21. heinäkuuta 2019

Ravintola Murun viini-ilta 10.6.2019: kesäviinit

Ravintola Murun kesäkuun viini-illassa Taneli Lehtonen esitteli kesäviinejä. Vaikka ilta oli yli kuukausi sitten, kesä tuntuu vasta nyt alkavan kunnolla, joten myöhäinen raportointi tuskin haittaa.


Drouet Frères La Sancive Muscadet Sèvre et Maine Sur Lie 2018
AC Muscadet Sèvre & Maine, Loire, Ranska; 100 & Melon de Bourgogne; 10,98 €

Illan kattauksessa ensimmäisenä oli kolme kuukautta sakkojensa päällä kypsynyt aromaattinen valkoviini. Raikas ja hapokas viini oli samaan aikaan myös runsaan hedelmäinen. Bongailimme sen aromeista ensin valkoherukkaa, vihreää omenaa ja karviaista, myöhemmin myös päärynää sekä mielenkiintoisesti myös hentoa merellisyyttä. Pirteän ja tyylikkään viinin hinta-laatusuhde on hyvä, joten se on varsin varteenotettava kesäviini.

Suositukset: sellaisenaan, osterit, parsa, chilillä maustetut äyriäiset, ilmakuivattu kinkku.

Äänestyksessä La Sancive Muscadet Sèvre et Maine Sur Lie 2018 sai 6 pistettä, Marjut antoi sille yhden pisteen.

Gorka Izagirre Basque 2016
DO Bizkaiko Txakolina, Baskimaa, Espanja; Hondarrabi Zuri, Hondarrabi Zerati; 17,90 € (vuosikerta 2017)

Toisen valkoviinin väri oli kaunis kullankeltainen, joten odotimme hieman edellistä kypsempiä aromeja ja niitä saimme. Runsaassa tuoksussa kypsät trooppiset hedelmät, persikka ja aprikoosi yhdistyivät merelliseen mineraalisuuteen. Viinin maku oli yllättävän mieto tuoksuun verrattuna, mutta ei kuitenkaan tylsä: tuoksun aromien seuraan liittyi yrttejä, voita ja pähkinää sekä jälkimaussa myös marsipaania. Mielenkiintoinen, hedelmäinen ja hapokas viini sopisi hyvin merenelävien ja espanjalaisten naposteltavien kanssa.

Suositukset: tapakset, anjovis, oliivit, manchego

Äänestyksessä Gorka Izagirre Basque 2016 jäi viimekseksi ja sai 5 pistettä, Jussi antoi sille kaksi pistettä.


Felton Road Bannockburn Chardonnay 2014
Central Otago, Uusi-Seelanti; 100 % Chardonnay; 40,39 € (vuosikerta 2016) tai 39,90 € (vuosikerta 2017)

Kolmas valkoviini on käynyt villihiivoilla. Lisäksi se oli käynyt osittain vanhoissa tammitynnyreissä, mikä selitti tammen tuomat aromit - kevyen vaniljan ja voin sekä kermaisen suutuntuman. Paahteinen viini oli hapokas ja kypsän omenainen, sen lisäksi siinä tuntui jopa hieman savua tai savukinkkua. Tammen käytöstä huolimatta viini ei kuitenkaan ollut liian kakkosnelosta.

Pullossa on kierrekorkki, mutta sitä ei kannata kavahtaa. Viiniä voi kypsyttää vielä viitisen vuotta, jos sitä ei tule tänä kesänä juotua.

Suositukset: vaalea liha ja grillatut vihannekset, kana

Äänestyksessä Felton Road Bannockburn Chardonnay 2014 sai 14 pistettä.

Sepp Moser Zweigelt Rosé 2017
Burgenland, Itävalta; 100 % Zweigelt; 17,64 €

Illan ainoa roseeviini oli odotetusti marjainen. Punaisten marjojen, kirsikan, vadelman ja metsämansikan lisäksi aromeita täydensi pieni mausteisuus ja raparperimainen hapokkuus. Kuiva, kepeä ja pirteä viini oli oikein mukava kesärosee.

Suositukset: sellaisenaan, paistetut ahvenet, piikkikampela ja ruskistettu voi

Äänestyksessä Sepp Moser Zweigelt Rosé 2017 sai 5 pistettä.


Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2014
Pfalz, Saksa; 100 % Pinot Noir; 24,44 €

Illan ensimmäisen punaviinin tuoksu oli makean marjainen ja mausteinen, lisäksi siinä oli aavistus savua ja vaniljaa. Samat aromit toistuivat myös hapokkaassa maussa, jonka marjaisuus vaihteli kirsikasta ja punaherukasta mansikkahilloon. Pehmeä, mutta intensiivinen viini oli oikein maukas kokonaisuus.

Viini kannattaa viilentää noin 12-asteiseksi ennen tarjoilua.

Suositukset: rasvainen kala, nieriä

Äänestyksessä Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2014 sai 8 pistettä, Marjut antoi sille kaksi pistettä ja Jussi yhden.

Christiano van Zeller Quinta Vale D. Maria Douro Tinto 2015
Douro, Portugali; 40 rypälelajikkeen sekoitus; 64,99 €

Illan viimeinen viini oli runsas ja täyteläinen portugalilainen. Aluksi makean marjaiselta tuntunut maku paljastui hetken kuluttua myös tanniiniseksi, lisäksi sen aromeissa on aavistus maanläheisyyttä. Tumman marjainen ja mausteinen viini kaipaa seurakseen ruokaa - toisaalta se on kuitenkin hintava, joten aivan kenelle tahansa sitä ei raatsi tarjota. Ehkä tämän tuhdin ja rustiikkisen herkun nauttii mieluiten itse hyvän liharuoan kanssa.

Dekantoi ennen tarjoilua.

Suositukset: hyvä liha, filee, grillatut tomaatit, ribsit

Illan voittajaviini Quinta Vale D. Maria Douro Tinto 2015 sai äänestyksessä 27 pistettä, me molemmat annoimme sinne kolme pistettä.

19. heinäkuuta 2019

Heinäkuun kuukauden klassikko: gazpacho, valkoinen tempranillo ja savusaison

Gazpacho eli kylmä tomaattikeitto on alunperin andalusialainen ruoka, joka on levinnyt varsinkin muualle Espanjaan, Portugaliin ja Latinalaisen Amerikan maihin. Alunperin gazpacho valmistettiin sekoittamalla kuivahtanutta leipää, oliiviöljyä, valkosipulia ja viinietikkaa. Tomaattia ja paprikaa alettiin käyttää keitossa niiden saavuttua Eurooppaan 1500-luvun alussa.


Pago del Vicario Blanca de Tempranillo 2017
Vino la Tierra de Castilia, Espanja; Tempranillo; 13,63 €
Tuottaja Pago del Vicario
Etiketin mukaan yhden viinitilan vapaasti valuneesta rypälemehusta tehty viini
Rypäleen mukaan marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä

Gazpacho ja muut tomaattipitoiset ruoat vaativat viiniltä sopivasti hapokkuutta, jotta tomaatin hapokkuus ei saa viiniä maistumaan pliisulta. Bongasimme Alkon hyllyltä Tempranillo-rypäleestä tehdyn valkoviinin, joka kiinnosti sen verran, että päätimme kokeilla sitä gazpachon kanssa.

Viinin tuoksussa on päällimmäisenä trooppisia hedelmiä, ananasta ja hunajamelonia sekä aavistus päärynämehujäämaista makeutta. Niiden lisäksi tuoksussa on valkoherukkaa ja karviaista sekä limeä ja keltaista omenaa. Samat aromit toistuvat myös kuivassa ja hapokkaassa maussa, joka on kuitenkin runsaan hedelmäisyyden ansiosta miellyttävän pehmeä. Jos tätä viiniä maistaisi sokkona, sen herukkaisuus veisi ajatukset sauvignon blancin suuntaan, toisaalta taas omenaisuus muistuttaa tammittamattomasta chardonnaysta.

Ruoan kanssa viini käy hyvin, sen hapokkuus riitti tomaatin hapokkuudelle eikä kumpikaan jyrännyt toista. Manchegon kanssa se ei ollut aivan täydellinen pari, mutta komppasi hyvin keiton päälle ripoteltua paahdettua serranokinkkua myöskin hapokkuutensa ansiosta, se puhdisti hyvin suusta kinkun rasvaa. Ruoan jälkeen loppu viini maistui sellaisenaan.



Ruosniemen Musta Lomittaja
Suomi, saison, 6,3 %, 34 EBU; 4,00 €
Tuottaja Ruosniemen panimo

Saison on Belgian ranskankieliseltä alueelta kotoisin oleva pintahiivaolut. Saison oli alun perin kesäolut, jota pantiin maatiloilla maaliskuussa kesää varten ja sen nimi oli alkujaan saison de mars. Saisonit ovat yleensä aromeiltaan belgihiivaisia, hedelmäisiä, yrttisiä ja mausteisia.

Gazpacholle tai tomaattikeitoille ylipäätään suositellaan lageria, vehnäolutta, saisonia tai savuolutta. Kun Alkosta löytyi savusaison, valinta oli helppo.

Musta Lomittaja on väriltään tummanruskeaa, lähes mustaa. Beigeä vaahtoa muodostui kaadettaessa runsaasti. Oluen tuoksussa on paahteisuutta, savua ja tummapaahtoista kahvia. Katkerahkossa maussa on samoja aromeja ja siinä on myös tervaa sekä lakritsaa. Jälkimaku on savuinen ja tervainen. Saisoniksi tätä ei kyllä tunnistaisi. Erinomainen olut. Ei ihme, että tämä on valittu maailman parhaaksi savuolueksi World Beer Awards 2017:sä.

Gazpahon kanssa olut toimi erittäin hyvin. Savuisuus ja tomaatti komppasivat toisiaan mukavasti.


Gazpacho (3-4 hlölle)


5 kpl kypsiä tomaatteja
2 viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää
1/2 kurkku
1 sipuli
1 punainen paprika
1 chili
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattimehua
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi
paahdettua serranokinkkua
kurkkua
leipäkuutioita
basilikaa (tai muuta yrttiä)

Kalttaa tomaatit: tee niiden pohjaan ristikkäiset viillot, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja poista kuori. Pilko tomaatit. Poista leivänpaloista kuoret ja pilko ne, samoin kurkku, paprika, sipuli ja chili. Hienonna kasvikset tehosekoittimessa, lisää leipä ja sen jälkeen tomaattimehu, valkoviinietikka ja mausteet. Soseuta keitto ja jäähdytä jääkaapissa.

Paahda serranokinkkua 225 asteessa noin 10 minuutin ajan tai kunnes se on rapeaa. Murustele keiton päälle. Pilko lisukkeeksi myös kurkkua ja leipäkuutioita ja koristele yrteillä.

Tarjoa lisäksi vaikkapa leipää ja manchegojuustoa.

17. heinäkuuta 2019

Craft Beer Helsinki 2019

Neljäs vuotuinen Craft Beer Helsinki järjestettiin 4.-6.7.2019 Helsingin Rautatientorilla. Kävimme paikalla torstaina, vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen. Tapahtuma typistyi meidän kohdallamme valitettavasti yksipäiväiseksi, sillä viikonloppuna kutsui Jyväskylässä järjestetty Finncon.


Jussi yritti keskittyä urheasti IPA-oluisiin, mutta Suomen "kesä" vaati välillä myös lämmittävää stoutia tai porteria. Ensimmäinen IPA, 8-Bit Brewingin Up Up Down Down IPA oli aromeiltaan hedelmäinen, yrttinen ja maltainen, mutta kokonaisuus oli hieman vaisu. Siitä oli kuitenkin hyvä jatkaa.

Marjut taas testasi tuttuun tapaan hapanoluita. CoolHead Brew'n Peated Whiskey Sourin (7,5 %) eli Laphroaig-tynnyreissä ja Heaven Hillin bourbon-tynnyreissä kypsytetyn hapanoluen, joka oli viskisistä aromeistaan huolimatta oikein mukava sour. Se herätti hieman kummastusta muissa ja Jussi taisi mutista jotain hyvän viskin väärinkäytöstä...

Muista hapanoluista voisi mainita Naparbierin No Güeyn (4,5 %), margaritoista inspiroituneen gosen. Kieltämättä sen maussa oli jotain margaritamaista. Myös kaverin lasista maistetusta Käbliku Pruulikodan Tom Yum Mun -gosessa (4,3 %) oli kieltämättä hyvin tomyumkeittomaisia aromeja ja chilin poltetta.

Paikalla oli viime vuoden tapaan myös Ainoa Winery, joka ehti käydä nappaamassa taas uuden palkinnon, kun Sametti sai kultaa Meininger's International Spirit Competitionissa ja Kaamos hopeaa. Tarjolla oli vanhojen tuttujen marjaviinien lisäksi uutuus Kaste, kevyesti kupliva puolukka-hunaja-mesiangervoviini.


Espoolaisen Salama Brewing Companyn Elektro IPA tarjosi trooppista hedelmää, ananasta, mangoa ja kohtuullisesti greippiä. Se sopisi paremmin lämpimän sään juomaksi, joten välillä piti juoda lämmikkeeksi Brouwerij De Ranken Guldenberg Tripel, joka oli erittäin maukas belgiolut.

Brut IPA on uudehko oluttyyli, jonka edustajat ovat yleensä kuivia ja joissa on vain vähän katkeruutta. Ballast Point Brewing Companyn Brut IPA edusti tyyliään hyvin ja oli kevyt sekä sitruksinen.

Puolalaisen Rodugan oluista maisteltavaksi valikoitui Solaris Imperial Stout lähinnä nimen ansiosta. Paahteinen, kahvinen ja tumman suklainen olut oli oikein hyvää. Espanjalaisen Naparbierin säähän sopinut Overcloud Stout tarjosi samoja aromeja ollen myös hieman vaniljainen. Hyvä stout tämäkin.

Het Uiltjen Moloko Plus -olutta voi luonnehtia ananas-appelsiinituoremehuksi, jossa oli lisäksi muita trooppisia hedelmiä. Sitä ei kerrottu, miten olut liittyy Kellopeliappelsiiniin. Kotka Steam Breweryn Albatross oli sitruksinen, greippinen ja hennon yrttinen. Tämäkin olut olisi lämpimämmän sään juoma. Jacobstadsin Liquid Haze Juicy Nectarine NEIPA oli odotetusti trooppisen hedelmäinen, sen aromeissa oli myös mandariinia, mangoa ja sitrusta.

Maistetuista oluista parhaat olivat Ruosniemi Breweryn suolalla ja kinuskilla terästetty Vuorineuvos Salted Caramel ja viskitynnyrissä kypsytetty Imperial Stout - Single Malt Barrel 2019. Vuorineuvos Salted Caramel oli suolainen, toffeinen, lakritsainen ja hieman luumuinen makupommi. Single Malt Barrel 2019 tarjosi lisäksi vielä turpeista savuisuutta.

Nälän iskettyä päädyimme kokeilemaan Arepera Brosin venezuelalaisia ruokia burgerien sijaan. Valinta oli oivallinen, sillä annokset olivat herkullisia. Ainoa miinus oli se, että maukkaita kastikkeita olisi voinut enemmänkin.

Summa summarum

Sisäänpääsy oli helppoa ja nopeaa ennakkoon ostetuilla lipuilla. Tavallinen jono sen sijaan oli hyvin pitkä, ja muutama jonottaja näytti ostavan lipun jonottaessaan kännykällä ja siirtyvän ennakkojonon puolelle. Maksukortin lataaminen oli helppoa, sillä alueella kiersi lataajia. Olisi tosin kiva, jos edellisvuosien kortin voisi uusiokäyttää eikä tarvitsisi hankkia uutta. Ensi vuonna voinemme taas osallistua pidemmän kaavan mukaan, jos Craft Beer Helsinki on totuttuun tapaan heinäkuun alussa, sillä Finncon järjestetään Tampereella 10.-12.7.

15. heinäkuuta 2019

Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut ja mansikkainen kanasalaatti

Näytepullo / Rosa Viini & RuokaRosa viininmaistaja -yhteistyö


Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut 
DOCG Valdobbiadene Superiore, Italia; Glera; 14,99 €. Luomu, vegaaninen.

Tuottaja La Cantina Pizzolato
Maahantuoja Cisa Drinks

Rypäleen mukaan
Glera: rypäle tunnettiin Prosecco-nimellä aina vuoteen 2009 saakka. Glerasta tehdyt viinit ovat melko keveitä ja neutraaleja, niiden aromeissa on päärynää, sitrusta, omenaa, persikkaa, valkoisia kukkia ja joskus jopa saippuaa.


Prosecco

Prosecco on pääosin tai kokonaan Glera-rypäleestä valmistettu viini, muita rypäleitä se saa sisältää korkeintaan 15 %. Sen tuotantomäärät ovat kasvaneet huimasti: vuonna 2008 proseccoa tuotettiin 150 miljoonaa pulloa ja vuonna 2018 jopa 600 miljoonaa pulloa. Tuotantomäärissä prosecco ohitti samppanjan vuonna 2013, ja vuonna 2018 sitä myytiin maailmanlaajuisesti ensimmäisen kerran enemmän kuin samppanjaa.

Esimerkiksi cavasta ja samppanjasta poiketen prosecco valmistetaan Charmat-menetelmällä (italiaksi Metodo Martinotti) eli viini käy toisen kerran ja kehittää kuplansa isoissa terästankeissa yksittäisten pullojen sijaan. Perusproseccojen tuotanto on nopeaa, mutta laatuproseccojen toinen käyminen voi kestää jopa yhdeksän kuukauden ajan. Myöskään perinteisen samppanjamenetelmän käyttäminen ei ole DOCG-laatuluokituksen säännöissä kiellettyä.

Proseccon laatuluokituksia on kaksi: Prosecco DOC eli perus-prosecco, jota tuotetaan Veneton ja Friuli Venezia Giulian alueilla seitsemässä eri maakunnassa, sekä Prosecco Superiore DOCG, jota tuotetaan kahdella alueella. Prosecco Conegliano Valdobbiadene Superiore DOCG on peräisin Trevison maakunnasta Coneglianon ja Valdobbiadenen kaupunkien välistä ja Asolo Prosecco Superiore DOCG taas Asolon kaupungista.


Kommentit

M: Viinin tuoksussa on proseccolle tuttua päärynää ja omenaa sekä niiden lisäksi persikkaa ja hieman kukkaisuutta. Viinin maku ei kuitenkaan ole päärynälimonadia, vaan miellyttävän hapokas ja ryhdikäs, toki myös omenainen ja päärynäinen. Varsinkin riittävän kylmänä tämä on yllättävän miellyttävä prosecco.

Jussin tekemä ruokavalinta epäilytti ensin, mutta huomasin olevani väärässä. Tämä prosecco sopi oikein hyvin mansikkaisen kanasalaatin kanssa. Sen pieni makeus komppasi hyvin sitruunamehun kanaan ja perunoihin tuomaa hapokkuutta ja toi mukavaa vastapainoa fetan suolaisuudelle, samoin se toimi hyvin mansikoiden kanssa. Avokado on yleensä hankala viinin kanssa yhdistettävä, mutta tässä ruoassa se ei ollut kovinkaan hallitsevassa roolissa eli senkään kanssa ei ollut ongelmia.

Muutenkin Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut voisi sopia salaattien ja kanaruokien seuraksi, esimerkiksi mansikka-halloumisalaatti voisi toimia ja miksei tätä voisi kokeilla myös kevään hittiruoan mörköpastan kanssa - ja tietenkin se maistuu sellaisenaan. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viinin tuoksussa on päärynää, limeä, vihreää omenaa ja persikkaa. Viini lämmetessä omenainen aromi muuttuu kypsemmäksi. Hapokas, hieman sitruksinen maku toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa on omenaa, sitrusta ja hieman mineraalisuutta.

Salaatissa yhdistyvät mansikan makeus, fetan suolaisuus ja kanan sekä perunan paistamisessa käytetyn öljyn tuoma rasvaisuus, joten se ei ole helppo ruoka viinille. Prosecco toimi kuitenkin - ehkä hieman yllättäen - tällaisen makujen yhdistelmän kanssa hyvin.

Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut sopisi kevyiden kanaruokien ja salaattien seuraksi ja menisi myös sellaisenaan seurustelujuomana. Arvosanaksi annan +.


Mansikkainen kanasalaatti 

Alkuperäinen resepti Rosa Viini & Ruoka

250 g broilerin fileetä
4 keitettyä perunaa
1 sitruunan mehu
1 avokado
10 mansikkaa
1 pussi jääsalaattia
1 avomaankurkku kuutioituna
1 paketti fetaa (200 g)

oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa ja minttua

Paista kanafileet kypsäksi. Leikkaa jäähtyneet kanafileet viipaleiksi. Käytä samaa pannua ja paahda keitetyt perunat öljyssä. Yhdistä lämpimät aineet ja mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon myös sitruunan mehu.

Leikkaa mansikoista kannat irti ja viipaloi ne. Halkaise avokado ja poista sen kuori ja kivi. Viipaloi tai kuutioi avokado. Kostuta pintaa kevyesti sitruunamehulla, ettei se tummu.

Kokoa salaatti suoraan lautasille laittamalla pohjalle salaattia ja kuutioitua kurkkua. Murenna päälle fetaa, asettele mansikat, avokado ja lämpimät broilerit ja perunat. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Koristele annokset ennen tarjoilua tuoreilla yrteillä.

***
Tästä pitäisi alkuperäisen ohjeen mukaan riittää neljälle, mutta söimme kaiken kahdestaan. Taktisesti Jussi taisi myös unohtaa aineksista mintun... Toisaalta alkuperäisestä ohjeesta poiketen meillä oli tuplamäärä salaattia.

13. heinäkuuta 2019

Mastroberardino Falanghina del Sannio 2014



Mastroberardino Falanghina del Sannio 2014
DOC Falanghina del Sannio, Italia; 100 % Falanghina; 13,40 € Kaubamaja, Tallinna vuonna 2015

Tuottaja Mastoberardino

Etiketin mukaan DOC Falanghino del Sannio -viiniä

Rypäleen mukaan
Falanghina: tuoksu saattaa olla mäntymäinen, muuten tyypillisesti kukkainen ja sitruksinen, erityisesti pomeranssinen. Omenaa, päärynää ja alueen mukaan mausteita tai mineraalisuutta, myös mantelia.

Ruokana tortellinit, pesto ja insalata caprese

Lyhyesti: runsaan hedelmäinen ja yrttinen

Kommentit 

M: Syvän kullankeltaisen viinin tuoksussa on yrttejä, ruohoa, sitrusta, kypsää ananasta ja omenaa sekä pieni aavistus savua ja kukkaisuutta. Kypsä trooppinen hedelmäisyys jatkuu viinin täyteläisessä ja hapokkaassa maussa. Sitruksisuus taittuu greipin suuntaan, lisäksi maussa tuntuu pähkinää ja mantelia. Suutuntuma on runsas ja kermainen, jopa aavistuksen öljyinen.

Tortellinien ja öljyisen peston kanssa viini käy hyvin, sen hapokkuus taittaa ruoan öljyisyyttä ja viinin yrttisyys komppaa hyvin peston yrttisyyttä. Sen voisi varmasti yhdistää myös äyriäisten tai muiden merenelävien kanssa. Arvosanaksi oikein hyvä ja maukas viini saa ++.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta, trooppista hedelmää, kypsää omenaa ja ananasta ja yrttisyyttä. Täyteläinen maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös pähkinäisyyttä, mantelia sekä öljyisyyttä. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja mineraalinen. Kypsä, trooppinen hedelmäisyys vahvistuu viinin lämmetessä.

Peston ja tortellinien kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi myös salaatin tomaatille. Viini voisi käydä hyvin myös katkarapujen ja äyriäisten kanssa. Erittäin hyvä viini, arvosanaksi annan ++.

11. heinäkuuta 2019

Viski- ja sikaritasting Teerenpelissä 4.6.2019

Teerenpeli Helsingissä järjestettiin 4.6. viski- ja sikaritasting (18 € ). Iltaa isännöi tuttuun tapaan Edrington Finlandin Whiskyambassador Jarkko Nikkanen. Paikalla oli myös Havanna-aitan edustaja, jolta halukkaat saivat ostaa sikareita kokeiltavaksi viskien kanssa. Paikalla kävi Jussi, joka jatkoi sieltä vielä ZZ Topin keikalle.

Ensimmäinen viski oli portviinitynnyreissä kypsytetty The Famous Grouse Ruby Cask (32,99 €). Sen aromeissa oli hunajaa, kevyttä vaniljaisuutta, aprikoosihilloa ja kuivahedelmää. Tuoksussa oli myös ripaus neilikkaa ja rusinaa. Ihan mukava aloitusviski.

Toisena maistettu juoma Jim Beam Small Batch With Port Added  ei ole virallisesti viski. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on viskin ja portviinin, tarkkaan ottaen Tawny Portin, sekoitus. Tuoksultaan juoma oli rommimainen ja tervapastillinen. Makeassa maussa oli tervaa ja suklaata eikä juurikaan vaniljaa, jota amerikkalaiselta viskiltä odottaisi. Jälkimaussa oli lähinnä tervaa. Tätä kertapullotetta ei saa enää oikein mistään, ja tastingissakin ollut pullo oli löydetty jostain varaston nurkasta. Harmillista, sillä tämä oli yllättävän hyvää. Pitänee ostaa pullo Jim Beamia ja ryhtyä itse kehittelemään reseptiä.

Seuraava viski Naked Grouse Blended Malt (34,99 €) on uutta sisältöä vanhalla nimellä. Nykyisessä reseptissä käytetään vain mallasviskejä, aikaisempi Naked Grouse oli sekoiteviskiä. Viskin tuoksussa oli luumua, suklaata ja kuivattua hedelmää. Tuhdissa, makeahkossa maussa oli tuoksun aromien lisäksi punaista marjaa. Jarkon mukaan tämä on ainoa viski, jossa kaikki elementit ovat kypsyneet oloroso-sherrytynnyrissä.



Neljäs viski oli The Macallan Double Cask 12 Year Old Single Malt (64,98 €), josta osa on kypsynyt jenkkitammissa ja osa eurotammessa. Viskin aromeissa oli sitrusta, mausteisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Maussa oli myös rusinaa ja inkivääriä. Jälkimaku oli mausteinen. Oikein mainio viski.

Seuraavaksi oli vuorossa Highland Park Twisted Tattoo 16 Year Old Single Malt (94,89 €), joka on kypsynyt riojatynnyrissä sekä bourbontynnyrissä. Sen aromeissa oli sitrusta, omenaa, punaista marjaa, kirsikkaa, herukkahilloa ja vähän mausteisuutta. Alkon hinta on punnan nykykurssilla hyvin kilpailukykyinen, sillä tislaamolla pullo maksaa 80 £ eli noin 95 €. Tämä oli mielestäni tastingin paras viski.

Viimeinen viski Bowmore 15 Year Old Single Malt (73,99 €) on uudelleen nimetty Bowmore Darkest. Sen aromeissa oli savua, nahkaa, kuivattua hedelmää ja tervaa. Viskiä on kypsytetty viimeiset kolme vuotta oloroso-sherrytynnyrissä, mikä ei muuten ole ihan halpaa. Yksi sherrytynnyri saattaa maksaa jopa 1500 € siinä missä bourbontynnyreitä myydään 100 € hinnalla. Yksi syy hintaeroon on se, että sherryä juodaan nykyään vähän, jolloin tynnyreitä on vähemmän tarjolla. Toinen syy on se, että yhdysvaltalaiset viskit kypsytetään aina ensimmäisen täytön tynnyreissä eikä niille ole enää sen jälkeen käyttöä. Tämä oli  mielestäni tastingin toiseksi paras viski.



Sikareita ei tullut kokeiltua, mutta niiden kanssa suositeltiin makeampia viskejä savuisten sijaan. Tastingissä oli tälläkin kerralla hyvä kattaus viskejä.

9. heinäkuuta 2019

Tuska 28.-30.6.2019

Pressipassit tarjosi Tuska Open Air Metal Festival


Tuska. Kolme päivää. 45 000 kävijää. 25 000 litraa olutta, siideriä ja lonkeroa. Ja me.

Olemme olleet teinivuosista saakka raskaan rockin ystäviä, mutta Tuska-festivaali on jostakin mystisestä syystä jäänyt meiltä väliin. Tänä vuonna palaset loksahtivat viimein kohdalleen ja kalenterissa oli sopivasti tilaa. Saimme Tuskalta pressipassit ja pääsimme viettämään Jussin syntymäpäiväviikonloppua metallimusiikin merkeissä Suvilahdessa perjantaina ja lauantaina.

Kävijät oli ohjattu kulkemaan paikan päälle legendaarisen sekavan ostoskeskus Redin kautta, jossa oli mm. rannekkeenvaihtopiste. Hieman pelottikin, että täysin suuntavaistoton Marjut jää ostoskeskukseen harhailemaan ja osaa ulos vasta Flow Festivaleille... Mutta onneksi opasteet olivat hyvät ja mustiin pukeutunutta massaa seuraamalla pääsi sujuvasti perille.



Musiikin lisäksi meitä kiinnosti myös festarin ruoka- ja juomatarjonta. Tuskassa vaihtoehtoja oli niin paljon, että kaikkea ei olisi varmastikaan ehtinyt kokeilla, vaikka olisi jättänyt kaikkina kolmena päivänä moshaamisen väliin ja keskittynyt vain syömiseen. Valikoimaa oli burgereista ribseihin, poro- ja kalaruoista välimerelliseen ja pohjoisafrikkalaiseen keittiöön ja premium-vietnamilaisesta flammkucheniin - mikäs sen mukavampaa nälkäisen festarikävijän mielestä.

Tässä siis pieni katsaus Tuskan ulkomusiikillisiin puoliin.

Garden by Olo


Meidän laillamme ensimmäistä kertaa Tuskassa mukana ollut Garden by Olo vaikutti etukäteen ehdottomasti kiinnostavimmalta. Toki muutama vuosi sitten lanseerattu Black Dining houkutteli konseptillaan, mutta koska sen listalla näytti olevan vain burgereita, se ei ollut aivan ehdoton ykkösvaihtoehto Jussin syntymäpäiväaterialle.

Pääsimme haastattelemaan Garden by Olon keittiöpäällikköä Mikko Pakolaa ja ehdimme jutustella myös operatiivisen päällikön Jenna Naukkarisen kanssa lauantaina ennen festarien alkua.


Mikä sai Garden by Olon lähtemään mukaan?
Olo on palkittu Michelin-tähdellä ja nyt sen rennompi "takatasku" Garden by Olo oli mukana vielä astetta rennompana - mutta miksi? Ajatus oli lähtenyt henkilökunnan keskuudesta: metallimusiikin ystävät saivat muutkin lämpenemään ajatukselle.

Konsepti
Mikon mukaan Garden by Olon tavoitteena oli tarjota hyvää festivaaliruokaa "tosissaan, mutta ei vakavasti": laadukkaasti suomalaisista raaka-aineista käsityönä valmistettua ruokaa pohjoisafrikkalaisilla mausteilla höystettynä, mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa sekä vegaanista ruokaa, toisin sanoen he halusivat tuoda pienen palan fine diningia festarien lomaan.


Menu
Menulla oli kolme annosta: The Attack of the Killer Tomatoes eli falafeleja, kirsikkatomaatteja ja tahinia, Jaws eli pinnalta paistettua, gomashiolla maustettua lohta, perunapannuleipää ja merilevää sekä Silence of the Lamb, pitkään haudutettua lammasragua kukkakaalitabboulehin kanssa. Lisukkeeksi sai valita joko ranskalaiset perunat joko sellaisenaan tai harissalla, sipulilla ja korianterilla tuunattuina tai vesikrassipestolla höystetyn salaatin. Jälkiruokana oli festivaalin väreihin sopiva mustaksi värjätyllä valkosuklaalla kuorrutettu eskimo-puikko, jossa oli mausteena raakalakritsaa.

Palaute
Mikon ja Jennan mukaan palaute oli hyvää ja monet palasivat varta vasten kiittämään - emmekä ihmetelleet sitä ollenkaan sen jälkeen, kun palasimme myöhemmin syömään. Ruoka oli erinomaisen herkullista ja lupauksien mukaisesti odotusaika oli lyhyt, koska annosten ainesosat olivat suurimmaksi osaksi valmiina. Vaikka jonoista yleensä valitetaan, jonojen puute kuulemma hämmensi joitakin ihmisiä, koska kaikkialle muualle joutui jonottamaan.



Festariruoan tulevaisuus
Festariruoka on kokenut viime vuosina huimaa evoluutiota: rasvassa käristettyjen muikkujen ja makkaraperunoiden sekä pyttipannun jälkeen meitä ilahdutti street food -trendi burgereineen, ja nyt festariruoka näytti taas siirtyvän uudelle tasolle, kun siinä on mukana hitunen fine diningin henkeä. Kannatamme lämpimästi tätä trendiä, ja Mikon ajatukset olivat samoilla linjoilla. Hän maalaili kasvis- ja vegaaniruoan sekä lähiruoan suosion jatkavan kasvuaan.

Entä ehtiikö henkilökunta katsomaan bändejä?
Kyllä ehtii. Garden by Olon henkilökunta pujahti vuorojen salliessa katsomaan ainakin Dimmu Borgiria, Slayeria ja Amorphista.

Ensi vuonna uudelleen?
Emme saaneet varmaa vastausta, sillä kaikki riippuu tietenkin siitä, kuinka festarit kokonaisuutena sujuivat. Toivomme, että Garden by Olo on mukana myös ensi vuonna, sillä hyvää festariruokaa ei koskaan ole liikaa. Mikon sanoja lainataksemme: "Muistakaa vaatia hyvää, niin sitä tulee."


Mitä me tykkäsimme? 
Oi kyllä, tykkäsimme! Vaikka ruokalajeja oli vain kolme, valinta oli vaikeaa, sillä kaikki kuulostivat hyviltä. Pähkäilyn jälkeen Jussi tilasi lammasta ja Marjut arpoi lohen ja falafelien välillä, joten loppujen lopuksi päädyimme syömään kaikkea. Tappajatomaattien tomaatit ja sipuli olivat ihanan hapokkaita ja falafelit kastikkeineen/tahnoineen herkullisia. Lohi oli juuri täydellisen kypsää ja suussasulavaa, ja lammasragu taas pitkän haudutuksen ansiosta mureaa ja maukasta.

Vaikka lähtökohtana olikin fine dining, ruoka ei todellakaan ollut turhaa hienostelua, vaan hyvin maistuvaa festariruokaa. Makuyhdistelmät olivat toimivia ja vaikka ensin annokset näyttivät siltä, että vatsa ei ehkä täyty, huomasimme pian olevamme hyvin väärässä ja hyvin kylläisiä. Aiemmin kehumamme street food -burgerit ja kanansiivet eivät taida tuntua enää miltään, kun annokset on viety ns. nextille levelille.

Perjantain samppanjaa ja flammkuchenia

...
Perjantaina aloitimme piccolopullollisella samppanjaa, mutta harmittavasti lauantaina lasituoppien ja -pullojen myynti oli Slayerin toiveesta kielletty (toisaalta kukaan ei varmastikaan halua, että niitä viskotaan lavaa kohden), joten emme saaneet pullollista synttärisamppanjaa ruoan kyytipojaksi. Sen sijaan tyydyimme isoihin laseihin X-Bergin rieslingiä. Kieltämättä oli mukavaa, kun karsinoita ei ollut ja ruoan kanssa sai hakea juoman vapaasti mistä halusi - ja mehän halusimme viinibaariin.

Jos nyt jotain saisi toivoa, niin puuttumaan jäi vain mukava lounge, jonne olisi voinut ruoan jälkeen kierähtää hetkeksi vatsansa viereen makaamaan ja viettämään pari laiskanpulskeaa elpymishetkeä. Lisää tällaista!

Muita festarikuulumisia


Tänä vuonna Tuska oli ensimmäisen kerran K-18, joten koko alue oli anniskelualuetta. Emme ehtineet kokea olutkarsinoita, joten vertailukohde puuttuu, mutta näin ensikertalaisen näkökulmasta festarialue tuntui toimivan. Osa ruoka- ja juomakojuista oli sijoitettu ylätasanteelle sisäänkäynnin lähistölle eikä päälavalla soitettu musiikki kuulunut sinne kovin hyvin, osa taas oli alhaalla festarikentän reunoilla.


Oluen ja viinin lisäksi tarjolla oli muutakin juotavaa. Kattilahallin Famous Barista sai viskejä - Famous Grouseja, Laphroaigia ja Highland Parkia - sekä viskipohjaisia drinkkejä. Kokeilimme mm. Fistful of Mintiä, joka oli raikkaan minttuinen.

Teerenpelin PyyGin -kojulta sai ginipohjaisia drinkkejä, ja Lignell & Piispasen Get(over) Hangover myi funktionaalisia vodkashotteja. Maistoimme shoteista mustikkaista Blueberry Fieldsiä ja Dill Me:tä. Jälkimmäinen oli tillivodkaa, jonka kanssa sai pienen sillivoileivän. Lauantaina shottien ostajat saivat myös ilmaisen niskahieronnan - ihan parasta!

Olutpuolella oli Koffin oluen ja lonkeron ohella tarjolla esimerkiksi Brooklyn Breweryn oluita ja Guinnessia. Myös Stadin panimon baari oli auki, mutta sieltä ei saanut viedä juotavia festarialueelle. Alueella kiersi lisäksi kärryjä, joista myytiin viskiä ja viinejä.


Ai niin, musiikki!


Perjantain pääesiintyjä Amorphis ja lauantain pääesiintyjä Slayer olivat tietenkin loistavia.

Amorphis esitti teemakeikalla viime vuonna julkaistun Queen of Time -levynsä kokonaan. Ehkä olisi ollut vielä loistavampaa, jos levy olisi ollut tutumpi - tai jos bändi olisi soittanut keikan loppupuolella House of Sleepin tai Silver Briden muiden klassikkojensa sijaan.

Slayerin näimme edellisen kerran vuonna 2014 Sonispheressä tunnin mittaisella keikalla, ja nyt bändi jyräsi puolentoista tunnin ajan ehkä viimeistä kertaa Suomessa (tosin jäähyväiskiertueista ei koskaan tiedä, ainahan niitä voi tehdä toisen tai viidennen). Slayerin hittikimaraan oli hyvä päättää Jussin syntymäpäiväkin.

Lauantain aloitti Fear of Domination, jonka versio Bloodhound Gangin Bad Touchista oli riemastuttava


...
Muista artisteista Marjut odotti eniten yhtä neljästä suuresta trash metal -bändistä eli Anthraxia (oi teinivuodet! Cry for the Indians!). Kasariheviä pääsi fiilistelemään myös Japanin suuruuden Loudnessin keikalla, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen tukkahevinuoruus.

Tuskassa oli myös loistava tilaisuus tutustua meille uusiin bändeihin. Jussi tykästyi kunnollista soturimetallia esittäneeseen ja Manowarinsa tarkkaan kuunnelleeseen Warkingsiin. Marjut taas visioi, että Cult of Luna toimisi hyvin myös instrumentaaliversiona, vähän kuin Sigur Rós raskaammalla otteella.

Tapahtuman ehdottomasti kovimman keikan veti kuitenkin uusiseelantilainen Alien Weaponry. Alle parikymppiset kundit räimivät trash metalia maorin kielellä ja englanniksi niin, että Kattilahallissa kiehui. Sen muistaa vielä pitkään!

Musiikista kiinnostuneille meitä asiantuntevampaa raportointia on esimerkiksi seuraavilla sivustoilla:

Meidän puolestamme näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

6. heinäkuuta 2019

Binz + Bratt Riesling Gewürztraminer 2017



Binz + Bratt Riesling Gewürztraminer 2017
Qualitätswein Rheinhessen, Saksa; Riesling, Gewürztraminer; 13,90 €

Tuottaja Binz + Bratt

Etiketin mukaan Rieslingin rapsakka raikkaus ja Gewürztraminerin mausteisuus täydellisessä harmoniassa

Rypäleiden mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa

Ruokana parmesaanikuorrutettu parsa ja lohi (vaikka parsakausi meni jo, alla resepti ensi vuotta varten)

Lyhyesti: mukava ruokajuoma

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa hallitsee gewürztraminerin tuoma mausteisuus ja kukkaisuus. Niiden lisäksi tuoksussa on sitrusta ja kypsää hedelmää, omenaa ja ananasta. Pirteän hapokkaassa maussa on greippistä kirpeyttä ja keltaista omenaa, jota pieni jäännössokerin määrä (6 g/l) pehmentää. Sekä tuoksussa ja maussa tuntuu myös hunajaa ja mineraalisuutta. Kaiken kaikkiaan viini on helppoa ja mukavaa juotavaa sekä ruoan kanssa että sellaisenaan.

Ruoan kanssa viini sopii hyvin, se on tarpeeksi hapokas lohen seuraksi ja riittävän aromaattinen ja hedelmäinen parsan kanssa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta, kypsää omenaa sekä ananasta, hunajaa ja kevyttä kukkaisuutta. Hapokkaassa maussa on tuoksun aromien lisäksi mineraalisuutta, kevyttä mausteisuutta ja yrttisyyttä. Pitkä jälkimaku on rapsakan sitruksinen. Rieslingin aromit korostuvat viinissä sen ollessa viileää, mutta kun viini lämpenee hieman alkaa Gewürztraminer päästä paremmin esille.

Rasvaisen lohen kanssa viini sopi hapokkuutensa ansiosta mainiosti eikä se riidellyt parsankaan kanssa. Viini voisi sopia myös kanaruokien sekä aasialaisten ruokien kanssa ja menisi myös sellaisenaan. Arvosanaksi annan +.



Parmesaanikuorrutettu paahdettu parsa


1 nippu (500 g) parsaa
1 dl parmesaanijuustoa raasteena
1 dl leivänmuruja tai pieniä krutonkeja
1-2 valkosipulinkynttä
basilikaa tai muita yrttejä
suolaa, pippuria
2 rkl sitruunamehua

Napsauta parsoista puiseva tyvi pois. (Taivuta parsaa kaarelle, niin se katkeaa oikeasta kohdasta.) Jos parsat ovat paksuja, kuori ne. Sekoita leivänmurut, parmesaani (jätä noin ruokalusikallinen sivuun), hienonnetut yrtit, suola ja pippuri. Levitä seos parsojen päälle. Ripottele loppu parmesaani seoksen päälle. Paahda parsoja uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuutin ajan tai kunnes parsat ovat kypsiä. Pirskottele valmiiden parsojen päälle sitruunamehua.

4. heinäkuuta 2019

Ballast Point High West Barrel Aged Victory At Sea 2018




Mikä olut?
High West Barrel Aged Victory At Sea 2018 (Ballast Point)
Oluttyyppi: Imperial Porter
Alkoholia: 12 %
Katkeruus:  44 EBU
Kantavierre: 24,3 °P
Hinta: 9,95 € Alkossa

Mitä panimo lupaa?
Aromaattista vaniljaa, makeaa bourbonmaisuutta ja paahdettua kahvia

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Kommentit

M: Olutsiirappia.

J: Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kunniaksi arvosteltavaksi valikoitui juuri Alkoon saapunutta Amerikan herkkua. Ballast Pointin Barrel Aged Victory At Sea 2018:n valmistuksessa on käytetty vaniljaa, maapähkinävoita ja kahvipapuja ja sitä on kypsytetty seitsemän kuukautta utahilaisen High West -tislaamon bourbon- ja ruisviskitynnyreissä.

Olut on väriltään mustaa. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti. Tuhdissa tuoksussa on bourbonmaista vaniljaa, espressoa, tummaa suklaata, pähkinää ja luumua. Maku on aluksi vahvan kahvinen, mutta muuttuu pian vaniljaiseksi, suklaiseksi ja luumuiseksi. Pitkä jälkimaku tuntuu siltä kuin olisi juonut bourbonia, johon on lorautettu hieman vahvaa kahvia. Alkoholi tuntuu jälkimaussa lämmittävänä elementtinä, joten tämä olut sopii hyvin Suomen sateiseen ja kylmään kesään.

Tämä on niitä oluita, joita joko rakastaa tai inhoaa. Omaan makuuni tämä iski niin lujaa, että annan arvosanaksi +++. Pitänee hakea pullo tai pari varastoon kypsymään.

2. heinäkuuta 2019

Smokers x siiderit 12.6.2019

Viestittelimme Smokers Beer & BBQ:n ensimmäisestä oluttastingista kuulumisia kavereille ja saimme takaisin terveisiä siitä, että siideritasting olisi kiva. Välitimme terveiset edelleen Smokersiin - ja vaikka ensin vastaanotto tuntui hieman epäilevältä, kulisseissa alkoi tapahtua, ja niin Smokers järjesti kesäkuussa siideritastingin (28 €).

Siidereitä esitteli Stadin Panimon Ingrid Viertola, ja Smokersin Kimmo Tero suunnitteli jälleen maistelulautasen juomien seuraksi.



El Gaitero Sin 
Espanja; 3,25 € Alko tai 2,49 € K-Citymarket Ruoholahti / 0,33 l

Tastingin ensimmäinen siideri oli El Gaitero Sin Low Alcohol, alkoholiton (0,5%), mutta kuitenkin aidolla menetelmällä valmistettu siideri. Usein alkoholittomat siiderit on valmistettu hiilihapottamalla omenamehua, mutta espanjalaisen El Gaiteron tapauksessa ensin on valmistettu noin 5 % vahva siideri, josta alkoholi on poistettu käänteisosmoosilla.

Lopputuloksena oli jonkin verran makeaa, pirskahtelevaa omenamehua. Hiilihappo katosi siitä melko nopeasti, mutta jos omenamehusta pitää (ja miksi ei pitäisi?), tämä oli oikein kiva kesäjuoma. Kyllä se maistui myöhemmin aurinkoisella parvekkeellakin. Vaikea sanoa, kutsuisiko tätä sokkona siideriksi, mutta mukava alkoholiton vaihtoehto se ainakin on.

Tasting plate: vuohenjuustosalaatti, portobelloa, savustettua blacked lohta, Magic Dust Spear Ribs

...
El Gaitero Spanish Cider
Espanja; 5,5 %, 5,04 € / 0,33 l (saatavilla myös joistakin K-kaupoista)

El Gaitero Spanish Ciderin valmistukseen on käytetty kahdeksaa asturialaista omenalajiketta, jotka on tuorepuristettu ja käytetty terästankeissa. Sokeria siiderissä on 35 g/l. Se oli pirteä ja viheromenainen sekä hitusen kaneliomenainen, oikein kiva perussiideri. Maistelulautaselta sen kanssa sopi savustettu lohi. Seurueestamme kaksi äänesti sen suosikikseen.

Cidre Artisanal Le Brun Brut
Ranska; 5,5 %, 9,48 € / 0,75 l

Cidre Artisanal Le Brun Brut on samppanjamenetelmällä valmistettu rustiikkinen ranskalainen siideri, toisin sanoen siideri on käynyt toiseen kertaan pullossa. Sitä ennen käsin poimituista omenoista tuorepuristettu mehu on käynyt tammitynnyreissä. Siideri oli nimensä mukaisesti kuiva, sokeria siinä oli noin 30 g/l, ja maultaan runsas ja voimakas, jopa sokerittoman omenahilloinen, joten se pärjäsi hyvin maistelulautasen ribsien kanssa. Se oli meidän kummankin suosikki ja lisäksi seurueestamme kaksi muuta äänesti sen suosikikseen.



Pomarina Naturel
DOP Sidra de Asturias, Espanja; 7,0 %, 14,09 € / 0,75 l

Viimeisenä kattauksessa oli perinteinen asturialainen hiilihapoton siideri. (El Gaiteron omistava Valle, Ballina y Fernándes omistaa myös tämän tuotemerkin.) Espanjassa hiilihapottomat siiderit ovat kuulemma arkisiidereitä, tosin tämän siiderin yhteydessä jo laatusertifikaatti kertoo, että ei se ihan mitä tahansa omenamehua kuitenkaan ole.

Pomarina Naturel oli huisan mielenkiintoinen tuttavuus, vahvasti omenainen, kuiva ja rapsakka, toisaalta kuitenkin kevyt ja raikas. Siideri on kypsytetty pähkinäpuutynnyrissä, mikä tuo siihen jopa pientä tanniinisuutta. Maistelulautaselta sen seuraksi sopivat portobellosieni ja ribsit.


Magners Irish Pear Cider 
Irlanti; 4,5 %, 3,10 € Alko tai 3,49 € K-Citymarket Ruoholahti / 0,33 l

Jälkiruokana olleen Rocky Roadin kanssa saimme vielä puolimakeaa siideriä (sokeria 50 g/l) - tai siis ei siideriä, koska siiderien tapaan päärynämehusta valmistettu juoma on oikeastaan perry tai poiré. Magnersin omenasiideri on yksi Marjutin suosikeista ja ei tämä päärynäversiokaan huonoa ollut, sen päärynäisyys toi satunnaisesti mieleen jopa proseccon. Rocky Roadin kanssa se kävi meidän mielestämme oikeastaan aika hyvin seurueessamme esiintyneistä pienistä skeptisistä äänistä huolimatta.



Summa summarum

Siiderit ohittaa usein pelkkänä kivana kesäjuomana, vaikka oikeastaan ne ovat todella monipuolisia. Ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset siiderit ovat keskenään erilaisia, joten niihin perehtymiseen voisi hyvin käyttää runsaasti aikaa - ja kyllä nämä aina omenaviinistä lantratut "siiderit" voittavat mennen tullen. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka hyvin siiderit toimivat ruokajuomana alkumaljasta jälkiruokaan saakka. Kiitos myös siitä, että tastingtoiveemme otettiin huomioon!

***
Seuraava Smokers Beer & BBQ:n tasting on 7.8.2019 ja sitä isännöi mäntsäläläinen Panimo Kiiski. Kannattaa siis seurata Smokersin FB-sivuja.

29. kesäkuuta 2019

Monte Ory Rosé 2018



Monte Ory Rosé 2018
DO Navarra, Espanja; 100 % Garnacha; 10,85 €

Tuottaja Bodegas Monte Ory

Maahantuoja Henkell Freixenet Finland Oy

Etiketin mukaan raikas ja hedelmäinen, punaisia marjoja, sitrusta ja yrttejä

Rypäleen mukaan
Garnacha: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja

Ruokana kermainen lohipasta

Lyhyesti: mansikkainen ja yrttinen rosee

Kommentit

M: Puuterinpunaiseen vivahtavan roseeviinin tuoksussa on mansikkaa ja kirpeitä punaisia marjoja, karviaista, sitrusta ja välimerellisiä yrttejä. Sen maku on kuiva ja hapokas, mutta hedelmäinen, tuoksussa hallinnut mansikka tuntuu myös maussa muiden tuoksusta tuttujen aromien, vadelman ja pienen suolaisen mineraalisuuden lisäksi. Viinin esittelyssä sen sanottiin olevan Provencen roseiden tyylinen ja se pitää paikkansa, samanlaista kuivaa yrttisyyttä tässäkin viinissä on.

Viini sopi hyvin kermaisen lohipastan kanssa, tosin pastan höysteenä ollut parsa ei ollut aivan nappivalinta. Viinin hapokkuus toimi hyvin rasvaisen kalan ja kerman kanssa, mutta sen mansikkainen tuoksu sai myös haluamaan mansikka-halloumisalaattia tai jotain muuta kesäistä salaattia. Monte Ory Rosé on oikein kiva rosee, joka toimii hyvin sellaisenaan tai vaikkapa ruokajuomana piknikillä. Arvosanaksi se saa +.

J: Vaaleanpunaisen viinin tuoksussa on mansikkaa, raparperia, punaherukkaa ja sitrusta. Maku on hapokas, siinä on tuoksun aromien lisäksi mineraalisuutta ja yrttisyyttä. Jälkimaku on sitruksinen, punaherukkainen ja greippinen. Kokonaisuus on kevyt, mutta hapokkuutta on niin paljon, että viini pärjäsi rasvaiselle lohipastalle. Vaikka viini sopikin kohtuullisen hyvin pastan kanssa, jokin kanaruoka olisi voinut olla parempi valinta viinin seuraksi. Viini voisi mennä myös sellaisenaan seurustelujuomana. Laadukas, kesäinen rosé saa arvosanaksi +.

27. kesäkuuta 2019

Feel Helsinki 8.6.2019


Taideyliopisto ja Viini-lehti järjestivät ensimmäisen Feel Helsinki -kaupunkifestivaalin Musiikkitalossa 8.6.2019. Tarjolla oli ohjelmaa musiikkiesityksistä paneelikeskusteluihin ja teatterista kuvataiteeseen sekä ruokaa ja viiniä. Kävimme tutustumassa Château Carsinin juuri lanseeraamiin Sibeliusviineihin, ja lisäksi olimme ostaneet paikat Riedel Performance -tastingiin (60 €), jonka piti Riedelin Matt Knight.

Sisäänpääsy oli ilmainen. SeamChip-kortin latausmaksu ensimmäisellä kerralla oli 2 €, lisäksi Riedel Ouverture -lasi maksoi 5 € (ja sen sai ottaa mukaansa). Viinien hinta oli kohtuullisesti 3-10 € per annos, ruoka-annosten taas 6-10 €.


Sibeliusviinit


Château Carsin lanseerasi Feel Helsingin aikaan Sibeliusviinit eli puna- ja valkoviinin sekä samppanjan yhdessä Anthony Betouzet'n samppanjatalon kanssa. Viinien tarkempi tarina jäi meiltä ikävä kyllä kuulematta - se olisi varmaankin kerrottu tastingissa, jossa emme käyneet. Toisaalta sen sijaan voi vaikkapa lukea Sibeliuksen suhteesta nautinta-aineisiin.

Carsinin Sibeliusviinit ovat myynnissä Viinikellari.comissa, Alkosta niitä ei (ainakaan vielä) saa.

Sibelius Champagne
Chardonnay, Meunier, Pinot Noir; 35 €

Sibelius-samppanja oli runsaan omenainen ja kypsän hedelmäinen sekä paahteinen ja jopa jonkin verran mineraalinen. Kuiva, ryhdikäs ja hapokas samppanja oli varsin miellyttävä - eikä se näytä olevan hinnalla pilattu. Samppanja voisi sopia aperitiiviksi ja yleisesti seurustelujuomaksi.

Sibelius Rouge 2016
Merlot, Cabernet Franc, Carmenere; 16,50 €

Sibelius-punaviini oli Bordeaux'n viinien tapaan muheva, tuoksultaan herkullinen, viikunainen ja tumman hedelmäinen. Sen maku ei ollut aivan yhtä täyteläinen kuin tuoksu, mutta hedelmäisen runsas kuitenkin. Tanniinit olivat pehmeät. Viini voisi sopia lihapatojen seuraksi.

Sibelius Blanc 2018
Sémillon, Sauvignon Blanc; 16,50 €

Valkoinen Sibelius-viini oli kuulemma Blanc de Carsin uudella etiketillä. Tuttuun tapaan se oli raikas ja sitruksinen, karviaismarjainen ja raparperinen, oikein mukava viini varsinkin lämpimänä kesäpäivänä.

Kyllähän näistä huomasi tekijän kädenjäljen, viinit edustivat tuttua Carsinin tyyliä.


Riedel Performance - optista harhaa?


Performance on Riedelin viime vuonna lanseeraama optisesti muotoiltu lasisarja, johon kuuluu seitsemän erilaista viinilasia ja väkeville tarkoitettu lasi. Jos rehellisiä ollaan, niin optinen muotoilu kuulosti suoraan sanottuna hämmentävältä ainakin talouden humanistin mielestä, joka ajatteli lähinnä optisia harhoja. Olimme jo aiemmin poikenneet Decanterin myymälässä ihmettelemässä uutta lasisarjaa ja kyllähän ne näyttivät hienoilta: Veritas-sarjan laseja muodoltaan muistuttavien lasien sisäpuoli oli kiehtovan pystyraidallinen ja raidat välkehtivät sateenkaaren eri väreissä.

Onko laseista kuitenkin enemmän käytännön iloa kuin silmänruokaa? Optisen muotoilun sanotaan suurentavan lasin sisäpuolen pinta-alaa jopa kolmanneksella, jolloin viinillä on enemmän kosketuspintaa hapen kanssa, mikä saa sen avautumaan lasissa nopeammin.

Chardonnay-esitys ja Chardonnayta Chardonnay-lasissa

...
Tastingissa esiteltiin neljä lasia, jotka sai mukaansa tastingin jälkeen: tammitettu Chardonnay, Sauvignon Blanc, uuden maailman Pinot Noir (joka sopii myös roseesamppanjalle) ja Cabernet/Merlot eli Bordeaux. Odotetusti jokainen viini toimi parhaiten sille suunnitellusta lasista, joten sen suhteen yllätyksiä ei ollut - ja jos kaapissa olisi vain peruslaseja, ne vaihtuisivat nopeasti Riedeleihin. Suurta eroa Veritas-sarjaan emme huomanneet eli lasimme eivät mene päivitykseen, mutta pitää vielä joskus testailla lasit vierekkäin kannatuksen vuoksi. (Täytyy tosin myöntää, että Riesling- ja Shiraz-lasien hankkiminen alkoi hieman kutkutella, sillä ne ovat meillä eniten käytössä.)

Tastingin lopuksi meille esitettiin kaksi improvisoitua urkusävelmää, jotka kumpikin heijastelivat jotakin tastingin viiniä. Chardonnay-sävelmän arvasimme väärin, mutta Bordeaux osui kohdalleen.

Muuta ohjelmaa



Kävimme kuuntelemassa SuomiAreena Goes Nautinto -paneelikeskustelun, jossa nautinnoista ja vastuullisuudesta keskustelivat Kirsi Alm-Siiran johdolla Madventuresin Riku Rantala, Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, Sitran asiantuntija Hanna Mattila ja kauppatieteiden opiskelija sekä zero waste -bloggaaja Otso Sillanaukee. Tunnin kestäneessä keskustelussa todettiin, että nautintoja on monenlaisia ja että asiat eivät ole mustavalkoisia: kestävän kehityksen takia voi myös tinkiä eri nautinnoista ilman, että elämä kuitenkaan muuttuu pelkäksi kurjuudeksi.

Jos keskustelu kiinnostaa, sen voi katsoa SuomiAreenan sivulta.


Musiikkiesityksiä oli monenlaisia kanteleesta covereihin. Meihin upposivat täysin Rantojen Esat -tuuba-melodikaduon versiot mm. Den glider inistä, I Will Survivesta ja Rocky I:n Gonna Fly Now:sta. Lisää tällaista!


Natuviinien tiskille juutuimme joksikin aikaa, koska meille tarjoutui tilaisuus maistella pieniä annoksia useista viineistä - ja olivathan ne jälleen kiinnostavia ja maukkaita. Tarkempia muistiinpanoja emme tehneet, joten uskokaa pois.


Eikä siinä kaikki! Meille suositeltiin Heymann-Löwenstein Röttgen 2017 -rieslingiä ja olihan se aivan loistava risukka. Lisäksi meille huudeltiin jo tapahtuman alussa, että nyt olisi Cadillac 2011:ta (miten niin meidät tunnetaan jo?). Onnistuimme vastustamaan kiusausta pitkään ja hartaasti, mutta päivän lopuksi siihen oli sorruttava. Mitäpä muuta ihminen olisi siinä vaiheessa enää kaivannutkaan?

Summa summarum

Tapahtuman tunnelma oli hieno ja Musiikkitalo toimi tapahtumapaikkana hyvin. Ohjelmaa oli niin paljon samaan aikaan, että kaikkea ei ehtinyt seuraamaan ja se harmitti, sillä muutama paneelikeskustelu ja musiikkiesitys olisivat olleet mielenkiintoisia. Ruokaan emme sen kummemmin panostaneet, sillä olimme menossa muualle syömään tapahtuman jälkeen, mutta Inarin Waguy Steam Bun oli kyllä hyvää (ja kovin pieni!). Kaiken kaikkiaan kokemus jäi reippaasti plussan puolelle.

25. kesäkuuta 2019

Olarin Panimo Märichello




Mikä olut?
Märichello (Olarin panimo)
Oluttyyppi: American Lager
Alkoholia: 5,2 %
Katkeruus:  33 IBU
Hinta: 3,90 € Olarin Panimon panimokaupassa

Mitä panimo lupaa?
Tämän pullon sisältö ei ratkaise ongelmiasi

Mitä oluttyyppi lupaa?
Lager on yleisnimi pohjahiivaoluille, joiden varastokäyminen tapahtuu viileässä ja joiden käymisaika on melko pitkä. Lagerit ovat yleensä kevyen maltaisia ja miedosti humaloituja.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Märichello on tehty yhteistyönä (ilmeisesti porilaisen?) Instagram-humoristi Pieruperseen kanssa. Olutta pannaan kaksi erää, joista ensimmäinen tuli myyntiin kesäkuun alussa ja toinen erä tulee juhannuksen jälkeen. Pieruperse on suunnitellut olueen kaikkiaan 25 erilaista etikettiä.

Märichello on sameaa ja kullankeltaista. Vahvan sitruksisessa tuoksussa on hieman mallasta ja mangoa. Katkerahko maku on sitruksinen ja aavistuksen makea, jopa sitruunakarkkinen. Katkeruus vahvistuu jälkimaussa, jossa on myös greippiä ja appelsiininkuorta. Kokonaisuus on lagerin sijaan enemmänkin IPA:n tyylinen. En tiedä, miksi tyyli on nimenomaan American Lager. Ehkä Espoo on Suomen Amerikka ja Otaniemi puolestaan Suomen Piilaakso? Porilaisittain ilmaistuna ei tää iha kust ol. Arvosana +.

22. kesäkuuta 2019

Hampton Water Rosé 2018



Hampton Water Rosé 2018
AOP Languedoc, Ranska; Grenache, Cinsaut, Mourvèdre; 22,90 €

Tuottaja Hampton Water Wine / Gerard Bertrand

Etiketin mukaan ranskalaista viiniä, joka toimii parhaiten kylmänä

Rypäleiden mukaan
Grenache: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Cinsaut: mansikkaa, kirsikkaa, mesimarjaa, omenaa, parfyymia, hedelmää, maanläheisiä ja mausteisia piirteitä; tammessa kypsytettynä vaniljaa, kookosta tai savua ja tervaa, pullossa kypsytettynä seetriä, sikaria, maata, nahkaa
Mourvèdre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Ruokana lohitataki & uudet perunat ja avokadokastike

Lyhyesti: punaherukkainen ja hapokas rosé

Kommentit 

M: Eräs teinivuosieni suosikkibändeistä oli Bon Jovi ainakin kolmen, ehkä neljänkin levyn verran eli noin vuosiin 1988-89 saakka (sittemmin bändin musiikki lipsui hieman liian AOR:ksi ja grunge kolahti, vaikka toki Helsingin-keikka vuonna 2011 piti käydä katsomassa). Kun nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin huomasin, että elegantisti harmaantunut Jon Bon Jovi on yhdessä poikansa Jesse Bongiovin ja ranskalaisen Gerard Bertrandin kanssa tehnyt roséviinin, niin pitihän se nostalgiasyistä käydä ostamassa saman tien, kun se saapui Alkoon. Viini on nimetty New Yorkin suositun kesälomakohteen The Hamptonsin mukaan - ja miksei siellä kelpaisi siemailla roséta eli Hamptonin vettä, jos vain lompakko sallisi.

Pian viinin kotiuttamisen jälkeen kerrottiin, että sen edellinen vuosikerta pääsi Wine Spectatorin vuoden 2018 top 100 -listan sijalle 83. Mieleen tuli heti toisen nuoruusvuosieni idolin Brad Pittin ja hänen ex-vaimonsa Angelina Jolien tuottama, myöskin hyviä arviota saanut Miraval Rosé - eikä vähiten sen takia, että molemmat viinit ovat ranskalaisia roséviinejä. Bon Jovin viiniä ei tosin myyty Alkossa loppuun minuuteissa kuten Miraval Rosé. Onko julkkisrosét jo nähty? Voiko kasarilapsuuden elää uudelleen roséviinien kautta?

Hampton Water Rosè on väriltään vaalea lohenpunainen, sen tuoksu on punaherukkainen ja aavistuksen yrttinen ja mukana on myös jotakin makeaa, persikkaa, makeita mausteita ja/tai kukkia. Viinin maku on hapokas ja kuiva, marjainen ja punaherukkainen, jälkimaussa tuntuu mineraalisuutta, kirpeää sitrusta ja punaisia marjoja. Kyllähän tämä on tyylikäs, vakavasti otettava rosé, ei mitään makeaa hömppää. Teinivuosina en olisi osannut arvostaa tällaista viiniä, nyt se on oikein mainio ruokajuoma ja toimii sellaisenaankin aurinkoisella parvekkeella.

Arvosanaksi turvallisen aikuinen viini saa kasarinostalgiasta ja muutaman vuoden kestäneestä palavasta fanituksestani huolimatta 0. Kiinnostuneena odotan seuraavaa julkkisroséta, sillä tähän mennessä ne ovat olleet oikein mainioita.

J: Bon Jovia tuli kuunneltua eniten 1980-luvun lopulla, etenkin Slippery When Wetiä ja New Jerseytä. Jon Bon Jovin soololevy Blaze of Glory vuodelta 1990 oli vielä kovaa kamaa, mutta sen jälkeen bändin tyyli muuttui ja myöhempää uraa on tullut seurattua lähinnä satunnaisesti.

Viini on väriltään vaalea lohenpunainen. Tuoksussa on vadelmaa, punaherukkaa, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Hapokas maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös sitrusta ja mausteisuutta. Jälkimaku on vahvan sitruksinen, mausteinen ja karpaloinen. Viinin lämmetessä sitrus ja mineraalisuus heikkenevät punaisten marjojen aromien voimistuessa. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Arvosanaksi se saa 0.

Biisiksi valitsimme Bon Jovin uudempaa tuotantoa, vaikka toki Bed of Roses olisi myös houkutellut.

20. kesäkuuta 2019

Ruosniemen panimo Viikate Kuu kaakon yllä A-olut

Takku, kymiläinen jokikissa hyväksyy oluen


Mikä olut?
Viikate Kuu kaakon yllä A-olut (Ruosniemen panimo)
Oluttyyppi: pils
Alkoholia: 5,2 %
Katkeruus:  43 IBU
Väri: 10 EBC
Kantavierre: 11,5 °P
Hinta: 3,79 € K-Supermarket Kampissa

Mitä panimo lupaa?
Pakkasaamun raikas, saksalaisella Hallertau Mittelfrüh -humalalla hunnutettu pils-tyylinen olut, joka pyyhkii janon kartalta kompassin ympäri.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pils(ner) on tšekkiläisestä Pilsenin kaupungista alun perin kotoisin oleva pohjahiivaolut. Pils on yleensä voimakkaasti humaloitu ja väri vaihtelee vaaleasta kullankeltaiseen.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Viikatteen Kuu kaakon yllä -levyn julkaisusta on kulunut tänä vuonna 10 vuotta. Yhtye lähti sen kunniaksi juhlakiertueelle ja julkaisi yhdessä Ruosniemen panimon kanssa tehdyn Kuu kaakon yllä -oluen. Myös Viikatteen pari vuotta sitten lanseerattu Pohjoista viljaa -olut oli tehty yhteistyössä Ruosniemen panimon kanssa. Tällä kertaa oluttyyli on lagerin sijaan pils ja vahvuutta on enemmän.

Olut on sameaa ja väriltään kellertävän kuparinen. Tuoksussa maltaisuus käy Kymellä siltaa kevyehkö ruohoisuus mukanaan. Maltaisuus lähestyy jopa ruisleipäisyyttä. Pehmeä maku jatkaa maltaisilla linjoilla, siinä on myös vähän appelsiininkuorta. Katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimakua hallitsee myöskin mallas, mutta lopulta kevyt greippisyys löytää suuhun kuin routa maahan. Onhan tämä raikas, mutta ei ihan Kouvolan talviaamun raikas. Jos ei ole airoja, joilla soutaa eikä edes hankaimia, niin tätä voi juoda vaikka kesäiltana Kaajärven rannalla. Arvosanaksi annan +.

Kuu kaakon yllä 10 v. -kiertue jatkuu 7.9. asti ja päättyy tietenkin Kouvolaan. Oluen saatavuuden voi tarkistaa Ruosniemen panimon Facebook-sivulta.

18. kesäkuuta 2019

I ♥ Wine Festival Teatteri Forumissa 6.6.2019


Viinilinna järjesti I ♥ Wine Festival -tapahtuman toisen kerran Teatteri Forumissa 6.-7.6.2019. Saimme Viinilinnalta kutsun tapahtumaan ja kävimme paikalla torstaina. Viime vuoden tapaan tapahtuman sisäänpääsy oli ilmainen. Maistelulipukkeet maksoivat 3 €/kpl, ja juomat olivat 1-2 lipukkeen hintaisia.

Tarjolla oli yli 100 viinin lisäksi viskejä, ginejä, cocktaileja ja mietoja uutuuksia. Päivä oli kuuma, joten miedot uutuudet sekä cocktailit kiinnostivat meitä enemmän kuin viinit - mikä oli sinänsä harmi, koska nyt olisi ollut hyvä tilaisuus tutustua uutuusviineihin.


Oikeastaan uhkasimme seisoa koko tapahtuman ajan Alexandre Bonnet'n samppanjoiden äärellä, koska tuuletin puhalsi miellyttävän viileää ilmaa ja tarjolla oli samppanjaa. Tarvitseeko sitä muualle mennäkään? (Menimme kuitenkin.) Meitä miellyttivät suuresti uutuusrosé, marjainen ja hieman paahteinen Rosé Champagne Extra Brut (39,49 €) sekä rapsakka ja omenainen Expression Organic Brut -luomusamppanja.


Mietojen juomien puolella silmään osui Ägräsin uusi Ägräs Gin Long Drink with Carrot. Äpy-lehden kunniaksi tehdyn version olimme bonganneet jo aiemmin, mutta emme olleet ehtineet vielä maistaa sitä, joten tartuimme nyt tilaisuuteen. Äpy-version lisäksi saatavilla oli myös teekkarihuumoriton versio.

Akvaviittipohjainen, nokkosella maustettu Ägräs Long Drink oli viime kesän suosikkejamme eikä porkkanalla maustettu ginipohjainen lonkero ollut myöskään hassumpi, oikeastaan porkkana sopi oikein hyvin juoman mausteeksi, vaikka se ensin kuulostikin... terveelliseltä.


Kun nyt raikkaiden, mutta myös makeiden (mutta ei liian makeiden) mietojen juomien makuun pääsimme, niin maistoimme samalla Ginger Joe -kattauksen alkoholittomasta versiosta päärynällä maustettuun versioon. Aina yhtä hyvien inkiväärisien juoman jälkeen Moscow Mule -drinkki alkoi houkutella Marjutia (joka rrrakastaa inkivääriä) - ja onneksi sitä oli saatavilla yläkerran cocktailbaarista.

Paitsi että sitä ennen testasimme myös uudet Echo Falls Spritzerit. Peach & Mango oli odotetun mangoinen ja persikkainen ja Summer Berries taas marjainen. Maitokauppavahvuiset, viinipohjaiset juomat ovat vahva vaihtoehto kesäjuomaksi, jos mieli tekee jotain makea(hko)a, mutta siideri ei maistu.


Yläkerrassa Jussi pääsi irti viskien pariin, kun taas Marjut sortui Limoncello Spritzeriin - ja kyllä se siinä lämpötilassa maistuikin. Sen jälkeen houkutteli Daiquiri, josta päästiin sujuvasti maistamaan pikkiriikkinen tilkkanen indonesialaista rommia eli By the Dutch Batavia Arrack Indonesia Rumia (50,39 €), joka oli Marjutin mielestä ilahduttavan hyvää (ja Jussin mielestä ei ehkä niinkään). Saattaa myös olla, että tämän kesän rommidrinksut tehdään Bayou Whitesta (29,24 €)... Lisäksi ginimaiden listalle pääsi Skotlanti raikkaalla Caorunn-ginillään (49,98 €).


Tintti-sarjakuvissa kapteeni Haddockin mielijuoma on Loch Lomondin viski. Alun perin Haddock joi Johnnie Walkeria, mutta Hergé halusi korvata sen keksityllä viskimerkillä. Myöhemmin selvisi, että Loch Lomond on oikea tislaamo, joka toimi 1814-1817 ja aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1965. Suomen Mallaswhiskyseuran 20-vuotisjuhlapullote on kyseisen tislaamon valmistama Loch Lomond Single Malt Scotch Whisky Cask no. 433 (129,99 €), joka on nimensä mukaisesti tynnyri n:o 433:sta vuodelta 1998. Aromeiltaan viski oli savuinen sekä hieman kuivahedelmäinen ja tervainen. Hyvä viski on juhlajuomaksi valittu.

Saman tislaamon Inchmurrin Madeira Wood Finish Single Malt (49,99 €) oli puolestaan hedelmäkakkuinen, toffeinen, hunajainen ja vähän mausteinen sekä sitruksinen. Inchmurrin 12 yo ei ole tällä hetkellä Alkon valikoimissa. Se oli tuoksultaan pähkinäinen, kypsän omenainen ja mangoinen. Maussa oli lisäksi hieman sitrusta ja mausteisuutta, jotka tasapainottivat makeita aromeja. Näistä kahdesta Madeira Wood Finish oli enemmän Jussin mieleen.


Hankey Bannister Heritage (29,98 €) perustuu 1920-luvulla tehtyyn pullotteeseen, joka löydettiin avaamattomana 2010-luvun alussa. Hankey Bannister analysoi pullon sisällön ja loi sen perusteella lähes sata vuotta vanhan juoman uudelleen. Viski oli aromeiltaan hieman savuinen, maltainen, karamellinen, vaniljainen ja mausteinen. Maussa oli lisäksi hieman hunajaa.

AnCnoc 12 Year Old Single Malt (54,99 €) oli tuoksultaan hedelmäinen, aprikoosinen, mandariininen ja karamellinen. Maussa oli appelsiininkuorta ja kypsää omenaa. Old Pulteney 12 Year Old Single Malt (49,99 €) oli tuoksultaan kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman merisuolaa ja turvesavua. Speyburn 10 Year Old Single Malt (45,99 €)  oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininen ja yrttinen.


Ehdimme kuin ehdimmekin myös viinien pariin. Marjut haluaisi mainita Wine Chat Pink AF Pinot Grigio Rosen (9,99 €), jonka etiketti oli hurmaava. Viini oli kivan hedelmäinen kesärosee.

Brittiläiset kuohuviinit ovat miellyttäneet pitkään, joten Henners Reserve Brut (36,75 €) piti myös maistaa. Sen tyylikäs paahteisuus yllätti iloisesti, ja melkein tekisi mieli laittaa se riviin samppanjoiden kanssa ja testata, erottaako esimerkiksi rakas ystävämme Kallion kirjeenvaihtaja sen joukosta.


Hardysin Brave New World -sarjasta olivat maisteltavina Shiraz Black Edition 2016 (14,99 €) ja White 2017 ( Chardonnay, Sauvignon Blanc, Pinot Beaurot; 14,99 €). Tuhdin marjainen Shiraz Black Edition olisi oivallinen grillausviini, kun taas hapokkaan viheromainen White 2017 voisi mennä sellaisenaan tai vaaleiden kalojen kanssa.

Päätimme tapahtuman italialaisiin viineihin. Armigero Barbera d'Asti Superiore 2016 (14,99 €) ja Roberto Sarotto Barbaresco Riserva 2013 (23,09 €) olivat molemmat erinomaisia.

Summa summarum

Tapahtuman nimestä huolimatta viinejä tuli maisteltua melko vähän, mutta aika suuri osa niistä oli jo entuudestaan tuttuja. Monipuolinen juomatarjonta - drinkit, miedot juomat, oluet - oli plussaa.