista haluaisit päästä eroon?
- Minua tarjoillaan vain 0,33 l pullossa.

Hmmm, mielenkiintoista. Kerro seuraavaksi vaikka unistasi.
- Uneksin olevani trendikäs IPA, mutta olen vain Amber Lager.

Hienoa, unet parantavat!
- Totta puhuen olen aika keskinkertainen olut.

Mikä on ryypyttelyn syy?
- Olen ainoa olut, jota Sigmund Freud -baarissa myydään. Muut juotavat ovat drinkkejä.

Miten tämä liittyy muihin ongelmiisi?
-Olen karamellinen, marjainen, rukiinen, vähän katkera ja punertava.

Kuinka kauan olet ollut karamellinen?
- Ihan siitä asti kun minut valmistettiin panimolla.

Kerrohan lisää itsestäsi… Vaikka lapsuudestasi?
- Lapsuuteni oli lyhyt ja parasta ennen -päiväni tulee melko nopeasti.

Miten vaistoan että jokin muisto lapsuudestasi kuitenkin vaivaa sinua?
- Minut suljettiin lasipulloon jo kovin nuorena.

Hmmm, mielenkiintoista. Kerro seuraavaksi vaikka unistasi.
- Unessani minut kannettiin pöytään ja myytiin tuntemattomalle ihmiselle 4,5 €:n hintaan.

En ole aivan varma ymmärsinkö oikein. Voisitko hieman tarkentaa?
---

Kiitos, Sigmund. Joskus olut on vain olut.

4. syyskuuta 2018

Drinkkibaari Sigmund Freud Bar, Tallinna

Viiniraatimme Tallinnan-reissulla lähdimme vielä drinkeille illallisen jälkeen. Olimme bonganneet netistä Sigmund Freud Bar -drinkkibaarin, joka sijaitsi sopivasti hotellimme ja illallispaikkamme ravintola Pegasuksen lähellä. Sinne siis!



Sigmund Freud Bar
Sauna 8

Hämyinen drinkkibaari löytyi pieneltä vanhan kaupungin sivukujalta - toisaalta ihan keskeiseltä paikalta, mutta toisaalta emme olleet koskaan kävelleet sen ohitse, vaan kulkeneet vanhassa kaupungissa muita reittejä. Ilmeisesti baari on jo parivuotias eli melko kauan olimme onnistuneet kulkemaan onnemme ohitse.

Takana Penicillin, Bohemian Sour ja Victoria's Secret, edessä Drunk Caterpillar
...
Aluksi Marjut tilasi Drunk Caterpillarin ja Jussi Victoria's Secretin. Valinta oli vaikea, sillä drinkkilista oli pitkä ja houkutteleva ja hinnat edullisia: kummatkin drinkit maksoivat vain 8 €. Onneksi drinkkilistan kanssa ei tarvinnut pähkäillä yksin, sillä henkilökunta osasi suositella drinkkejä mieltymysten perusteella myös listan ulkopuolelta.

Drunk Caterpillar oli raikas ja ruohoinen. Vodkan, sitruunamehun, omenamehun ja suolaheinän yhdistelmä toimi. Bonuksena Marjut huomasi drinkin puolivälissä, että cocktailtikkuun on seivästetty nallekarkki!

Victoria's Secret oli ginin, greippimehun ja basilikan sekoitus. Sen hattarakoriste toi heti mieleen Fat Lizardin Donut Trump -jälkiruoan. Juoma oli hyvin greippinen, gini maistui lähinnä jälkimaussa.

Taustalla Virgin Rosmary, edessä Moscow Mule ja Porno Star


...
Illan toisiksi - ja viimeisiksi - drinkeiksi Marjut valitsi Porno Starin ja Jussi baarin nimikko-oluen.

Vodkapohjainen, passionhedelmäliköörillä ja -pyreellä maustettu drinkki toimi hyvin sellaisenaan. Drinkkiin kuuluva Prosecco tarjoiltiin erillään, jotta komponentteja pystyi ensin maistelemaan sellaisenaan ja yhdistämään ne myöhemmin drinkkilasin hieman vajennuttua. Sinällään Prosecco ei ollut kovinkaan erikoista, mutta drinksuun se toi mukavaa pirteyttä ja pirskahtelua.

Kaiken kaikkiaan mukava paikka, asiantunteva henkilökunta ja edulliset hinnat. Tänne pitää palata uudelleen!

1. syyskuuta 2018

Luigi Bosca Malbec 2012



Luigi Bosca Malbec 2012 
DOC Luján de Cuyo, Argentiina; 100 % Malbec; 17,95 € vuonna 2015, vuosikerta 2015 19,49 €

Tuottaja Luigi Bosca

Etiketin mukaan orvokkia, kypsää marjaa, luumua, mokkaa ja karhunvatukkaa

Rypäleen mukaan
Malbec: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa, orvokkia ja jopa tammea, mustapippuria

Ruokana täytetyt tortillat

Lyhyesti: tummapaahtoinen Malbec

Kommentit 

M: Kauniin tummanpunaisen viinin tuoksu on tumman marjainen ja mausteinen. Lisäksi siinä on tummapaahtoista kahvia ja savua, ehkä hieman etiketissä mainittua orvokkiakin. Viinin maku on napakan tanniininen eikä Luigi Bosca Malbec ole muutenkaan mikään hilloinen tusinamalbec, vaan ryhdikäs ja mukavan hapokas ruokaviini. Viinin vadelmainen marjaisuus toimii hyvin tummasävyisen kahvisuuden ja pienen savuisuuden kanssa. Jälkimaussa tuntuu vaniljaa ja pippuria.

Naudanlihasuikaleilla täytettyjen tortillojen kanssa viini sopii hyvin ja sen voisi kuvitella myös grilliruokien seuraksi. Kannattaa avata viini ilmaantumaan ainakin tuntia etukäteen. Arvosanaksi se saa ++.


J: Viini on väriltään rubiininpunainen. Sen tuoksussa on kypsiä tummia marjoja, luumua, kahvia ja hivenen mausteisuutta. Maku lisää aromipalettiin paahteisuutta, herukkahilloa ja häivähdyksen vaniljaa. Kypsän tanniinisuuden lisäksi maussa on hieman hapokkuutta. Jälkimaku on hilloinen, mausteinen ja jopa pippurinen. Tortillojen kanssa viini sopi oikein hyvin. Viini sopisi kypsille liharuoille, miksei myös grillatulle ruoalle. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.