31. elokuuta 2019

Reissuviinit osa 2: Weingut Gindorf & koukkaus Champagneen

Raatimme on viettänyt kesälomansa ja reissunsa reissannut, joten Pirkka-viinien jälkeen pääsimme tutustumaan reissusta tuotuihin tuliaisiin samoin kuin vuosi sitten. Maistoimme viinit tuttuun tapaan sokkona.


Weingut Gindorf Rivaner Trocken 2016

Rivaner on yksi uusista 1800-luvun loppupuolella kehitetyistä rypälelajikkeista. Se tunnetaan myös nimellä Müller-Thurgau kehittäjänsä, Sveitsin Thurgausta kotoisin olleen Hermann Müllerin mukaan. Müllerin vuonna 1882 kehittämän rypälelajikkeen ajateltiin pitkään olevan Rieslingin ja Silvanerin risteytys, mutta sittemmin selvisi, että Silvanerin sijaan toinen vanhemmista on Madeline Royale.

Rivaner on Saksan toiseksi viljellyin valkoinen rypälelajike 12,4 % osuudellaan ja kaikkiaan kolmanneksi viljellyin lajike, sen ja Rieslingin väliin kiilaa vain Spätburgunder/Pinot Noir. Aikaisin kypsyvä ja runsassatoinen Rivaner tunnetaan parhaiten yhtenä puolimakean Liebfraumilchin rypäleenä, mutta nyttemmin rypäleen mainetta halutaan parantaa ja varsinkin viinien kuivia versioita myydään Rivanerina Müller-Thurgaun sijaan.

Rivaner-viinien aromeissa on persikkaa ja hedelmäisyyttä sekä jonkin verran yrttisyyttä ja muscatmaista aromikkuutta. Hapokkuutta rypäleissä ei ole kovinkaan runsaasti, tosin Saksan viileä ilmasto kompensoi tilannetta ja tuo viineihin lisää hapokkuutta. Parhaimmillaan viinit ovat nuorena.

Illan rivanerin herukanlehtisyys ja karviaismarjan aromit toivat aluksi mieleen sauvignon blancit, toisaalta taas viini oli lempeän hapokas eikä yhtä terävä kuin SB:t voivat olla. Kepeässä ja raikkaassa viinissä oli myös limeä ja pientä yrttisyyttä, ja mukavan hedelmäinen viini tuntui kivalta kesäjuomalta.

Kukaan ei arvannut rypälettä tai maata oikein - eikä ihme, rivaneria tulee harvemmin juotua eikä Libiskään kuulunut meidän teinivuosiemme juomiin. Suosikkiäänestyksessä Rivaner Trocken 2016 sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle, vaikka se oli Jussin kakkossuosikki.


Weingut Gindorf Riesling Trocken "Alte Reben" 2016

Riesling on Saksan viljellyin rypälelajike (23 %), ja noin 70 % maailman Riesling-rypäleistä tuotetaan Saksassa. Niinpä saksalaisista viineistä tuskin voi puhua mainitsematta risukkaa eikä reissulta varmastikaan pääse kotiin ilman pulloa tai paria. Niinpä sitä oli päätynyt mukaan tähänkin tuliaisviinikattaukseen.

"Alte Reben" tarkoittaa vähintään 40 vuotta vanhoja köynnöksiä, joiden rypäleistä sanotaan saatavan nuoria köynnöksiä laadukkaampia ja aromikkaampia viinejä.

Viinin sitrus, ananas, persikka ja kypsät hedelmät veivät ajatukset melko nopeasti saksalaisen Rieslingin suuntaan ja rapsakka hapokkuus antoi ajatuksille lisäpontta. Aromikas viini oli täyteläisempi ja kypsän hedelmäisempi kuin ensimmäinen, toki samaa yrttisyyttä, nokkosta ja herukkaa bongaili myös sen aromeista. Viini oli mineraalinen, mutta raikas eikä (joskus niin ihanaa) petroolisuutta ollut sen tuoksussa vielä yhtään.

Suosikkiäänestyksessä Riesling Trocken 2016 sai ylivoimaisen ykkössijan, neljä raatilaista (me ja kaksi muuta) äänesti sen ykköseksi, mutta viides oli täysin vastakkaisella kannalla ja jätti sen viimeiselle sijalle.


Weingut Gindorf Dornfelder Trocken 2016

Dornfelder on suhteellisen uusi rypälelajike. Sen kehitti vuonna 1955 August Herold risteyttämällä muutama vuosikymmen aikaisemmin kehittämänsä lajikkeet Helfensteinerin ja Heroldreben. Dornfelderin sukupuu on rönsyilevä: myöskin August Heroldin mukaan nimetty Heroldrebe on Blauer Portugieserin ja Blaufränkischin/Lembergerin risteytys ja Helfensteiner taas Frühburgunderin/Pinot Noir Précocen (varhain kypsyvän Pinot Noirin variantin) ja Trollingerin risteytys. Samoja lajikkeita on muuten myös Rivanerin sukupuussa: sen vanhemmista Madeline Royale on Trollingerin ja Pinot'n risteytys.

Dornfelderin viljely alkoi vuonna 1979, ja tällä hetkellä se on Saksan toiseksi viljellyin punainen rypälelajike Spätburgunderin/Pinot Noirin jälkeen ja kaikkiaan neljänneksi viljellyin lajike (7,7 %). Dornfelder tuottaa tummanpunaisia viinejä, joiden makumaailma on pehmeä, kohtalaisen hapokas ja tanniininen, tumman marjainen (hapankirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua) ja joskus jopa kukkainen. Mahdollinen tammikypsytys tuo viiniin mausteisuutta. Usein sitä myös sekoitetaan Pinot Noirin kanssa.

Keskitäyteläisen viinin tuoksu oli aluksi marjaisan makea ja mustikkainen, mutta se kehittyi koko ajan ja vaihteli kuivan ja makean välillä. Mustikan lisäksi marjakimarassa oli herukkaa ja myöhemmin myös mansikkaa, puolukkaa ja kirsikkaa luumujen lisäksi, ja kokonaisuus tasapainotteli jossain punaisten ja tummien marjojen välillä. Mehevä viini oli pehmeä ja hedelmäinen, toisaalta myös hapokas. Tanniineja oli jonkin verran, mutta ei mainittavan paljon. Kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Viinin aromimaailma vei Marjutin ajatukset ensin Pohjois-Italiaan, mutta se oli aivan yhtä väärä arvaus kuin mystinen itä-eurooppalainen maa tai Bordeaux. Toisaalta tällä Dornfelder-kokemuksella se ei yllätä.

Suosikkiäänestyksessä Dornfelder Trocken 2016 sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle. Se oli Marjutin kakkossuosikki ja Riesling-vastaisen raatilaisen ykkössuosikki.


Weingut Gindorf Spätburgunder Trocken 2016

Saksa on maailman kolmanneksi suurin Spätburgunder/Pinot Noir -tuottaja (11,5 %). Maan viileän ilmaston takia viinit ovat usein hapokkaampia kuin lämpimien maiden pinot noirit ja tyyliltään muutenkin niitä kevyempiä.

Tämäkin väriltään läpinäkyvä viini oli niin kevyt, hapokas ja puolukkainen sekä vähätanniininen, että se oli selvästi Pinot Noir. Maaksi arvailimme tosin Ranskaa. Viini oli varsin rapsakka, ja sen hapokkuus nosti veden kielelle. Toisaalta sen punainen marjaisuus oli pirteää ja mehukasta. Tanniineja ei ollut tässäkään mainittavasti.

Suosikkiäänestyksessä Spätburgunder Trocken 2016 sijoittui kakkoseksi. Viinien asettaminen järjestykseen oli kuitenkin vaikeaa ja tulokset olisivat voineet heilahtaa myös toiseen järjestykseen, sillä vain Riesling sai neljä ykkössijaansa ja yhden nelossijansa ilman sen suurempaa pohdintaa.

Kaikki viinit olivat Moselista, Saksasta, Weingut Gindorfin tilalta Lieserin kylästä. Saksalais-amerikkalaisen Pfeifferin perhe osti tilan sen edellisiltä omistajilta Gindorfeilta vuonna 2017. Hauska yhteensattuma oli se, että edustettuina olivat Saksan neljä viljellyintä rypälelajiketta.


Illan alkumalja ja jälkiruokaviini olivat puolestaan Ranskan Champagnesta.

Alkumaljamme Champagne Elodie D Tradition Premier Cru Brut (70 % Pinot Noir, 15 % Chardonnay, 15 % Meunier) oli omenainen, paahteinen ja täyteläinen, oikein maukas samppanja. Kypsä sitruuna ja muutenkin kypsä hedelmäisyys teki samppanjasta varsin miellyttävän - lisäksi jotain on kai tullut opittua matkan varrella, kun pinotnoirvetoisuuden bongasi melko pian samppanjan mausta.


Jälkiruoan kanssa tarjolla oli Bouché Pere & Fils Ratafia de Champagnea (100 % Meunier). Talon samppanjoihin olemme tutustuneet useaan otteeseen aiemmin, joten talon ratafia oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ratafian alkoholi lämmitti, mutta kypsä sitruksisuus raikasti suutuntumaa, ja varsinkin savoiardi-keksien kanssa makea ja hunajainen ratafia toimi oikein hyvin.

29. elokuuta 2019

Bryggeri Helsingin maistelulauta

Päädyimme elokuun lämpimänä iltana Bryggeri Helsingin terassille. Jussi päätti testata maistelulaudan. 10 €:lla sai maisteltavaksi viisi hanaolutta, jotka ovat kaikki Bryggerin omaa tuotantoa.

Vasemmalta oikealle: Smokers, Typhoon, IPA, Weizen, Pils


Bryggeri Pils (4,5 %) on ollut panimon valikoimassa jo vuodesta 2013 asti.  Kullankeltainen olut oli tuoksultaan maltainen, ruohoinen ja kukkainen. Katkera maku toisti tuoksun aromeja, ja siinä oli myös jonkinlainen koivunlehtinen aromi. Laadukas ja tyylikäs pils sopii hyvin kesäolueksi.

Myös Bryggeri Weizen (5,0 %) on ollut valikoimassa vuodesta 2013 lähtien. Suodattamaton olut oli vehnäoluelle tyypillisesti banaaninen ja maltainen. Sen maussa oli tuoksun aromien lisäksi myös hieman korianteria. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi myös hieman sitrusta. Tämäkin oli kesäinen olut.

Bryggeri IPA (5,5 %) oli tuoksultaan vahvan greippinen, hedelmäinen ja hieman karamellinen. Maussa oli näiden lisäksi myös appelsiinia ja hieman havua. Jälkimaku kallistui tuoksun tapaan greipin suuntaan. Bryggeri itse kutsuu tätä arki-IPA:ksi, mutta kyllä näin laadukasta olutta voisi pyhäpäivänäkin juoda.

Typhoon Pacific Pale Ale (6,2 %) on maustettu Uuden-Seelannin ja Australian humalalajikkeilla. Sen tuoksussa ja maussa oli trooppista hedelmää, mallasta, keksiä ja pähkinää. Aromimaailma oli niin mieto, että tämä olisi kannattanut maistaa ennen IPA:a.

Smokers Dunkles Bock (6,9 %) on tehty yhteistyössä Sellon Smokers Beer & BBQ ravintolan kanssa. Oluien paahteisessa tuoksussa oli kahvia ja savua. Maussa oli savua, paahteisuutta, viikunaa ja kevyttä lakritsisuutta. Yleensä savuoluiden savuisuus muistuttaa savukinkkua, mutta Smokersin savuisuus toi mieleen turvesavun. Olut sopinee hyvin burgerin kanssa. Tämä oli maistelluista oluista paras.

Maistelulauta oli enemmän kuin hintansa arvoinen, suosittelemme!

27. elokuuta 2019

Tormaresca Calafuria 2018

Näytepullo / Viiniposti


Tormaresca Calafuria 2018
IGT Salento, Italia; 100 % Negroamaro; 17,49 €

Tuottaja Tormaresca
Maahantuoja Fine Brands

Etiketin mukaan IGT-viiniä

Rypäleen mukaan
Negroamaro: hillomaisuutta, metsämarjoja, maanläheisyyttä, tammea

Ruokana spagetti ja kermainen chorizo-kastike

Lyhyesti: rapsakan marjainen rose

Kommentit 

M: Tormaresco Calafuria ei ole mikään haalea rosee, vaan väri on kunnolla mansikanpunainen. Mansikkaa on myös viinin tuoksussa, sen lisäksi tuoksussa on vadelmaa ja muita punaisia marjoja, melonia ja pieni aavistus makeita mausteita. Viinin maku on hapokas ja jatkaa tuoksun linjoilla marjaisuudellaan ja mausteisuudellaan. Yleisvaikutelma on ryhdikäs, sillä Calafuriassa riittää sekä väriä että makua.

Chorizopastan kanssa viini ei ole kaikkein parhain valinta, sen hapokkuus korostuu kermaisen ja tomaattisen kastikkeen ja mausteisen chorizon kanssa välillä hieman liikaakin. Ehkä esimerkiksi mansikka-halloumisalaatti olisi toiminut paremmin. Viini ei kuitenkaan tarvitse ruokaa seurakseen, vaan maistuu hyvin myös sellaisenaan. Vaikka kesä alkaa kohta olla takana, roseekausi voi jatkua vielä hyvin tällaisten viinien kanssa. Arvosanaksi Calafuria saa +.

J: Lohenpunaisen viinin tuoksussa on runsaasti vesimelonia, vadelmaa sekä metsämansikkaa, hieman limeä ja aavistus greippiä. Raikkaan hapokas maku on tuoksun tapaan marjainen ja hieman mineraalinen. Hapokkuus voimistuu jälkimaussa muuttuen jopa greippiseksi.

Ruoan kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta. Vaikka hapokkuus toimi melko hyvin rasvaisen ruoan kanssa, chorizon mausteisuus peitti viinin aromeja. Viini sopisi paremmin jonkin kevyemmän ruoan seuraksi tai se voisi mennä sellaisenaan seurustelujuomana. Arvosanaksi se saa +.

24. elokuuta 2019

Merenelävät rakastavat Silvaneria -teemaviikko 26.-31.8.2019

Rapujuhlat tarjosi Saksan viinitiedotus


Loppukesä ja rapujuhlien aika! Oletko ajatellut juomaksi saksalaista silvaneria? Saksan viinitiedotus kutsui meidät ravintola Sue Elleniin tutustumaan silvanereihin rapuvadin äärellä.

Silvaner tai Sylvaner tai Grüner Silvaner tai...*) on kulkenut pitkän matkan. Ensimmäiset merkinnät sen viljelystä Saksassa ovat vuodelta 1659 eli Silvaner voi tänä vuonna viettää 360-vuotisjuhlaa. Nimensä rypälelajike on mahdollisesti saanut joko latinan sanasta silva ("metsä") tai saevum ("villi"). Nimen perusteella oletettiin, että Silvaner on alun perin Transilvanian alueelta, mutta DNA-tutkimusten perusteella Silvaner on Traminerin ja Österreichisch-Weißin risteytys eli lajikkeen alkuperä lienee hieman arveltua lännemmässä, Itävallassa Tonavan rannoilla.

Pikakelataan 30-vuotisen sodan jälkimainingeista toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Silloin Saksassa istutettiin paljon Silvaneria ja 1960-70-luvuilla se kattoi jopa 25-30 % viljelyspinta-alasta. Ikävä kyllä suuri osa rypäleistä käytettiin puolimakean ja useimmiten huonolaatuisen Liebfraumilchin tuotantoon, mikä pilasi sen maineen pitkäksi aikaa. Vain Frankenin alueella Libiksen tuotanto oli kielletty, joten siellä Silvanerista valmistettiin kuivia viinejä muiden aluiden puolimakeiden viinien sijaan, mikä piti rypälelajikkeen hyvää mainetta ja suosiota yllä.

Horst Sauerin JUST Silvaner Trocken 2018 oli maukas ja moniulotteinen, Weingut Julius Silvaner Trocken 2017 taas hedelmäinen, hapokas, mineraalinen ja varsin herkullinen

...
Nykyisin Silvaner on Saksan viidenneksi viljellyin rypälelajike 5 % osuudellaan (noin 5 000 ha). Pinta-alan mukaan mitattuna sitä viljellään eniten Rheinhessenin alueella (2 371 ha) ja suhteellisesti eniten taas Frankenin alueella (1 400 ha). Frankenin alue on ainoa, jossa Silvanerista voidaan tuottaa Grosses Gewächs -laatuluokituksen saavia viinejä.

Silvanerit kannattaa juoda nuorina, tosin poikkeuksiakin on. Silvaneriksi vanha Ihringer Fohrenberg Silvaner VDP Erste Lage Trocken 2015 oli mineraalinen ja jopa hieman suolainen sekä valkoherukkainen ja omenainen, ei huono laisinkaan. 

...
Silvaner taipuu moneksi: kuivien valkoviinien lisäksi siitä voidaan valmistaa myös makeita jälkiruokaviinejä ja kuohuviinejä.

Monikäyttöistä rypälettä voisi kutsua rieslingin lempeäksi versioksi. Silvaner-viinit ovat aromikkaita ja niiden hapokkuus on raikasta, mutta ei yhtä rapsakkaa kuin rieslingien, ja maaperää hyvin heijastavien viinien maku vaihtelee hedelmäisestä mausteiseen ja yrttiseen. Varsinkin kalkkikivisillä alueilla viinit ovat mineraalisia, ja joskus jopa paahteisia - meidän mielestämme joissakin silvanereissa on selvästi savua. Vaaleiden hedelmien, kuten hunajamelonin, omenan, päärynän, persikan ja aprikoosin, lisäksi silvanerien sitruksisuus taittuu appelsiinin tai sitruunan kuoren suuntaan, ja yrttisissä silvanereissa on havaittavissa  korianteria, selleriä ja vastaleikattua ruohoa.

Natu-silvanereita on tarjolla Careliassa

...
Myös ruokapöydässä silvanerit ovat monikäyttöisiä. Niiden seuraksi sopivat kala ja äyriäiset sekä kasvikset, varsinkin parsa, mutta voimakkaat ja kuivat silvanerit sopivat jopa makkaran ja hapankaalin kumppaniksi. Silvaneria kannattaa kokeilla myös aasialaisten ruokien ja juustojen kanssa, ja varsinkin hunajaisen makeat silvanerit käyvät homejuustojen kanssa tai sellaisenaan.

Sue Ellenin rapuvati oli runsas

...
Kiinnostuitko? Saksan viinitiedotus järjestää ensi maanantaista alkaen Merenelävät rakastavat Silvaneria -teemaviikon yhdessä ravintola Sue Ellenin ja ravintola Carelian kanssa. Jos et ehdi ravintolaan rapujuhliin ja äyriäisten ääreen, myös Alkossa on hyviä kuivia silvanereita muiden merenelävien seuraksi. Kannattaa kokeilla!

Tätä emme osanneet arvata: Silvanerista voi valmistaa myös alkoholitonta kuohuviiniä!

...
*) Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Silvanerin synonyymeja ovat myös:

Arvine, Arvine Grande, Augustiner Weiss, Augustraube Weisse, Beregi Szilvani, Boetzinger, Cilifantli, Clozier, Cynifadl Zeleny, Cynifal, Cynifal Zeleny, Feuille Ronde, Fliegentraube, Franken, Frankenriesling, Frankentraube, Fueszeres Szilvani, Gamay Blanc, Gelber Silvaner, Gentil Vert, Grande Arvine, Gros Plant Du Rhin, Gros Rhin, Gros Riesling, Gros-Rhin, Gruenedel, Gruener, Gruener Silvaner, Gruener Sylvaner, Gruener Zierfahndler, Gruener Zierfahnler, Gruener Zierfandl, Gruener Zierfandler, Gruener Zirfahndler, Gruener Zirfantler, Gruenfraenkisch, Gruenlich Gelber Sylvaner, Gruner Sylvaner, Johannisberger, Krupnyi Risling, L'Auxerrois, Mishka, Momavaka, Monterey Riesling, Moravka, Morawka, Mourton, Movavka, Mushka, Mushza, Musza, Nemetskii Rizling, Oesterreicher, Oesterreicher Gruener, Oestreicher, Pepitraube, Pepltraube, Picardon Blanc, Picardor Blanc, Picardou Blanc, Plant Du Reno, Plant Du Rhin, Raisin D'Autriche, Rhin, Rundblatt, Salfin, Salfin Belyi, Salfine Bely, Salvaner, Salvener, Salvenier, Salviner, Scharvaner, Scherwaner, Schoenfeiler, Schoenfeilner, Schwaebler, Schwuebler, Sedmogradka, Sedmogradska Zelena, Seleni Kleshez, Selenzhiz, Selivan, Silvain Vert, Silvanac Zeleni, Silvanai Zeleni, Silvaner, Silvaner Bianco, Silvaner Bianco Franken, Silvaner Blanc, Silvaner Green, Silvaner Gruener, Silvaner Verde, Silvaner Vert, Silvaner White, Silvani Zoeld, Silvania, Silvanske, Silvanske Zelene, Sonoma Riesling, Sylvan Zeleny, Sylvaner, Sylvaner Green, Sylvaner Gruen, Sylvaner Verde, Sylvaner Vert, Sylvanertraube, Sylvanske Rane, Sylvanske Zelene, Szemendrianer, Szilvani Feher, Tschafahndler, Tschafahnler, Weissblanke, Weisser Augustiner, Weisser Oesterreicher, Weisser Silvaner, Weisser Sylvaner, Yesil Silvaner, Zelena, Zelena Sedmogradka, Zelencic, Zeleni Silvanac, Zeleni Silvanec, Zeleny, Ziehfaedler, Zierfahndler, Zierfandler, Zierifandel, Zierifandler, Zinifal, Zoeld Silvani, Zoeld Szilvani, Zoeldsilvani, Zoeldszilvani

22. elokuuta 2019

Hopping Brewsters Hellcat

Helkatti sentään, taas jouduin poseeraamaan, Takku pohtii



Mikä olut?
Hellcat (Hopping Brewsters)
Oluttyyppi: IPA
Alkoholia: 6,0 %
IBU: 85
Hinta: 3,99 € Hopping Brewstersin panimokaupassa

Mitä etiketti lupaa?
Meillä tykätään vanhan liiton IPAsta. Sellaisesta, jossa on mallasta ja humalaa tasapainossa toisiaan tukien. Hellcat oli aikoinaan helposti lennettävä luottopeli, jossa ominaisuuksia riitti vaativampiinkin tehtäviin. Tartu puikkoihin ja vedä silmukat auringonlaskuun Hellcatin kyydissä.

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua.

Kommentit

M: Gyyh, IPA:a.

J: Hellcat on Hopping Brewstersin uutuustuote, joka on nimetty II maailmansodan aikaisen Grumman F6F Hellcat -hävittäjän mukaan. 75 % kaikista Yhdysvaltain merivoimien ilmavoitoista Tyynellämerellä saavutettiin kyseisellä konetyypillä. 

Olut oli juontihetkellä tuoretta, sillä se oli ehtinyt olla pullossa viikon verran, ja ostohetkellä pullotuksesta oli ehtinyt kulua vain vuorokausi. Hellcat on väriltään tumman kuparista ja hieman sameaa. Tuoksussa on karamellisuutta, sitrusta ja greippiä. Mukavan katkera maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös häivähdys pähkinää. Voimakkaan greippisessä jälkimaussa on pähkinää ja aavistus vaniljaa. Olut oli raikasta, kuten näin tuoreelta pullotukselta voi odottaakin. Helkatin hyvä olut, arvosana ++.

20. elokuuta 2019

Matkalla jossain päin Suomea

Kesäloman aikana kiersimme muutaman Etelä- ja Keski-Suomen viini-ja olutkohteen, joten tässä loppukesän ja alkusyksyn menovinkkejä. Muista tarkistaa aukioloajat, sillä ainakin kesäaukioloajat muuttuvat jossain vaiheessa tämän kirjoittamisen jälkeen, kun syksy etenee.


Ainoa Winery


Aiemmin Finnviininä tunnettu Ainoa Winery muutti tuotantotilansa Lepaalta Hollolaan ja avasi niiden yhteyteen pienen myymälän. Remontti on vielä kesken, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kahvila valmistuu jossain vaiheessa, ja sen jälkeen viinejä pääsee ostamaan laseittain. Sillä välin voi poiketa ostoksilla hankkimassa useaan kertaan palkittuja marjaviinejä. (Ei, vieraita ei hätistellä kirveellä, kuvassa on pohjoismaisen ruokakilpailun Emblan palkinto Islannista.)



Kannattaa siis koukata Helsingistä tullessa yhdeltä maailman tylsimmistä reiteistä eli E75-tieltä Lahden eteläisestä liittymästä ja suunnata Renkomäen ABC:n kohdalta kohti Hollolaa. Opasteiden puuttumista ei kannata hätkähtää, kyllä se keltainen talo sieltä löytyy.

Ainoa Winery
Rekolanpolku 65, 15700 Hollola
avoinna la-su 10-16 tai sopimuksen mukaan

***


Flinda Juomapuoti


Helsinkiläisen Pienin jalanjäljissä seurannut Flinda Juomapuoti on pieni olutkauppa ja -baari Tampereen kauppahallissa keskikäytävällä. Kaupan valikoimissa on kotimaisten pienpanimoiden oluita, baarissa niitä saa nautiskella euron avausmaksua vastaan.



Jos liikut Tampereen keskustassa raitiovaunutyömaasta huolimatta, Kauppahallissa on kaikkea muutakin herkullista ja houkuttelevaa.

Flinda Juomapuoti
Hämeenkatu 19, 33200 Tampere
avoinna ti-pe 12-18, la 12-16

***


Heinolan Heila


Heinolan Heilassa myydään noin 250 pientuottajan tuotteita. Kaupan lisäksi Heilassa on myös kahvila ja ravintola. Viinien ja oluiden ystävää kiinnostavat eniten Heilan oman viinitilan Viiniheilan marjaviinit sekä itähämäläinen sahti ja Hilpeä-pienpanimokauppa, jossa myydään kotimaisten pienpanimoiden oluita sekä Pihamaan panimon maalaissiidereitä.



Heilaan on vain pieni koukkaus nelostieltä (Heinolan pohjoinen liittymä 24 pian Teboil Tähtihovin jälkeen Helsingistä tullessa). Ei kai sitä muuten Heinolassa pysähtyisi edes jyräämään?

Heinolan Heila
Työmiehentie 35, 18200 Heinola
avoinna ma-to 10-18, pe 10-19, la 10-17, su 11-18

***


Hopping Brewsters, Akaa


Vintage-ilmailun ja pin-up-taiteen etiketeissään yhdistävän Hopping Brewsterin panimo ja sen myymälä sijaitsevat Akaalla sopivasti puolisen tuntia Tampereelta Helsingin suuntaan. Omien humalapainotteisten oluiden lisäksi tarjolla voi olla myös vierailevia tähtiä, esimerkiksi pieniä eriä virolaisia oluita ja siidereitä.



Panimon myymälä on aivan Toijalan ABC:n - tiedättehän, sen, jonka pihassa on Risto-höyryveturi - nurkan takana.

Hopping Brewsters
Sirkesalontie 3, 37800 Akaa
avoinna ti-pe 11.30-17.30, la 11.30-16.30

***


Nilkko Brewing, Mäntyharju


Nilkko Brewingin panimo sijaitsee Mäntyharjulla vanhassa kenkätehtaassa Kurkilammen rannalla. Eläinaiheisilla etiketeillä koristeltuja oluita voi nautiskella sympaattisesti sisustetussa taproomissa tai ostaa mukaan. Oluet ovat enimmäkseen moderneja amerikkalaistyylisiä oluita. Alkoholittomalta puolelta löytyy Vierulan mansikoista tehtyä Nilkon mansikkalimua. Mikäli ajoittaa käyntinsä oikein, voi osallistua Nilkko Festiin, jossa on tarjolla livemusaa ja katuruokaa.



Jos olet matkalla Mikkelin suuntaan viitostietä pitkin, niin Mäntyharjulle voi helposti lähteä reissulle.

Nilkko Brewing
Pyhävedentie 20, Mäntyharju
avoinna kesällä ke-to 14-21, pe 14-22 (24), la 11-22 (24)

***


Mustila Viini, Elimäki


Elimäen tarkoitusta voi etsiä Mustila Viinin myymälästä tai sen vieressä sijaitsevasta arboretumista. Sitä ei ehkä löydä, mutta tarjolla on marjaviinejä ja likööreitä sekä muita tuotteita sinapista mehuihin, hilloihin ja hyytelöihin sekä keittokirjoihin. Lisäksi puutarhamyymälässä voi sortua ostoksille... Viinitastingeja järjestetään viinituvassa tilauksesta.



Kun kutostieltä koukkaa suunnilleen Neste Alppiruusun kohdalta sivutielle, voi Mustila Viiniin ajaessaan ihailla kaunista kymenlaaksolaista maalaismaisemaa.

Mustila Viini
Mustilan Puistotie 21, 47200 Elimäki
avoinna kesällä ma-la klo 9-18 ja su klo 12-18, muuten tilauksesta

***


Teiskon Viini, Tampere


Mansesta, nääs, saa marjaviinien lisäksi myös Zilga-rypäleestä valmistettua viiniä ja tomaattiviiniä sekä liköörejä, mausteita ja makeisia. Tilalla on myös kahvila. Kahden tamperelaisen nääskatin henkilökuntana arvostamme erityisesti maalaisromanttisilla tiluksilla päivystävää Väinö-kissaa. Toinen manselaiskolleistamme on kovin leikkisä ja oppinut sanan "huisku", mutta nyt Jussi opettaa sille sen sijaan sanaa "Teisko"...



Myymälä on noin 20 km Tampereen keskustasta pohjoiseen, mutta jos olet autolla liikkeellä, niin kannattaa ajella. Nysselläkin kuulemma pääsee.

Teiskon Viini
Sääksniementie 76, 34240 Kämmenniemi
avoinna ma-pe 10-18, la 9-15, su 11-16

17. elokuuta 2019

Confidencial Reserva 2014 ja cannellonit

Näytepullo / Rosa Viini & Ruoka, Rosa viininmaistaja -yhteistyö


Confidencial Reserva 2014 
IG Lisboa, Portugali; useita paikallisia rypälelajikkeita; 12,98 €

Tuottaja Casa Santos Lima
Maahantuoja Cisa Drinks

Etiketin mukaan aromaattinen ja marjainen, hieman tammea ja runsaasti hapokkuutta

Rypäleen mukaan
Viiniin on käytetty yli 10 eri rypälelajiketta, joita ei kuitenkaan paljasteta


Kommentit 

M: Tummanpunaisen, läpinäkymättömän viinin tuoksussa on tummia hilloisia marjoja, aavistus vaniljaa, mausteita ja jonkin verran jopa ruusuun vivahtavaa kukkaisuutta. Viinin maku on pehmeä ja täyteläinen, tanniinit tuntuvat vasta lopuksi ja jäävät ikeniin kutittamaan. Sopiva hapokkuus tasapainottaa makeaa marjaisuutta, lisäksi maussa tuntuu tuoksusta tuttua mausteisuutta ja vaniljaa.

Cannellonit ovat lohturuokaa parhaimmillaan ja Confidencial on mainio lohtuviini. Ei siis yllättänyt, että viini ja ruoka sopivat hyvin yhteen. Toisaalta viini oli riittävän lempeä jauhelihatäytteen ja pastan seuraksi ja toisaalta sen hapokkuus toimi hyvin juustokuorrutuksen kanssa. Arvosanaksi helposti kulauteltava viini saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on tummaa marjaa, karhunvatukkaa, herukkahilloa, nahkaa ja hieman mausteisuutta. Viinin ilmaantuessa tuoksuun tulee myös viikunaa. Hapokas, täyteläinen maku on vahvan mausteinen, kypsän marjainen ja hennon vaniljainen. Jälkimaku on mausteinen, jopa pippurinen ja kestää kauan.

Cannellonien kanssa viini sopi erinomaisesti ja se pärjäsi myös tomaattien kanssa. Viinin hapokkuus tasapainotti mukavasti juustokuorrutuksen rasvaisuutta. Se voisi sopia myös grilliruoan seuraksi. Hinta-laatusuhde on niin hyvä, että annan arvosanaksi ++.


Cannellonit jauhelihatäytteellä

Alkuperäinen resepti Rosa Viini & Ruoka

12 cannelloniputkea
1 prk tomaattimurskaa
2 dl juustoraastetta

Täyte
400 g naudan jauhelihaa
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 – 1 rkl tomaattipyreetä
3 rkl ranskankermaa
2 dl raastettua parmesaanijuustoan
1/2 tl oreganoa
1/2 tl salviaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen

Cannelloni on lasagnen serkku, jossa lihakastike laitetaan pastaputkien sisään. Pastarullien sisällä on bolognese-tyylinen jauhelihakastike, ja rullat kuorrutetaan tomaattikastikkeella ja juustolla.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Keitä cannellonit pakkauksen ohjeen mukaan, jos ne eivät ole valmiiksi esikeitettyjä.

Kaada tomaattimurska kattilaan ja keitä kokoon hieman. Lisää murska lopuksi cannellonien päälle uunivuokaan.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä paistinpannussa ja paista sipuli, valkosipuli ja jauheliha. Ota pannu liedeltä, lisää oregano, salvia ja tomaattipyree. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä.

Sekoita ranskankerma ja parmesaani jauhelihaseokseen ja täytä cannelloniputket.

Laita cannellonit voideltuun, uuninkestävään vuokaan, kaada päälle tomaattimurska ja ripottele päälle juustoraaste. Gratinoi n. 30 minuuttia uunissa, kunnes pinta on kauniin värinen.

Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

***
Ohje on neljälle, mutta nälkäisinä söimme kaiken kahdestaan.

15. elokuuta 2019

Smokers x Panimo Kiiski 7.8.2019

Smokers Beer & BBQ järjesti 7.8. tastingin, jossa Panimo Kiisken Pasi Kiiskinen esitteli panimon oluita (28 €). Panimo Kiiski on mäntsäläläinen panimo, joka aloitti toimintansa kaksi vuotta sitten. Panimon ensimmäiset oluet valmistuivat heinäkuussa 2018, ja niiden valmistuksessa panimon mottona oli - ja on edelleen - "olutta maltaat edellä".



Smokersin keittiöpäällikkö Kimmo Tero oli laatinut oluiden oheen neljän maun tastinglautasen, jossa oli jokirapucevicheä, chorizoa, hapankaali-coleslawta, portobelloa ja Magic Dust Spear Ribs. Jälkiruoaksi oli vielä Rocky Roadia.


Viisi ensimmäistä maisteltua olutta ovat panimon vakiovalikoimassa. Ensimmäinen olut Vaahtopää Hefeweizen (5,5 %) on saksalaistyylinen vaalea vehnäolut. Sen tuoksussa oli vehnää, mallasta ja banaania. Maku toisti tuoksun aromeja. Raikas ja kesäinen olut oli hyvä yleisolut, ja se sopi erityisesti jokirapujen ja ribsien kanssa.

Toinen olut oli Majakka Ale (5,5 %), jonka teossa on käytetty Vienna-mallasta. Tuoksussa olikin maltaalle ominaista karamellisuutta ja pähkinää, samoin hieman katkerassa maussa. Olut toi Marjutille mieleen kotikaljan hyvällä tavalla. Tämäkin oli hyvä yleisolut. Se sopi parhaiten ribsien ja chorizon kanssa.



Kolmantena oli vuorossa Kapina APA (5,5 %), joka on panimon mukaan perinteinen APA. Oluen tuoksussa oli greippiä ja hieman karamellisuutta. Hieman katkera maku toisti tuoksun aromeja, siinä oli myös hieman mausteisuutta. Lempeä olut oli parhaimmillaan ruoan kanssa, erityisesti portobellon.  Marjutin gyyh-asteikolla vain 1,5 y:tä saanut olut oli lupausten mukaisesti helposti lähestyttävä.

Neljäs olut Vastaranta Savulager (5,5 %) on voittanut kultaa Helsinki Beer Festival 2018:ssa ja hopeaa vaalea lager -sarjassa Suomen Paras Olut 2018 -kisassa. Oluen tuoksussa oli maltaisuuden lisäksi savua, samoin maussa. Maku oli savuisuuden alla kevyt. Savuisuus toi Jussille mieleen savukinkun ja Marjutille savusaunan. Oluen kanssa sopivat parhaiten ribsit ja jokiravut.


Vakiovalikoiman viimeinen olut oli Maininki Savuporter (7,5 %). Sen tuoksussa oli paahteisuutta, kahvia ja viikunaa. Paahteisessa, hieman kitkerässä maussa oli kahvia ja kaakaota. Savu tuntui parhaiten jälkimaussa. Ribsit ja jokiravut sopivat parhaiten tämänkin oluen seuraksi. Tämä oli molempien mielestä tastingin paras olut.

Viimeinen olut oli kausivalikoimaan kuuluva Kutuaika (5,5 %), joka on tsekkityylinen tumma lager. Oluen tuoksussa oli karamellia ja toffeeta. Kevyessä maussa oli tuoksun aromeja, jälkimaussa oli niiden lisäksi myös punaista marjaa. Oluella oli hyvä dokabiliteetti ja se sopi hyvin jälkiruoan kanssa.

Oluet olivat juuri sitä, mitä luvattiin: maltaisia. Samoin etiketit pitivät paikkansa, helposti lähestyttävä APA oli helposti lähestyttävä ja pehmeän savuinen lager pehmeän savuinen.


Seuraava tasting Smokersissa on 18.9.2019. Tällöin tuotteitaan esitteele Vakka-Suomen Panimo ja alustavana teemana on "bändiolut". Mainosmielessä meille kerrottiin, että tastingissa lanseerataan yksi uutuusolut.

13. elokuuta 2019

Elokuun kuukauden klassikko: ravut, albariño ja lager

Elokuussa rapukausi on parhaimmillaan. Ravustuskausi alkaa 21.7. ja jatkuu lokakuun loppuun saakka, mutta juuri nyt ovat sesongin huippuhetket. Siksi elokuun kuukauden klassikkona ovat ravut.


Pazo de Villarei Albariño 2018
DO Rias Baixas, Espanja; Albariño; 14,99 €
Tuottaja Bodegas Pazo de Villarei
Etiketin mukaan galicialaisen viininvalmistuksen perinteet tiivistyneenä
Rypäleen mukaan aromaattisuutta, aprikoosia, persikkaa, sitrusta, omenaa, banaania, mantelia, hapokkuutta ja mineraalisuutta, meren lähellä kasvaneissa rypäleissä usein suolaisuutta

Rapujen kanssa suositellaan yleensä hapokkaita valkoviinejä, sauvignon blancia tai rieslingiä. Halusimme kokeilla jotain muuta ja ostimme paikallisen Alkon myyjän suosituksesta albariñoa.

Pazo de Villarei Albariño tuoksuu kypsän hedelmäiselle, aromaattisessa tuoksussa on greippiä, omenaa, päärynää ja karviaista sekä jonkin verran parfyymisuutta ja jopa suolaista mineraalisuutta. Viinin maku on raikkaan hapokas ja hedelmäinen ja myötäilee tuoksua. Kaiken kaikkiaan tämä on mukava ruokaviini, se on sopivan ryhdikäs, mutta samaan aikaan miellyttävän hedelmäinen.

Ruoan kanssa viini sopi erinomaisesti. Sen hedelmäiset aromit ja mineraalisuus toimivat hyvin yhteen suolaisten rapujen ja tillin kanssa. Lisäksi hapokkuutta oli äyriäisille juuri sopivasti. Viini pärjäsi hyvin myös aiolin valkosipulille.

(Mielenkiintoisesti Riedelin appi suositteli albariñolle lasiksi Performance-sarjasta Cabernet/Merlot-lasia eli Bordeaux-lasia, mikä tuntui hieman hämmentävältä. Sillä siis mentiin ja ihan hyvin se toimi, tosin vertailukohtaa ei ole.)


Rapuolut
Suomi, lager, 4,5 %; 2,89 € K-Citymarket Sellossa
Tuottaja Vakka-Suomen Panimo / Rapumylly

Jos ruokana on rapuja ja oluen nimi on Rapuolut, niin ruokajuoman valinta on melko helppoa. Olut on kirkasta ja väriltään kullankeltaista. Vaaleaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti. Tuoksussa on runsaasti mallasta ja hieman ruohoisuutta sekä sitrusta. Maltaisuus hallitsee makua, katkeruutta on kohtuullisesti. Kokonaisuus on kevyt. Laadukas ja raikas lager, mutta ei mitenkään erityinen.

Rapujen kanssa olut sopi hyvin, kuten nimen perusteella saattoi olettaakin. Sen raikkaus oli hyvä vastapaino rapujen suolaisuudelle. Olut sopisi myös saunaolueksi tai kevyiden kalaruokien kanssa. Rapujen kanssa keskiolutta vahvempi lager olisi ehkä ollut vielä parempi.

Snapsina
Ägräs Akvavit: raikas, kuminaa, anista ja miellyttävää yrttisyyttä. Helan går!


Rapujen valmistus


Varaa noin 8-15 rapua syöjää kohden sen mukaan, ovatko ravut alku- vai pääruoka.

Huomaa, että ravut eivät ole pikaruokaa, sillä sekä pakasteravut että kotona keitetyt ravut kannattaa pitää maustumassa liemessään yön yli. Rapujen valmistukseen on kolme tapaa:

1. Valmiiksi keitetyt ravut

Monet kaupat myyvät rapujuhlakaudella valmiiksi keitettyjä rapuja, joten voit tilata niitä sopivan määrän ennakkoon tai ostaa kaupan kalatiskiltä, jos rapuja on heti saatavilla. Valuta ravut, asettele lautaselle, koristele tillillä ja nauti.

2. Pakasteravut

Sulata pakasteravut mausteliemessä yön yli.

Keitä samanlainen liemi kuin eläville ravuille (ks. alla). Anna liemen jäähtyä haaleaksi ja nosta ravut jäisinä suoraan pakkauksesta pihdeillä (tai vastaavilla ottimilla) haaleaan liemeen, lisää tilliä ja siirrä astia jääkaappiin. Anna rapujen sulaa ja maustua liemessä yön yli.

Huom! Kerran keitettyjä rapuja ei saa keittää uudelleen.

3. Rapujen keittäminen kotona

Rapujen keittäminen elävältä herättää tunteita, mutta se on tällä hetkellä paras rapujen valmistustapa kotikeittiössä. Ylen artikkelissa on lisää tietoa. Tässä pikainen synteesi eri resepteistä ja muutama nyrkkisääntö.

30 suomalaista joki- tai täplärapua
5 l vettä
175 g karkeaa merisuolaa
5 palaa sokeria
1 nippu kruunutilliä
Jos haluat, lisäksi 1/2 pulloa tummaa lageria ja/tai 5 kokonaista valkopippuria

Huuhtele ravut huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä. Tarkista, että ne ovat elossa ja ettei niissä ole multaa tai hiekkaa mahapuolella tai saksien välissä. Harjaa kevyesti tarvittaessa. Jätä ravut kädenlämpöiseen veteen odottamaan.

Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa. Lisää suola, sokeri ja puolikas tillinippu. Poista sitä ennen tillin huonot osat ja vanhat kukinnot.
  • Sido tilli langalla nipuksi, niin se on helpompi poistaa liemestä.
  • Jotkut pitävät oluen tuomasta maltaisesta mausta, joten jos haluat, lisää liemeen tummaa lager-olutta. 
  • Liemen voi antaa kiehua 5-10 minuutin ajan ennen rapujen lisäämistä.

Nosta ravut kilpi edellä muutama kerrallaan kunnolla kiehuvaan liemeen, isoimmat ravut ensin. Älä lisää liikaa rapuja kerralla liemeen, ettei se jäähdy liikaa, sillä liemen on kiehuttava koko ajan. Tarkista, että ravut ovat kokonaan liemen pinnan alla.

Odota, että liemi alkaa kiehua uudelleen ja keitä rapuja, kunnes niiden kuoren ja pyrstön väliin tulee rako, kun selkäpanssari nousee koholle pyrstön päältä. Pienet ravut kypsyvät 3-5 minuutissa, isommat voivat vaatia 8-12 minuuttia.

Nosta ravut varovasti toiseen astiaan reikäkauhalla ja kaada liemi niiden päälle. Poista keitetty tilli liemen joukosta pihdeillä ja lisää tillinipun toinen puolikas. Älä koske rapuihin sormin. Jäähdytä ravut nopeasti liemessään jääkaapissa tai kylmävesialtaassa ja anna maustua yön yli.

Tarjoile ravut seuraavana päivänä paahtoleivän ja tillin kanssa. Ennen tarjoilua nosta ravut liemestä ja valuta ne kunnolla. Koristele ravut kruunutillin kukinnoilla.

Jos haluat tuunata rapuleipiä vielä ruokaisammiksi, varaa lisäksi smetanaa, (sitruuna)majoneesia tai aiolia ja punasipulisilppua. Jos rapuveitsen käyttö on vierasta, esimerkiksi Kotiliesi kertoo rapujen syöntiohjeet.

Varaa lisäksi vesiastiat sormien huuhtelua varten. Veteen voit lisätä sitruunaa ja/tai herukanlehtiä. Sitruunalla saat muutenkin puhdistettua kädet rapujen jäljiltä.


Ravun keittoliemen maustamisen nyrkkisääntöjä:

Vesi: tarvitset ison kattilan ja vettä niin paljon, että ravut peittyvät kokonaan, esimerkiksi

24 rapua - 3 litraa vettä
50 rapua - 6 litraa vettä
100 rapua - 9 litraa vettä

Yli 100 ravun keittämistä kerralla ei suositella.

Suola: lisää karkeaa merisuolaa noin 35-40 g per vesilitra rapujen koon mukaan, käytä isojen rapujen liemeen enemmän suolaa kuin pienien. (1 dl merisuolaa painaa eri lähteiden mukaan 80-120 g.)

Sokeri: lisää sokeria 1-3 palaa per vesilitra. (1 sokeripala painaa noin 2,5 g.)

Yhteenvetona
24 rapua - 3 litraa vettä - 105-120 g suolaa - 3-9 sokeripalaa
50 rapua - 6 litraa vettä - 210-240 g suolaa - 6-18 sokeripalaa
100 rapua - 9 litraa vettä - 315-360 g suolaa - 9-27 sokeripalaa

Tilli: tilliä ei ilmeisestikään voi olla liikaa, joten sitä kannattaa varata runsaasti keittämiseen, koristeeksi ja tarjoiluun. Toiset pitävät voimakkaamman makuisesta kruunutillistä ja toiset tavallisesta, miedommasta tillistä.

10. elokuuta 2019

2u Duas Uvas Branco White 2018 ja Koskenlaskijan kanakeitto

Näytepullo / Rosa Viini & Ruoka, Rosa viininmaistaja -yhteistyö


2u Duas Uvas Branco White 2018
IG Lisboa Portugali; Arinto, Fernão Pires; 7,98 €

Tuottaja Quinta do Conde
Maahantuoja Cisa Drinks

Etiketin mukaan hyvä hapokkuus, kaunis sitruksinen väri. aromaattinen, trooppista hedelmää, mandariinia ja sitrusta

Rypäleiden mukaan
Arinto: hapokkuutta ja usein mineraalisuutta, omenaa, limeä, greippiä ja sitruunaa, ikääntymisen myötä myös vaaleita kivihdelmiä kuten persikkaa ja pähkinää
Fernão Pires: aromaattinen, sitruunaa, limeä, appelsiinia ja mandariinia, ruusua ja kukkaisuutta, aavistus mausteisuutta, ikääntymisen myötä hunajaa ja mineraalisuutta


Kommentit 

M: Vaalean sitruunankeltaisen viinin tuoksussa on kypsää hedelmää, omenaa, päärynää ja persikkaa, joka muuttuu ilmaantumisen myötä makeaksi marmeladisuudeksi ja hunajaisuudeksi. Viini on myös maultaan kypsän hedelmäinen sekä pirteän hapokas, jopa hieman mineraalinen. Kaiken kaikkiaan se on mukava viini - portugalilaiset punaviinit ovat olleet suosikkejamme pitkään eikä tämä valkoviinikään tuota pettymystä varsinkaan tähän hintaan.

Koskenlaskijan kanakeitto oli tuhtia lohturuokaa, ja raikas valkoviini sopi sen seuraksi hyvin. Viinin hapokkuus oli mukavaa vastapainoa keiton juustoisuudelle, ja toisaalta se oli kuitenkin kepeän hedelmäinen eikä jyrännyt keiton muuten lempeitä makuja. Vaikka keitossa oli chiliä, se ei maistunut liikaa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on aromaattisuutta, limeä, omenaa, kypsää ananasta ja mineraalisuutta. Pirteän hapokas maku on limettinen, aromaattinen, päärynäinen ja trooppisen hedelmäinen. Jälkimaku on suuta kuivattavan hapokas ja sitruksinen. Viini lämmetessä aromit muuttuivat hieman kypsemmän hedelmäisiksi.

Aluksi hieman arvelutti, sopiiko viini tuhdille, juustoiselle keitolle, mutta epäilykset osoittautuivat turhiksi. Viini hapokkuus tasapainotti mukavasti ruoan rasvaisuutta. Ainoastaan viinin limettisyyden ja juuston rasvaisuuden yhdistelmä tuntui aluksi hieman oudolta. Viini voisi sopia kevyiden kanaruokien ja kalaruokien seuraksi ja se saattaisi mennä myös äyriäisten kanssa. Viini menisi myös sellaisenaan seurustelujuomana.

Hintaansa nähden hyvä viini, arvosanaksi annan +.


Koskenlaskijan kanakeitto

Alkuperäinen resepti Rosa Viini & Ruoka

1 iso sipuli
2 porkkanaa
1/2 mieto chilipaprika
1 pieni purjo
2 rkl öljyä
250 g maustamattomia broilerisuikaleita tai vuolua
1 tl tomaattipyreetä
1 l kanalientä
2 dl basmatiriisiä
ripaus suolaa
1 paketti Koskenlaskija-sulatejuustoa
tuoretta persiljaa koristeluun

Esivalmistele kasvikset: kuori ja kuutioi sipuli ja porkkanat. Poista chilistä siemenet ja silppua. Viillä purjoon pitkittäissuunnassa halkio ja pese hyvin myös sisältä. Suikaloi. Sekoita muut kasvikset keskenään, mutta pidä purjo erillisessä astiassa.

Paista ison kattilan pohjalla broileri pienessä määrässä öljyä. Kun broileri on saanut väriä, lisää sipulit, porkkanat, chili ja tomaattipyree. Paista, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja lisää kanaliemi.

Kuumenna neste kiehuvaksi ja lisää riisi. Kypsennä ilman kantta vielä noin 20 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää. Lisää tarvittaessa kanalientä, jos keitto on liian kiinteää. Mausta suolalla.

Kun keitto on muuten valmis, sulata vielä joukkoon Koskenlaskija. Tarjoile lämpimänä esimerkiksi tumman leivän kanssa ja koristele persiljan lehdillä.

***
Alkuperäinen ohje on neljälle. Keitto oli sen verran tuhtia, että emme ihan syöneet koko kattilallista kahdestaan pääruokana, vaan sitä jäi vielä seuraavaksi päiväksi lautasellinen tai pari. Koristelimme keiton persiljan sijaan kirsikkatomaateilla, punasipulilla, chilillä ja purjolla.

Keittoa voisi myös tuunata: chilin voisi vaihtaa hieman tulisempaan, ainakaan mieto Pirkka-chili ei tuntunut vielä missään. Maustamattoman Koskenlaskijan sijaan voisi kokeilla myös maustettuja sulatejuustoja ja riisin tilalla voisi kokeilla pastaa.

7. elokuuta 2019

Craft Beer Garden Festival 2019 / Kulttuuritehdas Korjaamo

Torstain pressiliput tarjosi Kulttuuritehdas Korjaamo


CoolHead Brew ja Pien Shop & Bar järjestivät 1.-3.8.2019 Craft Beer Garden Festival 2019:n yhdessä Kulttuuritehdas Korjaamon kanssa. Kävimme paikalla torstaina ja lauantaina.

Viime vuonna tapahtuma oli vain piha-alueella, tänä vuonna se oli laajentunut myös vaunuhalliin ja panimoiden määrä oli kasvanut. Tämän kesän sään huomioon ottaen sisätiloihin laajentuminen oli hyvä ajatus - tapahtuman aikana ei satanut, mutta myöhemmin illalla alkoi tulla vilu.


Viime vuonna panimoita oli kymmenen, tänä vuonna kojuja oli kaksikymmentä. Lukuun sisältyy panimoiden lisäksi yhdysvaltalainen simapaja Superstition Meadery ja virolainen kuohuviinien valmistaja Peenjoogivabrik Nudist, joka kutsuu tuotteitaan feikkisamppanjaksi (#fakechampagne). Suomalaiset pienpanimot olivat tänä vuonna vähemmistönä.

Lippujen ja maisteluannosten hinta oli tänä vuonna hieman korkeampi kuin viime vuonna - sisäänpääsy maksoi 10 € ennakkolipulla tai 13 € ovelta ostetulla lipulla. Hinta sisälsi tuttuun tapaan lasin, joka oli tänä vuonna söpö 1,5 dl kokoinen. Maisteluannokset maksoivat 4 €. Toisaalta tänä vuonna kaikki annokset maksoivat yhden lipun verran, myös vahvat stoutit. Kotimaisia oluita sai maistelulipulla 1,5 dl ja ulkomaisia 1 dl.


Oluttarjonta oli jakautunut tyylien suhteen niin, että suurin osa oluista oli IPA:a tai hapanoluita vahvojen stoutien ollessa kolmanneksi hallitsevin oluttyyli. Muita oluttyylejä edustivat lähinnä yksittäiset oluet.

Sää oli suosiollinen, joten molempina päivinä saattoi istua ulkosalla. Istumapaikkakin löytyi, kun kiersi hetken aikaa piha-aluetta. Myös sisätiloissa oli istumapaikkoja.


Ruokatarjonta oli suunnilleen samanlaista kuin viime vuonna, sisällä Kekri Finnish Street Food tarjoili nyhtölammasta tai kaalia ja ulkona taas oli pizza-burgerkojuja. Lisäksi Korjaamon ravintolat olivat auki. Torstaina söimme isot kanansiivet ja pienet tuunatut ranskalaiset. Pieni ranskalaisannos oli niin iso, että siitä riitti hyvin kahdelle. Lauantaina päädyimme syömään pizzan ja hampurilaisen.


Superstition Meaderyn simoista Savoureux (14 %) oli makean marjainen ja toi mieleen Zinfandel-viinin. Chartwell Manor (12 %) sopisi puolestaan hyvin jälkiruokaviiniksi. Sen makeassa maussa oli hunajaa ja häivähdys karpaloa. Untappdin mukaan maailman paras siideri, mustikalla maustettu Blueberry Spaceship Box (5,5 %) oli maineensa mukaisesti herkullinen, runsaan mustikkainen ja hunajaisen makea.

Simatalon nimi on peräisin siitä, että simaan ja varsinkin sen makeuttamiseen käytettyyn hunajaan liittyy paljon uskomuksia - esimerkiksi juuri naimisiin menneelle avioparille annettiin niin paljon simaa, että se riitti koko kuherruskuukauden eli honeymoonin ajan.


Toisen tyylistä siiderisuuntaa edusti CoolHead Brew'n erikoiserä eli Broken Branch Wine BA Cider (6,1 %), käpyläläisistä omenoista tehty kuiva ja maukas omenasiideri. Jos taas mustikoista puhutaan, niin ETKO Brewingin Blueberry Squeeze (4,0 %) oli oikein kiva mustikoilla ja sitruunalla maustettu gose.


Virolaisen Nudistin kuivat marjakuohuviinit olivat meille uusi tuttavuus ja ehdimme tutustua niistä kahteen. Diana (8,0 %) oli kuiva ja runsaan vadelmainen, raaka-aineen maun maistoi siitä todella hyvin. Rabarbra (8,0 %) oli lempeän raparperinen. Karviaisista tehtyä Princessaa emme ehtineet maistaa, sillä lauantaina se oli jo ehtinyt loppua. Suosio taisi yllättää Nudistin, sillä sen marjaviinit loppuivat kesken jo lauantaina alkuillasta.

Vaivaamaan jäi vain tiskillä ollut käsi - se oli kuulemma ilmestynyt heidän autoonsa ja sen jälkeen kulkenut mukana eri tapahtumissa. Olemme tainneet kuulla kauhuleffasta, joka alkoi samoin... Kuohuviineissä ei kuitenkaan ollut mitään kauheaa, päin vastoin.


Melko huisaa hapanta settiä tarjoili ruotsalainen Brekeriet. Aurora (7,0 %) oli Rioja-tynnyreissä kypsytetty, kirsikoilla ja mustaherukoilla maustettu wild ale, Vild Chêne (9,5 %) sour ale taas oli kypsynyt omenabrandytynnyreissä ja sen huomasi mausta, joka oli ehkä aavistuksen liian viinainen. Silvia (6,5 %) oli lupausten mukaan vadelmainen ja mustikkainen. Syreenillä maustettu Vild Lilac (5,4 %) sour ale taas toi jollain tavalla mieleen Rodenbach Alexanderin ja hyvin ikääntyneet lambicit.




Venäläisen Zagovor Breweryn Cat Face with Wry Smile (7,5 %) päätyi lasiin pelkästään nimensä takia, mutta osoittautui oikein miellyttäväksi imperial goseksi. Toinen vadelmalla ja passiohedelmällä maustettu hapanolut, Cloudwaterin ja Bruery Terreuxin yhdessä panema I Still Got It (5,8 %) oli maultaan hapokkaampi ja terävämpi kuin venäläinen.

Myös Zagovorin Patch (5,5 %) oli oikein maukasta, mangolla, passiohedelmällä ja limellä maustettua ja laktoosilla pehmennettyä gosea. Mangolla maustetuista goseista miellyttävä oli myös brittiläisen Brew by Numbersin 19 | Gose Mango Guava Passion (4,3 %).


Vaaleista oluista Cloudwater Brew Con Bellini Slushie Brut IPA (8 %) oli käytetty samppanjahiivalla ja maustettu persikalla. Oluen kuiva makumaailma toikin mieleen Bellini-drinkin. Olarin Panimon raikas Saunakoirojen Kesäkalex Witbier (5 %) sopisi puolestaan hyvin saunaolueksi. IPA-tarjonnasta mieleen jäivät Finback Breweryn makean meloninen Song of the Whale (8,3 %) ja ETKO Brewingin Mo Mo Mosaic! (8 %), joka oli hedelmäinen, ananaksinen ja maltainen.

Päivän kääntyessä iltaan ja ilman viilentyessä oli hyvä maistella stouteja. Lähes kaikki olivatkin erinomaisia. Wizard Brewingin yhteistyössä Bottle Logic Brewingin kanssa valmistama Time Flies (12 %) oli suklainen, pähkinäinen ja vaniljainen. Wylamin ja Brouwerij De Molenin Bourbon Barrel Aged Jekyll & Hyde (10 %) oli myös vaniljainen. Sen lisäksi aromeissa oli espressoa ja luumua.

Suomalaisen ETKO Brewingin Space Noir (10 %) jatkoi vaniljaisella linjalla tarjoten myös paahteisuutta, kahvia ja viikunoita. Brewskin ja Bottle Logic Brewingin yhteistyö The Lift Off Game  (12,5 %) tarjosi aromeissaan mansikkaa, kaakaota, vaahtokarkkia ja tietenkin vaniljaa. Sen sijaan Brew By Numbersin valkoinen stout 38 | Nitro (6,5 % ) oli lähinnä omituinen eikä maistunut oikein millekään.


Jokaisena päivänä kello kahdeksan tuli tarjolle jokin erikoisolut, jota oli rajoitettu määrä. Torstain Alefarm Brewingin Funk Orchard Farmhouse Ale -jonoon menimme auttamattoman myöhässä, koska klo 20.04 olut oli jo loppunut. Lauantaina olimme ajoissa paikalla ja saimme Finback Breweryn sekä FUERST WIACEK:in yhteistyöolutta Evaporation DDH IPA:a (7,5 %). Sitruunainen, appelsiininen, ananaksinen, omenainen ja greippinen olut oli jonottamisen arvoista.


Summa summarum

Tänäkin vuonna Craft Beer Garden Festival oli oikein mukava tapahtuma. Emme osallistuneet oheisohjelmaan (pakohuonepelit, olutbingo jne.), sillä Korjaamo on niin viihtyisä, että aika kuluu hyvin vain olutta nautiskellessa. Korjaamo tuntuukin vakiinnuttaneen paikkansa pienien oluttapahtumien paikkana. Kun tapahtuma ei ole suuren suuri, juomavalikoima on helposti omaksuttavissa ja hyvin suurella todennäköisyydellä lasiin kaatuva olut (tai sima tai viini) on hyvää. Vielä kun saisi tällaisen kesäviinitapahtuman, niin hienoa olisi.