21. helmikuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.2.2019: Italia - viinimaiden kuningatar

Ravintola Basen helmikuun viiniklubia isännöi pitkästä aikaa Juha "Pastori" Rantala Norex Selected Brandsilta. Illan aiheena oli Italia - viinimaiden kuningatar, ja pääsimme tutustumaan proseccon lisäksi saapasmaan eri puolilta peräisin oleviin kahteen valkoviiniin ja kolmeen punaviiniin.

Maistelulautasella parmankinkkua, caesar-salaattia ja kirsikkatomaatteja & pestoa patongin päällä

...
Crudo Organic Prosecco Extra Dry
DOC Treviso; 100 % Glera; 14,99 €. Luomu.

Ilta alkoi pirteän proseccon merkeissä. Sen makeahkossa tuoksussa oli tuttua päärynää sekä vihreää omenaa ja limeä, samoin maussa, mutta onneksi viini ei jäänyt pelkkäksi helposti lipiteltäväksi päärynälimonadiksi. Etiketin lonkeroiden takia Cthulhu-skumpaksi kutsumamme proseccon maku oli pirteän hapokas ja hedelmäinen, päärynän lisäksi erotimme mausta ananasta ja litsiluumua. Yleisvaikutelma oli miellyttävän ryhdikäs.

Crudo Organic Prosecco sopisi juotavaksi sellaisenaan tai kevyen antipastin kanssa. Se oli seurueessamme yhden suosikki. (Mainitaan samalla myös, että Crudo Catarratto Zibibbo on varsin mainio valkoviini.)

Lunaria Civitas Pecorino 2017
IGT Terre de Chieti; 100 % Pecorino; 15,99 €. Biodynaaminen, sopii vegaaneille.
Pecorino: kuivia, mineraalisia ja hapokkaita viinejä, joissa on akaasiaa, jasmiinia ja ehkä aavistus lakritsaa.
Valkoviineistä ensimmäinen, Lunaria Civitas Pecorino, oli meille tuttu jo syksyn Grand Open Tastingista, mutta oli mukava palata sen pariin uudelleen. Rypäleen nimi tarkoittanee "pientä lammasta" (pecora = lammas), ja paikallisen legendan mukaan muinoin Marchen alueella asustelleet lampaat mutustelivatkin rypäleitä kuljeskellessaan viiniköynnösten seassa.

Viinin väri oli haalean kullankeltainen, mutta siihen haaleus jäikin. Sen tuoksu oli kiinnostava: pähkinän, hunajan ja kukkaisuuden ja toffeen lisäksi seurueessamme bongailtiin siitä myös oreganoa, simaa ja mahlaa. Viini ei ollut kovinkaan hapokas, vaan ennemminkin kevyt, hento ja hedelmäinen, ja sen raikas maku oli mausteinen ja yrttinen. Jälkimaussa tuntui sitrusta, hunajaa, yrttimausteita ja pientä mineraalisuutta.

Kaikki maistelulautasen herkut sopivat monikäyttöisen viinin kanssa, lisäksi se voisi toimia äyriäisten seurana ja miksei myös kaimansa pecorino-juuston kumppanina. Kukaan seurueestamme ei kuitenkaan äänestänyt sitä suosikikseen.


Tenuta Marsiliana Vermentino 2016
IGT Costa Toscana; 100 % Vermentino; 17,48 €. Luomu.
Vermentino tunnetaan myös nimillä Rolle ja Favorita, tosin ei ole täysin varmaa, onko kyseessä sama rypälelajike.
Myös illan toinen valkoviini, Tenuta Marsiliana Vermentino, oli kiinnostava. Se on käynyt sakkojensa päällä, mikä toi tuoksuun ja makuun runsaasti aromikkuutta. Kullankeltaisen viinin tuoksussa oli reippaasti kumia tai puutarhaletkua sekä ruohoa, trooppinen hedelmäisyys ja sitrus peittyivät melko pitkälti sen alle. Viinin maku oli hedelmäinen ja ruohoinen, jopa hieman bitterinen. Suutuntuma oli aavistuksen öljyinen, ja jälkimaussa maistoi vielä kypsiä trooppisia hedelmiä.

Hapokkuutensa ansiosta viini sopi maistelulautasen tomaatin ja caesar-salaatin kanssa, parmankinkun kanssa ei aivan niin hyvin. Yksi seurueestamme valitsi sen suosikikseen.

Terra dei Sogni 2015
IGT Terre Siciliane; 60 % Cabernet Sauvignon, 30 % Syrah, 10 % Nerello Cappucio. Luomu.

Tiilenpunaisen viinin tuoksussa oli makeita tummia marjoja kuten karhunvatukkaa, mustikkaa ja mustaherukkaa ja Nerello Cappucion tuomaa kirsikkaa sekä nahkaa, mausteita ja paahteisuutta. Viinin maku oli hapokas ja tuoksusta tutun marjainen ja mausteinen, tanniinit olivat pirteät. Viini on kypsynyt osin tammitynnyrissä, mikä toi makuun myös vaniljaa. Tummat marjat ja mausteisuus jatkuivat myös jälkimaussa. Viini oli helppoa ja miellyttävää juotavaa eikä ihme, eteläitaliaisten viinien dokabiliteetti tuntuu usein olevan kohdallaan.

Viini sopi parhaiten tomaatin ja peston seuraksi, mutta sen voisi yhdistää myös risoton ja lampaan kanssa. Se oli Jussin suosikki ja myös koko viiniklubin suosikki.


Cascina Bruciata Barbaresco 2015
DOCG Barbaresco; 100 % Nebbiolo; 29,90 €. Luomu.

Barbarescon väri oli tuttuun tapaan ohut, lähes läpinäkyvä tiilenpunainen. Sen tuoksu oli aluksi hieman ujo, mutta aukeni pikkuhiljaa ja paljasti tuttuja aromeja: punaisia kirpeitä marjoja, kuten karpaloa ja punaherukkaa, kuivattuja hedelmiä, mausteita, nahkaa ja toffeeta. Viinin maku oli samaan aikaan napakan hapokas ja tanniininen, tuoksusta tutut aromit toistuivat ja marjaisuus kallistui puolukan suuntaan. Tanniinit jäivät kutittelemaan ikeniin samalla, kun jälkimaussa maistoi puolukkaa ja liitupölyä.

Cascina Bruciata Barbaresco toimi caesar-salaatin kanssa hyvin ja melko hyvin parmankinkun kanssa. Se sai seurueeltamme kaksi ääntä.

Le Corti Chianti Classico 2015
DOCG Chianti Classico; 100 % Sangiovese; 19,98 €. Luomu.

Viimeisenä viininä oli Le Corti Chianti Classico, jonka aiempi vuosikerta oli tuttu toissa vuoden La Dolce Vitasta. Tummahkon viinin tuoksussa oli tuttua nahkaa ja punaista marjaa, lisäksi tuoksussa oli maanläheisiä, jopa eläimellistä ulottuvuutta. Tammikypsytyksen tammi ei ihmeemmin tuntunut. Viinin maku oli hapokas, kirpeän marjainen ja yrttinen, jopa hieman bitterinen, maanläheinen ja tuhti. Tanniinit tuntuivat vielä puolukkaisessa jälkimaussa.

Vaikka tämä viini vaikuttaakin olevan tuoksu- ja makumaailmaltaan samankaltainen kuin edellinen nyt, kun kuvauksia lukee, viineissä oli kuitenkin eroja: Barbaresco oli kevyempi ja hedelmäisempi kuin Chianti, Chianti taas kallistui täyteläiseen ja maanläheiseen suuntaan.

Maistelulautaselta Chiantin kanssa sopi parhaiten caesar-salaatti, muuten sen kanssa voisi tarjoilla vaikkapa poroa, riistaa, vasikkaa tai pihviä - tai Hannibal Lecterin tapaan maksaa ja härkäpapuja. Marjut aprikoi pitkään Barbarescon ja tämän viinin välillä, mutta valitsi viimein Chiantin suosikikseen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti