Viiniposti järjesti (ainakin) kolmannen kerran Punaviiniä ja herkkuja -tastingin Kluuvin Fazer Caféssa 4.2.2019 (20 €) - ja ihan mahtavaa, että järjesti. Meillä on ollut tastingin kanssa huonoa onnea: ensimmäisellä kerralla jouduimme perumaan osallistumisen, ja seuraavalla kerralla tasting varattiin niin nopeasti täyteen, että emme mahtuneet mukaan. Ihan nappiin ei tälläkään kertaa mennyt: Jussi oli jo ehtinyt lupautua muualle, joten Marjut suuntasi yksin punaviinien ja herkkujen äärelle. Täytyy myöntää, että melko paljon olisi pitänyt sattua ja tapahtua, jotta Marjut olisi suostunut jättämään tapahtuman väliin nyt, kun sinne viimein pääsi.
Tastingin vetivät Viinipostin viiniasiantuntija Liisa Huttu-Hiltunen ja Fazerin kondiittorimestari Eero Paulamäki.
Viinien ja ruokien yhdistämisessä usein mainittu sääntö on se, että viinin on oltava makeampaa kuin ruoan eli jälkiruokien ja muiden sokeristen herkkujen seurana pitäisi tarjoilla hyvin makeaa viiniä. Nyt asetelma oli toinen: kuinka vain vähän sokeria sisältävät punaviinit toimisivat konvehtien ja pienten petit fours -tyyppisten leivosten kanssa? Säännön mukaan olisi voinut olettaa, että eivät kovinkaan hyvin, mutta arvattavissa oli, että luvassa on iloisia yllätyksiä.
Château de Seguin 2016 & "kahvipapu"
AC Bordeaux Supérieur, Ranska; Cabernet Sauvignon, Merlot; 14,99 €
Tyylikäs viini oli pehmeä ja hedelmäinen, mutta sellaisenaan ehkä hieman pliisu. Sen maku on kuiva ja täyteläinen sekä marjainen ja aavistuksen mausteinen, ihan mukava Bordeaux siis.
Herkkuna oli tummasta suklaasta tehty ja kahvilla maustettu praliini, joka oli kuorrutettu pronssinhohtoisella maitosuklaalla.
Kahvisen praliinin kanssa viini ei maistunut niin marjaiselta ja hapokkaalta kuin yksinään, vaan tuntui ryhdikkäämmältä ja hedelmäisemmältä. Vaikka praliinissa oli taatusti sokeria paljon enemmän kuin viinissä, kahvin ja tumman suklaan aromit saivat herkun toimimaan punaviinin kanssa, kun praliinin makua hallitsi pieni kitkeryys sokerisen makeuden sijaan. Mieleen tuli myös, että monessa punaviinissä on kahvin ja tumman suklaan aromeja - ei juuri tässä viinissä, mutta kotona voisi testata, kuinka sellainen viini toimisi kahvisen praliinin kanssa.
Tämä oli mielestäni tastingin paras yhdistelmä, palaset olivat yhdessä enemmän kuin osiensa summa.
Symington Altano Organic 2017 & vaniljainen crème brûlée sekä kirsikkahilloke
DOC Douro, Portugali; Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Touriga Nacional, Tinto Cão; 14,99 €
Symington Altano oli jo entuudestaan tuttu viini: yhdistimme Viini-lehden vuoden luomupunaviiniksi vuonna 2017 valitseman vuosikerran 2015 tortillojen kanssa ja vuosikertaan 2016 tutustuimme viime syksynä Viinipostin portviini-tastingissa. Viini oli juuri sellainen kuin muistinkin: tumman marjainen, hieman paahteinen, mausteinen ja aavistuksen kukkainen.
Tämän yhdistelmän kanssa piti pohdiskella hetki, sillä aluksi fiilis oli ailahteleva. Yhdistelmä toimi - ei toiminut - toimi... Viimein mielipide kallistui toimimisen puolelle. Viini maistui hyvin varsinkin silloin, kun haarukkaan nappasi kunnolla kirsikkahilloketta. Crème brûlee tai kirsikat eivät ole omia suuria suosikkejani, mutta kyllä tämä kombo toimi - jopa niin hyvin, että äänestyksessä tämä yhdistelmä oli yleisön toinen suosikki.
Tommasi Crearo della Conca d'Oro 2015 & lakritsi-viikunatartaletti
IGT Verona, Italia; Cabernet Franc, Corvina Veronese, Oseleta; 19,99 €
Viinilehden vuoden punaviiniksi 2017 valitsema Tommasi Crearo oli myös aiemmasta Viinipostin tastingista tuttu, ja herkullista ja mukavan rustiikkista tämä vuoden tuoreempi vuosikertakin oli.
Herkkuna tarjoiltiin lakritsa-viikunatartaletti, jonka täytteenä oli suolakaramelli-lakritsacremeä ja koristeena viikunan lisäksi lakritsanpaloja. Lakritsan ja punaviinin yhdistelmästä on puhuttu jo muutaman vuoden ajan (ja meidän raatimmekin on ehtinyt kokoontua lakujen ja punkkujen äärelle), joten sinänsä tämä pari ei tullut yllätyksenä. Lisäksi lakritsa on aina hyvää viinin kanssa ja ilman.
Tartaletin lakritsacremen suolaisuus ja kermaisuus kesyttivät viinin hapot ja tanniinit ja tekivät yhdistelmästä miellyttävän hedelmäisen. Ei siis ihme, että myös tämä oli yleisön suosikkipari, minun listallani se pääsi hyväksi kakkoseksi.
Dal Cero Selverello Syrah 2015 & mustikkatosca
DOC Cortona Syrah, Italia; Syrah; 17,95 €
Dal Cero Selverello Syrah oli uusi tuttavuus, joten se kiinnosti myös muuten kuin herkun seurana - italialaisia 100 % Syrah-viinejä ei ole kovinkaan usein tullut vastaan. Aromikas viini oli lempeä, jopa hieman makea, tumman marjainen, yrttinen ja hieman pippurinen.
Herkkuna oli mustikkatosca eli vanilja-mantelikakkua, jonka mausteena oli kotimaista metsämustikkaa.
Viinin ja toscan yhdistelmä epäilytti aluksi, mutta paljastui toimivaksi. Mustikoiden tumma marjaisuus pelasi hyvin yhteen viinin tumman marjaisuuden kanssa ja niiden hapokkuus pehmensi viinin makua. Oikeastaan viini tuntui kuivemmalta toscan kanssa kuin sellaisenaan, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.
Perelada 5 Finques Reserva 2015 & appelsiininkukkavedellä maustettu praliini
DO Empordà, Espanja; 40 % Merlot, 20 % Garnacha; 15 % Cabernet Sauvignon, 15 % Syrah, 10 % Samsó; 16,99 €
Myöskin Perelada 5 Finques Reserva oli tuttu aiemmasta Perelada-tastingista. Silloin tarjolla oli vuosikerta 2013. Tastingin jälkeen vuosikerta 2014 voitti kultaa Vuoden Viinit 2018 -kilpailussa, ja olihan tämä seuraava vuosikerta myös hyvää. Vaniljaisen makeassa, marjaisessa ja luumuisessa viinissä oli mukavia maanläheisiä, mausteisia ja jopa nahkaisia aromeja.
Viimeinen herkku näytti ensin isokokoiselta viinikumilta tai hyytelöltä, mutta ulkonäkö hämäsi: kyseessä olikin appelsiininkukkavedellä maustetulla valkosuklaalla kuorrutettu 45 % tummasta suklaasta tehty praliini. Itse en pidä ihmeemmin appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, mutta yritin päästä siitä yli.
Appelsiininen kuorrutus oli hyvää ja raikasta, sitä olisi voinut syödä sellaisenaankin vaikka vadillisen. Juttelin Eero Paulamäen kanssa illan päätteeksi ja kuulemma kuorrute tarvitsee tumman suklaan kantamaan makuaan, sellaisenaan appelsiininkukkavesi ei toimi - ja niin varmasti onkin, sen verran herkkä kuorrutuksen maku oli.
Praliinin ja viinin yhdistelmä toimi odotetusti. Itse pidin yhdistelmästä enemmän silloin, kun appelsiinikuorrutus maistui enemmän kuin tumma suklaa, vaikka ei tummassa suklaassakaan mitään valittamista ollut.
Summa summarum
Hyviä viinejä, hyviä herkkuja! Tietenkin yhdistelmät toimivat - kukapa nyt pitäisi tastingia, josta jää paha maku suuhun? Mielenkiintoista olikin se, miksi yhdistelmät toimivat, vaikka teoriassa niiden ei olisi pitänyt ja kuinka ne oli valittu. Koska viineistä kolme oli entuudestaan tuttuja, praliinien ja muiden herkkujen esittely oli vähintäänkin yhtä kiinnostavaa kuin viinien, ellei jopa kiinnostavampaa, koska niiden valmistukseen en ole perehtynyt ja uuden oppiminen on aina hauskaa.