30. heinäkuuta 2019

Riedel Veritas vs. Riedel Performance

Feel Helsinki -tapahtuman tastingissa pääsimme tutustumaan Riedelin uuteen Performance-sarjaan ja aloimme samalla pohtia, että sitä pitäisi verrata nykyiseen lasisarjaamme Veritasiin. Pitää myöntää, että edellisellä kerralla uuteen lasisarjaan tutustuminen kävi lompakolle kohtalokkaaksi, kun Vinumit alkoivat vaihtua Veritasiin.

Tapasimme samalla erään ystävämme, joka on aloittanut tutustumisen viinin ja sen myötä myöskin viinilasien maailmaan, joten kutsuimme hänet mukaan vertailemaan laseja ja kertomaan mielipiteensä. Pitäisikö lasivarastoamme nyt päivittää?


Performance-sarjan laseja meillä oli vain Feel Helsinki -tapahtumassa olleen tastingin hintaan kuuluneet neljä erilaista, joten valinnanvaraa ei ollut runsaasti. Niistä valikoituivat testikappaleiksi vieraamme mieltymysten takia Sauvignon Blanc -lasit ja oman viinikaappimme tarjonnan takia Cabernet/Merlot -lasit.

Riedel Veritas ja Riedel Performance -lasisarjat

Veritas-sarja on lanseerattu 2014 ja siihen kuuluu 13 erilaista lasia, mm. se kuuluisa samppanjalasi. Lasien suunnittelussa on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman kevyitä konepuhallettuja laseja.

Performance-sarja on lanseerattu 2018 ja siihen kuuluu seitsemän lasia. Se on myös konepuhallettu, mutta sarjan erikoisuutena on sen optinen muotoilu. Riedelin tuotekehityspuolen mukaan se lisää lasin sisäpuolen pinta-alaa ja saa viinin avautumaan paremmin.

Sauvignon Blanc: Veritas vs. Performance
Suunnitteluvuosi 2017 vs.  2019
Tilavuus 44 cl vs. 44 cl
Korkeus 235 mm vs. 245 mm

Cabernet/Merlot: Veritas vs. Performance
Suunnitteluvuosi 2016 vs. 2018
Tilavuus 62,5 cl vs. 83,4 cl
Korkeus 235 mm vs. 245 mm

Speksejä katsomalla laseissa huomaa jonkin verran eroja. Molempien Sauvignon Blanc -lasien vetoisuus on 44 cl, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Performancen lasi on 10 mm korkeampi kuin Veritasin - ja se on muuten ratkaiseva sentti, sillä Performance-lasit eivät mahdu kuivauskaappimme keskihyllylle! Cabernet/Merlot-lasien korkeudessa on sama 10 mm ero, mutta Performancen lasin vetoisuus on huimat 20,9 cl suurempi kuin Veritasin.

Vertailun vuoksi laitoimme lasien rinnalle myös eri tapahtumissa yleisesti maistelulaseina käytetyt Ouverture-sarjan lasit. Niistä ei nyt sen enempää, mutta tässä vertailussa laseista on enemmän asiaa.


Viinit ja maistelukommentit

Viineiksi valitsimme Villa Maria Reserve Sauvignon Blanc 2017:n (19,99 €) ja Château Côte-Montpezat Cuvée Compostelle 2009:n (Castillon Côtes de Bordeaux; hankittu vuosia sitten).

Villa Maria Reserve Sauvignon Blanc maistui Ouverture-lasissa särmikkään karviaismarjaiselta, kun sen hapokkuus korostui. Veritas-lasi toi viinin makuun raikasta hedelmäisyyttä ja pehmensi herukkaista hapokkuutta, ja Performance-lasi jatkoi samaa vielä aavistuksen pidemmälle. Kaikkien mielestä Performance-lasi toimi parhaiten ja toi viinistä esiin sen parhaimmat puolet.

Château Côte-Montpezat 2009 tuntui olevan jo elinkaarensa loppupuolella. Se oli menettänyt jo osan hedelmäisyydestään, toisaalta sen tanniinit olivat pehmentyneet jo hyvin siitä, kun viimeksi maistoimme viiniä seitsemisen vuotta sitten. Ouverture-lasista se ei herättänyt kovinkaan kummoisia tunteita, mutta Veritas ja Performance jakoivat mielipiteet: vieraamme mielestä se maistui paremmalle Performance-lasista, mutta meidän mielestämme Veritas-lasi toi viinin tumman marjaisuuden paremmin esille, kun taas Performancessa maku ehti jo hieman hukkua.


Summa summarum

Jos pelkästään viinin makua ajattelee, niin Feel Helsingissä saamamme käsitys päti edelleen: lasisarjojen välillä ei ollut niin suuria eroja, että meidän kannattaisi lähteä päivittämään Veritas-sarjaa varta vasten.

Jos taas tarkoituksena olisi joka tapauksessa hankkia uusi lasisarja, molemmat vaihtoehdot olisivat harkinnan arvoisia. Tässä muutama pointti:
  • Performance on sekä Riedelin nettikaupassa että Decanterissa muutaman euron halvempi per lasi kuin Veritas.
  • Veritas on sentin verran matalampi kuin Performance ja mahtuu siksi paremmin kaappiin, mutta muuten lasien painossa, muotoilussa tai muissakaan ominaisuuksissa ei tuntunut olevan suuren suuria eroja.
  • Performancen vetoisuus on enimmäkseen joko sama tai suurempi kuin Veritasin.(*)
  • Performancen optinen muotoilu herättää (ainakin hetken aikaa) "ooh, shiny" -tuntemuksia.
Omalla kohdallamme Veritas ja Performance jatkavat rinnakkaiseloa. Uusien lasien hankinnassa vaaka taitaa kallistua sen mukaan, mille rypäleelle suunniteltuja laseja missäkin sarjassa ilmestyy seuraavaksi.

(*) Performance Cabernet -lasi on noin 33 % suurempi ja Riesling-lasi jopa 58 % suurempi kuin Veritasin lasi (62,3 cl vs. 39,5 cl). Hieman yllättäen Performance-sarjan samppanjalasi on Veritas-sarjan lasia pienempi (37,5 cl vs. 44,5 cl).

***
Muita lasivertailuja ja -tastingeja

27. heinäkuuta 2019

The Flying Spaghetti Monster Rosso 2016


The Flying Spaghetti Monster Rosso 2016
Veneto, Italia; Corvina, Corvinone, Cabernet Sauvignon; 12,48 €

Tuottaja Le Ville di Antané

Etiketin mukaan täydellinen kotiruokaviini pastafareille ja kaikille muillekin

Rypäleen mukaan
Corvina: mietoa hedelmäisyyttä, hapokkuutta, aavistus karvasmantelia ja hapankirsikkaa, mansikkaa ja pähkinää
Corvinone: hedelmää, mausteita, pehmeyttä, tanniineja, kirsikkaa ja vaniljaa
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Ruokana spagetti ja lihapullat kermaisessa tomaattikastikkeessa

Lyhyesti: helppoa juotavaa

Spagettihirviö?

The Flying Spaghetti Monster eli The Ancient of Noodles eli Lentävä spagettihirviö on pastafarien palvoma jumalolento.

Lentävän spagettihirviön uskonnon eli pastafarismin perusti vuonna 2005 Bobby Henderson vastalauseeksi sille, että kouluissa sallittiin älykkään suunnittelun opetus evoluution rinnalla, ja sen jälkeen pastafarismi levisi nopeasti maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Vaikka se on saanut virallisen uskonnon aseman Puolassa ja Alankomaissa, Suomessa pastafarismia pidetään parodiauskontona eikä pastafaristisen kirkon hakemusta rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 2008 hyväksytty.

Lentävän spagettihirviön uskonnon mukaan lentävä spagettihirviö loi kaikkeuden aloittaen vuorista, puista ja kääpiöistä. Samalla se loi kaikki todisteet evoluution olemassaolosta. Lue kirkon sivuilta lisää, jos hänen nuudelisten ulokkeidensa kosketus kiinnostaa enemmän ja haluat yhtäkkiä pitää pastasiivilää hattuna.


Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on Veneton alueen viineille tuttua mausteisuutta ja kypsää tummaa marjaisuutta, jopa hillomaista herukkaa ja kirsikkaa. Myös viinin pehmeä maku jatkaa tutulla linjalla, kun aavistuksen pippurinen mausteisuus yhdistyy aluksi makealta tuntuvaan marjaisuuteen ja luumuun. Viini ei ole kovinkaan tanniininen ja sen hapokkuus tuntuu vasta hetken päästä, kun enin marjaisuus katoaa ja kielelle jää tuntumaan neilikkaa ja pippuria (ja ehkä hieman vaniljaa).

Sellaisenaan viini tuntuu hieman pliisulta vähätanniinisuutensa takia, mutta ruoan kanssa se näyttää parhaita puoliaan ja sopii hyvin kermaisen tomaattikastikkeen, lihapullien ja spagetin seuraksi. Se ei vierasta edes salaatissa olleita makeita miniluumutomaattejakaan. Kylmänä kesäpäivänä se on varsin lohduttavaa juotavaa, kun aurinko ei suostu pilkahtamaan ja elämään kaipaisi vähän lämpöä. Hyvän dokabiliteetin viini saa arvosanaksi 0.

J: Viinin tuoksussa on kypsää marjaisuutta, karhunvatukkaa, mustaherukkaa ja hieman karpaloa. Maku on aluksi makean marjainen, jopa hilloinen, mutta se muuttuu pian mausteisemmaksi ja kypsän kirsikkaiseksi. Tanniinisuutta ei ole kovin paljon. Jälkimaussa mausteisuus voimistuu pippurisuudeksi, jota herukkahillon aromit hieman pehmentävät.

Ei ole hirveän yllätttävää, että viini sopii erinomaisesti lihapullien ja spagetin kanssa. Se käy myös kohtuullisen hyvin seurustelujuomaksi makeutensa ansiosta, mutta on parhaimmillaan ruoan kanssa. Kyseessä ei ole mikään huippuviini, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan, joten arvosanaksi viinille tulee 0.


Helpot lihapullat ilman korppujauhoja (n. 12 kpl)


400 g naudan paistijauhelihaa
1 pieni sipuli
1 kananmuna
suolaa, pippuria, savupaprikaa ja halutessasi muita mausteita, esim. timjamia

Kuullota sipuli ja anna sen jäähtyä hieman. Sekoita sipuli ja kananmuna jauhelihaan ja mausta makusi mukaan. Pyörittele taikina pulliksi. (Pyörittelemistä helpottaa, jos kastelet kädet välillä kylmässä vedessä.) Paista lihapullat pannulla kypsiksi.

25. heinäkuuta 2019

Panimoyhtiö TuJu Farmhouse Alien

Maaseudulla kukaan ei kuule huutoasi



Mikä olut?
Farmhouse alien (Panimoyhtiö TuJu)
Oluttyyppi: Farmhouse Ale / Saison
Alkoholia: 5,5 %
Hinta: 3,70 € Heinolan Heilassa

Mitä panimo lupaa?
Karmivat äänet kaikuivat navetasta. Yön aikana pellolle ilmestyneet mystiset symbolit viittaisivat uhmakkaaseen Amarillon ja Mosaicin käyttöön. Johtolangoista päätellen tämän tilan kattiloissa on valmistunut uuden maailman farmhouse ale, joka ei ole tältä planeetalta.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Saison on Belgian ranskankieliseltä alueelta kotoisin oleva pintahiivaolut. Saison oli alun perin kesäolut, jota pantiin maatiloilla maaliskuussa kesää varten ja sen nimi oli alkujaan saison de mars. Saisonit ovat yleensä aromeiltaan belgihiivaisia, hedelmäisiä, yrttisiä ja mausteisia.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Etiketissä panimon sijainniksi kerrotaan LPR, se ei auta paljastamaan, miltä planeetalta olut on peräisin. Olut on sameaa ja väriltään oranssiin vivahtavan keltaista. Voisiko ulkonäkö johtua olueen päässeestä Tatooinen hiekasta? Valkeaa vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti. Oluen tuoksussa on ruohoa, viljaa, sitrusta, trooppista hedelmää, sekä aavistus hunajaa. Trooppisuus voisi viitata Pandoran viidakoihin.

Raikkaan sitruksinen maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös yrttisyyttä ja hieman mausteisuutta, joka on Arrakiksen tuntomerkki. Jälkimaku on yrttinen, sitruksinen, mausteinen sekä hennon pippurinen. Kokonaisuus vetää NEIPA:n sijaan saisonin suuntaan Gargantuan voimalla. Olut sopii nautittavaksi sellaisenaan vaikka horrosunesta heräämisen jälkeen. Voisiko tämä olut olla sittenkin peräisin LV-426:n siirtokunnasta? Arvosanaksi oluelle annan +. Mitäs ääntä tuolta ilmastointikanavasta kuuluu...

23. heinäkuuta 2019

Pirkka-viinit

Vaikka Texasissa kaikki on suurempaa, sen jälkeen raatimme oli aika olla tarkka ja ottaa Pirkka Chez Loppasuilla.


Pirkka-viinit herättivät vuoden alussa Alkon tilausvalikoimaan saapuessaan keskustelua mm. siitä, voivatko kaupan omien merkkien viinit olla ylipäätään hyviä ja laadukkaita. Ensimmäisenä Pirkka-viineinä Alkon tilausvalikoimaan tulivat samppanja, amarone ja barolo tammikuussa ja niiden jälkeen chardonnay ja roero arneis maaliskuussa.

Lisää pöhinää heräsi hetkeksi kesän alussa, kun Espoon Kauklahden uusi K-Supermarket Lasihytti hankki anniskeluoikeudet ja perusti viinibaarin, jossa voi nauttia ostosten lomassa Pirkka-viinejä. Huomiota viinit ovat siis saaneet osakseen varsin kiitettävästi kuluneen vuoden aikana, ja päätimme testata, ovatko viinit sen arvoisia.

Pirkka Grand Prestige Champagne Brut
AC Champagne, Ranska; Chardonnay, Pinot Noir, Meunier; 42,49 €
Tuottaja Beaumont des Crayères

Pirkka-samppanjan on tuottanut vuonna 1955 perustettu osuuskunta Beaumont des Crayères, joka sijaitsee Mardeuil'n kylän alueella Epernayn lähellä. Osuuskuntaan kuuluu noin 250 viljelijää, ja viinitarhoja sillä on noin 90 hehtaaria. Viineihinsä osuuskunta käyttää vain omien viljelijöidensä rypäleitä.

Samppanja on kuiva ja sen hapokkuus kallistuu vihreän omenan suuntaan. Se on selkeä ja puhdaspiirteinen, jopa hieman paahteinen. Hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen samppanja sopii hyvin alkumaljaksi, miksei muutenkin juhlajuomaksi.

Mikään halpissamppanja Pirkka ei ole. Alkon halvin samppanja maksaa tällä hetkellä 24,99 € ja Pirkkaa halvempia samppanjoita on useita kymmeniä. Toisaalta jos etiketti ei saa vierastamaan Pirkka-samppanjaa, noin neljänkympin hintaan se on hyvä ostos.

Jos haluat tutustua tuottajaan toisenkin samppanjan parissa, Grande Réserve Champagne Brut maksaa 35,90 €.

Pirkka Roero Arneis 2016
DOCG Roero Arneis, Italia; Roero Arneis; 14,79 €
Tuottaja Sansilvestro

Sansilvestron tila sijaitsee Italian Piemontessa. Itse viljelemiensä rypäleiden lisäksi talo ostaa rypäleitä sopimusviljelijöiltä ja tuottaa viiniä yhdistämällä perinteisiä tapoja ja modernia teknologiaa.

Roeron alueelta tulevan valkoviinin tuoksu on aluksi makeahko, jopa hieman hunajainen. Hedelmäisyys ja raikkaus tuntuvat ensin myös maussa, hapokkuus paljastuu vasta hieman myöhemmin. Viini on kukkainen ja yrttinen, lisäksi sen aromeissa on valkoherukkaa ja ruohoa. Kivaa kesäviiniä ei ole hinnalla pilattu, hieman alle 15 €:n viini on Pirkka-viineistä edullisin.

Arneis-rypäleestä valmistettu valkoviini on mielenkiintoinen valinta Pirkka-viinien sarjaan, sillä arneis-viinejä ei kovin usein tapaa. Alkon valikoimassa Roero Arneis -viinejä on Pirkan lisäksi vain neljä ja Pirkka on niistä edullisin. Toisaalta viini toimii hyvin saman tuottajan barolon parina.

Viini jakoi mielipiteet: yhden mielestä se oli illan paras, yhden mielestä huonoin. Suosikkiäänestyksessä se jäi kolmossijalle.


Pirkka Chablis Vielles Vignes 2015
AC Chablis, Ranska; Chardonnay; 24,97 €
Tuottaja Domaine Seguinot-Bordet

Domaine Seguinot-Bordet'n viinitalon historia alkaa vuodesta 1590. Viinitalo sijaitsee Malignyn kylässä Chablis'n pohjoispuolella. Viinitarhoja talolla on 16 hehtaaria, ja niiden maaperä on harvinaista Kimmeridge-vaiheen kalkkikivistä maaperää, joka antaa viineille oman mineraalisen vivahteensa.

Pirkka-sarjan toinen valkoviini on vanhojen köynnösten rypäleistä valmistettu chablis. Se on kuiva ja hapokas, mutta myös mineraalinen ja hedelmäinen, lisäksi aromeissa on voita. Pirkka-chablis on selvästi ruokaviini, vaikka toki se maistuu chardonnayn ystäville sellaisenaankin esimerkiksi ostosreissuilla Kökkelissä.

Pirkka-sarjaan ei ole valittu tuottajan edullisinta chablis'ta, mikä on ilahduttavaa. Vaikka noin 25 €:n hinta tuntuu kalliilta, se on Alkossa edullinen omassa luokassaan, sitä halvempia ovat lähinnä alemman appellaation petit chablis't.

Raadiltamme Pirkka-chablis ei saanut kovinkaan paljon kannatusta, vaikka se oli oikein mainio ja ryhdikäs chablis. Äänestyksessä se jäi viimeiseksi.

Pirkka Barolo Riserva 2012
DOCG Barolo, Italia; Nebbiolo; 29,48 €
Tuottaja Sansilvestro

Pirkka-barolo oli baroloille tuttuun tapaan sekä tanniininen että hapokas. Se oli kirsikkainen ja viikunainen, jonkin verran myös nahkainen, mausteinen sekä vaniljainen. Raadistamme yksi protestoi ohimennen sitä, että se ei ole aivan hintansa arvoinen barolo, mutta toisaalta juuri alle 30 € maksava viini on Alkon kymmenen halvimman barolon joukossa ja kaikki muut pidimme sitä oikein maukkaana. Ruokaviini se selvästi on.

Pirkka-barolo oli kolmen raatilaisen ykkössuosikki ja yhteenlaskettujen äänien perusteella illan paras viini. Se oli myös Marjutin suosikki.

Sansilvestro Barolo Patres 2013 maksaa Alkossa 25,86 €, jos saman tuottajan toinen barolo kiinnostaa.

Pirkka Amarone della Valpolicella Classico 2013
DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Corvinone, Rondinella, Cabernet Sauvignon; 37,49 €
Tuottaja Casa Vinicola Sartori

Pirkka-amaronen tuottaja on vuonna 1898 perustettu Casa Vinicola Sartori, joka sijaitsee Negrarin kylässä Valpolicella Classicon alueella. Se on edelleen perheomisteinen ja yksi alueensa suurimmista viinintuottajista. Veneton lisäksi talo tuottaa nykyisin viinejä myös muualla Italiassa.

Pirkka-amarone on jonkin verran perinteisiä raskaita hillopommiamaroneja kevyempi, moderni amarone. Vaikka se on niitä kevyempi, on se kuitenkin amaronelle tyypillisesti samettisen täyteläinen ja tumman marjainen, luumuinen ja viikunainen sekä hieman yrttinen ja nahkainen. Viini kävisi liharuokien seuraksi tai syksymmällä ihan vain nautiskeluun.

Hinnaltaan amarone on kohtuullinen. Se ei ole Alkon edullisimpia amaroneja, mutta hieman alle puolivälin jäävässä joukossa kuitenkin.

Vertailun vuoksi saman tuottajan Amarone della Valpolicella 2013 maksaa Alkossa 26,95 €. Classicon ja ei-Classicon erona on tuotantoalue: Classico-merkinnän saaneita amaroneja tuotetaan muutamassa kylässä Valpolicellan ala-alueella, ei-Classico-amaroneja taas sitä laajemmalla alueella.

Pirkka-amarone oli raatimme kakkossuosikki ja Jussin ykkössuosikki.


Summa summarum

Pirkkaviini on tähän mennessä tarkoittanut lähinnä uhkaa, marketeissa hyvin halvalla myytävää bulkkiviiniä. Usein toisteltu mantra on, että jos viinit vapautettaisiin ruokakauppoihin, kohta niissä myytäisiin vain pirkkaviinejä.

Kesko kuitenkin määritteli pirkkaviinin - tai Pirkka-viinin - toisin: tuomalla Alkon tilausvalikoimaan brändinsä mukaisilla etiketeillä varustettuja viinejä, joita aiemmin tarjottiin Keskon omissa tilaisuuksissa tai annettiin yrityslahjoina, se nosti marketteihin toivottavasti jonain päivänä saatavien viinien tason huomattavasti bulkkia korkeammalle.

Toki viinien hinnat herättivät keskustelua, kun viinit eivät olleetkaan halpoja kyykkyviinejä, mitä taas monet odottivat luettuaan ensimmäiset Pirkka-viineistä kertovat otsikot. Toisaalta edullisena perustuotesarjana vuonna 1986 lanseerattu Pirkka on nostanut profiiliaan vuosien varrella mm. Pirkka Parhaat -herkuttelutuotteiden sarjan myötä, mikä sopii hyvin yhteen hieman hinnakkaampien viinien kanssa. Samaan aikaan jotkut myös miettivät, onko Pirkka-viineistä ylipäänsä mihinkään vai onko kaikki vain paljon melua tyhjästä. Asiantuntijoiden arviot olivat kuitenkin positiivisia, mikä osaltaan auttoi perustelemaan kalliilta tuntuvat hinnat.

Samalla tavoin mekin yllätyimme iloisesti. Sarjaan on valittu viinimaailman klassikoita: samppanja, chablis, barolo ja amarone sekä mustana hevosena arneis. Mielenkiintoista olisi laittaa viinit sokkotestissä muiden vastaavien viinien rinnalle ja katsoa, kuinka ne pärjäisivät. Mielenkiintoista olisi myös nähdä, mihin suuntaan sarja mahdollisesti laajenisi tulevaisuudessa.

Sitä on vaikea sanoa, mihin näiden viinien hinta asettuisi vaikkapa lähi-Citymarketissa, mutta kyllä niitä mielellään nappaisi pullon mukaansa ruokaostoksia tehdessään tähänkin hintaan.

21. heinäkuuta 2019

Ravintola Murun viini-ilta 10.6.2019: kesäviinit

Ravintola Murun kesäkuun viini-illassa Taneli Lehtonen esitteli kesäviinejä. Vaikka ilta oli yli kuukausi sitten, kesä tuntuu vasta nyt alkavan kunnolla, joten myöhäinen raportointi tuskin haittaa.


Drouet Frères La Sancive Muscadet Sèvre et Maine Sur Lie 2018
AC Muscadet Sèvre & Maine, Loire, Ranska; 100 & Melon de Bourgogne; 10,98 €

Illan kattauksessa ensimmäisenä oli kolme kuukautta sakkojensa päällä kypsynyt aromaattinen valkoviini. Raikas ja hapokas viini oli samaan aikaan myös runsaan hedelmäinen. Bongailimme sen aromeista ensin valkoherukkaa, vihreää omenaa ja karviaista, myöhemmin myös päärynää sekä mielenkiintoisesti myös hentoa merellisyyttä. Pirteän ja tyylikkään viinin hinta-laatusuhde on hyvä, joten se on varsin varteenotettava kesäviini.

Suositukset: sellaisenaan, osterit, parsa, chilillä maustetut äyriäiset, ilmakuivattu kinkku.

Äänestyksessä La Sancive Muscadet Sèvre et Maine Sur Lie 2018 sai 6 pistettä, Marjut antoi sille yhden pisteen.

Gorka Izagirre Basque 2016
DO Bizkaiko Txakolina, Baskimaa, Espanja; Hondarrabi Zuri, Hondarrabi Zerati; 17,90 € (vuosikerta 2017)

Toisen valkoviinin väri oli kaunis kullankeltainen, joten odotimme hieman edellistä kypsempiä aromeja ja niitä saimme. Runsaassa tuoksussa kypsät trooppiset hedelmät, persikka ja aprikoosi yhdistyivät merelliseen mineraalisuuteen. Viinin maku oli yllättävän mieto tuoksuun verrattuna, mutta ei kuitenkaan tylsä: tuoksun aromien seuraan liittyi yrttejä, voita ja pähkinää sekä jälkimaussa myös marsipaania. Mielenkiintoinen, hedelmäinen ja hapokas viini sopisi hyvin merenelävien ja espanjalaisten naposteltavien kanssa.

Suositukset: tapakset, anjovis, oliivit, manchego

Äänestyksessä Gorka Izagirre Basque 2016 jäi viimeiseksi ja sai 5 pistettä, Jussi antoi sille kaksi pistettä.


Felton Road Bannockburn Chardonnay 2014
Central Otago, Uusi-Seelanti; 100 % Chardonnay; 40,39 € (vuosikerta 2016) tai 39,90 € (vuosikerta 2017)

Kolmas valkoviini on käynyt villihiivoilla. Lisäksi se oli käynyt osittain vanhoissa tammitynnyreissä, mikä selitti tammen tuomat aromit - kevyen vaniljan ja voin sekä kermaisen suutuntuman. Paahteinen viini oli hapokas ja kypsän omenainen, sen lisäksi siinä tuntui jopa hieman savua tai savukinkkua. Tammen käytöstä huolimatta viini ei kuitenkaan ollut liian kakkosnelosta.

Pullossa on kierrekorkki, mutta sitä ei kannata kavahtaa. Viiniä voi kypsyttää vielä viitisen vuotta, jos sitä ei tule tänä kesänä juotua.

Suositukset: vaalea liha ja grillatut vihannekset, kana

Äänestyksessä Felton Road Bannockburn Chardonnay 2014 sai 14 pistettä.

Sepp Moser Zweigelt Rosé 2017
Burgenland, Itävalta; 100 % Zweigelt; 17,64 €

Illan ainoa roseeviini oli odotetusti marjainen. Punaisten marjojen, kirsikan, vadelman ja metsämansikan lisäksi aromeita täydensi pieni mausteisuus ja raparperimainen hapokkuus. Kuiva, kepeä ja pirteä viini oli oikein mukava kesärosee.

Suositukset: sellaisenaan, paistetut ahvenet, piikkikampela ja ruskistettu voi

Äänestyksessä Sepp Moser Zweigelt Rosé 2017 sai 5 pistettä.


Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2014
Pfalz, Saksa; 100 % Pinot Noir; 24,44 €

Illan ensimmäisen punaviinin tuoksu oli makean marjainen ja mausteinen, lisäksi siinä oli aavistus savua ja vaniljaa. Samat aromit toistuivat myös hapokkaassa maussa, jonka marjaisuus vaihteli kirsikasta ja punaherukasta mansikkahilloon. Pehmeä, mutta intensiivinen viini oli oikein maukas kokonaisuus.

Viini kannattaa viilentää noin 12-asteiseksi ennen tarjoilua.

Suositukset: rasvainen kala, nieriä

Äänestyksessä Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2014 sai 8 pistettä, Marjut antoi sille kaksi pistettä ja Jussi yhden.

Christiano van Zeller Quinta Vale D. Maria Douro Tinto 2015
Douro, Portugali; 40 rypälelajikkeen sekoitus; 64,99 €

Illan viimeinen viini oli runsas ja täyteläinen portugalilainen. Aluksi makean marjaiselta tuntunut maku paljastui hetken kuluttua myös tanniiniseksi, lisäksi sen aromeissa on aavistus maanläheisyyttä. Tumman marjainen ja mausteinen viini kaipaa seurakseen ruokaa - toisaalta se on kuitenkin hintava, joten aivan kenelle tahansa sitä ei raatsi tarjota. Ehkä tämän tuhdin ja rustiikkisen herkun nauttii mieluiten itse hyvän liharuoan kanssa.

Dekantoi ennen tarjoilua.

Suositukset: hyvä liha, filee, grillatut tomaatit, ribsit

Illan voittajaviini Quinta Vale D. Maria Douro Tinto 2015 sai äänestyksessä 27 pistettä, me molemmat annoimme sinne kolme pistettä.

19. heinäkuuta 2019

Heinäkuun kuukauden klassikko: gazpacho, valkoinen tempranillo ja savusaison

Gazpacho eli kylmä tomaattikeitto on alunperin andalusialainen ruoka, joka on levinnyt varsinkin muualle Espanjaan, Portugaliin ja Latinalaisen Amerikan maihin. Alunperin gazpacho valmistettiin sekoittamalla kuivahtanutta leipää, oliiviöljyä, valkosipulia ja viinietikkaa. Tomaattia ja paprikaa alettiin käyttää keitossa niiden saavuttua Eurooppaan 1500-luvun alussa.


Pago del Vicario Blanca de Tempranillo 2017
Vino la Tierra de Castilia, Espanja; Tempranillo; 13,63 €
Tuottaja Pago del Vicario
Etiketin mukaan yhden viinitilan vapaasti valuneesta rypälemehusta tehty viini
Rypäleen mukaan marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä

Gazpacho ja muut tomaattipitoiset ruoat vaativat viiniltä sopivasti hapokkuutta, jotta tomaatin hapokkuus ei saa viiniä maistumaan pliisulta. Bongasimme Alkon hyllyltä Tempranillo-rypäleestä tehdyn valkoviinin, joka kiinnosti sen verran, että päätimme kokeilla sitä gazpachon kanssa.

Viinin tuoksussa on päällimmäisenä trooppisia hedelmiä, ananasta ja hunajamelonia sekä aavistus päärynämehujäämaista makeutta. Niiden lisäksi tuoksussa on valkoherukkaa ja karviaista sekä limeä ja keltaista omenaa. Samat aromit toistuvat myös kuivassa ja hapokkaassa maussa, joka on kuitenkin runsaan hedelmäisyyden ansiosta miellyttävän pehmeä. Jos tätä viiniä maistaisi sokkona, sen herukkaisuus veisi ajatukset sauvignon blancin suuntaan, toisaalta taas omenaisuus muistuttaa tammittamattomasta chardonnaysta.

Ruoan kanssa viini käy hyvin, sen hapokkuus riitti tomaatin hapokkuudelle eikä kumpikaan jyrännyt toista. Manchegon kanssa se ei ollut aivan täydellinen pari, mutta komppasi hyvin keiton päälle ripoteltua paahdettua serranokinkkua myöskin hapokkuutensa ansiosta, se puhdisti hyvin suusta kinkun rasvaa. Ruoan jälkeen loppu viini maistui sellaisenaan.



Ruosniemen Musta Lomittaja
Suomi, saison, 6,3 %, 34 EBU; 4,00 €
Tuottaja Ruosniemen panimo

Saison on Belgian ranskankieliseltä alueelta kotoisin oleva pintahiivaolut. Saison oli alun perin kesäolut, jota pantiin maatiloilla maaliskuussa kesää varten ja sen nimi oli alkujaan saison de mars. Saisonit ovat yleensä aromeiltaan belgihiivaisia, hedelmäisiä, yrttisiä ja mausteisia.

Gazpacholle tai tomaattikeitoille ylipäätään suositellaan lageria, vehnäolutta, saisonia tai savuolutta. Kun Alkosta löytyi savusaison, valinta oli helppo.

Musta Lomittaja on väriltään tummanruskeaa, lähes mustaa. Beigeä vaahtoa muodostui kaadettaessa runsaasti. Oluen tuoksussa on paahteisuutta, savua ja tummapaahtoista kahvia. Katkerahkossa maussa on samoja aromeja ja siinä on myös tervaa sekä lakritsaa. Jälkimaku on savuinen ja tervainen. Saisoniksi tätä ei kyllä tunnistaisi. Erinomainen olut. Ei ihme, että tämä on valittu maailman parhaaksi savuolueksi World Beer Awards 2017:sä.

Gazpahon kanssa olut toimi erittäin hyvin. Savuisuus ja tomaatti komppasivat toisiaan mukavasti.


Gazpacho (3-4 hlölle)


5 kpl kypsiä tomaatteja
2 viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää
1/2 kurkku
1 sipuli
1 punainen paprika
1 chili
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattimehua
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi
paahdettua serranokinkkua
kurkkua
leipäkuutioita
basilikaa (tai muuta yrttiä)

Kalttaa tomaatit: tee niiden pohjaan ristikkäiset viillot, kasta hetkeksi kiehuvaan veteen ja poista kuori. Pilko tomaatit. Poista leivänpaloista kuoret ja pilko ne, samoin kurkku, paprika, sipuli ja chili. Hienonna kasvikset tehosekoittimessa, lisää leipä ja sen jälkeen tomaattimehu, valkoviinietikka ja mausteet. Soseuta keitto ja jäähdytä jääkaapissa.

Paahda serranokinkkua 225 asteessa noin 10 minuutin ajan tai kunnes se on rapeaa. Murustele keiton päälle. Pilko lisukkeeksi myös kurkkua ja leipäkuutioita ja koristele yrteillä.

Tarjoa lisäksi vaikkapa leipää ja manchegojuustoa.

17. heinäkuuta 2019

Craft Beer Helsinki 2019

Neljäs vuotuinen Craft Beer Helsinki järjestettiin 4.-6.7.2019 Helsingin Rautatientorilla. Kävimme paikalla torstaina, vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen. Tapahtuma typistyi meidän kohdallamme valitettavasti yksipäiväiseksi, sillä viikonloppuna kutsui Jyväskylässä järjestetty Finncon.


Jussi yritti keskittyä urheasti IPA-oluisiin, mutta Suomen "kesä" vaati välillä myös lämmittävää stoutia tai porteria. Ensimmäinen IPA, 8-Bit Brewingin Up Up Down Down IPA oli aromeiltaan hedelmäinen, yrttinen ja maltainen, mutta kokonaisuus oli hieman vaisu. Siitä oli kuitenkin hyvä jatkaa.

Marjut taas testasi tuttuun tapaan hapanoluita. CoolHead Brew'n Peated Whiskey Sourin (7,5 %) eli Laphroaig-tynnyreissä ja Heaven Hillin bourbon-tynnyreissä kypsytetyn hapanoluen, joka oli viskisistä aromeistaan huolimatta oikein mukava sour. Se herätti hieman kummastusta muissa ja Jussi taisi mutista jotain hyvän viskin väärinkäytöstä...

Muista hapanoluista voisi mainita Naparbierin No Güeyn (4,5 %), margaritoista inspiroituneen gosen. Kieltämättä sen maussa oli jotain margaritamaista. Myös kaverin lasista maistetusta Käbliku Pruulikodan Tom Yum Mun -gosessa (4,3 %) oli kieltämättä hyvin tomyumkeittomaisia aromeja ja chilin poltetta.

Paikalla oli viime vuoden tapaan myös Ainoa Winery, joka ehti käydä nappaamassa taas uuden palkinnon, kun Sametti sai kultaa Meininger's International Spirit Competitionissa ja Kaamos hopeaa. Tarjolla oli vanhojen tuttujen marjaviinien lisäksi uutuus Kaste, kevyesti kupliva puolukka-hunaja-mesiangervoviini.


Espoolaisen Salama Brewing Companyn Elektro IPA tarjosi trooppista hedelmää, ananasta, mangoa ja kohtuullisesti greippiä. Se sopisi paremmin lämpimän sään juomaksi, joten välillä piti juoda lämmikkeeksi Brouwerij De Ranken Guldenberg Tripel, joka oli erittäin maukas belgiolut.

Brut IPA on uudehko oluttyyli, jonka edustajat ovat yleensä kuivia ja joissa on vain vähän katkeruutta. Ballast Point Brewing Companyn Brut IPA edusti tyyliään hyvin ja oli kevyt sekä sitruksinen.

Puolalaisen Rodugan oluista maisteltavaksi valikoitui Solaris Imperial Stout lähinnä nimen ansiosta. Paahteinen, kahvinen ja tumman suklainen olut oli oikein hyvää. Espanjalaisen Naparbierin säähän sopinut Overcloud Stout tarjosi samoja aromeja ollen myös hieman vaniljainen. Hyvä stout tämäkin.

Het Uiltjen Moloko Plus -olutta voi luonnehtia ananas-appelsiinituoremehuksi, jossa oli lisäksi muita trooppisia hedelmiä. Sitä ei kerrottu, miten olut liittyy Kellopeliappelsiiniin. Kotka Steam Breweryn Albatross oli sitruksinen, greippinen ja hennon yrttinen. Tämäkin olut olisi lämpimämmän sään juoma. Jacobstadsin Liquid Haze Juicy Nectarine NEIPA oli odotetusti trooppisen hedelmäinen, sen aromeissa oli myös mandariinia, mangoa ja sitrusta.

Maistetuista oluista parhaat olivat Ruosniemi Breweryn suolalla ja kinuskilla terästetty Vuorineuvos Salted Caramel ja viskitynnyrissä kypsytetty Imperial Stout - Single Malt Barrel 2019. Vuorineuvos Salted Caramel oli suolainen, toffeinen, lakritsainen ja hieman luumuinen makupommi. Single Malt Barrel 2019 tarjosi lisäksi vielä turpeista savuisuutta.

Nälän iskettyä päädyimme kokeilemaan Arepera Brosin venezuelalaisia ruokia burgerien sijaan. Valinta oli oivallinen, sillä annokset olivat herkullisia. Ainoa miinus oli se, että maukkaita kastikkeita olisi voinut enemmänkin.

Summa summarum

Sisäänpääsy oli helppoa ja nopeaa ennakkoon ostetuilla lipuilla. Tavallinen jono sen sijaan oli hyvin pitkä, ja muutama jonottaja näytti ostavan lipun jonottaessaan kännykällä ja siirtyvän ennakkojonon puolelle. Maksukortin lataaminen oli helppoa, sillä alueella kiersi lataajia. Olisi tosin kiva, jos edellisvuosien kortin voisi uusiokäyttää eikä tarvitsisi hankkia uutta. Ensi vuonna voinemme taas osallistua pidemmän kaavan mukaan, jos Craft Beer Helsinki on totuttuun tapaan heinäkuun alussa, sillä Finncon järjestetään Tampereella 10.-12.7.

15. heinäkuuta 2019

Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut ja mansikkainen kanasalaatti

Näytepullo / Rosa Viini & RuokaRosa viininmaistaja -yhteistyö


Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut 
DOCG Valdobbiadene Superiore, Italia; Glera; 14,99 €. Luomu, vegaaninen.

Tuottaja La Cantina Pizzolato
Maahantuoja Cisa Drinks

Rypäleen mukaan
Glera: rypäle tunnettiin Prosecco-nimellä aina vuoteen 2009 saakka. Glerasta tehdyt viinit ovat melko keveitä ja neutraaleja, niiden aromeissa on päärynää, sitrusta, omenaa, persikkaa, valkoisia kukkia ja joskus jopa saippuaa.


Prosecco

Prosecco on pääosin tai kokonaan Glera-rypäleestä valmistettu viini, muita rypäleitä se saa sisältää korkeintaan 15 %. Sen tuotantomäärät ovat kasvaneet huimasti: vuonna 2008 proseccoa tuotettiin 150 miljoonaa pulloa ja vuonna 2018 jopa 600 miljoonaa pulloa. Tuotantomäärissä prosecco ohitti samppanjan vuonna 2013, ja vuonna 2018 sitä myytiin maailmanlaajuisesti ensimmäisen kerran enemmän kuin samppanjaa.

Esimerkiksi cavasta ja samppanjasta poiketen prosecco valmistetaan Charmat-menetelmällä (italiaksi Metodo Martinotti) eli viini käy toisen kerran ja kehittää kuplansa isoissa terästankeissa yksittäisten pullojen sijaan. Perusproseccojen tuotanto on nopeaa, mutta laatuproseccojen toinen käyminen voi kestää jopa yhdeksän kuukauden ajan. Myöskään perinteisen samppanjamenetelmän käyttäminen ei ole DOCG-laatuluokituksen säännöissä kiellettyä.

Proseccon laatuluokituksia on kaksi: Prosecco DOC eli perus-prosecco, jota tuotetaan Veneton ja Friuli Venezia Giulian alueilla seitsemässä eri maakunnassa, sekä Prosecco Superiore DOCG, jota tuotetaan kahdella alueella. Prosecco Conegliano Valdobbiadene Superiore DOCG on peräisin Trevison maakunnasta Coneglianon ja Valdobbiadenen kaupunkien välistä ja Asolo Prosecco Superiore DOCG taas Asolon kaupungista.


Kommentit

M: Viinin tuoksussa on proseccolle tuttua päärynää ja omenaa sekä niiden lisäksi persikkaa ja hieman kukkaisuutta. Viinin maku ei kuitenkaan ole päärynälimonadia, vaan miellyttävän hapokas ja ryhdikäs, toki myös omenainen ja päärynäinen. Varsinkin riittävän kylmänä tämä on yllättävän miellyttävä prosecco.

Jussin tekemä ruokavalinta epäilytti ensin, mutta huomasin olevani väärässä. Tämä prosecco sopi oikein hyvin mansikkaisen kanasalaatin kanssa. Sen pieni makeus komppasi hyvin sitruunamehun kanaan ja perunoihin tuomaa hapokkuutta ja toi mukavaa vastapainoa fetan suolaisuudelle, samoin se toimi hyvin mansikoiden kanssa. Avokado on yleensä hankala viinin kanssa yhdistettävä, mutta tässä ruoassa se ei ollut kovinkaan hallitsevassa roolissa eli senkään kanssa ei ollut ongelmia.

Muutenkin Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut voisi sopia salaattien ja kanaruokien seuraksi, esimerkiksi mansikka-halloumisalaatti voisi toimia ja miksei tätä voisi kokeilla myös kevään hittiruoan mörköpastan kanssa - ja tietenkin se maistuu sellaisenaan. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viinin tuoksussa on päärynää, limeä, vihreää omenaa ja persikkaa. Viini lämmetessä omenainen aromi muuttuu kypsemmäksi. Hapokas, hieman sitruksinen maku toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa on omenaa, sitrusta ja hieman mineraalisuutta.

Salaatissa yhdistyvät mansikan makeus, fetan suolaisuus ja kanan sekä perunan paistamisessa käytetyn öljyn tuoma rasvaisuus, joten se ei ole helppo ruoka viinille. Prosecco toimi kuitenkin - ehkä hieman yllättäen - tällaisen makujen yhdistelmän kanssa hyvin.

Pizzolato Valdobbiadene Prosecco Superiore Biologico Brut sopisi kevyiden kanaruokien ja salaattien seuraksi ja menisi myös sellaisenaan seurustelujuomana. Arvosanaksi annan +.


Mansikkainen kanasalaatti 

Alkuperäinen resepti Rosa Viini & Ruoka

250 g broilerin fileetä
4 keitettyä perunaa
1 sitruunan mehu
1 avokado
10 mansikkaa
1 pussi jääsalaattia
1 avomaankurkku kuutioituna
1 paketti fetaa (200 g)

oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa ja minttua

Paista kanafileet kypsäksi. Leikkaa jäähtyneet kanafileet viipaleiksi. Käytä samaa pannua ja paahda keitetyt perunat öljyssä. Yhdistä lämpimät aineet ja mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon myös sitruunan mehu.

Leikkaa mansikoista kannat irti ja viipaloi ne. Halkaise avokado ja poista sen kuori ja kivi. Viipaloi tai kuutioi avokado. Kostuta pintaa kevyesti sitruunamehulla, ettei se tummu.

Kokoa salaatti suoraan lautasille laittamalla pohjalle salaattia ja kuutioitua kurkkua. Murenna päälle fetaa, asettele mansikat, avokado ja lämpimät broilerit ja perunat. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Koristele annokset ennen tarjoilua tuoreilla yrteillä.

***
Tästä pitäisi alkuperäisen ohjeen mukaan riittää neljälle, mutta söimme kaiken kahdestaan. Taktisesti Jussi taisi myös unohtaa aineksista mintun... Toisaalta alkuperäisestä ohjeesta poiketen meillä oli tuplamäärä salaattia.

13. heinäkuuta 2019

Mastroberardino Falanghina del Sannio 2014



Mastroberardino Falanghina del Sannio 2014
DOC Falanghina del Sannio, Italia; 100 % Falanghina; 13,40 € Kaubamaja, Tallinna vuonna 2015

Tuottaja Mastoberardino

Etiketin mukaan DOC Falanghino del Sannio -viiniä

Rypäleen mukaan
Falanghina: tuoksu saattaa olla mäntymäinen, muuten tyypillisesti kukkainen ja sitruksinen, erityisesti pomeranssinen. Omenaa, päärynää ja alueen mukaan mausteita tai mineraalisuutta, myös mantelia.

Ruokana tortellinit, pesto ja insalata caprese

Lyhyesti: runsaan hedelmäinen ja yrttinen

Kommentit 

M: Syvän kullankeltaisen viinin tuoksussa on yrttejä, ruohoa, sitrusta, kypsää ananasta ja omenaa sekä pieni aavistus savua ja kukkaisuutta. Kypsä trooppinen hedelmäisyys jatkuu viinin täyteläisessä ja hapokkaassa maussa. Sitruksisuus taittuu greipin suuntaan, lisäksi maussa tuntuu pähkinää ja mantelia. Suutuntuma on runsas ja kermainen, jopa aavistuksen öljyinen.

Tortellinien ja öljyisen peston kanssa viini käy hyvin, sen hapokkuus taittaa ruoan öljyisyyttä ja viinin yrttisyys komppaa hyvin peston yrttisyyttä. Sen voisi varmasti yhdistää myös äyriäisten tai muiden merenelävien kanssa. Arvosanaksi oikein hyvä ja maukas viini saa ++.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta, trooppista hedelmää, kypsää omenaa ja ananasta ja yrttisyyttä. Täyteläinen maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös pähkinäisyyttä, mantelia sekä öljyisyyttä. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja mineraalinen. Kypsä, trooppinen hedelmäisyys vahvistuu viinin lämmetessä.

Peston ja tortellinien kanssa viini sopi hyvin ja pärjäsi myös salaatin tomaatille. Viini voisi käydä hyvin myös katkarapujen ja äyriäisten kanssa. Erittäin hyvä viini, arvosanaksi annan ++.

11. heinäkuuta 2019

Viski- ja sikaritasting Teerenpelissä 4.6.2019

Teerenpeli Helsingissä järjestettiin 4.6. viski- ja sikaritasting (18 € ). Iltaa isännöi tuttuun tapaan Edrington Finlandin Whiskyambassador Jarkko Nikkanen. Paikalla oli myös Havanna-aitan edustaja, jolta halukkaat saivat ostaa sikareita kokeiltavaksi viskien kanssa. Paikalla kävi Jussi, joka jatkoi sieltä vielä ZZ Topin keikalle.

Ensimmäinen viski oli portviinitynnyreissä kypsytetty The Famous Grouse Ruby Cask (32,99 €). Sen aromeissa oli hunajaa, kevyttä vaniljaisuutta, aprikoosihilloa ja kuivahedelmää. Tuoksussa oli myös ripaus neilikkaa ja rusinaa. Ihan mukava aloitusviski.

Toisena maistettu juoma Jim Beam Small Batch With Port Added  ei ole virallisesti viski. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on viskin ja portviinin, tarkkaan ottaen Tawny Portin, sekoitus. Tuoksultaan juoma oli rommimainen ja tervapastillinen. Makeassa maussa oli tervaa ja suklaata eikä juurikaan vaniljaa, jota amerikkalaiselta viskiltä odottaisi. Jälkimaussa oli lähinnä tervaa. Tätä kertapullotetta ei saa enää oikein mistään, ja tastingissakin ollut pullo oli löydetty jostain varaston nurkasta. Harmillista, sillä tämä oli yllättävän hyvää. Pitänee ostaa pullo Jim Beamia ja ryhtyä itse kehittelemään reseptiä.

Seuraava viski Naked Grouse Blended Malt (34,99 €) on uutta sisältöä vanhalla nimellä. Nykyisessä reseptissä käytetään vain mallasviskejä, aikaisempi Naked Grouse oli sekoiteviskiä. Viskin tuoksussa oli luumua, suklaata ja kuivattua hedelmää. Tuhdissa, makeahkossa maussa oli tuoksun aromien lisäksi punaista marjaa. Jarkon mukaan tämä on ainoa viski, jossa kaikki elementit ovat kypsyneet oloroso-sherrytynnyrissä.



Neljäs viski oli The Macallan Double Cask 12 Year Old Single Malt (64,98 €), josta osa on kypsynyt jenkkitammissa ja osa eurotammessa. Viskin aromeissa oli sitrusta, mausteisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Maussa oli myös rusinaa ja inkivääriä. Jälkimaku oli mausteinen. Oikein mainio viski.

Seuraavaksi oli vuorossa Highland Park Twisted Tattoo 16 Year Old Single Malt (94,89 €), joka on kypsynyt riojatynnyrissä sekä bourbontynnyrissä. Sen aromeissa oli sitrusta, omenaa, punaista marjaa, kirsikkaa, herukkahilloa ja vähän mausteisuutta. Alkon hinta on punnan nykykurssilla hyvin kilpailukykyinen, sillä tislaamolla pullo maksaa 80 £ eli noin 95 €. Tämä oli mielestäni tastingin paras viski.

Viimeinen viski Bowmore 15 Year Old Single Malt (73,99 €) on uudelleen nimetty Bowmore Darkest. Sen aromeissa oli savua, nahkaa, kuivattua hedelmää ja tervaa. Viskiä on kypsytetty viimeiset kolme vuotta oloroso-sherrytynnyrissä, mikä ei muuten ole ihan halpaa. Yksi sherrytynnyri saattaa maksaa jopa 1500 € siinä missä bourbontynnyreitä myydään 100 € hinnalla. Yksi syy hintaeroon on se, että sherryä juodaan nykyään vähän, jolloin tynnyreitä on vähemmän tarjolla. Toinen syy on se, että yhdysvaltalaiset viskit kypsytetään aina ensimmäisen täytön tynnyreissä eikä niille ole enää sen jälkeen käyttöä. Tämä oli  mielestäni tastingin toiseksi paras viski.



Sikareita ei tullut kokeiltua, mutta niiden kanssa suositeltiin makeampia viskejä savuisten sijaan. Tastingissä oli tälläkin kerralla hyvä kattaus viskejä.

9. heinäkuuta 2019

Tuska 28.-30.6.2019

Pressipassit tarjosi Tuska Open Air Metal Festival


Tuska. Kolme päivää. 45 000 kävijää. 25 000 litraa olutta, siideriä ja lonkeroa. Ja me.

Olemme olleet teinivuosista saakka raskaan rockin ystäviä, mutta Tuska-festivaali on jostakin mystisestä syystä jäänyt meiltä väliin. Tänä vuonna palaset loksahtivat viimein kohdalleen ja kalenterissa oli sopivasti tilaa. Saimme Tuskalta pressipassit ja pääsimme viettämään Jussin syntymäpäiväviikonloppua metallimusiikin merkeissä Suvilahdessa perjantaina ja lauantaina.

Kävijät oli ohjattu kulkemaan paikan päälle legendaarisen sekavan ostoskeskus Redin kautta, jossa oli mm. rannekkeenvaihtopiste. Hieman pelottikin, että täysin suuntavaistoton Marjut jää ostoskeskukseen harhailemaan ja osaa ulos vasta Flow Festivaleille... Mutta onneksi opasteet olivat hyvät ja mustiin pukeutunutta massaa seuraamalla pääsi sujuvasti perille.



Musiikin lisäksi meitä kiinnosti myös festarin ruoka- ja juomatarjonta. Tuskassa vaihtoehtoja oli niin paljon, että kaikkea ei olisi varmastikaan ehtinyt kokeilla, vaikka olisi jättänyt kaikkina kolmena päivänä moshaamisen väliin ja keskittynyt vain syömiseen. Valikoimaa oli burgereista ribseihin, poro- ja kalaruoista välimerelliseen ja pohjoisafrikkalaiseen keittiöön ja premium-vietnamilaisesta flammkucheniin - mikäs sen mukavampaa nälkäisen festarikävijän mielestä.

Tässä siis pieni katsaus Tuskan ulkomusiikillisiin puoliin.

Garden by Olo


Meidän laillamme ensimmäistä kertaa Tuskassa mukana ollut Garden by Olo vaikutti etukäteen ehdottomasti kiinnostavimmalta. Toki muutama vuosi sitten lanseerattu Black Dining houkutteli konseptillaan, mutta koska sen listalla näytti olevan vain burgereita, se ei ollut aivan ehdoton ykkösvaihtoehto Jussin syntymäpäiväaterialle.

Pääsimme haastattelemaan Garden by Olon keittiöpäällikköä Mikko Pakolaa ja ehdimme jutustella myös operatiivisen päällikön Jenna Naukkarisen kanssa lauantaina ennen festarien alkua.


Mikä sai Garden by Olon lähtemään mukaan?
Olo on palkittu Michelin-tähdellä ja nyt sen rennompi "takatasku" Garden by Olo oli mukana vielä astetta rennompana - mutta miksi? Ajatus oli lähtenyt henkilökunnan keskuudesta: metallimusiikin ystävät saivat muutkin lämpenemään ajatukselle.

Konsepti
Mikon mukaan Garden by Olon tavoitteena oli tarjota hyvää festivaaliruokaa "tosissaan, mutta ei vakavasti": laadukkaasti suomalaisista raaka-aineista käsityönä valmistettua ruokaa pohjoisafrikkalaisilla mausteilla höystettynä, mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa sekä vegaanista ruokaa, toisin sanoen he halusivat tuoda pienen palan fine diningia festarien lomaan.


Menu
Menulla oli kolme annosta: The Attack of the Killer Tomatoes eli falafeleja, kirsikkatomaatteja ja tahinia, Jaws eli pinnalta paistettua, gomashiolla maustettua lohta, perunapannuleipää ja merilevää sekä Silence of the Lamb, pitkään haudutettua lammasragua kukkakaalitabboulehin kanssa. Lisukkeeksi sai valita joko ranskalaiset perunat joko sellaisenaan tai harissalla, sipulilla ja korianterilla tuunattuina tai vesikrassipestolla höystetyn salaatin. Jälkiruokana oli festivaalin väreihin sopiva mustaksi värjätyllä valkosuklaalla kuorrutettu eskimo-puikko, jossa oli mausteena raakalakritsaa.

Palaute
Mikon ja Jennan mukaan palaute oli hyvää ja monet palasivat varta vasten kiittämään - emmekä ihmetelleet sitä ollenkaan sen jälkeen, kun palasimme myöhemmin syömään. Ruoka oli erinomaisen herkullista ja lupauksien mukaisesti odotusaika oli lyhyt, koska annosten ainesosat olivat suurimmaksi osaksi valmiina. Vaikka jonoista yleensä valitetaan, jonojen puute kuulemma hämmensi joitakin ihmisiä, koska kaikkialle muualle joutui jonottamaan.



Festariruoan tulevaisuus
Festariruoka on kokenut viime vuosina huimaa evoluutiota: rasvassa käristettyjen muikkujen ja makkaraperunoiden sekä pyttipannun jälkeen meitä ilahdutti street food -trendi burgereineen, ja nyt festariruoka näytti taas siirtyvän uudelle tasolle, kun siinä on mukana hitunen fine diningin henkeä. Kannatamme lämpimästi tätä trendiä, ja Mikon ajatukset olivat samoilla linjoilla. Hän maalaili kasvis- ja vegaaniruoan sekä lähiruoan suosion jatkavan kasvuaan.

Entä ehtiikö henkilökunta katsomaan bändejä?
Kyllä ehtii. Garden by Olon henkilökunta pujahti vuorojen salliessa katsomaan ainakin Dimmu Borgiria, Slayeria ja Amorphista.

Ensi vuonna uudelleen?
Emme saaneet varmaa vastausta, sillä kaikki riippuu tietenkin siitä, kuinka festarit kokonaisuutena sujuivat. Toivomme, että Garden by Olo on mukana myös ensi vuonna, sillä hyvää festariruokaa ei koskaan ole liikaa. Mikon sanoja lainataksemme: "Muistakaa vaatia hyvää, niin sitä tulee."


Mitä me tykkäsimme? 
Oi kyllä, tykkäsimme! Vaikka ruokalajeja oli vain kolme, valinta oli vaikeaa, sillä kaikki kuulostivat hyviltä. Pähkäilyn jälkeen Jussi tilasi lammasta ja Marjut arpoi lohen ja falafelien välillä, joten loppujen lopuksi päädyimme syömään kaikkea. Tappajatomaattien tomaatit ja sipuli olivat ihanan hapokkaita ja falafelit kastikkeineen/tahnoineen herkullisia. Lohi oli juuri täydellisen kypsää ja suussasulavaa, ja lammasragu taas pitkän haudutuksen ansiosta mureaa ja maukasta.

Vaikka lähtökohtana olikin fine dining, ruoka ei todellakaan ollut turhaa hienostelua, vaan hyvin maistuvaa festariruokaa. Makuyhdistelmät olivat toimivia ja vaikka ensin annokset näyttivät siltä, että vatsa ei ehkä täyty, huomasimme pian olevamme hyvin väärässä ja hyvin kylläisiä. Aiemmin kehumamme street food -burgerit ja kanansiivet eivät taida tuntua enää miltään, kun annokset on viety ns. nextille levelille.

Perjantain samppanjaa ja flammkuchenia

...
Perjantaina aloitimme piccolopullollisella samppanjaa, mutta harmittavasti lauantaina lasituoppien ja -pullojen myynti oli Slayerin toiveesta kielletty (toisaalta kukaan ei varmastikaan halua, että niitä viskotaan lavaa kohden), joten emme saaneet pullollista synttärisamppanjaa ruoan kyytipojaksi. Sen sijaan tyydyimme isoihin laseihin X-Bergin rieslingiä. Kieltämättä oli mukavaa, kun karsinoita ei ollut ja ruoan kanssa sai hakea juoman vapaasti mistä halusi - ja mehän halusimme viinibaariin.

Jos nyt jotain saisi toivoa, niin puuttumaan jäi vain mukava lounge, jonne olisi voinut ruoan jälkeen kierähtää hetkeksi vatsansa viereen makaamaan ja viettämään pari laiskanpulskeaa elpymishetkeä. Lisää tällaista!

Muita festarikuulumisia


Tänä vuonna Tuska oli ensimmäisen kerran K-18, joten koko alue oli anniskelualuetta. Emme ehtineet kokea olutkarsinoita, joten vertailukohde puuttuu, mutta näin ensikertalaisen näkökulmasta festarialue tuntui toimivan. Osa ruoka- ja juomakojuista oli sijoitettu ylätasanteelle sisäänkäynnin lähistölle eikä päälavalla soitettu musiikki kuulunut sinne kovin hyvin, osa taas oli alhaalla festarikentän reunoilla.


Oluen ja viinin lisäksi tarjolla oli muutakin juotavaa. Kattilahallin Famous Barista sai viskejä - Famous Grouseja, Laphroaigia ja Highland Parkia - sekä viskipohjaisia drinkkejä. Kokeilimme mm. Fistful of Mintiä, joka oli raikkaan minttuinen.

Teerenpelin PyyGin -kojulta sai ginipohjaisia drinkkejä, ja Lignell & Piispasen Get(over) Hangover myi funktionaalisia vodkashotteja. Maistoimme shoteista mustikkaista Blueberry Fieldsiä ja Dill Me:tä. Jälkimmäinen oli tillivodkaa, jonka kanssa sai pienen sillivoileivän. Lauantaina shottien ostajat saivat myös ilmaisen niskahieronnan - ihan parasta!

Olutpuolella oli Koffin oluen ja lonkeron ohella tarjolla esimerkiksi Brooklyn Breweryn oluita ja Guinnessia. Myös Stadin panimon baari oli auki, mutta sieltä ei saanut viedä juotavia festarialueelle. Alueella kiersi lisäksi kärryjä, joista myytiin viskiä ja viinejä.


Ai niin, musiikki!


Perjantain pääesiintyjä Amorphis ja lauantain pääesiintyjä Slayer olivat tietenkin loistavia.

Amorphis esitti teemakeikalla viime vuonna julkaistun Queen of Time -levynsä kokonaan. Ehkä olisi ollut vielä loistavampaa, jos levy olisi ollut tutumpi - tai jos bändi olisi soittanut keikan loppupuolella House of Sleepin tai Silver Briden muiden klassikkojensa sijaan.

Slayerin näimme edellisen kerran vuonna 2014 Sonispheressä tunnin mittaisella keikalla, ja nyt bändi jyräsi puolentoista tunnin ajan ehkä viimeistä kertaa Suomessa (tosin jäähyväiskiertueista ei koskaan tiedä, ainahan niitä voi tehdä toisen tai viidennen). Slayerin hittikimaraan oli hyvä päättää Jussin syntymäpäiväkin.

Lauantain aloitti Fear of Domination, jonka versio Bloodhound Gangin Bad Touchista oli riemastuttava


...
Muista artisteista Marjut odotti eniten yhtä neljästä suuresta trash metal -bändistä eli Anthraxia (oi teinivuodet! Cry for the Indians!). Kasariheviä pääsi fiilistelemään myös Japanin suuruuden Loudnessin keikalla, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen tukkahevinuoruus.

Tuskassa oli myös loistava tilaisuus tutustua meille uusiin bändeihin. Jussi tykästyi kunnollista soturimetallia esittäneeseen ja Manowarinsa tarkkaan kuunnelleeseen Warkingsiin. Marjut taas visioi, että Cult of Luna toimisi hyvin myös instrumentaaliversiona, vähän kuin Sigur Rós raskaammalla otteella.

Tapahtuman ehdottomasti kovimman keikan veti kuitenkin uusiseelantilainen Alien Weaponry. Alle parikymppiset kundit räimivät trash metalia maorin kielellä ja englanniksi niin, että Kattilahallissa kiehui. Sen muistaa vielä pitkään!

Musiikista kiinnostuneille meitä asiantuntevampaa raportointia on esimerkiksi seuraavilla sivustoilla:

Meidän puolestamme näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

6. heinäkuuta 2019

Binz + Bratt Riesling Gewürztraminer 2017



Binz + Bratt Riesling Gewürztraminer 2017
Qualitätswein Rheinhessen, Saksa; Riesling, Gewürztraminer; 13,90 €

Tuottaja Binz + Bratt

Etiketin mukaan Rieslingin rapsakka raikkaus ja Gewürztraminerin mausteisuus täydellisessä harmoniassa

Rypäleiden mukaan
Riesling: sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa

Ruokana parmesaanikuorrutettu parsa ja lohi (vaikka parsakausi meni jo, alla resepti ensi vuotta varten)

Lyhyesti: mukava ruokajuoma

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa hallitsee gewürztraminerin tuoma mausteisuus ja kukkaisuus. Niiden lisäksi tuoksussa on sitrusta ja kypsää hedelmää, omenaa ja ananasta. Pirteän hapokkaassa maussa on greippistä kirpeyttä ja keltaista omenaa, jota pieni jäännössokerin määrä (6 g/l) pehmentää. Sekä tuoksussa ja maussa tuntuu myös hunajaa ja mineraalisuutta. Kaiken kaikkiaan viini on helppoa ja mukavaa juotavaa sekä ruoan kanssa että sellaisenaan.

Ruoan kanssa viini sopii hyvin, se on tarpeeksi hapokas lohen seuraksi ja riittävän aromaattinen ja hedelmäinen parsan kanssa. Arvosanaksi viini saa +.

J: Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta, kypsää omenaa sekä ananasta, hunajaa ja kevyttä kukkaisuutta. Hapokkaassa maussa on tuoksun aromien lisäksi mineraalisuutta, kevyttä mausteisuutta ja yrttisyyttä. Pitkä jälkimaku on rapsakan sitruksinen. Rieslingin aromit korostuvat viinissä sen ollessa viileää, mutta kun viini lämpenee hieman alkaa Gewürztraminer päästä paremmin esille.

Rasvaisen lohen kanssa viini sopi hapokkuutensa ansiosta mainiosti eikä se riidellyt parsankaan kanssa. Viini voisi sopia myös kanaruokien sekä aasialaisten ruokien kanssa ja menisi myös sellaisenaan. Arvosanaksi annan +.



Parmesaanikuorrutettu paahdettu parsa


1 nippu (500 g) parsaa
1 dl parmesaanijuustoa raasteena
1 dl leivänmuruja tai pieniä krutonkeja
1-2 valkosipulinkynttä
basilikaa tai muita yrttejä
suolaa, pippuria
2 rkl sitruunamehua

Napsauta parsoista puiseva tyvi pois. (Taivuta parsaa kaarelle, niin se katkeaa oikeasta kohdasta.) Jos parsat ovat paksuja, kuori ne. Sekoita leivänmurut, parmesaani (jätä noin ruokalusikallinen sivuun), hienonnetut yrtit, suola ja pippuri. Levitä seos parsojen päälle. Ripottele loppu parmesaani seoksen päälle. Paahda parsoja uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuutin ajan tai kunnes parsat ovat kypsiä. Pirskottele valmiiden parsojen päälle sitruunamehua.

4. heinäkuuta 2019

Ballast Point High West Barrel Aged Victory At Sea 2018




Mikä olut?
High West Barrel Aged Victory At Sea 2018 (Ballast Point)
Oluttyyppi: Imperial Porter
Alkoholia: 12 %
Katkeruus:  44 EBU
Kantavierre: 24,3 °P
Hinta: 9,95 € Alkossa

Mitä panimo lupaa?
Aromaattista vaniljaa, makeaa bourbonmaisuutta ja paahdettua kahvia

Mitä oluttyyppi lupaa?
Porter on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Porteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Kommentit

M: Olutsiirappia.

J: Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kunniaksi arvosteltavaksi valikoitui juuri Alkoon saapunutta Amerikan herkkua. Ballast Pointin Barrel Aged Victory At Sea 2018:n valmistuksessa on käytetty vaniljaa, maapähkinävoita ja kahvipapuja ja sitä on kypsytetty seitsemän kuukautta utahilaisen High West -tislaamon bourbon- ja ruisviskitynnyreissä.

Olut on väriltään mustaa. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti. Tuhdissa tuoksussa on bourbonmaista vaniljaa, espressoa, tummaa suklaata, pähkinää ja luumua. Maku on aluksi vahvan kahvinen, mutta muuttuu pian vaniljaiseksi, suklaiseksi ja luumuiseksi. Pitkä jälkimaku tuntuu siltä kuin olisi juonut bourbonia, johon on lorautettu hieman vahvaa kahvia. Alkoholi tuntuu jälkimaussa lämmittävänä elementtinä, joten tämä olut sopii hyvin Suomen sateiseen ja kylmään kesään.

Tämä on niitä oluita, joita joko rakastaa tai inhoaa. Omaan makuuni tämä iski niin lujaa, että annan arvosanaksi +++. Pitänee hakea pullo tai pari varastoon kypsymään.

2. heinäkuuta 2019

Smokers x siiderit 12.6.2019

Viestittelimme Smokers Beer & BBQ:n ensimmäisestä oluttastingista kuulumisia kavereille ja saimme takaisin terveisiä siitä, että siideritasting olisi kiva. Välitimme terveiset edelleen Smokersiin - ja vaikka ensin vastaanotto tuntui hieman epäilevältä, kulisseissa alkoi tapahtua, ja niin Smokers järjesti kesäkuussa siideritastingin (28 €).

Siidereitä esitteli Stadin Panimon Ingrid Viertola, ja Smokersin Kimmo Tero suunnitteli jälleen maistelulautasen juomien seuraksi.



El Gaitero Sin 
Espanja; 3,25 € Alko tai 2,49 € K-Citymarket Ruoholahti / 0,33 l

Tastingin ensimmäinen siideri oli El Gaitero Sin Low Alcohol, alkoholiton (0,5%), mutta kuitenkin aidolla menetelmällä valmistettu siideri. Usein alkoholittomat siiderit on valmistettu hiilihapottamalla omenamehua, mutta espanjalaisen El Gaiteron tapauksessa ensin on valmistettu noin 5 % vahva siideri, josta alkoholi on poistettu käänteisosmoosilla.

Lopputuloksena oli jonkin verran makeaa, pirskahtelevaa omenamehua. Hiilihappo katosi siitä melko nopeasti, mutta jos omenamehusta pitää (ja miksi ei pitäisi?), tämä oli oikein kiva kesäjuoma. Kyllä se maistui myöhemmin aurinkoisella parvekkeellakin. Vaikea sanoa, kutsuisiko tätä sokkona siideriksi, mutta mukava alkoholiton vaihtoehto se ainakin on.

Tasting plate: vuohenjuustosalaatti, portobelloa, savustettua blacked lohta, Magic Dust Spear Ribs

...
El Gaitero Spanish Cider
Espanja; 5,5 %, 5,04 € / 0,33 l (saatavilla myös joistakin K-kaupoista)

El Gaitero Spanish Ciderin valmistukseen on käytetty kahdeksaa asturialaista omenalajiketta, jotka on tuorepuristettu ja käytetty terästankeissa. Sokeria siiderissä on 35 g/l. Se oli pirteä ja viheromenainen sekä hitusen kaneliomenainen, oikein kiva perussiideri. Maistelulautaselta sen kanssa sopi savustettu lohi. Seurueestamme kaksi äänesti sen suosikikseen.

Cidre Artisanal Le Brun Brut
Ranska; 5,5 %, 9,48 € / 0,75 l

Cidre Artisanal Le Brun Brut on samppanjamenetelmällä valmistettu rustiikkinen ranskalainen siideri, toisin sanoen siideri on käynyt toiseen kertaan pullossa. Sitä ennen käsin poimituista omenoista tuorepuristettu mehu on käynyt tammitynnyreissä. Siideri oli nimensä mukaisesti kuiva, sokeria siinä oli noin 30 g/l, ja maultaan runsas ja voimakas, jopa sokerittoman omenahilloinen, joten se pärjäsi hyvin maistelulautasen ribsien kanssa. Se oli meidän kummankin suosikki ja lisäksi seurueestamme kaksi muuta äänesti sen suosikikseen.



Pomarina Naturel
DOP Sidra de Asturias, Espanja; 7,0 %, 14,09 € / 0,75 l

Viimeisenä kattauksessa oli perinteinen asturialainen hiilihapoton siideri. (El Gaiteron omistava Valle, Ballina y Fernándes omistaa myös tämän tuotemerkin.) Espanjassa hiilihapottomat siiderit ovat kuulemma arkisiidereitä, tosin tämän siiderin yhteydessä jo laatusertifikaatti kertoo, että ei se ihan mitä tahansa omenamehua kuitenkaan ole.

Pomarina Naturel oli huisan mielenkiintoinen tuttavuus, vahvasti omenainen, kuiva ja rapsakka, toisaalta kuitenkin kevyt ja raikas. Siideri on kypsytetty pähkinäpuutynnyrissä, mikä tuo siihen jopa pientä tanniinisuutta. Maistelulautaselta sen seuraksi sopivat portobellosieni ja ribsit.


Magners Irish Pear Cider 
Irlanti; 4,5 %, 3,10 € Alko tai 3,49 € K-Citymarket Ruoholahti / 0,33 l

Jälkiruokana olleen Rocky Roadin kanssa saimme vielä puolimakeaa siideriä (sokeria 50 g/l) - tai siis ei siideriä, koska siiderien tapaan päärynämehusta valmistettu juoma on oikeastaan perry tai poiré. Magnersin omenasiideri on yksi Marjutin suosikeista ja ei tämä päärynäversiokaan huonoa ollut, sen päärynäisyys toi satunnaisesti mieleen jopa proseccon. Rocky Roadin kanssa se kävi meidän mielestämme oikeastaan aika hyvin seurueessamme esiintyneistä pienistä skeptisistä äänistä huolimatta.



Summa summarum

Siiderit ohittaa usein pelkkänä kivana kesäjuomana, vaikka oikeastaan ne ovat todella monipuolisia. Ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset siiderit ovat keskenään erilaisia, joten niihin perehtymiseen voisi hyvin käyttää runsaasti aikaa - ja kyllä nämä aina omenaviinistä lantratut "siiderit" voittavat mennen tullen. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka hyvin siiderit toimivat ruokajuomana alkumaljasta jälkiruokaan saakka. Kiitos myös siitä, että tastingtoiveemme otettiin huomioon!

***
Seuraava Smokers Beer & BBQ:n tasting on 7.8.2019 ja sitä isännöi mäntsäläläinen Panimo Kiiski. Kannattaa siis seurata Smokersin FB-sivuja.