28. helmikuuta 2019

Pienpanimoiden taidonnäytteet Alkon mediapruuvissa 15.2.2019

Alkon mediapruuvissa oli tarjolla laaja kattaus oluita, joiden teemana oli pienpanimoiden taidonnäytteet. Jussi raportoi pruuvikokemukset.


Aloitetaan pruuvin kolmesta parhaasta oluesta, jotka olivat kaikki stouteja. Ruosniemen Vuorineuvos Salted Caramel Stout (9,5 %; 5,41 €) oli aromeiltaan merisuolainen, toffeinen, vaniljainen ja paahteinen. Makeassa maussa oli toffeen ja viikunan lisäksi myös hieman mansikkahilloa. Paahteisuus ja suola tasapainottivat makeutta mukavasti.

Humaloven ja englantilaisen Atom Beersin yhteistyöolut Humalove & Atom Virgo Mexican Spiced Double Stout (8,0 %, 6,42 €) oli Vuorineuvosta mausteisempi, sen aromeissa oli kahvin ja vaniljan lisäksi chiliä ja kardemummaa. Mausteisuus pysyi kuitenkin kohtuuden rajoissa ja chilistä tuli miellyttävä, lämmin jälkimaku.

Mufloni Kauramoottori Imperial Oatmeal Stout (10 %; 4,88 €) oli kahvinen, paahteinen, luumuinen, hieman lakritsainen ja maitoinen. Maku oli täyteläinen ja jälkimaku kääntyi lakritsan suuntaan muiden aromien jäädessä taustalle. Olut ei ollut yhtä intensiivinen kuin kaksi edellistä, mutta silti oikein maukas.


Malmgård Vintage Imperial Stout (9,2 %; 5,91 €) oli tuoksultaan paahteinen, ruisleipäinen ja kahvinen. Tuoksu oli näistä aromeista huolimatta melko mieto. Makeassa maussa oli kahvin lisäksi yrttisyyttä, luumua ja viikunaa. Muuten hyvä olut kaipaisi kuitenkin jonkinlaista lisäpotkua.

Mustan Virran Tott Double IPA (8,5 %; 3,99 €) oli aromeiltaan pähkinäinen, trooppisen hedelmäinen, havuinen ja kevyen greippinen. Maku kallistui enemmän katkeruuden kuin hedelmäisyyden suuntaan. Oikein hyvä tupla-IPA.

Maku West Coast IPA (6,4 %; 3,99 €) tarjosi tuoksussaan trooppista hedelmää, keksiä ja sitrusta. Maku oli puolestaan appelsiininen, havuinen ja hieman sitruksinen. Katkeruutta on 90 EBU:n verran eli kymenlaaksolaisittain ilmaistuna olut on katkeraa kuin elämä. Tämä toimii varmasti IPA:n ystäville.


Fiskarsin Will O' Wisp Wild Berry Sour (5,2 %; 4,63 €) oli hyvin marjainen. Tuoksussa ja maussa oli ruusunmarjaa ja vadelmaa jälkimaun ollessa karpaloinen. Marjojen lisäksi aromeissa oli mallasta, greippiä ja yrttisyyttä. En ole kovin suuri hapanoluiden ystävä, mutta pidin tästä. Vannoutuneet hapanoluiden ystävät sen sijaan saattavat pitää tätä liian laimeana.

Kakola Lauha Imperial Stout (9,0 %; 7,31 €) on Kakola Brewing Companyn ensimmäinen maanlaajuisesti saatavilla oleva olut. Aromeiltaan olut oli rukiinen, kahvinen, kinuskinen ja tumman suklainen. Ehkä pitää kesällä ottaa juna Turkuun ja käydä tutustumassa panimon tuotteisiin tarkemmin.

Kuivahumaloitu Suomenlinnan Wrede Brown Ale (6,5 %; 4,53 €) tarjosi tuoksussaan oli mallasta, pähkinää, toffeeta ja viikunaa. Katkerahkossa maussa oli myös hieman siirappisuutta. Nimensä olut on saanut Fabian Casimir Wredeltä, joka oli Suomenlinnan päämajamestariluutnantti 1700-luvulla. Pidin paljon.

26. helmikuuta 2019

Alsacen viininäyttely 6.2.2019

Conseil Interprofessionel des Vins d'Alsace ja Sopexa järjestivät 13. Alsacen viininäyttelyn ravintola Sipulin talvipuutarhassa 6.2.2019. Saimme kutsun viiniklubilaisten osuuteen (10 €).

Tänä vuonna osallistuimme tapahtumaan ison porukan kanssa, mutta luonnollisesti se hajaantui ja niin myös mekin: Marjut oli lupautunut opastamaan muutamaa aloittelijaa, kun taas Jussi vietti aikaa kokeneen viiniharrastajan seurassa. Mitä viininäyttelystä sai irti eri näkökulmista?


Marjut: Tällainen viininäyttely on erinomainen tilaisuus viedä ihmiset mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustuttaa heidät uusiin viineihin. Kahta ihmistä lupasin pitää (vertauskuvallisesti) kädestä: toinen oli vannoutunut punaviinien ystävä ja halusi aiemmin punaviinisuosituksia jopa thairuoan seuraksi, toinen taas oli avoimin mielin mukana katsomassa, mitä uutta voisi oppia.

Kun viinit kuuluvat hintaan, ei lipukkeiden kanssa tarvitse taktikoida ja pohtia, miten saisi rahoilleen eniten vastinetta tai pelätä sitä, että tekisi virhehankinnan. Viinejä voi testailla avoimin mielin ja pyytää vain pienen tilkan kokeilua varten. Oli lasissa sitten omaan makuun sopivaa tai sopimatonta viiniä, sitä ei tarvitse lipittää loppuun, kun "siitä on kerran maksanutkin", vaan sen voi sylkeä, kipata loput pois ja siirtyä uuden viinin pariin.

Toisaalta viinejä on niin paljon, että runsaudenpula yllättää. Kaikkea ei todellakaan ennätä tai kannata maistaa, vaan viineihin on tutustuttava valikoiden.


Itse lähestyn tällaisia helposti hahmotettavan kokoisia tapahtumia seuraavasti (Viini ja ruoka -messut ovat vähän eri asia):
  1. Jos oheismateriaalia on, vilkaisen sen läpi ja katson näytteilleasettajat ja mahdolliset tärpit. Jos mahdollista, teen sen ennakkoon. (Nyt näytteilleasettajat oli kerrottu Facebookissa, mutta viinejä ei, mutta hyvin silläkin pääsi alkuun.)
  2. Teen kierroksen salissa ja katson, missä mitäkin on, missä on ruuhkaa ja missä on tyhjää.
  3. Kun kokonaiskuva on hahmottunut, lähden tärppien perään, tosin suunnitelmat muuttuvat usein lennosta ja improvisoimalla pärjää aina.

Tällä kertaa tutustumiskierros jäi lyhyeksi, sillä meitä aiemmin paikalle ehtinyt Jussi infosi, että salin perälle oli kätevästi katettu Riesling-pöytä, jossa pääsi tutustumaan 21 eri viiniin. Viinit alkoivat rutikuivasta ja loppuivat suhteellisen makeaan. Sinne siis laajentamaan seuralaisteni käsitystä risukoista!

Kaikkiin rieslingeihin emme ehtineet perehtyä, mutta hieman harppoen tehdyn vertailun perusteella pöydän ympärille vähitellen kertynyt entouragemme arvosti eniten makeammanpuoleisia viinejä. Marjutille jäivät parhaiten mieleen kaikkein kuivin Domaine Amélie & Charles Sparr Riesling Sentiment 2017 ja (muistaakseni) kaikkein makein Domaine Fernand Engel Praelatenberg de Kinzheim Grand Cru 2015, vaikka toki kaikki olivat mainioita. Mukana oli mm. Vuoden viinit -kilpailussa menestyneen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saeringin tuoreempi vuosikerta 2015.


Sen jälkeen tavoitteita oli oikeastaan kaksi (tai kolme): päätimme testata ensin muutaman crémantin ja etsiä sen jälkeen mausteisen ruoan kanssa sopivan valkoviinin ja tutustua samalla eri rypälelajikkeisiin.

Wolfbergeriin voi aina luottaa, joten aloitimme kuohuviineihin tutustumisen Crémant d'Alsace Brutilla (Pinot Blanc; 15,48 €) ja (W) Crémant d’Alsace Organic Brutilla (Riesling, Pinot Gris, Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay; 15,98 €), jotka seuralaiseni hyväksyivät ja havaitsivat hyviksi.

Sen jälkeen bongasimme Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi valitseman Fernand Engel Brut Chardonnayn sekä illan huisimman crémantin, Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010:n (Chardonnay, Pinot Gris, Pinot Noir; 39,90 €). Trilogie on käynyt kolme kertaa: kaksi kertaa ennen pullotusta ja kolmannen kerran pullossa. Lopputulos on rutikuiva, rapsakan sitruksinen ja runsaan hedelmäinen, kermainen ja pähkinäinen... Kaiken kaikkiaan huisa kuohuviini.


Kuohuviineistä pääsimme rypälelajikkeiden muodostamaa aasinsiltaa myöten tutustumaan eri lajikkeisiin... tai no, eihän esimerkiksi Cave Vinicole de Hunawihrin rieslingejä, varsinkaan Lieu-dit Muehlforst 2017:a (14,99 €) tai Grand Cru Rosacker 2017:a (18,48 €) voinut vastustaa.

Talon Sylvaner Vielles Vignes 2017 oli tyylikäs ja lempeän sitruksinen, mutta jäi hieman voimakkaampien rieslingien jalkoihin. Pinot Blanc (11,99 €) ja Pinot Gris (14,69 €) täydensivät hyvin valkoviinien sarjaa ja saivat seuralaiseni toteamaan, että valkoviinejä on todellakin erilaisia.


Päivän jännitysnäytelmä oli se, löytyykö thairuoan kanssa sopiva viini - ja vastaus oli kyllä! Gewürztraminerit saivat punaviinien ystävän hyväksynnän. Ainakin Wolfberger Gewürztraminer 2017 osoitti, kuinka helppoa on vaihtaa väärät mielipiteet oikeisiin, samoin Famille Hugelin Gewürztraminerit Classic 2015 ja Grossi Laüe 2011.

Toinen opastettava taas taisi tykästyä makeahkoihin rieslingeihin ja kuohuviin, ja kaikkiaan koko lössin mielipiteet jakautuivat tasaisesti: gewürztraminerien ja rieslingien lisäksi toiset kehuivat pinot blanceja pitkään ja hartaasti ja toiset pinot noireja, ja myös roseeviinit saivat kehuja... Jokaisen mielestä tapahtuma oli loistava ja viinit erinomaisia, ja jokainen taisi löytää uusia suosikkeja tai kokeilemisen arvoisia viinejä.

Muistiinpanojen tekeminen jäi hyvin vähälle henkilökohtaisen opastuksen takia, joten en kykene kirjoittamaan kaikesta mainitsemisen arvoisesta, mutta luotin siihen, että Jussi seuralaisineen bongaa parhaimmat tärpit.


Lopuksi voisin mainita Clement Klurin luomut ja biodynaamiset kissaviinit: Gentil de Katz (Gewürztraminer, Pinot Gris, Pinot Blanc) oli mausteisen makea ja kukkainen,Voyou de Katz (Riesling, Sylvaner, Muscat) taas greippinen ja hedelmäinen. Jos näitä saisi Suomesta, ostaisin kyllä.

Jussi: Kiersin tapahtumassa työkaverini kanssa, joka on pitkän linjan viiniharrastaja. Hän oli tehnyt etukäteen taustatyötä ja valikoinut listalleen kiinnostavia tuottajia ja mahdollisia viinejä. Viinilistaa ei ollut saatavilla ennen tapahtumaa, joten kiersimme aluksi pikaisesti kaikki pöydät ja katsoimme, mitä oli tarjolla.

Aloitimme varsinaisen kierroksen takaosan Riesling-pöydästä. Sieltä mieleen jäivät erityisesti raikkaan sitruksinen Wolfberger Riesling Grand Cru Steingrubler 2016 (vuosikerta 2015 23,58 €), hedelmäinen ja mineraalinen Domaine Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2015 (29,90 €) sekä viheromenainen ja mineraalinen Zinck Grand Cru Goldert Riesling 2015.

Muiltakin pöydiltä löytyi erinomaisia rieslingejä. Domaine Paul Blanckin Riesling Rosenbourg 2017 ja Grand Cru Schlossberg Riesling 2015 olivat molemmat raikkaan hapokkaita. Jälkimmäisessä oli vain 2 g sokeria, ja se voisi olla pienen kypsytyksen jälkeen vieläkin parempi. Hyviä olivat myös Grand Cru Ollwiller Riesling 2017 Vieilles Vignes ja Domaine Riefle Grand Cru Steinert Riesling 2015 (vuosikerta 2014 29,95 €).


Rieslingin vastapainoksi maistelimme useita gewürztraminereita. Näistä ehdottomasti paras oli hunajainen ja kuivahedelmäinen Famille Hugel Gewürztraminer 2001. Se onnistui karkottamaan harmistuksemme siitä, että Willy Gisselbrecht Pinot Gris 1978 oli jo ehtinyt loppua ennen kuin ehdimme tiskille.

Muita mainitsemisen arvoisia olivat Charles Sparr Gewurztraminer Mambourg Grand Cru 2014, Fernand Engel Gewürztraminer Grand Cru Altenberg de Bergheim 2015 ja Ruhlmann Gewürztraminer Alsace Grand Cru 'Frankstein' 2017. Kaikkien kolmen aromeissa oli trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja aprikoosia.


Muscateista kaikkein paras oli aprikoosinen, kukkainen ja hedelmäinen Michel Fonné Tradition Muscat 2015. Crémanteista puolestaan illan ylivoimaisesti paras oli Fernand Engel Trilogie Crémant d'Alsace Dosage Zero 2010 (39,90 €). Kypsän hedelmäinen tuoksu yhdistyi hienolla tavalla raikkaan hapokkaaseen makuun. Myös sitruksinen Joseph Scharsch Crémant d'Alsace Brut sekä viheromenainen ja hennon päärynäinen Domaine du Racème Crémant d'Alsace olivat hyviä.

Pinot noireja tuli maisteltua hieman vähemmän, eikä niistä löytynyt yhtä erinomaisia viinejä kuin valkoviinien puolelta. Maistetuista jäivät mieleen pirteän marjainen Domaine du Racème Pinot Noir 2017, mustaherukkainen ja hieman mausteinen François Schmitt Rouge d'Alsace Pinot Noir 2017 sekä täyteläinen Domaine Riefle Strangenberg Pinot Noir 2017.

Usein tällaisissa tapahtumissa ei oikein tiedä, mitä suuresta valikoimasta kannattaisi maistaa ja tulee helposti jumitettua yhdelle pöydälle. Nyt, kun mukana oli kokenut viininharrastaja, hyvien viinien löytäminen oli helppoa hyvän pohjatyön ansiosta. Mielipiteemmekin osuivat useimmiten yhteen.

23. helmikuuta 2019

Ravintola Murun viini-ilta 18.2.2019: Kypsänä talveen

Ravintola Murun viini-illat jatkuivat helmikuussa teemalla "kypsänä talveen" (55 €) viiden uuden maailman kypsän viinin parissa. Illan isäntänä toimi jälleen Taneli Lehtonen.



Vergelegen Cabernet Sauvignon Merlot 2010
Vergelegen
Etelä-Afrikka; 52 % Cabernet Sauvignon, 30 % Merlot, 15 % Cabernet Franc, 3 % Petit Verdot

Vergelegenin vuonna 1700 perustettu viinitila sijaitsee Länsi-Kapin (Western Cape) provinssissa Etelä-Afrikan lounaisosassa. Tilan nimi tarkoittaa "kaukana sijaitseva", sillä 1700-luvulla matka härkävankkureilla Hyväntoivonniemeltä sinne vei jopa kolme päivää. Vuosikertaa 2010 oleva Cabernet Sauvignon Merlot oli mukana tastingissa osoittamassa, että kypsät viinit eivät aina ole kalliita - tämänkin viinin olisi aiemmin saanut Alkosta noin 15 eurolla.

Viinin tuoksussa oli reippaasti kumia - tai savua - sekä aluksi makeaa, hilloista herukkaa, karpaloa ja mustikkaa sekä yrttejä. Vähitellen tuoksuun ilmestyi kahvia ja tummaa suklaata, jotka hallitsivat jonkin aikaa, mutta katosivat viinin ilmaantuessa edelleen. Marjainen maku jatkoi tuoksun linjoilla. Tanniinit tuntuivat aluksi napakoina ja pehmenivät vähitellen, ja myös viinin hapokkuus oli varsin mukava. Mustaherukkahillo, mausteet ja kahvi jäivät tuntumaan jälkimaussa.

Mukavaa, tasapainoista viiniä voisi nauttia esimerkiksi kovien juustojen seurana. Jos viiniä nyt sattuu olemaan jemmassa, kovin pitkään sitä ei enää kannata hillota, Tanelin arvion mukaan korkeintaan pari vuotta.

Illan osallistujat jakoivat tällä kertaa viineille pisteitä yhdestä kolmeen. Vergelegen Cabernet Merlot 2010 sai yhteensä vain 7 pistettä, joista yksi tuli Jussilta hyvän hinta-laatusuhteen takia.

Hyde de Villaine Belle Cousine Hyde Vineyard 2007
Hyde de VillaineHyde Vineyards
Napa Valley, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot

Hyde Vineyardsin taustalla ovat kalifornialainen Hyden perhe sekä burgundilainen de Villainen perhe. Mitään turhia tyyppejä he eivät ole, Aubert de Villaine tunnetaan mm. Domaine de la Romanée-Contin omistajana, ja Hyden perheen historia viininvalmistuksen parissa alkoi 1800-luvun alkupuolella. Talon viinejä on hankala saada, tätäkin tuotetaan vain joitakin satoja laatikkoja vuodessa ja myydään vain postituslistan kautta. Viini on kypsynyt 20-22 kk ranskalaisessa tammessa, josta 30 % on uutta.

HDV Belle Cousinen tuoksussa on makeaa herukkaa, kirsikkaa ja muita punaisia marjoja sekä hieman nahkaa ja vaniljaa. Myös maussa on punaisia marjoja puolukasta vadelmaan. Tanniinit ovat miellyttävät ja yleisvaikutelma mehevän hedelmäinen, jopa helppo. Tammikypsytys tuo viiniin makeutta, mutta ei ylitsepursuvaa vaniljaa. Jälkimaussa tuntuu vadelmaa ja kirsikkaa. Viini on varsin miellyttävää juotavaa, joten ehkä on ihan hyvä, että sitä ei ole kovinkaan helposti hankittavissa.

HDV Belle Cousine 2007 sai yhteensä 19 pistettä, joista yhden Marjutilta hyvän dokabiliteetin ansiosta.



Ernie Els Wines Signature 2001
Ernie Els Wines
Stellenbosch, Etelä-Afrikka; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petit Verdot, Cabernet Franc, Malbec

Ernie Els on eteläafrikkalainen menestynyt golfaaja, joka on ryhtynyt kokeilemaan taitojaan myös viinibisneksessä vuodesta 1999 lähtien. Viinitalo sijaitsee Stellenboschissa Länsi-Kapin provinssissa.

Bordeaux'lle tyypillisistä rypälelajikkeista tehdyn nimikkoviinin tuoksussa on kumia sekä marjoja, punaherukkaa ja tummaa kirsikkaa, sekä yrttejä, kahvia ja vaniljaa. Täyteläisen viinin maku on hedelmäinen, marjaisuus taittuu kirsikan ja vadelman suuntaan ja vanilja tuntuu kevyesti. Viinin hapokkuus on hyvä ja tanniinit tuntuvat pienellä viiveellä. Jälkimaussa on hitusen mausteita, kirsikkaa ja vaniljaa.

Hyvä ja tasapainoinen viini tämä(kin) oli, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen muiden viinien keskellä, mikä oli vähän harmittavaa. Pisteitä se sai toiseksi vähiten eli 18.

Elderton Wines Exclusive Estate Wine Barossa Shiraz 1998
Elderton Wines
Barossa Valley, Australia; Shiraz

Eldertonin viinitalolla on kolme eri viinitarhaa Barossan alueella. Ensimmäiset viinit valmistuivat vuonna 1982, ja vuosituhannen vaihteesta alkaen talon viinit ovat menestyneet kilpailuissa ja keränneet mainetta ja kunniaa.

Shiraz'n tuoksu on pehmeän marjainen eikä kovinkaan pippurinen, pippuria ehkä odotti hitusen enemmän. Tummien marjojen, karhunvatukan ja mustaherukan lisäksi tuoksussa on kahvia ja eukalyptusta. Ilmaantumisen myötä tuoksun hento eukalyptuksinen raikkaus kehittyy tervaleijonamaiseen suuntaan. Myös viinin maku on täyteläinen, pehmeä ja mustikkaisen marjainen, ja mieto eukalyptus tuo siihen raikasta twistiä. Jälkimaku on hilloinen ja mausteinen. Kaikkiaan tämä on moniulotteinen viini, joka on kaikesta päätellen kehittynyt hyvään suuntaan parinkymmenen vuoden aikana.

Kaikkiaan viini sai 56 pistettä, joista Marjutilta kaksi ja Jussilta kolme, koska viinin makeus miellytti Jussia.



Coriole Vineyards Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot 1998
Coriole Vineyards
McLaren Vale, Australia; Cabernet Sauvignon, Merlot

Coriolen 1960-luvulla perustettu viinitalo sijaitsee McLaren Valessa, tosin sen alueella on kasvatettu viiniköynnöksiä jo 1800-luvun lopulta alkaen. Perinteisten rypälelajikkeiden lisäksi talo kokeilee uusia lajikkeita. Alueen maaperä on rapautuneen kalkkikiven synnyttämää terra rossaa, joka on tyypillistä Välimeren alueella.

Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot'n tuoksussa on punaisia marjoja, punaherukkaa ja karpaloa sekä tupakkaa ja vaniljaa. Täyteläisen viinin maussa on lisäksi aavistus eukalyptusta. Tanniinit ovat pehmeät, mutta tuntuvat, ja jälkimaussa on enimmäkseen punaisia marjoja, karpaloa ja punaherukkaa. Yleisvaikutelma on napakka ja ryhdikäs, viinin kaikki elementit ovat tasapainossa keskenään. Tammen käyttöä ei oikeastaan huomaa, niin hyvin se on integroitunut mukaan parinkymmenen vuoden aikana. Muuten viinin ikää ei osaa arvata, sillä se on vielä hyvin topakka tapaus.

Myös Mary Kathleen Reserve Cabernet Merlot sai 56 pistettä, mutta meidän pisteemme jakautuivat päinvastoin: viini sai Jussilta kaksi ja Marjutilta kolme pistettä ryhdikkyytensä takia.

Summa summarum

Hienoja viinejä! Sinänsä oli vaikea erottaa, onko viineillä ikää 9 vai 19 vuotta, sillä huomattavan suuria eroja illan nuorimmilla ja vanhimmilla viineillä ei ollut. Äänestyksessä pärjäsivät huonoiten eteläafrikkalaiset viinit Vergelegen ja Ernie Els, mutta syytä on vaikea sanoa. Marjut ainakin kiinnitti (ehkä hieman liikaakin) huomiota molemmissa hyvin tuntuneeseen kumiin/savuun. Muut viinit olivat eteläafrikkalaisia kosiskelevampia ja helpommin lähestyttäviä, varsinkin HDV Belle Cousine. Kosiskelevuus ei nyt ole moite, vaan sen voi nähdä positiivisena asiana varsinkin maanantaisena talvi-iltana, kun mieli tekee jotain hyvää!

Illan eivät ollenkaan yllättävät voittajat, australialaiset Elderton Estatesin Shiraz ja Coriole Vineyardsin Mary Kathleen, olivat hyvin tasaväkisiä. Suosikin valinta oli vaikeaa, mutta arvasihan sen, että Jussi pitää enemmän kaksikon makeammasta viinistä ja Marjut napakammasta.

21. helmikuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.2.2019: Italia - viinimaiden kuningatar

Ravintola Basen helmikuun viiniklubia isännöi pitkästä aikaa Juha "Pastori" Rantala Norex Selected Brandsilta. Illan aiheena oli Italia - viinimaiden kuningatar, ja pääsimme tutustumaan proseccon lisäksi saapasmaan eri puolilta peräisin oleviin kahteen valkoviiniin ja kolmeen punaviiniin.

Maistelulautasella parmankinkkua, caesar-salaattia ja kirsikkatomaatteja & pestoa patongin päällä

...
Crudo Organic Prosecco Extra Dry
DOC Treviso; 100 % Glera; 14,99 €. Luomu.

Ilta alkoi pirteän proseccon merkeissä. Sen makeahkossa tuoksussa oli tuttua päärynää sekä vihreää omenaa ja limeä, samoin maussa, mutta onneksi viini ei jäänyt pelkkäksi helposti lipiteltäväksi päärynälimonadiksi. Etiketin lonkeroiden takia Cthulhu-skumpaksi kutsumamme proseccon maku oli pirteän hapokas ja hedelmäinen, päärynän lisäksi erotimme mausta ananasta ja litsiluumua. Yleisvaikutelma oli miellyttävän ryhdikäs.

Crudo Organic Prosecco sopisi juotavaksi sellaisenaan tai kevyen antipastin kanssa. Se oli seurueessamme yhden suosikki. (Mainitaan samalla myös, että Crudo Catarratto Zibibbo on varsin mainio valkoviini.)

Lunaria Civitas Pecorino 2017
IGT Terre de Chieti; 100 % Pecorino; 15,99 €. Biodynaaminen, sopii vegaaneille.
Pecorino: kuivia, mineraalisia ja hapokkaita viinejä, joissa on akaasiaa, jasmiinia ja ehkä aavistus lakritsaa.
Valkoviineistä ensimmäinen, Lunaria Civitas Pecorino, oli meille tuttu jo syksyn Grand Open Tastingista, mutta oli mukava palata sen pariin uudelleen. Rypäleen nimi tarkoittanee "pientä lammasta" (pecora = lammas), ja paikallisen legendan mukaan muinoin Marchen alueella asustelleet lampaat mutustelivatkin rypäleitä kuljeskellessaan viiniköynnösten seassa.

Viinin väri oli haalean kullankeltainen, mutta siihen haaleus jäikin. Sen tuoksu oli kiinnostava: pähkinän, hunajan ja kukkaisuuden ja toffeen lisäksi seurueessamme bongailtiin siitä myös oreganoa, simaa ja mahlaa. Viini ei ollut kovinkaan hapokas, vaan ennemminkin kevyt, hento ja hedelmäinen, ja sen raikas maku oli mausteinen ja yrttinen. Jälkimaussa tuntui sitrusta, hunajaa, yrttimausteita ja pientä mineraalisuutta.

Kaikki maistelulautasen herkut sopivat monikäyttöisen viinin kanssa, lisäksi se voisi toimia äyriäisten seurana ja miksei myös kaimansa pecorino-juuston kumppanina. Kukaan seurueestamme ei kuitenkaan äänestänyt sitä suosikikseen.


Tenuta Marsiliana Vermentino 2016
IGT Costa Toscana; 100 % Vermentino; 17,48 €. Luomu.
Vermentino tunnetaan myös nimillä Rolle ja Favorita, tosin ei ole täysin varmaa, onko kyseessä sama rypälelajike.
Myös illan toinen valkoviini, Tenuta Marsiliana Vermentino, oli kiinnostava. Se on käynyt sakkojensa päällä, mikä toi tuoksuun ja makuun runsaasti aromikkuutta. Kullankeltaisen viinin tuoksussa oli reippaasti kumia tai puutarhaletkua sekä ruohoa, trooppinen hedelmäisyys ja sitrus peittyivät melko pitkälti sen alle. Viinin maku oli hedelmäinen ja ruohoinen, jopa hieman bitterinen. Suutuntuma oli aavistuksen öljyinen, ja jälkimaussa maistoi vielä kypsiä trooppisia hedelmiä.

Hapokkuutensa ansiosta viini sopi maistelulautasen tomaatin ja caesar-salaatin kanssa, parmankinkun kanssa ei aivan niin hyvin. Yksi seurueestamme valitsi sen suosikikseen.

Terra dei Sogni 2015
IGT Terre Siciliane; 60 % Cabernet Sauvignon, 30 % Syrah, 10 % Nerello Cappucio. Luomu.

Tiilenpunaisen viinin tuoksussa oli makeita tummia marjoja kuten karhunvatukkaa, mustikkaa ja mustaherukkaa ja Nerello Cappucion tuomaa kirsikkaa sekä nahkaa, mausteita ja paahteisuutta. Viinin maku oli hapokas ja tuoksusta tutun marjainen ja mausteinen, tanniinit olivat pirteät. Viini on kypsynyt osin tammitynnyrissä, mikä toi makuun myös vaniljaa. Tummat marjat ja mausteisuus jatkuivat myös jälkimaussa. Viini oli helppoa ja miellyttävää juotavaa eikä ihme, eteläitaliaisten viinien dokabiliteetti tuntuu usein olevan kohdallaan.

Viini sopi parhaiten tomaatin ja peston seuraksi, mutta sen voisi yhdistää myös risoton ja lampaan kanssa. Se oli Jussin suosikki ja myös koko viiniklubin suosikki.


Cascina Bruciata Barbaresco 2015
DOCG Barbaresco; 100 % Nebbiolo; 29,90 €. Luomu.

Barbarescon väri oli tuttuun tapaan ohut, lähes läpinäkyvä tiilenpunainen. Sen tuoksu oli aluksi hieman ujo, mutta aukeni pikkuhiljaa ja paljasti tuttuja aromeja: punaisia kirpeitä marjoja, kuten karpaloa ja punaherukkaa, kuivattuja hedelmiä, mausteita, nahkaa ja toffeeta. Viinin maku oli samaan aikaan napakan hapokas ja tanniininen, tuoksusta tutut aromit toistuivat ja marjaisuus kallistui puolukan suuntaan. Tanniinit jäivät kutittelemaan ikeniin samalla, kun jälkimaussa maistoi puolukkaa ja liitupölyä.

Cascina Bruciata Barbaresco toimi caesar-salaatin kanssa hyvin ja melko hyvin parmankinkun kanssa. Se sai seurueeltamme kaksi ääntä.

Le Corti Chianti Classico 2015
DOCG Chianti Classico; 100 % Sangiovese; 19,98 €. Luomu.

Viimeisenä viininä oli Le Corti Chianti Classico, jonka aiempi vuosikerta oli tuttu toissa vuoden La Dolce Vitasta. Tummahkon viinin tuoksussa oli tuttua nahkaa ja punaista marjaa, lisäksi tuoksussa oli maanläheisiä, jopa eläimellistä ulottuvuutta. Tammikypsytyksen tammi ei ihmeemmin tuntunut. Viinin maku oli hapokas, kirpeän marjainen ja yrttinen, jopa hieman bitterinen, maanläheinen ja tuhti. Tanniinit tuntuivat vielä puolukkaisessa jälkimaussa.

Vaikka tämä viini vaikuttaakin olevan tuoksu- ja makumaailmaltaan samankaltainen kuin edellinen nyt, kun kuvauksia lukee, viineissä oli kuitenkin eroja: Barbaresco oli kevyempi ja hedelmäisempi kuin Chianti, Chianti taas kallistui täyteläiseen ja maanläheiseen suuntaan.

Maistelulautaselta Chiantin kanssa sopi parhaiten caesar-salaatti, muuten sen kanssa voisi tarjoilla vaikkapa poroa, riistaa, vasikkaa tai pihviä - tai Hannibal Lecterin tapaan maksaa ja härkäpapuja. Marjut aprikoi pitkään Barbarescon ja tämän viinin välillä, mutta valitsi viimein Chiantin suosikikseen.

19. helmikuuta 2019

Uisge 2019

Uisge järjestettiin tänä vuonna 8.-9.2. Vanhalla Ylioppilastalolla. Jussi kävi paikalla lauantaina. Sisäänpääsy maksoi 18 € ja maisteluannosten hinnat alkoivat yhdestä eurosta.


Tapahtuma alkoi kolmelta ja hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista ulkona oli jonoa melkein Stockmannille asti. Jonottajia päästettiin sisään pienissä erissä ja vähän aikaa epäilytti, ehdinkö 15:15 alkavaan Diageo - Perception of flavour in whisky -tastingiin (12 €). Päästyäni sisään ja vietyäni takin narikkaan suuntasin yläkertaan. Ehdin tastinghuoneen ovelle paria minuuttia ennen alkamisaikaa. Huone vaikutti tyhjältä, joten piti tarkistaa, olinko oikeassa paikassa. Paikka oli oikea ja tastingin vetäjäkin löytyi huoneen nurkasta. Selvisi, että olin ainoa, joka oli ilmoittautunut koko tastingiin. Vetäjän ehdotuksesta siirryimmekin pitämään tastingin alakerran tiskille vapaamuotoisemmin.


Tasting-viskit


Ensimmäinen maistamani viski oli David Beckhamin Haig Club. Sininen neliskulmainen pullo toi mieleen partaveden ja itse viski muistutti lähinnä halpaa bourbonia. Ehkä Beckhamin olisi kannattanut pysytellä jalkapallon parissa. Julkkisviskit eivät muutenkaan vakuuttaneet. Myöhemmin toisella tiskillä maistamani Motörhead-viski olisi ollut ehkä parhaimmillaan colan kanssa.

Tastingin seuraavat viskit olivat paljon parempia. Glen Elgin 12 yo Single Malt oli kuivahedelmäinen, hunajainen ja maltainen. Oban 14 yo Single Malt tarjosi samanlaisia aromeja, mutta mukana oli myös hieman savua ja viikunaa. Lagavulin 16 yo Single Malt sen sijaan oli voimakkaan savuinen ja turpeinen, tosin siinäkin oli kuivahedelmää ja appelsiinimarmeladia. Cragganmore 12 yo Single Malt oli puolestaan kuivahedelmän sijaan keksinen, pähkinäinen ja toffeinen sitruksisella vivahteella.

Maistetuista Taliskereista itseäni miellytti eniten Talisker 18 Year Old Single Maltin aromimaailma, joka oli yhdistelmä savua, tervaa ja toffeeta. Toiseksi eniten pidin Amoroso-sherrytynnyrissä kypsytetystä Talisker The Distiller's Edition 2017 Single Maltista, jossa oli kuivahedelmää, appelsiinia, tummaa suklaata ja savua. Savuinen, mausteinen, pippurinen ja hieman vaniljainen Talisker Storm oli myös ihan mainio ja lämmittää varmasti mukavasti kylmänä talvi-iltana.


Muita viskejä


Bruichladdich pullotti pari vuotta sitten Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea. Viisi vuotta sherrytynnyrissä ja kymmenen vuotta Chateau d'Yquem -tynnyrissä kypsynyt viski oli hunajainen, vaniljainen, kypsän hedelmäinen ja hennon savuinen. Teerenpeli Savu Cask Strength oli nimensä mukaisesti turvesavuinen. Sen lisäksi aromeissa oli kuivahedelmää ja hentoa vaniljaa. Jäkimaussa oli lisäksi häivähdys appelsiinia.

Glenlivet XXV:n kohdalla onnistuin saapumaan tiskille, kun viskiä oli jäljellä enää tilkka pullon pohjalla. Kyseessä oli kuulemma lisäksi viimeinen Suomessa ollut pullo. Oloroso-sherrytynnyrissä kypsynyt viski oli rusinainen, kypsän omenainen, pähkinäinen ja toffeinen. Hyvä, etten myöhästynyt, sillä tämä oli paras maistamistani viskeistä.

Viskien lisäksi tarjolla oli myös oluita. Uisge-festivaalin virallinen olut oli Kanavan panimon yhdessä Juomatalo Pikkulinnun kanssa valmistettu Celtic Gose (4,7 %). En ole hapanoluiden suurin ystävä, mutta hieman suolainen, hedelmäinen ja savuinen gose oli mukavan raikas välijuoma viskien maistelun keskellä. Cafe Vanhan tarjoama Uisgen menu (25 €) sisälsi tänä vuonna pääruokana appelsiiniglaseerattua kanaa, joka ei päässyt viime vuoden viskiglaseeratun porsaankyljen tasolle. Alkuruokavalikoima ja jälkiruokana ollut suklaakakku olivat sen sijaan oikein maukkaita.

16. helmikuuta 2019

Pillitteri Cabernet Franc 2010


Pillitteri Cabernet Franc 2010
VQA Niagara-on-the-Lake, Kanada; Cabernet Franc; 19,99 €

Tuottaja Pillitteri Estates Winery

Etiketin mukaan silkkiset tanniinit, mustapippuria, sikaria ja metsämarjoja

Rypäleen mukaan
Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa, orvokkia, lyijykynää, kepeät tanniinit; viileillä alueilla myös yrttejä, nokkosta, paprikaa

Ruokana pekoni-cheddarhampurilaiset viski-vaahterasiirappikastikkeen kera

Lyhyesti: savuinen ja tumman marjainen viini grilliruokien seuraksi

Kommentit

M: Viime aikoina vastaan on tullut mainioita cabernet franceja, joten odotukset olivat korkealla myös Pillitterin suhteen. Viinin tuoksussa on savua, tummia marjoja, luumua ja yrttisyyttä, ehkä hieman paprikaakin. Maku on melko täyteläinen ja pehmeän tanniininen, tuoksusta tutut aromit jatkuvat myös maussa. Jälkimaku on mausteinen, savuisuus ja marjaisuus tuntuvat pitkään.

Hampurilaisen kanssa viini sopii hyvin ja ruoan jälkeen loppu maistuu sellaisenaan, vaikka ihan varsinainen seurusteluviini tämä ei ole. Muutaman tunnin ilmaantuminen pehmentää sitä mukavasti ja lopulta viini on mehukas ja samettinen. Arvosanaksi se saa +.

J: Viini on syvän rubiininpunainen ja vivahtaa reunoiltaan hieman tiilenpunaiseen. Tuoksussa on tummaa marjaa, paahteisuutta, viikunaa, seetriä ja mausteisuutta. Keskitäyteläinen. kevyen hapokas ja pehmeän tanniininen maku toistaa tuoksun aromeja. Maussa on myös pippurisuutta sekä lakritsaa. Jälkimaku on pippurinen. Hampurilaisen kanssa viini sopi mainiosti ja käy varmasti muidenkin liharuokien seuraksi. Hinta-laatusuhde on erinomainen, viini saa arvosanaksi ++.


Viski-vaahterasiirappikastike


Kanada-teeman mukaisesti Atrian sivuilta bongattuun, alunperin glaseerausta varten tarkoitettuun viski-vaahterasiirappikastikkeeseen päätyi edullinen kanadalainen Black Velvet -viski, toisin sanoen sekoita kastikkeeksi ja käytä hampurilaisen välissä:

2 rkl viskiä
2 rkl omenasosetta
4 rkl vaahterasiirappia

14. helmikuuta 2019

Ravintola Basen olutklubi 4.2.2019: Espoon oma panimo

Ravintola Basen Olutklubi kokoontui ensimmäisen kerran maanantaina 4.2.2019. Illan isäntänä oli Espoon Oman Panimon Jukka Terho. 25 € hintaan sai maistella viittä olutta, ja hinta sisälsi myös maistelulautasen, jossa oli kolmea eri juustoa, makkaraa ja suklaata. Paikalle meni Jussi.

Ensimmäinen olut oli viikko sitten pullotettu vehnäolut Cheers from Westend (4,7 %). Samean oluen tuoksussa oli sitrusta, ananasta ja aavistus banaania. Raikkaassa maussa oli tuoksun aromien lisäksi vehnäisyyttä ja korianteria. Oluen hieman lämmettyä hedelmäiset aromit muuttuivat kypsemmiksi. Ruoaksi suositellun vuohenjuuston kanssa olut sopi melko hyvin. Juusto oli kylläkin melko mietoa. Voimakkaamman makuinen vuohenjuusto olisi saattanut jyrätä oluen aromit alleen.

Toinen olut oli Cheers From Kivenlahti Bitter (4,5 %). Sen miedossa tuoksussa oli karamellisuutta ja appelsiinia. Hieman bitterinen maku toisti tuoksun aromeja. Briejuusto sai maun tuntumaan bitterisemmältä. Jukan mukaan Suomessa on pehmeämpää vettä kuin Iso-Britanniassa, mikä vaikuttaa oluen makuun. Sen vuoksi täysin brittiläistä bitteriä on vaikea tehdä Suomessa.


Seuraavana oli vuorossa ravintolan nimikko-olut Cheers from Base Amber Ale (5,0 %). Karamellinen, pähkinäinen ja hieman katkera olut sopi hyvin rasvaisen makkaran kanssa. Basen lisäksi tätä olutta on saatavilla myös ravintola Harakanpesässä.

Neljäs olut oli Cheers from Karvasmäki IPA (6,2 %), joka on lähempänä trendikästä NEIPA:a kuin perinteistä IPA:a. Trooppisen hedelmäinen, sitruksinen, greippinen, appelsiininkuorinen ja katkerahko olut sopi yllättävän hyvin Aura Gold -juuston kanssa. Jukalta kysyttiin tässä vaiheessa, miten he valitsevat kaupunginosat oluiden nimiin. Hänen mukaansa valinta tehdään lähinnä fiilispohjalta.


Viimeinen olut oli Cheers From Nuuksio Stout (7,0 %). Tuoksussa oli lähinnä kahvia. Maussa oli kahvin lisäksi tummaa suklaata ja paahteisuutta jälkimaun ollessa kitkerähkön espressoinen. Kokonaisuus muistutti hieman nuotiolla keitettyä kahvia, joten siinä mielessä Nuuksio on sopiva nimi. Olut kävi kohtuullisen hyvin suklaan kanssa.

Cheers from Westend ja Cheers from Karvasmäki olivat tastingin parhaat oluet. Niistä Karvasmäki meni hyvin täpärällä marginaalilla ykköseksi.

Basessa on tarkoitus järjestää olutklubeja jatkossa kuukausittain aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Seuraavaksi on alustavien tietojen mukaan vuorossa Fat Lizard Brewing. Lisätietoa tulee jossain vaiheessa Basen Facebook-sivulle.

12. helmikuuta 2019

Punaviiniä ja herkkuja -tasting 4.2.2019



Viiniposti järjesti (ainakin) kolmannen kerran Punaviiniä ja herkkuja -tastingin Kluuvin Fazer Caféssa 4.2.2019 (20 €) - ja ihan mahtavaa, että järjesti. Meillä on ollut tastingin kanssa huonoa onnea: ensimmäisellä kerralla jouduimme perumaan osallistumisen, ja seuraavalla kerralla tasting varattiin niin nopeasti täyteen, että emme mahtuneet mukaan. Ihan nappiin ei tälläkään kertaa mennyt: Jussi oli jo ehtinyt lupautua muualle, joten Marjut suuntasi yksin punaviinien ja herkkujen äärelle. Täytyy myöntää, että melko paljon olisi pitänyt sattua ja tapahtua, jotta Marjut olisi suostunut jättämään tapahtuman väliin nyt, kun sinne viimein pääsi.

Tastingin vetivät Viinipostin viiniasiantuntija Liisa Huttu-Hiltunen ja Fazerin kondiittorimestari Eero Paulamäki.

Viinien ja ruokien yhdistämisessä usein mainittu sääntö on se, että viinin on oltava makeampaa kuin ruoan eli jälkiruokien ja muiden sokeristen herkkujen seurana pitäisi tarjoilla hyvin makeaa viiniä. Nyt asetelma oli toinen: kuinka vain vähän sokeria sisältävät punaviinit toimisivat konvehtien ja pienten petit fours -tyyppisten leivosten kanssa? Säännön mukaan olisi voinut olettaa, että eivät kovinkaan hyvin, mutta arvattavissa oli, että luvassa on iloisia yllätyksiä.



Château de Seguin 2016 & "kahvipapu"
AC Bordeaux Supérieur, Ranska; Cabernet Sauvignon, Merlot; 14,99 €

Tyylikäs viini oli pehmeä ja hedelmäinen, mutta sellaisenaan ehkä hieman pliisu. Sen maku on kuiva ja täyteläinen sekä marjainen ja aavistuksen mausteinen, ihan mukava Bordeaux siis.

Herkkuna oli tummasta suklaasta tehty ja kahvilla maustettu praliini, joka oli kuorrutettu pronssinhohtoisella maitosuklaalla.

Kahvisen praliinin kanssa viini ei maistunut niin marjaiselta ja hapokkaalta kuin yksinään, vaan tuntui ryhdikkäämmältä ja hedelmäisemmältä. Vaikka praliinissa oli taatusti sokeria paljon enemmän kuin viinissä, kahvin ja tumman suklaan aromit saivat herkun toimimaan punaviinin kanssa, kun praliinin makua hallitsi pieni kitkeryys sokerisen makeuden sijaan. Mieleen tuli myös, että monessa punaviinissä on kahvin ja tumman suklaan aromeja - ei juuri tässä viinissä, mutta kotona voisi testata, kuinka sellainen viini toimisi kahvisen praliinin kanssa.

Tämä oli mielestäni tastingin paras yhdistelmä, palaset olivat yhdessä enemmän kuin osiensa summa.

Symington Altano Organic 2017 & vaniljainen crème brûlée sekä kirsikkahilloke
DOC Douro, Portugali; Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Touriga Nacional, Tinto Cão; 14,99 €

Symington Altano oli jo entuudestaan tuttu viini: yhdistimme Viini-lehden vuoden luomupunaviiniksi vuonna 2017 valitseman vuosikerran 2015 tortillojen kanssa ja vuosikertaan 2016 tutustuimme viime syksynä Viinipostin portviini-tastingissa. Viini oli juuri sellainen kuin muistinkin: tumman marjainen, hieman paahteinen, mausteinen ja aavistuksen kukkainen.

Herkkuna olleen crème brûlèen pinnan sokeri oli paahdettu normaalia kitkerämmäksi eli tässäkin herkussa hyödynnettiin kitkeriä makuja. Lisäksi paahtovanukkaan päällä oli mehevää kirsikkahilloketta.

Tämän yhdistelmän kanssa piti pohdiskella hetki, sillä aluksi fiilis oli ailahteleva. Yhdistelmä toimi - ei toiminut - toimi... Viimein mielipide kallistui toimimisen puolelle. Viini maistui hyvin varsinkin silloin, kun haarukkaan nappasi kunnolla kirsikkahilloketta. Crème brûlee tai kirsikat eivät ole omia suuria suosikkejani, mutta kyllä tämä kombo toimi - jopa niin hyvin, että äänestyksessä tämä yhdistelmä oli yleisön toinen suosikki.



Tommasi Crearo della Conca d'Oro 2015 & lakritsi-viikunatartaletti
IGT Verona, Italia; Cabernet Franc, Corvina Veronese, Oseleta; 19,99 €

Viinilehden vuoden punaviiniksi 2017 valitsema Tommasi Crearo oli myös aiemmasta Viinipostin tastingista tuttu, ja herkullista ja mukavan rustiikkista tämä vuoden tuoreempi vuosikertakin oli.

Herkkuna tarjoiltiin lakritsa-viikunatartaletti, jonka täytteenä oli suolakaramelli-lakritsacremeä ja koristeena viikunan lisäksi lakritsanpaloja. Lakritsan ja punaviinin yhdistelmästä on puhuttu jo muutaman vuoden ajan (ja meidän raatimmekin on ehtinyt kokoontua lakujen ja punkkujen äärelle), joten sinänsä tämä pari ei tullut yllätyksenä. Lisäksi lakritsa on aina hyvää viinin kanssa ja ilman.

Tartaletin lakritsacremen suolaisuus ja kermaisuus kesyttivät viinin hapot ja tanniinit ja tekivät yhdistelmästä miellyttävän hedelmäisen. Ei siis ihme, että myös tämä oli yleisön suosikkipari, minun listallani se pääsi hyväksi kakkoseksi.

Dal Cero Selverello Syrah 2015 & mustikkatosca
DOC Cortona Syrah, Italia; Syrah; 17,95 €

Dal Cero Selverello Syrah oli uusi tuttavuus, joten se kiinnosti myös muuten kuin herkun seurana - italialaisia 100 % Syrah-viinejä ei ole kovinkaan usein tullut vastaan. Aromikas viini oli lempeä, jopa hieman makea, tumman marjainen, yrttinen ja hieman pippurinen.

Herkkuna oli mustikkatosca eli vanilja-mantelikakkua, jonka mausteena oli kotimaista metsämustikkaa.

Viinin ja toscan yhdistelmä epäilytti aluksi, mutta paljastui toimivaksi. Mustikoiden tumma marjaisuus pelasi hyvin yhteen viinin tumman marjaisuuden kanssa ja niiden hapokkuus pehmensi viinin makua. Oikeastaan viini tuntui kuivemmalta toscan kanssa kuin sellaisenaan, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Perelada 5 Finques Reserva 2015 & appelsiininkukkavedellä maustettu praliini
DO Empordà, Espanja; 40 % Merlot, 20 % Garnacha; 15 % Cabernet Sauvignon, 15 % Syrah, 10 % Samsó; 16,99 €

Myöskin Perelada 5 Finques Reserva oli tuttu aiemmasta Perelada-tastingista. Silloin tarjolla oli vuosikerta 2013. Tastingin jälkeen vuosikerta 2014 voitti kultaa Vuoden Viinit 2018 -kilpailussa, ja olihan tämä seuraava vuosikerta myös hyvää. Vaniljaisen makeassa, marjaisessa ja luumuisessa viinissä oli mukavia maanläheisiä, mausteisia ja jopa nahkaisia aromeja.

Viimeinen herkku näytti ensin isokokoiselta viinikumilta tai hyytelöltä, mutta ulkonäkö hämäsi: kyseessä olikin appelsiininkukkavedellä maustetulla valkosuklaalla kuorrutettu 45 % tummasta suklaasta tehty praliini. Itse en pidä ihmeemmin appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, mutta yritin päästä siitä yli.

Appelsiininen kuorrutus oli hyvää ja raikasta, sitä olisi voinut syödä sellaisenaankin vaikka vadillisen. Juttelin Eero Paulamäen kanssa illan päätteeksi ja kuulemma kuorrute tarvitsee tumman suklaan kantamaan makuaan, sellaisenaan appelsiininkukkavesi ei toimi - ja niin varmasti onkin, sen verran herkkä kuorrutuksen maku oli.

Praliinin ja viinin yhdistelmä toimi odotetusti. Itse pidin yhdistelmästä enemmän silloin, kun appelsiinikuorrutus maistui enemmän kuin tumma suklaa, vaikka ei tummassa suklaassakaan mitään valittamista ollut.



Summa summarum

Hyviä viinejä, hyviä herkkuja! Tietenkin yhdistelmät toimivat - kukapa nyt pitäisi tastingia, josta jää paha maku suuhun? Mielenkiintoista olikin se, miksi yhdistelmät toimivat, vaikka teoriassa niiden ei olisi pitänyt ja kuinka ne oli valittu. Koska viineistä kolme oli entuudestaan tuttuja, praliinien ja muiden herkkujen esittely oli vähintäänkin yhtä kiinnostavaa kuin viinien, ellei jopa kiinnostavampaa, koska niiden valmistukseen en ole perehtynyt ja uuden oppiminen on aina hauskaa.

9. helmikuuta 2019

Helmikuun kuukauden klassikko: wieninleike, Grüner Veltliner & pilsner

Kuukauden klassikko -sarjassamme nautimme tänään wieninleikettä itävaltalaisen valkoviinin ja tsekkiläisen pilsnerin kera. Wieninleike eli Wiener Schnitzel yhdistetään nykyisin automaattisesti Itävaltaan, mutta alunperin se on peräisin Italiasta. Siellä Cotoletta alla Milanese -nimellä tunnetun leikkeen toi Itävaltaan sotamarsalkka ja kreivi Joseph Radetzky (Radetzky-marssi, tiedättehän?)

Tiedämme myös, että Se Ainoa Oikea Wiener Schnitzel tehdään vasikasta (vom Kalb), mutta tyydyimme helppoussyistä porsaaseen (vom Schwein).



Loimer Lois Grüner Veltliner 2017 
Qualitätswein Niederösterreich, Itävalta; Grüner Veltliner; 16,24 €. Luomu!
Tuottaja Weingut Loimer
Etiketin mukaan korkea laatu, autenttinen maku ja hyvä fiilis
Rypäleen mukaan sitrusta, persikkaa, mahdollisesti pippuria, mineraalisuutta

Itävaltalaisen ruoan kanssa pöytään päätyi tietenkin itävaltalainen viini. Kirkas, vaalean sitruunan värinen Loimer Lois Grüner Veltliner tuoksuu kypsän hedelmäiselle ja raikkaan sitruksiselle, satunnaisesti tuoksussa häivähtää myös hennosti valkopippuria ja persikkaa. Samat aromit jatkuvat viinin maussa: trooppiset hedelmät, ananas ja persikka sekä sitrus yhdistyvät pieneen mausteisuuteen ja mineraalisuuteen. Jälkimaku on hedelmäinen ja pippurinen. Yleisvaikutelma on raikas ja nuori, mikään raskas tai öljyinen Grüner Veltliner tämä ei ole.

Ruoan seuraksi kuiva ja hapokas sekä pirteä viini sopi hyvin, se ei riidellyt edes perunasalaatin kanssa - toisaalta se oli odotettavissa, sillä Grüner Veltliner ja wieninleike ovat toimineet aina yhdessä. Niin nytkin.

Pilsner Urquell
Tsekki; pils, 4,4 %, 31 EBU, kantavierre 11,8 °P; 3,39 € (tölkki)
Tuottaja Pilsner Urquell
Etiketin mukaan maailman ensimmäinen pilsner
Oluttyypin mukaan pilsner on yleensä voimakkaasti humaloitu ja väri vaihtelee vaaleasta kullankeltaiseen.

Tšekkiläisen oluen valitsemiselle syy on se, että Pilsner Urquellin kotikaupunki Plzeň sijaitsee Böömissä, joka kuului I maailmansodan loppuun asti Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan.

Kullankeltaiseen olueen muodostuu kaadettaesssa kohtalaisesti valkeaa vaahtoa. Tuoksua hallitsee maltaisuus ja siinä on myös hieman yrttisyyttä. Makua hallitsevat maltaisuus ja humala, mukana on myös ruohoa ja yrttisyyttä. Ruoan kanssa olut toimii lähes täydellisesti. Oluen katkeruus tuo mukavaa vastapainoa leikkeen rasvaisuudelle ja maltaisuus käy hyvin yhteen leivityksen kanssa. Perunasalaatin suolakurkku sen sijaan latistaa hieman oluen makua.



Reseptit (kahdelle)


Wieninleike eli Wiener Schnitzel

2 x 150 g porsaan ulkofileeleikettä

Leivitykseen
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa, pippuria (chiliä, paprikajauhetta)

Paistamiseen
öljyä ja voita

Koristeeksi
sitruunanviipale

Nosta fileet huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Nuiji ne kevyesti ohuemmiksi kelmun välissä. Sekoita mausteet vehnäjauhoihin. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Kääntele leikkeet ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Anna leivitettyjen fileiden levähtää hetki ja paista ne runsaassa öljy/voiseoksessa kauniin ruskeiksi, pari minuuttia per puoli. Koristele sitruunanviipaleella, tarjoile kirkkaan perunasalaatin kera.

Kirkas perunasalaatti

500 g kiinteitä perunoita
1 suolakurkku
100 g herneitä
pari vartta kevätsipulia

Kastike
1 dl öljyä
3 rkl viinietikkaa
3 tl Dijon-sinappia
suolaa, pippuria

Keitä perunat ja anna jäähtyä. Pilko jäähtyneet perunat, suolakurkku ja kevätsipuli, lisää mukaan herneet. Sekoita kastikeainekset ja lisää kastike salaatin sekaan. Anna maustua mielellään yön yli jääkaapissa.

6. helmikuuta 2019

Fat Lizard Lake Bodom Pre-Prohibition Lager



Mikä olut?
Lake Bodom Pre-Prohibition Lager (Fat Lizard Brewing Company)
Oluttyyppi: lager
Alkoholia: 5,0 %
Katkeruus: 25 IBU
Hinta: 3,80 € Fat Lizardin panimokaupassa

Mitä etiketti lupaa?
"Lake Bodom Pre-prohibition Lager is a modern take on a classic with a dark twist. Roasted malts and the noble Tettnanger hop make this the perfect beer for socializing, dinner, head banging or lakeside camping! Water used from the Lake Bodom puts this over the top and makes it so good you can bury a few in one go, so beware!"

Mitä oluttyyppi lupaa?
Lager on yleisnimi pohjahiivaoluille, joiden varastokäyminen tapahtuu viileässä ja joiden käymisaika on melko pitkä. Lagerit ovat yleensä kevyen maltaisia ja miedosti humaloituja.

Olut muualla
Fat Lizard

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Helmikuun 1. päivä julkaistu Lake Bodom on kehitetty yhteistyössä espoolaisen metalliyhtyeen Children of Bodomin kanssa. Oluterän valmistuksessa on käytetty 20 litraa Bodom-järven vettä, joka on keitetty ennen käyttöä.

Olut on sameaa ja väriltään punertavaa meripihkaa. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on maltaisuutta, karamellisuutta ja vähän sitrusta. Maku toistaa tuoksun aromeja karamellisuuden ollessa hallitsevin elementti. Mukana on myös hieman yrttisyyttä. Katkeruutta ei ole kovin paljoa. Bodominjärven vettä en ole maistanut, joten osaa sanoa, onko oluessa sen aromeja. Lageriksi tätä ei kovin helposti arvaisi, sen verran kaukana ollaan vaaleasta ja kirkkaasta peruslagerista. Jälleen kerran hyvä olut Fat Lizardilta. Arvosanaksi annan ++.


2. helmikuuta 2019

Ravintola Murun viini-ilta 21.1.2019: Uusi vuosi, uudet viinimaat

Ravintola Muru aloitti uuden vuoden kunniaksi viini-illat. Ensimmäisen illan teemana oli "uusi vuosi, uudet viinimaat" (55 €). Isäntänä toimi Murun sommelier, useaan kertaan palkittu Taneli Lehtonen.


Château Belá Riesling 2017
Strurovo, Slovakia

Kuten monessa muussakin Itä-Euroopan maassa, myös Slovakiassa on kasvatettu viiniköynnöksiä jo lähes 3 000 vuotta sitten. Pitkästä historiasta huolimatta maan viinintuotanto ei kuitenkaan ole suurta tai kovinkaan tunnettua: tällä hetkellä viiniä viljellään lähinnä maan eteläosassa kuudella eri alueella, jotka kattavat noin 20 000 hehtaaria (vaikkakin satoa korjataan huomattavasti pienemmältä alueelta), ja alkuperämerkittyjä viinejä tuotetaan noin 1,6 miljoonaa litraa vuodessa.

Château Belán historia on pitkä ja vaiherikas. Linnan edelleen käytössä oleva kappeli valmistui vuonna 1780 ja barokkityylinen linna vajaat sata vuotta myöhemmin vuonna 1874. Nykyisin hotellina toimivan linnan nimikkoviinien taustalla ovat saksalainen, moselilaisista viineistään tunnettu Egon Müller ja slovakialainen Miroslav Petrech.

Château Belá Rieslingiä on kypsytetty 6 kk sakkojen päällä. Sen väri on kirkas, vaalea sitruunankeltainen. Runsaasta ja kypsän hedelmäisestä tuoksusta erottaa sitrusta, omenaa, päärynää ja persikkaa sekä hieman mausteita, mineraalisuutta ja petroolia.

Viini on kuiva ja hapokas (sokeria 5-6 g/l), mutta hedelmäisyyden lisäksi myös suuri alkoholin määrä (14,5 %) saa sen tuntumaan makeammalta kuin mitä se onkaan. Kypsän omenan lisäksi maussa maistuu hunaja, mutta makeiden elementtien lisäksi maussa on myös tiukka ja mineraalinen ulottuvuus. Suutuntuma on öljyinen, ja jälkimaussa tuntuu sitrusta ja valkopippuria.

Château Belá Riesling on maukasta, mutta vaatii seurakseen ruokaa, esimerkiksi vaaleaa rasvaista kalaa, äyriäisiä, siikacevicheä tai sushia. Se oli Marjutin kakkossuosikki illan viineistä.

L.A. Cetto Private Reserve Nebbiolo 2013
Baja California, Meksiko

Meksiko tunnetaan paremmin vaikkapa tequilasta, mutta maassa on valmistettu viiniä jo 1520-luvulla. Espanjalaiset konkistadorit toivat tullessaan espanjalaisia köynnöksiä, joiden huomattiin menestyvän. Paikallisia lajikkeita toki oli, mutta ne jäivät paitsioon. Meksikon viinintuotannon nousukausi alkoi 1980-luvulla kansainvälisen kiinnostuksen ja teknologian myötä: määrä on lisääntynyt ja laatu on parantunut. Viiniä viljellään kolmella alueella, joista suurin on Baja California 90 % osuudellaan. Viiniä varten köynnöksiä kasvaa noin 6 500 hehtaarin verran, mutta jos mukaan lasketaan ruoka- ja brandyrypäleiden viljelyalueet, lopputulos on huomattavasti suurempi. Viiniä tuotetaan arviolta 20 miljoonaa litraa vuodessa.

1920-luvulla perustettu L.A. Cetto on Meksikon suurin tuottaja, tosin varsinainen L.A. Cetton brändi lanseerattiin vasta vuonna 1975. Italialaista alkuperää olevien Cettojen moderni tila tuottaa viinejä useista eri rypälelajikkeista, joita ovat esimerkiksi Cabernet Sauvignon, Merlot, Nebbiolo, Petit Sirah, Chenin Blanc, Sauvignon Blanc, Viognier, Chardonnay ja Moscatel. Ravintola Fat Lizardissa pääsimme tutustumaan talon zinfandeliin, ja nyt oli vuorossa nebbiolo.

Tumman rubiininpunaista Private Reserve Nebbioloa on kypsytetty 14 kk uudessa ranskalaisessa tammessa. Sen tuoksussa on kypsää, jopa hilloista marjaa, mustaherukkaa ja karhunvatukkaa sekä mausteita. Jos oikein etsii, tuoksusta löytää myös ruusun terälehtiä, mutta mitenkään hallitseva tuoksu se ei ole.

Viinin maku on hapokas ja lempeän tanniininen sekä kuivempi kuin tuoksu, mutta kuitenkin hedelmäinen ja pehmeähkö. Nebbiolomainen tiukkuus tuntuu puuttuvan kokonaan. Tuoksusta tuttu marjaisuus jatkuu karpalon, herukan ja mustikan merkeissä ja siihen yhdistyy kevyesti tervaa ja nahkaa sekä kahvia ja tummaa suklaata. Mausteet, herukka ja kahvi jatkuvat myös jälkimaussa.

Ruokaa tämäkin viini kaipaa, esimerkiksi vasikkaa, ribsejä tai tomaattisia kastikkeita. Muuten viini oli mielenkiintoinen. Sen rypälettä saisi arvailla sokkona usean tovin eikä arvaukset sittenkään osuisi kohdalleen, niin kaukana Piemonten nebbioloista nyt ollaan. Siitä huolimatta tämä viini oli Jussin kakkossuosikki.


Via Vinera Bulgarian Heritage Rubin 2016
Thracian Lowlands (Traakian alanko), Bulgaria

Bulgariassa viljeltiin viiniä jo traakialaisten aikaan 6 000 vuotta sitten, mutta nousukausi on alkanut vasta viime vuosikymmeninä. Mielenkiintoista kyllä, 1980-luvulla Bulgaria oli jopa maailman toiseksi suurin viinintuottaja ja neljänneksi suurin viininviejä, mutta kommunismin romahtamisen myötä myös viinin tuotanto romahti. Viimeisen 20 vuoden aikana viinintuotanto on lähtenyt uuteen kasvuun ja painotus on siirtynyt halvasta hinnasta laatuun. Viiniä viljellään viidellä alueella, ja kansainvälisten rypälelajikkeiden lisäksi Bulgariassa kasvaa noin 40 paikallista rypälelajiketta, joista kaikkia ei kuitenkaan hyödynnetä aktiivisesti. Viiniä viljellään noin 63 000 hehtaarin alueella ja vuosituotanto on noin 130 miljoonaa litraa.

Via Vinera on vuonna 2018 lanseerattu Karabunarin viinitilan uusi brändi - tosin Karabunarin viinitalokaan ei ole kovin vanha, se aloitti toimintansa vuonna 2008. Talo pyrkii elvyttämään bulgarialaista viininvalmistusperinnettä ja tuottamaan hyviä viinejä sekä paikallisista että kansainvälisistä lajikkeista.

Rubin on Bulgariassa vuonna 1944 kehitetty nebbiolon ja syrah'n risteytys. Suosiota se alkoi saavuttaa 1950-luvulla.

Bulgarian Heritage Rubinin väri on nimen mukaisesti rubiininpunainen ja sinertää hieman reunoilta. Sen tuoksussa on kypsiä marjoja, vadelmaa, mustikkaa ja punaherukkaa, sekä hieman nahkaa ja yrttisyyttä. Viinin maku on aluksi hapokas ja siinä tuntuvat myös tuoksusta tutut marjat pienen pippurisuuden lisäksi. Jälkimaku on pitkä, mausteinen ja herukkainen.

Viinin pirteät tanniinit tuovat veden kielelle, ja se kaipaisi seurakseen liharuokaa. Tämä viini tuntui saavan ympärillä paljon positiivisia kommentteja ja syystäkin, oikean ruoan kanssa se olisi loistava yhdistelmä.

Château Changyu Moser XV Moser WX Cabernet Sauvignon 2015
Ningxia, Kiina

Kiinan viininvalmistuksen historia on pitkä. Arkeologisten löytöjen mukaan viiniä tai sen kaltaista juomaa valmistettiin villeinä kasvaneista rypäleistä jo 7 000 e.Kr. Varsinainen viinin viljely alkoi kuitenkin vasta noin 3 000 vuotta sitten. Viinin valmistus oli pitkään satunnaista ja marginaalista, ja muut alkoholijuomat, kuten baiju, olivat viiniä suositumpia. Nyt kansainvälisten yritysten investoinnit Kiinaan ovat saaneet viinintuotannon räjähdysmäiseen kasvuun. Viiniä viljellään 850 000 hehtaarilla ja tuotetaan on noin miljardi litraa vuodessa.

Kiinan ensimmäinen moderni viinitalo Château Changyu perustettiin 1892, ja se on nykyisin Kiinan suurin viinintuottaja. Talo omistaa useita viinitiloja, ja illan viinitilan Changyu Moser XV:n viinit tuotetaan yhdessä itävaltalaiseen Lenz Moserin perheeseen kuuluvan Laurenz Maria Moserin kanssa - siitä tilan nimikin.

Rubiininpunaisen Moser WX Cabernet Sauvignonin tuoksussa on punaisia marjoja, herukkaa ja herukanlehteä sekä vihreää paprikaa ja jonkinlaista vihanneksisuutta. Viinin maku myötäilee tuoksua, tanniineja on melko vähän, mutta nekin ovat kuivattavia. Lisäksi maussa tuntuu savua, mutta ei kovinkaan miellyttävää sellaista. Jälkimaussa on punaherukkaa ja aavistus mausteita.

Kovasti tekisi mieli tykätä tästä viinistä, mutta nyt siihen ei vain kykene. Vaikea sanoa, vaikuttiko alkuperämaa mielipiteeseen - luultavasti jonkin verran, koska aiemmat kokemukset kiinalaisista viineistä eivät ole olleet järin positiivisia. Sokkona maistaminen olisikin ollut mielenkiintoista.


Château Musar 2010
Bekaa Valley (Bekaanlaakso), Libanon; Cabernet Sauvignon, Cinsaut, Carignan

Libanon on yksi maailman vanhimpia viinialueita ja sen viinihistoria on yhteneväinen naapurimaa Israelin kanssa, kuuluivathan molemmat foinikialaisten kauppiaiden ja merenkulkijoiden asuinalueeseen Kaanaaseen. Varsinainen viinintuotanto alkoi Libanonissa 1800-luvun puolivälissä uusien viinitilojen perustamisen myötä. Epävakaan poliittisen tilanteen ja sotien takia viinintuotanto oli kuitenkin hankalaa, ja uuteen nousuun se lähti vasta 1990-luvun loppupuolella. Viiniä viljellään noin 2 000 hehtaarilla ja tuotanto on noin 7 miljoonaa litraa vuodessa.

Château Musar on perustettu 1930. Sodista ja muista vaikeuksista huolimatta tilalla on valmistettu viiniä joka vuosi (paitsi 1976), paria vuosikertaa ei vain ole julkaistu. Talon tyyli kumartaa Bordeaux'n suuntaan, mutta on silti persoonallinen, sillä viinit tuotetaan natural- tai alkuviinien tapaan ja pullo- ja vuosikertakohtainen vaihtelu voi olla suurta. Talo on myös saanut Libanonin ensimmäisen luomusertifikaatin.

Vuosikertaa 2010 oleva Château Musar Red on kypsynyt 18 kk uudessa tammessa ja sen jälkeen 5-7 vuotta pullossa. Sen väri on kaunis tiilenpunainen. Tuoksussa on punaisia marjoja, vadelmaa ja karpaloa sekä vaniljaa ja jotain kukkaista ja raikasta, eukalyptusta tai mentolia tai ehkä rooibosta.

Viinin maku on makeahko, täyteläinen ja pehmeähkö. Siinä toistuvat tuoksusta tutut aromit, niiden lisäksi maistuvat myös viikuna ja luumu. Myöhemmin mausta (ja tuoksusta) erottaa myös seetriä ja jotain funkya. Tanniinit tuntuvat pienellä viiveellä. Viini on herkullinen ja maistuu sellaisenaankin, mutta se toimisi myös ruokaviininä. Jälkimaussa on pippuria ja mustikkaa.

Myös tämän viinin kanssa mielikuvat vaikuttavat. Libanonilaiset viinit ovat yllättäneet positiivisesti, ja lisäksi vuosikertaa 2010 on saatu Suomeen vain rajattu erä, joten harvinaisuus sai viinin maistumaan vielä paremmalta. Se olikin meidän molempien ykkössuosikki.