Conseil Interprofessionel des Vins d'Alsace ja Sopexa järjestivät 13. Alsacen viininäyttelyn ravintola Sipulin talvipuutarhassa 6.2.2019. Saimme kutsun viiniklubilaisten osuuteen (10 €).
Tänä vuonna osallistuimme tapahtumaan ison porukan kanssa, mutta luonnollisesti se hajaantui ja niin myös mekin: Marjut oli lupautunut opastamaan muutamaa aloittelijaa, kun taas Jussi vietti aikaa kokeneen viiniharrastajan seurassa. Mitä viininäyttelystä sai irti eri näkökulmista?
Marjut: Tällainen viininäyttely on erinomainen tilaisuus viedä ihmiset mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustuttaa heidät uusiin viineihin. Kahta ihmistä lupasin pitää (vertauskuvallisesti) kädestä: toinen oli vannoutunut punaviinien ystävä ja halusi aiemmin punaviinisuosituksia jopa thairuoan seuraksi, toinen taas oli avoimin mielin mukana katsomassa, mitä uutta voisi oppia.
Kun viinit kuuluvat hintaan, ei lipukkeiden kanssa tarvitse taktikoida ja pohtia, miten saisi rahoilleen eniten vastinetta tai pelätä sitä, että tekisi virhehankinnan. Viinejä voi testailla avoimin mielin ja pyytää vain pienen tilkan kokeilua varten. Oli lasissa sitten omaan makuun sopivaa tai sopimatonta viiniä, sitä ei tarvitse lipittää loppuun, kun "siitä on kerran maksanutkin", vaan sen voi sylkeä, kipata loput pois ja siirtyä uuden viinin pariin.
Toisaalta viinejä on niin paljon, että runsaudenpula yllättää. Kaikkea ei todellakaan ennätä tai kannata maistaa, vaan viineihin on tutustuttava valikoiden.
Itse lähestyn tällaisia helposti hahmotettavan kokoisia tapahtumia seuraavasti (Viini ja ruoka -messut ovat vähän eri asia):
Tällä kertaa tutustumiskierros jäi lyhyeksi, sillä meitä aiemmin paikalle ehtinyt Jussi infosi, että salin perälle oli kätevästi katettu Riesling-pöytä, jossa pääsi tutustumaan 21 eri viiniin. Viinit alkoivat rutikuivasta ja loppuivat suhteellisen makeaan. Sinne siis laajentamaan seuralaisteni käsitystä risukoista!
Kaikkiin rieslingeihin emme ehtineet perehtyä, mutta hieman harppoen tehdyn vertailun perusteella pöydän ympärille vähitellen kertynyt entouragemme arvosti eniten makeammanpuoleisia viinejä. Marjutille jäivät parhaiten mieleen kaikkein kuivin Domaine Amélie & Charles Sparr Riesling Sentiment 2017 ja (muistaakseni) kaikkein makein Domaine Fernand Engel Praelatenberg de Kinzheim Grand Cru 2015, vaikka toki kaikki olivat mainioita. Mukana oli mm. Vuoden viinit -kilpailussa menestyneen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saeringin tuoreempi vuosikerta 2015.
Sen jälkeen tavoitteita oli oikeastaan kaksi (tai kolme): päätimme testata ensin muutaman crémantin ja etsiä sen jälkeen mausteisen ruoan kanssa sopivan valkoviinin ja tutustua samalla eri rypälelajikkeisiin.
Wolfbergeriin voi aina luottaa, joten aloitimme kuohuviineihin tutustumisen Crémant d'Alsace Brutilla (Pinot Blanc; 15,48 €) ja (W) Crémant d’Alsace Organic Brutilla (Riesling, Pinot Gris, Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay; 15,98 €), jotka seuralaiseni hyväksyivät ja havaitsivat hyviksi.
Sen jälkeen bongasimme Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi valitseman Fernand Engel Brut Chardonnayn sekä illan huisimman crémantin, Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010:n (Chardonnay, Pinot Gris, Pinot Noir; 39,90 €). Trilogie on käynyt kolme kertaa: kaksi kertaa ennen pullotusta ja kolmannen kerran pullossa. Lopputulos on rutikuiva, rapsakan sitruksinen ja runsaan hedelmäinen, kermainen ja pähkinäinen... Kaiken kaikkiaan huisa kuohuviini.
Kuohuviineistä pääsimme rypälelajikkeiden muodostamaa aasinsiltaa myöten tutustumaan eri lajikkeisiin... tai no, eihän esimerkiksi Cave Vinicole de Hunawihrin rieslingejä, varsinkaan Lieu-dit Muehlforst 2017:a (14,99 €) tai Grand Cru Rosacker 2017:a (18,48 €) voinut vastustaa.
Talon Sylvaner Vielles Vignes 2017 oli tyylikäs ja lempeän sitruksinen, mutta jäi hieman voimakkaampien rieslingien jalkoihin. Pinot Blanc (11,99 €) ja Pinot Gris (14,69 €) täydensivät hyvin valkoviinien sarjaa ja saivat seuralaiseni toteamaan, että valkoviinejä on todellakin erilaisia.
Päivän jännitysnäytelmä oli se, löytyykö thairuoan kanssa sopiva viini - ja vastaus oli kyllä! Gewürztraminerit saivat punaviinien ystävän hyväksynnän. Ainakin Wolfberger Gewürztraminer 2017 osoitti, kuinka helppoa on vaihtaa väärät mielipiteet oikeisiin, samoin Famille Hugelin Gewürztraminerit Classic 2015 ja Grossi Laüe 2011.
Toinen opastettava taas taisi tykästyä makeahkoihin rieslingeihin ja kuohuviin, ja kaikkiaan koko lössin mielipiteet jakautuivat tasaisesti: gewürztraminerien ja rieslingien lisäksi toiset kehuivat pinot blanceja pitkään ja hartaasti ja toiset pinot noireja, ja myös roseeviinit saivat kehuja... Jokaisen mielestä tapahtuma oli loistava ja viinit erinomaisia, ja jokainen taisi löytää uusia suosikkeja tai kokeilemisen arvoisia viinejä.
Muistiinpanojen tekeminen jäi hyvin vähälle henkilökohtaisen opastuksen takia, joten en kykene kirjoittamaan kaikesta mainitsemisen arvoisesta, mutta luotin siihen, että Jussi seuralaisineen bongaa parhaimmat tärpit.
Lopuksi voisin mainita Clement Klurin luomut ja biodynaamiset kissaviinit: Gentil de Katz (Gewürztraminer, Pinot Gris, Pinot Blanc) oli mausteisen makea ja kukkainen,Voyou de Katz (Riesling, Sylvaner, Muscat) taas greippinen ja hedelmäinen. Jos näitä saisi Suomesta, ostaisin kyllä.
Jussi: Kiersin tapahtumassa työkaverini kanssa, joka on pitkän linjan viiniharrastaja. Hän oli tehnyt etukäteen taustatyötä ja valikoinut listalleen kiinnostavia tuottajia ja mahdollisia viinejä. Viinilistaa ei ollut saatavilla ennen tapahtumaa, joten kiersimme aluksi pikaisesti kaikki pöydät ja katsoimme, mitä oli tarjolla.
Aloitimme varsinaisen kierroksen takaosan Riesling-pöydästä. Sieltä mieleen jäivät erityisesti raikkaan sitruksinen Wolfberger Riesling Grand Cru Steingrubler 2016 (vuosikerta 2015 23,58 €), hedelmäinen ja mineraalinen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2015 (29,90 €) sekä viheromenainen ja mineraalinen Zinck Grand Cru Goldert Riesling 2015.
Muiltakin pöydiltä löytyi erinomaisia rieslingejä. Domaine Paul Blanckin Riesling Rosenbourg 2017 ja Grand Cru Schlossberg Riesling 2015 olivat molemmat raikkaan hapokkaita. Jälkimmäisessä oli vain 2 g sokeria, ja se voisi olla pienen kypsytyksen jälkeen vieläkin parempi. Hyviä olivat myös Grand Cru Ollwiller Riesling 2017 Vieilles Vignes ja Domaine Riefle Grand Cru Steinert Riesling 2015 (vuosikerta 2014 29,95 €).
Rieslingin vastapainoksi maistelimme useita gewürztraminereita. Näistä ehdottomasti paras oli hunajainen ja kuivahedelmäinen Famille Hugel Gewürztraminer 2001. Se onnistui karkottamaan harmistuksemme siitä, että Willy Gisselbrecht Pinot Gris 1978 oli jo ehtinyt loppua ennen kuin ehdimme tiskille.
Muita mainitsemisen arvoisia olivat Charles Sparr Gewurztraminer Mambourg Grand Cru 2014, Fernand Engel Gewürztraminer Grand Cru Altenberg de Bergheim 2015 ja Ruhlmann Gewürztraminer Alsace Grand Cru 'Frankstein' 2017. Kaikkien kolmen aromeissa oli trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja aprikoosia.
Muscateista kaikkein paras oli aprikoosinen, kukkainen ja hedelmäinen Michel Fonné Tradition Muscat 2015. Crémanteista puolestaan illan ylivoimaisesti paras oli Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010 (39,90 €). Kypsän hedelmäinen tuoksu yhdistyi hienolla tavalla raikkaan hapokkaaseen makuun. Myös sitruksinen Joseph Scharsch Crémant d'Alsace Brut sekä viheromenainen ja hennon päärynäinen Domaine du Racème Crémant d'Alsace olivat hyviä.
Pinot noireja tuli maisteltua hieman vähemmän, eikä niistä löytynyt yhtä erinomaisia viinejä kuin valkoviinien puolelta. Maistetuista jäivät mieleen pirteän marjainen Domaine du Racème Pinot Noir 2017, mustaherukkainen ja hieman mausteinen François Schmitt Rouge d'Alsace Pinot Noir 2017 sekä täyteläinen Domaine Riefle Strangenberg Pinot Noir 2017.
Usein tällaisissa tapahtumissa ei oikein tiedä, mitä suuresta valikoimasta kannattaisi maistaa ja tulee helposti jumitettua yhdelle pöydälle. Nyt, kun mukana oli kokenut viininharrastaja, hyvien viinien löytäminen oli helppoa hyvän pohjatyön ansiosta. Mielipiteemmekin osuivat useimmiten yhteen.
Tänä vuonna osallistuimme tapahtumaan ison porukan kanssa, mutta luonnollisesti se hajaantui ja niin myös mekin: Marjut oli lupautunut opastamaan muutamaa aloittelijaa, kun taas Jussi vietti aikaa kokeneen viiniharrastajan seurassa. Mitä viininäyttelystä sai irti eri näkökulmista?
Marjut: Tällainen viininäyttely on erinomainen tilaisuus viedä ihmiset mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustuttaa heidät uusiin viineihin. Kahta ihmistä lupasin pitää (vertauskuvallisesti) kädestä: toinen oli vannoutunut punaviinien ystävä ja halusi aiemmin punaviinisuosituksia jopa thairuoan seuraksi, toinen taas oli avoimin mielin mukana katsomassa, mitä uutta voisi oppia.
Kun viinit kuuluvat hintaan, ei lipukkeiden kanssa tarvitse taktikoida ja pohtia, miten saisi rahoilleen eniten vastinetta tai pelätä sitä, että tekisi virhehankinnan. Viinejä voi testailla avoimin mielin ja pyytää vain pienen tilkan kokeilua varten. Oli lasissa sitten omaan makuun sopivaa tai sopimatonta viiniä, sitä ei tarvitse lipittää loppuun, kun "siitä on kerran maksanutkin", vaan sen voi sylkeä, kipata loput pois ja siirtyä uuden viinin pariin.
Toisaalta viinejä on niin paljon, että runsaudenpula yllättää. Kaikkea ei todellakaan ennätä tai kannata maistaa, vaan viineihin on tutustuttava valikoiden.
Itse lähestyn tällaisia helposti hahmotettavan kokoisia tapahtumia seuraavasti (Viini ja ruoka -messut ovat vähän eri asia):
- Jos oheismateriaalia on, vilkaisen sen läpi ja katson näytteilleasettajat ja mahdolliset tärpit. Jos mahdollista, teen sen ennakkoon. (Nyt näytteilleasettajat oli kerrottu Facebookissa, mutta viinejä ei, mutta hyvin silläkin pääsi alkuun.)
- Teen kierroksen salissa ja katson, missä mitäkin on, missä on ruuhkaa ja missä on tyhjää.
- Kun kokonaiskuva on hahmottunut, lähden tärppien perään, tosin suunnitelmat muuttuvat usein lennosta ja improvisoimalla pärjää aina.
Tällä kertaa tutustumiskierros jäi lyhyeksi, sillä meitä aiemmin paikalle ehtinyt Jussi infosi, että salin perälle oli kätevästi katettu Riesling-pöytä, jossa pääsi tutustumaan 21 eri viiniin. Viinit alkoivat rutikuivasta ja loppuivat suhteellisen makeaan. Sinne siis laajentamaan seuralaisteni käsitystä risukoista!
Kaikkiin rieslingeihin emme ehtineet perehtyä, mutta hieman harppoen tehdyn vertailun perusteella pöydän ympärille vähitellen kertynyt entouragemme arvosti eniten makeammanpuoleisia viinejä. Marjutille jäivät parhaiten mieleen kaikkein kuivin Domaine Amélie & Charles Sparr Riesling Sentiment 2017 ja (muistaakseni) kaikkein makein Domaine Fernand Engel Praelatenberg de Kinzheim Grand Cru 2015, vaikka toki kaikki olivat mainioita. Mukana oli mm. Vuoden viinit -kilpailussa menestyneen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saeringin tuoreempi vuosikerta 2015.
Sen jälkeen tavoitteita oli oikeastaan kaksi (tai kolme): päätimme testata ensin muutaman crémantin ja etsiä sen jälkeen mausteisen ruoan kanssa sopivan valkoviinin ja tutustua samalla eri rypälelajikkeisiin.
Wolfbergeriin voi aina luottaa, joten aloitimme kuohuviineihin tutustumisen Crémant d'Alsace Brutilla (Pinot Blanc; 15,48 €) ja (W) Crémant d’Alsace Organic Brutilla (Riesling, Pinot Gris, Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay; 15,98 €), jotka seuralaiseni hyväksyivät ja havaitsivat hyviksi.
Sen jälkeen bongasimme Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi valitseman Fernand Engel Brut Chardonnayn sekä illan huisimman crémantin, Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010:n (Chardonnay, Pinot Gris, Pinot Noir; 39,90 €). Trilogie on käynyt kolme kertaa: kaksi kertaa ennen pullotusta ja kolmannen kerran pullossa. Lopputulos on rutikuiva, rapsakan sitruksinen ja runsaan hedelmäinen, kermainen ja pähkinäinen... Kaiken kaikkiaan huisa kuohuviini.
Kuohuviineistä pääsimme rypälelajikkeiden muodostamaa aasinsiltaa myöten tutustumaan eri lajikkeisiin... tai no, eihän esimerkiksi Cave Vinicole de Hunawihrin rieslingejä, varsinkaan Lieu-dit Muehlforst 2017:a (14,99 €) tai Grand Cru Rosacker 2017:a (18,48 €) voinut vastustaa.
Talon Sylvaner Vielles Vignes 2017 oli tyylikäs ja lempeän sitruksinen, mutta jäi hieman voimakkaampien rieslingien jalkoihin. Pinot Blanc (11,99 €) ja Pinot Gris (14,69 €) täydensivät hyvin valkoviinien sarjaa ja saivat seuralaiseni toteamaan, että valkoviinejä on todellakin erilaisia.
Päivän jännitysnäytelmä oli se, löytyykö thairuoan kanssa sopiva viini - ja vastaus oli kyllä! Gewürztraminerit saivat punaviinien ystävän hyväksynnän. Ainakin Wolfberger Gewürztraminer 2017 osoitti, kuinka helppoa on vaihtaa väärät mielipiteet oikeisiin, samoin Famille Hugelin Gewürztraminerit Classic 2015 ja Grossi Laüe 2011.
Toinen opastettava taas taisi tykästyä makeahkoihin rieslingeihin ja kuohuviin, ja kaikkiaan koko lössin mielipiteet jakautuivat tasaisesti: gewürztraminerien ja rieslingien lisäksi toiset kehuivat pinot blanceja pitkään ja hartaasti ja toiset pinot noireja, ja myös roseeviinit saivat kehuja... Jokaisen mielestä tapahtuma oli loistava ja viinit erinomaisia, ja jokainen taisi löytää uusia suosikkeja tai kokeilemisen arvoisia viinejä.
Muistiinpanojen tekeminen jäi hyvin vähälle henkilökohtaisen opastuksen takia, joten en kykene kirjoittamaan kaikesta mainitsemisen arvoisesta, mutta luotin siihen, että Jussi seuralaisineen bongaa parhaimmat tärpit.
Lopuksi voisin mainita Clement Klurin luomut ja biodynaamiset kissaviinit: Gentil de Katz (Gewürztraminer, Pinot Gris, Pinot Blanc) oli mausteisen makea ja kukkainen,Voyou de Katz (Riesling, Sylvaner, Muscat) taas greippinen ja hedelmäinen. Jos näitä saisi Suomesta, ostaisin kyllä.
Jussi: Kiersin tapahtumassa työkaverini kanssa, joka on pitkän linjan viiniharrastaja. Hän oli tehnyt etukäteen taustatyötä ja valikoinut listalleen kiinnostavia tuottajia ja mahdollisia viinejä. Viinilistaa ei ollut saatavilla ennen tapahtumaa, joten kiersimme aluksi pikaisesti kaikki pöydät ja katsoimme, mitä oli tarjolla.
Aloitimme varsinaisen kierroksen takaosan Riesling-pöydästä. Sieltä mieleen jäivät erityisesti raikkaan sitruksinen Wolfberger Riesling Grand Cru Steingrubler 2016 (vuosikerta 2015 23,58 €), hedelmäinen ja mineraalinen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2015 (29,90 €) sekä viheromenainen ja mineraalinen Zinck Grand Cru Goldert Riesling 2015.
Muiltakin pöydiltä löytyi erinomaisia rieslingejä. Domaine Paul Blanckin Riesling Rosenbourg 2017 ja Grand Cru Schlossberg Riesling 2015 olivat molemmat raikkaan hapokkaita. Jälkimmäisessä oli vain 2 g sokeria, ja se voisi olla pienen kypsytyksen jälkeen vieläkin parempi. Hyviä olivat myös Grand Cru Ollwiller Riesling 2017 Vieilles Vignes ja Domaine Riefle Grand Cru Steinert Riesling 2015 (vuosikerta 2014 29,95 €).
Rieslingin vastapainoksi maistelimme useita gewürztraminereita. Näistä ehdottomasti paras oli hunajainen ja kuivahedelmäinen Famille Hugel Gewürztraminer 2001. Se onnistui karkottamaan harmistuksemme siitä, että Willy Gisselbrecht Pinot Gris 1978 oli jo ehtinyt loppua ennen kuin ehdimme tiskille.
Muita mainitsemisen arvoisia olivat Charles Sparr Gewurztraminer Mambourg Grand Cru 2014, Fernand Engel Gewürztraminer Grand Cru Altenberg de Bergheim 2015 ja Ruhlmann Gewürztraminer Alsace Grand Cru 'Frankstein' 2017. Kaikkien kolmen aromeissa oli trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja aprikoosia.
Muscateista kaikkein paras oli aprikoosinen, kukkainen ja hedelmäinen Michel Fonné Tradition Muscat 2015. Crémanteista puolestaan illan ylivoimaisesti paras oli Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010 (39,90 €). Kypsän hedelmäinen tuoksu yhdistyi hienolla tavalla raikkaan hapokkaaseen makuun. Myös sitruksinen Joseph Scharsch Crémant d'Alsace Brut sekä viheromenainen ja hennon päärynäinen Domaine du Racème Crémant d'Alsace olivat hyviä.
Pinot noireja tuli maisteltua hieman vähemmän, eikä niistä löytynyt yhtä erinomaisia viinejä kuin valkoviinien puolelta. Maistetuista jäivät mieleen pirteän marjainen Domaine du Racème Pinot Noir 2017, mustaherukkainen ja hieman mausteinen François Schmitt Rouge d'Alsace Pinot Noir 2017 sekä täyteläinen Domaine Riefle Strangenberg Pinot Noir 2017.
Usein tällaisissa tapahtumissa ei oikein tiedä, mitä suuresta valikoimasta kannattaisi maistaa ja tulee helposti jumitettua yhdelle pöydälle. Nyt, kun mukana oli kokenut viininharrastaja, hyvien viinien löytäminen oli helppoa hyvän pohjatyön ansiosta. Mielipiteemmekin osuivat useimmiten yhteen.