Ravintola Muru // Viini-iltapäivä: historialliset, mutta nyttemmin vähälle huomiolle jääneet viinimaat 29.2.2020

Ravintola Murun vuoden ensimmäisessä viini-iltapäivässä (55 €) tutustuimme historiallisiin, mutta tällä hetkellä hieman paitsiossa oleviin viinimaihin Taneli Lehtosen johdolla. Viinien kanssa tarjottiin sitruuna-porkkanarisottoa ja ricottaa.

Lefkadia Temekuin Brut NV
Kuban, Venäjä; Pinot Noir, Chardonnay

Venäjä ulottautuu etelässä Mustallemerelle saakka eli alueelle, jolla on kasvanut villejä viiniköynnöksiä vuosituhansien ajan. Arkeologisten löytöjen mukaan alueella on myös viljelty viiniä ja käyty sillä kauppaa muinaisten kreikkalaisten kanssa. Mustanmeren aluetta pidetäänkin maailman vanhimpana viinialueena - saman meren rannalla asuvat georgialaiset eivät varmaankaan väitä vastaan.

Suurimmassa osassa Venäjää ei voida viljellä viiniä, ja viinintuotanto on keskittynyt etelään Mustanmeren ja Kaspianmeren väliselle alueelle. Muutenkin Venäjän viinihistoria on suhteellisen lyhyt: ensimmäinen nykyaikainen ja kaupallinen viinitalo Abrau-Durso perustettiin vuonna 1870 tällä hetkellä kiistanalaiselle Krimin niemimaalle. Talon kuohuviini voitti Pariisin maailmannäyttelyssä kultaa vuonna 1889. Sen jälkeen maassa alkoi vuosikymmeniä jatkunut yleensä makean Sovetskoje šampanskoje -kansansamppanjan tuotanto - mutta eipä siitä nyt sen enempää. Todetaan vain, että Neuvostoliiton aikana viinintuotannon tila oli ailahteleva, mutta yksi asia pysyi: jopa 80 % markkinoista hallitsivat puolimakeat ja makeat viinit. Viime aikoina tuotantotavat ja tyyli ovat kuitenkin eurooppalaistuneet.

Eurooppalaistumisen huomasi hyvin tastingin ensimmäisestä viinistä. Lefkadian viinitalo on perustettu vuonna 2006 Kubanin alueelle ja sen tavoitteena on tuottaa premium-viinejä. Temekuin Brut -kuohuviinin kanssa tavoitteessa on onnistuttu paremmin kuin hyvin.

Perinteisellä samppanjamenetelmällä perinteisistä samppanjarypäleistä valmistettu ja kolme vuotta pullossa kypsynyt kuohuviini oli varsin harashoo. Sen tuoksussa oli sitrusta, kypsää omenaa ja paahteisuutta eikä sokkona sitä olisi ihan heti samppanjasta erottanut. Viinin maku oli lempeän hapokas ja sitruksinen. Kaiken kaikkiaan kuohuviini oli hyvin samppanjamainen, ja samppanjamainen olisi myös viinin hinta: Alkossa se saattaisi olla noin 60 € hujakoilla eli jos pitäisi valita, ostaako kaksi pulloa André Clouet'n vakiosamppanjaa vai tätä, niin André saattaisi voittaa... Toki jos lompakossa olisi hieman ekstraa, tällä olisi hyvä härnätä kavereita. Risoton kanssa viini kävi hyvin.

Molemmat annoimme hienolle uudelle tuttavuudelle yhden pisteen ja yhteensä se sai 16 pistettä.

Grace Koshu Kayakatage 2016
Yamanashi, Japani; Koshu

Japani ei ole mikään varsinainen rypäleistä valmistettujen viinien maa varsinkaan oman tuotannon suhteen: kulutus ja tuotanto ovat pientä ja kaksi kolmasosaa kulutetusta viinistä on tuotu maahan. Toisaalta maassa on viljelty rypäleitä pitkään, legendan mukaan jo 700-luvulla. Ensimmäiset dokumentoidut tiedot viinistä ovat 1500-luvulta, jolloin maahan saapui portugalilaisia jesuiittoja, jotka toivat mukanaan viiniä lahjaksi. Varsinainen viinintuotanto Japanissa alkoi vasta 1800-luvun loppupuolella länsimaisten vaikutteiden ansiosta. Toisaalta jos tarjolla on sakea - tai nihonshūa -, niin kuka kaipaa rypäleviiniä?

Grace Koshu on Yamanashin alueelta eli maan suurimmalta viinintuotantoalueelta, jolla tuotetaan noin kolmannes maan viinistä. Myös rypälelajike Koshu on peräisin Yamanashin alueelta, missä sitä on viljelty yli 1000 vuoden ajan. Viinitalo Grace Wine on perustettu 1900-luvun puolivälissä, ja Koshun lisäksi talo valmistaa viiniä myös eurooppalaisista lajikkeista.

Koshusta tehdyt viinit ovat yleensä pehmeitä ja hedelmäisiä ja niiden herkkiä aromeita hallitsevat sitrus ja persikka. Pitää myöntää, että tastingin koshu on ensimmäinen koskaan maistamamme koshu, joten vertailu ei vielä onnistu.

Viinin tuoksussa oli runsaasti yrttisyyttä, joka tuntui Marjutin mielestä jopa palaneena kumina. Onneksi se kuitenkin hälveni pian, ja tuoksusta paljastui sitrusta ja hedelmää, jopa jonkin verran mineraalisuutta, herukanlehteä ja karviaista. Viinin maku oli raikas ja selkeä ja huomattavasti tuoksua miedompi, hetken ilmaantumisen jälkeen jo melko pliisu. Kevyen aromaattiselle viinille haki koko ajan vertailukohtia länsimaisista lajikkeista - toisaalta siitä tuli mieleen pinot grigio, toisaalta gewürztraminen ja toisalta grüner veltliner... Yrttisyys ja mineraalisuus palasivat taas jälkimaussa. Grace Koshu voisi sopia äyriäisten tai siian seuraksi.

Hento ja hillitty viini ei kuitenkaan pärjännyt äänestyksessä, vaan sai vain 6 pistettä.

Desom Rivaner Côtes de Remich 2018
Luxemburg

Luxemburgissa tuotetaan viiniä lähinnä maan kaakkoiskolkassa Mosel-joen ympäristössä. Maassa on valmistettu viiniä jo muinaisten roomalaisten aikaan, mutta hyvin vähän maan viiniä viedään muualle kuin Belgiaan (82 %) tai Saksaan (9 %). Toisaalta Bernard-Massardin kuohuviinit ovat Suomessa melkoisen hyvin tunnettuja, joten aivan outo viinimaa Luxemburg ei ole.

I maailmansodan jälkeen Luxemburgin viinituotannolle oli käydä köpelösti, kun tulliliitto Saksan kanssa loppui ja bulkkiviinin myynti tyssäsi. Niinpä Luxemburgin viinien ja viinitarhojen oli uudistuttava: määrän sijaan panostettiin laatuun ja tarhoille istutettiin uusia lajikkeita. Laatuluokitusjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1935.

Nykyisin viinintuotanto on osuuskuntavetoista, toisin sanoen määrällisesti eniten viiniä tuottavat osuuskunnat. Pääasiassa Luxemburgissa tuotetaan valkoviinejä ja crémant-kuohuviinejä, mutta myös jonkin verran punaviinejä, roseeta ja makeita viinejä. Maan viljellyin rypälelajike on Rivaner eli Müller-Thurgau 29 % osuudellaan.

Caves Desomin viinitalon historia alkaa vuodesta 1925. Aluksi viinikauppaa tehneen Caves Saint-Rémyn kauppatalon omistaja alkoi melko pian valmistaa omia viinejä, ja nykyisin talolla on kaksi omaa brändiä: Caves Desom ja Domaine Desom.

Viinin tuoksussa oli toisaalta kirpeää vihreää omenaa ja limeä, toisaalta makeaa hedelmää, persikkaa ja päärynää, jopa karkkia. Myös viinin maku oli makea ja toisti tuoksusta tuttuja aromeja. Viinissä on sokeria 11 g/l, mutta viinin hapokkuus tasapainotti hyvin makeutta ja teki siitä varsin miellyttävää ja helppoa juotavaa. Myös tämä viini sopi risoton seuraksi.

Raikas ja kesäinen viini sai meiltä molemmilta 3 p. Kaikkiaan se sai hulppeat 30 pistettä ja päätyi jaetulle ykkössijalle.

Naotari Saperavi 2017
Kakheti, Georgia; Saperavi

Georgian viininviljely on alkanut hyvin varhain - piti tarkistaa, onko viime aikoina tehty uusia löytöjä, mutta vanhat tiedot pitävät vielä paikkansa: vuonna 2017 Tbilisin eteläpuolelta löydetyt 8 000 vuotta vanhat viiniruukkujen palaset taitavat edelleen olla vanhin viiniin liittyvä arkeologinen löytö. Georgian uskotaankin olevan Euraasian vanhin paikka, jossa rypäleitä kasvatettiin viiniä varten.

Vuodesta 2011 alkaen georgialainen tapa valmistaa viinejä maahan haudatuissa kvevri/qvevri-saviruukuissa on ollut mukana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. Yhtä yhtenäistä kvevri-menetelmää ei kuitenkaan ole, vaan niitä on useita. Esimerkiksi kakhetialaisella menetelmällä valmistetaan oranssia viiniä eli valkoviiniä, joka kypsyy useita kuukausia rypäleiden kuorien, siemenien ja rankojen kanssa, ja lopputuloksena on melko huisaa viiniä.

Georgiassa kasvaa lähes 400 paikallista rypälelajiketta, mutta kaupallista käyttöä varten niistä viljellään vain 38:a. Viini-iltapäivän viini on valmistettu Saperavi-lajikkeesta, joka on yksi teinturier-lajikkeista eli lajikkeista, joiden hedelmäliha on myös punaista. Sen nimi tarkoittaakin 'maali' tai 'värjäävä'. Lajike on kotoisin Kakhetin alueelta itäisestä Georgiasta.

Viinin valmistajan eli Naotarin viinitalon historia on vielä lyhyt. Talo on perustettu 2012 ja se tuottaa noin 5 000 pulloa viiniä vuodessa. Tosin viinin teon perinteet ovat kulkeneet talon perustajien suvussa jo pitkään, joten mitään keltanokkia he eivät ole. Talo valmistaa viinit luonnonmukaisella tavalla, ja lasissamme olikin alkuviini.

Viinin tuoksussa oli kunnon marjakimara (herukkaa, hapankirsikkaa, puolukkaa, mustikkaa, karhunvatukkaa, karpaloa jne jne.) sekä mausteita. Tuoksun perusteella odotti pinotnoirmaista viiniä - tai toisaalta taas aiemmin maistettujen georgialaisten viinien perusteella jotain rapsakan tanniinista. Maku yllätti täysin: se oli hapokas ja jopa pirskahtelevan tuntuinen, ja mieleen tuli Beaujolais Nouveau. Kevyessä maussa tuntui kirsikkaa, tanniineja ei ollut oikeastaan yhtään. Kokemusta voisi kutsua jopa brutaaliksi... Jälkimaussa oli kirsikkaa ja mausteita. Toisaalta ei tämä nyt mikään huono viini ollut, se parani ilmaantumisen myötä ja sille lämpeni pikkuhiljaa. Oikean ruoan kanssa se voisi olla melkoisen mainio.

Tämäkään viini ei saanut suurta suosiota, vaan se keräsi äänestyksessä vain 7 p.

Bodega Garzón Balasto 2015
Uruguay; 45 % Tannat, Cabernet Franc, Petit Verdot, Marselan; 96,50 €

Uruguay on Etelä-Amerikan neljänneksi suurin viinintuottajamaa. Moderni viinintuotanto maassa alkoi Baskimaalta ja Italiasta saapuneiden siirtolaisten mukana 1800-luvun loppupuolella. Nykyisin jo lähes kansallisrypäleen asemassa oleva Tannat-rypälelajike tuotiin maahan Ranskasta vuonna 1870.

Bodega Garzón on pikkuhiljaa saavuttanut underground-mainetta Suomen viiniharrastajien parissa. Talo on perustettu vuonna 2009 ja sen perus-Tannat on kerännyt kehuja - nyt lasissa on kuitenkin talon lippulaivaviini Garzón Balasto, jota on tuotettu 8888 pulloa. Se on käynyt sementtitankeissa ja kypsynyt sen jälkeen 20 kuukauden ajan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin tuoksu oli makean hilloinen, kypsien marjojen lisäksi siinä oli vaniljaa ja hieman savua. Herukan ja vadelman lisäksi tuoksussa oli mielenkiintoisesti myös mansikkaa, minkä selittänee sekoituksessa mukana oleva Marselan, Cabernet Sauvignonin ja Grenachen risteytys. Viinin maku oli runsas ja täyteläinen, tanniinit olivat pehmeät. Herukkahillon ja tummien marjojen lisäksi maussa oli mausteisuutta, samoin jälkimaussa.

Viini on tyylikäs ja tasapainoinen, jopa niin tyylikäs, että se on hieman tylsä (varsinkin edellisen viinin jälkeen se tuntuu hyvin särmättömäksi tuotetulta). Herkullista se silti on ja ikääntymispotentiaalia riittää.

Molemmat annoimme tälle viinille 2 p, ja se oli tastingin toinen ykkösviini 30 pisteellä.