23. maaliskuuta 2019

Rutherford Ranch Silver Buckle Ranchero Red 2013



Rutherford Ranch Silver Buckle Ranchero Red 2013
Central Coast, Kalifornia, USA; Syrah, Merlot, Zinfandel; 19,90 € Viking Linella

Tuottaja Rutherford Ranch

Etiketin mukaan marjoja, tummaa suklaata ja kanelia

Rypäleen mukaan
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä
Zinfandel: ryhdikäs ja hedelmäinen, alueen mukaan joko pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Ruokana ribsit, tomaatti-papusalaatti (ilman oliiveja) ja chimichurri

Lyhyesti: kypsän marjainen ja suklainen viini

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, lähes läpinäkymättömän viinin väri rusertaa hieman reunoiltaan. Sen tuoksussa on kypsiä marjoja ja ilmaantumisen myötä enenevässä määrin vaniljaa ja suklaata, aavistus minttua ja muita mausteita ja jonkin verran savua. Tuoksusta tutut aromit jatkavat myös täyteläisessä maussa. Tanniinit ovat pehmeät, ja jälkimaussa tuntuu savua ja mausteita.

Ruoan kanssa kypsän hedelmäinen ja makean marjainen viini toimii hyvin, BBQ-kastikkeella maustetut ribsit ovat viinin kanssa loistava yhdistelmä. Vaikka chimichurrin etikka ja salaatin sipuli ja tomaatti ovatkin usein viinille haastavia, Silver Buckle Ranchero Red pärjää niidenkin kanssa hyvin. Viini on toisaalta kosiskeleva ja helposti juotava kalifornialainen punaviini, mutta toisaalta myös ryhdikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on juuri sopiva lauantai-illan äijäruoan seuraksi. Arvosanaksi se saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, karhunvatukkaa, tummaa suklaata, viikunaa ja aavistus savua. Täyteläisessä, pehmeän tanniinisessa maussa on samoja aromeja kuin tuoksussa ja niiden lisäksi mausteisuutta sekä herukkahilloa. Jälkimaussa mausteisuus kääntyy pippuriseksi.

Ribsien kanssa viini oli täydellinen valinta. Chimichurri ja salaatissa ollut sipuli olivat viinille suurempi haaste, mutta niistäkin se selvisi kohtuullisen hyvin. Laadukas ja hyvä kalifornialainen viini saa arvosanakseen +.

21. maaliskuuta 2019

Tulossa 22.-23.3. 2019: Helsinki Natural Wine

Viinit ja ruoka tarjottu lehdistötilaisuudessa


Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestetään tulevana viikonloppuna 22.-23.3.2019 Helsinki Natural Wine -tapahtuma. Sen teemana ovat alkuviinit eli viinit, joihin käytetyt rypäleet kasvatetaan ja valmistetaan viiniksi luonnonmukaisin menetelmin ilman synteettisiä lannoitteita tai torjunta-aineita. Viinit myös käytetään villihiivoilla eikä niihin yleensä lisätä rikkidioksidia eli sulfiitteja.

Meidät kutsuttiin Winoon kuulemaan tapahtumasta lisää.


Helsinki Natural Winessa on maistettavissa yli 200 viiniä ja siideriä sekä kolmen suomalaisen pienpanimon - Kakolan, Kimiton ja Stadin panimon - oluita. Lasillinen viiniä maksaa 6 - 8 € ja pieniä maisteluannoksia saa 2,5 - 4 € hintaan. Jos sattuu löytämään oikein hyvän viinin, sitä voi ostaa pullollisen paikan päällä nautittavaksi.

Tapahtuman ohjelmassa on myös tastingeja, ja lisäksi Korjaamon leffateatterissa esitetään Sideways molempina päivinä.


Ruokapuolesta vastaavat Winon & Pleinin yhteiskeittiö, Way Bakery and Winebar sekä Sicapelle. Wino & Pleinin listalta löytyy esimerkiksi siikaa, kyssäkaalia ja misoa sisältävä herkullinen annos, jota pääsimme maistamaan etukäteen. Muista annoksista kiinnostavalta kuulosti esimerkiksi Way Bakeryn Reuben-leipä... ja monet muut.


Saimme maistaa kolmea tapahtumassa tarjolla olevaa viiniä. Kaikki olivat kreikkalaisen Kamara Wineryn, ja niitä esitteli Dimitrios Kioutsoukis, jonka perhe pyörittää viinitilaa. Viineistä suosikkimme oli Xinomavro-Merlot-Syrah -sekoitus Nimbus Russus. Todella mielenkiintoinen taas oli oranssi retsina Nimbus Ritinitis, jonka pihkaisuus oli miellyttävän lempeää.

Muista näytteilleasettajista kiinnostavia ovat mm. Fiskarsissa vaikuttava Noita Winery ja ruotsalainen siiderimö Fruktstereo, jonka etiketit iskevät suoraan huumorisuoneen.

* * *
Helsinki Natural Wine 2019
Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 A–B
Avoinna pe 22.3. klo 16-23 ja la 23.3. klo 14-23.
Pääsyliput & tastingliput

Lisää alkuviineistä voit lukea Viini-lehden tai Alkon sivuilta.

19. maaliskuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.3.2019: Argentiina

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa tutustuttiin argentiinalaisiin viineihin Antti Uusitalon johdolla. Jussi ei päässyt paikalle, joten Marjut tutustui viineihin muun viiniklubiseurueen kanssa.

Maistelulautasella lohi-katkarapucevicheä, chorizo-makkaraa ja patata brava

...
Zuccardi Serie A Torrontés 2017
Salta, Argentiina; Torrontés; 14,49 €

Torrontés on lempihömppärypälelajikkeitani eikä tämäkään Zuccardin viini pettänyt odotuksia. Sen tuoksu oli makea ja aromaattinen, kukkaiseen parfyymisuuteen yhdistyi persikkaa ja litsiluumua sekä kepeää sitrusta. Tuoksun aromeja toistava maku oli kevyt eikä kovinkaan hapokas. Yleisvaikutelma oli mukava ja kesäinen, sopivan viileänä tämä viini sopisi mainiosti kauniiseen kesäpäivään.

Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sen jälkeen ceviche ja chorizo. Muuten viini voisi sopia vaikkapa mausteisen thairuoan kanssa.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki - tai jos viimeistä viiniä ei lasketa, Torrontés oli Marjutin suosikki.

Santa Julia Orgánica Viognier 2017
Mendoza, Argentiina; Viognier; 9,98 €

Illan toisen valkoviinin ujossa tuoksussa oli öljyinen vivahde, persikkaista hedelmäisyyttä, sitrusta ja kukkaisuutta. Viinin maku oli hedelmäinen ja maukas, mutta ei kovinkaan hapokas. Suutuntuma oli öljyinen. Hyvällä perusviinillä on mainio hinta-laatusuhde. Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sitten ceviche ja chorzo - sama järjestys päti myös loppujen viinien kanssa.

Luomu-viognier voisi myös sopia mausteisen ruoan kanssa tai vaikkapa erilaisten merenelävien seuraksi. Se oli seurueestamme yhden suosikki.

Trapiche Malbec Bonarda Oak Cask 2015
Mendoza, Argentiina; Malbec, Bonarda; 9,52 €

Muutaman vuoden takaa Mikä viini! -tapahtumista ja Malbec World Daysta entuudestaan tuttu viini oli juuri sellainen kuin muistinkin. Sen tuoksu oli makean marjainen ja pehmeän mausteinen, lisäksi siinä oli aavistus nahkaa. Viinin maku oli myös mehumainen eikä kovinkaan tanniininen. Malbec Bonarda Oak Cask ei ole mikään suuri ja haastava viini, mutta ei sen tarvitsekaan olla, sen sijaan se on helppo arkiviini, jolla on hyvä hinta-laatusuhde.


Kaiken Estate Malbec 2017
Mendoza, Argentiina; Malbec; 10,98 €

Myös Kaikenin eri malbecit ovat entuudestaan tuttuja, tämänkin viinin paria vuosikertaa olemme maistaneet aiemmin, samoin Ultra Malbecia. Toisaalta tämä viini ei ollut tuoreessa muistissa, joten oli kiinnostavaa palata sen pariin.

Perusmalbecin tuoksussa oli tummia marjoja, kuten boysenmarjaa ja karhunvatukkaa, kirsikkaa, mausteita ja tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Viinin maku oli kuivempi kuin tuoksu, mutta samalla tavalla marjainen ja pehmeä. Tanniinit tuntuivat vasta jälkimaussa. Kaiken Estate Malbec oli helppoa ja miellyttävää juotavaa niin kuin malbecit yleensä ovat.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki.

Kaiken (tai caiquén) on muuten villihanhi, joka lentää Andien vuoriston yli Chilen ja Argentiinan välillä - aivan kuin Kaikenin viinintekijä, joka perusti ensin Chileen Bodega Montesin viinitilan ja asettui sen jälkeen Argentiinan Mendozaan.

Catena Zapata Nicolás 2008
65 % Malbec, 35 % Cabernet Sauvignon; Uniq Drinksin viinikellarista

Illan viimeinen viini oli yllätys Uniq Drinksin viinikellarista - ja oikein herkullinen yllätys, sillä Catena Zapatan malbecit ovat aina olleet hyviä. Viinin tuoksu oli malbeceille tuttuun tapaan makean marjainen, tummien marjojen ja luumun lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja suklaata. Viinin runsas ja täyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, tanniinit olivat samettisen pehmeät.

Tämä oli Marjutin ykkössuosikki ja seurueestamme kahden suosikki.

16. maaliskuuta 2019

Maaliskuun kuukauden klassikko: oopperaleipä, Pinot Noir ja porter

Maaliskuun kuukauden klassikkona on tukholmalaisen Operakällaren-ravintolan kokin Tore Wretmanin 1950-luvulla kehittämä oopperaleipä: paahtoleipäviipaleen, jauhelihapihvin ja paistetun kananmunan yhdistelmä erilaisine höysteineen on yksinkertainen, mutta toimiva.


Pisano Río de los Pájaros Pinot Noir 2016
Progreso, Uruguay; 100 % Pinot Noir; 13,99 €
Tuottaja Cesar Pisano
Etiketin mukaan heijastelee maaperää ja ilmastoa
Rypäleen mukaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Uruguaylainen pinot noir oli meille uusi tuttavuus, joten otimme riskin ja päätimme kokeilla, kuinka se toimii oopperaleivän kanssa. Annoksessa on mukana paljon viinin kannalta haasteellisia elementtejä: punasipulia, etikkakurkkuja, kananmunaa ja tomaattia, joten valinta olisi voinut mennä pahasti pieleen. Toisaalta oletimme, että viinin hapokkuus ja hedelmäisyys saattaisivat toimia ruoan kanssa.

Viinin tuoksussa on pinot noirille tyypillisiä kirpeitä punaisia marjoja, kuten karpaloa, kirsikkaa ja punaherukkaa, sekä savua ja hieman yrttejä. Savu ja punaiset marjat maistuvat myös maussa. Viini on hapokas ja keskitäyteläinen, hitusen pippurinen ja mukavan hedelmäinen, mutta onneksi ei kuitenkaan hillomaisen makea. Tanniinit tuntuvat lopussa ja jälkimaku taittuu bitteriseen suuntaan. Pitkän ilmaantumisen myötä viinin marjaisuus muuttuu kypsemmäksi ja aromeihin ilmaantuu mustaherukkaa sekä aavistus viikunaa.

Arvauksemme kannatti: hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä ansiosta viini toimi ruoan kanssa. Se ei pahemmin hätkähtänyt tomaattien hapokkuuden, sipulin tai kananmunan edessä, komppasi jauhelihapihviä oikein hyvin ja taittoi paistetun leivän rasvaisuutta. Ei se aivan napakymppi ollut, mutta varsin passeli.



Koff Porter
Suomi; porter, 7,2 %, 39 EBU, kantavierre 17.5 °P; 3,22 €
Tuottaja Sinebrychoff
Valmistajan mukaan paahtuneisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa
Oluttyypin mukaan kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta

Koff Porter valikoitui olueksi, koska se on myös klassikko ja sitä käytetään usein tuhtien liharuokien marinadeissa sekä antamassa pataruoille makua.

Sysimustan oluen tuoksussa on paahteisuutta, lakritsaa, kahvia ja hieman luumuista makeutta. Maussa on paahteista mallasta, kahvia, luumua ja ruisleipää.

Olut sopi täydellisesti yhteen oopperaleivän kanssa. Sen paahteisuus täydensi paistetun lihan ja kananmunan sekä paahdetun leivän aromeja, ja samalla oluen kahvinen kitkeryys tasapainotti ruoan rasvaisuutta. Yhdistelmää voi kuvata Spinal Tapin sanoilla This one goes to eleven.


Reseptit 


Oopperaleipä (6 kpl)

6 siivua paahtoleipää
600 g naudan paistijauhelihaa
7 kananmunaa (1 taikinaan, 6 paistetaan erikseen)
suolaa, pippuria, savupaprikaa

Lisukkeiksi esimerkiksi salaattia, kirsikkatomaattia, suolakurkkua, paistettua punasipulia (tai marinoitua punasipulia)
Salaatin sinappikastike esim. Marttojen ohjetta mukaillen Dijon-sinapista, oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista ja sokerista

Sekoita jauhelihaan yksi kananmuna ja mausta suolalla, pippurilla ja savupaprikalla. Muotoile taikina pihveiksi ja paista. Paista kananmunat ja punasipulisuikaleet. Pidä pihvit ja kananmunat lämpimässä ja paista lopuksi paahtoleipäviipaleet jauhelihapihveistä irronneessa rasvassa. Kokoa leivät, tarjoa lisukkeena salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja suolakurkkuviipaleita.

Testaa myös tämä: voitele leipä sinappikastikkeella ja päällystä salaatilla ennen kuin kasaat sen päälle jauhelihapihvin ja kananmunan.

14. maaliskuuta 2019

Smokers x Bryggeri 6.3.2019

Sellon Smokers Beer & BBQ järjesti 4.3 tastingin, jossa maisteltiin Bryggeri Helsingin oluita panimon edustajan Jarkko Ikosen sekä Smokersin edustajan JP Matilaisen johdolla.

Smokersin keittiöpäällikkö Kimmo Tero oli laatinut oluiden seuraksi neljän maun tasting-lautasen, jolla oli vuohenjuustosalaattia, Soft Shell Taco savustetulla nieriällä, Black Pepper Brisket ja Magic Dust -porsaan ribsit, jälkiruoaksi oli vielä savustout-siirapilla maustettu suklaafondant. Tastingin hinta oli 28 €.


Ensimmäinen olut Bryggeri Test Brew #003 Bohemian Raspberry Gose (4,3 %) oli maustettu mustikalla, vadelmalla ja vuorisuolalla. Tuoksua ja makua hallitsi mehevä marjaisuus, suola maistui lähinnä jälkimaussa. Oluen happamuus oli lempeää, joten se oli helppoa juotavaa ja sitä mainostettiinkin oluena ihmisille, jotka eivät pidä oluesta. Olut oli parhaimmillaan sellaisenaan, se ei ollut varsinainen ruokaolut. Se oli Marjutin suosikki illan oluista.  

Bohemian Raspberry Gose on Bryggerin ensimmäinen hapanolut. Nimen numero 003 tarkoittaa, että kyseessä on Bryggerin kolmas tuhannen litran tankissa tehty kokeiluolut. Jatkossa tällaisia kokeilueriä on tulossa lisää ja joku niistä saattaa päätyä vakiovalikoimaankin. Nimensä olut sai mustikka-vadelmahillosta eli kuningatarhillosta erääseen kaikkien aikojen suurimpaan rockyhtyeeseen kulkeneiden assosiaatioiden kautta.

Kiinanruusu- eli hibiscusteellä ja rypälemehutiivisteellä maustettu sekä osittain valkoviinihiivalla käytetty Bryggeri Rosé (erikoisolut; 8,8 %) oli kauniin punertavan värinen ja aromeiltaan hapokas, mansikkainen, greippinen ja marjainen. Olut lanseerattiin vuonna 2016, jolloin se herätti jonkin verran pöhinää - ja olihan se edelleen maukasta ja pöhinän arvoista.

Jussin mielestä Bryggeri Rosé muistutti hedelmäistä belgiolutta, Marjutia taas miellytti sen pieni happamuus. Olut oli viinimäinen, ja kuohuviinilasi toi vielä normituoppia tai -lasia juhlavamman fiiliksen.

Maistelulautasen vuohenjuusto oli maultaan jo valmiiksi mietoa ja olut pehmensi sitä entisestään, joten makuyhdistelmäkin toimi hyvin.



Loput illan oluet olivatkin taattua klassikkolaatua. Spezial (savuolut; 5,2 %) oli aromeiltaan kevyen savuinen ja maltainen. Savuisuus on miedompaa kuin esimerkiksi Schlenkerla Rauchbierissä. Hieman tulisten ribsien ja murean brisketin kanssa olut sopi hyvin. Nieriän kanssa se ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä yhdistelmä, sillä oluen ja nieriän savuisuudet tuntuivat hieman neutralisoivan toisiaan sen sijaan, että olisivat tuoneet yhdistelmään jotain lisää.

Appelsiininen, hedelmäinen, karamellinen ja hieman havuinen Bryggeri IPA (5,5 %) kävi liharuokien ja lohen kanssa, mutta ei vuohenjuuston kanssa. Jälkimaun greippisyys huuhtoi mukavasti suusta ruoan rasvaisuutta. Marjutin mielestä olut oli yllättävän vähän gyyh IPA:ksi eli katkeruutta ei ollut kovin paljon, ruokajuomana se oli jo melkein miellyttävä.

Paahteinen, kahvinen, ruisleipäinen ja hieman viikunainen Bryggeri Dunkel (5,3 %) oli tastingin yleisolut, joka sopi kaikkien ruokien kanssa. Jos et osaa päättää, mitä olutta joisit ruoan kanssa, kokeile Dunkelia.



Viimeinen olut Sofia Imperial Stout (9 %) oli tuoksultaan paahteinen, vaniljainen ja luumuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi siirappisuutta ja kahvisuutta, joten se sopi hyvin jälkiruoan kanssa. Ratebeerin mukaan Sofia on tällä hetkellä Suomen neljänneksi paras olut. Sijoitus on ansaittu, sillä olut oli todella hyvää ja se oli myös Jussin suosikki tastingin oluista.

Seuraava tasting Smokersissa on 8.5., jolloin iltaa isännöi Olarin panimo. Bryggeri-tastingin oluet ja ruoat olivat erinomaisia, joten mekin tulemme paikalle - Marjut ihan pelkästään maistelulautasen takia.

12. maaliskuuta 2019

Helsinki Drink Festival 2019


Helsinki Drink Festival järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 1.-2.3.2019. Kävimme paikalla lauantaina. Kaikki drinkit maksoivat 5 € ja sisäänpääsy oli 10 € (sisälsi narikan), joten tapahtuma oli erittäin lompakkoystävällinen. Maksaminen hoitui tuttuun tapaan Seamchip-kortilla.

Yläkuvassa ovat aloitusdrinkkimme, St-Germain-seljankukkalikööristä tehdyt Marjutin The Parisien Daiquiri (St-Germain, Bacardi, limemehu, sokerisiirappi) ja Jussin St-Germain Tonic (St-Germain, kuiva vermutti, tonic). Marjut on viime aikoina tykästynyt kovasti seljankukkaan ja saattaa olla, että ensi kesän drinksu on St-Germain Spritz viime kesän Aperol Spritzin tapaan.

Home Bar



Ei tapahtuma pelkkää valmiiden drinksujen siemailua ollut. Lavalla olleessa Home Barissa rullasi noin puolen tunnin mittaisia drinkkityöpajoja, joissa pääsi opettelemaan drinkin valmistusta ammattilaisen ohjauksessa. Tarkempaa drinkkilistaa ei kuitenkaan tainnut olla missään (tai emme ainakaan huomanneet) eli seuraavan työpajan drinkki oli aina pieni arvoitus. Itse menimme paikalle sattumanvaraisesti varaamaan paikat seuraavaan vapaaseen sessioon ja päädyimme valmistamaan Gin Basil Smashin Tanqueray-ginistä.


Gin Basil Smash

3 cl sitruunamehua
2 cl sokerisiirappia
4 cl giniä
noin 6 basilikanlehteä drinkin mausteeksi + yksi lehti koristeeksi
jäitä

Ravista aineet jäiden kanssa sekaisin. Siivilöi lasiin, lisää jäitä ja koristele basilikanlehdellä.

Yläkerta - drinkkibaarit ja ravintolat


Kämp! Palace! Grotesk! Goldfish! Missä muualla pääsee maistamaan huippubaarien ja -ravintoloiden drinkkejä vitosella? Suuntasimmekin Home Bar -treenin jälkeen yläkertaan ammattilaisten pariin.


Ensimmäisenä päädyimme Palacen tiskille ja työnjako oli selvä: Jussi tilasi Old Fashionedin (The Macallan Double Cask 12 yo, angostuuraa, sokerisiirappia, soodavettä), Marjut taas Yaman (Roku Gin, inkivääri, sencha, macha, yuzu ja tonic). Yama oli oikein hyvä ja raikas, tosin pikku hiljaa Marjutin alkoi parin ginipohjaisen drinkin jälkeen tehdä mieli muutakin. Old Fashionedissä angostuuran katkero tasapainotti mukavasti viskin makeaa aromimaailmaa.


Siispä naapurihuoneeseen ja Kämp Collection Hotelsin tiskille: Aperol Belliniä ei tarvinnut kauan pohtia (G.H. Mummin samppanjaa, Aperolia, rooibosta, valkoista persikkaa) eikä katua valintaa. Jussi taas halusi "jotain makeaa", joten lasiin päätyi suosituksesta Hotel Havenin listalta varsin paksu Chuck. E. Cheeze (rommia, valkosuklaa-agavea ja vadelmaa). Makeutta oli kieltämättä tarpeeksi. Täytyy vielä sanoa, että palvelu oli loistavaa, Marjut tunsi olonsa hetken aika prinsessaksi drinkkejä hakiessaan.


Pienen luksuselämähetken jälkeen siirryimme erilaisiin tunnelmiin: Marjut arpoi Bar Cónin tiskiltä Sangre de Pedron (Bulleit Bourbon, PX Sherry,  veriappelsiini, punajuuri) ja Jussi taas Cartel Roomin tiskiltä Mexican Mulen (Olmeca Altos, inkivääriolut, chili, lime). Myönnetään, että loistavalla ja tyylikkäällä palvelulla meidät saa puolelleen, mutta niin saa myös ilmaisilla nachoilla... Olemme helppoja varsinkin, kun tarjolla on guacamolea.

Vaikka Meksikon muulin chili ei juurikaan potkinut, niin muuten tequila-pohjainen drinkki maistui hyvin nachojen kanssa. Samoin PX-sherryn makeus sai Sangre de Pedron bourbonistakin varsin juotavaa, vaikkakin pieni tequila-kateus nosti päätään.


Yläkerrasta Jussi testasi vielä Groteskin Holy Smoken (Lagavulin 16 yo, Cocchi Torino, chocolate bitters) ja Marjut Goldfishin Goldfish Punchin (Absolut, becherovka, mango). Goldfish Punch oli melkoinen mangosmoothie. Holy Smoke oli taas nimensä mukaan savuinen, ja sen suklaakatkerot tuntuivat jälkimaussa. Lisäpisteitä juoma saa eeppisen kokoisesta jääpalasta.

Alakerta - maahantuojat, tuottajat



Marjut tilasi Kyrö Distilleryn tiskillä raikkaan Pale & Lemonaden (Kyrö Pale Rye Bitter, sitruunalimonadi, sitruuna), joka tuli söpössä purkissa. Jussi päätti kokeilla, onko konjakkipohjaisista drinkeistä mihinkään ja päätyi Monnet Cognacin tiskillä Sazeraciin (V.S.O.P. ja X.O.-konjakkia, katkeroita, sokerisiirappia, lasi huuhtaistaan absinttitipalla). Konjakin ja katkeron yhdistelmä toimi hyvin, absinttia ei maussa juurikaan ollut.


Viskidrinkkejä oli myös alakerrassa: Jussi tilasi Naked Grousen tiskillä vanhan kunnon Whisky Sourin. Marjut ei voinut vastustaa Russki Standardia eikä Russian Mulea (vaikka drinkkiin ei tainnutkaan päätyä Platinumia). Naked Grouse toi Whisky Souriin makean hedelmäisen vivahteen, Russian Mule taas oli hieman pliisu ja olisi ehkä kaivannut hieman lisää inkiväärin ja limen potkua.


Jussin mielestä alakerran paras drinkki oli Plantation Rumin tiskin Champagne Colada (Plantation Pineapple, kookossorbetti, ananasmehu, sitruuna, Leclerc-Briant -samppanja). Kuiva ja hapokas samppanja toimi hyvin vastaparina kookoksen makeudelle.

Samaan aikaan myös Marjut päätyi rommipohjaiseen drinkkiin, Rhum Negrita -rommista tehtyyn Old Fashionediin. Ei huono sekään.


Alakerran mielenkiintoisin drinkki Marjutin mielestä oli Koskenkorvan tiskillä ollut White Rabbit's Breakfast, tosin se ei selvinnyt, oliko kyseessä Ihmemaan Liisan kani vaiko mahdollisesti Jefferson Airplanen valkoinen jänis - vai ehkä The Matrixin jänis... Bloody Mary -henkisessä drinkissä oli vodkan lisäksi porkkanamehua (koska tomaattimehu on kuulemma monien mielestä pahaa), appelsiinimehua, sitruunamehua, sokerisiirappia, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, valkoista balsamiviinietikkaa, suolaa ja pippuria. Se oli varsin ruokaisa ja hyvin mielenkiintoinen. Melkein teki mieli hakea (kuulemma tapahtuman paras - ja ainoa) Bloody Mary viereen vertailun vuoksi.

Jussin Lignell & Piispasen upouudesta Metsä Ginistä tehty Lingonberry Bramble (Metsä Gin, Gustav Lingonberry Liqueur, sitruunamehu, greippikatkero, lime) oli hyvin metsäinen, sen aromeissa oli katajanmarjaa, havua ja puolukkaa.


Summa summarum


Hieno tapahtuma! Miksi emme käyneet täällä jo viime vuonna?

Drinkkitarjonta oli monipuolista, tosin melko pitkälti klassikoihin pohjautuvaa, mutta kaikkia ei todellakaan ehtinyt testata, vaikka drinkkien koko olikin kohtuullinen. Home Bar oli kiinnostava, siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Myös ruokatarjonta oli hyvää. Jussi söi Groteskin sliderin ja Marjut The Bull and the Firmin keltajuuririsoton, joiden kanssa sai myös Brooklyn Breweryn (vapauttavan) oluen tai Soil Wine Groupin viinejä. Hieman jäimme katselemaan myös Groteskin leikkelelautasta sillä silmällä, mutta emme sortuneet. Ensi vuonna uudestaan!

9. maaliskuuta 2019

Kaiken Ultra Malbec 2013


Kaiken Ultra Malbec 2013
Mendoza, Argentiina; 100 % Malbec; 14,30 € Viking Linella vuonna 2016

Tuottaja Kaiken Wines

Etiketin mukaan tuoksussa orvokkia ja suklaata, silkkiset tanniinit, maussa viipyilevää punaista marjaa ja mustikkaa

Rypäleen mukaan
Malbec: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa, orvokkia ja jopa tammea, mustapippuria

Ruokana tacot

Lyhyesti: kypsän marjainen ja pehmeän tanniininen malbec

Kommentit

M: Tummanpunaisen, läpinäkymättömän viinin tuoksussa on mausteita, tummaa suklaata sekä tummia marjoja ja aavistus tupakkaa ja vaniljaa. Täyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla kypsän marjaisena ja mausteisena. Viinin tanniinit ovat pehmeät, mutta tuntuvat pitkään ja kuivattavat suuta. Jälkimaussa on tummia marjoja ja kahvia. Yleisvaikutelma on mehevän marjainen, mutta kuitenkin ryhdikäs.

Tortillojen kanssa Kaiken Ultra Malbec sopi hyvin, se ei vierastanut tomaattia, sipulia tai chiliäkään. Ilmaantuminen pehmensi viinin makua ja loppu maistui ruoan jälkeen sellaisenaan, vaikka varsinainen seurusteluviini se ei ole. Ruokaviininä se on loistava, runsas ja maukas uuden maailman Malbec, joka ei kuitenkaan sorru liialliseen makeaan hillomaisuuteen. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tumman purppuraisen viinin tuoksussa on kypsää, tummaa marjaa, karhunvatukkaa, luumua, kahvia ja hieman pippuria. Täyteläinen, pehmeän tanniininen maku on kuningatarhilloinen, karhunvatukkainen, kahvinen ja aavistuksen tamminen. Yrttisyys ja kirsikkaisuus pehmentävät mukavasti pippurista jälkimakua. Viini kaipaa ehdottomasti seurakseen ruokaa.

Tortillojen kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi myös sipulille sekä chilille. Viini olisi täydellinen valinta grillatulle lihalle tai entrecotelle. Todella mahtava Malbec saa arvosanakseen ++. Ainoa negatiivinen asia viinissä on se, ettei tätä tullut aikanaan ostettua varastoon useampaa pulloa.

7. maaliskuuta 2019

Ravintola Basen olutklubi 4.3.2019: Fat Lizard Brewing

Ravintola Basen olutklubi kokoontui 4.3., ja paikalle meni Jussi. Iltaa isännöi tällä kertaa Fat Lizard Brewing co. 25 € hintaan sisältyi viisi olutta ja maistelulautanen, jossa oli appenzelleriä, brietä, chorizoa ja mutakakkua. Fat Lizardin oluet olivat etukäteen tuttuja, mutta edellisestä tastingista on jo pari vuotta.


Ensimmäinen olut oli Ankle Slapper Surf Ale (5,2 %; gluteeniton), jonka nimi tarkoittaa niin pientä aallokkoa, että surffaamisen sijaan on parempi vain juoda olutta rannalla. Kyseessä on Fat Lizardin historian kolmas olut, joka kehitettiin kesällä 2015. Ennen nelosoluen vapauttamista tästä oli tarjolla 4,7 % versio. Oluen tuoksu oli trooppisen hedelmäinen ja hieman greippinen. Karamellisessa maussa oli tuoksun aromien lisäksi appelsiinia. Appenzeller ja chorizo kävivät oluen kanssa hyvin, brie taas ei. Mainio kesäolut.

Tastingissä ollut olut oli purkitettu 11.2. Fat Lizardin mukaan heidän oluensa tulisi nauttia tuoreena, mieluiten 90 päivän kuluessa purkituksesta ja maksimissaan 9 kuukauden kuluttua. Olut ei sinänsä mene purkissa pilalle, mutta aromit saattavat laimentua. Fat Lizard käyttää tölkkejä pullojen sijaan, koska tölkissä olut on parhaiten suojassa maun tuhoavalta auringonvalolta. Tietyissä brändeissä kuten Solissa ja Coronassa "auringon maku" kuuluu asiaan, minkä vuoksi kyseiset oluet pakataan läpinäkyviin pulloihin. Auringon vaikutusta voi kokeilla itse jättämällä oluen tuopissa auringonpaisteeseen. Tällä lailla saa kuulemma "Koffista Coronaa 10 minuutissa".

Toinen olut oli Track Day Session IPA (4,9 %; gluteeniton). Sen tuoksussa oli greippiä, trooppista hedelmää, mangoa, ananasta, appelsiininkuorta ja aavistus multaisuutta. Keskikatkera maku toisti tuoksun aromeja jälkimaun ollessa greippinen ja sitruksinen. Appenzeller ja chorizo kävivät tämänkin oluen kanssa hyvin, mutta brie ei. Track Day IPA voitti vuonna 2016 Suomen Paras Olut -kilpailun amerikkalaistyylisten oluiden sarjan. Olutta oli tuohon aikaan saatavilla vain kegissä, joten sitä vietiin kilpailuun Lidlin sinisissä kivennäisvesipulloissa.


Seuraavana oli vuorossa Arctic Fuel IPA (7,3%; gluteeniton). Sen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, greippiä, karamellia ja punaherukkaa. Katkera maku oli greippinen, appelsiinin ja yrttinen. Oluessa käytetty Chico-hiiva tuo olueen määrittelemätöntä hedelmäisyyttä. Olut sopi appenzellerin, chorizon ja jopa brien kanssa. Arctic Fuelin ja suklaakakun yhdistelmä oli hieman outo, mutta silti hyvä.

Neljäs olut oli sahramilla ja ruokosokerilla maustettu Sweet Mary 390 Double IPA (8,3%; gluteeniton). Olut oli alun perin joululahja Fat Lizardin oluita myyville ravintoloille, mutta siitä tuli niin hyvää, että se otettiin pysyvään tuotantoon. Nimen numerosarja 390 viittaa Yhdysvaltojen poliisikoodeihin, joissa 390 tarkoittaa päihtynyttä henkilöä. Sekä tuoksussa että maussa oli mandariinia, appelsiinihilloa ja sitrusta. Olut sopi juustojen ja suklaakakun kanssa, mutta ei chorizon kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.

Viimeinen olut oli uutuus Slick Black Imperial Stout (9,3%). Sen tuoksussa oli vadelmaa, tummaa suklaata, kahvia ja lakritsaa. Hieman karvaassa maussa oli tuoksun aromien lisäksi punaherukkaa. Kokonaisuus oli yllättävän kevyt alkoholimäärään nähden. Olut sopi parhaiten appenzellerin ja suklaakakun kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.

Panimon tulevaisuuden suunnitelmista kerrottiin sen verran, että tulossa on pils ja Glims Wet Hop Alea on tarkoitus valmistaa tulevana syksynä suurempi määrä. Tätä varten on tarkoituksena pystyttää oikea humalaviljelmä.

Basen seuraava olutklubi on puolestaan 1.4.2019.

5. maaliskuuta 2019

Weingut Steininger -illallinen Sue Ellenissä 27.2.2019

Jos muistellaan ensin menneitä, niin puolitoista vuotta sitten itävaltalaisen Weingut Steiningerin viinitalon viinit miellyttivät meitä suuresti Lasipalatsissa kuohuviini-illallisella, ja iloksemme pääsimme tutustumaan niihin myös Old World Wines -tapahtumassa. Kun meille äskettäin tarjoutui mahdollisuus osallistua Steiningerin viinintekijäillalliselle Sue Ellenissä (43 €), ilmoittauduimme saman tien mukaan.



Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015

Alkumaljana tarjoiltiin Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015. Viini on kypsynyt 6-7 kk ajan akaasiatynnyreissä, ja sen uudelleenkorkitus on tehty jäädyttämättä pullon kaulaa, minkä ansiosta hiivasakka saadaan kokonaan pois ja viinin maku on raikas.

Luvatusti raikkaan ja hedelmäisen kuohuviinin tuoksussa oli makeita mausteita ja kypsää hedelmää, karviaista, valkoherukkaa ja ananasta. Puhdaspiirteisessä maussa säilyi tuoksusta tuttu mausteisuus, mutta hedelmäisyys kääntyi vihreän omenan ja päärynän suuntaan. Mukana oli myös Grüner Veltlinerille tuttua pippuria ja hapokkuutta. Kyllä tätä voisi kotiinkin ostaa, sen verran herkullisia nämä Grüner Veltliner -kuohuviinit ovat olleet.


Open bisquit
Paahdettua punajuurta, sydänsalaattia ja hapankermaa
Riesling Kamptal DAC 2018 (tankkinäyte)
Grüner Veltliner Ried Loisium 2017 1ötw Erste Lage Kamptal DAC

Alkuruokana oli open bisquit, jonka päällä oli paahdettua punajuurta ja hapankermaa. Skonssin tapainen pieni keksi/leipä oli pehmeä ja neutraali pohja punajuurelle - ja punajuuri taas oli herkullista varsinkin hapankerman kanssa. Aluksi harmitti hitusen, että alkuruokana ei ollut rapukakkua, mutta ensimmäisen suupalan jälkeen harmitus katosi kokonaan.

Alkuruoan seuraksi oli valittu kaksi valkoviiniä, joista Riesling 2018 oli aivan uuni... tai siis tankkituoretta, sillä sitä oli pullotettu pieni erä varta vasten tätä tilaisuutta varten (vuosikerta 2017 13,90 €). Toisena viininä tarjoiltu Grüner Veltliner Loisiumweingarten 2017 (kyllä, samalla viinillä on näköjään kaksi hieman eroavaa nimeä) antoi myös odottaa paljon: sen edellinen vuosikerta 2016 voitti viime vuonna Viini-lehden Vuoden valkoviinin palkinnon (18,48 €).

Rieslingin tuoksussa oli makeaa persikkaa ja ananasta sekä karviaisen kirpeyttä, jonkin verran mineraalisuutta ja häivähdys nokkosesta muistuttavaa yrttisyyttä. Viinin maku oli hapokas ja jatkoi tuoksusta tutulla linjalla. Viini oli nuori, mutta varsin luonteikas.

Grüner Veltliner Loisiumweingartenin hedelmäisessä tuoksussa oli kypsää omenaa ja päärynää, samoin maussa. Yleisvaikutelma oli pehmeämpi ja pyöreämpi kuin Rieslingin, vaikka hapokkuuttakin oli riittävästi. Suutuntuma oli öljyinen ja kohtalainen täyteläinen, mutta lempeän mausteisuuden seasta pippuria sai etsiä hetken aikaa ennen kuin sen löysi. Hieno viini tämäkin oli.

Molemmat viinit olivat maukkaita ja sopivat alkuruoan kanssa, mutta jos toinen pitäisi valita, niin Riesling miellytti aavistuksen enemmän.


Sue Ellen's Fish
Meribassia, grillattua sydänsalaattia ja sitruunavoita, sinisimpukkaa, savulla maustettu choron-kastike
Riesling Ried Steinhaus 2017 1ötw Erste Lage Kamptal DAC Reserve
Zweigelt 2016

Pääruokana olleen meribassin kanssa pääsimme kokeilemaan sekä valko- että punaviiniä. Meribassi ei ole kovinkaan voimakkaan makuinen kala, joten se ei kaipaa seurakseen vahvan makuisia viinejä - toisaalta choronkastike toi annokseen mausteisuutta ja hapokkuutta sekä tomaatit vielä hieman lisää hapokkuutta. Kalan alle piilotetut sinisimpukat olivat ihan kiva lisä, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Sen sijaan grillattu salaatti oli maukasta.

Riesling Ried Steinhaus 2017 (24,98 €) oli rapsakka ja aromaattinen. Sen tuoksussa tuntui omenaa, limeä ja trooppisia hedelmiä sekä hunajaa ja mineraalisuutta, samoin maussa. Aiempaan rieslingiin verrattuna se oli kuivempi ja hapokkaampi, ja olisi ollut mielenkiintoista maistaa molempia rinnakkain, mutta tietenkin se tuli mieleen liian myöhään. Klassinen riesling oli pirteä ja oikein miellyttävä.

Zweigelt (17,98 €) tarjosi pinotnoirmaisesti punaisia marjoja, karpaloa, viinimarjaa ja kirsikkaa sekä vaniljaa, aavistuksen mustikkaa ja jopa mustetta. Viinin maku oli hapokas, kohtalaisen täyteläinen ja mehukas. Se sopisi nautiskeltavaksi sellaisenaankin, sillä tammikypsytyksestä tullut vaniljaisuus pehmensi mukavasti marjaista hapokkuutta.

Kahdesta eri tyylisestä viinistä oli hankala valita suosikkia, sillä molemmat maistuivat hyvin meribassin kanssa. Henkilökohtaiset mieltymykset painoivat taas vaakakupissa, sillä Marjutin mielestä Riesling toimi ehkä aavistuksen paremmin, Jussin mielestä taas Zweigelt.


Crème Brûlée
Crème brûlée ja vadelmasorbettia, passionhedelmää ja veriappelsiinia
Riesling Beerenauslese 2015

Jälkiruoka herätti hieman ristiriitaisia tunteita: crème brûlée oli herkullisen kermaista ja suussasulavaa, samoin vadelmasorbetti oli herkullisen marjaista ja kirpeää. Yhdessä ne eivät kuitenkaan täydentäneet toisiaan edes veriappelsiinin tai passionhedelmän avulla niin, että 1+1 olisi ollut 3. Hyvää jälkiruoka kuitenkin oli, vaikka ei täydellistä makujen harmoniaa.

Jälkiruokaviini oli odotetusti makeaa nektaria (sokeria 110 g/l): hunajaa, aprikoosia, persikkaa sekä hieman pähkinää. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä - ja kyllähän se jälkiruoan kanssa sopi, koskapa makeat herkut eivät meille maistuisi?



Kraftvoll

Bonuksena meille tarjoiltiin vielä kuusi kuukautta sitten myyntiin tullutta Kraftvollia. Se on portviinistä inspiraationsa saanut väkevöity viini: vuoden 2013 Grüner Veltliner -viiniin sekoitettiin vuoden 2010 Weinbrandia (eli paikallista brandya) ja sekoitus sai sen jälkeen kypsyä tammitynnyreissä. Juomassa on alkoholia 18,5 % ja sokeria 72 g/l.

Kraftvoll oli varsin mielenkiintoinen: sen tuoksussa oli Grüner Veltlinerin aromeja sekä hunajaa ja luumua, mutta maku oli kevyt, hedelmäinen ja vaniljainen. Jos portviini tuntuu liian raskaalta, tämä voisi olla hyvä digestiivi tai jälkiruokien seuralainen sen sijaan.

2. maaliskuuta 2019

Laskiaispulla ja olut


Huomenna on laskiaissunnuntai, joten taas on se aika, kun kansa jakautuu kahtia perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä: hillo vai mantelimassa?

Mantelimassa on perinteinen ruotsalainen laskiaispullien täyte, joka köyhässä Suomessa korvattiin hillolla. Hyvän makunsa ansiosta hillo säilyi täytteenä, mutta siitä voidaan kehittää edelleen uusi kiista: mansikkaa vai vadelmaa? (Lisää aiheesta Helsingin Sanomissa)

Vuosi sitten testasimme runebergintorttuja ja olutta ja nyt päätimme testata, kuinka olut sopii laskiaispullien seuraksi. Koska edustamme molemmat hillopullakoulukuntaa, valinta oli helppo: nappasimme kaupasta mukaan Leivon leipomon mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytettyjä pullia.



Oluiksi Marjut valitsi melko ennalta-arvattavasti Oud Beersel Framboisen ja Jussi Pyynikin Milk Stoutin.

Oud Beersel Framboise
5,0 %; 8,20 € Olarin panimon kauppa

Oud Beersel Framboise on nimensä mukaisesti vadelmainen ja melkein harmittaa, ettei kaupasta tullut sittenkin ostettua vadelmahillolla täytettyä laskiaispullaa. Oluen valmistuksessa on käytetty 220 g vadelmia ja 50 g hapankirsikoita litraa kohden, joten ei ihme, että sen maku on runsaan marjainen. Lambicin happamuus komppaa hyvin vadelmaisuutta ja pientä kirsikkaisuutta. Olut on varsinkin sopivan viileänä helppoa juotavaa eikä pahemmin haasta happamuudellaan, ennemminkin se kosiskelee vadelmaisuudellaan.

Laskiaispullaa haukatessa arveluttaa ensin, onko miedosti hapan marjaolut sittenkään sopiva valinta rasvaisen kermavaahdon kanssa, mutta aavistukset osoittautuvat vääriksi. Pullan ja sen päällä olevan sokerin, mansikkahillon ja kermavaahdon yhdistelmä sopii oikeastaan aika hyvin yhteen oluen kanssa. Voisi tätä olutta juoda ihan vain pullan kanssakin... Tai ehkä lettujen ja hillon kanssa. Tai sellaisenaan. Yhdistelmä toimii joka tapauksessa. Ei olut ja pulla kunnon pullakahveja korvaa, mutta makean nälkään se kelpaa kyllä.

Pyynikin Milk Stout
4,2 %; 3,10 € Sellon Citymarket

Stoutin aromeissa on usein paahteisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa. Oluthiiva ei pysty hyödyntämään milk stoutiin lisättyä laktoosia käymisessä, joten se jää olueen antamaan makeutta. Näin ollen milk stoutin voisi olettaa sopivan hyvin laskiaispullan kanssa.

Pyynikin Milk Stout on väriltään lähes mustaa ja beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti. Tuoksussa on kahvia, lakritsaa, paahteisuutta ja vaniljaa. Makua hallitsevat paahteisuus ja kahvi, joita laktoosin makeus tasapainottaa. Jälkimaussa on näiden aromien lisäksi hieman vaniljaa. Kokonaisuus on kevyt. Erinomainen olut, joten ei ole ihme, että se voitti World Beer Awards 2018 -kilpailussa maailman parhaan Milk Stoutin tittelin.

Pyynikin Milk Stout kävi hyvin laskiaispullan seuraksi, kuten etukäteen arvelinkin. Makeahkon oluen ja makean laskiaispullan yhdistelmä ei ehkä miellytä kaikkia, mutta kaltaiseni sokeriporsas tykkäsi. Milk stoutin sijaan laskiaispullan kanssa voi kokeilla myös kahvisempaa stoutia.

28. helmikuuta 2019

Pienpanimoiden taidonnäytteet Alkon mediapruuvissa 15.2.2019

Alkon mediapruuvissa oli tarjolla laaja kattaus oluita, joiden teemana oli pienpanimoiden taidonnäytteet. Jussi raportoi pruuvikokemukset.


Aloitetaan pruuvin kolmesta parhaasta oluesta, jotka olivat kaikki stouteja. Ruosniemen Vuorineuvos Salted Caramel Stout (9,5 %; 5,41 €) oli aromeiltaan merisuolainen, toffeinen, vaniljainen ja paahteinen. Makeassa maussa oli toffeen ja viikunan lisäksi myös hieman mansikkahilloa. Paahteisuus ja suola tasapainottivat makeutta mukavasti.

Humaloven ja englantilaisen Atom Beersin yhteistyöolut Humalove & Atom Virgo Mexican Spiced Double Stout (8,0 %, 6,42 €) oli Vuorineuvosta mausteisempi, sen aromeissa oli kahvin ja vaniljan lisäksi chiliä ja kardemummaa. Mausteisuus pysyi kuitenkin kohtuuden rajoissa ja chilistä tuli miellyttävä, lämmin jälkimaku.

Mufloni Kauramoottori Imperial Oatmeal Stout (10 %; 4,88 €) oli kahvinen, paahteinen, luumuinen, hieman lakritsainen ja maitoinen. Maku oli täyteläinen ja jälkimaku kääntyi lakritsan suuntaan muiden aromien jäädessä taustalle. Olut ei ollut yhtä intensiivinen kuin kaksi edellistä, mutta silti oikein maukas.


Malmgård Vintage Imperial Stout (9,2 %; 5,91 €) oli tuoksultaan paahteinen, ruisleipäinen ja kahvinen. Tuoksu oli näistä aromeista huolimatta melko mieto. Makeassa maussa oli kahvin lisäksi yrttisyyttä, luumua ja viikunaa. Muuten hyvä olut kaipaisi kuitenkin jonkinlaista lisäpotkua.

Mustan Virran Tott Double IPA (8,5 %; 3,99 €) oli aromeiltaan pähkinäinen, trooppisen hedelmäinen, havuinen ja kevyen greippinen. Maku kallistui enemmän katkeruuden kuin hedelmäisyyden suuntaan. Oikein hyvä tupla-IPA.

Maku West Coast IPA (6,4 %; 3,99 €) tarjosi tuoksussaan trooppista hedelmää, keksiä ja sitrusta. Maku oli puolestaan appelsiininen, havuinen ja hieman sitruksinen. Katkeruutta on 90 EBU:n verran eli kymenlaaksolaisittain ilmaistuna olut on katkeraa kuin elämä. Tämä toimii varmasti IPA:n ystäville.


Fiskarsin Will O' Wisp Wild Berry Sour (5,2 %; 4,63 €) oli hyvin marjainen. Tuoksussa ja maussa oli ruusunmarjaa ja vadelmaa jälkimaun ollessa karpaloinen. Marjojen lisäksi aromeissa oli mallasta, greippiä ja yrttisyyttä. En ole kovin suuri hapanoluiden ystävä, mutta pidin tästä. Vannoutuneet hapanoluiden ystävät sen sijaan saattavat pitää tätä liian laimeana.

Kakola Lauha Imperial Stout (9,0 %; 7,31 €) on Kakola Brewing Companyn ensimmäinen maanlaajuisesti saatavilla oleva olut. Aromeiltaan olut oli rukiinen, kahvinen, kinuskinen ja tumman suklainen. Ehkä pitää kesällä ottaa juna Turkuun ja käydä tutustumassa panimon tuotteisiin tarkemmin.

Kuivahumaloitu Suomenlinnan Wrede Brown Ale (6,5 %; 4,53 €) tarjosi tuoksussaan oli mallasta, pähkinää, toffeeta ja viikunaa. Katkerahkossa maussa oli myös hieman siirappisuutta. Nimensä olut on saanut Fabian Casimir Wredeltä, joka oli Suomenlinnan päämajamestariluutnantti 1700-luvulla. Pidin paljon.

26. helmikuuta 2019

Alsacen viininäyttely 6.2.2019

Conseil Interprofessionel des Vins d'Alsace ja Sopexa järjestivät 13. Alsacen viininäyttelyn ravintola Sipulin talvipuutarhassa 6.2.2019. Saimme kutsun viiniklubilaisten osuuteen (10 €).

Tänä vuonna osallistuimme tapahtumaan ison porukan kanssa, mutta luonnollisesti se hajaantui ja niin myös mekin: Marjut oli lupautunut opastamaan muutamaa aloittelijaa, kun taas Jussi vietti aikaa kokeneen viiniharrastajan seurassa. Mitä viininäyttelystä sai irti eri näkökulmista?


Marjut: Tällainen viininäyttely on erinomainen tilaisuus viedä ihmiset mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustuttaa heidät uusiin viineihin. Kahta ihmistä lupasin pitää (vertauskuvallisesti) kädestä: toinen oli vannoutunut punaviinien ystävä ja halusi aiemmin punaviinisuosituksia jopa thairuoan seuraksi, toinen taas oli avoimin mielin mukana katsomassa, mitä uutta voisi oppia.

Kun viinit kuuluvat hintaan, ei lipukkeiden kanssa tarvitse taktikoida ja pohtia, miten saisi rahoilleen eniten vastinetta tai pelätä sitä, että tekisi virhehankinnan. Viinejä voi testailla avoimin mielin ja pyytää vain pienen tilkan kokeilua varten. Oli lasissa sitten omaan makuun sopivaa tai sopimatonta viiniä, sitä ei tarvitse lipittää loppuun, kun "siitä on kerran maksanutkin", vaan sen voi sylkeä, kipata loput pois ja siirtyä uuden viinin pariin.

Toisaalta viinejä on niin paljon, että runsaudenpula yllättää. Kaikkea ei todellakaan ennätä tai kannata maistaa, vaan viineihin on tutustuttava valikoiden.


Itse lähestyn tällaisia helposti hahmotettavan kokoisia tapahtumia seuraavasti (Viini ja ruoka -messut ovat vähän eri asia):
  1. Jos oheismateriaalia on, vilkaisen sen läpi ja katson näytteilleasettajat ja mahdolliset tärpit. Jos mahdollista, teen sen ennakkoon. (Nyt näytteilleasettajat oli kerrottu Facebookissa, mutta viinejä ei, mutta hyvin silläkin pääsi alkuun.)
  2. Teen kierroksen salissa ja katson, missä mitäkin on, missä on ruuhkaa ja missä on tyhjää.
  3. Kun kokonaiskuva on hahmottunut, lähden tärppien perään, tosin suunnitelmat muuttuvat usein lennosta ja improvisoimalla pärjää aina.

Tällä kertaa tutustumiskierros jäi lyhyeksi, sillä meitä aiemmin paikalle ehtinyt Jussi infosi, että salin perälle oli kätevästi katettu Riesling-pöytä, jossa pääsi tutustumaan 21 eri viiniin. Viinit alkoivat rutikuivasta ja loppuivat suhteellisen makeaan. Sinne siis laajentamaan seuralaisteni käsitystä risukoista!

Kaikkiin rieslingeihin emme ehtineet perehtyä, mutta hieman harppoen tehdyn vertailun perusteella pöydän ympärille vähitellen kertynyt entouragemme arvosti eniten makeammanpuoleisia viinejä. Marjutille jäivät parhaiten mieleen kaikkein kuivin Domaine Amélie & Charles Sparr Riesling Sentiment 2017 ja (muistaakseni) kaikkein makein Domaine Fernand Engel Praelatenberg de Kinzheim Grand Cru 2015, vaikka toki kaikki olivat mainioita. Mukana oli mm. Vuoden viinit -kilpailussa menestyneen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saeringin tuoreempi vuosikerta 2015.


Sen jälkeen tavoitteita oli oikeastaan kaksi (tai kolme): päätimme testata ensin muutaman crémantin ja etsiä sen jälkeen mausteisen ruoan kanssa sopivan valkoviinin ja tutustua samalla eri rypälelajikkeisiin.

Wolfbergeriin voi aina luottaa, joten aloitimme kuohuviineihin tutustumisen Crémant d'Alsace Brutilla (Pinot Blanc; 15,48 €) ja (W) Crémant d’Alsace Organic Brutilla (Riesling, Pinot Gris, Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay; 15,98 €), jotka seuralaiseni hyväksyivät ja havaitsivat hyviksi.

Sen jälkeen bongasimme Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi valitseman Fernand Engel Brut Chardonnayn sekä illan huisimman crémantin, Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010:n (Chardonnay, Pinot Gris, Pinot Noir; 39,90 €). Trilogie on käynyt kolme kertaa: kaksi kertaa ennen pullotusta ja kolmannen kerran pullossa. Lopputulos on rutikuiva, rapsakan sitruksinen ja runsaan hedelmäinen, kermainen ja pähkinäinen... Kaiken kaikkiaan huisa kuohuviini.


Kuohuviineistä pääsimme rypälelajikkeiden muodostamaa aasinsiltaa myöten tutustumaan eri lajikkeisiin... tai no, eihän esimerkiksi Cave Vinicole de Hunawihrin rieslingejä, varsinkaan Lieu-dit Muehlforst 2017:a (14,99 €) tai Grand Cru Rosacker 2017:a (18,48 €) voinut vastustaa.

Talon Sylvaner Vielles Vignes 2017 oli tyylikäs ja lempeän sitruksinen, mutta jäi hieman voimakkaampien rieslingien jalkoihin. Pinot Blanc (11,99 €) ja Pinot Gris (14,69 €) täydensivät hyvin valkoviinien sarjaa ja saivat seuralaiseni toteamaan, että valkoviinejä on todellakin erilaisia.


Päivän jännitysnäytelmä oli se, löytyykö thairuoan kanssa sopiva viini - ja vastaus oli kyllä! Gewürztraminerit saivat punaviinien ystävän hyväksynnän. Ainakin Wolfberger Gewürztraminer 2017 osoitti, kuinka helppoa on vaihtaa väärät mielipiteet oikeisiin, samoin Famille Hugelin Gewürztraminerit Classic 2015 ja Grossi Laüe 2011.

Toinen opastettava taas taisi tykästyä makeahkoihin rieslingeihin ja kuohuviin, ja kaikkiaan koko lössin mielipiteet jakautuivat tasaisesti: gewürztraminerien ja rieslingien lisäksi toiset kehuivat pinot blanceja pitkään ja hartaasti ja toiset pinot noireja, ja myös roseeviinit saivat kehuja... Jokaisen mielestä tapahtuma oli loistava ja viinit erinomaisia, ja jokainen taisi löytää uusia suosikkeja tai kokeilemisen arvoisia viinejä.

Muistiinpanojen tekeminen jäi hyvin vähälle henkilökohtaisen opastuksen takia, joten en kykene kirjoittamaan kaikesta mainitsemisen arvoisesta, mutta luotin siihen, että Jussi seuralaisineen bongaa parhaimmat tärpit.


Lopuksi voisin mainita Clement Klurin luomut ja biodynaamiset kissaviinit: Gentil de Katz (Gewürztraminer, Pinot Gris, Pinot Blanc) oli mausteisen makea ja kukkainen,Voyou de Katz (Riesling, Sylvaner, Muscat) taas greippinen ja hedelmäinen. Jos näitä saisi Suomesta, ostaisin kyllä.

Jussi: Kiersin tapahtumassa työkaverini kanssa, joka on pitkän linjan viiniharrastaja. Hän oli tehnyt etukäteen taustatyötä ja valikoinut listalleen kiinnostavia tuottajia ja mahdollisia viinejä. Viinilistaa ei ollut saatavilla ennen tapahtumaa, joten kiersimme aluksi pikaisesti kaikki pöydät ja katsoimme, mitä oli tarjolla.

Aloitimme varsinaisen kierroksen takaosan Riesling-pöydästä. Sieltä mieleen jäivät erityisesti raikkaan sitruksinen Wolfberger Riesling Grand Cru Steingrubler 2016 (vuosikerta 2015 23,58 €), hedelmäinen ja mineraalinen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2015 (29,90 €) sekä viheromenainen ja mineraalinen Zinck Grand Cru Goldert Riesling 2015.

Muiltakin pöydiltä löytyi erinomaisia rieslingejä. Domaine Paul Blanckin Riesling Rosenbourg 2017 ja Grand Cru Schlossberg Riesling 2015 olivat molemmat raikkaan hapokkaita. Jälkimmäisessä oli vain 2 g sokeria, ja se voisi olla pienen kypsytyksen jälkeen vieläkin parempi. Hyviä olivat myös Grand Cru Ollwiller Riesling 2017 Vieilles Vignes ja Domaine Riefle Grand Cru Steinert Riesling 2015 (vuosikerta 2014 29,95 €).


Rieslingin vastapainoksi maistelimme useita gewürztraminereita. Näistä ehdottomasti paras oli hunajainen ja kuivahedelmäinen Famille Hugel Gewürztraminer 2001. Se onnistui karkottamaan harmistuksemme siitä, että Willy Gisselbrecht Pinot Gris 1978 oli jo ehtinyt loppua ennen kuin ehdimme tiskille.

Muita mainitsemisen arvoisia olivat Charles Sparr Gewurztraminer Mambourg Grand Cru 2014, Fernand Engel Gewürztraminer Grand Cru Altenberg de Bergheim 2015 ja Ruhlmann Gewürztraminer Alsace Grand Cru 'Frankstein' 2017. Kaikkien kolmen aromeissa oli trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja aprikoosia.


Muscateista kaikkein paras oli aprikoosinen, kukkainen ja hedelmäinen Michel Fonné Tradition Muscat 2015. Crémanteista puolestaan illan ylivoimaisesti paras oli Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010 (39,90 €). Kypsän hedelmäinen tuoksu yhdistyi hienolla tavalla raikkaan hapokkaaseen makuun. Myös sitruksinen Joseph Scharsch Crémant d'Alsace Brut sekä viheromenainen ja hennon päärynäinen Domaine du Racème Crémant d'Alsace olivat hyviä.

Pinot noireja tuli maisteltua hieman vähemmän, eikä niistä löytynyt yhtä erinomaisia viinejä kuin valkoviinien puolelta. Maistetuista jäivät mieleen pirteän marjainen Domaine du Racème Pinot Noir 2017, mustaherukkainen ja hieman mausteinen François Schmitt Rouge d'Alsace Pinot Noir 2017 sekä täyteläinen Domaine Riefle Strangenberg Pinot Noir 2017.

Usein tällaisissa tapahtumissa ei oikein tiedä, mitä suuresta valikoimasta kannattaisi maistaa ja tulee helposti jumitettua yhdelle pöydälle. Nyt, kun mukana oli kokenut viininharrastaja, hyvien viinien löytäminen oli helppoa hyvän pohjatyön ansiosta. Mielipiteemmekin osuivat useimmiten yhteen.

23. helmikuuta 2019

Ravintola Murun viini-ilta 18.2.2019: Kypsänä talveen

Ravintola Murun viini-illat jatkuivat helmikuussa teemalla "kypsänä talveen" (55 €) viiden uuden maailman kypsän viinin parissa. Illan isäntänä toimi jälleen Taneli Lehtonen.



Vergelegen Cabernet Sauvignon Merlot 2010
Vergelegen
Etelä-Afrikka; 52 % Cabernet Sauvignon, 30 % Merlot, 15 % Cabernet Franc, 3 % Petit Verdot

Vergelegenin vuonna 1700 perustettu viinitila sijaitsee Länsi-Kapin (Western Cape) provinssissa Etelä-Afrikan lounaisosassa. Tilan nimi tarkoittaa "kaukana sijaitseva", sillä 1700-luvulla matka härkävankkureilla Hyväntoivonniemeltä sinne vei jopa kolme päivää. Vuosikertaa 2010 oleva Cabernet Sauvignon Merlot oli mukana tastingissa osoittamassa, että kypsät viinit eivät aina ole kalliita - tämänkin viinin olisi aiemmin saanut Alkosta noin 15 eurolla.

Viinin tuoksussa oli reippaasti kumia - tai savua - sekä aluksi makeaa, hilloista herukkaa, karpaloa ja mustikkaa sekä yrttejä. Vähitellen tuoksuun ilmestyi kahvia ja tummaa suklaata, jotka hallitsivat jonkin aikaa, mutta katosivat viinin ilmaantuessa edelleen. Marjainen maku jatkoi tuoksun linjoilla. Tanniinit tuntuivat aluksi napakoina ja pehmenivät vähitellen, ja myös viinin hapokkuus oli varsin mukava. Mustaherukkahillo, mausteet ja kahvi jäivät tuntumaan jälkimaussa.

Mukavaa, tasapainoista viiniä voisi nauttia esimerkiksi kovien juustojen seurana. Jos viiniä nyt sattuu olemaan jemmassa, kovin pitkään sitä ei enää kannata hillota, Tanelin arvion mukaan korkeintaan pari vuotta.

Illan osallistujat jakoivat tällä kertaa viineille pisteitä yhdestä kolmeen. Vergelegen Cabernet Merlot 2010 sai yhteensä vain 7 pistettä, joista yksi tuli Jussilta hyvän hinta-laatusuhteen takia.

Hyde de Villaine Belle Cousine Hyde Vineyard 2007
Hyde de VillaineHyde Vineyards
Napa Valley, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot

Hyde Vineyardsin taustalla ovat kalifornialainen Hyden perhe sekä burgundilainen de Villainen perhe. Mitään turhia tyyppejä he eivät ole, Aubert de Villaine tunnetaan mm. Domaine de la Romanée-Contin omistajana, ja Hyden perheen historia viininvalmistuksen parissa alkoi 1800-luvun alkupuolella. Talon viinejä on hankala saada, tätäkin tuotetaan vain joitakin satoja laatikkoja vuodessa ja myydään vain postituslistan kautta. Viini on kypsynyt 20-22 kk ranskalaisessa tammessa, josta 30 % on uutta.

HDV Belle Cousinen tuoksussa on makeaa herukkaa, kirsikkaa ja muita punaisia marjoja sekä hieman nahkaa ja vaniljaa. Myös maussa on punaisia marjoja puolukasta vadelmaan. Tanniinit ovat miellyttävät ja yleisvaikutelma mehevän hedelmäinen, jopa helppo. Tammikypsytys tuo viiniin makeutta, mutta ei ylitsepursuvaa vaniljaa. Jälkimaussa tuntuu vadelmaa ja kirsikkaa. Viini on varsin miellyttävää juotavaa, joten ehkä on ihan hyvä, että sitä ei ole kovinkaan helposti hankittavissa.

HDV Belle Cousine 2007 sai yhteensä 19 pistettä, joista yhden Marjutilta hyvän dokabiliteetin ansiosta.



Ernie Els Wines Signature 2001
Ernie Els Wines
Stellenbosch, Etelä-Afrikka; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Verdot, Cabernet Franc, Malbec

Ernie Els on eteläafrikkalainen menestynyt golfaaja, joka on ryhtynyt kokeilemaan taitojaan myös viinibisneksessä vuodesta 1999 lähtien. Viinitalo sijaitsee Stellenboschissa Länsi-Kapin provinssissa.

Bordeaux'lle tyypillisistä rypälelajikkeista tehdyn nimikkoviinin tuoksussa on kumia sekä marjoja, punaherukkaa ja tummaa kirsikkaa, sekä yrttejä, kahvia ja vaniljaa. Täyteläisen viinin maku on hedelmäinen, marjaisuus taittuu kirsikan ja vadelman suuntaan ja vanilja tuntuu kevyesti. Viinin hapokkuus on hyvä ja tanniinit tuntuvat pienellä viiveellä. Jälkimaussa on hitusen mausteita, kirsikkaa ja vaniljaa.

Hyvä ja tasapainoinen viini tämä(kin) oli, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen muiden viinien keskellä, mikä oli vähän harmittavaa. Pisteitä se sai toiseksi vähiten eli 18.

Elderton Wines Exclusive Estate Wine Barossa Shiraz 1998
Elderton Wines
Barossa Valley, Australia; Shiraz

Eldertonin viinitalolla on kolme eri viinitarhaa Barossan alueella. Ensimmäiset viinit valmistuivat vuonna 1982, ja vuosituhannen vaihteesta alkaen talon viinit ovat menestyneet kilpailuissa ja keränneet mainetta ja kunniaa.

Shiraz'n tuoksu on pehmeän marjainen eikä kovinkaan pippurinen, pippuria ehkä odotti hitusen enemmän. Tummien marjojen, karhunvatukan ja mustaherukan lisäksi tuoksussa on kahvia ja eukalyptusta. Ilmaantumisen myötä tuoksun hento eukalyptuksinen raikkaus kehittyy tervaleijonamaiseen suuntaan. Myös viinin maku on täyteläinen, pehmeä ja mustikkaisen marjainen, ja mieto eukalyptus tuo siihen raikasta twistiä. Jälkimaku on hilloinen ja mausteinen. Kaikkiaan tämä on moniulotteinen viini, joka on kaikesta päätellen kehittynyt hyvään suuntaan parinkymmenen vuoden aikana.

Kaikkiaan viini sai 56 pistettä, joista Marjutilta kaksi ja Jussilta kolme, koska viinin makeus miellytti Jussia.



Coriole Vineyards Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot 1998
Coriole Vineyards
McLaren Vale, Australia; Cabernet Sauvignon, Merlot

Coriolen 1960-luvulla perustettu viinitalo sijaitsee McLaren Valessa, tosin sen alueella on kasvatettu viiniköynnöksiä jo 1800-luvun lopulta alkaen. Perinteisten rypälelajikkeiden lisäksi talo kokeilee uusia lajikkeita. Alueen maaperä on rapautuneen kalkkikiven synnyttämää terra rossaa, joka on tyypillistä Välimeren alueella.

Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot'n tuoksussa on punaisia marjoja, punaherukkaa ja karpaloa sekä tupakkaa ja vaniljaa. Täyteläisen viinin maussa on lisäksi aavistus eukalyptusta. Tanniinit ovat pehmeät, mutta tuntuvat, ja jälkimaussa on enimmäkseen punaisia marjoja, karpaloa ja punaherukkaa. Yleisvaikutelma on napakka ja ryhdikäs, viinin kaikki elementit ovat tasapainossa keskenään. Tammen käyttöä ei oikeastaan huomaa, niin hyvin se on integroitunut mukaan parinkymmenen vuoden aikana. Muuten viinin ikää ei osaa arvata, sillä se on vielä hyvin topakka tapaus.

Myös Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot sai 56 pistettä, mutta meidän pisteemme jakautuivat päinvastoin: viini sai Jussilta kaksi ja Marjutilta kolme pistettä ryhdikkyytensä takia.

Summa summarum

Hienoja viinejä! Sinänsä oli vaikea erottaa, onko viineillä ikää 9 vai 19 vuotta, sillä huomattavan suuria eroja illan nuorimmilla ja vanhimmilla viineillä ei ollut. Äänestyksessä pärjäsivät huonoiten eteläafrikkalaiset viinit Vergelegen ja Ernie Els, mutta syytä on vaikea sanoa. Marjut ainakin kiinnitti (ehkä hieman liikaakin) huomiota molemmissa hyvin tuntuneeseen kumiin/savuun. Muut viinit olivat eteläafrikkalaisia kosiskelevampia ja helpommin lähestyttäviä, varsinkin HDV Belle Cousine. Kosiskelevuus ei nyt ole moite, vaan sen voi nähdä positiivisena asiana varsinkin maanantaisena talvi-iltana, kun mieli tekee jotain hyvää!

Illan eivät ollenkaan yllättävät voittajat, australialaiset Elderton Estatesin Shiraz ja Coriole Vineyardsin Mary Kathleen, olivat hyvin tasaväkisiä. Suosikin valinta oli vaikeaa, mutta arvasihan sen, että Jussi pitää enemmän kaksikon makeammasta viinistä ja Marjut napakammasta.

21. helmikuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.2.2019: Italia - viinimaiden kuningatar

Ravintola Basen helmikuun viiniklubia isännöi pitkästä aikaa Juha "Pastori" Rantala Norex Selected Brandsilta. Illan aiheena oli Italia - viinimaiden kuningatar, ja pääsimme tutustumaan proseccon lisäksi saapasmaan eri puolilta peräisin oleviin kahteen valkoviiniin ja kolmeen punaviiniin.

Maistelulautasella parmankinkkua, caesar-salaattia ja kirsikkatomaatteja & pestoa patongin päällä

...
Crudo Organic Prosecco Extra Dry
DOC Treviso; 100 % Glera; 14,99 €. Luomu.

Ilta alkoi pirteän proseccon merkeissä. Sen makeahkossa tuoksussa oli tuttua päärynää sekä vihreää omenaa ja limeä, samoin maussa, mutta onneksi viini ei jäänyt pelkkäksi helposti lipiteltäväksi päärynälimonadiksi. Etiketin lonkeroiden takia Cthulhu-skumpaksi kutsumamme proseccon maku oli pirteän hapokas ja hedelmäinen, päärynän lisäksi erotimme mausta ananasta ja litsiluumua. Yleisvaikutelma oli miellyttävän ryhdikäs.

Crudo Organic Prosecco sopisi juotavaksi sellaisenaan tai kevyen antipastin kanssa. Se oli seurueessamme yhden suosikki. (Mainitaan samalla myös, että Crudo Catarratto Zibibbo on varsin mainio valkoviini.)

Lunaria Civitas Pecorino 2017
IGT Terre de Chieti; 100 % Pecorino; 15,99 €. Biodynaaminen, sopii vegaaneille.
Pecorino: kuivia, mineraalisia ja hapokkaita viinejä, joissa on akaasiaa, jasmiinia ja ehkä aavistus lakritsaa.
Valkoviineistä ensimmäinen, Lunaria Civitas Pecorino, oli meille tuttu jo syksyn Grand Open Tastingista, mutta oli mukava palata sen pariin uudelleen. Rypäleen nimi tarkoittanee "pientä lammasta" (pecora = lammas), ja paikallisen legendan mukaan muinoin Marchen alueella asustelleet lampaat mutustelivatkin rypäleitä kuljeskellessaan viiniköynnösten seassa.

Viinin väri oli haalean kullankeltainen, mutta siihen haaleus jäikin. Sen tuoksu oli kiinnostava: pähkinän, hunajan ja kukkaisuuden ja toffeen lisäksi seurueessamme bongailtiin siitä myös oreganoa, simaa ja mahlaa. Viini ei ollut kovinkaan hapokas, vaan ennemminkin kevyt, hento ja hedelmäinen, ja sen raikas maku oli mausteinen ja yrttinen. Jälkimaussa tuntui sitrusta, hunajaa, yrttimausteita ja pientä mineraalisuutta.

Kaikki maistelulautasen herkut sopivat monikäyttöisen viinin kanssa, lisäksi se voisi toimia äyriäisten seurana ja miksei myös kaimansa pecorino-juuston kumppanina. Kukaan seurueestamme ei kuitenkaan äänestänyt sitä suosikikseen.


Tenuta Marsiliana Vermentino 2016
IGT Costa Toscana; 100 % Vermentino; 17,48 €. Luomu.
Vermentino tunnetaan myös nimillä Rolle ja Favorita, tosin ei ole täysin varmaa, onko kyseessä sama rypälelajike.
Myös illan toinen valkoviini, Tenuta Marsiliana Vermentino, oli kiinnostava. Se on käynyt sakkojensa päällä, mikä toi tuoksuun ja makuun runsaasti aromikkuutta. Kullankeltaisen viinin tuoksussa oli reippaasti kumia tai puutarhaletkua sekä ruohoa, trooppinen hedelmäisyys ja sitrus peittyivät melko pitkälti sen alle. Viinin maku oli hedelmäinen ja ruohoinen, jopa hieman bitterinen. Suutuntuma oli aavistuksen öljyinen, ja jälkimaussa maistoi vielä kypsiä trooppisia hedelmiä.

Hapokkuutensa ansiosta viini sopi maistelulautasen tomaatin ja caesar-salaatin kanssa, parmankinkun kanssa ei aivan niin hyvin. Yksi seurueestamme valitsi sen suosikikseen.

Terra dei Sogni 2015
IGT Terre Siciliane; 60 % Cabernet Sauvignon, 30 % Syrah, 10 % Nerello Cappucio. Luomu.

Tiilenpunaisen viinin tuoksussa oli makeita tummia marjoja kuten karhunvatukkaa, mustikkaa ja mustaherukkaa ja Nerello Cappucion tuomaa kirsikkaa sekä nahkaa, mausteita ja paahteisuutta. Viinin maku oli hapokas ja tuoksusta tutun marjainen ja mausteinen, tanniinit olivat pirteät. Viini on kypsynyt osin tammitynnyrissä, mikä toi makuun myös vaniljaa. Tummat marjat ja mausteisuus jatkuivat myös jälkimaussa. Viini oli helppoa ja miellyttävää juotavaa eikä ihme, eteläitaliaisten viinien dokabiliteetti tuntuu usein olevan kohdallaan.

Viini sopi parhaiten tomaatin ja peston seuraksi, mutta sen voisi yhdistää myös risoton ja lampaan kanssa. Se oli Jussin suosikki ja myös koko viiniklubin suosikki.


Cascina Bruciata Barbaresco 2015
DOCG Barbaresco; 100 % Nebbiolo; 29,90 €. Luomu.

Barbarescon väri oli tuttuun tapaan ohut, lähes läpinäkyvä tiilenpunainen. Sen tuoksu oli aluksi hieman ujo, mutta aukeni pikkuhiljaa ja paljasti tuttuja aromeja: punaisia kirpeitä marjoja, kuten karpaloa ja punaherukkaa, kuivattuja hedelmiä, mausteita, nahkaa ja toffeeta. Viinin maku oli samaan aikaan napakan hapokas ja tanniininen, tuoksusta tutut aromit toistuivat ja marjaisuus kallistui puolukan suuntaan. Tanniinit jäivät kutittelemaan ikeniin samalla, kun jälkimaussa maistoi puolukkaa ja liitupölyä.

Cascina Bruciata Barbaresco toimi caesar-salaatin kanssa hyvin ja melko hyvin parmankinkun kanssa. Se sai seurueeltamme kaksi ääntä.

Le Corti Chianti Classico 2015
DOCG Chianti Classico; 100 % Sangiovese; 19,98 €. Luomu.

Viimeisenä viininä oli Le Corti Chianti Classico, jonka aiempi vuosikerta oli tuttu toissa vuoden La Dolce Vitasta. Tummahkon viinin tuoksussa oli tuttua nahkaa ja punaista marjaa, lisäksi tuoksussa oli maanläheisiä, jopa eläimellistä ulottuvuutta. Tammikypsytyksen tammi ei ihmeemmin tuntunut. Viinin maku oli hapokas, kirpeän marjainen ja yrttinen, jopa hieman bitterinen, maanläheinen ja tuhti. Tanniinit tuntuivat vielä puolukkaisessa jälkimaussa.

Vaikka tämä viini vaikuttaakin olevan tuoksu- ja makumaailmaltaan samankaltainen kuin edellinen nyt, kun kuvauksia lukee, viineissä oli kuitenkin eroja: Barbaresco oli kevyempi ja hedelmäisempi kuin Chianti, Chianti taas kallistui täyteläiseen ja maanläheiseen suuntaan.

Maistelulautaselta Chiantin kanssa sopi parhaiten caesar-salaatti, muuten sen kanssa voisi tarjoilla vaikkapa poroa, riistaa, vasikkaa tai pihviä - tai Hannibal Lecterin tapaan maksaa ja härkäpapuja. Marjut aprikoi pitkään Barbarescon ja tämän viinin välillä, mutta valitsi viimein Chiantin suosikikseen.