29. kesäkuuta 2019

Monte Ory Rosé 2018



Monte Ory Rosé 2018
DO Navarra, Espanja; 100 % Garnacha; 10,85 €

Tuottaja Bodegas Monte Ory

Maahantuoja Henkell Freixenet Finland Oy

Etiketin mukaan raikas ja hedelmäinen, punaisia marjoja, sitrusta ja yrttejä

Rypäleen mukaan
Garnacha: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja

Ruokana kermainen lohipasta

Lyhyesti: mansikkainen ja yrttinen rosee

Kommentit

M: Puuterinpunaiseen vivahtavan roseeviinin tuoksussa on mansikkaa ja kirpeitä punaisia marjoja, karviaista, sitrusta ja välimerellisiä yrttejä. Sen maku on kuiva ja hapokas, mutta hedelmäinen, tuoksussa hallinnut mansikka tuntuu myös maussa muiden tuoksusta tuttujen aromien, vadelman ja pienen suolaisen mineraalisuuden lisäksi. Viinin esittelyssä sen sanottiin olevan Provencen roseiden tyylinen ja se pitää paikkansa, samanlaista kuivaa yrttisyyttä tässäkin viinissä on.

Viini sopi hyvin kermaisen lohipastan kanssa, tosin pastan höysteenä ollut parsa ei ollut aivan nappivalinta. Viinin hapokkuus toimi hyvin rasvaisen kalan ja kerman kanssa, mutta sen mansikkainen tuoksu sai myös haluamaan mansikka-halloumisalaattia tai jotain muuta kesäistä salaattia. Monte Ory Rosé on oikein kiva rosee, joka toimii hyvin sellaisenaan tai vaikkapa ruokajuomana piknikillä. Arvosanaksi se saa +.

J: Vaaleanpunaisen viinin tuoksussa on mansikkaa, raparperia, punaherukkaa ja sitrusta. Maku on hapokas, siinä on tuoksun aromien lisäksi mineraalisuutta ja yrttisyyttä. Jälkimaku on sitruksinen, punaherukkainen ja greippinen. Kokonaisuus on kevyt, mutta hapokkuutta on niin paljon, että viini pärjäsi rasvaiselle lohipastalle. Vaikka viini sopikin kohtuullisen hyvin pastan kanssa, jokin kanaruoka olisi voinut olla parempi valinta viinin seuraksi. Viini voisi mennä myös sellaisenaan seurustelujuomana. Laadukas, kesäinen rosé saa arvosanaksi +.

27. kesäkuuta 2019

Feel Helsinki 8.6.2019


Taideyliopisto ja Viini-lehti järjestivät ensimmäisen Feel Helsinki -kaupunkifestivaalin Musiikkitalossa 8.6.2019. Tarjolla oli ohjelmaa musiikkiesityksistä paneelikeskusteluihin ja teatterista kuvataiteeseen sekä ruokaa ja viiniä. Kävimme tutustumassa Château Carsinin juuri lanseeraamiin Sibeliusviineihin, ja lisäksi olimme ostaneet paikat Riedel Performance -tastingiin (60 €), jonka piti Riedelin Matt Knight.

Sisäänpääsy oli ilmainen. SeamChip-kortin latausmaksu ensimmäisellä kerralla oli 2 €, lisäksi Riedel Ouverture -lasi maksoi 5 € (ja sen sai ottaa mukaansa). Viinien hinta oli kohtuullisesti 3-10 € per annos, ruoka-annosten taas 6-10 €.


Sibeliusviinit


Château Carsin lanseerasi Feel Helsingin aikaan Sibeliusviinit eli puna- ja valkoviinin sekä samppanjan yhdessä Anthony Betouzet'n samppanjatalon kanssa. Viinien tarkempi tarina jäi meiltä ikävä kyllä kuulematta - se olisi varmaankin kerrottu tastingissa, jossa emme käyneet. Toisaalta sen sijaan voi vaikkapa lukea Sibeliuksen suhteesta nautinta-aineisiin.

Carsinin Sibeliusviinit ovat myynnissä Viinikellari.comissa, Alkosta niitä ei (ainakaan vielä) saa.

Sibelius Champagne
Chardonnay, Meunier, Pinot Noir; 35 €

Sibelius-samppanja oli runsaan omenainen ja kypsän hedelmäinen sekä paahteinen ja jopa jonkin verran mineraalinen. Kuiva, ryhdikäs ja hapokas samppanja oli varsin miellyttävä - eikä se näytä olevan hinnalla pilattu. Samppanja voisi sopia aperitiiviksi ja yleisesti seurustelujuomaksi.

Sibelius Rouge 2016
Merlot, Cabernet Franc, Carmenere; 16,50 €

Sibelius-punaviini oli Bordeaux'n viinien tapaan muheva, tuoksultaan herkullinen, viikunainen ja tumman hedelmäinen. Sen maku ei ollut aivan yhtä täyteläinen kuin tuoksu, mutta hedelmäisen runsas kuitenkin. Tanniinit olivat pehmeät. Viini voisi sopia lihapatojen seuraksi.

Sibelius Blanc 2018
Sémillon, Sauvignon Blanc; 16,50 €

Valkoinen Sibelius-viini oli kuulemma Blanc de Carsin uudella etiketillä. Tuttuun tapaan se oli raikas ja sitruksinen, karviaismarjainen ja raparperinen, oikein mukava viini varsinkin lämpimänä kesäpäivänä.

Kyllähän näistä huomasi tekijän kädenjäljen, viinit edustivat tuttua Carsinin tyyliä.


Riedel Performance - optista harhaa?


Performance on Riedelin viime vuonna lanseeraama optisesti muotoiltu lasisarja, johon kuuluu seitsemän erilaista viinilasia ja väkeville tarkoitettu lasi. Jos rehellisiä ollaan, niin optinen muotoilu kuulosti suoraan sanottuna hämmentävältä ainakin talouden humanistin mielestä, joka ajatteli lähinnä optisia harhoja. Olimme jo aiemmin poikenneet Decanterin myymälässä ihmettelemässä uutta lasisarjaa ja kyllähän ne näyttivät hienoilta: Veritas-sarjan laseja muodoltaan muistuttavien lasien sisäpuoli oli kiehtovan pystyraidallinen ja raidat välkehtivät sateenkaaren eri väreissä.

Onko laseista kuitenkin enemmän käytännön iloa kuin silmänruokaa? Optisen muotoilun sanotaan suurentavan lasin sisäpuolen pinta-alaa jopa kolmanneksella, jolloin viinillä on enemmän kosketuspintaa hapen kanssa, mikä saa sen avautumaan lasissa nopeammin.

Chardonnay-esitys ja Chardonnayta Chardonnay-lasissa

...
Tastingissa esiteltiin neljä lasia, jotka sai mukaansa tastingin jälkeen: tammitettu Chardonnay, Sauvignon Blanc, uuden maailman Pinot Noir (joka sopii myös roseesamppanjalle) ja Cabernet/Merlot eli Bordeaux. Odotetusti jokainen viini toimi parhaiten sille suunnitellusta lasista, joten sen suhteen yllätyksiä ei ollut - ja jos kaapissa olisi vain peruslaseja, ne vaihtuisivat nopeasti Riedeleihin. Suurta eroa Veritas-sarjaan emme huomanneet eli lasimme eivät mene päivitykseen, mutta pitää vielä joskus testailla lasit vierekkäin kannatuksen vuoksi. (Täytyy tosin myöntää, että Riesling- ja Shiraz-lasien hankkiminen alkoi hieman kutkutella, sillä ne ovat meillä eniten käytössä.)

Tastingin lopuksi meille esitettiin kaksi improvisoitua urkusävelmää, jotka kumpikin heijastelivat jotakin tastingin viiniä. Chardonnay-sävelmän arvasimme väärin, mutta Bordeaux osui kohdalleen.

Muuta ohjelmaa



Kävimme kuuntelemassa SuomiAreena Goes Nautinto -paneelikeskustelun, jossa nautinnoista ja vastuullisuudesta keskustelivat Kirsi Alm-Siiran johdolla Madventuresin Riku Rantala, Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, Sitran asiantuntija Hanna Mattila ja kauppatieteiden opiskelija sekä zero waste -bloggaaja Otso Sillanaukee. Tunnin kestäneessä keskustelussa todettiin, että nautintoja on monenlaisia ja että asiat eivät ole mustavalkoisia: kestävän kehityksen takia voi myös tinkiä eri nautinnoista ilman, että elämä kuitenkaan muuttuu pelkäksi kurjuudeksi.

Jos keskustelu kiinnostaa, sen voi katsoa SuomiAreenan sivulta.


Musiikkiesityksiä oli monenlaisia kanteleesta covereihin. Meihin upposivat täysin Rantojen Esat -tuuba-melodikaduon versiot mm. Den glider inistä, I Will Survivesta ja Rocky I:n Gonna Fly Now:sta. Lisää tällaista!


Natuviinien tiskille juutuimme joksikin aikaa, koska meille tarjoutui tilaisuus maistella pieniä annoksia useista viineistä - ja olivathan ne jälleen kiinnostavia ja maukkaita. Tarkempia muistiinpanoja emme tehneet, joten uskokaa pois.


Eikä siinä kaikki! Meille suositeltiin Heymann-Löwenstein Röttgen 2017 -rieslingiä ja olihan se aivan loistava risukka. Lisäksi meille huudeltiin jo tapahtuman alussa, että nyt olisi Cadillac 2011:ta (miten niin meidät tunnetaan jo?). Onnistuimme vastustamaan kiusausta pitkään ja hartaasti, mutta päivän lopuksi siihen oli sorruttava. Mitäpä muuta ihminen olisi siinä vaiheessa enää kaivannutkaan?

Summa summarum

Tapahtuman tunnelma oli hieno ja Musiikkitalo toimi tapahtumapaikkana hyvin. Ohjelmaa oli niin paljon samaan aikaan, että kaikkea ei ehtinyt seuraamaan ja se harmitti, sillä muutama paneelikeskustelu ja musiikkiesitys olisivat olleet mielenkiintoisia. Ruokaan emme sen kummemmin panostaneet, sillä olimme menossa muualle syömään tapahtuman jälkeen, mutta Inarin Waguy Steam Bun oli kyllä hyvää (ja kovin pieni!). Kaiken kaikkiaan kokemus jäi reippaasti plussan puolelle.

25. kesäkuuta 2019

Olarin Panimo Märichello




Mikä olut?
Märichello (Olarin panimo)
Oluttyyppi: American Lager
Alkoholia: 5,2 %
Katkeruus:  33 IBU
Hinta: 3,90 € Olarin Panimon panimokaupassa

Mitä panimo lupaa?
Tämän pullon sisältö ei ratkaise ongelmiasi

Mitä oluttyyppi lupaa?
Lager on yleisnimi pohjahiivaoluille, joiden varastokäyminen tapahtuu viileässä ja joiden käymisaika on melko pitkä. Lagerit ovat yleensä kevyen maltaisia ja miedosti humaloituja.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Märichello on tehty yhteistyönä (ilmeisesti porilaisen?) Instagram-humoristi Pieruperseen kanssa. Olutta pannaan kaksi erää, joista ensimmäinen tuli myyntiin kesäkuun alussa ja toinen erä tulee juhannuksen jälkeen. Pieruperse on suunnitellut olueen kaikkiaan 25 erilaista etikettiä.

Märichello on sameaa ja kullankeltaista. Vahvan sitruksisessa tuoksussa on hieman mallasta ja mangoa. Katkerahko maku on sitruksinen ja aavistuksen makea, jopa sitruunakarkkinen. Katkeruus vahvistuu jälkimaussa, jossa on myös greippiä ja appelsiininkuorta. Kokonaisuus on lagerin sijaan enemmänkin IPA:n tyylinen. En tiedä, miksi tyyli on nimenomaan American Lager. Ehkä Espoo on Suomen Amerikka ja Otaniemi puolestaan Suomen Piilaakso? Porilaisittain ilmaistuna ei tää iha kust ol. Arvosana +.

22. kesäkuuta 2019

Hampton Water Rosé 2018



Hampton Water Rosé 2018
AOP Languedoc, Ranska; Grenache, Cinsaut, Mourvèdre; 22,90 €

Tuottaja Hampton Water Wine / Gerard Bertrand

Etiketin mukaan ranskalaista viiniä, joka toimii parhaiten kylmänä

Rypäleiden mukaan
Grenache: mausteita, marjoja, makeutta, hilloa, hedelmää, yrttejä, savua, nahkaa, vähän tanniineja
Cinsaut: mansikkaa, kirsikkaa, mesimarjaa, omenaa, parfyymia, hedelmää, maanläheisiä ja mausteisia piirteitä; tammessa kypsytettynä vaniljaa, kookosta tai savua ja tervaa, pullossa kypsytettynä seetriä, sikaria, maata, nahkaa
Mourvèdre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Ruokana lohitataki & uudet perunat ja avokadokastike

Lyhyesti: punaherukkainen ja hapokas rosé

Kommentit 

M: Eräs teinivuosieni suosikkibändeistä oli Bon Jovi ainakin kolmen, ehkä neljänkin levyn verran eli noin vuosiin 1988-89 saakka (sittemmin bändin musiikki lipsui hieman liian AOR:ksi ja grunge kolahti, vaikka toki Helsingin-keikka vuonna 2011 piti käydä katsomassa). Kun nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin huomasin, että elegantisti harmaantunut Jon Bon Jovi on yhdessä poikansa Jesse Bongiovin ja ranskalaisen Gerard Bertrandin kanssa tehnyt roséviinin, niin pitihän se nostalgiasyistä käydä ostamassa saman tien, kun se saapui Alkoon. Viini on nimetty New Yorkin suositun kesälomakohteen The Hamptonsin mukaan - ja miksei siellä kelpaisi siemailla roséta eli Hamptonin vettä, jos vain lompakko sallisi.

Pian viinin kotiuttamisen jälkeen kerrottiin, että sen edellinen vuosikerta pääsi Wine Spectatorin vuoden 2018 top 100 -listan sijalle 83. Mieleen tuli heti toisen nuoruusvuosieni idolin Brad Pittin ja hänen ex-vaimonsa Angelina Jolien tuottama, myöskin hyviä arviota saanut Miraval Rosé - eikä vähiten sen takia, että molemmat viinit ovat ranskalaisia roséviinejä. Bon Jovin viiniä ei tosin myyty Alkossa loppuun minuuteissa kuten Miraval Rosé. Onko julkkisrosét jo nähty? Voiko kasarilapsuuden elää uudelleen roséviinien kautta?

Hampton Water Rosè on väriltään vaalea lohenpunainen, sen tuoksu on punaherukkainen ja aavistuksen yrttinen ja mukana on myös jotakin makeaa, persikkaa, makeita mausteita ja/tai kukkia. Viinin maku on hapokas ja kuiva, marjainen ja punaherukkainen, jälkimaussa tuntuu mineraalisuutta, kirpeää sitrusta ja punaisia marjoja. Kyllähän tämä on tyylikäs, vakavasti otettava rosé, ei mitään makeaa hömppää. Teinivuosina en olisi osannut arvostaa tällaista viiniä, nyt se on oikein mainio ruokajuoma ja toimii sellaisenaankin aurinkoisella parvekkeella.

Arvosanaksi turvallisen aikuinen viini saa kasarinostalgiasta ja muutaman vuoden kestäneestä palavasta fanituksestani huolimatta 0. Kiinnostuneena odotan seuraavaa julkkisroséta, sillä tähän mennessä ne ovat olleet oikein mainioita.

J: Bon Jovia tuli kuunneltua eniten 1980-luvun lopulla, etenkin Slippery When Wetiä ja New Jerseytä. Jon Bon Jovin soololevy Blaze of Glory vuodelta 1990 oli vielä kovaa kamaa, mutta sen jälkeen bändin tyyli muuttui ja myöhempää uraa on tullut seurattua lähinnä satunnaisesti.

Viini on väriltään vaalea lohenpunainen. Tuoksussa on vadelmaa, punaherukkaa, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Hapokas maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös sitrusta ja mausteisuutta. Jälkimaku on vahvan sitruksinen, mausteinen ja karpaloinen. Viinin lämmetessä sitrus ja mineraalisuus heikkenevät punaisten marjojen aromien voimistuessa. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Arvosanaksi se saa 0.

Biisiksi valitsimme Bon Jovin uudempaa tuotantoa, vaikka toki Bed of Roses olisi myös houkutellut.

20. kesäkuuta 2019

Ruosniemen panimo Viikate Kuu kaakon yllä A-olut

Takku, kymiläinen jokikissa hyväksyy oluen


Mikä olut?
Viikate Kuu kaakon yllä A-olut (Ruosniemen panimo)
Oluttyyppi: pils
Alkoholia: 5,2 %
Katkeruus:  43 IBU
Väri: 10 EBC
Kantavierre: 11,5 °P
Hinta: 3,79 € K-Supermarket Kampissa

Mitä panimo lupaa?
Pakkasaamun raikas, saksalaisella Hallertau Mittelfrüh -humalalla hunnutettu pils-tyylinen olut, joka pyyhkii janon kartalta kompassin ympäri.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pils(ner) on tšekkiläisestä Pilsenin kaupungista alun perin kotoisin oleva pohjahiivaolut. Pils on yleensä voimakkaasti humaloitu ja väri vaihtelee vaaleasta kullankeltaiseen.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Viikatteen Kuu kaakon yllä -levyn julkaisusta on kulunut tänä vuonna 10 vuotta. Yhtye lähti sen kunniaksi juhlakiertueelle ja julkaisi yhdessä Ruosniemen panimon kanssa tehdyn Kuu kaakon yllä -oluen. Myös Viikatteen pari vuotta sitten lanseerattu Pohjoista viljaa -olut oli tehty yhteistyössä Ruosniemen panimon kanssa. Tällä kertaa oluttyyli on lagerin sijaan pils ja vahvuutta on enemmän.

Olut on sameaa ja väriltään kellertävän kuparinen. Tuoksussa maltaisuus käy Kymellä siltaa kevyehkö ruohoisuus mukanaan. Maltaisuus lähestyy jopa ruisleipäisyyttä. Pehmeä maku jatkaa maltaisilla linjoilla, siinä on myös vähän appelsiininkuorta. Katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimakua hallitsee myöskin mallas, mutta lopulta kevyt greippisyys löytää suuhun kuin routa maahan. Onhan tämä raikas, mutta ei ihan Kouvolan talviaamun raikas. Jos ei ole airoja, joilla soutaa eikä edes hankaimia, niin tätä voi juoda vaikka kesäiltana Kaajärven rannalla. Arvosanaksi annan +.

Kuu kaakon yllä 10 v. -kiertue jatkuu 7.9. asti ja päättyy tietenkin Kouvolaan. Oluen saatavuuden voi tarkistaa Ruosniemen panimon Facebook-sivulta.

18. kesäkuuta 2019

I ♥ Wine Festival Teatteri Forumissa 6.6.2019


Viinilinna järjesti I ♥ Wine Festival -tapahtuman toisen kerran Teatteri Forumissa 6.-7.6.2019. Saimme Viinilinnalta kutsun tapahtumaan ja kävimme paikalla torstaina. Viime vuoden tapaan tapahtuman sisäänpääsy oli ilmainen. Maistelulipukkeet maksoivat 3 €/kpl, ja juomat olivat 1-2 lipukkeen hintaisia.

Tarjolla oli yli 100 viinin lisäksi viskejä, ginejä, cocktaileja ja mietoja uutuuksia. Päivä oli kuuma, joten miedot uutuudet sekä cocktailit kiinnostivat meitä enemmän kuin viinit - mikä oli sinänsä harmi, koska nyt olisi ollut hyvä tilaisuus tutustua uutuusviineihin.


Oikeastaan uhkasimme seisoa koko tapahtuman ajan Alexandre Bonnet'n samppanjoiden äärellä, koska tuuletin puhalsi miellyttävän viileää ilmaa ja tarjolla oli samppanjaa. Tarvitseeko sitä muualle mennäkään? (Menimme kuitenkin.) Meitä miellyttivät suuresti uutuusrosé, marjainen ja hieman paahteinen Rosé Champagne Extra Brut (39,49 €) sekä rapsakka ja omenainen Expression Organic Brut -luomusamppanja.


Mietojen juomien puolella silmään osui Ägräsin uusi Ägräs Gin Long Drink with Carrot. Äpy-lehden kunniaksi tehdyn version olimme bonganneet jo aiemmin, mutta emme olleet ehtineet vielä maistaa sitä, joten tartuimme nyt tilaisuuteen. Äpy-version lisäksi saatavilla oli myös teekkarihuumoriton versio.

Akvaviittipohjainen, nokkosella maustettu Ägräs Long Drink oli viime kesän suosikkejamme eikä porkkanalla maustettu ginipohjainen lonkero ollut myöskään hassumpi, oikeastaan porkkana sopi oikein hyvin juoman mausteeksi, vaikka se ensin kuulostikin... terveelliseltä.


Kun nyt raikkaiden, mutta myös makeiden (mutta ei liian makeiden) mietojen juomien makuun pääsimme, niin maistoimme samalla Ginger Joe -kattauksen alkoholittomasta versiosta päärynällä maustettuun versioon. Aina yhtä hyvien inkiväärisien juoman jälkeen Moscow Mule -drinkki alkoi houkutella Marjutia (joka rrrakastaa inkivääriä) - ja onneksi sitä oli saatavilla yläkerran cocktailbaarista.

Paitsi että sitä ennen testasimme myös uudet Echo Falls Spritzerit. Peach & Mango oli odotetun mangoinen ja persikkainen ja Summer Berries taas marjainen. Maitokauppavahvuiset, viinipohjaiset juomat ovat vahva vaihtoehto kesäjuomaksi, jos mieli tekee jotain makea(hko)a, mutta siideri ei maistu.


Yläkerrassa Jussi pääsi irti viskien pariin, kun taas Marjut sortui Limoncello Spritzeriin - ja kyllä se siinä lämpötilassa maistuikin. Sen jälkeen houkutteli Daiquiri, josta päästiin sujuvasti maistamaan pikkiriikkinen tilkkanen indonesialaista rommia eli By the Dutch Batavia Arrack Indonesia Rumia (50,39 €), joka oli Marjutin mielestä ilahduttavan hyvää (ja Jussin mielestä ei ehkä niinkään). Saattaa myös olla, että tämän kesän rommidrinksut tehdään Bayou Whitesta (29,24 €)... Lisäksi ginimaiden listalle pääsi Skotlanti raikkaalla Caorunn-ginillään (49,98 €).


Tintti-sarjakuvissa kapteeni Haddockin mielijuoma on Loch Lomondin viski. Alun perin Haddock joi Johnnie Walkeria, mutta Hergé halusi korvata sen keksityllä viskimerkillä. Myöhemmin selvisi, että Loch Lomond on oikea tislaamo, joka toimi 1814-1817 ja aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1965. Suomen Mallaswhiskyseuran 20-vuotisjuhlapullote on kyseisen tislaamon valmistama Loch Lomond Single Malt Scotch Whisky Cask no. 433 (129,99 €), joka on nimensä mukaisesti tynnyri n:o 433:sta vuodelta 1998. Aromeiltaan viski oli savuinen sekä hieman kuivahedelmäinen ja tervainen. Hyvä viski on juhlajuomaksi valittu.

Saman tislaamon Inchmurrin Madeira Wood Finish Single Malt (49,99 €) oli puolestaan hedelmäkakkuinen, toffeinen, hunajainen ja vähän mausteinen sekä sitruksinen. Inchmurrin 12 yo ei ole tällä hetkellä Alkon valikoimissa. Se oli tuoksultaan pähkinäinen, kypsän omenainen ja mangoinen. Maussa oli lisäksi hieman sitrusta ja mausteisuutta, jotka tasapainottivat makeita aromeja. Näistä kahdesta Madeira Wood Finish oli enemmän Jussin mieleen.


Hankey Bannister Heritage (29,98 €) perustuu 1920-luvulla tehtyyn pullotteeseen, joka löydettiin avaamattomana 2010-luvun alussa. Hankey Bannister analysoi pullon sisällön ja loi sen perusteella lähes sata vuotta vanhan juoman uudelleen. Viski oli aromeiltaan hieman savuinen, maltainen, karamellinen, vaniljainen ja mausteinen. Maussa oli lisäksi hieman hunajaa.

AnCnoc 12 Year Old Single Malt (54,99 €) oli tuoksultaan hedelmäinen, aprikoosinen, mandariininen ja karamellinen. Maussa oli appelsiininkuorta ja kypsää omenaa. Old Pulteney 12 Year Old Single Malt (49,99 €) oli tuoksultaan kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman merisuolaa ja turvesavua. Speyburn 10 Year Old Single Malt (45,99 €)  oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininen ja yrttinen.


Ehdimme kuin ehdimmekin myös viinien pariin. Marjut haluaisi mainita Wine Chat Pink AF Pinot Grigio Rosen (9,99 €), jonka etiketti oli hurmaava. Viini oli kivan hedelmäinen kesärosee.

Brittiläiset kuohuviinit ovat miellyttäneet pitkään, joten Henners Reserve Brut (36,75 €) piti myös maistaa. Sen tyylikäs paahteisuus yllätti iloisesti, ja melkein tekisi mieli laittaa se riviin samppanjoiden kanssa ja testata, erottaako esimerkiksi rakas ystävämme Kallion kirjeenvaihtaja sen joukosta.


Hardysin Brave New World -sarjasta olivat maisteltavina Shiraz Black Edition 2016 (14,99 €) ja White 2017 ( Chardonnay, Sauvignon Blanc, Pinot Beaurot; 14,99 €). Tuhdin marjainen Shiraz Black Edition olisi oivallinen grillausviini, kun taas hapokkaan viheromainen White 2017 voisi mennä sellaisenaan tai vaaleiden kalojen kanssa.

Päätimme tapahtuman italialaisiin viineihin. Armigero Barbera d'Asti Superiore 2016 (14,99 €) ja Roberto Sarotto Barbaresco Riserva 2013 (23,09 €) olivat molemmat erinomaisia.

Summa summarum

Tapahtuman nimestä huolimatta viinejä tuli maisteltua melko vähän, mutta aika suuri osa niistä oli jo entuudestaan tuttuja. Monipuolinen juomatarjonta - drinkit, miedot juomat, oluet - oli plussaa.

15. kesäkuuta 2019

K-Supermarket Lasihytti - viinibaari marketissa

Espoon Kauklahteen avautui 6.6.2019 uusi K-Supermarket Lasihytti. Se olisi tuskin herättänyt sen kummempaa huomiota, mutta uutta ja erilaista oli se, että kaupalla on anniskelulupa. Siellä pääsee siis nauttimaan Pirkka-viinejä ostoksiensa lomassa! Lisäksi uutisissa mainittiin, että kaupassa on juustohuone, jossa pääsee maistelemaan juustoja. Kiinnostuimme ja lähdimme retkelle kaukaiseen Kökkeliin.


Viinibaari ja juustohuone sijaitsevat suoraan ovelta eteenpäin myymälän perällä lämminruokatiskin läheisyydessä ja löytyvät helposti. Itse baari on köydellä aidattu pitkä pöytä, jonka äärellä on kymmenen baarituolia, viinit tilataan ruokatiskiltä. Viidestä Pirkka-viinistä tarjolla oli kolme - tai oikeastaan kaksi, sillä laseittain sai Pirkka Chablis'ta ja Pirkka Barolo Riservaa (7 € / 12 cl).

Vitriinissä oli myös Pirkka-samppanjapulloja, mutta samppanjaa ei ainakaan nyt saanut laseittain (emmekä kysyneet, saisiko sitä pullollisen). Jos kuohuvaa olisi halunnut, myynnissä olisi ollut proseccoa piccolopulloissa, lisäksi bongailimme Pares Baltan "B":tä.



Viinien seuraksi saa myös ruokaa - emme kuitenkaan ostaneet perunamuusia ja lihapullia, vaan tilasimme tapaslautaset (5 €), joilla oli mukavasti pientä purtavaa: ciabattaviipale, pari palaa juustoa ja kolme siivua leikkeleitä sekä viikunahilloa ja pestoa.

Paikan päälle kannattaa poiketa muutenkin: kaupassa on Pien-olutkaupan ylläpitämä pieni oluthylly ja maailman pienin kahvipaahtimo Six Pot Coffee Company, jonka valikoimassa on tietenkin Kökkelikahvia. Kunhan asiat etenevät kesän mittaan, samoissa tiloissa avaa Halmeen leipomo, jonka omistama Ford Model A Pick-up vuosimallia 1930 tervehti jo kauppaan tulijoita ovensuussa, ja lähes legendaarinen Maxin kala muuttaa kaupan kylkeen heinäkuussa.

Kuriositeettina muuten mainittakoon, että byrokratian kiemurat mahdollistaisivat sen, että kaupassa saisi myydä viinilasillisia pidempään kuin olutta: kauppa on avoinna ma-la 6.30-22.00 ja su 10-22, kun oluen myynti on sallittua vain klo 9.00-21.00 välisenä aikana.

Summa summarum

Marketin viinibaari oli mukava kokemus. Toki miljöö nyt oli espoolainen supermarket ja juustohuone näytti lähinnä katokselta, mutta emme antaneet sen häiritä. Paikka oli hyvä: baari ei ollut piilossa perimmäisessä pimeässä nurkassa, toisaalta taas kaupan takaosassa oli tavallisena torstai-iltana rauhallista. Rauhallisesta illasta huolimatta baari vaikutti kiinnostavan ja ihmisiä näytti poikkeavan lasillisella tasaiseen tahtiin. Missään vaiheessa emme olleet kahden, mutta pöytä ei kuitenkaan ollut koskaan täysi.

7 € viinilasista ja 5 € tapaslautasesta oli varsin kohtuullinen hinta, Helsingin keskustassa 12 €:lla ei välttämättä saisi edes Barolo-lasillista, syötävästä puhumattakaan.

Jyväskyläläisen K-Citymarket Seppälän huhtikuussa kuusi päivää auki olleen pop-up-olutravintolan jälkeen pysyvä ratkaisu tuntuu hienolta - harmi vain, että Kökkeli on meidän kannaltamme väärällä HSL:n vyöhykkeellä, mutta ainakin nyt lisävyöhykelippuun investoiminen kannatti. Lisää tällaista!

Entä millaisia olivat Pirkka-viinit? Hyviä nekin.

***
K-Supermarket Lasihytti (Facebook)
Lasihytti 2, 02780 Espoo
(Kauklahden asemalta reilu 500 m kävelymatka Vanttilan suuntaan)

Lue lisää

12. kesäkuuta 2019

Ravintola Basen olutklubi 3.6.2019: Donut Island Brewing

Ravintola Basen olutklubin kesäkuun panimovieraana oli Donut Island Brewing ja paikalle meni Jussi. Tastingin veti panimon edustaja Mika Oksanen. Donut Island Brewing oli alun perin Punavuoressa perustettu kiertolaispanimo, mutta nykyisin se on Panimo Hiisin brändi, sillä kaikki oluet valmistetaan Jyväskylässä Panimo Hiisin laitteistolla.

Tastingin hinta oli 25 € ja se sisälsi maisteltavat oluet sekä maistelulautasen, jossa oli ilmakuivattua kinkkua, goudaa, brietä ja aurajuustoa. Tastingin jälkeen oli vielä mahdollisuus jäädä syömään burgeri 10 € tarjoushintaan.


Andrea Sour Cherry Berliner Weisse (4,2 %) oli tuttu jo Basen hapanoluttastingista. Se oli tuoksultaan kirsikkainen ja pullainen. Tällä kertaa tuoksussa ei tuntunut olevan popcornia. Tuoksua vahvemmassa maussa oli lisäksi vehnäisyyttä ja hieman raparperia. Happamuutta oluessa oli kohtalaisesti. Ruoista se sopi parhaiten goudan kanssa.

Ich Bin Ein Berner Grapefruit Gose (5 %) oli aromeiltaan sitruksinen, ananaksinen, mangoinen ja greippinen. Maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli kevyttä ruohoisuutta. Tämäkään olut ei ollut kovin hapan. Etiketissä on kuvattuna Jani Volasen esittämä Berner Studio Julmahuvista.

Frisco Disco IPA (6,2 %) oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininkuorinen, yrttinen ja vähän greippinen. Maukas olut kävi hyvin juustojen, erityisesti goudan seuraksi.


I Hop It's Not A Problem #3 NEIPA (6,2 %) tarjosi tuoksussaan trooppista hedelmää, mangoa, ananasta ja appelsiinia. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi persikkaa, ja kokonaisuus muistutti hedelmämehua. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut ja se päätyi myös burgerin seuraksi.

Viimeinen olut oli Musta Munkki Imperial Stout (9 %), jonka valmistuksessa on käytetty hillomunkkeja. Yhteen tuhannen litran erään menee sata munkkia.  Aromeiltaan olut oli paahteinen, kahvinen, kardemummainen ja vähän vadelmahilloinen. Jälkimaussa oli lisäksi hieman espressoa.

Basen olutklubi jatkuu jälleen syksyllä. Seuraavista tastingeista pysyy ajan tasalla parhaiten seuraamalla Basen Facebook-sivuja.

8. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuukauden klassikko: uudet perunat ja paistetut ahvenet, sauvignon blanc ja lager

Kesän klassikkoruoka ovat tietenkin uudet perunat. Sillipurkin avaamisen sijaan paistoimme perunoiden seuraksi ahvenia.



Laroche Sauvignon Blanc L 2017
IGP Pays d'Oc, Languedoc, Ranska; Sauvignon Blanc; 9,98 €
Tuottaja Domaine Laroche
Etiketin mukaan intensiivinen ja herkkä
Rypäleen mukaan kuivia ja hapokkaita viinejä, yrttejä, pistävyyttä, nokkosta, karviaista, herukkaa, "kissanpissaa karviaispuskassa", kasvuolosuhteiden mukaan aromeja ruohosta trooppisiin hedelmiin

Paistettujen ahvenien seuraksi valikoitui sauvignon blanc, koska sen hapokkuuden sanottiin sopivan voissa paistetun kalan kanssa.

Viinin tuoksussa on aluksi runsaasti ananasta ja trooppisia hedelmiä, jopa niin runsaasti, että sauvignon blancille tyypilliset herukanlehti ja karviainen jäävät suurimmaksi osaksi hedelmäisyyden varjoon. Myös viinin maku on aluksi lempeän hapokas ja tuoksun tapaan runsaan hedelmäinen. Ilmaantumisen myötä hedelmäisyys väistyy sekä tuoksusta että mausta valkoherukan ja karviaisen tieltä, mutta siltikään tämä viini ei ole terävän hapokas viini uusiseelantilaisten sauvignon blancien tapaan, vaan yllättävän miellyttävä tuttavuus.

Ruoan kanssa viini sopi hyvin. Toisaalta viinin maku jyräsi hieman ruoan hentoa makumaailmaa, kun jokainen kulaus tuntui trooppisten hedelmien räjähdykseltä, toisaalta taas viinin hapokkuus puhdisti suusta hyvin voissa paistetun ja voisulan kanssa tarjoillun kalan rasvaisuutta. Kokonaisuutena yhdistelmä kääntyi plussan puolelle.

Tornion Panimo Original Lapland Lager
Suomi, lager, 5,2 %, 33 EBU; 3,50 € Sellon K-Citymarketissa
Tuottaja Tornion panimo

Lager on yleisnimi pohjahiivaoluille, joiden varastokäyminen tapahtuu viileässä ja joiden käymisaika on melko pitkä. Lagerit ovat yleensä kevyen maltaisia ja miedosti humaloituja.

Lager valikoitui oluttyyliksi, koska emme halunneet olutta, joka jyräisi ahvenen miedon maun alleen. Tornion Panimon Original Lapland Lager on puolestaan lageroluiden suomalainen klassikko. Se on valmistettu alkuperäisellä reseptillä, jolla Lapin Kulta valmistettiin vuonna 1964 sen tullessa markkinoille. Olut on valmistettu yhteistyössä Lapin Kullan entisen tehtaanjohtajan ja panimomestarin Leo Andelinin kanssa ja se oli aikaisemmin nimeltään Original 1964 Lager.

Kullankeltainen olut on tuoksultaan maltainen ja hieman karamellinen. Mukana on myös hieman hedelmäisyyttä. Pehmeä maku toistaa tuoksun aromeja. Katkeruutta on kohtalaisesti. Kokonaisuus on raikas. Ruoan kanssa olut toimi oikein hyvin. Katkeruutta oli sen verran, että voisulan rasvaisuus huuhtoutui suusta oluen mukana. Lisäksi oluen maltaisuus toimi hyvin ahventen ruisjauhokuorrutteen kanssa.


Uudet perunat ja paistetut ahvenet


Uudet perunat

Uusien perunoiden keittämisessä kannattaa muistaa muutama niksi:

  • laita pestyt perunat kiehuvaan, (meri)suolalla ja tillillä maustettuun veteen 
  • keitä noin 15 minuuttia tai perunoiden koon mukaan, kunnes perunat ovat lähes kypsiä
  • kaada keitinvesi pois, nosta kattila takaisin liedelle ja anna kosteuden haihtua
  • hienonna päälle tilliä

Paistetut ahvenet

n. 500 g ahvenia fileenä tai pannuvalmiina
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
valko- tai mustapippuria oman maun mukaan
voita paistamiseen

Sekoita jauhot ja mausteet ja kieritä ahvenet jauhoseoksessa. Voit myös laittaa jauhot muovipussiin ja ravistella ahvenia siinä, kunnes ne ovat joka puolelta jauhoisia. Paista voissa.

Tarjoile perunat ja ahvenet esimerkiksi kevätsipulilla ja tillillä maustetun voisulan tai voinokareen kanssa.

6. kesäkuuta 2019

Ravintola Söder ja Södra Maltfabrikenin oluita

Oluet tarjosi ravintola Söder


Ravintola Söder
Uudenmaankatu 9, Helsinki

Meidät kutsuttiin huhtikuussa avattuun ravintola Söderiin maistelemaan ruotsalaisen Södra Maltfabriken -panimon oluita.

Södra Maltfabrikenin oluiden päätyminen ravintola Söderiin oli onnekkaan sattuman tulosta: ravintoloitsija Lotten Lindborgin ystävät olivat huomanneet oluet reissuillaan ja kiinnittäneet huomiota nimien yhteensopivuuteen. Tarkempi tutustuminen oluisiin ja panimoon tuotti tulosta, ja niinpä ravintola Söder myy nyt enimmäkseen Södran oluita, 4-5 olutta kerrallaan kauden mukaan. Oluthanoja ravintolassa ei ole, mutta pullosta saa Södran oluiden lisäksi myös italialaista Peronia.


Tällä hetkellä listalla ovat seuraavat oluet:

Jura Say Hello Lager (4,5 %) oli maltainen ja hieman ruohoinen. Positiivista oli se, että oluessa oli makua enemmän kuin samanvahvuisissa lagereissa yleensä. Maukkaan maltainen olut sopisi kesäiseksi terassijuomaksi tai yleisolueksi ruokien kanssa.

Empress IPA (6 %) oli aromeiltaan trooppisen hedelmäinen, greippinen ja appelsiininkuorinen. Katkeruutta oluessa oli kohtuullisesti, mutta ei liikaa. Olut oli lempeä IPA, ei mikään superkatkera humalapommi.

F*king Love Bunnies DIPA 2018 (8 %) oli tuoksultaan makea ja karamellinen, jopa lähes siirappinen. Pehmeän hedelmäisessä ja maltaisessa maussa oli makeaa ruisleipäisyyttä ja yrttisyyttä - oluen valmistuksessa onkin käytetty ruismallasta. Tämä olut sopii myös ihmisille, jotka eivät yleensä pidä (D)IPA-oluista - tai ainakin Marjutin mielestä se oli hämmentävän hyvää (D)IPA:ksi ja maistui todella monen ruoan kanssa.

Södra Högtryck (4,5 %) on Untappdin mukaan saisonhiivalla käytetty NEIPA, etiketin mukaan taas saison / pale ale. Samea olut oli aromeiltaan ananaksinen, banaaninen sekä kevyen sitruksinen ja hiivainen. Vehnäoluille tyypillisiä aromeja selittää se, että oluen valmistuksessa on käytetty ohran lisäksi myös vehnämallasta - toisaalta tämä ei kuitenkaan ollut aivan yhtä banaaninen kuin mitä vehnäoluet voivat olla.

Södra Stout (10 %) oli tuoksultaan makean viikunainen, kahvinen, lakritsainen ja hieman vaniljainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi paahteisuutta. Viileänä iltana tai talvella olut maistuisi varmasti sellaisenaan, nyt se jäi odottamaan suklaista jälkiruokaa.


Oluiden maistelun jälkeen jäimme vielä syömään (saimme ruoat puoleen hintaan) ja kokeilemaan, miten oluet sopivat ruokien kanssa.

Ravintola Söderin idea on nerokas: listalla on vain alkuruokia ja jälkiruokia. Toki se tarjoittaa sitä, että annoksia on tilattava enemmän, jos haluaa vatsansa täyteen, mutta toisaalta hyvin usein alku- ja jälkiruoat ovat ravintoloissa parhainta antia.


Meillä ei ollut kovinkaan suuri nälkä, joten tilasimme listalta vain muutaman annoksen. Marjut valitsi mozzarellaa puolikuivatuilla tomaateilla ja balsamicohelmillä höystettynä ja tartarin, jonka kanssa tarjottiin sellerisipsejä, piparjuurta, dijon-sinappia ja kananmunankeltuainen, koska aina pitää syödä tartaria, kun vain voi. Jussi valitsi paistettua ruijanpallasta herneiden kera ja ylikypsää porsaankylkeä savoynkaalin ja pikkelöityjen kasvisten kanssa.

Annokset sopivat myös jaettaviksi, joten pääsimme kumpikin maistamaan toistemme annoksia.

Mozzarellan kanssa sopivat parhaiten F*king Love Bunnies DIPA ja Södra Högtryck. Kermainen, mutta kuitenkin melko miedon makuinen annos kaipasi juomalta katkeruutta ja happamuutta, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Maukkaan ruijanpallaksen kanssa toimivat Empress IPA, Södra Högtryck ja Jura Say Hello Lager. Ruijanpallaksen kanssa tarjottu hernepyree oli herkullista! Sama olutkolmikko sopi myös possunkyljen ja sen herkullisen liemen seuraksi. Vaikka Södra Högtryck sopisi myös terassiolueksi, se tuntui näyttävän parhaita puoliaan myös ruokajuomana.

Empress IPA ja F*king Love Bunnies DIPA olivat puolestaan tartarin parhaat kumppanit. Oluen katkeruus puhdisti annoksen rasvaa suusta ja valmisteli aina uutta suupalaa varten. Tartar on haasteellinen ruoka, mutta Söderin versio pärjäsi vertailussa hyvin, ei vähiten runsaan piparjuurensa ansiosta. (Mmm, piparjuurta.)


Marjut söi jälkiruoaksi suklaabrownien, jonka kanssa Södra Stout toimi odotetusti parhaiten. Jos jälkiruoan kanssa ei halua kahvia, kahvinen stout käy hyvin sen korvikkeeksi. Jussin rapsakan raikas raparperijälkiruoka oli kova pala kaikille muille paitsi F*king Love Bunnies DIPA:lle, jonka maltainen makeus komppasi raparperin kirpeää hapokkuutta.

Summa summarum

Hyvää ruokaa, hyviä oluita. Vaikka olutlista ei ole huomattavan pitkä, siltä löytää kuitenkin joko yhden koko aterian ajan sopivan oluen tai eri vaihtoehtoja, jos ruokia haluaa täsmäparittaa oluiden kanssa.

Söderin viinilista näytti myös hyvältä, ainakin yksi pet-nat ja Kaosin alkuviini osuivat silmään, jos jotain erikoisempaa etsii. Jos perusviinilista ei vielä vakuuta, talon mustassa kirjassa on myös peruslistan viinejä harvinaisempia viinejä, joita on vain pari pulloa varastossa. Kannattaa olla nopea, jos kirjasta bongaa jotain kiinnostavaa, sillä kun viini on myyty, sitä ei enää saa.

4. kesäkuuta 2019

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu 2019

Jo perinteiseen tapaan kävimme syömässä ravintola Vinkkelin Riesling & Spätburgunder -viikkojen menun (ruoka 56 €, viinit 54 €). Ennätimme paikalle vasta viikkojen viimeisenä päivänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pöytävarauksemme alkoi sopivasti heti sen jälkeen, kun Suomen jääkiekkojoukkue oli voittanut Venäjän ja varmistanut paikkansa MM-kisojen finaalissa. Se oli tietenkin yksi syy lisää nauttia samppanjaa ennen varsinaista ateriaa samalla, kun odottelimme, että koko seurueemme saa seikkailtua paikalle.


Vihreää parsaa ja caesarkastiketta
Emrich-Schönleber Lenz Riesling 2016 (Nahe)

Tämänvuotinen menu alkoi caesarkastikkeella ja kirsikkatomaateilla höystetyllä vihreällä parsalla. Sen seurana tarjoiltu Emrich-Schönleber Lenz Riesling 2016 oli raikkaan hapokasta, ja viinin mineraalisuuteen yhdistyi mukavasti hieman kukkaisuutta ja persikkaista hedelmäisyyttä.

Parsakin oli hyvää. Mmm, parsaa. Viini komppasi hyvin caesarkastikkeen suolaisuutta ja parsan... hm... parsaisuutta eikä riidellyt tomaattienkaan kanssa.


Crème Ninon
Raumland Cuvée Katharina Brut (Rheinhessen; Spätburgunder, Schwarzriesling, Grauburgunder, Chardonnay)

Oioioi! Crème Ninon, suuri suosikkimme Crème Ninon! Toki ensimmäisen kerran yllätyksellisyys puuttui, koska kaikki tiesivät jo, mitä oli tulossa: aivan mahtavaa hernesosekeittoa. Sen kanssa tarjoiltiin tuttuun tapaan kuohuvaa, tällä(kin) kertaa Raumlandin kuohuviiniä samoin kuin viime vuonna, tosin nyt juomana oli Cuvée Katharina Brut.

Hedelmäisen kuohuviinin maussa oli punaisia marjoja ja keltaista omenaa sekä pähkinää. Hapokas ja tasapainoinen viini ja kuohkea hernesosekeitto olivat jälleen kerran loistava yhdistelmä. Koskahan sen koko illan Crème Ninon -menun oikein saisi?


Vasikankaretta ja parsaa
Dautel Bönnigheimer Sonnenberg Lemberger 2014 (Württemberg)

Kun viiniä kaadettiin laseihin, Antti Uusitalo tiedusteli, onko Lemberger meille tuttu rypäle. Aivan heti aikaisempia lembergereitä ei muistunut mieleen, mutta myöhemmin selvisi, miksi nimi kuulosti tutulta: Itävallassa lajike tunnetaan nimellä Blaufränkisch, ja blaufränkischejä olemme aiemmin testanneet ja hyviksi havainneet.

Herukkainen ja muutenkin marjainen viini oli hapokas ja kohtalaisen kevyt. Kirpeiden marjojen lisäksi sen maussa tuntui hieman tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja aavistus savua. Lemberger/Blaufränkischiä kutsutaan "idän Pinot Noiriksi"* ja kieltämättä viini oli hyvin pinotnoirmainen. Sen hapokkuus nostatti veden mukavasti kielelle ja sai odottamaan ruokaa.

Mediumiksi jätetyn vasikankareen kanssa viini toimi hyvin, mitään tuhtia tanniinipommia ei olisi herkullisen lihan siihen seuraksi kaivannutkaan. Sen sijaan lembergerin hapokkuus leikkasi hyvin lisukkeena olleen pekoni-pinaattihöystön (mmm, pekonia) ja kastikkeen rasvaisuutta ja sopi myös parsan seuraksi. Hieno yhdistelmä kaiken kaikkiaan.

* Jotta tässä menisi varmasti sekaisin, Pinot Noir -rypäle taas tunnetaan Saksassa Spätburgunderina ja Itävallassa Blauburgunderina. Samankaltaisuudestaan huolimatta Pinot Noir/Spätburgunder ja Lemberger/Blaufränkisch eivät ole aivan lähisukua toisilleen.


Välijuustot
Burmester Tawny Port
Dr. von Bassermann-Jordan Deidesheimer Paradiesgarten Riesling Kabinett 2017 (Pfalz)

Pääruoan jälkeen kaikki muut paitsi Marjut halusivat välijuustoja. Valikoimaan kuuluivat brie, voimakas sinihomejuusto sekä comté, joiden kanssa kaikki päätyivät nauttimaan portviiniä. Viime vuoden tapaan tarjolla oli Burmesterin portia, nyt kuitenkin tawnya eikä vintagea.

Makea, pähkinäinen, kypsän hedelmäinen ja viikunainen Burmester Tawny Port sopi parhaiten sinihomejuuston kanssa ja kävi myös comtén kanssa. Brien kanssa se ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen yhdistelmä.

Marjut sen sijaan valitsi pelkän välirieslingin. Dr. von Bassermann-Jordan Deidesheimer Paradiesgarten Riesling Kabinett 2017 oli sitruksinen ja Kabinett-vinien tapaan hieman makea. Raikas ja kepeä, trooppisen hedelmäinen risukka oli oikein passeli väliviini.


Laventelipannacotta, raparperia ja marenkia
Dautel Riesling Auslese 2015
Württemberg

Jälkiruokana oli laventelipannacottaa kahdella tavalla valmistetun raparperin ja marengin kanssa. Dautel Riesling Auslese 2015 oli sitruksinen ja makea, mutta ei liian makea, ennemminkin persikkainen ja hunajainen. Viinin sopiva hapokkuus toimi kermaisen pannacottan kanssa, toisaalta taas sen makeus pelasi hyvin yhteen kirpeän hapokkaan raparperin kanssa. Marenki taas toi annokseen sopivasti rapeutta. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli herkullinen, kuten koko ateria.

Tällä kertaa yksikään annos tai yhdistelmä ei tainnut nousta yli muiden, vaan kokonaisuus oli tasaisen hyvä. Ensi vuonna uudelleen!

1. kesäkuuta 2019

Terroirs Vivants Syrah Organic Rosé 2017

Näytepullo / Viiniposti


Terroirs Vivants Syrah Organic Rosé 2017
Vin de France / Languedoc, Ranska; Syrah; 11,90 €

Tuottaja Jacques Frelin

Etiketin mukaan mehevä ja pyöreä

Rypäleen mukaan
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Ruokana Mörkö-pasta eli Marko Anttilan helppo kana-avokadopasta

Lyhyesti: rapsakan marjainen rosee



Kommentit 

M: Vaalean persikanpunaisen viinin tuoksussa on sitrusta ja kirpeitä punaisia marjoja, punaherukkaa ja mansikkaa sekä pieni häivähdys yrttejä. Viinin maku on kuiva ja kohtalaisen hapokas, mutta kuitenkin hedelmäisen pyöreä, marjojen lisäksi maussa tuntuu pientä mausteisuutta ja yrttisyyttä ja satunnaisesti jopa hitusen syrah'lle tyypillistä pippurisuutta.

Viini maistuu sellaisenaan, vaikka lipittelyroseeksi en sitä aivan heti laskisi, vaan tuntuu siltä, että sopivan ruoan kanssa se olisi parhaimmillaan. Mörköpastan kanssa viini käy ihan passelisti, vaikka pastan avokado nyt ei olekaan viinien paras kumppani. Kanaruokien ja salaattien kanssa viini saattaisi myös sopia oikein mainiosti. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään hailakan vaaleanpunainen. Tuoksussa on sitrusta sekä punaista marjaa - vadelmaa, metsämansikkaa ja kevyesti punaherukkaa. Kevyt ja hapokas maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös hieman yrttisyyttä. Jälkimaussa on vadelmaa, mausteisuutta ja häivähdys kirsikkaa.

Viini on niin kevyt, ettei se välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen. Pastan kanssa viini toimi hapokkuutensa ansiosta. Sen punasävyiset aromit olivat myös jännä vastapaino ruoan vihreille aromeille eli pestolle ja avokadolle. Kevyet kanaruoat sopisivat varmaan viinin seuraksi. Mukavan kesäinen perusviini saa arvosanakseen 0 eli laatu vastaa hintaa.