-->

19. toukokuuta 2020

Woof & Brew Pawsecco - kissojen (ja koirien) viini

Ah, mösjöö Zico, maistuisiko herra kissaherralle Pawsecco?

...
Kuinkahan kauan siitä on aikaa, kun ensimmäisen kerran luimme kissoille tarkoitetusta viinistä - tai koirille tarkoitetusta oluesta? On siitä jo aikaa, ja pikaisen googletuksen perusteella tuotteita näyttää nykyisin olevan useita erilaisia. Me bongasimme aiemmin talvella Ison Omenan Megaeläimestä kahden pikkupullon pakkauksen Pawseccoa (muistaaksemme hieman alle 20 €) ja päätimme kokeilla, maistuisiko se kissoillemme. Tietenkin viinin ystävien kissoille on hankittava kissojen viiniä, kun sitä kerran eteen sattuu!


Pawseccoa ei ole valmistettu kissanmintusta tai liha- tai kalaliemestä, joiden voisi ajatella houkuttelevan kissoja, vaan tuoteselosteen perusteella samanlaista juomaa voisi bongailla vaikkapa kaupan mehu- tai makuvesihyllystä. Roseekissanviinin aineksia ovat seljankukka, nokkonen, ginseng, lehmuksenkukka (tuoteselosteessa lukee jostain syystä suomeksi "lime") ja porkkana, valkoviinin taas seljankukka, lehmuksenkukka, ginseng ja karamelli.

Juomissa ei ole käytetty rypäleitä eikä niissä ole alkoholia. Ne eivät myöskään kupli tai pirskahtele, vaikka nimi onkin sanaleikki proseccosta.

Näin ihmisen nenään kissanviinien tuoksu oli odotetusti makea ja mehumainen, makua emme testanneet. Koska kissat eivät tutkimusten mukaan maista makeaa (toisin kuin koirat), makea tuoksu sai pohtimaan vielä enemmän sitä, pitäisivätkö koe-eläimemme viineistään. Siispä kutsuimme kollipoikamme paikalle.


Mustavalkoinen Zico on noin kuusivuotias, meille viisi vuotta sitten tullut kodinvaihtaja, pieni ja itseriittoinen pöyhöilijä, jolla on ainakin kerrostalon kokoinen ego. Zico syö mielellään raksuja ja herkkutikkuja, mutta ei muuten ole kovinkaan perso herkkupaloille tai -ruoalle, se arvostaa enemmän huiskutusta, leikkimistä ja yleistä sähläystä. Se ei koskaan tule norkoilemaan ruokapöydän ääreen, kun syömme, mutta haluamansa leikkihetket se ilmaisee aina selvästi.

Oranssi Ville-Veikko on kohta nelivuotias, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry:ltä meille vajaat kolme vuotta sitten muuttanut sosiaalistamista kaivannut löytökissa, joka murisi ensin sata päivää sohvan takana ja totesi sitten, että ruokaa antavat ihmiset saattavat kuitenkin olla hyvä asia. Nääskattimme on ahne ja sillä on erinomainen ruokahalu, vaikka välillä halipalleroamme epäilyttää, juonitaanko pienen surkean löytökissan pään menoksi taas jotain. Sattumalta se on aina paikalla, kun syömme, sillä syöminen on parasta ikinä. Ville-Veikon suurinta herkkua on ollut Finnjävelin savulohi, joten vaatimustaso on nykyisin korkealla.

"Hmm, epäilyttävää, pysyn kauempana."

...
Pawseccoa suositellaan kaadettavaksi ruoan päälle tuomaan lisämakua. Uteliaisuuden vuoksi tarjosimme sitä ensin sellaisenaan, mutta se ei herättänyt suurta mielenkiintoa. Ehkä kameran kanssa heiluvat ihmiset häiritsivät liikaa tai ehkä tuoksun makeus ja pieni kukkaisuus eivät saaneet kissoja kiinnostumaan tarpeeksi, sillä kissanviiniä ennemmin haisteltiin kuin maisteltiin.

Pawseccoon tiputetuista herkkupaloista läpsittiin pari pois, sen jälkeen kiinnostus loppui.

"Vähän läpsin."

...
Ruoan päälle kaadettu Pawsecco herätti suurta hämmennystä. Ville-Veikko on yleensä ensimmäisenä ruokakupilla, kun tarjolla on pussiruokaa, nyt se pysytteli kauempana eikä myöhemminkään tullut hakemaan osaansa. Zico sen sijaan mutusteli heti ruokaa tyytyväisenä ja pyörähti myöhemmin muutaman kerran syömässä lisää. Ehkä häslinkiä oli liikaa, sillä seuraavana aamuna ruokakuppiin lisätty Pawsecco maistui Ville-Veikollekin.

Tulos oli siis suunnilleen odotettu: Pawsecco ei päätynyt meidän valikoivien kissojemme ykkösherkuksi. Toisaalta kaikki kissannamit tai muut kissanherkutkaan eivät aina kelpaa, mutta tulipahan kokeiltua tätäkin.

***
PS. Zicoa voi seurata Instagramissa ja Facebookissa @poyhopartio ja Ville-Veikkoa taas Instagramissa @naaskatti

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti