Ravintola Toscanini ehti saada Michelin-tähdellä palkitun, Tavola di Guido -ravintolastaan tunnetun toscanalaiskokin Guido Haverkockin kokkaamaan kahdeksi illaksi ennen kuin koko Italia (ja lähes koko muu Eurooppa) suljettiin koronaviruksen takia - ja myöhemmin myös koko Suomi. Kävimme syömässä jälkimmäisessä sessiossa torstaina 5.3.2020 (99 €, sis. ruoka ja viinit).
Saluto dalla cucina
Keittiön tervehdys
Franciacorta Barone Pizzini Animante, Lombardia (78 % Chardonnay, 18 % Pinot Nero, 4 % Pinot Bianco 4 %)
Keittiön tervehdyksenä saimme kurkkupalan päälle aseteltua ja seesaminsiemenillä koristeltua tonnikalaa. Vaikka illan teemana olikin Toscana, tämä annos vei ajatukset Aasiaan. Kaiken kaikkiaan se oli yksinkertaista, nerokasta ja herkullista - näitä pitää tehdä kotonakin!
Tervehdyksen kanssa tarjoiltu kuohuviini oli maukas ja runsaan hedelmäinen, varsin miellyttävä ja asiallinen franciacorta.
“Tonno del Chianti”
Abbazia di Novacella Praepositus Kerner 2017, Alto Adige
Tonno del Chiantissa eli Chiantin tonnikalassa ei nimestä huolimatta ole tonnikalaa eikä chiantia, vaan se on nyhtöpossun tapaan pitkään haudutettua porsasta, joka on viimeistelty oliiviöljyllä. Se on ulkonäöltään ja rakenteeltaan hyvin tonnikalamaista, mikä selittää nimen - ja todella herkullista. Tämän perinteisen ruokalajin palautti ihmisten tietoisuuteen Toscanan teurastaja, Chef's Table -tv-sarjastakin tuttu Dario Cecchini.
Valkoviinissä haudutetun possun lisäksi annoksessa oli papuja ja marinoitua punasipulia sekä rapeita ruisleipälastuja. Yhdistelmä oli niin addiktoiva, että sitä olisi voinut syödä vaikka koko illan. Tätäkin pitää kokeilla kotona!
Myös viini oli kiehtova, sillä siitä löysi joka kerralla jotain uutta. Joskus moniulotteinen ja aromaattinen viini toi mieleen chardonnayn, joskus taas rieslingin tai pinot grigion - ja joka tapauksessa se sopi ruoan kanssa mainiosti.
Cacciucco di ceci e bietole, bruschetta con acciughe
Kikherne-cacciucco, lehtimangoldia ja sardelli-bruschetta
Abbazia Novacella Praepositus Kerner 2017, Alto Adige
Cacciucco on toscanalais-ligurialainen kala- ja äyriäiskeitto, tosin meille tarjoiltiin nyt lehtimangoldilla höystetty kikherne-versio. Kalaista puolta edusti lisukkeena ollut sardellibruschetta. Kyllä tämäkin toimii - keitto oli hillitty, mutta maukas. Lempeän keiton rinnalla äkkisuolainen sardellibruschetta oli mukavaa kontrastia. Talon oma focaccia toimi myös, mutta koskapa focaccia ei toimisi?
Viininä jatkoi edellisen annoksen kanssa kaadettu kerner, joka osoitti monipuolisuutensa myös tämän annoksen kanssa.
Tortelli farciti di scottiglia di faraona, salsa di olive nere
Helmikana-raguulla täytettyjä tortelleja, mustaoliivikastiketta
Anna Maria Abbona Barbera d’Alba 2017, Piemonte
Erilaisille pastoille on Italian eri alueilla niin paljon nimiä, että niiden perässä ei pysy. Annoksen tortelli on toscanalaista täytettyä pastaa, annoksen pastaa muodoltaan ja nimeltään muistuttavat tortellinit taas bolognalaisia. Tarjoilijamme taisi kutsua näitä ravioleiksi, jotka taas ovat pohjois-italialaisia pastatyynyjä.
Terminologian kanssa hifistely kuitenkin sikseen. Annoksemme tortellit oli täytetty helmikana-ragùlla ja ne tarjoiltiin mustaoliivikastikkeen ja friteerattujen salvianlehtien kanssa. Friteerattu salvia oli rapsakkaa ja hyvää ja pasta kovin lohdullista syötävää - näiden kanssa voisi hyvin linnoittautua pakoon pahaa maailmaa.
Viininä oli kevyt, mutta luonteikas barbera d'alba. Odotetusti se oli hedelmäinen ja hapokas, ja kovin lohduttava. Kikkailemattoman pasta-annoksen kanssa kikkailematon viini sopi hyvin.
Lombo di manzo frollata, crosta di erbe Toscane
Raakakypsytettyä häränfileetä, toscanalaista yrttikuorrutetta
Avignonesi Vino Nobile di Montepulciano 2015, Toscana (Alkossa 31,95 €)
Tähän saakka ateria oli ollut loistava, joten odotimme pääruoalta eli pihviltäkin paljon. Ikävä kyllä se ei täyttänyt kaikkia odotuksia. Yrttikuorrute eli korppujauhoilla rapeutettu ainakin oreganon, basilikan ja rosmariinin sekoitus oli maukasta, mutta itse pihvi oli valitettavasti hieman sitkeä. Lisukkeet olivat illan teeman mukaan yksinkertaisia ja toimivia.
Mehevä, mausteinen ja marjainen viini oli varsin jees. Se tarjosi punaisia marjoja, tammea, nahkaa ja maanläheisyyttä, ja sen tanniinit ja hapot olivat mukavassa tasapainossa.
Schiuma di Mascarpone, briscole di caffè salat, granita di caffè, cioccolato fuso
Mascarponevaahtoa, suolaista kahvicrumblea, kahvigranitea ja suklaakastiketta
Pitää myöntää, että olemme hieman kahden vaiheilla: nyt pitäisi päättää, olivatko mascarpone-vaahto, kahvigranite ja -crumble sekä suklaakastike yksinkertaisen tyylikäs vaiko hieman tylsä kokonaisuus. Olihan tämä kuin tiramisu rekonstruoituna, mutta vaikea sanoa. Mascarpone-vaahtoa oli paljon, kahvigranitea ja -crumblea taas suhteellisen vähän... Ikävä kyllä jälkiruoka jätti hieman ristiriitaiset tunnelmat, vaikka hyvää se oli.
Cantuccini-keksejä
Fattoria di Basciano Vin Santo del Chianti Rufina 2012, Toscana (Malvasia, Trebbiano)
Jälkiruokaviininä oli hunajaisen makeaa (ja alkoholipitoista - 16,5 %!) vin santoa, johon sai dippailla talon omia suklaahippusilla höystettyjä cantuccini-keksejä. Viiniä olisi maistellut mielellään jo jälkiruoan kanssa, mutta toisaalta se olisi kovin alkoholipitoisena saattanut olla liian hallitseva hillityn jälkiruoan seurana, joten kävi tämä näinkin. Kyllähän tämä toimi, keksien kanssa se oli varsin passeli yhdistelmä.
(Viini tuotiin valmiiksi laseihin kaadettuna, joten pullosta ei ole kuvaa.)
Summa summarum
Tapahtuma oli edullinen, euroa vaille satanen ei ollut paha hinta ruoasta ja viineistä, ja varsinkin alkuruoat olivat herkullisia. Alku oli todella vahva, mutta loppua kohden taso laski hieman.
Jonkin sortin pettymys oli se, että kokki itse ei käynyt kertaakaan näyttäytymässä illallistajille, kertomassa ruokalajeista tai viinivalinnoista tai edes tervehtimässä turvallisen välimatkan päässä keittiön ovelta. Toisaalta ilmeisesti johonkin sisäpiiriin kuuluva henkilö toi hänet naapuripöydän ääreen juttelemaan kohtalaisen pitkäksi aikaa, joten onnistuimme kuitenkin bongaamaan illan staran.
Palvelu oli ystävällistä ja tehokasta, joskus jopa liiankin tehokasta. Ensimmäisen tunnin aikana annoksia saapui kuin liukuhihnalta ja sen aikana ehti syödä jo suurimman osan menusta - toisaalta laskua sai odotella aikansa eli kaikkiaan illalliseen hurahti 2,5 tuntia alun reippaasta meiningistä huolimatta. Illan päätteeksi kiitokset lausuttiin taas kovin hätäisesti ja vastauksemme taisivat kaikua vain tarjoilijamme selälle. Kotimatkalla olimme jo 1,5 tuntia ennen tapahtuman virallista loppua, mikä ei toisaalta arkena ole niin huono asia...
Toivotaan, että koronavirusepidemia laantuu pian ja ravintola-ala pääsee taas tolpilleen, sillä voisimme kyllä käydä testaamassa Toscaninin ihan tavallisenakin iltana.