30. lokakuuta 2018

Grand Vin Helsinki 2018


Niin se aika kuluu! Syksyn Viini ja ruoka -messut ehtivät mennä jo, mutta palaamme niihin myöhemmin ja jatkamme nyt suman purkamista varhaisemmilla viinitapahtumilla.

Grand Vin Helsinki järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 12.-13.10.2018 ja kävimme paikalla perjantaina. Sisäänpääsy maksoi 16 € ja sisälsi Lehmann Excellence 39 -lasin, lipukkeet olivat 2,5 € ja viiniannokset 1-6 lipuketta.

Masi: Legendary Wines from Valpolicella


Arvoimme pitkään eri Master Classien välillä ja päädyimme lopulta ostamaan paikat Masin Master Classiin (40 €). Sen veti Masin Itä-Euroopan Market Manager Kairi Kerdt.


DOC Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 25 % Rondinella, 5 % Molinara; 12,90 €

Ensimmäinen viini oli Masin perus-Valpolicellaa: kevyen viinin tuoksussa oli tuttuun tapaan nahkaa ja marjoja, kirsikkaa, mustikkaa ja punaherukkaa. Myös viinin hedelmäinen maku oli puolukkaisen marjainen ja hapokas, jälkimaussa maistui kirsikka. Monikäyttöisen tuntuinen viini sopisi vaikkapa juustojen kanssa. 20 % Corvina-viinistä on kypsynyt pienissä tammitynnyreissä, mikä toi aromeihin mukaan aavistuksen vaniljaa.

IGT Rosso del Veronese; 70 % Corvina, 25 % Rondinella, 5 % Molinara; 14,98 €

Ripasso-menetelmästä ryhtiä ja makua saaneen viinin tuoksussa oli nahkaa, mausteita ja kypsää kirsikkaa. Samat aromit toistuivat keskitäyteläisen ja pyöreän viinin maussa. Samettinen supervenetolainen oli varsin miellyttävä.

IGT Rosso del Veronese; 80 % Corvina, 10 % Rondinella, 10 % Oseleta; 19,98 €

Myöskin ripasso-menetelmällä tehdyn, edellistä hitusen tuhdimman viinin tuoksussa oli nahkaa ja tummaa marjaa, kuten mustaherukkaa. Maku oli totuttuun tapaan hapokas, kypsän marjainen sekä tanniininen. Jälkimaussa tuntui kinuskia ja pientä mausteisuutta. Tässä viinissä on käytetty Oseleta-rypälettä tuomaan lisää ryhtiä ja väriä.



DOCG Amarone della Valpolicella Classico; Corvina, Rondinella, Molinara; 39,90 €

Lopuksi pääsimme tutustumaan amaroneihin. Costasera Amarone Classicon vuosikerta 2012 tuoksui makean marjaisalle ja hilloisalle sekä tummalle suklaalle. Täyteläisen viinin maku on aavistuksen makea ja sen jälkimaussa oli mausteita ja suklaata. Hyvähän tämä viini oli, mutta parempaa oli luvassa.

Masi Costasera Amarone Classico 1997
DOCG Amarone della Valpolicella Classico; Corvina, Rondinella, Molinara

Parikymmentä vuotta vanha amarone oli muuttunut mutakakuksi: sen tuoksussa oli suklaata, suklaata ja suklaata, samoin maussa. Maussa tuntui mukavasti tanniineja, ja suklaisuus yhdistyi luumuun ja herukkahilloon. Jälkimaussa tuntui mausteita ja mustaherukkaa. Oikein herkullinen viini.

DOCG Amarone della Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 15 % Rondinella, 10 % Oseleta, 5 % Molinara; 53,90 €

Ikävä kyllä Marjutin viinissä oli korkkivika, eikä Marjut ei hieman flunssaisena ja ääni maassa kehdannut mainita asiasta, vaikka seuraavassa rivissä olleet huomauttivat omista viineistään ja saivat uudet tilalle. Opetus: ensi kerralla avaa suusi! Jussin viini oli kunnossa.

Riserva-amaronen tuoksussa oli nahkaa, kirsikkaa ja kuningatarhilloa, runsaassa maussa taas kypsiä marjoja, kahvia ja viikunaa. Jälkimaussa tuntui myös pippuria ja mustaherukkaa. Myös tässä viinissä on käytetty Oseletaa. Varastointipotentiaalia tuntui riittävän, joten tätä voisi ehkä jemmata viinikaappiin odottamaan tulevia vuosia.

Muita löytöjä



Tastingin jälkeen tutustuimme myös Masin appaxximento-menetelmää eli rypäleiden kuivausta hyödyntäviin valkoviineihin. Moxxé (Pinot Grigio, Verduzzo; 13,99 €) oli omenainen ja sitruksinen, ihan kiva skumppa. Enemmän pidimme kuitenkin samoista rypäleistä tehdystä Masianco-valkoviinistä (13,99 €), joka oli hedelmäinen, kukkainen ja aavistuksen hunajainen, mutta raikas ja pirteä.


Etelä-afrikkalainen Bellingham The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc 2017 (18,99 €) tuntui tutulta, se on tainnut pari vuotta sitten tulla vastaan jonkin ravintolan listalla. Hyvää trooppisen hedelmäinen, sitruksisen hapokas ja hieman paahteinen viini oli edelleen. Varsin suunmukaista oli myös Biohof Pratsch Zweigelt Kittel 2012 (19,99 €), joka oli tyylikäs ja kirsikkainen, jopa hieman vaniljainen.  

Saimme myös vinkin, että Doña Leo de Altolandon (Muscat, Petit Grain; 16,95 €) olisi testaamisen arvoinen, sillä kuivia muscateja ei tule kovinkaan usein vastaan. Otimme vinkin vastaan emmekä pettyneet: raikkaan hapokas viini oli myös kukkaisa ja hedelmäinen. 



Amaroneihin tutustuminen jatkui Guerrieri Rizzardin viinien parissa. 3 Cru Amarone della Valpolicella Classicosta (Corvina, Rondinella, Barbera) oli tarjolla kaksi vuosikertaa, 2013 (34,99 €) ja 2012 (18,98 €). Varsinkin pikkupullossa ollut 2012 oli maukas ja herkullinen, ryhdikäs ja viikunainen. Ei ihme, että se sai 95 pistettä ja Platinum Best Amarone -palkinnon Decanter World Wine Awardseissa viime vuonna.



Château Maucoililta oli tapahtumassa tarjolla useita vuosikertoja ja pullokokoja. Täyteläinen ja tumman marjainen Chateauneuf-du-Pape Tradition 2015 (39,90 €) kannattaa ostaa nyt ja jättää muutamaksi vuodeksi kypsymään.

Jussi tutustui myös portviineihin. Kuivahedelmäinen ja makea Vale D. Maria Tawny Port (24,98 €) oli oikein mainio portviini. Illan harvinaisuus oli Quinta da Devesa Porto 1976, jota avattiin vain yksi pullo. Hinta oli korkea, mutta viini oli ehdottomasti sen arvoinen.



Koska Marjut täytti jälleen kerran 25 vuotta, merkkipäivää piti tietenkin juhlistaa kuohuvalla. Lasiin päätyivät Llopartin cavoista EX Vite Brut Gran Reserva 2009 (60 % Xarel-lo, 40 % Macabeo) ja Leopardi Brut Nature Gran Reserva 2012 (40 % Macabeo, 40 % Xarel·lo, 10 % Parellada, 10 % Chardonnay). 

Ex Vitea on kypsytetty vähintään 60 kk ajan tammessa, mikä toikin viiniin paahteisuutta kuivattujen hedelmien ja sitruksisuuden rinnalle. Kuplia viinissä ei ollut kovinkaan paljon, mutta tyylikäs ja runsasarominen se oli. Leopardi puolestaan oli hedelmäinen, kermainen ja kukkainen, mainio cava sekin.

Summa summarum
Kai sitä voisi juhlistaa synttäreitä huonommallakin tavalla.

27. lokakuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 9.10.2018: samppanja


Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa maisteltiin viisi Hartwa-Traden Piipa Kämpin ja Ville Porkan esittelemää samppanjaa. Kolme ensimmäistä olivat Lansonin valikoimasta ja kaksi viimeistä Besserat de Bellefonilta.

Lanson on yksi Champagnen suurimmista ja vanhimmista samppanjataloista. Se on perustettu vuonna 1760, tosin Delamotten nimellä. Samppanjoiden valmistuksessa talo välttää makua pehmentävää malolaktista käymistä, mikä tekee samppanjoista raikkaita ja hapokkaita.

Besserat de Bellefon on perustettu 1843. Talon samppanjoita sanotaan gastronomisiksi: niiden pulloissa on vähemmän painetta kuin normaalisti eli vain noin 4,5 bar tavallisen 6 barin sijaan. Se tekee samppanjoiden moussesta pehmeämmän kuin yleensä ja saa ne sopimaan paremmin ruoan seuraksi.

Maistelulautasen mansikat, hunajameloni, vuohenjuustomousse ja kana toimivat samppanjan kanssa
.


Lanson Black Label Brut
50 % Pinot Noir, 35 % Chardonnay, 15 % Meunier; 43,89 €

Illan ensimmäinen samppanja oli vanha tuttumme Lanson Black Label. Viimeksi testasimme sen kesällä Eckerö Linellä, kun tutustuimme laivan viineihin.

Perushyvän samppanjan väri oli vaalean kullankeltainen ja tuoksu paahteinen ja ryhdikäs. Tuoksussa tuntui sitrusta ja vihreää omenaa, samoin hapokkaassa maussa. Mousse oli runsas ja yleisvaikutelma hedelmäinen.

Lanson Rosé Label Brut
53 % Pinot Noir, 32 % Chardonnay, 15 % Meunier; 49,98 €

Illan ainoan roseesamppanjan väri oli lohenpunainen ja persikkainen. Sen rotevassa tuoksussa oli punaista marjaa, kuten mansikkaa ja karpaloa, sekä limeä. Myös tämän samppanjan maku oli aavistuksen paahteinen, ryhdikäs ja hapokas sekä marjainen. Tämä oli meidän kakkossuosikkimme illan samppanjoista ja sai kannatusta muiltakin seurueessamme.

Lanson Green Label Brut
53 % Pinot Noir, 27 % Meunier, 20 % Chardonnay; 49,98 €; luomu

Marjut odotti tätä samppanjaa eniten sen jälkeen, kun sherlockmaisen nerokkaasti selvitimme illan todennäköisen samppanjatalon - onhan luomu aina luomua, emmekä olleet maistaneet tätä samppanjaa aiemmin. Green Label lanseerattiin viime vuonna, joten se on vielä varsin uusi tuote talon valikoimassa.

Kullankeltaisen samppanjan väri vivahti hieman pronssin suuntaan. Sen tuoksu oli täyteläinen ja aavistuksen paahteinen sekä greippinen ja omenainen. Omenaisuus ei ollut kovinkaan kirpeää, vaan kallistui omenasoseen suuntaan. Samppanjan mousse oli pehmeä ja maussa oli tuoksusta tuttua sitrusta ja omenaa sekä hieman persikkaa ja mineraalisuutta. Kokonaisuutena Lansonin luomusamppanja oli oikein positiivinen kokemus, vaikka ei ykkössuosikiksi päätynytkään.



Besserat de Bellefon Cuvée des Moines Blanc de Blancs
100 % Chardonnay; 64,37 €

Bessserat de Bellefonin samppanjoihin tutustuimme viime vuonna Grand Champagne Helsingissä, ja oli mukava palata uudelleen niiden pariin.

Samppanjoista ensimmäinen oli Blanc de Blancs eli vain Chardonnaysta tehty samppanja. Sen väri oli vaalea sitruunankeltainen ja tuoksu kevyt ja kukkainen. Lime ja valkoherukka yhdistyvät persikkaan ja muihin vaaleisiin hedelmiin. Samppanjan maku oli kevyt ja hapokas, sitruksisen hedelmäisyyden lisäksi siinä tuntui hieman hunajaa, voita sekä pähkinää ja mineraalisuutta. Blanc de Blancsit ovat yleensä tyylikkäitä, niin tämäkin.

Besserat de Bellefon Cuvée des Moines Millésime 2006
57 % Chardonnay, 33 % Meunier, 10 % Pinot Noir; 59,50 €

Vuosikertasamppanjan väri oli kullankeltainen ja tuoksu kepeä ja paahteinen, Makeiden hedelmien lisäksi siinä oli toffeeta ja sitrusta. Samppanjan maku oli myös kevyt ja hapokas, sitruksisen hedelmäisyyden lisäksi siinä oli tuoksusta tuttua toffeeta ja omenaa sekä hieman mineraalisuutta ja makeaa mausteisuutta.

Hyvin kehittynyt ja maukas samppanja keräsi koko potin: se oli meidän molempien suosikki, seurueemme suosikki sekä viiniklubin enemmistön suosikki.

25. lokakuuta 2018

Espoolaista oluthistoriaa - Fat Lizard Glims Wet Hop Ale



Mikä olut?
Glims Wet Hop Ale (Fat Lizard Brewing Co.)
Oluttyyppi: Pale Ale
Valmistusaineet: humaloitu talomuseo Glimsin puutarhassa kasvaneella villihumalalla
Alkoholia: 5,0 %
Katkeruus: 25 IBU
Hinta: 9 € / 0,4 l tuoppi ravintola Fat Lizardissa

Lyhyesti: historiallinen, uniikilla Glims-lajikkeella humaloitu espoolainen pale ale.

Glims Wet Hop Ale on humaloitu talomuseo Glimsin puutarhassa kasvavalla villihumalalla, joka Luonnonvarakeskuksen mukaan ei ole minkään tunnetun humalan alalajike. Kyseessä on siis täysin ainutlaatuinen espoolainen humala, jota voi kutsua Glimsiksi.

Glimsin talomuseon vanhimmat nykyään pystyssä olevat rakennukset ovat 1700-luvulta, mutta Glimsin maatila on perustettu jo 1500-luvulla. Humalaa on kasvatettu Glimsissä satoja vuosia, sillä verot maksettiin ennen vanhaan luonnontuotteina. Glims on toiminut kestikievarina 1700- ja 1800-luvuilla, joten samaa humalalajiketta on ehkä käytetty myös kestikievarin oluissa.

Glims Wet Hop Ale sai alkunsa, kun Glimsin koordinaattori Karoliina Salmelainen mainitsi humalasta Fat Lizardin edustajalle. Sadon keräämisen jälkeen humala oli panimolla alle tunnissa. Tuloksena oli 300 litraa olutta, josta tehtiin 50 pullon (0,75 l)  erä Fat Lizardin panimokauppaan myyntiin ja loppu päätyi hanaan ravintola Fat Lizardiin, One Pint Pubiin ja The Gallows Bird pubiin.

Pullojen myynti alkoi 19.10. klo 14 ja ajatuksenamme oli mennä käymään panimokaupassa heti töiden jälkeen ostamassa pullo tai pari. Suunnitelma meni pieleen, sillä Glims Wet Hop Ale -olutpullot myytiin loppuun 2 minuutissa. Töiden jälkeen suunta vei siis panimokaupan sijasta ravintola Fat Lizardiin.

Millainen olut Glims Wet Hop Ale sitten on? Olut on sameaa, väriltään meripihkan ja kuparin sekoitus. Tuoksu on mieto, siinä on vähän hedelmää ja karamellia. Oluen hieman lämmettyä tuoksusta erottaa myös ruohoa, yrttisyyttä, appelsiininkuorta ja vaaleaa leipää. Keskikatkera maku on hedelmäinen ja vähän sahtimainen. Siinä on lisäksi häivähdys appelsiininkuorta ja ohrarieskaa. Jälkimaku on kevyen katkera ja marjainen.

Glims Wet Hop Ale on miellyttävää vastapainoa nykyaikana suosituille, vahvasti jenkkihumaloiduille pale aleille. Lisääkin tätä joisi, mutta olut taitaa olla jo loppu joka paikasta. Ensi vuonna on kuulemma ehkä tulossa uusi erä, jos muut projektit sen sallivat. Arvosanaksi Glims Wet Hop Ale saa +.

23. lokakuuta 2018

Vinkki Lasiin Yalumba-tasting 8.10.2018

Huomasimme Facebookista, että Uniq Drinks Finland / Vinkki Lasiin järjestää Kansallisteatterissa Yalumba-tastingin ja ilmoittauduimme mukaan. Jätimme siis Wine Australia -tapahtumassa Uniq Drinksin pöydän väliin, koska päätimme keskittyä viineihin rauhassa tässä tastingissa.

Yalumba (suomeksi "kaikki maa ympärillämme") on vuonna 1849 perustettu Australian vanhin perheomisteinen viinitalo. Suuri osa viineistä tuotetaan Barossan alueella (Barossa Valley ja Eden Valley), mutta talolla on viinitarhoja muuallakin Etelä-Australiassa, itse asiassa kymmenellä alueella kahdeksastatoista.

Tastingin veti Yalumban viinintekijä Kevin Glastonbury, ja pääsimme tutustumaan nopealla tahdilla yhteensä yhteentoista viiniin.



Jansz Premium Cuvée Brut
Tasmania; 58 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir, 2 % Meunier; 18,49 €

Yalumban omistajat ostivat tasmanialaisen Janszin viinitilan vuonna 1997, ja niinpä tasting alkoi perinteisellä menetelmällä - tai siis tasmanialaisella menetelmällä - tehdyllä kuohuviinillä.

Chardonnay-vetoinen viini oli mukavan paahteinen, hapokas ja sitruksinen. Sen aromeissa oli vihreää omenaa, päärynää ja melonia sekä aavistus pähkinää. Entuudestaan tuttu kuohuviini oli tälläkin kertaa oikein kiva.

The Y Series Sauvignon Blanc 2017
South Australia; 10,99 €

Y Series -sarjan viinit ovat Yalumban aloittelijaystävällisiä viinejä. Itse asiassa vasta tastingissa hoksasimme, että nimi kuulostaa samalta kuin "why serious"...

Pirteän karviaismarjainen Sauvignon Blanc ei ollut yhtä terävä kuin uusiseelantilaiset naapurinsa, vaan ennemminkin miellyttävän hedelmäinen ja pehmeä. Toki se oli herukanlehtinen ja rypäleen olisi sokkona tunnistanut helposti, mutta voimakas trooppinen hedelmäisyys teki viinistä helppoa juotavaa.

The Y Series Pinot Grigio 2017
South Australia; 10,99 €

Y Seriesin Pinot Grigio oli sitruksinen ja yrttinen. Kepeän hedelmäisen ja hapokkaan viinin aromeissa oli myös kukkaisuutta ja pientä mausteisuutta. Vaikka tästä viinistä ei tuntunut ensin saavan paljoakaan irti, se oli kuitenkin mukavan kesäinen ja raikas ja päätyi valkoviineistä Marjutin suosikiksi.

The Y Series Riesling 2017
Barossa; 9,98 €

Rieslingin aromeissa oli limen ja greipin suuntaan taittuvaa sitrusta ja aavistus petrolia sekä lämpenemisen myötä kypsää omenaa ja jopa hunajaa ja mineraalisuutta. Kuiva ja rapsakka viini kaipasi seurakseen ruokaa, esimerkiksi vaaleaa kalaa.

Samuel's Garden Collection Eden Valley Roussanne 2016
Eden Valley, Barossa; 22,00 €

Viimeinen valkoviini Roussanne erosi muista: tammikypsytys toi sen aromeihin voita ja pähkinää ja muutenkin viini oli runsas ja kermainen, jopa hieman raskaan ja öljyisen tuntuinen. Tuoksussa ja maussa oli myös hedelmäisyyttä, limeä ja persikkaa sekä aavistus kukkaisuutta sekä hunajaa. Jussin suosikkivalkoviini sopisi esimerkiksi äyriäisten kanssa.



The Y Series Merlot 2017
South Australia; 11,49 €

Roussannen jälkeen palattiin hetkeksi Y Seriesin pariin. Sarjan Merlot'n tuoksu oli tumman marjainen, kirsikkainen ja karhunvatukkainen ja luumuinen sekä mausteinen. Marjutin mielestä viinissä oli myös häivähdys vihreää paprikaa. Maku oli hedelmäinen ja aavistuksen hapokas eikä kovinkaan tanniininen. Kaiken kaikkiaan viini oli pehmeää ja helppoa juotavaa.

Samuel's Garden Collection Patchwork Barossa Shiraz 2014
Barossa; 22,00 €

13 kuukauden ajan tammitynnyreissä kypsyneen Patchwork Shiraz'n tuoksussa oli vaniljaa, pippuria ja muita mausteita sekä kuningatarhillosta muistuttavia tummia marjoja. Viini oli maukas ja runsas, ja  tanniinit tekivät siitä napakan. Ryhdikäs ja herkullinen viini oli Marjutin suosikkipunaviini tästä sarjasta.

Hand Picked Shiraz Viognier 2015
Eden Valley; 29,00 €

Kolmen punaviinin sarjasta viimeisen tuoksu oli pehmeämpi ja makeampi kuin edellisen viinin, siinä oli herukkahilloa, kahvia, suklaata ja paahteisuutta. Keskitäyteläisen viinin tanniinit olivat pehmeät ja kokonaisuutena viini tuntuikin varsin kulauteltavalta. Punaiset marjat, karpalo ja vadelma, yhdistyivät pieneen kukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Tämä oli tähän mennessä maistetuista viineistä Jussin suosikki.



The Caley 2012
Coonawarra ja Barossa; Cabernet Sauvignon, Shiraz; 299,95 €

Kohtuuhintaisten viinien jälkeen laseihin kaadettiin yllätys: The Caley on Yalumban perustajan Samuel Smithin lapsenlapsen Fred Caley Smithin mukaan nimetty huippuviini. Tutkimusmatkailijahenkinen F.C. Smith matkusti 1890-luvun alussa 18 kuukauden ajan ympäri maailmaa ja raportoi kotiinsa pienviljelykuulumisia.

The Caleyn rypäleet ovat peräisin kolmelta Coonawarran ja Barossan alueen viinitarhalta: Coonawarran Cabernet Sauvignonia on 52 % ja Barossan 27 %, loput 21 % ovat Barossan Shiraz'ta. Viinit kypsyivät 22 kuukauden ajan eri-ikäisissä ranskalaisissa tammitynnyreissä ja pullotuksen jälkeen 36 kk pulloissa. Kaikkiaan tätä vuosikertaa valmistettiin noin 6 000 pulloa, joista saatiin Alkoon 58 pullon erä.

Viinin tuoksussa oli kypsää puna- ja mustaherukkaa sekä yrttejä, tupakkaa ja seetripuuta. Tummasävyinen viini oli maukas ja ryhdikäs, sen tanniinit olivat silkkisen pehmeät. Tyylikäs viini maistui hyvin jo nyt, mutta sitä voisi hyvin varastoida vielä usean vuoden ajan. Aivan mahtavaa, että Facebook-seuraajien tastingiin meille tavallisille pulliaisille saatiin tällaista herkkua.


Tastingin lopuksi tarjoiltiin pientä naposteltavaa ja niiden kanssa kaksi luomuviiniä.

Organic Viognier 2016
South Australia; 13,99 €

Organic Viognier oli hapokas ja hedelmäinen. Sen tuoksussa oli yrttejä ja kukkaisuutta, kuten jasmiinia, ja maussa aprikoosia, sitrusta ja mausteisuutta. Viinin maku on täyteläinen ja aromaattinen, suuntuntuma on jopa hieman öljyinen.

Organic Shiraz 2017
South Australia; 13,49 €

Organic Shiraz oli kevyehkö ja raikas, mutta kuitenkin rypäleelle ominaisesti pippurinen. Viinin tuoksu oli mausteinen, ja sen aavistuksen hapokkaassa maussa oli luumua, kirsikkaa, lakritsaa, orvokkia ja jopa hieman metsänpohjaa. Toisaalta viini oli pehmeä ja satunnaisesti makeakin, toisaalta pippurinen ja mausteinen.

Summa summarum
Tapahtuma tarjosi kattavan ja monipuolisen katsauksen Yalumban viineihin. Niitä on pitänyt melko edullisina ja helppoina viineinä, mutta tasting oli hyvä muistutus siitä, että Yalumba on muutakin kuin pelkkä Y Series - ja siitä, että Australiasta tulee muitakin viinejä kuin hillomaisia Shiraz'eja.

20. lokakuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 -ennakko - Viini-lehden Vuoden viini 2018 -finalistit

Saimme kutsun Sofia Wine Bariin tutustumaan Viini-lehden Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon valitsemiin Vuoden viini -finalisteihin. Vuoden viinit -tasting on kuulunut Viini ja ruoka -messujen ohjelmaamme jo muutamana vuonna, joten otimme mielellämme kutsun vastaan.

Luvassa oli taas kuusi hyvää viiniä, sillä vuoden puna- ja valkoviiniksi valittavien viinien on täytettävä useita vaatimuksia:
  • viini on saanut viisi tähteä Viinistä viiniin -kirjassa
  • viini edustaa alueensa tai rypälelajikkeensa ominaispiirteitä
  • viini on tasapainoinen ja luonteikas
  • viini maksaa alle 30 euroa Alkon vakiovalikoimassa.



Greywacke Wild Sauvignon 2015
Marlborough, Uusi-Seelanti; Sauvignon Blanc; 29,99 € / Viini-lehti

Uusiseelantilainen villihiivoilla käynyt sauvignon blanc oli pehmeämpi kuin mitä odotimme, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Tammitynnyrikypsytys lienee kesyttänyt viinin mukavan pyöreäksi. Sen tuoksussa oli nokkosta ja valkoherukkaa, mutta lempeällä tavalla. Maku oli hapokas ja yrttinen, mutta toisaalta myös raikkaan hedelmäinen, päärynäinen ja satunnaisesti melkeinpä karkkinen. Jälkimaku oli mausteinen.

Veikkaamme tätä voittajaksi, koska se oli valkoviineistä mielenkiintoisin.

Trimbach Riesling Réserve 2016
AC Alsace, Ranska; Riesling; 23,48 € / Viini-lehti

Alsacelaiset rieslingit ovat yleensä tyylikkäitä, niin tämäkin. Viinin hedelmäisessä ja sitruksisessa tuoksussa oli mukana aavistus petrolia sekä trooppisia hedelmiä, persikkaa ja ananasta. Vaikka tuoksu vihjaili makeudesta, viini oli kuitenkin kuiva, hapokas ja vihreän omenainen.

Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 2016
DAC Kamptal, Itävalta; Grüner Veltliner; 18,40 € / Viini-lehti

Grüner veltlinerit ovat olleet suosikkejamme pitkään, tosin juuri tämä Steiningerin viini ei ollut vielä tuttu. Viinin tuoksu oli raikas ja sitruksinen, mutta myös yrttinen ja pippurinen. Sen hedelmäisyys kallistui hunajamelonin ja eksoottisten trooppisten hedelmien, kuten karambolan suuntaan. Hunajameloni ja yrttisyys tuntuivat myös maussa, samoin tuoksun valkopippuri häivähti mukana. Lisäksi maussa oli mineraalisuutta. Täyteläisen viinin suutuntuma oli jopa hieman öljyinen.

Tämä oli valkoviineistä meidän suosikkimme.



Leyda Las Brisas Pinot Noir 2016
San Antonio, Chile; Pinot Noir; 15,99 € / Viini-lehti

Pinot Noirilta voi odottaa rapsakkaa hapokkuutta ja punaisia marjoja - eikä tämä viini pettänyt odotuksia: tuoksun puolukkainen ja karpaloinen kirpeä marjaisuus yhdistyi pieneen savuisuuteen. Kevyen ja hapokkaan viinin maussa toistuivat samat aromit, runsaiden punaisten marjojen lisäksi maussa oli pientä pippurisuutta ja oreganomaista yrttisyyttä.

Tämä oli Jussin suosikki ja samalla myös veikkaus voittajaksi.

Valdifalco Morellino di Scansano 2016
DOCG Morellino di Scansano, Italia; Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Syrah; 16,49 € / Viini-lehti

Vuoden luomuviini oli meille entuudestaan tuttu ja suunnilleen sellainen kuin muistimmekin. Sen tuoksussa oli mausteita, marjoja ja nahkaa, kuten myös maussa. Aluksi hieman makeassa maussa oli myös savua ja yrttisyyttä, marjaisuus taittui hapankirsikan ja karhunvatukan suuntaan. Jälkimaku oli pippurinen ja kirsikkainen. Yleisvaikutelma oli rustiikkinen, napakat tanniinit ja hapokkuus komppasivat mukavasti toisiaan.

Marjut veikkaa tätä voittajaksi, koska... no, koska Italia. Ja Sangiovese (eli Morellino tutummalla nimellä).

Coto de Imaz Gran Reserva 2011
DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo; 24,99 € / Viini-lehti

Gran Reserva -viiniä on kypsytetty vähintään viisi vuotta, kaksi tammitynnyrissä ja kolme pullossa. Kypsytyksen huomasi: viinin tuoksu oli runsas, jouluisen mausteinen ja marjainen, sen lisäksi aromeissa oli myös vaniljaa ja kuivattuja hedelmiä. Viinin maku oli hedelmäinen ja täyteläinen, ei natisevan tamminen, tummien marjojen, luumun ja herukkahillon lisäksi siitä havaitsi nahkaa ja mausteisuutta, vaniljaa. Tanniinit tuntuivat messevästi, vaikka muuten viini oli pehmeä.

Tämä viini oli Marjutin suosikki - yllättävää, kuinka kehittyneet tempranillot ovat alkaneet miellyttää.



Finalistiviinejä voi maistella tulevilla Viini ja ruoka -messuilla tastingeissa pe 26.10 ja la 27.10. (jos tilaa vielä on) sekä Viini-lehden osastolla. Voittajat paljastetaan Viini Wine Awards -gaalassa 14.11.2018.

Äänestä omaa suosikkiasi Viini-lehden sivuilla - tai älä, niin meillä on paremmat mahdollisuudet voittaa Veritas-sarjan lasit.

18. lokakuuta 2018

Olutta ja juustoa Belgian suurlähetystössä 4.10.2018

Belgian suurlähettiläs Carl Peeters kutsui meidät jälleen oluttapahtumaan residenssiinsä. Viime kerralla tapahtuma oli Belgian Beer and Chocolate Evening, nyt teemana oli Belgian-Finnish Beer & Cheese Evening.

Juusto-osastolla oli tarjolla viittä eri juustoa: Le Grand Chimay, Chimay Rouge, Gouden Carolus, Maredsous ja Old Brugge. Chimayn juustotuotanto alkoi jo 1876, kun veli Benoît lähti Scourmontin luostarista Ranskaan opiskelemaan juuston valmistusta. Chimayn juustot sopivat etikettiensä värien mukaisten Chimayn oluiden kanssa eli Le Grand Chimay on tarkoitettu Chimay Bluelle ja Chimay Rouge on suunniteltu Chimay Redin seuraksi. Juustot sopivat vaaleiden belgioluiden kanssa ja olivat oikein maukkaita.



Kaikki belgialaiset oluet olivat hyviä, mutta mieleen jäivät erityisesti St. Martin Brune ja Val-Dieu Triple. St Martinin luostarissa on pantu olutta jo vuodesta 1096 lähtien. Tumma versio heidän luostarioluestaan oli kahvinen, karamellinen ja hieman luumuinen. Val-Dieun luostari on hieman nuorempi, se on perustettu 1216. Heidän Triplensä oli belgihiivainen, hedelmäinen, omenainen ja hieman mausteinen.

Tarjolla oli myös joitakin suomalaisia oluita. Niistä parhaita olivat Maku Brewingin raikas Lemon Pale Ale ja Top Fuelin hedelmäinen Hippie Juice IPA.



Marjutin olutsuosikeiksi valikoituivat Brasserie Cantillonin tyrnilambic Baie d'Argousier ja Rodenbach Alexander. Cantillon oli hyvin tyrninen, Rodenbach puolestaan happaman kirsikkainen ja hieman vadelmainen. Varsinkin tyrnilambic oli erittäin iloinen yllätys, sen verran harvinainen herkku on kyseessä, Alexander taas oli jo aiemmin hyväksi havaittu. Tarjolla olleissa kriekeissä (Mystic, Kriek de Ranke ja Kriek Boon) ei myöskään ollut valittamista.

Jussi puolestaan tykästyi samalla pöydällä tarjolla olleeseen XX Bitteriin. Näitä maistellessamme kuuntelimme suurlähettilään tervetuliaispuheen sekä olutkirjailija Mikko Salmen muisteluksia kohtaamisistaan belgialaisten oluiden kanssa.



Tammitettu Cornet oli näyttävästi esillä. Sen aromeissa oli vaniljaa, maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Kokonaisuus oli melko raikas ja bourbonmainen, mutta tammitusta ei oltu viety liiallisuuksiin.

Oluiden lisäksi tarjolla jo edelliseltä kerralta tuttuja belgialaisia viskejä sekä hedelmäinen, melkeinpä sellaisenaan maistunut Lindemansin gini.

Summa summarum:  jälleen kerran mukava tapahtuma ja erinomaisia oluita sekä juustoja. Jäämme odottamaan seuraavaa kertaa.

16. lokakuuta 2018

Viinille 5.10.2018


Viiniposti järjesti toisen Viinille-tapahtuman Hietalahden kauppahallissa 5.10.2018. Hietsun halli oli jälleen täynnä viinin ystävien lämpöä ja läheisyyttä, kun poikkesimme siellä afterworkilla. Tuttuun tapaan sisäänpääsy oli ilmainen (eikä puoli kuuden maissa ulkona ollut suurtakaan jonoa), lasimaksu 2 € ja käteisellä/kortilla maksettavat viiniannokset (8 cl) 3,50 - 10 €.

Koko halli ei tälläkään kertaa ollut anniskelualuetta, joten päädyn viinibaarista pääsi muualle halliin vain tyhjän lasin kanssa - toisaalta kun toinen jäi puolustamaan pöydän kulmaa ja toinen lähti pyydystämään ruokaa, ei se ollut suuren suuri ongelma.


Marjut päätti aloittaa illan vanhalla tutulla Borgo Salcentino Lucarello Riservalla, joka oli odotetusti herkullista - voiko Chianti Classicon kanssa koskaan mennä pieleen? Jussi taas metsästi Zinfandelia ja lasiin päätyi 1000 Stories Bourbon Barrel Aged Zinfandel. Vini oli aromeiltaan todella monipuolinen - mausteinen, kypsän marjainen, luumuinen, yrttinen, suklainen ja pehmeän vaniljainen. Zinfandelin ystävään tämä upposi todella hyvin.

Ruokatarjonnan edessä iski runsaudenpula, mutta pienen pähkäilyn jälkeen ensimmäisenä annoksena testiin pääsi Stadin Herkkujen liha-meze. Se katosikin lautasilta melkoisen nopeasti.


Jussi päätti ottaa illan epäviralliseksi teemaksi Tussock Jumper -viinit, joiden kanssa Marjut avusti Shiraz'n verran (koska koalat ovat vastustamattoman suloisia). Eukalyptuksinen, tumman marjainen ja pippurinen punaviini oli helposti kulauteltavaa.

Riesling oli trooppisen hedelmäinen, sitruksinen ja omenainen. Pinot Noir puolestaan tarjosi aromeissaan mustaherukkaa, tummia marjoja ja vähän vaniljaa. Sarjan paras viini oli mustaherukkainen, vaniljainen ja marjainen Touriga Nacional - Aragonez.

Yksikään viineistä ei ollut kovin tuhti, mutta kaikki punaviinit kävisivät kevyiden liharuokien kanssa. Riesling puolestaan sopisi aasialaisen, hieman mausteisen ruoan kanssa tai ihan sellaisenaan.


Ennen Shiraz-sivuloikkaa Marjut pysytteli hetken Italia-linjalla Tommasin Valpolicellan kanssa ja päätyi myös Domaines Schlumbergerin Rieslingin pariin. Grand Cru Saering valittiin Vuoden viini -kilpailussa vuoden viiniksi tänä keväänä eikä turhaan, niin moniulotteinen sen maku oli: sitrusta, kypsää hedelmää, omenaa, hieman hunajaa...

Tussock Jumperien jälkeen Jussi ei voinut vastustaa piakkoin Alkoon saapuvaa Quinta do Novalin 10 Years Old Tawny Portia. Sen aromeissa oli pähkinää, kuivahedelmää, rusinaa ja aavistus jouluisia mausteita. Viini sopineekin hyvin joulupöytään jälkiruokajuomaksi.

Ruokapuolelta houkuttelivat Super Bowlin smörret: vege, lohi ja chorizo (10 € / 3 kpl). Niistä wasabilla maustetun avokadon ja fenkolin kanssa tarjoiltu lohi oli eniten Marjutin mieleen. Jussi taas piti enemmän chorizoversiosta.


Lopuksi oli aika siirtyä kuohuvien pariin varsinkin, kun leipäjuuston kutsu alkoi kuulua Robert's Coffeesta hyvin voimakkaasti. Juuston seuraksi päätyi vielä savulohileipänen (10 € / 3 annosta).

Jussin lasiin kaatui Fernand Engel Crémant d'Alsace Chardonnay Brut, Viini-lehden tämän vuoden kuohuviini. Hapokas, omenainen, greippinen ja pähkinäinen viini on tittelinsä ansainnut. Marjut valitsi illan päätteeksi G.H. Martel & Co Prestige Brut -samppanjan, joka osoittautui tyylikkään paahteiseksi, kermaiseksi ja kypsän hedelmäiseksi, oikein maukkaaksi siis.


Kuohuviinin, samppanjan ja leipäjuuston seuraksi pääsi vielä Fat Ramenin flatbreadilla tarjoiltu tartar (6 €). Sen jälkeen olikin aika tallustella kotia kohden viettämään vielä James Bond Dayn viimeiset hetket Dry Martinien parissa (shaken, not stirred).

Summa summarum: kaikkea ei voi eikä ehdi kokea. Onnistuimme jotenkin missaamaan tai jättämään huomiotta ennakkotiedotukset illan aikana järjestetyistä tastingeista aivan täysin, mutta joskus vain käy niin. Photo Boothin noteerasimme, mutta jätimme väliin eikä vatsa vain vetänyt kaikkia houkuttelevia ruokia, vaikka mieli olisi tehnyt. Viineihin kohdistuneet täsmäiskut olivat hyvän etukäteissuunnittelun ansiosta onnistuneita.

***
Viime vuoden tunnelmia

13. lokakuuta 2018

Wine Australia 2018

Vuotuinen Wine Australia -tapahtuma järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla 3.10.2018. Saimme sinne kutsun - ja tänä vuonna tapahtumaa ei voinut jättää väliin.


Vanha tuttavamme ja edellisellä kerralla suuri suosikkimme Gemtree Obsidian oli tällä kertaa päässyt Focus Tablelle edustamaan Shiraz-viinien kirjoa. Tällä(kin) kertaa Obsidian oli hyvää, mutta ei aivan yhtä herkullista kuin edellisellä kerralla - lieneekö oma viinimaku muuttunut vai onko vuosikerroissa eroa, mene ja tiedä.


McGuigan esitteli edustavan sarjan punaviinejään, mainion Nepenthe-kuohuviinin sekä yllättävän hyviä ja vain kohtuullisen sokerisia alkoholittomia ja vähäalkoholisia viinejä. Maistamamme punaviinien sarja lähti lähti makeasta ja hilloisesta Merlot'sta, muuttui vähitellen tuhdimmaksi ja päättyi moniulotteiseen The Philosophy 2013:n. Meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde oli Hand Made Shiraz'lla (34,99 €), jota voisi joskus ostaa pullollisen kotiin.


Giant Steps -viinit tulivat viileiltä alueilta, joten ne eivät olleet makeita ja hilloisia, vaan raikkaita ja mukavan hedelmäisiä ja jopa aavistuksen mineraalisia. Kokonaisuutena viinit olivat oikein hyviä, niihin voisi joskus tutustua tarkemmin.


Peter Lehmannin valikoimasta valkoinen Layers (Semillon, Muscat, Gewürztraminer, Pinot Gris) oli miellyttävää ja helppoa juotavaa. Uusi tuttavuus The Barossan Shiraz oli myös pehmeä ja helposti kulauteltavan oloinen Shiraz.


Patrittin viinit sen sijaan edustivat tuhdin tanniinista linjaa ja jäivät ikeniin kutkuttelemaan. Parhaiten mieleen jäivät JPB Single Vineyard Shiraz, pehmeä GSM ja Saperavi - Saperavi varsinkin siksi, että rypälelajikkeeseen ei kovin usein Georgian ulkopuolella törmää. Australialainen tulkinta oli varsin mainio, vaikka se ei heti tuntunut Saperavilta. Lajikkeen toi viljeltäväksi viinitalon georgialainen työntekijä, joka tosin ehti lähteä ennen kuin ensimmäinen viini valmistui.


Shiraz-kuohuviinejä oli tarjolla useampia. Patritti NV Blewitt Springs Estate Sparkling Shirazin makeassa aromimaailmassa oli punaista marjaa, mustaherukkaa ja vadelmaa. De Bortoli
Woodfired Sparkling Shiraz
oli kuivempi ja sen aromeissa oli mustaherukan lisäksi mausteisuutta, paahteisuutta ja kirsikkaa. Kumpikin oli mielenkiintoinen viini.


McLaren Valessa sijaitsevan d'Arenbergin The Dead Arm Shiraz 2015 (Alkossa vuosikerta 2014 39,80 €) oli mustaherukkainen, mausteinen ja tummasuklainen. The Coppermine Road Cabernet Sauvignon 2015 aromeissa oli mustaherukan lisäksi punaisia marjoja ja tammea. The Ironstone Pressing Grenache Shiraz Mourvèdre 2015 oli tumman marjainen, mausteinen ja tummasuklainen. Kaikissa kolmessa viinissä oli runsaasti tanniineja, mutta ne luultavasti pehmenevät ajan myötä, sillä valmistajan mukaan viinejä voi säilyttää jopa 15 vuotta ennen nauttimista.



De Bortolin Noble One on moneen kertaan palkittu makea viini ja kyllä, se oli kovin herkullista. Mielenkiintoinen sen sijaan oli sen kuiva vastine Deen Vat Series All Rounder Semillon, myöskin Semillonista tehty kuiva valkoviini. Jalohome (botrytis) toi viinin tuoksuun hedelmäisyyttä ja marmeladia, mutta itse viini oli kuiva ja hieman hunajainen. Ikävä kyllä viiniä ei juuri nyt saa Suomesta mistään, mutta ensi vuoden alusta se on Viking Linen valikoimissa.

Semillonista puheenollen: meille suositeltiin Mount Pleasant Elizabeth Semillonia - eikä turhaan. Pitkään pullossa kypsynyt Semillon oli täyteläistä, hedelmäistä, sitruksista, mukavan hapokasta ja tyylikästä.



Eniten yllätti Flor Marché. Ajauduimme tiskille Denmark-nimisten viinien perässä ja opimme, että kyllä, Australiassa on alue nimeltä Denmark. Pienen talon luomuviinit olivat tyylikkäitä ja keveitä, joten suosikkia oli vaikea valita. Ensimaistamalla ei näitäkään olisi heti sijoittanut Australiaan.

Summa summarum: hieno tapahtuma ja yllättäviä viinejä. Kaikkia ei-niin-tyypillisistä lajikkeista tehtyjä viinejä emme ehtineet maistaa, mutta  yleisesti ottaen makeat ja hilloiset punaviinit tuntuivat jäivän paitsioon, kun niiden sijaan valikoimasta osui lasiin viileiden alueiden hapokkaita ja hedelmäisiä viinejä.

11. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Alabama Red IPA



Mikä olut?
Brewer's Special Alabama (Saimaa Brewing Company)
Oluttyyppi: Red IPA
Alkoholia: 3,5 %
Katkeruus: 50 IBU
Hinta: 2,79 € Ison Omenan K-Citymarketissa

Mitä panimo lupaa?
Punertava suodatettu gluteeniton pintahiivaolut. Oluen maussa ja tuoksussa on havaittavissa miellyttävää havuisuutta, kevyttä karamellisuutta sekä kuivaa greippisyyttä. 

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Red IPA on amerikkalaistyylisen IPA:n versio, jossa korostuu maltaisuus ja karamellisuus. Nimensä mukaisesti se on väriltään punertava.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Alabama Red IPA on gluteeniton ja alkoholia siinä on vain 3,5 %. Kuparinpunainen olut on sameaa. Vaaleaa vaahtoa muodostui kaadettaessa runsaasti. Tuoksussa IPA:lle tyypillisiä aromeja kuten greppiä ja havua, siinä on myös karamellisuutta. Maussa on samoja aromeja kuin tuoksussa. Karamellisuus tulee maussa esille enemmän tuoksussa. Olut ei ole vetinen, vaikka alkoholia on vähemmän kuin tyypillisessä keskioluessa. Aluksi olut maistuu raikkaalle, mutta katkeruus alkaa pian ylikorostua. Jos pitää IPA:sta ja haluaa vähän kevyempää juotavaa, niin tämä lienee oiva valinta. Kokonaisuus ei aiheuta suuri tunteita suuntaan tai toiseen, joten arvosanaksi annan 0.

9. lokakuuta 2018

Veneto - Valpolicellasta Reciotoon

Tallinnan-matkalta palannut raatimme kokoontui Casa Loppasuille italialaisten viinien ääreen. Marjut oli halunnut jo pitkään pitää Valpolicella-Ripasso-Amarone-Recioto-tastingin ja nyt siihen koitui tilaisuus, kun saimme koottua koko sarjan kevään ja kesän risteilyillä. Viinitaloksi valikoitui aivan sattumalta Bottega Spa, mutta olimme katselleet myös Zenatoa sillä silmällä.


Conegliano Valdobbiadene Prosecco Superiore DOCG Spumante Extra Dry
Vähintään 85 % Glera; 10,90 € Viking Grace
Italiassa on kaksi Prosecco Superiore DOCG -aluetta: Prosecco Conegliano Valdobbiadene Superiore DOCG valmistetaan Trevison alueella Coneglianon ja Valdobbiadenen välisillä kukkuloilla. Toinen alue on Asolo Prosecco Superiore DOCG samannimisen kaupungin ympärillä.
Alkumaljana tarjoilemamme prosecco oli odotetusti päärynäinen, mutta kuivempi kuin perus-prosecco ja miellyttävän hapokas. Sitruksisen ja kukkaisen sekä hieman omenaisen kuohuviinin tunnisti helposti proseccoksi. Se jakoi mielipiteet, mikä ei enää tässä vaiheessa yllättänyt: toiset olisivat halunneet vielä kuivempaa kuohuviiniä, toiset taas makeampaa.

Valpolicella Classico DOC 2016
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; 9,90 € Viking Grace
Valpolicella DOC on Italian Venetossa sijaitsevan Valpolicellan alueen perusviini, joka valmistetaan Corvina Veronese-, Corvinone-, Rondinella- ja Molinara-rypälelajikkeista, päälajike on yleensä Corvina. Valpolicella Classico DOC -viinit tuotetaan Valpolicellan laaksossa Veronan alueella.
Viinin aromeissa oli nahkaa ja marjoja, kuten hapankirsikkaa, punaherukkaa ja mustikkaa. Nuori ja pirteä, melko kevyt ja hedelmäinen viini nimettiin hyväksi pizzaviiniksi varsinkin hapokkuutensa ansiosta. Ilmaantuminen pehmensi mukavasti sen makua. Tämä viini sopi parhaiten antipastin ja pastan kanssa, ja sitä voisi ostaa laivalta uudelleenkin.

Ripasso della Valpolicella Superiore DOC 2016
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; 12,90 € Viking Grace
Ripassoa kutsutaan amaronen pikkuveljeksi. Se valmistetaan käyttämällä Valpolicellan perusviiniä Amaronen tai Recioton teosta jääneen mäskin kanssa, mikä tekee viinistä täyteläisempää ja maukkaampaa kuin perus-Valpolicellasta.
Ripasson aromeissa oli jo tuttuun tapaan nahkaa, kypsiä marjoja, rusinaa ja viikunaa sekä hieman vaniljaa, tanniinit olivat pehmeät. Hapokas ja mausteinen viini olisi myöskin hyvä ruokaviini. Viini tuntui kuitenkin hieman nuorelta varsinkin, kun sitä vertasi seuraavaan, kahdeksan vuotta vanhempaan viiniin.

Ripasso della Valpolicella Superiore DOC 2009
Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella ja/tai Molinara; hinta ei enää muistissa

Laivalta äskettäin ostettujen viinien seuraksi löytyi viinikaapista myös aiempaa vuosikertaa oleva Ripasso, joten lisäsimme sen kattaukseen mukaan vertailun vuoksi.

Jo kehittyneen viinin väri oli selvästi rusertavampi kuin muiden viinien. Sen tuoksu oli makeahko, mutta maku hapokas ja marjainen. Marjojen lisäksi aromeissa oli hillitysti kahvia ja tummaa suklaata sekä ilmaantumisen jälkeen luumua - raati ehdotti myös vispipuuroa. Seurakseen viini kaipasi pihviä.

Mukavan mehevä viini oli Marjutin ja toisen raatilaisen suosikkiviini.

Il Vino Degli Dei Amarone della Valpolicella DOCG 2014
Corvina Veronese, Corvinone, Molinara; 24,90 € Viking Grace
Amaronen sanotaan syntyneen 1930-luvulla, kun Reciotoa varten kuivatuista rypäleistä tehty viini kävi vahingossa kuivaksi (amaro = kitkerä, karvas). Viiniä varten rypäleitä kuivataan kokonaisina terttuina muutaman kuukauden ajan ja ne puristetaan sadonkorjuun jälkeen tammi-helmikuussa. Amarone-viinin on kypsyttävä vähintään kahden vuoden ajan ennen myyntiin tuloaan. 
Valpolicellan ja ripassojen jälkeen päästiin viimein amaroneihin. Ensimmäisen amaronen tuoksu oli täyteläinen ja makeahko, mutta maku kuiva ja tanniininen. Aromeissa oli nahkaa, savua ja tupakkaa sekä kuningatarhilloa, viikunaa ja mausteita. Tämä viini kannattaa dekantoida ajoissa, ainakin muutamaa tuntia ennen nauttimista, jotta siitä saa kaiken irti - sen hinta-laatusuhde vaikutti myös hyvältä. Ruoista sen kanssa sopi parhaiten ragú.

Tämä oli Jussin suosikkiviini.

Prêt-À-Porter Amarone della Valpolicella Classico Riserva DOCG 2012
Corvina Veronese, Corvinone, Molinara; 49,00 € Viking Grace
Amarone della Valpolcella Classico Riserva kypsyy vähintään neljän vuoden ajan.
Riserva-amaronen tuoksu oli myös täyteläinen ja makeahko ja maku kuivahko. Mausteiden ja marjojen lisäksi maussa oli aavistus savua ja nahkaa, marjaisuus kallistui luumun, karhunvatukan ja kypsän mansikan suuntaan. Seurakseen se kaipasi punaista lihaa tai kovia juustoja. Edellisen amaronen tavoin myös tämä viini kannattaa dekantoida hyvissä ajoin - tai jos malttaisi, sen voisi jättää kypsymään vielä muutaman vuoden ajaksi. Myös tämä viini kävi hyvin ragún seuraksi.

Kaksi raatilaista valitsi tämän suosikkiviinikseen.

Recioto di Soave Classico DOCG 2015
vähintään 70 % Garganega, loput Trebbiano di Soave (Verdicchio); 17,90 Viking Gabriella
Jo muinaiset roomalaiset arvostivat makeita viinejä - ja makeutusaineiden (hunaja ym.) lisäämisen lisäksi viininviljelijät keksivät, että rypäleiden kuivaaminen lisää niiden makeutta ja makua. Reciotoon käytettyjä rypäleitä kuivataan muutaman kuukauden ajan, jolloin ne menettävät noin 40 % kosteudestaan ja niiden maku tiivistyy. Viinin käyminen keskeytetään, jotta viineihin jää makeutta, ja niissä voi olla sokeria jopa 250 g/l.
Jälkiruokaviinin kanssa piti tinkiä hieman periaatteista - se on Recioto, mutta Recioto di Soave eli Soaven alueella valkoisista rypälelajikkeista valmistettu makea viini.

Viini oli sokerimäärästään (100 g/l) huolimatta sitruksisen raikas ja pirteä. Mukava hapokkuus tasapainotti hyvin viinin makeutta ja piti sen ryhdikkäänä. Aromeissa oli omenaa, päärynää, melonia ja hunajaa sekä sitruunakarkkeja ja pähkinää. Emme oikeastaan koskaan moiti makeita viinejä, emme tätäkään. Viini maistui hyvin jälkiruoan kanssa.

Menu (viidelle)



Antipasti

Salamia, prosciutto crudoa, artisokkaa, cantaloupe- ja hunajamelonia, rypäleitä, juustoja ja viikunahilloa, leipätikkuja, bruschettoja (sivele patonginviipaleet valkosipulilla ja pestolla, paahda uunissa) ja tomaatti-persilja-sipulisalaattia

Insalata Caprese & Gremolata (inspiraatio: Nigella Lawson)
salaattiin mozzarellaa ja tomaattia viipaleina, koristeeksi basilikaa

sekä gremolataan
3-4 rkl oliiviöljyä
1 chili pilkottuna
1 sitruunan kuori raasteena
1/2 valkosipulin kynsi murskattuna
1/2 tl suolaa
persiljaa pilkottuna


Primi: Pasta cacio e pepe parmesankipossa

500 g tuorepastaa (esim. spagetti tai linguini)
2 dl pecorino romano -juustoa raasteena
6 rkl oliiviöljyä
mustapippuria rouheena

Keitä pasta melkein kypsäksi eli noin minuutin vähemmän kuin ohjeessa.

Kuumenna pannulla oliiviöljy, rouhi sekaan pippuria. Lisää juusto ja sekoita, kunnes juusto on sulanut. Lisää pasta, sekoita ja tarjoile parmesankipoissa. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja ripottele parmesanraastetta, jos parmesania ei tunnu olevan tarpeeksi. (Inspiraatio: Anthony Bourdain)

(Vaikka pasta cacio e pepe tuntuu aluksi vaatimattomalta, se on runsaan juustomääränsä ansiosta täyttävää.)


Parmesankipot

70 g (1 pussi) parmesania per kippo

Kuumenna paistinpannu, ripottele sille parmesanjauhe (tai raaste) tasaiseksi levyksi ja anna sulaa. Nosta pannu hetkeksi syrjään, jotta parmesanin kupliminen loppuu ja nosta/kumoa parmesanlevy pienen kulhon tai vastaavan muotin päälle ja muotoile kipoksi. Anna jäähtyä.


Secondi: ragú karjalaisittain

800 g karjalanpaistilihaa
n. 250 g raakamakkaraa (meillä HK Livornon Luigi, 280 g paketti) - tämän voi jättää poiskin
n. 200 g pekonia
3 tölkkiä (á 390 g) tomaattimurskaa (meillä tavallinen, yrtti ja valkosipuli)
2-3 dl punaviiniä (meillä Pasqua Merlot)
5 dl lihalientä tai niin, että padassa riittää nestettä
2 isoa sipulia
3-4 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
suolaa, mustapippuria
chiliä, muutama laakerinlehti, valkosipulia
rosmariinia, timjamia, basilikaa

Pilko ainekset ronskeiksi palasiksi ja lisää pataan tomaattimurskan ja punaviinin kanssa. (Jos haluat, voit ruskistaa karjalanpaistipalat ensin, mutta jos laiskottaa, se ei ole pakollista.) Lisää lihalientä sen verran, että lihat ja juurekset juuri ja juuri peittyvät sekä lisää mausteet yrttejä lukuunottamatta. Hauduta uunissa 125 asteessa koko päivän ajan - toisin sanoen 6 tuntia tai vielä pidempään, jos kärsivällisyys riittää. Tarkista välillä, että lientä on riittävästi. Lisää yrtit haudutuksen loppupuolella ja tarkista maku. (Inspiraatio: Jamie Oliver)

Polenta

Valmista paketin ohjeen mukaan, lisää pussillinen (70 g) parmesania. Muotoile renkaiksi, anna jäähtyä.

Huom! Alkupalat ja pasta olivat niin täyttäviä, että tätä jäi ainakin puolet jäljelle, vaikka paikalla oli kolme raavasta miestä syömässä.


Dolce: tiramisuhenkinen piirakka laiskasti espoolaisittain

1 valmis piirakkapohja
1,5 dl espressoa
2 rkl karvasmantelilikööriä/amarettoa (meillä Disaronno)
2 dl kermaa
2 dl rahkaa
vaniljasokeria
kaakaojauhetta
pähkinärouhetta
suklaarouhetta

Kostuta piirakkapohja espresson ja Disaronnon sekoituksella. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka, mausta vaniljasokerilla. Lisää piirakkapohjalle kermavaahdon ja rahkan seos, ripottele päälle kaakaojauhetta, suklaarouhetta ja pähkinärouhetta.

6. lokakuuta 2018

Viinimaa Festival 2018

Mikä viini! -tapahtuma vaihtoi tänä vuonna nimensä Viinimaa Festivaliksi. Se järjestettiin tuttuun tapaan Vanhalla ylioppilastalolla, ja kävimme paikalla molempina päivinä. Tapahtuman sisäänpääsy oli ensimmäistä kertaa maksullinen (5 €, sisälsi lasivuokran), lipukkeet olivat tuttuun tapaan 1 €/kpl.


Perinteisesti tapahtumassa julkistettiin Blossa-glögin uusi kausimaku. Tänä vuonna Blossa on saanut inspiraationsa Amalfin rannikolta ja maistuu limoncellolle ja Italian yrteille, rosmariinille, timjamille ja basilikalle. Vaikka ensin sitruunan, yrttien ja perinteisten glögimausteiden yhdistäminen tuntui hieman oudolta, yhdistelmä toimi hyvin kylmänäkin varsinkin kauniina päivänä terassilla, kun syysaurinko vielä lämmitti.

Blossan ja yleisen hengailun lisäksi kävimme kahdessa tastingissa, keskiviikkona Bollingerin samppanjatastingissa (40 €) ja torstaina Faustinon punaviinitastingissa (20 €).

Champagne Bollinger – Samppanjatalojen aatelia



Bollinger-tastingin veti Bollingerin export area manager Karl-Frédéric Reuter. Uutena samppanjana oli mukana keväällä lanseerattu R.D. 2004. Myös La Grande Annéen ja La Grande Année Rosén vuosikerrat olivat uudempia kuin kaksi vuotta sitten.

Special Cuvée Champagne Brut (NV)
60 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay, 15 % Meunier; 57,59 €

Bollingerin vakiosamppanjan tuoksu oli paahteinen ja kypsän omenainen. Täyteläisen ja hapokkaan maun hedelmäisyys kallistui omenasta päärynän suuntaan, lisäksi mukana oli pientä mausteisuutta ja pähkinää. Mousse oli pirteä ja suutuntuma kermainen.

Rosé Champagne Brut (NV)
62 % Pinot Noir, 24 % Chardonnay, 14 % Meunier; 70,99 €

Kauniin lohenpunaisen samppanjan tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa sekä sitruksista hapokkuutta. Myös maku oli marjainen, edellistä samppanjaa pehmeämpi, mutta silti hapokas. Vadelmaisuus jatkui jälkimakuun saakka.

La Grande Année Brut 2007
66 % Pinot Noir, 34 % Chardonnay; 115,89 €

Bollingerin vuosikertasamppanjaa valmistetaan vain parhaina vuosina. Sen tuoksussa tuntui paahteisuutta ja paahtoleipää sekä mantelia ja niiden lisäksi trooppista hedelmää, persikkaa ja hillitysti greippistä sitruksisuutta. Samppanjan ryhdikkäässä ja täyteläisessä maussa oli trooppisia vaaleita hedelmiä, kuten mangoa. Suutuntuma oli runsas ja kermainen.


La Grande Année Rosé 2007
68 % Pinot Noir, 32 % Chardonnay, 6 % punaista Côte aux Enfants -alueen viiniä; 141,89 €

Vaalean persikan värisen samppanjan tuoksussa oli paahteisuutta, vaniljaa, mantelia sekä kukkaisuutta ja appelsiinia. Niiden lisäksi tuoksussa oli myös tummia marjoja, viikunaa ja mustikkaa. Täyteläisessä ja runsaassa maussa tuntui kirpeitä marjoja, punaherukkaa ja kirsikkaa sekä limeä. Tämä samppanja oli Jussin suosikki.

Bollinger R.D. Extra Brut 2004
60 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay; 179,90 €

Bollinger R.D. eli Recently Discorged on uudelleenkorkitettu helmikuussa 2018 ja lanseerattu tänä keväänä. Sen moniulotteinen tuoksu oli toisaalta paahteinen ja toisaalta raikas. Trooppisten hedelmien ja appelsiininkuoren lisäksi siitä erotti kuivattuja hedelmiä ja mausteita. Samppanjan roteva maku oli täyteläinen ja hapokas, kypsien hedelmien lisäksi siinä oli sitrusta ja voita. Mousse oli kermainen ja runsas. Tämä oli Marjutin ja tastingiin myös osallistuneen Marjutin työkaverin suosikki.

Faustino – Riojan palkitut klassikkopunaviinit



Bodegas Faustino -tastingin veti export director Rocío Muñoz Marín. Viime vuonna Faustino I yllätti iloisesti ja oli Marjutin mielestä jopa tapahtuman parhaimpia viinejä, joten tänä vuonna oli aika ottaa mukaan Kallion kirjeenvaihtaja ja käydä kokeilemassa, palautuisiko usko tempranilloihin.

Cava Faustino Extra Seco
DO Cava; Macabeo, Chardonnay; 10,49 €

Punaviinien lisäksi Bodegas Faustino valmistaa myös cavaa, joka olikin oikein mukava uusi tuttavuus. Sen tuoksussa oli limen lisäksi lakkaa, omenaa ja valkoherukkaa sekä kukkaisuutta ja hunajaa. Mousse oli pehmeä, maku pirteä ja keveä, mutta raikkaan hapokas. Tuoksun aromit jatkuivat maussa. Helposti juotava cava sopisi esimerkiksi kevyiden äyriäisruokien seuraksi.

Faustino VII 2015
DOCa Rioja; Tempranillo; 10,49 €
Rioja (ent. Joven): viini on nuori ja kypsynyt tammitynnyrissä vain vähän aikaa tai ei ollenkaan.
Talon entry level -viini on kypsynyt 6 kk amerikkalaisesta tammesta tehdyssä tynnyreissä, ja sen huomasikin tuoksun hennosta vaniljaisuudesta. Kevyessä tuoksussa oli nahkaa ja punaisia marjoja kuten hapankirsikkaa, punaherukkaa ja vadelmaa. Maussa oli vain vähän tanniineja, mutta mukavasti hedelmäisyyttä ja marjaista hapokkuutta sekä tuoksusta tuttuja mausteita. Jälkimaussa maistui karpalo. Tämä(kin) viini oli helppoa juotavaa ja sopisi vaikkapa serranokinkun ja kanan kanssa.

Faustino Crianza 2014
DOCa Rioja; Tempranillo; 11,49 €
Crianza: viiniä on kypsytetty ainakin kaksi vuotta, josta vähintään vuosi tammitynnyrissä.
Crianza-tason viini on kypsynyt 15 kk ajan amerikkalaisessa tammessa. Se toi tuoksuun makeaa vaniljaa ja mausteita, ja niiden lisäksi erotti myös hedelmäistä makeutta, kypsiä marjoja, viikunaa ja mansikkaa. Myös maussa tuntui kypsää tummaa marjaa ja hieman paahteisuutta. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja se tuntui täyteläisemmältä kuin edellinen viini, mutta silti vielä melko kevyeltä. Crianza sopisi grillatun porsaan tai juustojen seuraksi.


Faustino V Reserva 2012
DOCa Rioja; Tempranillo, Mazuelo; 17,98 €
Reserva: viiniä on kypsytetty ainakin kolme vuotta, josta vähintään vuosi tammitynnyrissä.
Reserva-viiniä on kypsytetty 18 kk amerikkalaisessa tammessa. Sen täyteläisessä tuoksussa tuntui hieman vaniljaa, mutta enemmän nahkaa ja mausteita, seetriä, kaakaota ja pippuria sekä tummia marjoja ja hedelmiä, luumuja, viikunaa ja karhunvatukkaa. Tanniinit alkoivat jo tuntua, mutta vaikutelma on silti pehmeän mausteinen ja tumman marjainen: aromimaailmassa oli mustikkaa, kaakaota, kahvia ja suklaata sekä vähän vaniljaa. Tämä viini sopisi kypsien liharuokien kanssa.

Faustino I Gran Reserva 2005
DOCa Rioja; Tempranillo, Graciano, Mazuelo; 26,99 €
Gran Reserva: viiniä on kypsytetty ainakin viisi vuotta, josta vähintään kaksi vuotta tammitynnyrissä
Gran Reserva -viiniä on kypsytetty 26 kk sekä ranskalaisessa että amerikkalaisessa tammessa. Tammen tuomat aromit olivat jo hyvin integroituneet eivätkä enää erottuneet alleviivaavan vaniljaisina. Viinin runsaassa tuoksussa oli nahkaa, seetriä ja paahteisuutta, kaakaota ja kahvia, kypsää hedelmää, luumua, viikunaa ja herukkahilloa sekä mausteisuutta ja roseepippuria. Viinin maku oli tasapainoinen ja sen tanniinit olivat pehmeät. Samettinen ja mausteinen viini oli edelleen nuoren oloinen. Se sopisi pihvin kanssa - ja kyllä, se oli edelleen herkullista, meidän kaikkien kolmen suosikki tässä tastingissa.

Yleisiä havaintoja



Viinimaa Festivalin ruokatarjonnasta vastasi ravintola Nokan pop-up. Tarjolla oli kolme eri rieskaa (á 7 €): punajuuri-vuohenjuusto-, hauki-hauenmäti- ja peura-metsäsienirieska. Jokaiselle rieskalle oli myös oma viinisuositus, mutta myös salin puolelta sai hakea mieluisan viinin. Testasimme kaikki kolme annosta ja havaitsimme ne hyviksi.


150 viinin joukosta ei tänä vuonna tuntunut löytyvän suuria suosikkeja. Marjutin mieleen jäivät parhaiten samppanjabaarin Louis Roedererit. Brut Premier (6 lipuketta; Chardonnay, Pinot Noir, Meunier; 54,90 €) tosin jäi hieman jalkoihin, kun sen maistoi heti Bollinger-tastingin jälkeen. Blanc de Blancs (8 lipuketta; Chardonnay; 78,60 €) oli raikas ja omenainen sekä aavistuksen mineraalinen ja Louis Roederer et Philippe Starck Champagne Brut Nature (9 lipuketta; Chardonnay, Pinot Noir; 82,40 €) taas rutikuiva, mutta silti hedelmäinen.


Vaikka viinit eivät tällä kertaa niin napanneetkaan, Cocktail Loungesta sai mainioita O.P. Andersonin akvaviitista tehtyjä drinksuja (2 €). Marjutin CosmOPolitan oli marjainen ja raikas (ja kylmä ja makea) ja Jussin Swedish Mule Moscow Mulen tapaan rapsakan inkiväärinen ja limettinen.