4. lokakuuta 2018

Viinimaa Festival 2018 - viskit

Viinimaa Festivalin Whisky & Gin -huoneessa oli tarjolla nimensä mukaisesti viskiä ja giniä, tosin giniä oli vain yhtä merkkiä. Viskejä oli enemmän ja niitä oli mahdollisuus maistaa erikseen tai tastingeina. Jussi valitsi tasting-versiot.


Ensimmäisessä tastingissa sai valita kuudella lipukkeella (6 €) neljä viidestä tarjolla olleesta viskistä/viskipohjaisesta juomasta, joten setistä jäi pois juomasekoitus Jack Daniel's Tennessee Honey. Jäljelle jäi kolme Jack Daniel's -tennesseeviskiä ja Woodford Reserve -bourbon. Tennesseeviski on periaatteessa myös bourbonia eli amerikkalaista maissiviskiä, vaikka tuottajat eivät sitä sillä nimellä kutsukaan. Se on nimensä mukaisesti valmistettu Tennesseessä ja tisle on suodatettu vaahterapuusta poltettujen hiilien läpi.

Jack Daniel's on Lynchburgissa sijaitseva tislaamo, jonka perusti Jack Daniel vuonna 1875. Viski on saavuttanut suosiota musiikkimaailmassa: se oli Frank Sinatran lempiviski ja hänet haudattiin Jack Daniel's -pullon kanssa. Myös Motörheadin Lemmy Kilmister joi mieluusti Jack Daniel'sia, useimmiten colan kanssa. Lemmyn väitetään juoneen jopa pullollisen päivässä 38 vuoden ajan. Vanhalla iällä hän tosin vaihtoi Jack & Coken vodkan ja appelsiinimehun sekoitukseen saadakseen enemmän C-vitamiinia.

Ensimmäinen viski oli kaksi kertaa vaahterapuuhiilen läpi suodatettu Jack Daniel's Gentleman Jack (46,99 €). Tuoksultaan se oli hillityn vaniljainen, karamellinen ja hedelmäinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi kanelia, ja jälkimaku oli sitruksinen.

Seuraava viski oli Jack Daniel's Single Barrel Select (58,20 €). Se oli aromimaailmaltaan toffeinen, hieman paahteinen, pähkinäinen ja mausteinen. Myös tämän viskin jälkimaku oli sitruksinen. Tämä oli Jack Daniel'sin viskeistä Jussin suosikki.

Kolmas viski oli Jack Daniel's Old No. 7 (34,89 €) eli tislaamon perusviski. Se oli karamellinen, vaniljainen, pähkinäinen ja hieman paahteinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi banaania ja hieman mausteisuutta. Kahta edellistä viskiä voi nauttia sellaisenaan, mutta tämä lienee parhaimmillaan Lemmyn tapaan juotuna colan kanssa.

Amerikkalaisista viskeistä viimeinen oli Woodford Reserve Distiller's Select (44,98 €). Woodford Reserve -tislaamo sijaitsee Kentuckyssa ja sen alueella on valmistettu viskiä vuodesta 1812 lähtien, tosin ei yhtäjaksoisesti. Viskin tuoksussa oli bourbonille ominaisen vaniljan lisäksi appelsiinia, hunajaa ja mantelia. Maku toisti tuoksun aromeja häivähdyksellä sitruunaa. Tämä oli Jussin mielestä tämän nelikon toiseksi paras viski.


Toisessa tastingissa oli tarjolla skottiviskejä (8 lipuketta eli 8 €).

Deanstonin tislaamo perustettiin vuonna 1965 ja se sijaitsee Teith-joen rannalla Stirlingissä. Maistettavana ollut Virgin Oak oli tuoksultaan sitruksinen, karamellinen ja omenainen. Maku oli hedelmäinen, vaniljatoffeinen ja hunajainen, toisin sanoen tämä oli hyvälaatuinen perusviski. Virgin Oakia ei ole saatavilla Alkossa, mutta Deanston 15 Year Old Organic Single Malt on (99,90 €).

Bunnahabhainin eli "joen suun" valikoimasta pääsi maistamaan neljää viskiä. Tislaamo sijaitsee Islayn saaren pohjoisosassa ja sen perustivat Greenlessin veljekset vuonna 1881.

Bunnahabhain Móine Single Malt (43,98 €) oli tuoksultaan pähkinäinen, karamellinen, hieman merisuolainen ja maltillisen savuinen. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös mausteisuutta. Tämäkin menee hyvien perusviskien kategoriaan.

Bunnahabhain 12 Year Old Single Malt (60,98 €) oli tuoksultaan kypsän omenainen, appelsiininen, vähän suolainen ja miedosti savuinen. Maku lisäsi tuoksun aromeihin vaniljaa ja mausteisuutta. Tämä oli kolmesta ensimmäisestä Jussin suosikki.

Seuraavat kaksi viskiä menivät ihan eri hintakategorioihin. Bunnahabhain 18 Year Old Single Malt (140,99 €) oli tuoksultaan toffeisen makea, pähkinäinen, sherrymäinen ja kuivahedelmäinen. Maun mausteisuus, paahteisuus ja mieto merisuolaisuus tasapainottivat mukavasti viskin makeita aromeja.

Bunnahabhain 25 Year Old Single Malt (368,00 €) oli tarjolla olleista viskeistä kallein. Ikä vaikuttaa viskin hintaan hyvin paljon. Mitä kauemmin viskiä kypsytetään, sitä enemmän sitä haihtuu prosessin aikana. Tämä viski muistutti aromeiltaan edellistä 18 yo Single Maltia, mutta oli täyteläisempi. Maku oli makeampi ja siinä oli rusinaa sekä kermaisuutta. Mausteisuus tuli esille vasta jälkimaussa. Tämä oli erinomainen viski, mutta 18 yo oli ehkä hinta-laatusuhteeltaan vähän parempi.

Kaiken kaikkiaan viskivalikoima oli tutustumisen arvoinen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti