30. maaliskuuta 2019

Jean Biecher Moshi Moshi Organic 2017



Jean Biecher Moshi Moshi Organic 2017
AC Alsace, Ranska; 52 % Pinot Blanc, 30 % Silvaner, 10 % Gewürztraminer, 5 % Muscat d'Alexandrie, 3 % Auxerrois; 12,99 €. Luomu.

Tuottaja Jean Biecher

Etiketin mukaan luomuviini

Rypäleiden mukaan
Pinot Blanc: hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää, melonia, aprikoosia, sitrusta, kukkaisuutta, jonkin verran mineraalisuutta ja hapokkuutta, joskus myös pähkinää ja mantelia, mausteita ja savua
Silvaner: maanläheisyyttä, mausteita, omenaa, yrttejä, kukkia, hapokkuutta
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa
Muscat d'Alexandrie: aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa
Auxerrois: sitrusta, hedelmää, kukkaisuutta, hapokkuutta, hunajaa

Ruokana juustofondue

Lyhyesti: raikkaan hedelmäinen viini joko sellaisenaan tai ruoan kanssa

Kommentit 

M: Alkon myyjä suositteli uutuushyllyyn äskettäin saapunutta Moshi Moshia meille, kun kävimme etsimässä juustofonduen kanssa sopivaa viiniä.

Viinin tuoksu on runsaan aromaattinen ja hedelmäinen. Nenä löytää gewürztraminerin ja muscatin parfyymisuutta ja mausteisuutta, vaikka niitä ei lähes kaikkien sallittujen alsacelaisten rypäleiden sekoitteessa ole yhteensä kuin 15 %. Tuoksussa on ilmaantumisen jälkeen pientä savuisuutta, hedelmäisyys taittuu mangon ja päärynän suuntaan. Viinin maku on lempeän hapokas ja hedelmäinen, vähäinen jäännössokeri (6 g/l) pehmentää makua edelleen. Pieni mausteisuus piristää ja kokonaisuus on tasapainoinen ja miellyttävä.

Vaikka viiniä suositellaan aasialaisen ruoan kanssa ja sen etiketissäkin on sushia, se sopii myös fonduen kanssa. Arvosanaksi kivan hedelmäinen ja helposti juotava viini saa 0.

("Moshi moshi" on muuten japania ja tarkoittaa "haloo".)

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Aromaattisessa tuoksussa on runsaasti hedelmää - päärynää, omenaa, aprikoosia, kypsää ananasta ja hunajamelonia. Viinin hieman lämmettyä ja ilmaannuttua tuoksuun tulee kypsää, trooppista hedelmäisyyttä. Hapokkaassa maussa on pirteää limeä, joka tasapainottaa hedelmäisiä aromeja. Jälkimaku kääntyy sitruksiseksi ja hieman mineraaliseksi.

Rasvaisen fonduen kanssa viini sopi hyvin. Se sopisi myös kevyemmille ruoille kuten vaalealle kalalle ja joisi mennä myös sellaisenaan seurustelujuomana. Monipuolisen aromimaailman vuoksi viini saa arvosanaksi +.

28. maaliskuuta 2019

Alkon maaliskuun erikoiseräoluita

Oluet maistettu Alkon mediapruuvissa

Maaliskuun erikoiserän teemana oli Aasialaisille mauille. Oluita oli tällä kertaa mukana vain muutama, jotka olivat teeman mukaisesti aasialaisia.



Thaimaan suurimman panimon Boon Rawd Breweryn Leo Lager (5,0 %; 2,49 €) oli melko perinteinen lager. Sen tuoksussa oli viljaa, maltaisuutta, keksiä ja kevyesti sitrusta. Hieman makea maku toisti tuoksun aromeja. Kyllä tämä varmaan aasialaisten ruokien kanssa menee, kunhan ne eivät ole liian tulisia.

Japanilaisen Kiuchi-panimon Hitachino Nest Lager (5,5 %; 3,99 €) oli puolestaan aromeiltaan kevyen maltainen, ruohoinen, hedelmäinen, persikkainen ja kuivahedelmäinen. Jälkimaussa maistui sitrus ja appelsiini. Näistä kahdesta lagerista tämä oli suosikkini.





Oluista paras oli mielestäni Hitachino Nest Saison du Japon (5,0 %; 3,99 €). Oluen teossa on käytetty fermentoitua riisiä ja yuzu-sitrushedelmän mehua. Hedelmäisessä tuoksussa oli persikkaa, sitrusta ja jonkinlaista hiivaisuutta, joka lienee peräisin riisistä. Hieman mausteinen maku toisti tuoksun aromeja. Itse joisin tätä sellaisenaan ilman mitään ruokaa.

Vehnäpohjaisen Hitachino Nest Anbai Alen (5,0 %; 4,99 €) aromeissa erottui selvästi jokin hedelmä, joka paljastui ume-hapanluumuksi. Olut on maustettu moshio-merisuolalla, joka toi makuun hieman happamuutta. Muuten oluen aromimaailma oli hedelmäinen. Jos haluaa maistaa jotain erikoista, niin sitten tämä olut on hyvä valinta.

26. maaliskuuta 2019

Roseeviinejä ja herkkuja

Viinit ja herkut maistettu Viinipostin tastingissa

Taustalla Charles Heidsieck Rosé, suosikkimme, ja edessä toinen suosikkimme, täyteläinen Zenato Bardolino Chiaretto. Sen vieressä vilahtava Gustave Lorentz Le Rosé Pinot Noir taas on herkullisen gastronominen rosee.

...
Kevät on kuin onkin tulossa (vaikka ihan aina siltä ei näytä). Kevätpäiväntasaus on jo ohitettu (oli jo aikakin!) ja päivät pitenevät koko ajan, joten pikku hiljaa katse alkaa kääntyä roseeviinien suuntaan. Toki roseeviinejä voi juoda ympäri vuoden, mutta talven tuhtien punaviinien jälkeen ne maistuvat erityisen hyvin.

Viime vuonna roseeviinit olivat alkoholittomien juomien lisäksi Alkon ainoa juomaryhmä, joiden myynti kasvoi viime vuonna. Niiden myynti lisääntyi noin 30 % edellisvuodesta, ja sama trendi on jatkunut jo muutaman vuoden ajan - ja miksipä ei jatkuisi, sillä roseeviineistä on moneksi ja moneen makuun. Ryhdikkäät ja gastronomiset roseet sopivat ruoan kanssa, makeahkot roseet taas maistuvat sellaisenaan (ja myös sopivan ruoan kanssa).



Jos jotain yhdistelmiä miettisi, niin roseesamppanja ja tartar ei tule aivan ensimmäisenä mieleen, mutta se toimii! Makeat roseet sopivat yhteen mausteisen thairuoan kanssa, ja myös juustoille, salaateille, kesän grillijuhliin, kalalle tai vaalealle lihalle löytyy taatusti roseeviini kumppaniksi.

Roseeviinien kanssa sopivat myös makeat herkut ja jälkiruoat. Saimme kutsun Viinipostin Kluuvin Fazer Caféssa järjestämään roseeviiniä ja herkkuja -tastingiin, johon aiemman punaviiniä ja herkkuja -tastingin mukaisesti Fazerin kondiittorimestari Eero Paulamäki oli kehittänyt roseeviinien kanssa sopivia makeita herkkuja.

Katsokaa, miten kauniita värejä!

...
Retrofollies Rosé de Provence & maitosuklaatartaletti, karamellisoitua suklaata ja murohelmiä
AC Coteaux Varois en Provence, Ranska; Grenache Noir, Syrah; 12,32 €

Viinipullon etiketti on retrohenkisen hurmaava ja vie ajatukset saman tien kesään. Viini vastaa hyvin odotuksia: vadelmainen ja muutenkin punamarjainen tuoksu lupailee makeutta, mutta maku on kuiva ja mukavan hapokas. Viini sopisi varmasti piknikille, ja jos lähellä olisi vielä etiketin mukaisesti vielä auringonpaisteinen ranta, elämä voisi olla varsin ihanaa. Hömppää viini ei kuitenkaan ole, vaan raikas provencelainen ruokaviini.

Viinin kanssa hieman merisuolaa seurakseen saanut maitosuklaatartaletti maistui hyvin, tartaletin karamellisuus täydensi hyvin viinin aromeja ja murohelmien rapeus teki yhdistelmästä mielenkiintoisen. Yhdistelmä kuului saavan kehuja hieman joka puolelta.


Château Roubine La Vie en Rosé & sacherkakku
AC Cótes de Provence, Ranska; Grenache, Tibouren, Cinsaut, Syrah; 15,98 €

Tämä viini vaikutti speksien perusteella melkoisen rapsakalta (sokeria 0,7 g/l!), mutta paljastui hedelmäiseksi ja mansikkaiseksi. Tyylikäs provencelainen sopisi hyvin ruokapöytään, mutta tällä kertaa se sai parikseen sacherkakkua, joka oli kostutettu tällä samalla roseella. Yhdistelmä oli varsin kosiskeleva ja miellyttävä, mutta...

Anteeksi, hieno viini, mutta sacherkakku oli niin jumalaisen hyvää ja mehevää, että sen jälkeen ei osannut ajatella muuta kuin sitä, kuinka sitä saisi vielä näpistettyä naapurin lautaselta lisää. Jos jotain olisi syönyt vain sellaisenaan, niin tämä sacherkakku olisi kirkkaasti listan kärjessä.

Baluarte Rosado & appelsiinifinancier
DO Navarra, Espanja; Garnacha; 9,99 €

Espanjalainen rosee oli yrttinen ja marjaisa, joten se tuntui jopa makealta, vaikka siinä onkin sokeria vain 4 g/l. Keveän ja lempeän roseen seuraksi oli suunniteltu appelsiinifinancier, mutta pienen sekaannuksen takia kaikki taisivat maistella sen kanssa ensin raparperibrûléeta - ja kyllä sekin toimi, varsinkin raparperin happamuus toi viinistä esiin uusia makeita sävyjä.

Appelsiinifinancier eli appelsiinilla maustettu pähkinäinen ja mantelinen leivos oli herkullinen ja viinin kanssa vielä appelsiinisempi kuin sellaisenaan. Ihan äkkiä tällaista yhdistelmää ei olisi osannut arvata emmekä olisi itse sellaista keksineet, mutta kyllä se toimi. Financierin rapea kuori ja mehevä sisus olivat herkullisia vastakohtia toisilleen, ja appelsiini toi hillityn tyylikkääseen yhdistelmään kesäistä pirteyttä.



Calvet Rose d'Anjou & raparperibrûlée
AC Rose d'Anjou, Ranska; 60 % Cabernet Franc, 20 % Grolleau, 20 % Gamay; 10,90 € (tulossa Alkoon)

Rose d'Anjoun alueen viinit ovat yleensä makeahkoa, mutta mukavaa hömppää ja ne ovat hankkineet kaveripiirissämme pienen, mutta vannoutuneen kannattajakunnan. Tämä Hello Kittyn värimaailmaan sopiva viini pääsee taatusti aiempien suosikkien joukkoon mukaan, sillä kohtalainen sokerin määrä (17 g/l) pyöristi sen makua miellyttävän helposti juotavaksi. Viinin voisi ajatella esimerkiksi thairuoan seuraksi, mutta se maistuisi sopivan viileänä sellaisenaan varsinkin hyvässä seurassa aurinkoisena päivänä.

Raparperibrûléessa raparperin happamuus toi viinin makeuden vielä paremmin esille ja brûléen kermaisuus komppasi oikein mainiota yhdistelmää edelleen. Mikä tässäkään olisi voinut mennä pieleen? Ei mikään, sillä raparperi oli hyvää, viini oli hyvää ja lopputulos oli hyvä, jopa erinomainen.


Antinori Tormaresca Calafuria & mansikkavaahtokarkki
IGT Salentino, Italia; 100 % Negroamaro; 17,49 €

Wine Spectator Top 100 -listallekin päässeen roseen tuoksu oli runsas ja maku maukas, mansikkainen ja aavistuksen mausteinen ja kukkainen. Aromaattisessa viinissä oli persikan pehmeyttä ja punaisten marjojen kirpeyttä sekä pirteää sitrusta, jopa hieman rustiikkista vaikutelmaa.

Ja oi oi, mansikkavaahtokarkin kanssa kaikki osui kohdalleen, yhdistelmässä oli pelkästään oman suun mukaisia aromeja sekä viinissä että vaahtokarkissa erikseen ja yhdessä. Viini oli tastingin maukkain ja pehmeän mansikkavaahtokarkin kanssa lopetus hipoi täydellisyyttä.

23. maaliskuuta 2019

Rutherford Ranch Silver Buckle Ranchero Red 2013



Rutherford Ranch Silver Buckle Ranchero Red 2013
Central Coast, Kalifornia, USA; Syrah, Merlot, Zinfandel; 19,90 € Viking Linella

Tuottaja Rutherford Ranch

Etiketin mukaan marjoja, tummaa suklaata ja kanelia

Rypäleen mukaan
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä
Zinfandel: ryhdikäs ja hedelmäinen, alueen mukaan joko pehmeä ja makea tai mausteinen ja tanniininen; punaisia marjoja, vadelmaa, karhunvatukkaa, anista, pippuria

Ruokana ribsit, tomaatti-papusalaatti (ilman oliiveja) ja chimichurri

Lyhyesti: kypsän marjainen ja suklainen viini

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, lähes läpinäkymättömän viinin väri rusertaa hieman reunoiltaan. Sen tuoksussa on kypsiä marjoja ja ilmaantumisen myötä enenevässä määrin vaniljaa ja suklaata, aavistus minttua ja muita mausteita ja jonkin verran savua. Tuoksusta tutut aromit jatkavat myös täyteläisessä maussa. Tanniinit ovat pehmeät, ja jälkimaussa tuntuu savua ja mausteita.

Ruoan kanssa kypsän hedelmäinen ja makean marjainen viini toimii hyvin, BBQ-kastikkeella maustetut ribsit ovat viinin kanssa loistava yhdistelmä. Vaikka chimichurrin etikka ja salaatin sipuli ja tomaatti ovatkin usein viinille haastavia, Silver Buckle Ranchero Red pärjää niidenkin kanssa hyvin. Viini on toisaalta kosiskeleva ja helposti juotava kalifornialainen punaviini, mutta toisaalta myös ryhdikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on juuri sopiva lauantai-illan äijäruoan seuraksi. Arvosanaksi se saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, karhunvatukkaa, tummaa suklaata, viikunaa ja aavistus savua. Täyteläisessä, pehmeän tanniinisessa maussa on samoja aromeja kuin tuoksussa ja niiden lisäksi mausteisuutta sekä herukkahilloa. Jälkimaussa mausteisuus kääntyy pippuriseksi.

Ribsien kanssa viini oli täydellinen valinta. Chimichurri ja salaatissa ollut sipuli olivat viinille suurempi haaste, mutta niistäkin se selvisi kohtuullisen hyvin. Laadukas ja hyvä kalifornialainen viini saa arvosanakseen +.

21. maaliskuuta 2019

Tulossa 22.-23.3. 2019: Helsinki Natural Wine

Viinit ja ruoka tarjottu lehdistötilaisuudessa


Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestetään tulevana viikonloppuna 22.-23.3.2019 Helsinki Natural Wine -tapahtuma. Sen teemana ovat alkuviinit eli viinit, joihin käytetyt rypäleet kasvatetaan ja valmistetaan viiniksi luonnonmukaisin menetelmin ilman synteettisiä lannoitteita tai torjunta-aineita. Viinit myös käytetään villihiivoilla eikä niihin yleensä lisätä rikkidioksidia eli sulfiitteja.

Meidät kutsuttiin Winoon kuulemaan tapahtumasta lisää.


Helsinki Natural Winessa on maistettavissa yli 200 viiniä ja siideriä sekä kolmen suomalaisen pienpanimon - Kakolan, Kimiton ja Stadin panimon - oluita. Lasillinen viiniä maksaa 6 - 8 € ja pieniä maisteluannoksia saa 2,5 - 4 € hintaan. Jos sattuu löytämään oikein hyvän viinin, sitä voi ostaa pullollisen paikan päällä nautittavaksi.

Tapahtuman ohjelmassa on myös tastingeja, ja lisäksi Korjaamon leffateatterissa esitetään Sideways molempina päivinä.


Ruokapuolesta vastaavat Winon & Pleinin yhteiskeittiö, Way Bakery and Winebar sekä Sicapelle. Wino & Pleinin listalta löytyy esimerkiksi siikaa, kyssäkaalia ja misoa sisältävä herkullinen annos, jota pääsimme maistamaan etukäteen. Muista annoksista kiinnostavalta kuulosti esimerkiksi Way Bakeryn Reuben-leipä... ja monet muut.


Saimme maistaa kolmea tapahtumassa tarjolla olevaa viiniä. Kaikki olivat kreikkalaisen Kamara Wineryn, ja niitä esitteli Dimitrios Kioutsoukis, jonka perhe pyörittää viinitilaa. Viineistä suosikkimme oli Xinomavro-Merlot-Syrah -sekoitus Nimbus Russus. Todella mielenkiintoinen taas oli oranssi retsina Nimbus Ritinitis, jonka pihkaisuus oli miellyttävän lempeää.

Muista näytteilleasettajista kiinnostavia ovat mm. Fiskarsissa vaikuttava Noita Winery ja ruotsalainen siiderimö Fruktstereo, jonka etiketit iskevät suoraan huumorisuoneen.

* * *
Helsinki Natural Wine 2019
Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 A–B
Avoinna pe 22.3. klo 16-23 ja la 23.3. klo 14-23.
Pääsyliput & tastingliput

Lisää alkuviineistä voit lukea Viini-lehden tai Alkon sivuilta.

19. maaliskuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.3.2019: Argentiina

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa tutustuttiin argentiinalaisiin viineihin Antti Uusitalon johdolla. Jussi ei päässyt paikalle, joten Marjut tutustui viineihin muun viiniklubiseurueen kanssa.

Maistelulautasella lohi-katkarapucevicheä, chorizo-makkaraa ja patata brava

...
Zuccardi Serie A Torrontés 2017
Salta, Argentiina; Torrontés; 14,49 €

Torrontés on lempihömppärypälelajikkeitani eikä tämäkään Zuccardin viini pettänyt odotuksia. Sen tuoksu oli makea ja aromaattinen, kukkaiseen parfyymisuuteen yhdistyi persikkaa ja litsiluumua sekä kepeää sitrusta. Tuoksun aromeja toistava maku oli kevyt eikä kovinkaan hapokas. Yleisvaikutelma oli mukava ja kesäinen, sopivan viileänä tämä viini sopisi mainiosti kauniiseen kesäpäivään.

Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sen jälkeen ceviche ja chorizo. Muuten viini voisi sopia vaikkapa mausteisen thairuoan kanssa.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki - tai jos viimeistä viiniä ei lasketa, Torrontés oli Marjutin suosikki.

Santa Julia Orgánica Viognier 2017
Mendoza, Argentiina; Viognier; 9,98 €

Illan toisen valkoviinin ujossa tuoksussa oli öljyinen vivahde, persikkaista hedelmäisyyttä, sitrusta ja kukkaisuutta. Viinin maku oli hedelmäinen ja maukas, mutta ei kovinkaan hapokas. Suutuntuma oli öljyinen. Hyvällä perusviinillä on mainio hinta-laatusuhde. Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sitten ceviche ja chorizo - sama järjestys päti myös loppujen viinien kanssa.

Luomu-viognier voisi myös sopia mausteisen ruoan kanssa tai vaikkapa erilaisten merenelävien seuraksi. Se oli seurueestamme yhden suosikki.

Trapiche Malbec Bonarda Oak Cask 2015
Mendoza, Argentiina; Malbec, Bonarda; 9,52 €

Muutaman vuoden takaa Mikä viini! -tapahtumista ja Malbec World Daysta entuudestaan tuttu viini oli juuri sellainen kuin muistinkin. Sen tuoksu oli makean marjainen ja pehmeän mausteinen, lisäksi siinä oli aavistus nahkaa. Viinin maku oli myös mehumainen eikä kovinkaan tanniininen. Malbec Bonarda Oak Cask ei ole mikään suuri ja haastava viini, mutta ei sen tarvitsekaan olla, sen sijaan se on helppo arkiviini, jolla on hyvä hinta-laatusuhde.


Kaiken Estate Malbec 2017
Mendoza, Argentiina; Malbec; 10,98 €

Myös Kaikenin eri malbecit ovat entuudestaan tuttuja, tämänkin viinin paria vuosikertaa olemme maistaneet aiemmin, samoin Ultra Malbecia. Toisaalta tämä viini ei ollut tuoreessa muistissa, joten oli kiinnostavaa palata sen pariin.

Perusmalbecin tuoksussa oli tummia marjoja, kuten boysenmarjaa ja karhunvatukkaa, kirsikkaa, mausteita ja tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Viinin maku oli kuivempi kuin tuoksu, mutta samalla tavalla marjainen ja pehmeä. Tanniinit tuntuivat vasta jälkimaussa. Kaiken Estate Malbec oli helppoa ja miellyttävää juotavaa niin kuin malbecit yleensä ovat.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki.

Kaiken (tai caiquén) on muuten villihanhi, joka lentää Andien vuoriston yli Chilen ja Argentiinan välillä - aivan kuin Kaikenin viinintekijä, joka perusti ensin Chileen Bodega Montesin viinitilan ja asettui sen jälkeen Argentiinan Mendozaan.

Catena Zapata Nicolás 2008
65 % Malbec, 35 % Cabernet Sauvignon; Uniq Drinksin viinikellarista

Illan viimeinen viini oli yllätys Uniq Drinksin viinikellarista - ja oikein herkullinen yllätys, sillä Catena Zapatan malbecit ovat aina olleet hyviä. Viinin tuoksu oli malbeceille tuttuun tapaan makean marjainen, tummien marjojen ja luumun lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja suklaata. Viinin runsas ja täyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, tanniinit olivat samettisen pehmeät.

Tämä oli Marjutin ykkössuosikki ja seurueestamme kahden suosikki.

16. maaliskuuta 2019

Maaliskuun kuukauden klassikko: oopperaleipä, Pinot Noir ja porter

Maaliskuun kuukauden klassikkona on tukholmalaisen Operakällaren-ravintolan kokin Tore Wretmanin 1950-luvulla kehittämä oopperaleipä: paahtoleipäviipaleen, jauhelihapihvin ja paistetun kananmunan yhdistelmä erilaisine höysteineen on yksinkertainen, mutta toimiva.


Pisano Río de los Pájaros Pinot Noir 2016
Progreso, Uruguay; 100 % Pinot Noir; 13,99 €
Tuottaja Cesar Pisano
Etiketin mukaan heijastelee maaperää ja ilmastoa
Rypäleen mukaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Uruguaylainen pinot noir oli meille uusi tuttavuus, joten otimme riskin ja päätimme kokeilla, kuinka se toimii oopperaleivän kanssa. Annoksessa on mukana paljon viinin kannalta haasteellisia elementtejä: punasipulia, etikkakurkkuja, kananmunaa ja tomaattia, joten valinta olisi voinut mennä pahasti pieleen. Toisaalta oletimme, että viinin hapokkuus ja hedelmäisyys saattaisivat toimia ruoan kanssa.

Viinin tuoksussa on pinot noirille tyypillisiä kirpeitä punaisia marjoja, kuten karpaloa, kirsikkaa ja punaherukkaa, sekä savua ja hieman yrttejä. Savu ja punaiset marjat maistuvat myös maussa. Viini on hapokas ja keskitäyteläinen, hitusen pippurinen ja mukavan hedelmäinen, mutta onneksi ei kuitenkaan hillomaisen makea. Tanniinit tuntuvat lopussa ja jälkimaku taittuu bitteriseen suuntaan. Pitkän ilmaantumisen myötä viinin marjaisuus muuttuu kypsemmäksi ja aromeihin ilmaantuu mustaherukkaa sekä aavistus viikunaa.

Arvauksemme kannatti: hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä ansiosta viini toimi ruoan kanssa. Se ei pahemmin hätkähtänyt tomaattien hapokkuuden, sipulin tai kananmunan edessä, komppasi jauhelihapihviä oikein hyvin ja taittoi paistetun leivän rasvaisuutta. Ei se aivan napakymppi ollut, mutta varsin passeli.



Koff Porter
Suomi; porter, 7,2 %, 39 EBU, kantavierre 17.5 °P; 3,22 €
Tuottaja Sinebrychoff
Valmistajan mukaan paahtuneisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa
Oluttyypin mukaan kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta

Koff Porter valikoitui olueksi, koska se on myös klassikko ja sitä käytetään usein tuhtien liharuokien marinadeissa sekä antamassa pataruoille makua.

Sysimustan oluen tuoksussa on paahteisuutta, lakritsaa, kahvia ja hieman luumuista makeutta. Maussa on paahteista mallasta, kahvia, luumua ja ruisleipää.

Olut sopi täydellisesti yhteen oopperaleivän kanssa. Sen paahteisuus täydensi paistetun lihan ja kananmunan sekä paahdetun leivän aromeja, ja samalla oluen kahvinen kitkeryys tasapainotti ruoan rasvaisuutta. Yhdistelmää voi kuvata Spinal Tapin sanoilla This one goes to eleven.


Reseptit 


Oopperaleipä (6 kpl)

6 siivua paahtoleipää
600 g naudan paistijauhelihaa
7 kananmunaa (1 taikinaan, 6 paistetaan erikseen)
suolaa, pippuria, savupaprikaa

Lisukkeiksi esimerkiksi salaattia, kirsikkatomaattia, suolakurkkua, paistettua punasipulia (tai marinoitua punasipulia)
Salaatin sinappikastike esim. Marttojen ohjetta mukaillen Dijon-sinapista, oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista ja sokerista

Sekoita jauhelihaan yksi kananmuna ja mausta suolalla, pippurilla ja savupaprikalla. Muotoile taikina pihveiksi ja paista. Paista kananmunat ja punasipulisuikaleet. Pidä pihvit ja kananmunat lämpimässä ja paista lopuksi paahtoleipäviipaleet jauhelihapihveistä irronneessa rasvassa. Kokoa leivät, tarjoa lisukkeena salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja suolakurkkuviipaleita.

Testaa myös tämä: voitele leipä sinappikastikkeella ja päällystä salaatilla ennen kuin kasaat sen päälle jauhelihapihvin ja kananmunan.

14. maaliskuuta 2019

Smokers x Bryggeri 6.3.2019

Sellon Smokers Beer & BBQ järjesti 6.3.2019 tastingin, jossa maisteltiin Bryggeri Helsingin oluita panimon edustajan Jarkko Ikosen sekä Smokersin edustajan JP Matilaisen johdolla.

Smokersin keittiöpäällikkö Kimmo Tero oli laatinut oluiden seuraksi neljän maun tasting-lautasen, jolla oli vuohenjuustosalaattia, Soft Shell Taco savustetulla nieriällä, Black Pepper Brisket ja Magic Dust -porsaan ribsit, jälkiruoaksi oli vielä savustout-siirapilla maustettu suklaafondant. Tastingin hinta oli 28 €.


Ensimmäinen olut Bryggeri Test Brew #003 Bohemian Raspberry Gose (4,3 %) oli maustettu mustikalla, vadelmalla ja vuorisuolalla. Tuoksua ja makua hallitsi mehevä marjaisuus, suola maistui lähinnä jälkimaussa. Oluen happamuus oli lempeää, joten se oli helppoa juotavaa ja sitä mainostettiinkin oluena ihmisille, jotka eivät pidä oluesta. Olut oli parhaimmillaan sellaisenaan, se ei ollut varsinainen ruokaolut. Se oli Marjutin suosikki illan oluista.  

Bohemian Raspberry Gose on Bryggerin ensimmäinen hapanolut. Nimen numero 003 tarkoittaa, että kyseessä on Bryggerin kolmas tuhannen litran tankissa tehty kokeiluolut. Jatkossa tällaisia kokeilueriä on tulossa lisää ja joku niistä saattaa päätyä vakiovalikoimaankin. Nimensä olut sai mustikka-vadelmahillosta eli kuningatarhillosta erääseen kaikkien aikojen suurimpaan rockyhtyeeseen kulkeneiden assosiaatioiden kautta.

Kiinanruusu- eli hibiscusteellä ja rypälemehutiivisteellä maustettu sekä osittain valkoviinihiivalla käytetty Bryggeri Rosé (erikoisolut; 8,8 %) oli kauniin punertavan värinen ja aromeiltaan hapokas, mansikkainen, greippinen ja marjainen. Olut lanseerattiin vuonna 2016, jolloin se herätti jonkin verran pöhinää - ja olihan se edelleen maukasta ja pöhinän arvoista.

Jussin mielestä Bryggeri Rosé muistutti hedelmäistä belgiolutta, Marjutia taas miellytti sen pieni happamuus. Olut oli viinimäinen, ja kuohuviinilasi toi vielä normituoppia tai -lasia juhlavamman fiiliksen.

Maistelulautasen vuohenjuusto oli maultaan jo valmiiksi mietoa ja olut pehmensi sitä entisestään, joten makuyhdistelmäkin toimi hyvin.



Loput illan oluet olivatkin taattua klassikkolaatua. Spezial (savuolut; 5,2 %) oli aromeiltaan kevyen savuinen ja maltainen. Savuisuus on miedompaa kuin esimerkiksi Schlenkerla Rauchbierissä. Hieman tulisten ribsien ja murean brisketin kanssa olut sopi hyvin. Nieriän kanssa se ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä yhdistelmä, sillä oluen ja nieriän savuisuudet tuntuivat hieman neutralisoivan toisiaan sen sijaan, että olisivat tuoneet yhdistelmään jotain lisää.

Appelsiininen, hedelmäinen, karamellinen ja hieman havuinen Bryggeri IPA (5,5 %) kävi liharuokien ja lohen kanssa, mutta ei vuohenjuuston kanssa. Jälkimaun greippisyys huuhtoi mukavasti suusta ruoan rasvaisuutta. Marjutin mielestä olut oli yllättävän vähän gyyh IPA:ksi eli katkeruutta ei ollut kovin paljon, ruokajuomana se oli jo melkein miellyttävä.

Paahteinen, kahvinen, ruisleipäinen ja hieman viikunainen Bryggeri Dunkel (5,3 %) oli tastingin yleisolut, joka sopi kaikkien ruokien kanssa. Jos et osaa päättää, mitä olutta joisit ruoan kanssa, kokeile Dunkelia.



Viimeinen olut Sofia Imperial Stout (9 %) oli tuoksultaan paahteinen, vaniljainen ja luumuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi siirappisuutta ja kahvisuutta, joten se sopi hyvin jälkiruoan kanssa. Ratebeerin mukaan Sofia on tällä hetkellä Suomen neljänneksi paras olut. Sijoitus on ansaittu, sillä olut oli todella hyvää ja se oli myös Jussin suosikki tastingin oluista.

Seuraava tasting Smokersissa on 8.5., jolloin iltaa isännöi Olarin panimo. Bryggeri-tastingin oluet ja ruoat olivat erinomaisia, joten mekin tulemme paikalle - Marjut ihan pelkästään maistelulautasen takia.

12. maaliskuuta 2019

Helsinki Drink Festival 2019


Helsinki Drink Festival järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 1.-2.3.2019. Kävimme paikalla lauantaina. Kaikki drinkit maksoivat 5 € ja sisäänpääsy oli 10 € (sisälsi narikan), joten tapahtuma oli erittäin lompakkoystävällinen. Maksaminen hoitui tuttuun tapaan Seamchip-kortilla.

Yläkuvassa ovat aloitusdrinkkimme, St-Germain-seljankukkalikööristä tehdyt Marjutin The Parisien Daiquiri (St-Germain, Bacardi, limemehu, sokerisiirappi) ja Jussin St-Germain Tonic (St-Germain, kuiva vermutti, tonic). Marjut on viime aikoina tykästynyt kovasti seljankukkaan ja saattaa olla, että ensi kesän drinksu on St-Germain Spritz viime kesän Aperol Spritzin tapaan.

Home Bar



Ei tapahtuma pelkkää valmiiden drinksujen siemailua ollut. Lavalla olleessa Home Barissa rullasi noin puolen tunnin mittaisia drinkkityöpajoja, joissa pääsi opettelemaan drinkin valmistusta ammattilaisen ohjauksessa. Tarkempaa drinkkilistaa ei kuitenkaan tainnut olla missään (tai emme ainakaan huomanneet) eli seuraavan työpajan drinkki oli aina pieni arvoitus. Itse menimme paikalle sattumanvaraisesti varaamaan paikat seuraavaan vapaaseen sessioon ja päädyimme valmistamaan Gin Basil Smashin Tanqueray-ginistä.


Gin Basil Smash

3 cl sitruunamehua
2 cl sokerisiirappia
4 cl giniä
noin 6 basilikanlehteä drinkin mausteeksi + yksi lehti koristeeksi
jäitä

Ravista aineet jäiden kanssa sekaisin. Siivilöi lasiin, lisää jäitä ja koristele basilikanlehdellä.

Yläkerta - drinkkibaarit ja ravintolat


Kämp! Palace! Grotesk! Goldfish! Missä muualla pääsee maistamaan huippubaarien ja -ravintoloiden drinkkejä vitosella? Suuntasimmekin Home Bar -treenin jälkeen yläkertaan ammattilaisten pariin.


Ensimmäisenä päädyimme Palacen tiskille ja työnjako oli selvä: Jussi tilasi Old Fashionedin (The Macallan Double Cask 12 yo, angostuuraa, sokerisiirappia, soodavettä), Marjut taas Yaman (Roku Gin, inkivääri, sencha, macha, yuzu ja tonic). Yama oli oikein hyvä ja raikas, tosin pikku hiljaa Marjutin alkoi parin ginipohjaisen drinkin jälkeen tehdä mieli muutakin. Old Fashionedissä angostuuran katkero tasapainotti mukavasti viskin makeaa aromimaailmaa.


Siispä naapurihuoneeseen ja Kämp Collection Hotelsin tiskille: Aperol Belliniä ei tarvinnut kauan pohtia (G.H. Mummin samppanjaa, Aperolia, rooibosta, valkoista persikkaa) eikä katua valintaa. Jussi taas halusi "jotain makeaa", joten lasiin päätyi suosituksesta Hotel Havenin listalta varsin paksu Chuck. E. Cheeze (rommia, valkosuklaa-agavea ja vadelmaa). Makeutta oli kieltämättä tarpeeksi. Täytyy vielä sanoa, että palvelu oli loistavaa, Marjut tunsi olonsa hetken aika prinsessaksi drinkkejä hakiessaan.


Pienen luksuselämähetken jälkeen siirryimme erilaisiin tunnelmiin: Marjut arpoi Bar Cónin tiskiltä Sangre de Pedron (Bulleit Bourbon, PX Sherry,  veriappelsiini, punajuuri) ja Jussi taas Cartel Roomin tiskiltä Mexican Mulen (Olmeca Altos, inkivääriolut, chili, lime). Myönnetään, että loistavalla ja tyylikkäällä palvelulla meidät saa puolelleen, mutta niin saa myös ilmaisilla nachoilla... Olemme helppoja varsinkin, kun tarjolla on guacamolea.

Vaikka Meksikon muulin chili ei juurikaan potkinut, niin muuten tequila-pohjainen drinkki maistui hyvin nachojen kanssa. Samoin PX-sherryn makeus sai Sangre de Pedron bourbonistakin varsin juotavaa, vaikkakin pieni tequila-kateus nosti päätään.


Yläkerrasta Jussi testasi vielä Groteskin Holy Smoken (Lagavulin 16 yo, Cocchi Torino, chocolate bitters) ja Marjut Goldfishin Goldfish Punchin (Absolut, becherovka, mango). Goldfish Punch oli melkoinen mangosmoothie. Holy Smoke oli taas nimensä mukaan savuinen, ja sen suklaakatkerot tuntuivat jälkimaussa. Lisäpisteitä juoma saa eeppisen kokoisesta jääpalasta.

Alakerta - maahantuojat, tuottajat



Marjut tilasi Kyrö Distilleryn tiskillä raikkaan Pale & Lemonaden (Kyrö Pale Rye Bitter, sitruunalimonadi, sitruuna), joka tuli söpössä purkissa. Jussi päätti kokeilla, onko konjakkipohjaisista drinkeistä mihinkään ja päätyi Monnet Cognacin tiskillä Sazeraciin (V.S.O.P. ja X.O.-konjakkia, katkeroita, sokerisiirappia, lasi huuhtaistaan absinttitipalla). Konjakin ja katkeron yhdistelmä toimi hyvin, absinttia ei maussa juurikaan ollut.


Viskidrinkkejä oli myös alakerrassa: Jussi tilasi Naked Grousen tiskillä vanhan kunnon Whisky Sourin. Marjut ei voinut vastustaa Russki Standardia eikä Russian Mulea (vaikka drinkkiin ei tainnutkaan päätyä Platinumia). Naked Grouse toi Whisky Souriin makean hedelmäisen vivahteen, Russian Mule taas oli hieman pliisu ja olisi ehkä kaivannut hieman lisää inkiväärin ja limen potkua.


Jussin mielestä alakerran paras drinkki oli Plantation Rumin tiskin Champagne Colada (Plantation Pineapple, kookossorbetti, ananasmehu, sitruuna, Leclerc-Briant -samppanja). Kuiva ja hapokas samppanja toimi hyvin vastaparina kookoksen makeudelle.

Samaan aikaan myös Marjut päätyi rommipohjaiseen drinkkiin, Rhum Negrita -rommista tehtyyn Old Fashionediin. Ei huono sekään.


Alakerran mielenkiintoisin drinkki Marjutin mielestä oli Koskenkorvan tiskillä ollut White Rabbit's Breakfast, tosin se ei selvinnyt, oliko kyseessä Ihmemaan Liisan kani vaiko mahdollisesti Jefferson Airplanen valkoinen jänis - vai ehkä The Matrixin jänis... Bloody Mary -henkisessä drinkissä oli vodkan lisäksi porkkanamehua (koska tomaattimehu on kuulemma monien mielestä pahaa), appelsiinimehua, sitruunamehua, sokerisiirappia, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, valkoista balsamiviinietikkaa, suolaa ja pippuria. Se oli varsin ruokaisa ja hyvin mielenkiintoinen. Melkein teki mieli hakea (kuulemma tapahtuman paras - ja ainoa) Bloody Mary viereen vertailun vuoksi.

Jussin Lignell & Piispasen upouudesta Metsä Ginistä tehty Lingonberry Bramble (Metsä Gin, Gustav Lingonberry Liqueur, sitruunamehu, greippikatkero, lime) oli hyvin metsäinen, sen aromeissa oli katajanmarjaa, havua ja puolukkaa.


Summa summarum


Hieno tapahtuma! Miksi emme käyneet täällä jo viime vuonna?

Drinkkitarjonta oli monipuolista, tosin melko pitkälti klassikoihin pohjautuvaa, mutta kaikkia ei todellakaan ehtinyt testata, vaikka drinkkien koko olikin kohtuullinen. Home Bar oli kiinnostava, siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Myös ruokatarjonta oli hyvää. Jussi söi Groteskin sliderin ja Marjut The Bull and the Firmin keltajuuririsoton, joiden kanssa sai myös Brooklyn Breweryn (vapauttavan) oluen tai Soil Wine Groupin viinejä. Hieman jäimme katselemaan myös Groteskin leikkelelautasta sillä silmällä, mutta emme sortuneet. Ensi vuonna uudestaan!

9. maaliskuuta 2019

Kaiken Ultra Malbec 2013


Kaiken Ultra Malbec 2013
Mendoza, Argentiina; 100 % Malbec; 14,30 € Viking Linella vuonna 2016

Tuottaja Kaiken Wines

Etiketin mukaan tuoksussa orvokkia ja suklaata, silkkiset tanniinit, maussa viipyilevää punaista marjaa ja mustikkaa

Rypäleen mukaan
Malbec: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa, orvokkia ja jopa tammea, mustapippuria

Ruokana tacot

Lyhyesti: kypsän marjainen ja pehmeän tanniininen malbec

Kommentit

M: Tummanpunaisen, läpinäkymättömän viinin tuoksussa on mausteita, tummaa suklaata sekä tummia marjoja ja aavistus tupakkaa ja vaniljaa. Täyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla kypsän marjaisena ja mausteisena. Viinin tanniinit ovat pehmeät, mutta tuntuvat pitkään ja kuivattavat suuta. Jälkimaussa on tummia marjoja ja kahvia. Yleisvaikutelma on mehevän marjainen, mutta kuitenkin ryhdikäs.

Tortillojen kanssa Kaiken Ultra Malbec sopi hyvin, se ei vierastanut tomaattia, sipulia tai chiliäkään. Ilmaantuminen pehmensi viinin makua ja loppu maistui ruoan jälkeen sellaisenaan, vaikka varsinainen seurusteluviini se ei ole. Ruokaviininä se on loistava, runsas ja maukas uuden maailman Malbec, joka ei kuitenkaan sorru liialliseen makeaan hillomaisuuteen. Arvosanaksi se saa ++.

J: Tumman purppuraisen viinin tuoksussa on kypsää, tummaa marjaa, karhunvatukkaa, luumua, kahvia ja hieman pippuria. Täyteläinen, pehmeän tanniininen maku on kuningatarhilloinen, karhunvatukkainen, kahvinen ja aavistuksen tamminen. Yrttisyys ja kirsikkaisuus pehmentävät mukavasti pippurista jälkimakua. Viini kaipaa ehdottomasti seurakseen ruokaa.

Tortillojen kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi myös sipulille sekä chilille. Viini olisi täydellinen valinta grillatulle lihalle tai entrecotelle. Todella mahtava Malbec saa arvosanakseen ++. Ainoa negatiivinen asia viinissä on se, ettei tätä tullut aikanaan ostettua varastoon useampaa pulloa.

7. maaliskuuta 2019

Ravintola Basen olutklubi 4.3.2019: Fat Lizard Brewing

Ravintola Basen olutklubi kokoontui 4.3., ja paikalle meni Jussi. Iltaa isännöi tällä kertaa Fat Lizard Brewing co. 25 € hintaan sisältyi viisi olutta ja maistelulautanen, jossa oli appenzelleriä, brietä, chorizoa ja mutakakkua. Fat Lizardin oluet olivat etukäteen tuttuja, mutta edellisestä tastingista on jo pari vuotta.


Ensimmäinen olut oli Ankle Slapper Surf Ale (5,2 %; gluteeniton), jonka nimi tarkoittaa niin pientä aallokkoa, että surffaamisen sijaan on parempi vain juoda olutta rannalla. Kyseessä on Fat Lizardin historian kolmas olut, joka kehitettiin kesällä 2015. Ennen nelosoluen vapauttamista tästä oli tarjolla 4,7 % versio. Oluen tuoksu oli trooppisen hedelmäinen ja hieman greippinen. Karamellisessa maussa oli tuoksun aromien lisäksi appelsiinia. Appenzeller ja chorizo kävivät oluen kanssa hyvin, brie taas ei. Mainio kesäolut.

Tastingissä ollut olut oli purkitettu 11.2. Fat Lizardin mukaan heidän oluensa tulisi nauttia tuoreena, mieluiten 90 päivän kuluessa purkituksesta ja maksimissaan 9 kuukauden kuluttua. Olut ei sinänsä mene purkissa pilalle, mutta aromit saattavat laimentua. Fat Lizard käyttää tölkkejä pullojen sijaan, koska tölkissä olut on parhaiten suojassa maun tuhoavalta auringonvalolta. Tietyissä brändeissä kuten Solissa ja Coronassa "auringon maku" kuuluu asiaan, minkä vuoksi kyseiset oluet pakataan läpinäkyviin pulloihin. Auringon vaikutusta voi kokeilla itse jättämällä oluen tuopissa auringonpaisteeseen. Tällä lailla saa kuulemma "Koffista Coronaa 10 minuutissa".

Toinen olut oli Track Day Session IPA (4,9 %; gluteeniton). Sen tuoksussa oli greippiä, trooppista hedelmää, mangoa, ananasta, appelsiininkuorta ja aavistus multaisuutta. Keskikatkera maku toisti tuoksun aromeja jälkimaun ollessa greippinen ja sitruksinen. Appenzeller ja chorizo kävivät tämänkin oluen kanssa hyvin, mutta brie ei. Track Day IPA voitti vuonna 2016 Suomen Paras Olut -kilpailun amerikkalaistyylisten oluiden sarjan. Olutta oli tuohon aikaan saatavilla vain kegissä, joten sitä vietiin kilpailuun Lidlin sinisissä kivennäisvesipulloissa.


Seuraavana oli vuorossa Arctic Fuel IPA (7,3%; gluteeniton). Sen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, greippiä, karamellia ja punaherukkaa. Katkera maku oli greippinen, appelsiinin ja yrttinen. Oluessa käytetty Chico-hiiva tuo olueen määrittelemätöntä hedelmäisyyttä. Olut sopi appenzellerin, chorizon ja jopa brien kanssa. Arctic Fuelin ja suklaakakun yhdistelmä oli hieman outo, mutta silti hyvä.

Neljäs olut oli sahramilla ja ruokosokerilla maustettu Sweet Mary 390 Double IPA (8,3%; gluteeniton). Olut oli alun perin joululahja Fat Lizardin oluita myyville ravintoloille, mutta siitä tuli niin hyvää, että se otettiin pysyvään tuotantoon. Nimen numerosarja 390 viittaa Yhdysvaltojen poliisikoodeihin, joissa 390 tarkoittaa päihtynyttä henkilöä. Sekä tuoksussa että maussa oli mandariinia, appelsiinihilloa ja sitrusta. Olut sopi juustojen ja suklaakakun kanssa, mutta ei chorizon kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.

Viimeinen olut oli uutuus Slick Black Imperial Stout (9,3%). Sen tuoksussa oli vadelmaa, tummaa suklaata, kahvia ja lakritsaa. Hieman karvaassa maussa oli tuoksun aromien lisäksi punaherukkaa. Kokonaisuus oli yllättävän kevyt alkoholimäärään nähden. Olut sopi parhaiten appenzellerin ja suklaakakun kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.

Panimon tulevaisuuden suunnitelmista kerrottiin sen verran, että tulossa on pils ja Glims Wet Hop Alea on tarkoitus valmistaa tulevana syksynä suurempi määrä. Tätä varten on tarkoituksena pystyttää oikea humalaviljelmä.

Basen seuraava olutklubi on puolestaan 1.4.2019.

5. maaliskuuta 2019

Weingut Steininger -illallinen Sue Ellenissä 27.2.2019

Jos muistellaan ensin menneitä, niin puolitoista vuotta sitten itävaltalaisen Weingut Steiningerin viinitalon viinit miellyttivät meitä suuresti Lasipalatsissa kuohuviini-illallisella, ja iloksemme pääsimme tutustumaan niihin myös Old World Wines -tapahtumassa. Kun meille äskettäin tarjoutui mahdollisuus osallistua Steiningerin viinintekijäillalliselle Sue Ellenissä (43 €), ilmoittauduimme saman tien mukaan.



Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015

Alkumaljana tarjoiltiin Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015. Viini on kypsynyt 6-7 kk ajan akaasiatynnyreissä, ja sen uudelleenkorkitus on tehty jäädyttämättä pullon kaulaa, minkä ansiosta hiivasakka saadaan kokonaan pois ja viinin maku on raikas.

Luvatusti raikkaan ja hedelmäisen kuohuviinin tuoksussa oli makeita mausteita ja kypsää hedelmää, karviaista, valkoherukkaa ja ananasta. Puhdaspiirteisessä maussa säilyi tuoksusta tuttu mausteisuus, mutta hedelmäisyys kääntyi vihreän omenan ja päärynän suuntaan. Mukana oli myös Grüner Veltlinerille tuttua pippuria ja hapokkuutta. Kyllä tätä voisi kotiinkin ostaa, sen verran herkullisia nämä Grüner Veltliner -kuohuviinit ovat olleet.


Open bisquit
Paahdettua punajuurta, sydänsalaattia ja hapankermaa
Riesling Kamptal DAC 2018 (tankkinäyte)
Grüner Veltliner Ried Loisium 2017 1ötw Erste Lage Kamptal DAC

Alkuruokana oli open bisquit, jonka päällä oli paahdettua punajuurta ja hapankermaa. Skonssin tapainen pieni keksi/leipä oli pehmeä ja neutraali pohja punajuurelle - ja punajuuri taas oli herkullista varsinkin hapankerman kanssa. Aluksi harmitti hitusen, että alkuruokana ei ollut rapukakkua, mutta ensimmäisen suupalan jälkeen harmitus katosi kokonaan.

Alkuruoan seuraksi oli valittu kaksi valkoviiniä, joista Riesling 2018 oli aivan uuni... tai siis tankkituoretta, sillä sitä oli pullotettu pieni erä varta vasten tätä tilaisuutta varten (vuosikerta 2017 13,90 €). Toisena viininä tarjoiltu Grüner Veltliner Loisiumweingarten 2017 (kyllä, samalla viinillä on näköjään kaksi hieman eroavaa nimeä) antoi myös odottaa paljon: sen edellinen vuosikerta 2016 voitti viime vuonna Viini-lehden Vuoden valkoviinin palkinnon (18,48 €).

Rieslingin tuoksussa oli makeaa persikkaa ja ananasta sekä karviaisen kirpeyttä, jonkin verran mineraalisuutta ja häivähdys nokkosesta muistuttavaa yrttisyyttä. Viinin maku oli hapokas ja jatkoi tuoksusta tutulla linjalla. Viini oli nuori, mutta varsin luonteikas.

Grüner Veltliner Loisiumweingartenin hedelmäisessä tuoksussa oli kypsää omenaa ja päärynää, samoin maussa. Yleisvaikutelma oli pehmeämpi ja pyöreämpi kuin Rieslingin, vaikka hapokkuuttakin oli riittävästi. Suutuntuma oli öljyinen ja kohtalainen täyteläinen, mutta lempeän mausteisuuden seasta pippuria sai etsiä hetken aikaa ennen kuin sen löysi. Hieno viini tämäkin oli.

Molemmat viinit olivat maukkaita ja sopivat alkuruoan kanssa, mutta jos toinen pitäisi valita, niin Riesling miellytti aavistuksen enemmän.


Sue Ellen's Fish
Meribassia, grillattua sydänsalaattia ja sitruunavoita, sinisimpukkaa, savulla maustettu choron-kastike
Riesling Ried Steinhaus 2017 1ötw Erste Lage Kamptal DAC Reserve
Zweigelt 2016

Pääruokana olleen meribassin kanssa pääsimme kokeilemaan sekä valko- että punaviiniä. Meribassi ei ole kovinkaan voimakkaan makuinen kala, joten se ei kaipaa seurakseen vahvan makuisia viinejä - toisaalta choronkastike toi annokseen mausteisuutta ja hapokkuutta sekä tomaatit vielä hieman lisää hapokkuutta. Kalan alle piilotetut sinisimpukat olivat ihan kiva lisä, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Sen sijaan grillattu salaatti oli maukasta.

Riesling Ried Steinhaus 2017 (24,98 €) oli rapsakka ja aromaattinen. Sen tuoksussa tuntui omenaa, limeä ja trooppisia hedelmiä sekä hunajaa ja mineraalisuutta, samoin maussa. Aiempaan rieslingiin verrattuna se oli kuivempi ja hapokkaampi, ja olisi ollut mielenkiintoista maistaa molempia rinnakkain, mutta tietenkin se tuli mieleen liian myöhään. Klassinen riesling oli pirteä ja oikein miellyttävä.

Zweigelt (17,98 €) tarjosi pinotnoirmaisesti punaisia marjoja, karpaloa, viinimarjaa ja kirsikkaa sekä vaniljaa, aavistuksen mustikkaa ja jopa mustetta. Viinin maku oli hapokas, kohtalaisen täyteläinen ja mehukas. Se sopisi nautiskeltavaksi sellaisenaankin, sillä tammikypsytyksestä tullut vaniljaisuus pehmensi mukavasti marjaista hapokkuutta.

Kahdesta eri tyylisestä viinistä oli hankala valita suosikkia, sillä molemmat maistuivat hyvin meribassin kanssa. Henkilökohtaiset mieltymykset painoivat taas vaakakupissa, sillä Marjutin mielestä Riesling toimi ehkä aavistuksen paremmin, Jussin mielestä taas Zweigelt.


Crème Brûlée
Crème brûlée ja vadelmasorbettia, passionhedelmää ja veriappelsiinia
Riesling Beerenauslese 2015

Jälkiruoka herätti hieman ristiriitaisia tunteita: crème brûlée oli herkullisen kermaista ja suussasulavaa, samoin vadelmasorbetti oli herkullisen marjaista ja kirpeää. Yhdessä ne eivät kuitenkaan täydentäneet toisiaan edes veriappelsiinin tai passionhedelmän avulla niin, että 1+1 olisi ollut 3. Hyvää jälkiruoka kuitenkin oli, vaikka ei täydellistä makujen harmoniaa.

Jälkiruokaviini oli odotetusti makeaa nektaria (sokeria 110 g/l): hunajaa, aprikoosia, persikkaa sekä hieman pähkinää. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä - ja kyllähän se jälkiruoan kanssa sopi, koskapa makeat herkut eivät meille maistuisi?



Kraftvoll

Bonuksena meille tarjoiltiin vielä kuusi kuukautta sitten myyntiin tullutta Kraftvollia. Se on portviinistä inspiraationsa saanut väkevöity viini: vuoden 2013 Grüner Veltliner -viiniin sekoitettiin vuoden 2010 Weinbrandia (eli paikallista brandya) ja sekoitus sai sen jälkeen kypsyä tammitynnyreissä. Juomassa on alkoholia 18,5 % ja sokeria 72 g/l.

Kraftvoll oli varsin mielenkiintoinen: sen tuoksussa oli Grüner Veltlinerin aromeja sekä hunajaa ja luumua, mutta maku oli kevyt, hedelmäinen ja vaniljainen. Jos portviini tuntuu liian raskaalta, tämä voisi olla hyvä digestiivi tai jälkiruokien seuralainen sen sijaan.

2. maaliskuuta 2019

Laskiaispulla ja olut


Huomenna on laskiaissunnuntai, joten taas on se aika, kun kansa jakautuu kahtia perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä: hillo vai mantelimassa?

Mantelimassa on perinteinen ruotsalainen laskiaispullien täyte, joka köyhässä Suomessa korvattiin hillolla. Hyvän makunsa ansiosta hillo säilyi täytteenä, mutta siitä voidaan kehittää edelleen uusi kiista: mansikkaa vai vadelmaa? (Lisää aiheesta Helsingin Sanomissa)

Vuosi sitten testasimme runebergintorttuja ja olutta ja nyt päätimme testata, kuinka olut sopii laskiaispullien seuraksi. Koska edustamme molemmat hillopullakoulukuntaa, valinta oli helppo: nappasimme kaupasta mukaan Leivon leipomon mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytettyjä pullia.



Oluiksi Marjut valitsi melko ennalta-arvattavasti Oud Beersel Framboisen ja Jussi Pyynikin Milk Stoutin.

Oud Beersel Framboise
5,0 %; 8,20 € Olarin panimon kauppa

Oud Beersel Framboise on nimensä mukaisesti vadelmainen ja melkein harmittaa, ettei kaupasta tullut sittenkin ostettua vadelmahillolla täytettyä laskiaispullaa. Oluen valmistuksessa on käytetty 220 g vadelmia ja 50 g hapankirsikoita litraa kohden, joten ei ihme, että sen maku on runsaan marjainen. Lambicin happamuus komppaa hyvin vadelmaisuutta ja pientä kirsikkaisuutta. Olut on varsinkin sopivan viileänä helppoa juotavaa eikä pahemmin haasta happamuudellaan, ennemminkin se kosiskelee vadelmaisuudellaan.

Laskiaispullaa haukatessa arveluttaa ensin, onko miedosti hapan marjaolut sittenkään sopiva valinta rasvaisen kermavaahdon kanssa, mutta aavistukset osoittautuvat vääriksi. Pullan ja sen päällä olevan sokerin, mansikkahillon ja kermavaahdon yhdistelmä sopii oikeastaan aika hyvin yhteen oluen kanssa. Voisi tätä olutta juoda ihan vain pullan kanssakin... Tai ehkä lettujen ja hillon kanssa. Tai sellaisenaan. Yhdistelmä toimii joka tapauksessa. Ei olut ja pulla kunnon pullakahveja korvaa, mutta makean nälkään se kelpaa kyllä.

Pyynikin Milk Stout
4,2 %; 3,10 € Sellon Citymarket

Stoutin aromeissa on usein paahteisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa. Oluthiiva ei pysty hyödyntämään milk stoutiin lisättyä laktoosia käymisessä, joten se jää olueen antamaan makeutta. Näin ollen milk stoutin voisi olettaa sopivan hyvin laskiaispullan kanssa.

Pyynikin Milk Stout on väriltään lähes mustaa ja beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti. Tuoksussa on kahvia, lakritsaa, paahteisuutta ja vaniljaa. Makua hallitsevat paahteisuus ja kahvi, joita laktoosin makeus tasapainottaa. Jälkimaussa on näiden aromien lisäksi hieman vaniljaa. Kokonaisuus on kevyt. Erinomainen olut, joten ei ole ihme, että se voitti World Beer Awards 2018 -kilpailussa maailman parhaan Milk Stoutin tittelin.

Pyynikin Milk Stout kävi hyvin laskiaispullan seuraksi, kuten etukäteen arvelinkin. Makeahkon oluen ja makean laskiaispullan yhdistelmä ei ehkä miellytä kaikkia, mutta kaltaiseni sokeriporsas tykkäsi. Milk stoutin sijaan laskiaispullan kanssa voi kokeilla myös kahvisempaa stoutia.