Kutsu mainostarkoituksessa / Fine Beverages / Viiniposti
Fine Beverages kutsui meidät Fernand Engel Riesling Grand Cru Praelatenberg -vertikaalitastingiin toukokuun lopulla. Vertikaalitastingissa oli maistettavana Praelatenbergin grand cru -tarhalla kasvaneista rypäleistä tehtyjen rieslingien vuosikerrat 2014-21. Tasting oli erityisen kiinnostava, koska kun viinit ovat samalta tarhalta ja valmistettu samalla tavalla, eri vuosikertoja rinnakkain maistamalla huomaa hyvin vuosien väliset erot - ja jos on jotain parempaa kuin riesling, se on grand cru -riesling.
Domaine Fernand Engel sijaitsee Alsacessa Rorschwihrin kylässä. Tila sai alkunsa vuonna 1949, kun Fernand ja Elisa Engel muuttivat esivanhempiensa pienelle maatilalle. Kaupalliseen tuotantoon viinitila ryhtyi 1950-luvulla. Vuonna 1956 halla tuhosi suuren osan Alsacen viinisadosta ja viinin hinta nousi reippaasti. Ferdinandilla oli varastossa tynnyrillinen viiniä, jonka myynnistä saaduilla tuloilla Engelin perhe hankki oman viinipalstan. Nykyisin Engelillä on kaikkiaan 62 hehtaaria viljelysmaata ja 160 viinitarhaa.
Tilaa ovat johtaneet vuodesta 1995 lähtien Fernand Engelin pojantytär Sandrine Engel ja hänen aviomiehensä Xavier Baril. Tila alkoi siirtyä luomuviljelyyn 1990-luvulla, kun Sandrinen isä Bernard Engel sai allergisia oireita viljelyssä käytetyistä kemikaaleista. Vuodesta 2001 lähtien kaikki tilan viinit ovat olleet luomua.
Praelatenbergin tarha on yksi neljästä Fernand Engelin grand cru -tasoisesta tarhasta. Se sijaitsee Kintzheimin kylässä kukkulan laella ja sen maaperä on vulkaanista, gneissin ja graniitin päällä on matala kerros valkoista kvartsihiekkaa. Viinit ovat tyypillisesti mineraalisia ja tyylikkäitä.
2014
Vuosi 2014 oli kylmä ja sateinen, mutta tuotti kuitenkin kiinnostavia viinejä. Kylminä vuosina rypäleet kypsyvät hitaammin kuin kuumina vuosina, joten viinit ovat tyypillisesti raikkaita ja hapokkaita.
Viini on runsaan hedelmäinen ja persikkainen. Se on hapokas, mutta hedelmäisyytensä ansiosta se ei tunnu niin kuivalta kuin mitä se oikeasti on. Persikan lisäksi tuoksussa ja maussa on kypsää sitruunaa ja keltaista omenaa sekä hieman mantelia. Jälkimaku on mineraalinen, sitruksinen ja hieman savuinen. Vaikka viinillä on ikää jo 11 vuotta, se on hurmaavan nuorekas ja voisi säilyä vielä toiset 11 vuotta.
Vuosikerta 2014 oli meidän kummankin suuri suosikki.
2015
Vuosi 2015 oli lämmin. Lämpiminä vuosina rypäleet kypsyvät nopeammin ja niihin ehtii kehittyä enemmän sokeria, jolloin viinit ovat yleensä makeampia ja hedelmäisempiä kuin kylminä vuosina.
Viinin tuoksu ei ole aivan yhtä makea kuin edellisen ja se on myös väriltään tummempi. Se on omenainen, yrttinen sekä hieman oksidoitunut - ei siis ihme, että mieleen tulee jossain määrin sherry. Mukana on myös omenahilloa ja hunajaa. Kokonaisuus ei ole aivan yhtä hurmaava kuin edellisen viinin, mutta toisaalta viini voisi säilyä hyvin ja yllättää vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
2016
Vuosi 2016 oli kylmä, mukana kattauksessa olevista vuosista kylmin.
Viinin tuoksussa on persikkaa ja hunajaa, Maku on kuitenkin kuiva ja mineraalinen sekä hieman omenainen ja jopa aavistuksen rusinainen. Se muistuttaa sherrymäisyydellään edellistä vuotta, mutta on lempeämpi versio siitä.
2017
Vuosi 2017 oli kohtalaisen lämmin ja vähäsateinen, myös syksy oli lämmin.
Viinin tuoksu on lempeä, mutta ihanan hedelmäinen ja persikkainen, minkä jälkeen kuiva ja mineraalinen maku yllättää. Maussa on sitrusta ja persikkaa, jälkimaussa sitruunaa. Viini on vielä nuori ja sitä voisi edellisten viinien tapaan jemmata hyvin usean vuoden ajan.
Vuosikerta 2017 oli yksi Jussin suosikeista.
2018
Vuosi 2018 oli lämmin vuoden 2015 tapaan. Vuosikerta 2018 sai 95 pistettä Wine Enthusiast -lehdeltä.
Tumman kullankeltaisen viinin tuoksussa on kypsää omenaa, omenasosetta ja yrttejä, samoin raikkaan hapokkaassa maussa. Samalla hedelmäisyys luo vaikutelmaa makeudesta, vaikka viini onkin kuiva.
2019
Vuosi 2019 oli vähäsateinen ja kohtalaisen lämmin, melko samankaltainen kuin vuodet 2014 ja -17.
Viini on kohtalaisen hapokas ja hieman ujo. Tuoksussa on omenan lisäksi sitrusta, ananasta, hunajaa, yrttejä ja hieman mineraalisuutta. Tässä vaiheessa viineistä alkaa huomata, että ne ovat nuoria: ne ovat kevyemmän oloisia kuin aiemmat ja jälkimaun hapokkuus on aiempaa rapsakkaampaa.
Vuosikerta 2019 oli yksi Marjutin suosikeista.
2020
Vuosi 2020 oli lämmin, mutta ei aivan yhtä lämmin kuin vuodet 2015 tai -18.
Viini on nuori, raikas ja hapokas ja sen aromeissa on oksidoitunutta omenaa, kypsää sitruunaa, persikkaa ja vichyn mieleen tuovaa mineraalisuutta. Viini on hedelmäinen ja jälkimaku on rapsakan hapokas.
2021
Vuosi 2021 oli kylmä ja sateinen, ja joillakin tarhoilla oli homeongelmia.
Viinin tuoksu on hurmaavan hedelmäinen ja persikkainen. Sen hapokas maku paljastaa viinin vielä nuoreksi, ja persikan seuraan liittyy kypsää sitruunaa, aprikoosia ja aavistus hunajaa ja omenaa. Jälkimaku on sitruunainen. Viinissä on potentiaalia eli jos sen ostaisi nyt, se säilyisi varmaankin vielä ainakin 10-20 vuotta - sitä voisi verrata vuosikertaan 2014, joka oli edelleen hyvin eloisa.
Vuosikerta 2021 oli meidän kummankin suosikki. Sitä on saatavilla Alkosta (24,99 €).