JaskanKaljat-blogi järjesti 9.11.2019 panimoravintola Bruuverissa jenkkipruuvin (25 €), jossa maisteltiin viittä Jaskan valitsemaa amerikkalaista olutta. Oluet olivat harvinaisia herkkuja, joita ei ole kovinkaan usein tarjolla Suomessa. Jaska järjestää pruuveja yleensä 60's Palaverissa Joensuussa, joten siinäkin mielessä kyseessä oli harvinainen tapahtuma.
Ensimmäinen olut oli Alaskassa toimivan Anchorage Brewing Companyn The Nectar Saison (6,5 %). Kyseessä on hunajalla maustettu saison, jota on kypsytetty tammitankeissa. Samean, kullankeltaisen oluen tuoksussa oli ruohoa, hiivaa ja hieman tallia. Katkerahkossa maussa oli ruohoa, hiivaa, kukkaisuutta ja hieman hunajaa. Jälkimaussa hunaja tuli esiin vahvemmin. Yleensä hunajaoluet ovat makeampia ja enemmän hunajaisia, tämä oli aromeiltaan hillitympi ja enemmän omaan makuuni.
Seuraavana oli vuorossa kalifornialaisen The Lost Abbeyn Framboise de Amorosa American Wild Ale (7,8 %). Olutta on kypsytetty yli vuosi punaviinitynnyreissä ja siihen on lisätty vadelmaa kolme kertaa kypsymisen aikana. Ratebeerin mukaan tämä oli kirjoitushetkellä maailman kymmenenneksi paras olut kategoriassaan. Tuoksussa oli runsaasti vadelmaa sekä hapankirsikkaa ja hieman hiivaa. Hapan maku oli vahvan vadelmainen ja jopa kitkerä sekä etikkainen. Todella hyvä framboise pärjää kilpailussa vastaaville belgialaisille oluille.
Kolmas olut oli floridalaisen Cigar City Brewingin Warmer Winter Winter Warmer Winter Ale (12 %). Panimon mukaan kyseessä on sitruksisilla amerikkalaisilla humaloilla humaloitu barley wine -tyylinen olut. Oluen tuoksu oli ruisleipäinen, karamellinen, siirappinen ja hieman suklainen. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös viikunaa. Jälkimaku oli suklainen ja makean leipäinen. Kyllähän tämä mukavasti lämmitti ja sopii hyvin talviolueksi. Floridan talvi tosin lienee kuumempi kuin Suomen kesä, joten on hieman epäselvää, miksi siellä tarvitaan olutta lämmikkeeksi.
Kolmen oluen jälkeen pidettiin lyhyt tauko. Sen jälkeen oli vuorossa Kaliforniassa toimivan The Brueryn White Mocha (2019) Wheat Wine (14,4 %). Kyseessä on bourbontynnyrissä kypsytetty vehnäviini (eli barley wine, mutta vehnästä eikä ohrasta), joka on maustettu kahvipavuilla ja kaakaonibseillä. Tuoksussa olikin vahvasti kahvia, kaakaota ja vaniljaa. Maku toi mieleen vaniljalla maustetun cappuccinon. Kahvisesta aromimaailmasta huolimatta koko puolen litran tölkin juominen tuskin piristää. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.
Viimeinen olut oli coloradolaisen Oskar Blues Breweryn Barrel-Aged Ten FIDY Imperial Stout Aged in Bourbon Barrels Imperial Stout (12,9 %). Kyseinen panimo oli ensimmäinen, joka alkoi laittaa craft beeriä tölkkeihin. Oluen nimellä Ten FIDY on kaksoismerkitys. Sen voi tulkita vahvuudeksi eli "ten fifty", mutta FIDY tarkoittaa myös “Fuck the Industry. Do it Yourself.” Oluen tuoksussa oli runsaasti espressoa, tummaa suklaata, karamellisuutta ja vaniljaa. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös makeaa luumuisuutta. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.
Alussa mainittu "harvoin tarjolla Suomessa" tarkoittaa käytännössä, että jos et ollut paikalla, todennäköisyys päästä maistamaan näitä oluita Suomessa on lähellä nollaa. Kaikki olivat hyviä oluita, joten kannatti osallistua. Seuraavaa Jaskan pruuvia pääkaupunkiseudulla ei ole sovittu, mutta toivottavasti joku helsinkiläinen (tai miksei myös espoolainen) ravintola järjestää sellaisen tulevaisuudessa.
Ensimmäinen olut oli Alaskassa toimivan Anchorage Brewing Companyn The Nectar Saison (6,5 %). Kyseessä on hunajalla maustettu saison, jota on kypsytetty tammitankeissa. Samean, kullankeltaisen oluen tuoksussa oli ruohoa, hiivaa ja hieman tallia. Katkerahkossa maussa oli ruohoa, hiivaa, kukkaisuutta ja hieman hunajaa. Jälkimaussa hunaja tuli esiin vahvemmin. Yleensä hunajaoluet ovat makeampia ja enemmän hunajaisia, tämä oli aromeiltaan hillitympi ja enemmän omaan makuuni.
Seuraavana oli vuorossa kalifornialaisen The Lost Abbeyn Framboise de Amorosa American Wild Ale (7,8 %). Olutta on kypsytetty yli vuosi punaviinitynnyreissä ja siihen on lisätty vadelmaa kolme kertaa kypsymisen aikana. Ratebeerin mukaan tämä oli kirjoitushetkellä maailman kymmenenneksi paras olut kategoriassaan. Tuoksussa oli runsaasti vadelmaa sekä hapankirsikkaa ja hieman hiivaa. Hapan maku oli vahvan vadelmainen ja jopa kitkerä sekä etikkainen. Todella hyvä framboise pärjää kilpailussa vastaaville belgialaisille oluille.
Kolmas olut oli floridalaisen Cigar City Brewingin Warmer Winter Winter Warmer Winter Ale (12 %). Panimon mukaan kyseessä on sitruksisilla amerikkalaisilla humaloilla humaloitu barley wine -tyylinen olut. Oluen tuoksu oli ruisleipäinen, karamellinen, siirappinen ja hieman suklainen. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös viikunaa. Jälkimaku oli suklainen ja makean leipäinen. Kyllähän tämä mukavasti lämmitti ja sopii hyvin talviolueksi. Floridan talvi tosin lienee kuumempi kuin Suomen kesä, joten on hieman epäselvää, miksi siellä tarvitaan olutta lämmikkeeksi.
Kolmen oluen jälkeen pidettiin lyhyt tauko. Sen jälkeen oli vuorossa Kaliforniassa toimivan The Brueryn White Mocha (2019) Wheat Wine (14,4 %). Kyseessä on bourbontynnyrissä kypsytetty vehnäviini (eli barley wine, mutta vehnästä eikä ohrasta), joka on maustettu kahvipavuilla ja kaakaonibseillä. Tuoksussa olikin vahvasti kahvia, kaakaota ja vaniljaa. Maku toi mieleen vaniljalla maustetun cappuccinon. Kahvisesta aromimaailmasta huolimatta koko puolen litran tölkin juominen tuskin piristää. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.
Viimeinen olut oli coloradolaisen Oskar Blues Breweryn Barrel-Aged Ten FIDY Imperial Stout Aged in Bourbon Barrels Imperial Stout (12,9 %). Kyseinen panimo oli ensimmäinen, joka alkoi laittaa craft beeriä tölkkeihin. Oluen nimellä Ten FIDY on kaksoismerkitys. Sen voi tulkita vahvuudeksi eli "ten fifty", mutta FIDY tarkoittaa myös “Fuck the Industry. Do it Yourself.” Oluen tuoksussa oli runsaasti espressoa, tummaa suklaata, karamellisuutta ja vaniljaa. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös makeaa luumuisuutta. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.
Alussa mainittu "harvoin tarjolla Suomessa" tarkoittaa käytännössä, että jos et ollut paikalla, todennäköisyys päästä maistamaan näitä oluita Suomessa on lähellä nollaa. Kaikki olivat hyviä oluita, joten kannatti osallistua. Seuraavaa Jaskan pruuvia pääkaupunkiseudulla ei ole sovittu, mutta toivottavasti joku helsinkiläinen (tai miksei myös espoolainen) ravintola järjestää sellaisen tulevaisuudessa.