22. marraskuuta 2018

Ruosniemen Panimo Betony IPA


Mikä olut?
Betony IPA (Ruosniemen Panimo)
Oluttyyppi: New England IPA
Alkoholia: 6,3 %
Katkeruus: 77 EBU
Kantavierre: 13,8 °P
Hinta: 4,98 € Alkossa / 3,80 € Ruosniemen panimokaupassa

Mitä panimo lupaa?
Yhteistyössä kouvolalaisen Gastropub Betonyn kanssa tehty hedelmäinen ja humalainen IPA Yhdysvaltain itärannikon tyyliin. Betony IPA on ihastuttava kouvolalais-porilainen kokemusmatka Ruoste-Suomen huuruisiin unelmiin paremmasta oluesta. Pehmeä kuin tyyny satiinilakanalla, mutta potkii kuin anoppi judokurssilla.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India Pale Ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. New England IPA on sameaa, katkeruutta on vähemmän kuin IPA:ssa yleensä ja aromeissa on trooppisia hedelmiä.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Betony IPA on Ruosniemen panimon ja Gastropub Betonyn toinen yhteistyöolut. Ensimmäinen oli Betony 45100 Porter, joka arvioitiin blogissamme tämän vuoden tammikuussa. Oranssinkeltainen Betony IPA on sameaa kuin Kymijoen vesi. Tuoksua hallitsee trooppinen hedelmäisyys ja mukana on myös hieman greippiä ja appelsiininkuorta. Maku toistaa tuoksun aromeja. Katkeruutta on kymenlaaksolaiseen makuun hieman turhan vähän. Jälkimaku on hedelmäinen, mandariininen ja vähän havuinen. Pirteä ja hedelmäinen NEIPA toimii hyvin vastapainona syksyn betoninharmaalle ankeudelle. Betony IPA ei pääse ihan samalle tasolle Betony 45100 Porterin kanssa, joten arvosanaksi tulee +.

20. marraskuuta 2018

Barolo & Friends 30.10.2018

Barolo & Friends -tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 30.10.2018. Poikkesimme viime vuoden tapaan aikatauluumme paremmin sopivassa kuluttajatapahtumassa (15 €) tutustumassa piemontelaisiin viineihin. Paikalla oli neljätoista viinintuottajaa esittelemässä tarjontaansa.


Sukulalta ei tänä vuonna ollut tarjolla baroloa, vaan Langhe Nebbiolo Meriame 2014 ja Barbera d'Alba 2016. Kumpikin viini on vielä hieman liian nuorta nautittavaksi, vaikkakin toki maukkaita. Ne kannattaa ostaa nyt ja jättää kellariin kypsymään muutamaksi vuodeksi.


Iloksemme vanha tuttumme Icardi oli hyvin edustettuna. Suosikkimme oli Parej Barolo 2014, vaikka tasaista sarjaa oli vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Näistä viineistä vain Montubert Barbaresco oli meille entuudestaan tuttu, joten oli todella kiinnostavaa päästä maistelemaan uusia viinejä - ja toki myös Montubertin kymmenen vuotta tuoreempaa vuosikertaa.


Poderi Ruggeri Corsini tarjosi tuhteja viinejä ja kiinnostavia tarinoita etikettien takaa. Marjutin suosikkeja olivat pehmeän tanniininen Pinot Nero 2015, kypsän marjainen ja luumuinen Barolo Bussia Corsini 2014 DOCG sekä täyteläinen ja pehmeän tanniininen Vutenzio Piemonte DOC Albarossa 2015. Pinot Nerossa viehätti myös sen etiketin tarina: kuvassa on viinitilan omistajan Venäjältä Italiaan paennut esi-isä.

Jussi puolestaan piti Bussian sijaan enemmän täyteläisestä Barolo Bricco San Pietro DOCG 2013:sta, jonka aromeissa oli vaniljaa, tummaa suklaata ja lakritsaa. Muuten suosikit olivat samoja kuin Marjutilla.


Boerin kuohuviinit olivat mukavaa vaihtelua tuhtien ja tanniinisten punaviinien keskellä. Spumante Brut oli kuiva, sitruksinen ja paahteinen, kun taas Brut Rosè Metodo Classico oli aromeiltaan enemmän marjainen.

Talon punaviineistä miellytti eniten tumman marjainen, paahteinen ja hieman vaniljainen Pörlapà Barbera d'Asti. Viinin nimi "Pörlapà" tarkoittaa paikallisella murteella tyrmäävän hyvää. Nimi onkin osuvasti valittu.


Cantina Scarpalta oli Barbera d'Astin ja Barbarescon lisäksi tarjolla mielenkiintoisia viinejä: La Selva di Moirano Monferrato Freisa Secco (Freisa), Rouchet (eli Ruche) ja Vino Rosso eli kuiva Brachetto d'Aqui.

Freisa oli uusi rypäletuttavuus ja varsin mukava sellainen. Se on Nebbiolon rustiikkinen vanhempi, ja tavalla se oli sekä tanniininen että hapokas ja tumman marjainen. Rouchet johti tuttuun tapaan harhaan: sen melkeinpä makean, rusinaisen ja kuivahedelmäisen tuoksun jälkeen ei välttämättä osaisi odottaa rapsakan kuivaa ja napakkaa makua.

Kuivaan Brachetto d'Aquihin ehdimme tutustua jo alkuvuonna Selezione Italiassa eri valmistajan tiskillä. Se oli edelleen mielenkiintoinen viinityyli, kun kukkainen ja vadelmainen tuoksu vie ajatukset makeisiin viineihin, vaikka samaan aikaan tietää, että lasissa on kuivaa viiniä.


Tapahtuman lopuksi ehdimme vielä L'Annunziatan tiskille. Jussi testasi Moscato d'Astin ja Marjut pääsi viimein maistamaan grappaa. 1960-luvulla istutettujen viiniköynnösten sadosta valmistettu Grappa Monovitigno Barbera L'Audace oli hyvää ja pehmeää. Kevyt ja makea Moscato d'Asti D.O.C.G oli sopiva lopetus illalle.


Kokonaisuutena tilaisuus oli italialaisten viinien ystäville antoisa, koska siellä pystyi maistamaan useiden eri tuottajien viinejä ilman lipukkeiden tai maksukortin kanssa pelaamista ja juttelemaan viinin tuottajien kanssa. Ainoa "haittapuoli" oli se, että viinit saivat haluamaan italialaista ruokaa, jota ei valitettavasti ollut tarjolla.

Barolot, barbarescot ja langhe nebbiolot olivat niin tuhteja, tanniinisia ja hapokkaita, että hetken päästä niiden eri vivahteiden erottaminen oli haastavaa. Siksi niitä hedelmäisemmät barbera d'albat/d'astit kuten myös moscato d'astit sekä roero arneisit maistuivat hyvin välissä - toisaalta taas mitä tuhdimpi ja kehittyneempi barolo, sitä parempi se oli.

17. marraskuuta 2018

Mustan Virran Talviolut


Mikä olut?
Mustan Virran Talviolut (Mustan Virran Panimo)
Oluttyyppi: Balttityylinen portteri (Untappdin mukaan)
Alkoholia: 5,2 %
Hinta: 2,79 € Sellon Lidlissä

Mitä etiketti lupaa?
Talvioluessa maistuvat paahtuneet kahvimaiset sekä hienostuneet hedelmäiset aromit, jotka maltillinen katkerohumalointi sovittaa yhteen.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Lidlin oluthyllyltä tarttui mukaan uutuutena mainostettu Mustan Virran Talviolut. Lidl onkin panimon sivujen mukaan ainoa kauppa, josta tätä olutta saa. Mitään muuta tietoa oluesta ei löydy, mutta Untappd väittää viivakoodin perusteella, että kyseessä on saman panimon Viima Talviolut. Viimaa en ole maistanut, joten en osaa sanoa onko näin.

Väriltään Talviolut on syvän tummanruskea. Tuoksussa on etiketin lupaamaa paahteisuutta ja kahvisuutta sekä viikunaista makeutta. Keskikatkera maku jatkaa samoilla linjoilla, jälkimaussa on kahvia ja karamellisuutta. Kokonaisuus on yllättävän kevyt ja vetinen ottaen huomioon, että kyseessä on porter ja alkoholiakin on kohtuullisesti.

Sellaisenaan Talviolut ei ole kovin ihmeellinen, mutta onneksi jääkaapista löytyi joulukinkkuviipaleita. Suolaisen kinkun kanssa oluen makeus vahvistui ja eikä keveyskään enää haitannut. Jos etsii jouluruoan kaveriksi sopivaa olutta, niin Mustan Virran Talviolut hoitaa homman eikä hintakaan ole huima. Arvosanaksi olut saa 0.

15. marraskuuta 2018

Beaujolais Nouveau 2018


Albert Bichot Beaujolais Nouveau 2018
AC Beaujolais, Ranska; Gamay; 9,89 €

Viinin tuoksussa on punaisia hapokkaita marjoja, vadelmaa ja karpaloa sekä mansikkaa ja banaania ja makeaa mausteisuutta. Samat aromit jatkuvat keveässä ja hapokkaassa maussa. Tanniineja ei ole oikeastaan ollenkaan. Jälkimaussa tuntuu eniten banaani. Tämä on viineistä kevyempi ja mehumaisempi, oikeastaan hyvin pitkälle juuri sellainen, millaisena Beaujolais Nouveauta pitääkin.

Pierre Ferraud et Fils Beaujolais-Villages Nouveau 2018
AC Beaujolais, Ranska; Gamay; 11,88 €

Viinin tuoksussa on tummia marjoja, mustikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa sekä aavistus banaania. Viinin maku on hapokas, marjainen ja yllättävän täyteläinen, banaanisuus palaa vasta jälkimaussa ja tuo mieleen mausteisen banaanikakun. Tanniineja ei tässäkään viinissä sen ihmeemmin ole, mutta jonkin verran kuitenkin. Yllättävän valmiilta jo tässä vaiheessa tuntuva viini oli tänä vuonna suosikkimme.

Summa summarum

2018 on ollut hyvä vuosi ja sen huomaa myös Beaujolais Nouveau -viineistä, jotka antavat ensimmäisen kuvan kuluvan vuoden viinisadosta. Kumpikin viini on yllättävän viinillinen eikä kumpikaan ole joidenkin aikaisempien vuosien tapaan pirskahteleva tai banaanimehuinen. Uuden sadon viinejä ei ole tarkoitettu säilytettäviksi pitkään, mutta näitä voisi jemmata jouluun saakka, sillä hapokkuutensa ansiosta ne voisivat toimia hyvin joulupöydän yleisviineinä.



Ruusukaali-pekonipiirakka


140 g (1 pkt) pekonia
4-5 ruusukaalia
150 g juustoa
3 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
valmis piirakkapohja
mustapippuria

Poista ruusukaalien kannat ja päällimmäiset lehdet tarvittaessa. Höyrytä ne melkein kypsiksi (noin 10 minuuttia). Anna jäähtyä hetken ja pilko palasiksi. Pilko ja paista pekonit. Painele vuokaan (halkaisija 27 cm) piirakkapohja ja sen päälle juusto, pekoni ja ruusukaalit. Sekoita kerma, maito ja kananmunat, mausta mustapippurilla ja kaada seos vuokaan. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

13. marraskuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 - yleisiä tunnelmia

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus



Viini ja ruoka -tapahtuman katsaukset päättyvät näihin yleisiin tunnelmiin.

SeamChip ja muita muutoksia


Tänä vuonna tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa käytössä SeamChip-kortti lipukkeiden sijaan. Kortti ja Riedel Ouverture -lasi maksoivat yhteensä 10 €, mutta lasi ei enää ollut pantillinen, vaan sen sai (tai se piti) lopuksi ottaa mukaansa.

Meitä maksullinen lasi ei haitannut, koska meillä on Ouverturea muutenkin käytössä ja kävimme messuilla useana päivänä saman lasin kanssa - toisaalta meillä on sama parittomien lasien ongelma muiden tapahtumien jäljiltä, joten kritiikki lasin maksullisuudesta on ymmärrettävää. Lisäksi myönnetään, että kun ensin maksaa messulipun ja sen jälkeen vielä 10 € lasista ja kortista, rahaa on mennyt jo hyvä summa ennen ensimmäistäkään viinimaistiaista varsinkin, jos lasia ei tarvitse kuin tapahtuman ajan. Ruoat maksettiin pankkikortilla tai käteisellä viime vuoden tapaan, mikä oli edelleen hyvä ratkaisu.

SeamChip-kortista mielipiteemme on sama kuin aiemmin: se on kätevämpi kuin lipukkeet varsinkin, kun kortille jääneet rahat saa lopuksi palautettua. Toisaalta yksi SeamChip-kortti lisää tuntuu turhalta, kun joka tapahtumassa on aina oma korttinsa ja jokaisesta joutuu ensimmäisellä kerralla maksamaan 2 € pantin, toisaalta tämä kortti käy taas vuoden päästä, jos sen vain jostain silloin löytää. Jos jotain saisi toivoa, niin kätevää olisi, jos esimerkiksi Taste of Helsingin ja Ota oluen tapaan kortin saisi ladattua ja saldon tarkistettua omalla kännykällä.

Kätevyydestä puheen ollen - muutama vuosi sitten Viini ja ruoka -tapahtuman sivuilla oli lista, josta pystyi selaamaan valikoimaa etukäteen ja johon pystyi merkitsemään omat suosikkinsa tai kiinnostuksen kohteensa. Nyt sellaista ei ole vähään aikaan ollut. Toki kattavan listan kokoaminen on taatusti työlästä varsinkin, kun ottaa huomioon tapahtuman laajuuden, toisaalta se olisi ollut hyödyllinen. Meistä Marjut kävi tapahtumassa kolmena päivänä ja Jussi neljänä, ja tuntuu siltä, että vaikka eri osastoja kiersi hartaasti, jotain mielenkiintoista jäi taatusti huomaamatta.

Bulgaria!




Mutta nyt messutunnelmiin! Torstaina kävimme paikan päällä töiden jälkeen. Marjut oli luvannut bulgarialaiselle työkaverilleen, että etsisi Vino Amoren osaston ja raportoisi sen jälkeen viinikuulumisia - ja onnekkaasti osasto löytyikin heti lasipistettä vastapäätä ilman sen kummempaa hakemista. Saimme ystävällisen vastaanoton ja kattavan katsauksen Bulgarian viineihin ja viinialueisiin. Tässä muutama mieleen jäänyt:

Villa Yustina Brut White 2016 (Chardonnay) oli raikkaan hedelmäinen. Kuohuviini valmistetaan Charmat-menetelmällä kuten proseccotkin, mutta sen maku oli runsaampi ja täyteläisempi kuin perusproseccojen. Se oli oikein miellyttävä ensikosketus bulgarialaisiin kuohuviineihin.

Orbelus Hrumski 2016 (Sandanski Misket) oli hieman sauvignonblancmainen, raikas valkoviini ja Orbelia 2017 (Melnik) kuiva, hapokas ja vakavasti otettava rosé. Zelanos Pinot Noir 2016 oli tyylikäs, hieman savuinen ja hapankirsikkainen lajikkeensa edustaja, Dragomir Sarva 2016 (Mavrud) taas mausteinen ruokaviini.

Vaikka alkuperäisistä bulgarialaisista viinilajikkeista tehdyt viinit maistuivatkin meille oikein hyvin, eniten meidän mieleemme oli bordeauxtyylinen Petit Enira 2015 (Merlot, Syrah, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot), runsas ja täyteläinen nautiskeluviini.

Täytyy myöntää, että bulgarialaiset viinit olivat ehdottomasti tapahtuman positiivisin yllätys. Niihin pitää tutustua tarkemmin ajan kanssa, messuhälinässä ei aivan ennätä saada kaikkea irti. Näitä viinejä ei ainakaan vielä saa Alkosta, mutta Vino Amoren uudesta verkkokaupasta kyllä.

Meet Meat 2.0




Viime vuoden tapaan poikkesimme lauantaina Atrian Meet Meat -aterialla (9 €) lepuuttamassa jalkojamme, kuuntelemassa kiinnostavia tarinoita ja nauttimassa hyvää ruokaa ja viiniä.

Artesaania goudakeksillä
Léon Beyer Riesling Reserve 2015 (AC Alsace, Ranska; 17,50 €)

Artesaani-makkarat tarjoiltiin paprikaketsupin, valkosipulisinapin, rapean goudatuillet'n, puffatun possunnahkan ja kaali-sipulichutneyn kera. Vaikka ensin vierustovereiden ilmeitä katsellessa näytti silti, että Riesling vaikutti hieman hassulta viinivalinnalta makkaroiden seuraksi, piti kaikkien kuitenkin todeta, että se käy oikeastaan kaiken kanssa. Vaikka Riesling oli aromeiltaan omenainen ja persikkainen, siinä oli silti tarpeeksi hapokkuutta rasvaisen makkaran seuraksi.

Yrttitarhan kanaa
Waterford Pecan Stream Sauvignon Blanc 2017 (WO Elgin, Etelä-Afrikka; 13,99 €)

Toisena annoksena ollut kanarillette lepäsi siemenleivällä pistaasirouheen, etikkakerman, aiolin ja maa-artisokkasipsien kanssa. Rillette oli erinomaisen mureaa ja Sauvignon Blanc maistui sen kanssa hyvin. Viinin aromeissa oli rypäleelle tyypillisesti karviaista ja herukkaa, maku oli pirteän hapokas.

Poltetun maan mureaa filettä
Intriga Cabernet Sauvignon 2015 (DO Valle de Maipo, Chile; 19,98 €)

Purjotuhkaperunamuusin, marinoitujen salottisipulien ja jaloviina-punaviinikastikkeen kera tarjoiltu murea naudan sisäfilee oli koristeltu punajuurihelmillä ja marinoidulla kuusenkerkällä. Chileläinen Cabernet Sauvignon oli aromeiltaan tumman marjainen, paahteinen ja hieman kahvinen. Tämäkin viini sopi oivallisesti sille valitun ruoan kanssa.

(Jos reseptit ovat saatavilla netissä, niin vinkatkaa!)

Samppanjabaari



Samppanjabaarissa poikkesimme pikaisesti. Jussi valitsi lasiinsa Champagne Baron-Fuenté Esprit Rosé de Saignéen, joka oli punaherukkainen, vadelmainen, kypsän puolukkainen ja hieman yrttinen. Samppanja sopisi aperitiiviksi tai kevyiden liharuokien seuraksi.

Marjutin lasiin taas päätyi Viinikellari.comin tarjouksessa juuri ollut ja hetkessä loppuunmyyty, runsas ja paahteinen Champagne Anthony Betouzet Création Brut (56 % Meunier, 32 % Pinot Noir, 12 % Chardonnay). Olisi ehkä kannattanut olla nopeampi ja ostaa edullista kuplajuomaa, sillä nyt ohuesti harmittaa, että se jäi kotiuttamatta.

Muut viinit



Muista viineistä voisimme mainita esimerkiksi Viinilinnan osaston VIP Norway Arctic Cloudberry Sparkling Brut -kuohuviinin (33,90 €), joka on nimensä mukaisesti norjalaisella lakalla maustettua proseccoa. Pullossa riittää blingiä Swarovskin kristallien ansiosta (sisäinen harakka arvostaa!) ja lakan maun huomaa hyvin.

Edullisempi vaihtoehto on Dos Almas Sparkling Brut (90 % Chardonnay, 10 % Moscatel; 13,99 €), italialaisen Zoninin perheen Chilessä tuottama trooppisen hedelmäinen ja sitruksisen pirteä kuohuviini.



Poikkesimme Servaalin osastolle kyselemään "jotain jännää" (sininen viini, muistattehan), mutta päädyimmekin hienojen ranskalaisten viinien ääreen. Famille Bougrier Collection Vouvray Chenin Blanc 2017 (13,99 €) oli puolimakea ja hunajainen, mutta silti tasapainoinen.

Vidal-Fleury Côte-Rôtie Brune Et Blonde puolestaan oli vielä nuori ja vasta-avatusta pullosta myös tiukka, mutta silti lupaavan mehevä, marjainen, mausteinen - kaiken kaikkiaan herkullinen.



Norexin osastolta bongasimme kaksi hienoa franciacortaa, hedelmäisen ja paahteisen Bellavista Alma Gran Cuvéen (29,99 €) ja marjaisan Contadi Castaldi Rosén (29,98 €). Tumman marjainen, nahkainen ja yrttinen Marchesi di Barolo 2013:n (19,11 € / 0,375 l) taas sai ajatukset jo kohti tulevaa Barolo & Friends -tapahtumaa.

Viinipostin osastolta löytyivät Tussock Jumper -sarjan Carmenere 2016 (12,39 €) ja Malbec 2017 (12,89 €), joita ei ollut Viinille -tapahtumassa. Carmenere oli mustaherukkainen, mansikkainen ja mausteinen, Malbec oli puolestaan luumuinen, tumman marjainen, vadelmainen ja pehmeän tanniininen. Tussock Jumpereista paras on edelleen Touriga Nacional - Aragonez, mutta Malbec pääsi kakkossijalle.

Eläinteemaa edusti myös luomuviini Rossofuoco Barbera d´Asti Biologico 2017 (13,99 €). Karpaloinen, punaherukkainen ja mukavan hapokas viini kävi oivallisesti pizzan seuraksi.



Perinteiseen tapaan nautimme tapahtuman viimeiset viinit Château Carsinin osastolla. Cadillac 2009 ja 2012 eivät olleet supermakeita joidenkin muiden vuosikertojen tapaan, mutta herkullisia kuitenkin.

Summa summarum




Maksukorttijärjestelmä kaatui kahtena päivänä, porukkaa riitti ruuhkaksi ja kävijäennätykseksi saakka ja valinnan vaikeus iski - silti tapahtuma oli mukava. Tastingit olivat mielenkiintoisia ja ruokatarjonta hyvää, vaikka emme löytäneetkään schwarmaa (parmesaanikiekossa tehty Pasta Alfredo ja Murun tryffelirisotto, oijoi!).

Erityismaininnan haluamme antaa Stadin Nitro -kylmäuutetulle kahville (4,50 €), joka pelasti aamu-unisten messuilijoiden lauantaiaamun.

10. marraskuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 - Saksan klassiset rypälelajikkeet

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus


Lauantaina osallistuimme viime vuoden tapaan myös Antti Uusitalon vetämään tastingiin, jonka teemana olivat Saksan klassiset rypälelajikkeet (12 €).

Sekthaus Solter Riesling Brut
28,79 €

Yhteen Sekthaus Solterin Riesling-kuohuviiniin tutustuimme viime vuonna ravintola Vinkkelissä Riesling- ja Spätburgunderviikoilla, joten oli kiinnostavaa nähdä, mitä muuta talolla olisi tarjolla.

Tämän kuohuviinin tuoksussa oli sitrusta ja aavistus petrolia, maussa taas kirpeää vihreää omenaa ja limeä. Raikas ja kevyt kuohuviini sopisi aperitiiviksi tai pikkusuolaisten kanssa.

Mugler Scheurebe Trocken 2017
Pfalz; 14,99 €

Scheurebe on Saksassa 1900-luvun alkupuolella kehitetty rypälelajike, jonka toinen vanhempi on Riesling ja toinen on jäänyt arvoitukseksi, koska epäilyistä huolimatta se ei ollut Silvaner.

Viinin tuoksussa oli kypsää ananasta ja klementiiniä sekä kevyesti greippiä ja mustaherukkaa. Maussa mandariinin ja limen hapokkuus yhdistyi lempeään trooppiseen hedelmäsalaattimaisuuteen. Pehmeän täyteläinen viini sopisi äyriäisten kanssa.

Tämä viini oli Jussin suosikki.

Neiss Pinot Grigio Trocken 2017
Pfalz; Grauburgunder; 12,90 €

Grauburgunder tunnetaan muualla paremmin nimellä Pinot Grigio tai Pinot Gris, ja Neissin viinin nimessäkin käytetään kansainvälisesti ehkä paremmin tunnettua italialaista nimeä.

Viinin tuoksussa oli trooppisia hedelmiä, mangoa ja persikkaa sekä jonkin verran pähkinää. Raikkaan omenaisessa mausta löytyi myös hieman mineraalisuutta ja pippuria. Rapsakka viini kävisi kalaruokien ja äyriäisten seuraksi.


Ökonomierat Rebholz Weisser Burgunder Trocken 2016
Pfalz; 20,95 €

Weissburgunder tunnetaan myös nimellä Pinot Blanc.

Viinin tuoksussa oli vihreää omenaa, päärynää ja limeä ja kevyessä, hapokkaassa maussa sitrusta ja yrttejä. Aavistuksen kukkaisessa ja basilikaisessa viinissä oli sokeria vain 1 g/l, mutta siitä huolimatta maku ei ollut brutaalin kuiva, vaan hedelmäinen. Viini sopisi esimerkiksi erilaisten parsaruokien kumppaniksi.

Bürgerspital Würzburger Pfaffenberg Silvaner Trocken 2016
Franken; 25,95 €

Aiemmin Saksan viljellyin rypälelajike Silvaner on saanut antaa tilaa Müller-Thurgaulle ja Rieslingille, mutta se on tekemässä paluuta.

Viinin tuoksussa oli kypsää sitrusta ja valkoherukkaa. Maun hapokkuus kääntyi limen ja greipin suuntaan, lisäksi aromeissa oli mangoa ja kypsää omenaa, yrttejä ja jopa hieman suolaista mineraalisuutta. Tämän viinin voisi yhdistää cevichen kanssa.

Künstler Spätburgunder Rosé 2017
Rheingau; 22,55 €

Spätburgunder tunnetaan myös nimellä Pinot Noir.

Roséviinin tuoksussa oli vadelmaa ja karpaloa. Samat punaisten marjojen aromit jatkuivat maussa pienen kukkaisuuden ja mineraalisuuden kanssa. Kepeä ja hapokas rosé kävisi aasialaisen ruoan kanssa. Tämä viini oli Marjutin suosikki.


Tastingin jälkeen poikkesimme vielä Saksan viinitiedotuksen osastolla, jossa maistoimme viittä eri viiniä. Ikävä kyllä niitä ei saa Alkosta.

Griesel & Compagnie Riesling Extra Brut oli sitruksisen raikas ja rapsakka kuohuviini.

Forstmeister Geltz Zilliken Riesling 2014 (Mosel) oli omenaisen hapokas, vaalean hedelmäinen ja hieman hunajainen. Matthias Müller Bopparder Hamm Feuerlay Riesling Trocken 2016 (Mittelrhein) taas oli tasapainoisen hedelmäinen, oikein maukas.

Wilhelmshof Gutsabfüllung Im Sonnenschein Spätburgunder 2014 oli kuiva, marjainen ja mausteinen, August Kesseler Pinot Noir 2012 oli myös marjainen, mausteinen ja yrttinen, mutta myös aavistuksen makea, täyteläinen ja tasapainoinen.

8. marraskuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 - islantilaisia, italialaisia ja japanilaisia oluita

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Viini ja ruoka 2018 -messuilla saattoi viinin lisäksi maistella myös oluita, ja niinpä Jussi päätyi testaamaan Amkan tiskin tarjontaa useaan otteeseen. Oluiden maisteluhinta oli 2 € / dl. (Tarjolla oli myös muitakin oluita muillakin tiskeillä, mutta jotenkin askeleet veivät aina samaan suuntaan.)



Islantilainen Einstök-panimo sijaitsee Akureyrissä, Pohjois-Islannissa. Panimon edustaja oli paikalla, joten pääsimme samalla testaamaan lähes kokonaan unohtuneita islannin kielen alkeita.

Icelandic White Ale (5,2 %; 3,99 €) oli raikkaan sitruunainen, korianterinen ja vehnäinen. Tuoksussa oli myös hieman appelsiinia. Icelandic Wee Heavy (8,0 %; 4,98 €) oli aromeiltaan karamellinen, marjainen, kuivahedelmäinen ja hieman savuinen. Toasted Porterin (6,0 %; 3,98 €) tuhdissa tuoksussa ja maussa oli runsaasti paahteisuutta, kahvia, ruisleipää ja lakritsaa. Näistä kolmesta White Ale oli eniten Jussin mieleen.


Japanilaisen Kiuchi-panimon Hitachino Nest Beer -oluita oli tarjolla laaja kattaus. Dai Dai IPA (6,0 %; 4,48 €)  oli raikkaan sitruksinen, appelsiininen ja mandariininen. Espresso Stout (7,0 %; 4,98 €) oli kahvinen, paahteinen, lakritsinen ja tumman suklainen. Einstök Toasted Porteriin verrattuna Espresso Stout oli hieman kevyempi. Red Rice Ale (7,0 %; 4,98 €) oli maistetuista oluista oudoin. Sen aromeissa oli riisiä, salmiakkia, appelsiinia, hapanta marjaisuutta ja yrttisyyttä.

Viimeisenä maistoon päätyi italialaisen Baladin-panimon Nazionale (6,5 %; 4,99 €). Se oli sitruksinen, maltainen, banaaninen, hedelmäinen ja hieman korianterinen. Kannattaa maistaa, jos Italiasta ovat tuttuja vain Peroni ja Birra Moretti.

Oluet toivat mukavaa vaihtelua viinien maisteluun, toivottavasti niitä on ensi vuonnakin tarjolla.

6. marraskuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 - Canadian sparkling wines by Benjamin Bridge

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus


Kanadalaiset viinit ovat kiinnostaneet meitä jo jonkin aikaa, joten päätimme aloittaa messulauantain urheasti jo klo 11.30 kanadalaisten Benjamin Bridge -kuohuviinien tastingissa (9,90 €). Todella hyvän hinta-laatusuhteen tastingin veti Head of Sales Gillian Mainguy.

Benjamin Bridge sijaitsee Gaspereau Valleyssa Nova Scotiassa, joka on Kanadan toiseksi pienin provinssi maan itärannikolla, suurinpiirtein samoilla leveysasteilla Pohjois-Italian tai Etelä-Ranskan kanssa. Talon tarina alkoi vuonna 1999, kun Gerry McConnell ja Dara Gordon ostivat 60 eekkeriä maata Gaspereau-joen rannalta. He palkkasivat heti konsulttiavukseen alan asiantuntijoita ja aloittivat viininviljelykokeilut. Ensimmäiset köynnökset istutettiin 2001, 2002 tehtiin ensimmäiset kokeelliset cuvéet ja 2004 julkaistiin ensimmäinen kuohuviini.

Benjamin Bridge NV Brut
L'Acadie Blanc, Chardonnay, Pinot Noir, Seyval Blanc; 30,31 €

Tällä hetkellä NV Brut on ainoa Alkon valikoimissa oleva Benjamin Bridgen kuohuviini, mutta toivottavasti tilanne paranee pian. Tutustuimme viiniin huhtikuussa ja havaitsimme sen hyväksi, joten oli mukava palata viinin pariin uudelleen - ja oikeastaan juuri sen takia tasting alkoi kiinnostaa meitä alun perinkin.

Viinin tuoksu oli jopa hieman sauvignonblancmainen, sillä siitä havaitsi greipin ja vihreän omenan jälkeen nokkosta ja karviaista sekä jonkin verran suolaista mineraalisuutta. Viinin maku oli kuiva ja valkoherukkainen ja sen omenaisuus kallistui omenamarmeladin suuntaan. NV Brut oli edelleen hieno kuohuviini, joka voisi hyvin kilpailla saman hintaluokan samppanjoiden kanssa.

Benjamin Bridge Brut 2013
71 % Chardonnay, 29 % Pinot Noir

Vuosikerran 2013 kuohuviinin tuoksussa tuntui edellisestä viinistä tuttua omenaa, joka yhdistyi lempeään paahteisuuteen. Samat kirpeät omenan ja limen aromit jatkuivat maussa mantelin, pähkinän ja hunajan seurassa. Yleisvaikutelma oli edellistä viiniä pehmeämpi, mousse oli runsas (muistiinpanoissa luki "kivat kuplat"). Tämä oli varsin tyylikäs ja herkullinen viini.


Benjamin Bridge Brut Reserve 2012
65 % Chardonnay, 25 % Pinot Noir, 10 % Pinot Meunier

Talon lippulaivaviini oli hyvin kehittynyt, tyylikäs ja tasapainoinen. Jälleen kerran aromeissa oli sitrusta ja omenaa, mutta tällä kertaa kypsää omenaa, joka yhdistyi persikan kanssa kevyeen paahteisuuteen ja pieneen makeuteen. Maussa omena tuntui omenasoseena, lisäksi siinä havaitsi pirteää limeä ja suolaista mineraalisuutta. Mousse oli raikas.

Lupaavasti kehittynyt Brut Reserve 2012 oli Marjutin suosikki.

Benjamin Bridge Nova 7
Muscat, L'Acadie Blanc, Ortega ja Geisenheim

Tastingin loppuun oli jätetty aromaattinen ja matala-alkoholinen viini (7,5 vol-%) Nova 7, joka oli oikeastaan frizzante eli käytännössä hennosti pirskahteleva valkoviini. Viinin tuoksu oli makea, siinä oli mansikkaa, kukkaisuutta ja trooppistakin hedelmää, kuten papaijaa ja persikkaa. Mieleen tulivat myös sokeroidut, kuivatut hedelmät. Samat aromit jatkuivat maussa. Kaiken kaikkiaan viini oli helppoa juotavaa varsinkin, kun hapokkuus tasapainotti makeutta.

Nova 7 oli Jussin suosikki.

***

Recap in English: on Saturday we started the Wine and Food Expo with Benjamin Bridge sparklings and yes, they were worth the early start of the day. To sum up, all the wines had citrus and apple aromas combined with saline minerality. NV Brut (the only one available in Finland at the moment) was fresh with green apple, Brut 2013 had also some almond and nut, and Brut Reserve 2012 was nicely developed and balanced with some brioche and jammy apple. Nova 7 was an aromatic, sweet and slightly sparkling white wine with floral notes and tropical fruit. Marjut liked Brut Reserve 2012 the most whereas Jussi put Nova 7 on top of his list.

3. marraskuuta 2018

Viini ja ruoka 2018 - Roodeberg-komponenttitasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus



Viini ja ruoka -tapahtumasta raportointi alkaa!

Aloitimme viinimessujen tastingit perjantaina Roodeberg-komponenttitastingissa (12 €). Tastingin ohjasi KWV:n pääviinintekijä Wim Truter. Aluksi maistoimme Roodeberg Redin vuosikertaa 2016 ja sen jälkeen tarkoituksena oli, että sekoittaisimme samanlaisen viinin.

Tavoitteemme Roodeberg Red (43 % Cabernet Sauvignon, 30 % Shiraz, 12 % Merlot, 6 % Petit Verdot, 3 % Tannat, 3 % Tempranillo ja 3 % muut lajikkeet) oli täyteläinen, tumman marjainen ja hieman kahvinen, mausteinen ja paahteinen, joten siihen oli pyrittävä - tai sitten johonkin ihan muuhun.


Meille annetut komponentit eivät kuitenkaan olleet aivan samat.

Cabernet Sauvignon on Roodeberg Redin perusta. Se tuo viiniin ryhtiä ja tanniineja, toisaalta myös pehmeyttä ja makeita marjoja kuten luumua, mustaherukkaa, mustikkaa ja karhunvatukkaa.

Petit Verdot tuo viiniin vähän tanniineja sekä paahteisuutta, vaniljaa ja tummia marjoja, kuten luumua.

Tempranillo tuo viiniin punaista marjaa, mansikkaa ja kirsikkaa sekä kirpeitä tanniineja.

Petite Sirah tuo viiniin tanniineja sekä makeita tummia marjoja ja mausteita, pippuria, vaniljaa ja minttua.

Tannat tuo viiniin tanniineja, hapokkuutta ja marjaisuutta sekä pitkää makua eli pienissä määrin se tukee kokonaisuutta.


Kun perusteet olivat hallussa, tastingin lopuksi sai kokeilla erilaisia yhdistelmiä niin paljon kuin ehti.

Kahden kokeilun jälkeen Marjut päätyi sekoittamaan 50 % Cabernet Sauvigonia ja jakamaan lopun tasan muiden lajikkeiden kesken eli Petit Verdot'a, Tempranilloa, Petite Sirahia ja Tannatia oli noin 6,25 % kutakin. Lopputulos oli hedelmäinen ja pyöreä, mutta kuitenkin ryhdikäs viini, joka oli helppoa juotavaa jo nyt.

Jussin sekoituksessa oli 30 % Cabernet Sauvignonia, Petit Verdot'a ja Tempranilloa kutakin sekä 10 % Petite Sirahia, Tannatin Jussi jätti kokonaan pois. Lopputuloksena oli kirpeän tanniininen ruokaviini, jossa oli punaista marjaa ja vihreitä aromeja.


Lopuksi kumpikin oli sitä mieltä, että oma cuvée on tietenkin maailman paras. Tämä oli tosi kivaa, viinien sekoitusta voisi kokeilla useamminkin ja ajan kanssa.

***
Olemme päässeet sekoittamaan eri juomia aiemminkin:

1. marraskuuta 2018

OlutExpo 2018

Sisäänpääsyn tarjosi OlutExpo / Event Team Tapahtumapalvelut Oy

OlutExpo 2018 järjestettiin 26.-28.10. Tapahtuma osui samaan aikaan Kirjamessujen sekä Viini ja Ruoka -messujen kanssa, ja neljän messuilupäivän jälkeen olo alkoi olla jo melko väsynyt. Jussi meni kuitenkin paikalle sunnuntaina iltapäivällä heti, kun OlutExpo aukesi klo 14, sillä viininmaistelun jälkeen pitää perinteisesti juoda vapauttava olut.


Pääsylippu maksoi sunnuntaina 35 €, mikä saattoi tuntua kalliilta, mutta lipun hintaan sisältyi 25 € saldoa maksukortilla sekä maistelulasin vuokra. Akkreditoituneelle bloggarille sisäänpääsy ja lasi olivat ilmaiset, mutta saldoa piti ladata itse.

Aikaisen ajan takia Kaapelitehdas oli aluksi hiljainen ja lähes tyhjä. Vähitellen paikalle alkoi saapua enemmän porukkaa, mutta mitään varsinaista tungosta ei ehtinyt kehittyä sinä aikana, kun olin paikalla. Kun kysyin edellisistä päivistä, vastaus riippui tiskin takana olleesta henkilöstä. Joidenkin mukaan kävijöitä oli ollut odotettua vähemmän ja toisten mukaan oli ollut tungosta.

Paikalla olleiden viskikojujen määrä yllätti, sillä tapahtumaa oli mainostettu oluella. Karkean arvion mukaan kolmannes näytteilleasettajista tarjosi viskiä. Perinteisten juomatiskien lisäksi tarjolla oli myös aktiviteetteja kuten minigolfia ja videopelejä. Hauska yksityiskohta olivat seisomapöytien oluttuoppia muistuttavat pöytäliinat.


Ensimmäiseksi olueksi valikoitui Firestone Walker Brewing Companyn Bretta Weisse (Berliner Weisse, 4,9 %). Sitruksinen, maltainen ja hedelmäinen olut oli maukas eikä liian hapan. Seuraavaksi lasiin päätyi Thornbridge Breweryn California Sun (IPA, 4,5 %), joka oli mukavan raikas perus-IPA. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan NEIPA (New England IPA, 7,5 %) tarjosi aromeissan runsaasti greippiä, mangoa, kypsää ananasta ja trooppista hedelmää. NEIPA-tyylille uskollista olutta voisi mieluusti juoda uudestaankin.


Tapahtuman parhaimpien etikettien palkinnon saa tällä kertaa Waahto Brewery hauskoilla eläinaiheillaan. Heiltä pääsi testiin Red Ale (5,4 %). Kettuetiketin alta löytyi karamellinen, marjainen ja bitterinen olut. Hyvää oli tämäkin.


Oluiden lisäksi tutustuin viskitarjontaan. Cardhu 12 yo Single Malt, Glenkinchie 12 yo ja Famous Grouse Ruby Cask olivat kaikki hedelmäisiä. Cardhussa oli lisäksi hieman karamellisuutta ja Famous Grousessa puolestaan kuivahedelmää ja vaniljaa. Pidin kaikista kolmesta, mutta Cardhu oli eniten omaan makuuni.


Valamon kuusivuotias viski on kypsytetty bourbontynnyrissä ja sen aromimaailmaa hallitsikin tammisuus. Tilkka vettä pehmensi makua hieman. Valamon tiskillä oli tarjolla myös uutuus, Kirkkoviini XO. Tuoksu ja maku toivat mieleen portviinin. Tätä sopii siemailla vaikka joulun aikaan.

Viskien jälkeen oli aika suunnata kotiin syömään, joten yläkerran ruokapuoli jäi testaamatta. Enemmänkin aikaa OlutExpossa olisi mieluusti viettänyt, mutta messukooma oli jo sitä luokkaa, että oli pakko luovuttaa. Ehkä ensi vuonna sitten pidemmän kaavan mukaan.