31. lokakuuta 2019

Novo Brazil Corvo Negro Imperial Stout




Mikä olut?
Corvo Negro (Novo Brazil Brewing)
Oluttyyppi: Imperial Stout
Alkoholia: 11,0 %
Katkeruus:  75 EBU
Kantavierre: 25,0 °P
Hinta: 7,98 € Alkossa

Mitä panimo lupaa?
Kansainvälisesti palkitun brasilialaisen reseptin mukaan tehty Corvo Negro eli Musta korppi pursuaa kahvia, kaakaota, karamellia ja vaniljaa. Tummat, rikkaat, houkuttelevat aromit nostavat sinut mustille siiville.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial Stout -tyylin oluissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua. Usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä Imperial Stout saattaa alkaa muistuttaa portviiniä. Imperial Stoutin alkuperäinen nimitys oli Imperial Russian Stout. Oluttyyli sai nimensä siitä, että Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (hallitsijana 1762–1796) halusi hoviinsa brittiläistä stoutia ja panimoiden piti kehittää olut, joka kesti kuljetuksen Venäjälle.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Korppi istui Alkossa arvokkaasti, hyllyltään se bloggarin haasti.
Kotona tölkin auki revin riuhtoin - lasiin siipiänsä viuhtoin,
mahtavana korppi lensi beigenvärinen vaahtopyörre harteillaan.

Mustaltahan lintu lasissa näytti -
tuoksut kahvin, suklaan, vaniljan ja paahteen ilman täytti.
Maussa aromejaan toisti lintu musta,
jälkeensä jättäen vaniljaista ja paahteista huokausta.

Kera korpin istuin puoliyöhön, jääden blogin ääreen työhön.
Kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan,
kaksi plussaa arvioksi raapustetaan.
Tää olut loppua saa - ei milloinkaan!

29. lokakuuta 2019

Viinipostin Tommasi Wine & Dine Locanda Scappissa 10.10.2019


Viiniposti järjesti Tommasi Wine & Dine -illallisen (55 €) Katajanokalle syyskuun puolivälissä avautuneessa Locanda Scappissa 10.10.2019. Viinejä esitteli Tommasin Elena Zin.

Nimensä Locanda Scappi on saanut kuuluisan italialaisen kokin, Bartolomeo Scappin mukaan. Hän kirjoitti vuonna 1570 Opera dell'arte del cucinaren, joka on yksi maailman ensimmäisistä keittokirjoista. Kirjassa on noin 1 000 erilaista reseptiä - eikä siinä vielä kaikki! Scappin kirja oli maailman ensimmäinen kuvitettu keittokirja.


Tommasin vuonna 1902 perustettu viinitalo sijaitsee Italian Venetossa Valpolicella Classico -alueella. Talo on pikkuhiljaa laajentunut myös muualle Italiaan ja sillä on nykyisin viinitarhoja myös Veronassa, Trevisossa, Lombardiassa, Toscanassa ja Apuliassa. Tällä hetkellä talon johdossa on jo neljäs sukupolvi.

Edellisen kerran tutustuimme Tommasin viineihin lähes kaksi vuotta sitten - tosin tuntuu siltä, että siitä olisi vain hetki.


Ravioleja
Tommasi Casisano Brunello di Montalcino 2013
DOCG Brunello di Montalcino, Toscana; 100 % Sangiovese Grosso; 48,80 € (vuosikerta 2012)

Ensimmäisenä ruokalajina oli ravintolassa itse tehtyjä ravioleja, joiden kanssa tarjoiltiin haudutettua lihaa. Annoksesta huomasi heti, että nyt ei turhaan hifistellä lautaselle asettelun kanssa, vaan maut saavat puhua puolestaan. Raviolit olivat ronskina kekona lautasella ja niiden päälle oli rouhittu vähintäänkin riittävästi juustoa. Pasta oli sopivan al dente ja liha maukasta.

Tommasi Casisano Brunello di Montalcino 2013 on kypsynyt vähintään kolme vuotta suurissa slavonialaisissa tammitynnyreissä ja sen jälkeen vielä 4 kk pulloissa ennen myyntiin laskua. Viini oli tuttuun tapaan runsas ja täyteläinen, tumman marjainen, yrttinen, mausteinen ja nahkainen sekä samaan aikaan napsakan hapokas ja tanniininen. Mukana oli myös hieman kukkaisuutta ja tervaa.

Lihaisan pasta-annoksen kanssa viini sopi loistavasti - toisaalta se oli myös niin herkullista, että sitä ei malttanut olla maistelematta sellaisenaan varsinkin, kun ilmaantuminen pehmensi sen makua.


Jänisragu ja polentaa
Paternoster Don Anselmo 2013
DOC Aglianico del Vulture, Basilicata; Aglianico

Toisena annoksena tarjoiltiin jänisragua ja polentaa. Suussasulavan meheväksi kypsennetty jänis oli höystetty tummalla kastikkeella ja porkkanoilla ja aseteltu reippaalla otteella annostellun polentan päälle.

Paternoster-viinitalo on Tommasin tuoreimpia kumppaneja, sillä Tommasi solmi yhteistyösopimuksen noin 20 hehtaarin kokoisen viinitilan kanssa hieman yli kolme vuotta sitten. Aglianicoistaan tunnettu Paternoster on Tommasin tapaan perhetila, ja tällä hetkellä tilan toiminta on kolmannen sukupolven käsissä.

Paternosterin perustajan Anselmo Paternosterin mukaan nimetty viini oli mielenkiintoinen. Alueen vulkaaninen maaperä toi viinin aromeihin tuhkan ja laavan aromeja, jotka yhdistyivät Aglianico-rypäleen tummiin marjoihin, luumuun, yrttisyyteen, rapsakoihin tanniineihin ja hapokkuuteen. Viini ei ollut turboahdettu, mutta varsin kiinnostava, runsas ja moniulotteinen.

Myös se toimi ruoan kanssa loistavasti ja oli illan viineistä meidän molempien suosikki.


Juustoja, omenahilloa ja hunajaa
Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2015
DOGC Amarone della Valpolicella Classico, Veneto; 50 % Corvina Veronese, 30 % Rondinella, 15 % Corvinone, 5 % Oseleta; 39,99 €

Jälkiruoaksi tarjoiltiin kolmea erilaista juustoa, itse tehtyä omenahilloa ja hunajaa. Juustojen kanssa on harvemmin saanut omenahilloa, mutta yhdistelmä toimi - hunaja ei ehkä aivan yhtä hyvin. Joka tapauksessa juustot olivat herkullisia ja hillo myös.

Tommasin Amarone della Valpolicella Classico on klassinen Amarone eli meditaatioviini parhaimmillaan. Vaikka se valmistetaan kuivatuista rypäleistä, viini ei kuitenkaan ole makeaa, vaan jossain määrin jopa kahvisen karvas (amaro = katkera, karvas). Täyteläisen viinin tuoksussa oli runsaasti tummia marjoja, kirsikkaa ja luumua sekä mausteita ja suklaata. Myös tämä viini oli samaan aikaan sekä tanniininen että hapokas.

Amarone sopii loistavasti Suomen syksyyn ja talveen. Juustojen ja hillon kanssa se on kovin lohduttava yhdistelmä, kun illan viilenevät ja pimenevät.


Tiramisu

Lohdutuksesta puheenollen - saimme vielä lopuksi tiramisua. Pehmeän mascarponejuustoinen, kahvinen ja kaakaoinen jälkiruoka olisi saattanut kaivata seurakseen tilkkasen makeaa viiniä, mutta maistui myös sellaisenaan. Oijoi.

***
Illan viineistä on enemmän Viinipostissa: Tommasin viinit - Italialainen viinitrilogia á la Tommasi

26. lokakuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi: outo España 8.10.2019

Ravintola Basen lokakuun viiniklubissa ravintolan oma sommelier Elijah Nelson esitteli meille hieman erikoisempia espanjalaisia viinejä.


Hiruzta Txakolina 2018
DO Getariako Txakolina, Baskimaa; Hondarrabi Zuri, Gros Manseng; 15,98 €

Illan ensimmäinen viini oli peräisin Espanjan sateisimmalta nurkalta Biskajanlahden rannalta, kahden kalastajakaupungin Getarian ja Zarautzin ympäristöstä. Hieman yli 200 hehtaarin alueella on valmistettu viiniä samalla menetelmällä kupel-tynnyreissä jo keskiajalla, mutta DO-alueena se on uusi: DO Getariako Txakolina -laatuluokitus myönnettiin sille 1990-luvulla. Tällä hetkellä laatuluokituksen piiriin kuuluu 17 viinitaloa.

Vinkkelin illalliselta muutaman vuoden takaa tutun valkoviinin tuore vuosikerta oli varsin mainio. Viinin tuoksussa oli vaaleita, kirpeitäkin marjoja ja hedelmiä, karviaista ja valkoherukkaa sekä vihreää omenaa, lisäksi myös aavistus päärynää. Hapokkaassa, melkein pirskahtelevassa maussa oli tuoksusta tutun hedelmäisyyden lisäksi mukavaa mineraalisuutta, hieman yrttejä ja kontrastina greipinkuoren kitkerää hapokkuutta ja jopa hieman tanniineja.

Kevyt, aromaattinen viini sopi parhaiten maistelulautasen juuston ja sienien kanssa.

Maistelulautasella chorizoa, patatas bravas, manchegoa ja marinoituja sieniä
...

Castillo de Aresan Verdejo 2018
Vino de la tierra Castilla

Illan toinen valkoviini tarjoiltiin sokkona, vinkkinä oli vain mystinen "Vino de la tierra Castilla". Pian selvisi, että Vino de la tierra -laatuluokitus on astetta huonompi kuin DO, mutta pöytäviiniä parempi. Sen vastineita ovat esimerkiksi Italian IGT (Indicazione geografica tipica), Saksan Landwein tai Ranskan vin de pays.

Kastilian alueelta peräisin oleva viinin tuoksussa oli makeaa trooppista hedelmää ja persikkaa. Tuoksultaan lupaavasti aromaattisen viinin maku ei kuitenkaan yltänyt aivan samalle tasolle: kevyen hapokkaasa ja jonkin verran mineraalisessa maussa oli myös hieman mausteita, mutta kokonaisuus jäi pliisuksi. Ilmeisesti viini ei myöskään ollut kovinkaan kallis...

Viini ei myöskään pysynyt arvoituksena pitkään: arvuuttelun alettua naapuripöydästä kuului lähes saman tien oikea vastaus ja viini paljastui verdejoksi.

Helppo ja mukava viini sopi parhaiten juuston ja sienien kanssa. Se sai seurueeltamme yhden äänen.

Finca Bacara Crazy Grapes Monastrell 2017
DO Jumilla, Murcia; 14,50 €

Valkoviinien jälkeen oli punaviinien aika. Niistä ensimmäinen oli Jumillasta, joka ulottuu Pohjois-Murciasta alueen rajan toiselle puolelle Albaceten puolelle. Se on yksi Espanjan vanhimmista laatuluokituksen saaneista alueista, DO-luokituksen se sai 1966.

Jumillan alueen tärkeimmästä punaviinilajikkeesta Monastrellista (eli Mourvèdrestä) valmistetun viinin makeahkossa tuoksussa oli tummia marjoja, nahkaa ja savua, vaniljaa ja kermatoffeeta (varsinkin viinin ilmaannuttua hetken verran) sekä raikas mentolinen vivahde. Tumma marjaisuus jatkui viinin maussa, joka oli kuitenkin tuoksua kuivempi ja hapokkaampi. Mustaherukka ja mausteet jatkuivat myös jälkimaussa. Tanniineja oli jonkin verran, mutta ei erityisen rapsakkaasti.

Täyteläinen ja hedelmäinen viini sopi parhaiten chorizon ja juuston kanssa.

Barbazul 2016
Vino de la tierra de Cádiz; Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah, Tintilla de Rota; 14,99 €

Cádizin alue sijaitsee Andalusiassa Etelä-Espanjassa. Andalusiassa sijaitsee myöskin Jerez, jossa on perinteisesti viljelty yhtä tämän punaviinin rypäleistä, Tintilla de Rotaa, ja käytetty sitä sherryn valmistukseen. Monien lähteiden mukaan Tintilla de Rota olisi geneettisesti sama lajike kuin Riojan alueella viljelty Graciano, mutta teoriaa on myös kyseenalaistettu.

Viinin tuoksu oli hilloisen makea, mutta mustikka- ja punaherukkahilloon sekoittui myös jonkin verran eläimellisyyttä ja nahkaa. Samat aromit jatkuivat maussa, mutta niiden lisäksi tuntui myös kirpeää puolukkaa, mausteisuutta ja savua. Viinin tanniinit olivat pehmeät. Jälkimaussa tuntui mausteita ja herukkaa.

Hyvän hinta-laatusuhteen viini sopi parhaiten juuston ja perunoiden kanssa. Se sai seurueeltamme yhden äänen.


Hispano + Suizas Bobos 2015
DOP Utiel-Requena; Bobal; 31,00 €

Illan viineistä viimeinen oli Valencian alueelta Utiel-Requenasta. Alue tunnetaan Bobal-rypäleestä, ja niinpä tämäkin viini oli tehty Bobalista. Utiel-Requenan alueen viinejä ei ole kovinkaan usein tullut vastaan, ja Bobalillakin on ollut melko huono maine halpojen bulkkiviinien takia, mutta viime vuosina sen maine on parantunut. Tätä viiniä on kypsytetty 10 kuukautta tammessa.

Viinin makeahkossa tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, karpaloa, herukkaa ja mustikkaa sekä mausteita ja mustetta. Viinin maku oli voimakas ja tanniininen, marjaisuuskin muuttui tummemmaksi mustaherukaksi ja karhunvatukaksi ja mausteisuus pippuriseksi. Pippurisuus jäi tuntumaan vielä jälkimaussa.

Maistelulautaselta viinin kanssa sopivat parhaiten chorizo ja peruna. Se oli meidän molempien suosikki ja sai seurueeltamme yhteensä viisi ääntä. Se oli myös koko viiniklubin illan suosikkiviini.

24. lokakuuta 2019

Fat Lizard Glims Wet Hop Ale 2019


Mikä olut?
Glims Wet Hop Ale 2019 (Fat Lizard)
Oluttyyppi: Pale Ale
Alkoholia: 5,0 %
IBU: 25
Hinta: 18 € / 0,75 l pullo Fat Lizardin panimokaupassa

Mitä panimo lupaa?
Talomuseo Glimsin alueella kasvavalla ainutlaatuisella humalalla tuorehumaloitu, viimeisen päälle espoolainen pale ale.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pale Ale on yleisnimitys vaaleille pintahiivaoluille, jotka ovat yleensä voimakkaasti humaloituja. Oluttyypin nimi tulee brittiläisestä Pale Ale -maltaasta.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Fat Lizard teki Glims Wet Hop Alea ensimmäisen kerran viime vuonna, ja olut saavutti valtavan suosion. Tänä vuonna olutta tehtiin suurempi erä, jotta se ei loppuisi heti kesken. Glims Wet Hop Ale on humaloitu humalalajikkeella, jota kasvaa vain Glims-talomuseon pihamaalla Espoossa. Humalan kukinnot on lisätty olutvierteeseen alle 12 tunnin sisällä poiminnasta.

Glims Wet Hop Ale on väriltään kellertävän kuparinen ja kirkas. Valkeaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti. Tuoksussa on maltaisuutta, keksiä, ruohoa ja aavistus kuivahedelmää. Maku on vahvan maltainen, siinä on tuoksun aromien lisäksi myös sitrusta ja appelsiininkuorta. Jälkimaku on maltainen ja appelsiininen, ja siinä on aavistus greippiä. Kokonaisuus nojaa vahvasti pilsin suuntaan.

En tiedä, onko resepti pysynyt samana, mutta Glims Wet Hop Ale on tänä vuonna aromimaailmaltaan vähemmän hedelmäinen ja yrttinen kuin viime vuonna. Hyvää olutta joka tapauksessa, arvosanaksi annan +.

22. lokakuuta 2019

E. & J. Gallo Fine Wine Dinner ravintola Nokassa 23.9.2019




Beverage Partners Finland kutsui meidät ravintola Nokkaan E. & J. Gallo Fine Wine Dinnerille, jota emännöi E. & J. Gallon Fine Wine Brand Ambassador Janice Rydin. Illallisella ravintola Nokan syksyisiä riistaruokia oli paritettu E. & J. Gallon kalifornialaisten viinien kanssa.

E. & J. Gallo on veljesten Ernest ja Julio Gallon vuonna 1933 perustama viinitila. Tila kasvoi nopeasti: jo vuonna 1966 se oli myynniltään Yhdysvaltojen suurin viinintuottaja, ja vuonna 1993 se hallitsi 25 % Yhdysvaltojen viinimarkkinoista. E. & J. Gallo on maailman suurin perheomisteinen viinitalo ja suurin kalifornialainen viininviejä. Sen portfolioon kuuluu yli 60 eri brändiä, mm. Barefoot, Apothic, Frei Brothers, Louis M. Martini ja Orin Swift.


Aperitiivi
J Vineyards J Cuvée 20 (Russian River Valley; Chardonnay, Meunier, Pinot Noir)

Illan aloitti tyylikkäästi J Vineyards J Cuvée 20. Perinteisistä samppanjarypäleistä valmistetun kuohuviinin suutuntuma oli kermainen ja sen aromeissa oli karviaista ja valkoherukkaa. Kypsän hedelmäisen kuohuviinin maku oli pitkä ja pirteän hapokas.



Kauristartar
Edna Valley Vineyard Central Coast Pinot Noir 2016
Orin Swift Slander Pinot Noir 2016 (54,99 €)

Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin kauristartaria, metsäsieniä ja kuusimajoneesia. Tartar on haastava ruoka, mutta kun se on hyvää, se on todella hyvää - ja nyt se oli mureaa ja maukasta.

Tartarin seuraksi oli valittu kaksi runsasta ja täyteläistä pinot noiria. Niistä Edna Valley Vineyardin pinot noir oli yksinkertaisempi ja Orin Swiftin pinot noir taas moniulotteisempi.

Edna Valley Vineyard Central Coast Pinot Noir 2016 oli runsaan marjainen, jopa aavistuksen hilloinen, karpaloinen ja punaherukkainen, ja tammitynnyrikypsytys toi sen makuun vaniljaa. Tanniinit olivat pehmeät. Mainittakoon myös, että etiketin jesarista sai paljon insinööripisteitä. Orin Swift Slander Pinot Noir 2016:n marjaisuus kallistui puolukan ja mustikan suuntaan, sen lisäksi viinin aromeissa oli mausteita sekä hieman savua, nahkaa, kukkaisuutta ja vaniljaa.



Äkkiä voisi epäillä tartarin ja pinot noir -yhdistelmän toimivuutta ja ajatella, että tartar kaipaa seurakseen ennemminkin tanniinista viiniä kuin yleensä vähätanniinista pinot noiria. Ajatus kannattaa kuitenkin hylätä heti alkuunsa. Molemmat pinot noirit toimivat tartarin kanssa loistavasti, kun viinien hapokkuus leikkasi lihan (ja majoneesin) rasvaisuutta, ja niiden täyteläinen marjaisuus komppasi hyvin lisukkeina olleiden metsäsienien umamisuutta.

Viineistä oli vaikea valita suosikkiaan - toisaalta Edna Valley Vineyard Pinot Noir oli helppoa ja herkullista juotavaa, toisaalta taas Orin Swift Slander Pinot Noir taas sopisi hyvin niihin tilanteisiin, kun viiniä haluaa nautiskella ajatuksen kanssa.



Peuran kieltä, emmervehnää ja metsäsieniä
William Hill Estate Napa Valley Chardonnay 2015 (Napa Valley)
Louis M. Martini Napa Valley Cabernet Sauvignon 2016 (Napa Valley; 35,00 €)

Toisessa annoksessa emmervehnästä oli tehty risoton tyylistä... hm... vehnättöä? Peurankielen lisäksi annoksen päällä oli sydäntä ohuina viipaleina, ja koko komeuden päälle oli raastettu vuohenjuustogruyereä.

Viineiksi oli valittu sekä valkoviini että punaviini. Itse asiassa kyseessä oli illan ainoa valkoviini.

William Hill Estate Napa Valley Chardonnay 2015 on ranskalaisissa ja yhdysvaltalaisissa tammitynnyreissä kypsytetty chardonnay. Onneksi se ei ollut kuitenkaan pelkkää kakkosnelosta, vaan tammikypsytys toi viiniin ennemminkin vain mukavaa täyteläisyyttä ja kermaisuutta. Viinin tuoksussa ja maussa oli kypsää, trooppista hedelmää, jopa paistettua ananasta, sitrusta ja voita.

Louis M. Martini Napa Valley Cabernet Sauvignon 2016 oli herukkainen ja karhunvatukkainen. Kypsää, jopa hilloista tummaa marjaisuutta täydensi vaniljaisuus ja pieni savuisuus. Tanniinit ryhdistivät runsasta ja täyteläistä viiniä ja tekivät siitä selkeästi ruokaviinin.

Hieman yllättäen chardonnay kävi erinomaisesti emmervehnän ja tumman lihan seuraksi. Cabernet sauvignonin sen sijaan osasi jo aavistaa toimivan. Loppujen lopuksi molemmat viinit sopivat ruoan kanssa niin hyvin, että suosikkia oli vaikea valita. Lopulta chardonnay miellytti Marjutia enemmän ja cabernet sauvignon Jussia.



Kevyesti savustettua villisorsanrintaa ja karviaista 
Orin Swift Papillon 2016 (Napa Valley; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot, Malbec,
Merlot; vuosikerta 2015 79,90 €)
Frei Brothers Dry Creek Zinfandel 2015 (Sonoma County)

Kevyesti savustetun villisorsan seurana oli veripalttua, karviaischutneyta, juureksia ja punaviinikastiketta.

Orin Swift Papillon 2016:n rypäleet ovat tuttuja myös Bordeaux'n alueen viineistä. Viini jatkoi tuhtien ja kypsän marjaisten punaviinien linjalla: mustaherukan, karhunvatukan ja viikunan aromeja täydensivät pieni yrttisyys sekä tammikypsytyksen tuoma vanilja, tumma suklaa ja mausteisuus.

Frei Brothers Dry Creek Zinfandel 2015 oli meille tuttu jo viime vuoden porsastelusta. Zinfandelien odottaa usein olevan hillomaisen raskaita, mutta Jussin mielestä Frei Brothers oli yllättävän kevyt. Kypsän marjaisesta, mustikkaisesta ja herukkaisesta viinistä bongailimme myös lakritsaa ja nahkaa.

Jälleen kerran molemmat viinit sopivat ruoan kanssa loistavasti. Jussin suosikki oli ei laisinkaan yllättäen Zinfandel, Marjut ei osannut päättää. Toisaalta cabernet sauvignon -vetoinen Papillon vetosi ryhdikkyydellään ja sopi medium-kypsän sorsan seuraksi, toisaalta taas zinfandelin hilloisuus toimi hyvin karviaischutneyn lisänä.



Juustot
Orin Swift Abstract 2017 (Grenache, Petite Sirah, Syrah)
Orin Swift Machete 2016 (Petite Sirah, Syrah, Grenache; 16 % alkoholia)

Kotimaisten juustojen kanssa tarjoiltiin kaksi tuhtia, tammitynnyrissä kypsytettyä ja jossain määrin jopa portviinin täyteläisyytensä puolesta mieleen tuovaa punaviiniä, Orin Swift Abstract ja Machete. Molemmissa on käytetty samoja rypälelajikkeita, mutta eri suhteessa: Abstract on Grenache-vetoinen, kun taas Machetea hallitsee Petite Sirah.

Molemmissa viineissä on panostettu etiketteihin. Abstractin etiketin valmistuminen kesti kolme vuotta ja sen kollaasiin on kerätty 230 muotokuvaa eri lehtien sivuilta. Kuvissa esiintyvät mm. Elvis, Elisabet II ja Tilda Swinton. Macheten etikettejä on kaikkiaan 12 erilaista ja niissä kaikissa esiintyy machetea pitelevä malli vanhan valkoisen jenkkiraudan kanssa. Kuvien veitsen takia viinin myynti Ruotsissa on kielletty!



Abstractin maku oli kuiva ja täyteläinen, tumman marjainen, lakritsinen ja pippurinen. Machete oli puolestaan Abstractia makeampi, täyteläinen ja hilloinen. Tummien marjojen, herukkahillon ja viikunan lisäksi aromeissa oli pippuria. Vaikka viinissä on huimat 16 % alkoholia, sitä ei kuitenkaan huomannut kovinkaan hyvin.

Juustot, näkkileipä ja marjakompotti olivat herkullisia ja kovat, suolaiset juustot tasapainottivat hyvin viinien tanniinisuutta.



Summa summarum

Kaiken kaikkiaan mahtava kokonaisuus. Laadukkaat kalifornialaiset viinit sopivat erinomaisesti suomalaisen riistaruoan seuraksi.

19. lokakuuta 2019

Norex Open Tasting 2019


Norex Selected Brands kutsui meidät syyskuussa Open Tastingiin tutustumaan tuotteisiinsa.

Samppanjan haastajat


Osallistuimme Jukka Sinivirran vetämään Samppanjan haastajat -tastingiin. Tastingissa neljä kuohuviiniä haastoi kaksi samppanjaa.





Wolfberger Reverence IX Cremant D'Alsace
40 % Auxerrois, 60 % Chardonnay

Cremant eli perinteisellä menetelmällä (eli samppanjamenetelmällä) valmistettu ranskalainen kuohuviini on melko itsestäänselvästi samppanjan haastaja - ja usein cremantit pärjäävät vertailussa hyvin. Wolfbergerin cremant Reverence IX on nimetty paavi Pyhä Leo IX:n (1002-54) mukaan, sillä sekä Leo IX:n että Wolfbergerin viinitilan juuret ovat Alsacen Eguisheimissa.

Wolfberger Reverence IX Cremant D'Alsace oli tuoksultaan makean hedelmäinen, jopa kukkainen, omenainen ja sitruksinen. Viinin lämmetessä sitruksisuus voimistui. Täyteläinen maku oli paahteinen, voinen ja trooppisen hedelmäinen. Meidän mielestämme tämä kuohuviini muistutti eniten samppanjaa ja oli siinä mielessä hyvä haastaja - tosin kyllä se toimi kuohuviininäkin oikein hyvin, jos haastamista ei ajatellut.

Cuvee Giulio I Millesimato Metodo Classico Brut 2011
100 % Pinot Noir

Seuraavana vuorossa oli italialainen kuohuviini, joka ei kuitenkaan ollut proseccoa tai spumantea. Makeista kuohuviineistään paremmin tunnetun piemontelaisen Giovanni Bosca Tostin kuohuviini oli valmistettu Pinot Noirista perinteisellä menetelmällä. Se on käynyt 14 asteessa kuukauden verran ja kypsynyt sen jälkeen hiivasakan kanssa terästankeissa viiden kuukauden ajan sekä pulloissa vielä 70 kuukautta. Dosage on maltillinen, kaikkiaan kuohuviinissä on sokeria 11 g/l.

Cuvee Giulio I Millesimato Metodo Classico Brut 2011 oli tuoksultaan paahteinen, raparperinen, herukkainen ja aavistuksen savuinen. Makeahkossa maussa oli tuoksun aromien lisäksi häivähdys punaista marjaa. Viinin lämmettyä aromeihin tuli valkoherukkaa. Ei tästä samppanja tullut mieleen edes rypäleestä huolimatta, mutta haastajana kuohuviini toimi hyvin. Se oli Jussin suosikki.

Parés Baltà Cusiné Blanca Cava Brut Nature
Xarello 60 %, Chardonnay 20 %, Pinot Noir 20 %; 29,98 €

Myös espanjalaisen Parés Baltàn cavassa on käytetty samppanjasta tuttuja rypäleitä, Chardonnayta ja Pinot Noiria, ja ne on yhdistetty paikalliseen Xarel·loon. Chardonnay ja Xarel·lo ovat käyneet terästankeissa, Pinot Noir taas uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja lisäksi se on kypsynyt sakan päällä (sur lie) kahden kuukauden ajan. Pullotuksen jälkeen viiniä on kypsytetty vielä yli kahden vuoden ajan.

Parés Baltà Cusiné Blanca Cava Brut Nature  oli tuoksultaan kypsän paahteinen, persikkainen, hilloinen ja kypsän omenainen. Hitusen paahteisessa ja hapokkaassa maussa oli omenaa ja hieman sitrusta. Ei tätäkään viiniä olisi samppanjaksi ajatellut, mutta ruokaviininä se haastoi samppanjan hyvin sujuvasti.

Bellavista "Teatro Alla Scala" Brut 2013
Chardonnay, Pinot Noir

Italialainen franciacorta Bellavista La Scala Brut 2013 on nimensä mukaisesti tehty Milanon Teatro alla Scala -oopperataloa varten. Franciacortat tuntuvat usein jäävän tunnettuudessa proseccon varjoon, vaikka ne ovat hienoja, perinteisellä menetelmällä tehtyjä kuohuviinejä. Niin tämäkin.

Tuoksultaan viini oli makeahko, mutta kevyen paahteinen ja pähkinäinen sekä sitruksinen, ananaksinen ja raparperinen. Hapokkaassa maussa oli kukkaisuutta, päärynää, persikkaa ja kypsää omenaa. Kokonaisuus oli tasapainoinen. Sellaisenaan juotavana se haastoi samppanjan oikein hyvin, ja se oli Marjutin suosikki.



Nicolas Feuillatte Grand Cru Blanc de Noirs 2010
100 % Pinot Noir; 54,89 €

Nicolas Feuillatten vain Pinot Noirista valmistetun Grand Cru Blanc de Noirs -samppanjan rypäleet tulevat viidestä Grand Cru –luokitellusta Champagne-kylästä: Bouzy, Verzy, Verzenay, Aÿ ja Ambonnay. Samppanjan tuoksu oli hieman paahteinen, kypsän hedelmäinen, mangoinen ja sitruksinen. Tasapainoisessa maussa oli punaisia marjoja, herukkaa ja raparperia. Mukavasti kehittynyt samppanja oli oikein mukavaa juotavaa.

Nicolas Feuillatte Palmes d’Or Brut 2006
50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; 113,86 €

Huippusamppanja Nicolas Feuillatte Palmes d’Or Brut  oli trooppisen hedelmäinen, sen tuoksussa oli ananasta, mangoa ja passiohedelmää sekä paahteisuutta. Myös samppanjan maku oli raikas ja hedelmäinen ja dokabiliteetti erinomainen. Kuiva ja aromikas samppanja on aivan loistava.

Summa summarum

Onhan samppanja aina samppanjaa, mutta kuohuviinit haastavat sen sujuvasti. Kaikille kupliville juomille on taatusti oma aikansa ja paikkansa.


Tänä vuonna tapahtumassa oli myös neljä cocktailbaaria esittelemässä erilaisia drinksuja, joten saattaa olla (köh), että Marjut vietti niiden parissa suurimman osan aikaa samalla, kun Jussi tutustui viineihin tarkemmin. Yllä vasemmalla Chihuahua Julepin luomus, oikealla Hello Strangerin.


Jussi maistoi argentiinalaisen Chakana Nunan punaviinit, jotka ovat kaikki biodynaamisia luomuviinejä. Tätyeläinen Chakana Nuna Vineyard Cabernet Franc 2018 (14,49 €) oli tumman marjainen, herukkahilloinen ja hieman vaniljainen. Chakana Nuna Malbec Organic oli kypsän marjainen, mausteinen ja hieman vaniljainen. Molemmat viinit olivat tanniinisia ja sopisivat hyvin liharuoille. Chakana Nuna Bonarda Organic oli puolestaan marjaisa, hedelmäinen ja hapokas. Kolmikosta Malbec päätyi Jussin suosikiksi.


Barthin ja Wolfbergerin tarjonta oli jälleen kerran erinomaista.


Ilta päätettiin aina yhtä hyvin maistuvalla vuosikertaportviinillä. Gran Cruz LBV 2001:n makea aromimaailma oli viikunainen, mausteinen ja kypsän marjainen. Gran Cruz Vintage 1999 (35,55 €) oli myös mausteinen ja sen aromeissa oli kypsää tummaa marjaa sekä hilloa. Molemmat olivat erittäin maukkaita.

***
Aiemmat tapahtumat: 2016, 2017, 2018

17. lokakuuta 2019

Teurastamo Tastetober 12.10.2019


Teurastamolla järjestettiin 12.10.2019 maistelutapahtuma Tastetober. Näytteilleasettajien maistelupisteet (Ägräs Distillery, Fiskarsin panimo, Honkavuoren panimo ja Kuura Cider) sekä ohjelmalava sijaitsivat Kellohallissa. Kellohallin lisäksi ohjelmaa oli muuallakin alueella: ainakin Helsingin kahvipaahtimolla, The Helsinki Distilling Co.:lla ja B-Smokerylla oli tastingeja ja/tai ruokaa.

Sisäänpääsy oli ilmainen, ja  juomia ostettiin poleteilla, joita sai ostaa baaritiskiltä. Lasipantti oli 3 € ja sen sai takaisin, kun palautti lasin. Miedompia juomia sai ostaa mukaankin, esimerkiksi Fiskarsin panimon oluet maksoivat 5 €/pullo.

Kuura Cider


Kävimme kahdessa tastingissa. Ensimmäinen niistä oli Kuura Cider -tasting, jossa pääsi maistamaan viittä eri siideriä (25 €). Tastingin veti Kuura Ciderin Petri Halmetoja.

Kuura Cuvée 2016

Kuura Cuvée 2016 (7,0 %) on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä useista eri siiderieristä. Cuvée on käytetty samppanjahiivalla ja siinä on sokeria 12 g/l. Kuivan ja kohtalaisen hapokkaan siiderin aromeissa oli sitrusta ja punaista omenaa. Hapokkuudesta huolimatta mousse oli pehmeä. Cuvée oli kivaa juotavaa ja se sopisi esimerkiksi kuohuviinin tilalle alkumaljaksi.


Saideri

Suodattamaton Saideri (5,5 %) on tehty yhteistyössä Omenasiepparin kanssa. Siihen on käytetty sekalaisia pääkaupunkiseudun ylijäämäomenoita, joten lopullisia lajikkeita ja niiden suhdetta voi vain arvailla. Suurin osa Saiderista on käynyt villihiivoilla, ja osa on tynnyrikypsytetty. Lisäksi se on pullokäytetty sakkojen kera. Samean, sitruunankeltaisen siiderin tuoksua kuvaili parhaiten sana funky. Maku oli rapsakan hapan, kirpeä, omenainen ja sitruunakarkkinen, mutta samalla raikas. Tämä oli Jussin suosikki.

Single Orchard Pét-Nat 

Kolmas siideri Single Orchad Pét-Nat (6,0 %) on valmistettu yhden tarhan omenista. Siideri kuuluu Kuuran natural-sarjaan eli siinä on vain omenaa eikä lisäaineita. Väriltään siideri oli oranssiin vivahtava kullankeltainen. Makeassa tuoksussa oli omenasosetta, hunajaa, kanelia ja pieni puiseva vivahde. Maukas, kuivahko maku oli viinimäinen ja kypsän omenainen. Kuplia siiderissä ei ollut juuri lainkaan. Tämä oli Marjutin suosikki.


For Fox's Sake

Seuraavana oli vuorossa Cuvéen ja Pét-Natin tapaan kevään Helsinki Natural Winesta tuttu For Fox Sake (8,0 %) joka on tehty ilman lisäaineita ja maustettu mustikalla, vadelmalla ja pihlajanmarjoilla. Marjaisessa tuoksussa olikin mausteena käytettyjä marjoja, ja kuiva ja hapan maku oli myös marjaisa. Kevääseen verrattuna siideri oli kehittänyt jo jonkin verran kuplia, mutta ei mitenkään runsaasti. Mielenkiintoinen siideri sopisi ruoan seuraksi.

Kuura Ice Cider 2017

Viimeisenä maisteluun pääsi makea jälkiruokasiideri Kuura Ice Cider 2017 (11,0 %). Tähän vuosikertaan on käytetty vuoden 2017 talviomenoita, joiden mehu on jätetty tankeissa talveksi ulos pakkaseen jäätymään. Keväällä ensimmäiseksi sulanut osuus on otettu talteen ja sen on annettu käydä kuusi kuukautta. Ice Cider 2017:n makeassa aromimaailmassa oli omenaa, hunajaa, kanelia ja hieman mausteita. Maku oli sopivan hapokas ja jääsiideriksi yllättävän kuiva.

Tastingin jälkeen maistoimme vertailun vuoksi "sen paremman jääsiiderin" Ice Prestigen vuosikertaa 2016 (maisteluannos 5 €). Se oli edelleen maukasta, sopiva hapokkuus ryhdisti muuten ah, niin ihanan makeaa ja omenaista siideriä.




The Helsinki Distilling Co.


Toinen tasting oli The Helsinki Distilling Co.:n viski- ja ginitasting (30 €). Tastingiin kuului kolme tislettä sekä Helsinki Long Drink. Tisleet olivat Puolukka-Gin Likööri (26 %, sokeria 180 g/l), Helsinki Dry Gin (47 %) ja 3,5 vuotta kypsytetty Helsinki Whiskey. Tisleiden seurana oli myös varta vasten ginille suunniteltua Muteman-tonicia.

Puolukka-Gin Likööri oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä kokkailimme siitä puolisentoista vuotta sitten viinitastingin jälkiruoaksi vispipuurokakkua. Sellaisenaan likööri oli kirpeää ja runsaan puolukkaista, ginin maku tuntui taustalla. Likööri ei ollut turhan makeaa sellaisenaankaan, mutta tilkkanen Muteman-tonicia raikasti sitä helpommin juotavaksi puolukkaiseksi GT:ksi.

Helsinki Dry Ginin valmistukseen pääsimme tutustumaan viinibloggaajien kevätmiitissä muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen hankittu pullo pääsi mukaan esimerkiksi lähes klassikoksi muodostuneeseen definitiiviseen gin & tonic -vertailuun. Hyvää se edelleen oli.

Tastingin uusi tuttavuus oli kolme ja puoli vuotta kypsytetty Helsinki Whiskey. Emme olleet aiemmin maistaneet HDCO:n viskejä, joten se oli kolmikosta kiinnostavin. Viski oli aromeiltaan hyvin bourbonmainen eli vaniljainen ja hieman hedelmäinen. Mukana oli myös hieman ruista. Sinänsä hyvä kokonaisuus jäi hieman vaisuksi, mutta jatkokypsyttäminen tuo varmasti viskiin enemmän luonnetta.

Helsinki Long Drink oli mukavan greippinen - ja maistui samalle kuin mitä muistimmekin. Aiemmin se pääsi vastakkain Long Kyrön kanssa, ja mittelö päätyi ansiokkaasti tasapeliin.

(Pulloista emme valitettavasti ehtineet ottaa kuvaa. Tasting oli nopea ja pullojat kiikutettiin vikkelästi muualle sillä aikaa, kun vielä nautiskelimme Long Drinkejämme.)


Muita havaintoja & summa summarum


Tastingien lisäksi maistoimme Fiskarsin panimon tiskiltä kahta olutta. Tiskin takaa kaivettu, vain pienen erän verran pantu Floridus (7,7 %; maisteluannos 5 €) on käytetty saisonhiivalla, minkä jälkeen se on kypsynyt vuoden verran Oloroso-sherrytynnyreissä, Ägräsin akvavit-tynnyreissä ja bourbontynnyreissä. Jos nyt tapahtumassa ehtii maistaa vain yhden oluen, niin onneksi tämä oli juuri se. Rodenbach-henkinen, mutta niitä lempeämpi olut oli hurmaavan hapan ja funky.

Sepän shavu (5,7 %; maisteluannos 3 €) on saksalaistyylinen savulager. Se oli mukavan maltainen ja savuinen olut, joka sopisi hyvin jouluruokien seuraksi.

Tapahtumalla ja tapahtumapaikalla oli paljon potentiaalia, mutta valitettavasti se ei realisoitunut. Vaikka Teurastamo on paikkana kiinnostava ja tapahtuman leviäminen myös Kellohallin ympäristöön eri baareihin ja ravintoloihin oli hyvä ajatus, paikalle ei kuitenkaan ollut saapunut kovinkaan paljon kävijöitä (ainakaan iltapäivällä). Lieneekö sateinen lokakuun sää sitten säikyttänyt? Kesällä vastaava tapahtuma olisi aivan loistava, kun alueella voisi kierrellä eri paikoissa tai istuskella terassilla kylmän juoman kanssa.

Lisäksi ennakkomainonnassa näytteilleasettajien rinnalla olleet Olvi ja Vindirekt eivät varsinaisessa tapahtumassa näkyneet laisinkaan, ilmeisesti molempien tuotteita oli vain tastingeissa.

Oma visiittimme oli myös lyhyehkö emmekä valitettavasti ehtineet perehtyä Kellohallin baarin olutcocktaileihin tai ruokatarjontaan (vaikka Marjut katselikin pizzapaikkaa sillä silmällä), sillä olimme varanneet pöydän muualta ja singahdimme tapahtumasta illalliselle keskustaan.

15. lokakuuta 2019

Old World Wines 2019

Saimme kutsun tapahtumaan

Saimme kutsun Vanhalla ylioppilastalolla 12.9.2019 järjestettyyn Old World Wines -tapahtumaan. Tässä muutamia mieleen jääneitä viinejä.



Samppanjaa ei tänä vuonna ollut kovinkaan runsaasti, mutta toisaalta ne muutamat tarjolla olleet olivat sitäkin parempia.

Bouzyssa sijaitsevan Pierre Paillard'n samppanjatalon valikoimasta tarjolla oli kolme samppanjaa: Pinot Noir -vetoinen Les Parcelles XIV (70 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay) oli kuiva ja hapokas, mutta sen hedelmäisyys teki siitä varsin miellyttävän. Sama päti myös rapsakan rosén Les Terres Roses XIV:n (70 % Chardonnay, 30 % Pinot Noir, josta 5 % still-viiniä) suhteen. Kolmas samppanja La Grande Récolte 2006 (55 % Chardonnay, 45 % Pinot Noir) kuitenkin räjäytti potin, sillä sen kirpakka hapokkuus ja kypsä, omenainen hedelmäisyys olivat loistava yhdistelmä.



Marjut jumitti pitkäksi aikaa galicialaisten valkoviinien ja mallorcalaisten punaviinien ääreen. Valkoviinit yllättivät monipuolisuudellaan ja suosikkia oli vaikea valita. Raikkaiden ja kesäisten viinien jälkeen parhaiten mieleen jäi kuitenkin kvevrissä kypsynyt, huisan makuinen ja hurmaavan funky Ribeiro Mercenario Blanco 2017.

Myöskään Can Xanetin punaviineistä oli vaikea valita suosikkia. Mallorcan lämpimästä ilmastosta huolimatta viinit eivät olleet hillopommeja, vaan ennemminkin kohtalaisen kevyitä ja hapokkaita. Se selittyy sillä, että rypäleet kasvavat Pohjois-Mallorcalla Tramuntana-vuoren viileillä rinteillä.

Sibila 2014 (100 % Gorgollassa) oli kevyt, kukkainen ja punamarjainen. Myöskin rustiikkinen Cumas 2014 (100 % Manto Negro) oli punamarjainen, mansikkainen ja vadelmainen sekä mausteinen.

Xanet 2014 (46,3 % Merlot, 32,5 % Syrah, 7,7 % Callet, 6,9 % Gorgollassa, 6,6% Manto Negro) oli marjainen ja sen lisäksi yrttinen sekä aavistuksen savuinen ja vaniljainen. Cadmo 2014 (50 % Syrah, 17,5 % Gorgollassa, 17,5 % Manto Negro, 15 % Callet) sen sijaan kallistui tummien marjojen ja luumun suuntaan.

Mainitaan myös, että asturialaisista omenoista tehty Masaveu Bodegas Valverán -jääsiideri oli erinomaisen hyvää ja makeaa.


Murun tiskillä oli hyvä kattaus burgundilaisia. Niistä pitää mainita erityisesti Jean Loron Château de la Pierre Récolte 2017 (Gamay; 19,47 €), jonka kanssa pitää sortua runolliseen kuvaukseen. Samettinen ja marjainen viini oli kuin lohduttava taputus olkapäälle tai ystävän lämmin halaus raskaan työpäivän jälkeen - ja ei, se ei ollut helppoa pillillä ryystettävää viiniä, jolla saisi nopean päiväkännin, vaikka sitäkin yritettiin vihjailla.

Toki Domaine de la Vieille Eglise Juliénas 2017 oli vielä samettisempaa, mutta aivan samanlaista lämmintä tunnetta se ei onnistunut luomaan.



Italialaiset viinit maistuvat aina. Antiche Terre Mezza Monte Valpolicella Superiore oli ilahduttavasti luomua. Ripresa Montepulciano d'Abruzzo 2017 (13,99 €) taas osoittautui hyvän hinta-laatusuhteen viiniksi. Se on maahantuojan ja viininvalmistajan yhteistyönä tekemä viini, joten ei ihme, että se sopi näin suomalaiseen makuun.


Jussi maistoi Languedoc-Roussillonilaisen Château de Jaun kolme tarjolla ollutta viiniä. Château de Jau Côtes du Roussillon Blanc 2017 (Vermentino, Macabeo; 16,32 €) oli trooppisen hedelmäinen, mineraalinen ja hieman voinen. Château de Jau  Côtes du Roussillon Rosé 2018 (Grenache Noir, Syrah) oli punamarjainen ja mineraalinen viini, joka sopisi esimerkiksi aperitiiviksi. Täyteläinen Chateau de Jau Côtes du Roussillon Villages 2016 (Syrah, Grenache Noir, Mourvèdre, Carignan; 16,13 €) oli aromeiltaan makean kirsikkainen, mausteinen ja mustaherukkainen. Hyviä viinejä kaikki kolme.


Eteläisessä Itävallassa sijaitsevan Biohof Pratschin viinit ovat kaikki luomuviljeltyjä ja vegaanisia. Samea ja kullankeltainen Pratsch Edrverbunden Naturwein Grüner Veltliner 2015 oli makumaailmaltaan aromaattinen, täyteläinen ja hieman sitruksinen.

Alsacelaisen Seppi Landmannin viinitilalla ei käytetä kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita ja rypäleet poimitaan käsin. Seppi Landmann Biologique Riesling 2018 (vuosikerta 2016 19,38 €) oli raikkaan sitruksinen, omenainen ja hieman petrolinen.

Lopuksi vielä "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -katsaus:



***
Aiemmat tapahtumat: 2017, 2018

12. lokakuuta 2019

Lokakuun kuukauden klassikko: kaalikääryleet, zweigelt ja savumärzen

Lokakuun kuukauden klassikkona ovat kaalikääryleet. Pohjoismainen versio turkkilaisiesta viininlehtikääryleestä eli dolmasta syntyi 1700-luvulla. Yhden version mukaan resepti seurasi mukana, kun Kaarle XII palasi sotaretkiltään osmanien valtakunnasta takaisin Ruotsiin, toisen version mukaan kääryleet saapuivat tänne osmanilähettiläiden tai -kauppiaiden mukana. Joka tapauksessa ensimmäisen kerran kaalikääryleet mainitaan vuodelta 1755 peräisin olevassa ruotsalaisen Kajsa Wargin keittokirjassa.

Suomessa kaalikääryleet on tehty perinteisesti keräkaalista. Me teimme kääryleet ranskalaiseen tapaan nyt sesongissa olevasta savoijinkaalista eli kurttukaalista ja käytimme täytteessä riisin sijaan ohrasuurimoita.



Beck Ink 2018
Burgenland, Itävalta; 90 % Zweigelt, 10 % Sankt Laurent; 15,50 €
Tuottaja Weingut Judith Beck
Etiketin mukaan tynnyrissä kypsytetty alkuviini
Rypäleiden mukaan hapokkaita, mutta pehmeitä ja hedelmäisiä, marjaisia, kirsikkaisia ja vadelmaisia viinejä, joissa voi olla myös mausteisuutta ja parfyymisuutta

Kaaliruokien kanssa sopiva viini ei tullut aivan heti mieleen, joten päätimme turvautua vanhaan hyvään neuvoon siitä, että viinillä voi maustaa ruokaa. Siispä etsimme puolukkaisen viinin, koska kaalikääryleiden kanssa tarjotaan usein puolukoita. Ykkösvaihtoehtona tosin mieleen tuli pinot noir, mutta koska syyskuun viininä oli jo pinot noir, päädyimme ostamaan jotain muuta eli vanhan tuttumme Beck Inkin.

Beck Ink on rapsakka alkuviini, sen hapokkaassa maussa on puolukkaa ja muita kirpeitä punaisia marjoja, pippurista mausteisuutta ja jopa hieman savuisuutta. Rypäleistä on 90 % Itävallan viljellyintä punaista lajiketta Zweigeltiä ja 10 % St. Laurentia.

Viinin voimakas, alkuviineistä usein tuttu funky maku tuntuu aluksi liiankin hallitsevalta miedon makuisten kaalikääryleiden rinnalla, mutta pidemmän päälle yhdistelmä osoittautuu toimivaksi: viinin puolukkaisuus toimii hyvin lisukkeina olleiden puolukoiden kanssa ja marjainen kirpeys komppaa kaalikääryleiden makeutta. Samoin viinin pieni maanläheisyys ja savuisuus tuo mukavaa lisää kaalikääryleiden makumaailmaan.

Ohrasuurimot tuovat kaalikääryleisiin rosoista purutuntumaa, ja rosoinen viini on niille hyvä pari. Kumpikaan ei kosiskele, vaan ne toimivat ronskisti omina itseinään ja yhdessä.



Iso-Kallan panimo Savu Kekri
Suomi, savumärzen, 5,5 %; 3,79 € Sellon K-Citymarketissa
Tuottaja Iso-Kallan panimo
Oluttyylin mukaan maltaisuutta, makeutta ja paahteisuutta
Panimon mukaan oluessa yhdistyy savuisuus sekä mieto maltainen makeus ja se sopii erinomaisesti possun taikka makkaran seuraksi.

Kaalikääryleiden kanssa suositellaan yleensä lageria tai pilsneriä, mutta halusimme kokeilla jotain muuta. Savu Kekri viittaa nimellään syksyiseen sadonkorjuujuhlaan ja ajattelimme savuisuuden sopivan kaalikääryleiden kanssa. Lisäksi märzen on oluttyylinä tarkoitettu syksyn juhliin, kuten Oktoberfestiin.

Olut on väriltään syvän tummanruskea. Tuoksussa on palvikinkkumaista savuisuutta, makeaa maltaisuutta ja paahteisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Maun savuisuus on hillittyä ja ruisleipäinen makeus tasapainottaa katkerahkoa paahteisuutta. Suutuntuma on täyteläinen. Mainio savuolut.

Ruoan kanssa Savu Kekri sopi erittäin hyvin. Sen savuisuus toi mukavan lisän syksyiseen makupalettiin ja paahteisuus oli oivallinen vastapari kaalikääryleiden makeudelle. Olut pärjäsi hyvin myös puolukoiden kirpeydelle.



Kaalikääryleet (n. 20 kpl)


1 iso savoijinkaali

Täyte
1 dl (esikeitettyjä) ohrasuurimoita
400 g jauhelihaa (tai vaikkapa tatteja, porkkanaraastetta jne)
1 dl korppujauhoja
1 dl kaalin keitinlientä
1 dl kermaa
1 iso sipuli

meiramia
suolaa, mustapippuria

Paistamiseen
2 rkl siirappia
voita nokareina
1 dl vettä

Pane vesi kiehumaan isoon kattilaan. Koverra kaalin kova kanta pois. Lisää kiehuvaan veteen suola ja nosta kaali kattilaan. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaa, kun ne pehmenevät ja nosta ne sivuun valumaan ja jäähtymään.

Keitä ohrasuurimot paketin ohjeen mukaan ja valuta ne lävikössä.

Mittaa kulhoon 1 dl kaalin keitinlientä ja 1 dl kermaa ja sekoita niihin korppujauhot. Jätä turpoamaan.

Hienonna sipuli ja ruskista se kevyesti. Lisää jäähtyneet sipulit, ohrasuurimot ja jauheliha korppujauhojen sekaan. Mausta meiramilla, suolalla ja mustapippurilla.

Ohenna lehtiruodin paksuja kohtia. Levitä lehdet tasaiselle alustalle ja nosta jokaiselle reilun ruokalusikallisen verran täytettä. Kääri tiukasti kääryleeksi.

Lado kääryleet voideltuun vuokaan vieri viereen. Valuta päälle siirappia ja lisää vuokaan 1 dl vettä. Lisää vielä pinnalle muutama voinokare.

Paista kääryleitä ensin 225 asteessa noin 10 minuuttia. Laske sen jälkeen uunin lämpö 175 asteeseen ja paista vielä 50 minuuttia. Valele kääryleitä muutaman kerran paistoliemellä paistamisen aikana.

Tarjoile puolukoiden ja keitettyjen perunoiden kanssa.

10. lokakuuta 2019

Lumi Brewing Tapiola mäntyinen ale




Mikä olut?
Tapiola mäntyinen ale (Lumi Brewing)
Oluttyyppi: American Pale Ale
Alkoholia: 5,5 %
Katkeruus:  50 IBU
Hinta: 4,05 € / 0,33 l tölkki Tapiolan Stockmannilla

Mitä panimo lupaa?
American Pale Ale, joka on humaloitu aivan liian suurella määrällä Simcoeta ja Warrioria

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Pale Ale (APA) on Indian Pale Alea (IPA) muistuttava pintahiivaolut. APA:ssa käytetään amerikkalaisia humalalajikkeita kuten Cascadea, jotka tuovat makuun hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua. APA:n IBU-arvo on yleensä välillä 30-45, joten ne eivät ole yhtä katkeria kuin IPA:t. Itärannikon APA:t ovat yleensä maltaisia ja länsirannikon APA:t puolestaan katkerampia.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Tapiola-oluen makumaailma on saanut inspiraationsa Tapiolan havuista ja männyistä. Sen kehittivät yhdessä Tapiola toimii Ry, Olarin Panimo ja Fat Lizard Brewing vuoden 2018 Makujen Tapiola -tapahtumaan. Tuolloin tehty 500 litran erä myytiin hetkessä loppuun. Nyt oluen valmistus on siirtynyt Lumi Brewingin huomaan, ja he ovat tehneet oluesta oman versionsa.

Tapiola on sameaa ja kullankeltaista. Sen tuoksussa on havua, trooppista hedelmää ja sitrusta. Katkerahkossa maussa on trooppista hedelmää, greippiä ja havua sekä hieman maltaisuutta. Jälkimaku on katkeran sitruksinen ja greippinen. Kokonaisuus on raikas. Tykkäsin, vaikka havuisuutta olisi voinut olla enemmänkin omaan makuuni.

Mutta milloin Leppävaara saa oman oluen?

8. lokakuuta 2019

Helsingin viinibaarit: Crazy Wine

Kutsu / Crazy Wine


Crazy Wine
Kanavaranta 3-7, Helsinki

Katajanokalle avautui kesällä pitkän linjan ravintola-alan ammattilaisten perustama uusi viini- ja cocktailbaari, Crazy Wine. Saimme kutsun syyskuun lopulla vietettyihin avajaisiin.


Ensivaikutelma on hurmaava. Crazy Wine sijaitsee meren rannalla viiden yhteenliitetyn punatiilisen makasiinirakennuksen kokonaisuudessa, ja vuosien 1867 ja 1903 aikana Uspenskin katedraalin katveeseen valmistuneet tiilimakasiinit todellakin henkivät historiaa. Liiketiloiksi ne on muutettu 1980-luvun puolivälissä, ja nyt samassa osoitteessa sijaitsee useita ravintoloita ja baareja.

Crazy Wine täydentää hyvin tarjontaa - itse asiassa niin hyvin, että aloimme miettiä, sponsoroisiko Veikkaus meille kaupunkiasunnon lähistöltä, jotta Skattalla voisi poiketa useamminkin.


Crazy Winen valikoimassa on enimmäkseen luomu- ja natuviinejä sekä erilaisia cocktaileja, jotka saa myös mocktaileina. Samppanjana on aina yhtä hyvä Perrier-Jouët. Olutvalikoima on vielä suppeahko, mutta kehittynee ajan myötä. Juomien seuraksi saa juustoja ja leikkeleitä sisältävän tapaslautasen (myös vegaanisena), muuta ruokaa ei ole tarjolla.

Someystävällisin drinkki lienee metallisesta ananaksesta tarjoiltava Coco Jambo, raikas Pinã Colada -henkinen juoma. Varsinaisen cocktaillistan lisäksi on myös erillinen Gin & Tonic -lista, ja bongailimmekin illan aikana hyllystä muutamia kotimaisia ginejä. Lisäksi hintataso vaikutti kohtuulliselta, esimerkiksi cocktailit maksoivat 13 €.


Crazy Wine on auki iltapäivästä pitkälle yöhön, joten sinne voi mennä lasilliselle heti töiden jälkeen tai ennen illallista tai illallisen jälkeen. Kun ilta pimenee, pidot paranevat eli vaarana on se, että DJ:n musiikki tempaa mukaansa ja ilta venähtää tanssilattialla - kyllä, pieneen tilaan on saatu mahtumaan myös tanssilattia.


Lisäksi syyskuun ja lokakuun alussa Crazy Winessa järjestettiin kakku- ja samppanjabrunssi, joista kumpaankaan emme valitettavasti ehtineet. Uutta tapahtumaa odotellessa...

5. lokakuuta 2019

Nugan Alfredo Passo Appassimento 2016 ja kermainen juustopasta

Näytepullo / Rosa Viini & Ruoka, Rosa viininmaistaja -yhteistyö



Nugan Alfredo Passo Appassimento 2016
South Eastern Australia, Australia / Riverina; Shiraz; 13,99 €

Tuottaja Nugan Estate
Maahantuoja Cisa Drinks

Etiketin mukaan intensiivistä tummaa kirsikkaa, kuivattua luumua, tupakkaa, seetriä ja suklaata, joita seuraavat runsaat luumuhillon ja Morello-kirsikan maut ja lopuksi silkkiset tanniinit

Rypäleen mukaan
Shiraz (Syrah): tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua



Kommentit 

M:  Viinin tuoksussa on makeita marjoja, tummia kirsikoita, luumua ja aavistus mausteisuutta sekä raikasta minttua tai eukalyptusta. Viinin maku on makea, mitä appassimento-menetelmää hyödyntävältä viiniltä voikin odottaa. Tuoksusta tutun makean marjaisuuden ja mausteisuuden lisäksi maussa on pientä pippurisuutta ja suklaata. Tanniinit ovat pehmeät, ja ennemminkin hapokkuus tuntuu kantavan viiniä. Yleisvaikutelma on pehmeä ja miellyttävä, kaiken kaikkiaan mehevä viini on varsin mukavaa juotavaa näin viilenevinä ja pimenevinä syysiltoina.

Ruoan kanssa viini sopi hyvin, kermainen ja juustoinen pastakastike ja makeahko viini olivat yllättävän toimiva yhdistelmä eikä lisukkeina olleiden tomaattien hapokkuuskaan ollut liikaa. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Makeassa tuoksussa on runsaasti hilloisuutta - herukkahilloa, mustikkahilloa ja luumuhilloa. Makeutta tasapainottavat tumma suklaa, paahteisuus ja mausteisuus. Täyteläinen, pehmeän tanniininen maku on tuoksun tapaan makea, hillojen lisäksi siinä on luumua. Myös maussa on paahteisuutta sekä hieman kirsikkaa. Jälkimaku on kypsän marjainen ja mausteinen, jopa pippurinen.

Viini sopi pastan kanssa melko hyvin. Pihvi tai pataruoat olisivat ehkä sopineet viinin seuraksi paremmin. Viini ei tosin vaadi välttämättä ruokaa, vaan sitä voi nautiskella sellaisenaan. Pidin viinistä ja annan sille arvosanaksi +.



Kermainen juustopasta

Alkuperäinen resepti Rosa Viini & Ruoka, muutoksia tehty kokatessa

350 g spagettia
3 rkl extra virgin -oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
1 dl kanalientä (meillä liemikuutiosta)
2 dl italialaista juustoraastetta (meillä parmesania)
suolaa
mustapippuria
basilikan lehtiä koristeluun

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaisesti lähes kypsiksi ja valuta vedet pois pastan joukosta.
Säästä 2 dl pastankeittovettä kastiketta varten.

Lämmitä suurella pannulla öljy. Purista mukaan valkosipulinkynnet ja paista niitä hetki. Lisää joukkoon kerma, kanaliemi ja suurin osa pastankeittovedestä. Lisää mukaan myös pasta ja sekoita. Lisää mukaan juusto ja hauduta niitä jonkin aikaa, jotta kastike imeytyy pastaan ja parmesan sulaa. Lisää tarvittaessa pastankeittovettä, jos kastikkeesta tulee liian paksua.

Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele tuoreilla basilikan lehdillä ja parmesaanilla.

***
Alkuperäinen ohje on neljälle, joten teimme siitä hieman pienemmän annoksen ja nautimme sen ilmakuivatun kinkun, mozzarellan, luumutomaattien ja rucolan kanssa. Koska resepti on simppeli, aineksissa ei kannata pihtailla, ja kunnon kermalla ja parmesanilla saa parhaimman lopputuloksen.