-->

30. toukokuuta 2019

Sour Spring Break 2019

Pääsyliput tarjosi Kulttuuritehdas Korjaamo



CoolHead Brew ja Kulttuuritehdas Korjaamo järjestivät hapanoluisiin keskittyvän Sour Spring Break -tapahtuman 24.-25.5.2019. Paikalla oli 11 panimoa: kotimaisten CoolHead Brewin, Fiskarsin Panimon, Kanavan Panimon ja The Good Guys Kombuchan lisäksi mukana olivat ruotsalaiset Brekeriet, Sahtipaja ja Örebro Brygghus, tanskalainen Penyllan Brewery, italialainen Ca' del Brado, brittiläinen Wild Beer Co. ja venäläinen Bakunin.

Tapahtuma oli jaettu kumpanakin päivänä kahteen sessioon. Yhden session pääsylippu maksoi ovelta 14 € tai ennakkoon 9 € / 11 €. Lippu sisälsi lasipantin 3 €. Oluet maksoivat 3 € per 10/15 cl maisteluannos, poikkeuksena Ca' del Bradon ja Penyllanin oluet, jotka maksoivat 6 €.

Kävimme paikalla perjantain iltasessiossa.



Marjutin mieleen jäivät seuraavat oluet:

Vääksyläisen Kanavan Panimon Puolukkagose (3,5 %). Kotiseutu on aina kotiseutu, lisäksi lempeästi hapan ja puolukkainen olut sopi mainiosti halloumi-mansikkasalaatin seuraksi. Olisi pitänyt maistaa vielä mustikkagosekin...

CoolHead Brew'n Experimental 1: Pear, Walnut (nordic sour, 5 %) oli samaan aikaan sekä saksanpähkinäinen että raikkaan päärynäinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä toimi.

Örebro Brygghusin Limelight (sour ale, 5 %) oli huisan värinen ja nimensä mukaisesti limettisen kirpeä, vähän kuin limsaa olisi juonut.

Brekerietin Slice & Dice (gose, 4,7 %) oli kurkkuisen raikasta, helppoa juotavaa.



Sahtipajan Feel the Beat (berliner weisse, 4 %) yllätti. Punajuuren ei uskoisi olevan hyvää oluessa, mutta kyllä se vain oli, ei liian maakellarista eikä rosollista, vaan täyteläistä ja runsasta. Latvialainen punajuuriolut oli positiivinen kokemus Ota oluessa viime syksynä eli ehkä punajuuret pitää vastedes nauttia borschkeiton lisäksi myös oluessa.

Ca' del Brado Zena (6,4 %) oli hieno tynnyrikypsytetty wild gose. Korianteria ja suolaa ei tynnyrikypsytyksen jäljiltä niin huomannut, mutta eivätköhän ne siellä olleet.

Wild Beer Co.:n norjalaisilla marjoilla ja somersetiläisillä hedelmillä maustettu Choked Up! (5,8 %) oli myös hienosti kehittynyt ja runsaan makuinen, jopa hieman ronski. Rodenbach Alexanderin tapaan se oli hyvää, mutta ei sitä kovinkaan paljon pystyisi kerralla nauttimaan. Lähinnä se pitää nauttia hitaasti siemaillen niin, että joka kulauksen jälkeen sanoo "vau".

Penyllanin katajalla maustettu ja samppanjatynnyrissä kypsynyt Laura (saison / farmhouse ale, 6 %) oli loistava lopetus. Sen maku oli runsas ja moniulotteinen, ei turhan hapan tai räväkkä, vaan yksinkertaisesti nautittavaa.

Mikä sitten oli kaikkein paras? Vaikea sanoa, toisaalta kevyemmät oluet houkuttelivat helppoudellaan ja toisaalta taas tynnyrikypsytetyt kompleksisuudellaan. Suosikkia ei vain voi valita, sillä se on täysin kiinni tilanteesta ja mielialasta.

Jussin mieleen jäivät seuraavat oluet:

Italiaisen Ca' del Brado:n Û baccarossa (7,9 %) on käytetty Ancarani-viinitalon rypäleiden kanssa ja kypsytetty tynnyrissä 7 kuukauden ajan. Kokonaisuus oli Wild Beer Co.:n Redwoodin tapaan viinimäinen, oluen aromeissa oli punaista marjaa, kirsikkaa ja hieman yrttisyyttä.

Fiskarsin Panimo Kaksi Kotia Vailla Humalaa (5,6 %) on villiyrtti-pakuri gruit ale, josta on nimen mukaisesti jätetty humalat kokonaan pois. Villiyrtit on kerätty panimon läheltä. Sekä tuoksussa että maussa oli yrttisyyttä, sitrusta ja happamuutta.

Sahtipajan Very Dark Side of the Blueberries (6 %) oli mustikkainen ja sen aromeissa oli myös balsamicomaista etikkaisuutta. Myös sen tuoksusta tuli heti mieleen kevyt ja hapokas punaviini.

Örebro Brygghusin Blood Peaches (5 %) oli puolestaan kesäisen hedelmäinen. Olut on maustettu hieman eksoottisemmalla veripersikalla.



The Wild Beer Co:n Redwood 2018:a (5,6 %) on kypsytetty burgundilaisessa punaviinitynnyrissä ja skottiviskitynnyrissä erilaisten marjojen kanssa. Olut olikin aromimaailmaltaan punamarjainen, katkerahko ja viinimäinen. Hienoinen karamellisuus tasapainoitti katkeruutta mukavasti.

Venäläisen Bakunin Brewing Co.:n tyrniolut Amphiprion (5,6 %) oli hyvin tyrninen. Aromeissa oli myös sitrusta ja hieman ananasta.

CoolHead Brewn Tiki Popsicles: Cherry / Coconut / Tangerine (7 %) tarjosi nimensä mukaisesti kookoksella ja mandariinilla ryyditettyä marjaista happamuutta.

Tanskalaisen Penyllanin Freya Vintage 2015 (8,5 %) on trappistioluen ja milkstoutin sekoitus, jota on kypsytetty kaksi vuotta konjakkitynnyrissä. Monitahoisessa aromimaailmassa oli kahvia, suklaata, pähkinää, vaniljaa, viikunaa ja hapanta marjaisuutta. Konjakin aromejakin lymyili taustalla.

Yhtä suosikkiolutta on hankala valita, sillä kaikki olivat hyviä ja tyyliltään erilaisia. Redwood 2018 oli kuitenkin ehkä kaikkein mielenkiintoisin olut.



Summa summarum

Hapanoluita! Ihan parasta! Pallomeri! Ihan parasta! Italodiscoa! Ihan parasta! (Fredin versio Magic Flysta eli Se outoa on, ihan parasta!) Lauantaina olisi ollut jääkiekkoa. Ihan parasta! Ja oli siellä IPA:akin Hazy Cornerissa, Jussin mielestä ihan parasta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti