Restauran Lusikas
Aia 7, Tallinna
Kävimme kesälomalla päiväreissun Tallinnassa. Päivän ruokapaikaksi päätyi vanhankaupungin reunamilla oleva Restauran Lusikas hyvältä näyttäneen samppanjalistansa ansiosta. Ravintola on perustettu vuonna 2012, ja se tarjoilee omasta ympäristöstään ja karusta Pohjolasta inspiroituneita annoksia kansainvälisellä kosketuksella.
Kun saavuimme paikalle neljän aikaan, ravintola oli lähes tyhjä, paikalla oli vain muutamia satunnaisia ruokailijoita. Meitä palveltiin sujuvasti suomeksi, mikä ei Tallinnassa ole enää ollenkaan itsestäänselvää (emmekä sitä myöskään odota, toki ilahdumme aina).
Hyvistä kuplivista aikomuksista huolimatta emme kuitenkaan muistaneet aloittaa ateriaa samppanjalla, vaan aperitiiviksi ja alkupalojen seuraksi päätyi tarjoilijamme ehdotuksesta mukava Montelvinin prosecco (5,50 €).
Alkupalaksi Jussi valitsi virolaisesta hirvestä valmistetun carpaccion rucolan, sembransiementen, puolukkakastikkeen ja Grana Padano -juuston kera (11 €).
Hirvicarpaccio oli herkullista. Vähemmälläkin lisukemäärällä olisi ehkä pärjännyt, mutta maut toimivat hyvin yhteen ja parempi överit kuin vajarit. Erityisesti puolukkakastike sopi loistavasti hirven maun kanssa.
Marjut päätyi suolasiikaan, jonka seurana oli rapeaa suolakurkkua, piparjuuri-yrttitahnaa, kunnon annos siianmätiä ja pari palaa tattarileipää sekä salaattia (10 €).
Siika kaipasi ehkä aavistuksen lisää suolaa, koska sellaisenaan se on varsin mieto. Lisäksi runsaat lisukkeet jättivät siian hieman varjoonsa. Suolakurkut paljastuivat jonkinlaisiksi hölskytyskurkkujen ja suolakurkkujen välimuodoksi ja olivat varsin maukkaita, salaatin tomaatit veivät kielen mennessään ja piparjuuri-yrttitahna... no, piparjuurella saa aina pisteet kotiin.
Pääruoaksi me molemmat valitsimme saman annoksen annoskateuden välttämiseksi: pannulla paistettua ankan rintafilettä paahdettujen perunoiden, pinaattikiinankaalin ja mustikka-punaviinikastikkeen kanssa (16,50 €).
Ankan paistopinta oli hyvä ja itse filee mureaa. Pinaattikiinankaali oli rapsakkaa ja aavistuksen addiktoivaa, ainakin Marjut olisi voinut syödä pelkästään sitä perunoiden sijaan - eikä mehevissä paistetuissa perunoissakaan ollut valittamista, päinvastoin. Lisäksi alkuruoan tomaatit tekivät paluun! Myös kastikkeen mustikka toimi.
Viinin valinta oli helppoa, listalla oli laseittain tarjolla vain yksi Pinot Noir eli Antonin Rodet Château de Mercey Pinot Noir 2017 (7,50 € / 15 cl). Hinta oli varsin edullinen, pullo olisi maksanut 34 €. Burgundilainen viini komppasi ankkaa hyvin. Se oli oikein miellyttävää juotavaa: kohtalaisen täyteläinen pinot noiriksi, marjainen ja mukavan hapokas.
Sanoiko joku suklaamousse? Marjut ei voinut vastustaa kiusausta, vaan jätti osan ankasta syömättä ja tilasi manteleiden ja vadelmasorbetin kanssa tarjoillun suklaamoussen jälkiruoaksi (7 €). Suklaamousse oli vastustamattoman suklaista, joten vadelmasorbetin raikkaus muodosti sille hyvän vastaparin, lisäksi annoksessa ollut crumble toi annokseen mukavan rapeaa suutuntumaa.
Jussi päätyi ranskalaisen juustojen valikoimaan (6 €), joiden seuraksi valikoitui Maynard's 10 yo Tawny (7,00 €). Portviinin aromeissa oli rusinaa, luumua, pähkinää ja hieman vaniljaa. Sitä olisi voinut nautiskella ihan sellaisenaankin jälkiruoaksi. Juustojen kanssa portviini sopi hyvin, sen makeus tasapainotti juustojen rasvaisuutta ja suolaisuutta. Viinirypäleiden kanssa ei ole aikaisemmin tullut juotua portviiniä, mutta ei sekään yhdistelmä huono ollut.
Summa summarum
Kaikkiaan lasku oli 99 € (+ tippi, joka oli ehdottomasti ansaittu). Se ei ollut ollenkaan paha hinta kolmen ruokalajin ateriasta ja viidestä lasillisesta viiniä varsinkin, kun ruoka oli maistuvaa ja annokset runsaita. Ensi kerralla pitää vain muistaa se samppanja...