Viinitie // Deeper Underground 17.8.2021

Viinitie järjesti 17.8.2021 Deeper Underground -tapahtuman, johon osallistuimme Viinitien Grand Crew'n jäseninä. Vapaamuotoisen maistelun lisäksi ohjelmassa oli Master of Wine Pasi Ketolaisen vetämä Pohjois-Italian eri lajikkeet -tasting, jonka ensimmäiset kolme viiniä olivat Piemonten alueelta ja jälkimmäiset kolme Venetosta.

Piemonte sijaitsee Luoteis-Italiassa ja sen pääkaupunki on Torino. Alueen viinit ovat tässä pandemian aikana tulleet tutuiksi usean etätastingin ansiosta: tunnetuimpia viinejä ovat Nebbiolosta valmistetut barolo ja barbaresco, ja muita suosittuja rypälelajikkeita ovat alueen viljellyin lajike Barbera, Dolcetto ja Moscato, josta valmistetaan makeita viinejä.

Suurin osa viineistä tuotetaan alueen eteläosassa, ja kaikkiaan Piemontessa on 42 DOC-laatuluokituksen saanutta aluetta ja 17 DOCG-laatuluokituksen saanutta aluetta, tunnetuimpina Barolo DOCG:n ja Barbaresco DOCG:n lisäksi Langhe DOC ja Asti DOCG.

Veneto sijaitsee Koillis-Italiassa ja sen pääkaupunki on Venetsia. Alue tunnetaan ehkä parhaiten sen itäosassa Venetsian lähellä tuotetuista proseccoista sekä Veronan ympäristön valkoisista Soave-viineistä ja punaisista valpolicelloista, ripassoista ja amaroneista. Venetossa on Italian toiseksi eniten DOCG-laatuluokituksen saaneita alueita, kaikkiaan 14, ja 29 DOC-laatuluokituksen saanutta aluetta.

Santa Vittoria Max Langhe Rosato 2019
DOC Langhe Rosato, Italia; Nebbiolo, Barbera, Dolcetto; 19,90 €

Tastingin ensimmäinen viini oli mukava yllätys, sillä olimme keväällä huomanneet Maxin kalan uuden roseeviinin samalla, kun haimme kalaa kaupan valkoviinin seuraksi ja miettineet, pitäisikö sitä ostaa pullollinen testiin jossain vaiheessa. (Maxin kala on legendaarinen kalakauppa Espoon Kauklahdessa.)

Tumman vaaleanpunaisen roseeviinin tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa, vadelmaa ja punaherukkaa sekä hieman yrttejä, samoin maussa. Viinin maku oli runsas ja pehmeän hedelmäinen, mutta kuitenkin kohtalaisen hapokas ja kuiva, samalla pieni tanniinisuus toi siihen ryhtiä. Kalan kanssa viini menisi ehdottomasti hyvin ja miksei muidenkin ruokien, vaikkapa pastan, pizzan, grillattujen äyriäisten tai salaattien kanssa.

Borgogno Langhe Rosso 2019
DOC Langhe, Italia; Barbera, Nebbiolo, Dolcetto; 19,99 €

Viiniin käytetyt rypälelajikkeet käyvät ensin erillään sementtiastioissa ja tammitynnyreissä, minkä jälkeen ne sekoitetaan. Sekoittamisen jälkeen viini kypsyy slavonialaisissa tammitynnyreissä kahden kuukauden ajan.

Tummanpunaisen viinin tuoksun kirsikkainen marjaisuus ja mausteisuus jatkuivat myös maussa, missä niitä täydensivät pieni savuisuus ja pippurisuus. Viinin maku oli hapokas ja keskitäyteläinen, marjaisuus tuntui joskus jopa herukkahillona. Tanniinit tuntuivat kohtalaisesti. Tammikypsytystä ei oikeastaan huomannut, vaan viini oli melko raikas ja nuorekas ja sen dokabiliteetti oli hyvä, kaiken kaikkiaan se oli oikein kiva arkiviini.

Borgogno Langhe Rosso oli Marjutin suosikki.

Borgognon viineistä kiinnostuneet voivat katsoa Viinitien äskettäisen FB-liven.

Oddero Barbera d'Alba Nizza 2018
DOCG Nizza, Italia; Barbera; 29,98 €

Nizza DOCG sai melko uusi: alue sai oman DOCG-laatuluokituksensa vuonna 2014, sitä ennen se oli Barbera d'Asti DOCG;n superiore-tasoinen ala-alue.

Oddero Barbera d'Alba Nizza 2018 on käynyt terästankeissa ja kypsynyt 16 kuukauden ajan isoissa tammitynnyreissä. Sen tuoksu oli marjainen, mausteinen ja hieman maanläheinen, mikä sai aluksi hieman epäilevälle kannalle, mutta viinin maku oli parempi kuin tuoksu. Viini oli barberalle tyypilliseen tapaan kevyehkö ja hapokas eikä tanniineja ollut paljoakaan, marjaisuus kallistui kirsikan ja luumun suuntaan ja jälkimaku oli mausteinen. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja oikein miellyttävä.

San Cassiano Pegasus Appassimento 2018
IGT Veneto, Italia; Corvina, Cabernet Sauvignon, Merlot; 15,90 €

Valpolicellassa sijaitseva San Cassianon viinitalon viinit olivatkin enimmäkseen tuttuja viime vuoden Viini & Ruoka verkossa -tapahtuman Miksi Veneton vesi palaa 2020-luvulla? -tastingista, vain sarjan ensimmäinen viini oli meille uusi tuttavuus.

Appassimento-menetelmällä eli 40 päivän ajan kuivatuista rypäleistä valmistetusta viinistä puolet on kypsynyt ranskalaisissa ja puolet (kerran käytetyissä) amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Tammikypsytys ei kuitenkaan ollut tuonut viiniin mitenkään huomattavaa vaniljaa, vaan viinin tuoksussa oli ennemminkin makeahkoja tummia marjoja, karhunvatukkaa ja mustaherukkaa sekä herukanlehteä, nahkaa ja eukalyptusta. Myös viinin maku oli makeahko, melkeinpä hilloinen ja täyteläinen. Jälkimaussa maistui mausteita.

Pegasus Appassimento oli Jussin suosikki.

Acqua in Fiamme Ripasso 2017
DOC Valpolicella Ripasso Superiore, Italia; Corvina, Corvinone, Rondinella; 19,94 €

Lauri Tähkästä olemme edelleen samaa mieltä kuin viime vuonnakin, mutta hänen nimikkoviiniään oli kuitenkin ihan mukava maistaa uudelleen.

Tämänkin viinin rypäleitä on kuivattu 40 päivän ajan. Se on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen se maseroitunut 20 päivää amaronen kuorimäskin kanssa ja kypsynyt sen jälkeen 24 kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa barrique-tynnyreissä (225 litraa).

Viinin tuoksussa oli tummia, hieman hilloisia marjoja, mustikkaa ja herukkaa sekä yrttejä. Acqua in Fiamme ei ollut aivan yhtä makea kuin Pegasus Appassimento, vaan oikeastaan hieman hapokas ja toisaalta pehmeäkin. 

Vaikka sillä oli nyt vuoden verran enemmän ikää kuin Viini & Ruoka verkossa -tapahtuman tastingissa, ikääntymistä ei oikeastaan huomannut eli jos viiniä nyt sattuu olemaan varastossa, sitä voi säilyttää huoletta vielä jonkin aikaa.

San Cassiano Pegasus Amarone della Valpolicella 2016
DOCG Amarone della Valpolicella, Italia; Corvina, Corvinone, Rondinella; 29,99 €

Viiniin käytetyt rypäleet ovat ensin kuivuneet noin 100-120 päivän ajan, jolloin veden haihtuessa niiden maku tiivistyy. Viini käy terästankeissa ja kypsyy sekä ranskalaisissa että amerikkalaisissa tammitynnyreissä 36 kuukautta.

Pegasus Amarone della Valpolicellan tuoksussa oli makeiden, hilloisten marjojen lisäksi nahkaa ja yrttejä sekä pieni aavistus vihreää paprikaa. Myös viinin maku oli marjainen, mutta kuiva ja hapokas ja oikeastaan viini oli suhteellisen kevyt amaroneksi - vaikka siis toki täyteläinen. Se ei kuitenkaan ollut liian tuhti, vaan oikeastaan aika kiva. Tanniinit olivat vielä napakat. Ikääntymistä ei tässäkään viinissä oikeastaan huomannut, joten vuosi sitten hankkimamme amaronen korkkaamisella ei taida olla laisinkaan kiire.

Muita bongauksia tapahtumasta

Samppanjat piti tietenkin maistaa. Champagne Michel Gonetin kolmesta samppanjasta Les 3 Terroirs Blanc de Blancs Extra Brut menisi sellaisenaan aperitiivina. Samppanja on saanut nimensä siitä, että siihen käytetyt rypäleet kerätään kolmelta eri tilalta: Côte des Blancsin Le Mesnil-sur-Ogerista, Montgueux’sta ja Côte de Sezannen Vindeystä. Hapokas Grand Cru Blanc de Blancs Zero Dosage puolestaan vaatisi ruokaa seurakseen. Mesnil sur Oger Grand Cru Blanc de Blancs Extra Brutin voisi nautiskella sellaisenaan hyvässä seurassa tai yksinäänkin. Kaikki kolme on tehty kokonaan Chardonnaysta.

Champagne Michel Lavalin kaikissa samppanjoissa oli miellyttävästi paahteisuutta, niistä Brut Tradition oli paahteisin ja L'Extra-Brut kevyimmän paahteinen. Molemmissa on käytetty samoja rypäleitä samassa suhteessa: 40 % Meunier, 40 % Pinot Noir ja 20 % Chardonnay. Kokonaan Meunierista tehdyn Ut Priusin aromeissa oli puolestaan punaista marjaa. Se oli näistä kolmesta selkeimmin ruokaviini.

Itävaltalainen Heinrich Graue Freiheit 2018 oli kiinnostava appelsiininen, mineraalinen ja hapokas oranssiviini. Sen maanmies Knoll Loibner Riesling Federspiel 2019 (ei kuvaa) puolestaan oli sekä mukavan hedelmäinen että raikkaan hapokas.

Saksa-osastolta mieleen jäi parhaiten Friedrich Becker Mineral Chardonnay 2017. Chardonnayn osuus Saksan peltoalasta on vain 2,1 % ja sitä viljellään eniten Pfalzissa sekä Rheinhessenissä. Tämä viini tulee Pfalzista ja osoitti, että saksalainen chardonnay ei ole pelkkä kuriositeetti. Hapokkuus ja hillitty tammisuus yhdistyivät viinissä maukkaalla tavalla. 

Saksasta puheenollen: Immich-Batterieberg oli jo tuttu viinitalo, mutta sen Immich-Batterieberg Enkircher Ellergrub Riesling 2019 ja C.A.I. Riesling Kabinett Trocken 2019 (ei kuvia) olivat uusia tuttavuuksia. Pidimme molemmista. Samoin portugalilainen Poças Júnior Fora da Série Throwback 2007 (ei kuvia) oli jo vanha tuttu, mutta edelleenkin erinomainen.

Lopuksi voitaisiin mainita Astobiza Vermouth. Baskimaalta peräisin oleva, maailman ensimmäinen Hondarrabi Zuri -rypäleestä valmistettu väkevöity viini sai brittiläisen Paragraph Publishing järjestämissä World Vermouth Awards -kilpailussa maailman parhaan puolimakean vermutin palkinnon - ja olihan se hyvää.