17. syyskuuta 2019

Viinipostin Brittien viinimaailma -tasting 2.9.2019



Brittien viinihistoria on yllättävän pitkä: jo muinaiset roomalaiset* viljelivät viiniä Englannissa. Sen jälkeen esimerkiksi Englannin vanhimmassa maakirjassa Domesday Bookissa vuodelta 1086 mainitaan yli 40 viinitilaa, ja vuonna 1509 Henrik VIII:n kruunajaisten aikaan viinitilojen määräksi kirjattiin 139, mikä on suunnilleen sama kuin vuonna 2015. Viinintuotanto ei kuitenkaan ole jatkunut tasaisena vuosisatojen ajan, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen se hiipui täysin.

Englannin ilmasto on ilmastonmuutoksen myötä lämmennyt jälleen niin, että viiniköynnösten viljely onnistuu hyvin mm. Sussexin ja Kentin alueilla. Itse asiassa Etelä-Englannin sää on nykyisin samanlainen kuin Ranskan Champagnessa noin 30 vuotta sitten. Lisäksi alueiden maaperä on samaa kalkkikiveä kuin Champagnessa, joten ei ihme, että viininviljely on jälleen uudessa nousussa ja tulokset hienoja.** Jopa ranskalaiset samppanjatalot ovat alkaneet investoida Englantiin.

Tällä hetkellä Britanniassa on 164 viinitilaa ja 544 viinitarhaa. Viime vuonna Englannissa ja Walesissa tuotettiin ennätysmäärä viiniä, 15,6 miljoonaa pulloa. Noin 70 % viinistä oli kuohuviiniä, mutta still-viinien tuotannon odotetaan lisääntyvän, sillä esimerkiksi vaativan Pinot Noirin viljely on muuttunut aiempaa helpommaksi. (Lähde: WineGB)



Kun Jussi vietti iltaa ravintola Basen olutklubissa, vannoutunut brittiviinien fani Marjut lähti Hello Strangeriin Viinipostin Brittien viinimaailma -tastingiin (30 €) tutustumaan kentiläiseen Gusbournen viinitaloon ns. paremmassa seurassa. Tastingin isännöi talon viinintekijä Charlie Holland.

Gusbournen tila on ollut olemassa jo 1400-luvun alussa, ja itse asiassa sen silloisten omistajien de Goosebournen suvun vaakunan kolme hanhea näkyvät edelleen viinipullojen kyljessä. Varsinainen Gusbournen viinitalon historia alkaa vuodesta 2003, kun eteläafrikkalainen Andrew Weeber osti tilan ja päätti kokeilla siellä viininviljelyä. Ensimmäiset köynnökset istutettiin 2004 ja ensimmäiset, vuosikertaa 2006 olleet viinit julkaistiin vuonna 2010. Sen jälkeen viinit ovat saaneet useita palkintoja, ja viinitalo on mm. valittu kolmena vuonna parhaaksi englantilaiseksi viinintuottajaksi International Wine & Spirits Competition (IWSC) -kilpailussa.

Gusbourne Blanc de Blancs 2014
100 % Chardonnay; 49,95 € (vuosikerta 2013)

Talon lippulaivaviini kypsyy 42 kuukautta sakkojensa päällä ja kuusi kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.

Viinin väri on kirkas, vaalea sitruunankeltainen. Sen tuoksu on pirteän sitruksinen ja paahteinen, ja kallistuu myös sitruunamarmeladin suuntaan. Samat aromit jatkuvat hapokkaassa maussa, jossa on myös mineraalisuutta ja jopa meren läheisyyden tuomaa suolaisuutta. Jostain syystä ensinuuhkaisulla mieleen tuli Charles Heidsieckin samppanja! Blanc de Blancs on mukavan rapsakka ja pohdimme, että ruoan kanssa se voisi toimia hyvin.

Blanc de Blancs oli yleisön suosikki.

Gusbourne Brut Reserve 2014
60 % Pinot Noir, 22 % Chardonnay, 18 % Meunier; 43,78 €

Viini kypsyy 36 kuukautta sakkojensa päällä ja kolme kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.

Myös Brut Reserven väri on kirkas, vaalea sitruunankeltainen. Sen tuoksu on hillitty eikä yhtä pirteä kuin Blanc de Blancsin. Samaa paahteisuutta täydentää pieni pähkinäisyys ja kypsä hedelmäisyys. Myöskään makunsa puolesta viini ei ole yhtä rapsakka kuin BdB, vaan ennemminkin kypsän hedelmäinen, omenainen (jopa omenasoseinen) ja aprikoosinen. Viini on herkullinen ja maistuisi myös sellaisenaan, kun mieli tekisi tyylikästä kuohuvaa.

Meidän mielipiteemme erosi enemmistöstä, sillä Brut Reserve oli suosikkimme.

Gusbourne Rosé 2015
54 % Pinot Noir, 32 % Meunier, 14 % Chardonnay

Viini kypsyy vähintään 26 kuukautta sakkojensa päällä. Se käy terästankeissa, ja siihen sekoitetaan hieman tynnyrikypsytettyä punaviiniä ennen toista käymistä.

Roseekuohuva on väriltään vaalean persikkainen. Sen tuoksu on hillitty ja kirpeän vadelmainen, lisäksi tuoksussa on havaittavissa yrttejä ja pientä paahteisuutta. Viinin maku on hapokas ja tuoksun tavoin punamarjainen. Vadelman lisäksi maussa on puolukkaa ja muita punaisia marjoja, kuten kirsikkaa ja karpaloa, sekä Hubba Bubba -purkan mieleen tuovaa mansikkaa. Tämäkin oli oikein mukava viini ja kelpaisi kyllä kesäpäivänä.



Gusbourne Guinevere Chardonnay 2016

Viini on kypsynyt kokonaan tammitynnyreissä (mikä saa ensin hieman epäilevälle kannalle). Sen tuoksu on paahteinen ja paahdetun pähkinäinen, lisäksi siinä on kypsää omenaa ja sitrusta. Samat aromit toistuvat myös maussa. Tammitus on (onneksi) kohtalaista, joten viinin maisteleminen ei tunnu siltä, että pureskelisi kakkosnelosta. Suutuntuma on odotetusti pehmeä ja kermainen. Guinevere on ennemmin ruokaviini kuin nautiskeluviini, mutta kaiken kaikkiaan se on varsin mukava ensimmäinen englantilainen chardonnay, jota olen maistanut. Kuinkahan tammittamaton chardonnay toimisi?

Gusbourne Pinot Noir 2016

Viini on kypsynyt 10 kuukautta pienissä tammitynnyreissä. Sen tuoksussa on odotetusti puolukkaa, karpaloa ja muita punaisia marjoja sekä aavistus kukkaisuutta ja savua. Viinin maku on hapokas ja kevyt ja se toistaa tuoksun aromeja. Tanniineja viinissä ei ole oikeastaan laisinkaan. Hedelmäinen ja mehukas pinot noir on helppoa ja miellyttävää juotavaa ja melko pitkälti sellainen, mitä viileän ilmaston pinot noirilta odottaakin olevan. Kuten Jorma Uotinen sanoisi: "Ei huono."



Summa summarum

Brittiviinit ovat nousussa ja syystäkin. Tosin edelleen pohdin (ainakin näin alun uutuudenviehätyksen jälkeen), haluanko maksaa englantilaisesta kuohuviinistä saman verran kuin samppanjasta. Se on täysin omassa päässä oleva ongelma: samppanja on onnistunut brändäämään itsensä luksustuotteeksi ja 50 € pullosta tuntuu melkeinpä halvalta, kun taas 50 € brittiviinistä tuntuu kovin tyyriiltä. Mielenkiintoista olisi joskus päästä maistamaan viinejä rinnakkain, sillä laadussa ei ole tuntunut olevan merkittäviä eroja - ja aina brittiviinit ovat olleet hyvää vastinetta rahoille, kertaakaan en ole pettynyt.

Nyt oli mielenkiintoista päästä maistamaan myös still-viinejä ja lupaavalta vaikuttaa niidenkin suhteen. Katsotaan siis, mitä Brexit-kuviot tuovat tullessaan...

* Kerrankin kirjoituksen saa aloittaa näin aivan perustellusti. Seuraavaksi lienee synkkä ja myrskyinen yö... tai suo, kuokka ja Jussi.

** Vaikka ilmastonmuutos on muuten ehdottoman huono asia.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti