Koff American Lager

Meidät kutsuttiin Tavastialle katsomaan Koffin uutta mainosta ja maistelemaan maaliskuussa myyntiin tullutta Koff American Lageria. Paikalle pääsi vain Jussi.

Koffin uusi mainos on tehty yhteistyössä tuotantoyhtiö Brinkin ja mainostoimisto Hasan & Partnersin kanssa ja se nivoo yhteen tarinoita Helsingistä 200 vuoden ajalta. Mainokseen on upotettu kaikenlaisia pieniä jippoja, joita ei välttämättä edes huomaa yhdellä katsomisella. Mainoksen voi nähdä televisiossa klo 22 jälkeen tai Internetissä ihan milloin tahansa.

American Lager jatkaa viime vuonna kauppoihin tulleen Koff APA:n linjoilla. APA on humaloitu Citra- ja Mosaic-humalilla, American Lagerissa Mosaic on korvattu Citralla.

Ulkonäöltään American Lager on samea ja kullankeltainen. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa kohtuullisesti. Tuoksussa on sitrusta, ruohoa ja kevyesti mallasta. Maku on sitruksinen, greippinen ja aavistuksen aprikoosinen, maltaisuus jää myös maussa taustalle. Jälkimaku on keskikatkera ja sitruunakarkkinen. Oluen kanssa tarjolla olleet lihapullat ja makkara sopivat American Lagerin seuraksi hyvin, ja menisi se sellaisenaankin saunan jälkeen tai kuumana kesäpäivänä.

Vaikka American Lager maistuikin APAmaisen katkeralle, siinä on katkeruutta Koff APA:an verrattuna hieman vähemmän (APA 35 EBU, American Lager 28 EBU). Itse pidän enemmän voimakkaamman makuisesta APA:sta, mutta peruslageriin tottuneen voisi olla helppo tutustua katkerampiin oluisiin American Lagerin avulla.

Tulossa: Taste of Helsinki 15.-18.6.2017

Taste of Helsinki tulee taas!

Oli synkkä ja myrskyinen yö... Ei, vaan tihkusateinen lauantai, kun lähdimme ensimmäisen kerran Taste of Helsinkiin - ja sen jälkeen ihmetytti, miksi emme ole käyneet siellä aiemmin. Mitä tapahtumasta jäi mieleen ja mitä tältä vuodelta odotamme?

Vuoden 2016 tunnelmia - viileässä säässä varsinkin kahvitasting oli paikallaan!

......
André Clouet -samppanjatasting oli äärimmäisen viihdyttävä (ja samppanja hyvää), joten harkitsemme vakavasti pikauusintaa. Viime vuoden kohokohtaa ei tarvinnut kovinkaan montaa sekunnin sadasosaa miettiä: Jean-Francois Clouet'n vauhdikas esitys ja hurmaava aksentti jäivät molemmille päällimmäisenä mieleen.

Toisaalta tänä vuonna myös pientislaamotasting kiinnostaisi, sillä kotimaiset pientislaamot ovat kovassa nosteessa ja tuottavat laadukkaita tuotteita - eikä pidä unohtaa proseccotastingiakaan. Vinkkinä voimme kertoa, että proseccot on jo aikaisemmin testattu ja hyviksi havaittu.

Ruokapuolella valinta on vaikea. Monet ovat hehkuttaneet tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana olevan Savoyn vorschmackia, mutta luulemme, että myös parsa-annokset houkuttelevat, samoin tartarien taisto ja moni muu... Käykää itse katsomassa, sillä herkkuja riittää lihan, kalan ja kasvisten ystäville. Muistiin itselle: vaikka annokset ovat pieniä ja niitä voi maistaa monia, pitää muistaa jättää tilaa myös jälkiruoalle eli ainakin kolmelle sorbetille.

Juomapuolella valinnanvaraa riittää myös: uusina mukana olevien pientislaamoiden lisäksi vanhaan tuttuun tapaan ruokien seuraksi on tarjolla hyvä kattaus viiden näytteilleasettajan viinejä sekä Sinebrychoffin oluita ja siidereitä. Jos sää suosii, nautimme kuplivaa kauniissa auringonpaisteessa André Clouet -samppanjabaarissa - ja jos ei, niin nyt omistamme myös kumisaappaat ja sadetakit.

Satoi tai paistoi, tänä vuonna olemme varautuneita!

***
Taste of Helsinki 15.-18.6.2017 Kansalaistorin puistossa aivan Helsingin keskustassa. Seuraa tapahtumaa myös Facebookissa.

London Beer Factoryn oluita

Vinkki lasiin -tastingissa oli Kona Brewing Companyn oluiden lisäksi tarjolla myös kolme olutta The London Beer Factorylta.

Panimon perustivat vuonna 2014 veljekset Ed ja Sim Cotton. Panimon oluet on pakattu uudenlaiseen 360 asteen tölkkiin, josta lähtee avatessa koko kansi irti säilyketölkin tapaan. Tämän ansiosta oluen aromit pääsevät esille paremmin kuin tavallisesta tölkistä.

The London Beer Factoryn perusvalikoimaan kuuluu viisi eri olutta, joista Suomeen tuodaan kolmea. Todennäköisimmin niitä löytää K-ryhmän kaupoista.

Chelsea Blonde Ale (4,3 %; 20 IBU) on suodattamaton. Sen tuoksussa oli limeä, greippiä ja kukkaisuutta. Maku oli sitruksinen, hedelmäinen ja kevyen maltainen.

Sayers Stout (4,5 %; 22 IBU) oli tuoksultaan paahdetun kahvinen ja tummasuklainen. Kohtuullisen katkera maku myötäili tuoksua. Se oli yksi parhaista maitokauppavahvuisista stouteista, mitä olen maistanut.

Beyond the Palen (4,2 %; 20 IBU) hedelmäisessä tuoksussa oli mangoa, ananasta ja sitrusta. Maussa oli tuoksussa olleiden aromien lisäksi maltaisuutta ja vähän appelsiinia.

Eniten pidin Sayers Stoutista, mutta hyviä olivat muutkin oluet. Saa nähdä, tulevatko The London Beer Factoryn perusvalikoiman kaksi muuta olutta Paxton IPA ja London Bohemia Lager jossain vaiheessa myyntiin Suomessa.

Kona Brewing Company: olutta Havaijilta

Vinkki lasiin kutsui uutiskirjeensä tilaajat tastingiin perjantaina 19.5., ja Jussi pääsi maistelemaan mm. neljää havaijilaisen Kona Brewing Company -panimon olutta.

Panimon ovat perustaneet vuonna 1995 isä ja poika, Cameron Healey ja Spoon Khalsa, ja se sijaitsee edelleen alkuperäisellä paikallaan Kailuassa, Havaijin suurimmalla saarella. Panimon havaijilaiset juuret näkyvät myös siinä, että olutpullojen korkkeihin on painettu havaijilaisia sanoja ja etiketit esittävät oikeita paikkoja.

Hanalei Island IPA (4,5 %; 32 IBU) oli trooppinen hedelmäpommi, jonka tuoksussa oli passiohedelmää, mangoa ja ananasta - eikä ihme, sillä se on maustettu passionhedelmällä, appelsiinilla ja guavalla havaijilaisen perinnejuoman POG:in mukaan. Maku oli kevyen katkera ja sitruksinen. Olut oli muuten saapunut juuri samana päivänä maahan.

Fire Rock Pale Alen (6 %; 35 IBU) eli "Havaiji-tyylisen" alen tuoksu oli kukkainen, appelsiininen ja sitruksinen. Maku oli puolestaan maltainen, hedelmäinen ja hieman karamellinen. Tämä on oluista ainoa, joka on vain ravintolamyynnissä, muita oluita saa todennäköisesti ainakin K-ryhmän kaupoista.

Big Wave Golden Ale (4,4 %; 21 IBU) oli tuoksultaan trooppisen hedelmäinen, maltainen ja ruohoinen. Maku oli raikas ja hedelmäinen, tosin omaan makuuni vähän turhan kevyt.

Longboard Island Lagerin (4,6 %; 20 IBU) kevyt tuoksu oli maltainen, yrttinen ja vähän sitruksinen. Maku myötäili tuoksua. Olut oli raikas peruslager, joka sopii kesäiseksi janojuomaksi.

Kaikki olivat kesäisiä oluita ja maistuisivat taatusti kesällä terassilla. Oma suosikkini oli Hanalei Island IPA sen hedelmäisyyden vuoksi.

Ravintola Basen viiniklubi 9.5.2017: samppanja vs. kuohuviinit

Ravintola Basen kevään viimeisessä viiniklubissa Antti Uusitalo johdatti meidät samppanja vs. kuohuviinit -mittelöön. Viiniklubi toimi myös hyvänä johdatuksena kuohuviin, olihan heti viikonloppuna vuorossa Grand Champagne Helsinki.

Vaikka nyt on parsakausi, maistelulautasen parsa ei ollut yhdenkään viinin paras kaveri

Zonin Prosecco Brut
(Veneto, Italia; 100 % Glera; 12,99 €)
Kuohuviinitastingia ei varmaankaan koskaan voi järjestää ilman proseccoa - niinpä nytkin ilta alkoi päärynäisellä italialaisella kuohuvalla. Sen yllättävän täyteläinen tuoksu oli päärynän lisäksi hapokkaan omenainen ja limettinen sekä hieman mausteinen, mutta maku oli tuttua sitruksista päärynä- ja omenalimsaa. Viini oli ihan mukava perus-prosecco, joka ei yllättänyt eikä pettänyt. Parhaiten se sopi yhteen maistelulautasella olleen päärynän kanssa.

Sumarroca Gran Reserva Cava Brut Nature 2011
(DO Cava, Espanja; Parellada, Xarel·lo, Macabeo; 11,99 €)
Myöskin cavat ovat kuohuviinitastingien perussettiä. Tällä kertaa lasiin päätyi roteva sellainen: paahteinen, jopa kuminen ja puutarhaletkuinen (terveisiä vain kaikille Netflixistä Somm-sarjan katsoneille!) ja limettisen hedelmäinen cava. Sen maku oli miedompi kuin tuoksu, mutta tuoksun mukaisesti sitruksinen ja hedelmäinen. Maukas cava olisi hyvä ruokaviini ja proseccon tavoin se toimi parhaiten päärynän kanssa.

Antech Émotion Crémant de Limoux Brut 
(AC Limoux; Chardonnay, Chenin Blanc, Mauzac, Pinot Noir; 18,99 €)
Kolmas viini olikin jo yllättävä: Limoux'n alueen rosé-cremant! Sen väri oli kaunis oranssiin vivahtava vaalea meripihka. Runsaan ja paahteisen tuoksun alun hunajaisen makeuden ja appelsiininkuorisuuden jälkeen paljastui myös kypsän omenan ja vadelman aromeja. Viinin maku oli paahteinen ja mandariininen, jopa hieman siiderimäinen tai kaneliomenainen. Crémant oli viiniklubilaisten ja myös meidän mielestämme illan paras viini, ja sen parhaaksi kumppaniksi paljastui Chimay-juusto.

Ranskassa Champagnen alueen ulkopuolisia kuohuviinejä kutsutaan Crémanteiksi ("kermainen"), ja niitä tehdään paikallisista rypäleistä kahdeksan appellaation alueella (Alsace, Bordeaux, Burgundi, Die, Jura, Limoux, Loire ja Savoie). 

Balfour 1503 Classic Cuvée Brut
(Englanti; Pinot Noir, Chardonnay, Pinot Meunier; 34,90 €)
Appenzeller-viini teki paluun! Tällä kertaa tosin tuoksuksi epäiltiin cheddaria. Yllätykset siis jatkuivat englantilaisen kuohuviinin parissa. Sen tuoksu oli kuivahko ja hedelmäinen, ja juustotarjottimen lisäksi tuoksusta bongailtiin myös Vinkkelin erinomaisen Créme Ninonin tuoreita herneitä. Mielenkiintoisen tuoksun jälkeen viinin maku oli kuitenkin melko tavallinen: hedelmäinen, aprikoosinen ja paahteinen sekä aavistuksen mausteinen. Vaikka viini oli ihan hyvin tehty, sen hinta tuntui kuitenkin hieman korkealta. Parhaiten sen kanssa maistuivat katkaravut.

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut
(AC Champagne, Ranska; 100 % Chardonnay; 49,95 €)
Ilta päättyi odotetusti samppanjaan. Vaikka samppanja oli etiketin mukaan extra brut, sen tuoksu oli kuitenkin täyteläinen, paahtoleipäinen ja kypsän hedelmäinen. Makeiden, kypsien hedelmien aromimaailma ulottui päärynään ja uuniomenaan (vaniljakastiketta unohtamatta). Viinin maku oli hapokas, hieman mineraalinen, mutta kuitenkin miellyttävän pehmeä, omenainen ja sitruksinen. Kiinnostava samppanja sopi sekä päärynän että katkarapujen kanssa.

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu

Riesling- & Spätburgunder -viikkojen kunniaksi teimme porukalla omakustanteisen täsmäiskun ravintola Vinkkeliin. Riesling on hieno, aromaattinen rypäle, joka heijastelee hyvin kasvualuettaan, ja kun sen yhdistää Vinkkelin klassiseen keittiöön, odotukset olivat korkealla.

Ruokien seuraksi oli valittu kolme Rieslingiä ja yksi Spätburgunder Saksan eri alueilta.

Ennen varsinaista menua nautimme alkumaljaksi Sekthaus Solterin Rieslingistä tehtyä Sektiä (11 €). Rüdesheimista Rheingaun alueelta tuleva Sekt oli kuivaa, hapokasta ja hedelmäistä (ananasta, persikkaa) ja niin ryhdikästä, että se saattaisi sopia myös ruokajuomaksi.

Sitruunamarinoitua valkoista parsaa ja muikunmätimoussea

Mosel: Weingut Caspari-Kappel Riesling Kabinett Feinherb 2015

Saksalaisten viinien luokitus on niin mutkikas, että sitä ei ensimmäisellä kerralla pysty täysin omaksumaan. Esimerkiksi "Feinherb" ei ole virallinen luokitus, vaan käytännössä puolikuivien Rieslingien epävirallinen nimitys. Feinherb-viinit sisältävät siis jonkin verran jäännössokeria - niin tämäkin ensimmäisen ruokalajin kanssa tarjottu Weingut Caspari-Kappel Riesling Kabinett Feinherb 2015 (n. 20 g/l). Sellaisenaan viini tuntui hieman tylsältä; toki sitruksisuutta oli, hunajaa, hunajamelonia, trooppisia hedelmiä ja hieman mineraalisuuttakin, mutta vielä emme innostuneet.

Sitten pöytään kannettiin ensimmäinen ruokalaji: sitruunamarinoitua parsaa, mätimoussea ja mummonkurkkua kuutioina - ja kaikki muuttui! Ensimmäinen ruoka- ja viinipari oli taivaallinen, 1 + 1 oli ainakin 3, ellei jopa 4. Vinkkelin Crème Ninon sai vakavan kilpailijan, niin herkullisia parsa ja viini olivat yhdessä - ja kuka oikein keksi yhdistää parsan ja kurkun? Ajatusta on ehdottomasti kehiteltävä kotona edelleen. Viinin makeus täydensi loistavasti parsan ja kurkun hapokkuutta ja mätimoussen hieman suolaista ja hapanta kermaisuutta. Oijoi.

Hummerikeittoa ja äyriäissalaattia
Rheinhessen: Kloppberg Riesling Großes Gewächs 2015

Toinen Riesling, Stefan Winter Kloppberg Riesling Großes Gewächs 2015, oli kuivempi ja hapokkaampi kuin ensimmäinen - pullon kaulasta pystyikin bongaamaan kirjaimet GG eli viini oli saanut Saksan viininviljelijöiden VDP-järjestön Großes Gewächs -laatuluokituksen. (Jos johonkin vertaisi, niin GG vastaa Ranskan Grand Cru -luokitusta eli sen saavat vain parhaimmat viinitarhat.) Viinissä oli sitrusta, persikkaa, aprikoosia, hieman mausteita... Hieno, tyylikäs viini.

Äyriäissalaatin kanssa tarjoiltu hummerikeitto oli hyvää ja maukasta, samoin äyriäisrajoitteisten henkilöiden täyteläinen sienikeitto. Hummerikeitto oli hyvää sellaisenaankin, mutta äyriäissalaatti teki makumaailmasta vielä monipuolisemman. Viini toimi molempien keittojen kanssa odotetusti hyvin, mutta aivan ensimmäisen annoksen tasolle yhdistelmä ei yltänyt. (Toisaalta mistään ei voinut valittaakaan, aloitus oli vain jalat alta vievä täysosuma ja odotukset olivat sen jälkeen suuret.)

Paahdettua ankanrintaa ja linssi-cassoulet
Pfalz: Weingut Rings Spätburgunder Trocken 2014

Pääruoan kanssa tarjoiltiin mausteinen, marjainen ja maukas Rings Spätburgunder Trocken 2014. Spätburgunderit eli Saksan Pinot Noirit ovat pahimmillaan mehumaisia ja pliisuja, mutta ei tämä, mukava hapokkuus antoi viinille hyvin ryhtiä.

Paahdettu ankanrinta Beluga-linssien ja viikunoiden kanssa oli maukasta, viikunoiden makeus täydensi hyvin ankan pientä rasvaisuutta ja cassoulet'n pientä suolaisuutta. Viini toimi jälleen erinomaisesti ja täydensi kokonaisuuden taas suuremmaksi kuin osiensa summa. Ainoa ongelma tässä annoksessa taisi olla se, että se loppui liian nopeasti.

Juustokuvasta kiitokset Niinalle

Välijuustot
ja sekalaiset viinit

Poikkesimme hetkeksi menusta ja tilasimme ehdotuksesta ranskalaisia juustoja ennen jälkiruokaa (11 €). Juustoviinien kanssa seurueemme hajaantui hieman: Marjut pysytteli Riesling-linjalla Schmitges Treppchen Riesling Auslesen kanssa, Jussi ja kaksi muuta tilasivat Burmeisterin portviiniä ja kaksi päätyi ensimmäiseen Rieslingiin. Portviini sopi parhaiten sinihomejuuston seuraksi. Kun juustojen lisukkeena tarjottiin myös hillottuja rusinoita ja pähkinä-mantelisekoitusta, piti todeta vain, että toimii.

Jogurttivanukasta ja raparperia
Rheinland-Pfalz: Weingut Korrell Riesling Paradies Auslese

Juustotyyppisen hairahduksen jälkeen palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan. Weingut Korrell Riesling Paradies Auslese oli makea, mutta ei liian makea jälkiruokaviini. Muutenkin Auslese eli nimensä mukaan valikoiduista rypäleistä tehty myöhäisen sadon viini ei vielä ole supermakea. Toki se on makeampaa kuin Spätlese, mutta vielä makeampia ovat Beerenauslese ja Trockenbeerenauslese sekä jäätyneistä rypäleistä valmistettu Eiswein.

Viiniin yhdistettyinä jogurttivanukkaan kermaisuus, raparperin hapokkuus ja rapsakka crumble olivat loistava lopetus. Viini toimi erityisen hyvin raparperin kanssa.

***

Summa summarum: loistava menu, loistavat viinit. Suosikkiyhdistelmäksi jäi tällä kertaa parsa Feinherb-Rieslingin kanssa - ja taidettiin edellisen kerran Crème Ninonkin mainita muutaman kerran kaihoisasti.

Riesling- & Spätburgunder -viikot jatkuvat vielä pari päivää eli 20.5.2017 saakka, nopeimmat ehtivät siis vielä! Vinkkelin neljän ruokalajin menu maksaa 54 € ja viinit 52 €.

Grand Champagne Helsinki 2017

Kevään kuplivin tapahtuma Grand Champagne Helsinki 2017 koitti taas! Vanhalla vietettiin kolmatta kertaa yhä suurempaa suosiota saavuttavaa tapahtumaa: paikalle saapuvien kellarimestarien määrällä mitattuna Grand Champagne Helsinki on nyt maailman suurin samppanjatapahtuma, mutta kävijämäärässä se häviää vielä New Yorkille.

Viime vuonna ehdimme maistaa jo useita kiinnostavia samppanjoita ja tänä vuonna projekti jatkui - pikauusinnat tietysti houkuttelivat, mutta koska valinnanvaraa oli jälleen yli 200 samppanjan verran, kaikkea ei vain ehtinyt, vaikka tänä vuonna kävimme tapahtumassa sekä perjantaina että lauantaina.

Toisaalta viimevuotisen uhkauksen toteuttaminen houkutteli - pitäisikö maistaa vain yhtä todella arvokasta samppanjaa ja lähteä sitten kotiin? (Kalleimpia listattuja olivat Armand de Brignacin 19 lipukkeen Blanc de Blancs ja 16 lipukkeen Rosé, 30 lipukkeen viiniä ei viime vuoden tapaan ollut.) Toisaalta voisi keskittyä vain yhteen samppanjatyyliin... Tai sitten voisi vain käydä ennakkoon varatuissa Master Classeissa ja improvisoida loput.

Viime vuodesta tuttuun tapaan maksuvälineenä toimivat SeamChip-kortit, joille sai ladata kahden euron arvoisia lipukkeita.

Marie Vorstermans: Nicolas Feuillatte Palmes d’Or – The Diva of Champagne 

(Master Classin tarjosi Norex Selected Brands)

Tasting-lasi oli tuttuun tapaan Lehmann Grand Champagne

Perjantaina tutustuimme Palmes d'Or -vertikaalissa eri vuosikertojen eroihin Marie Vorstermansin johdolla.

Nicolas Feuillatte on nuori, vasta 41-vuotias samppanjabrändi. Sen taustalla oleva Centre Vinicole – Champagne Nicolas Feuillatte on Ranskan suurin ja vanhin samppanjantuottajien liitto, johon kuuluu 82 viiniosuuskuntaa ja yli 5 000 viinitilaa. CV - CNF:n jäsenillä on yhteensä 2 250 hehtaaria viinitarhoja, joista 13 on Grand Cru -alueilla ja 33 Premier Cru -alueilla. Tarhojen tuotannosta 50 % on Pinot Meunieria, 25 % Chardonnayta ja 25 % Pinot Noiria. Lue täältä lisää.

Nuoresta iästään huolimatta Nicolas Feuillatte on litroissa mitattuna Ranskan ja Suomen myydyin ja maailman kolmanneksi myydyin samppanjabrändi. Palmes d'Or on talon huippusamppanja, joka tehdään Chardonnaysta ja Pinot Noirista.

2006
(111,89 €)
Tastingin nuorimman viinin tuoksussa oli paahteista hedelmää, vihreää omenaa ja aavistus savua. Sen maku oli runsaan sitruksinen ja hapokas, greippinen ja leveä, mousse oli rapsakka ja kermainen. Toisaalta viini oli myös kepeä ja helposti lähestyttävä, oikein mukava kokonaisuus siis.

2000 (magnum)
Vuosi 2000 alkoi hyvin, mutta heinäkuun sateet ja raekuurot vaaransivat sadon. Aurinkoisen ja kuivan elokuun ja lämpimän syyskuun ansiosta sadosta tuli hyvälaatuinen. 
Palmes d'Or -magnumtrilogian ensimmäisen viinin tuoksu oli paahteinen ja sitruksinen, lisäksi siinä oli makeaa kypsää hedelmää, mangoa, savua ja pähkinää. Maku oli greippisen hapokas ja roteva, mutta hieman sulkeutunut. Viini oli kuitenkin lupaava, sitä voisi varastoida vielä ja palata myöhemmin sen pariin.

1999 (magnum)
Vuonna 1999 kasvukausi oli lämpimämpi ja sateisempi kuin yleensä, mutta heinä- ja elokuun kuumuuden takia rypäleet kypsyivät erinomaisesti.
Trilogian toisen viinin tuoksu oli mieto ja aluksi hieman sulkeutuneen oloinen. Ensimmäisen viinin lailla tuoksu oli paahteinen, sitruksinen ja kypsän hedelmäinen, lisäksi tuoksussa oli hieman toffeeta ja raparperia. Viinin maku oli runsas ja sitruksinen sekä makeampi kuin edellisen. Helposti lähestyttävä, tyylikäs viini päätyi Jussin suosikiksi.

1998 (magnum)
Vuonna 1998 heinäkuun viileys ja sateet, elokuun helleaalto ja syyskuun sateet uhkasivat satoa, mutta syyskuun puolivälissä alkanut lämmin, tuulinen sää teki sadosta odotettua paremman.
Edellisiin viineihin verrattuna trilogian kolmannen viinin tuoksussa oli vähemmän paahteisuutta ja enemmän kypsää hedelmää, päärynää ja sitrusta. Runsaassa tuoksussa oli myös hitusen savua. Viinin maku oli roteva, runsas, sitruksisen hedelmäinen ja jopa hieman hunajainen ja mineraalinen. Tasapainoinen, kehittynyt ja moniulotteinen viini oli Marjutin suosikki.

1990 
Tastingin viimeinen viini oli... mielenkiintoinen (eikä mielenkiintoinen ole nyt kiertoilmaisu pahalle). Sen tuoksu oli runsas ja melkeinpä korkkivikaisen oloinen - ero edellisiin viineihin on kohtalaisen suuri. Tuoksussa oli havupuuta ja neulasia, vihreää korkkia, suolaa ja appelsiininkuorta. Viinin maku heijasteli tuoksua ja oli kehittynyt, sitruksinen ja jopa hieman rusinainen. Tämä ei ollut aloittelijaystävällinen ja helppo samppanja, mutta se kasvoi vähitellen ja jäi erikoisuutensa takia mieleen.

Summa summarum: tyylikkäitä, raikkaita samppanjoita.

Samuil Angelov: Food loves Champagne 

Lauantai alkoi Samuil Angelovin Food Loves Champagne Master Classilla (60 €). Tastingissa etsimme samppanjalle sopivia makupareja periaatteena se, että viini maustaa ruokaa. Viiniä valitessa kannattaa pohtia, mitä elementtejä ruoassa on - esimerkiksi sitruksinen, hapokas viini raikastaa rasvaisen lohen sitruunan tavoin tai pähkinäisellä viinillä voi korvata Waldorfin salaatin pähkinät.

Laurent-Perrier Ultra Brut NV
(50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; dosage 1,5 g)
Vuonna 1981 lanseerattu viini on Brut Nature/Non Dosage -viinien (ei lisättyä sokeria) pioneeri, ja Ultra Brut -nimitys onkin rekisteröity Laurent-Perrierille.
Viinin tuoksu oli paahteinen, rapsakan sitruksinen ja mineraalinen, samoin odotetun kuiva maku. Viinin raikas sitruunaisuus ja hapokkuus toimi skagenin kanssa (ja ei, piparjuurta ei voi olla liikaa).

G.H. Mumm Blanc de Blancs Mumm de Cramant NV
(100 % Chardonnay; dosage 6 g/l)
Cramantin kylän mukaan nimetyssä viinissä on pehmeämpi mousse kuin samppanjoissa yleensä sen takia, että pullossa on painetta vain 4,5 bar normaalin 6 barin sijaan.
Viinin tuoksu oli paahteinen ja jopa kuminen, lisäksi siinä oli limeä ja hieman mineraalisuutta. Sen maku oli hedelmäinen, raikkaan hapokas ja kevyen paahteinen. Myös tämä viini sopi hyvin skagenin kanssa. Timjamilla maustetun tartarin kanssa ruoka maustoi viinin ja maistumaan jäivät vain tartarin timjami ja viinin hapokkuus.

Nicolas Feuillatte Blanc de Noirs Grand Cru NV
(100 % Pinot Noir; dosage 8 g/l)
Viinin tuoksu oli trooppisen hedelmäinen (sitrusta ja omenaa) ja hillityn paahteinen. Maku mukaili tuoksua, ja lisäksi siinä oli pähkinää ja ananasta. Tartarin kanssa viini heräsi hienolla tavalla ja yhdistelmä oli erinomainen, enemmän kuin osiensa summa. Viiniä suositeltiin myös sushin seuraksi.

Alfred Gratien Brut Millésime 2004
(68 % Chardonnay, 19 % Pinot Meunier, 13 % Pinot Noir; tammitettu, ei malolaktista käymistä; dosage 8,5 g/l)
Viinin tuoksu oli aluksi hämmentävä - jotain tuttua, mutta mitä? Niin, tammikypsytyksen mukanaan tuomaa vaniljaahan se. Viinin tuoksu oli kypsä ja kehittynyt, vaniljan lisäksi siinä oli karviaista ja greippiä. Viinin maku oli täyteläinen, makeahko ja hedelmäinen. Tämä viini oli kastanjalla maustetun ankanmaksapateen kanssa klassinen yhdistelmä.

Piper-Heidsieck Rosé Sauvage NV
(35 % punaviiniä,  50 % Pinot Noir, 25 % Pinot Meunier, 25 % Chardonnay; dosage 10 g/l)
Viinin tuoksussa oli karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa, samoin sen maussa. Marjainen, kepeähkö ja kiva rosésamppanja toimi hyvin Brie de Meaux -juuston kanssa ja paljastui testaillessa monikäyttöiseksi ruokaviiniksi, sillä sen pystyi yhdistämään kohtalaisen hyvin myös tartarin ja skagenin kanssa.

Summa summarum: jos budjetti sallisi, ruokajuomana olisi vain samppanjaa.

Essi Avellan: Blanc de Noirs on the Rise

Myöhemmin lauantaina jatkoimme Essi Avellanin Blanc de Noirs on the Rise Master Classilla (100 €). Blanc de Noirsit ovat vain punaisista rypäleistä (Pinot Noir ja Meunier) tehtyjä samppanjoita eli Blanc de Blancsin vastakohta. Terminä Blanc de Noirs on vielä nuori, ilmeisesti ensimmäisen kerran se näkyi Palmer & Co:n etiketissä vuonna 1957 ja yleistyi vasta 80-luvulla.

Egly-Ouriet 1er Cru Les Vignes de Vrigny NV
(100 % Meunier; dosage 2 g/l)
Ensimmäisen viinin tuoksussa oli paahtoleipää, kahvia ja limeä. Sen maukas maku oli hapokas, leveä ja hieman mausteinen. Meunier tuo samppanjaan aromaattisuutta ja hedelmäisyyttä, ja yleisesti ottaen Meunierista tehdyt samppanjat tulisi nauttia nuorina.

Palmer & Co Blanc de Noirs NV
(50 % Meunier, 50 % Pinot Noir; dosage 7 g/l)
Viinin tuoksu oli paahteinen, hedelmäinen ja aavistuksen herukanlehtinen, maku taas raikas, kepeä, maukas ja kevyen paahteinen. Pinot Noir tuo samppanjaan ryhtiä ja runkoa sekä lisäksi parempaa ikääntymispotentiaalia, mutta vaikea sanoa, huomasiko kahden ensimmäisen samppanjan välillä suuriakaan eroja (varsinkin, kun turnausväsymys alkoi jo vaivata).

Besserat de Bellefon Blanc de Noirs NV
(100 % Pinot Noir; dosage 7,5 g/l; ei malolaktista käymistä)
Viinin tuoksu oli hillityn paahteinen, kypsän hedelmäinen ja karviaismarjainen, maku taas raikas, rapsakan sitruksinen, hedelmäinen ja valkoherukkainen. Malolaktinen käyminen pehmentää yleensä samppanjan hapokkuutta, joten tässä viinissä sen puuttuminen teki mausta kirpsakan ja hieman terävän.

Philipponnat Blanc de Noirs 2009
(100 % Pinot Noir; dosage 4,5 g/l; osittainen malolaktinen käyminen)
Viinin tuoksussa oli vaniljaa ja kypsää hedelmää, sen maku oli taas täyteläinen ja hedelmäinen sekä aavistuksen vaniljainen. Tässä olisi mukava ruokaviini - ja muutenkin talon samppanjat ovat miellyttäneet.

"If you weren't here I feel bad for you, son, I've got 99 problems but the wine ain't one"

Roses de Jeanne Côte de Val Vilaine NV

(100 % Pinot Noir; dosage 0 g/l)
Master Classin toiseksi viimeinen viini erosi selvästi aiemmista. Sen tuoksu oli mielenkiintoinen - toisaalta se oli makean yrttinen, kukkainen ja parfyyminen, toisaalta hasselpähkinäinen ja myöskin aprikoosinen. Viinin makeahko ja hedelmäinen maku mukaili tuoksua ja tuntui lähes karkkiselta ja karviaishilloiselta. Mielenkiintoinen, erilainen samppanja.

Armand de Brignac A2 Blanc de Noirs NV
(100 % Pinot Noir; dosage 5 g/l)
Master Classin viimeinen viini sai toteamaan, että kyllähän Jay-Z:n omistama Armand de Brignac osaa tehdä - tai teetättää - suunmukaisia samppanjoita. (Viinin varsinainen valmistaja on Cattierin samppanjatalo, mutta brändi on Jay-Z:n hallussa.) Viinin tuoksu oli hedelmäinen, paahteinen ja makeahko, samoin maku oli makea ja hieman karkkinen. Toinen kysymys on se, maksaisiko pullosta useita satoja euroja - todennäköisesti ei, mutta olihan tätä hienoa päästä maistamaan.

Summa summarum: taas opimme paljon uutta.

Muut löydöt

Sarjassamme "jännää" esittelemme Le Champ du Clos -naturalsamppanjan (Pinot Blanc, 3 lipuketta), joka oli... jännä. Jos sen olisi maistanut sokkona, sitä ei olisi heti tunnistanut samppanjaksi. Ei se pahaa ollut, lähinnä... jännää.

Henriot Cuve 38 (8 lipuketta) taas on solera-menetelmällä tehty Blanc de Blancs -samppanja: joka vuosi viinisammioista lasketaan osa viinistä pois ja tilalle lisätään tuoretta viiniä. Vanhimmat viinit ovat vuodelta 1990, ja nyt ensimmäinen erä samppanjaa on pullotettu numeroituihin magnumeihin, joita saatiin Suomeen 12 kappaletta (kaikki Viking Linelle).

Tapahtuman suurin pullo taisi kuitenkin olla Palmer & Co Brut Reserve omassa kiikussaan, jonka automatisointi alkoi heti houkutella talouden insinööriä.

Jättipullosta emme päässeet maistamaan mitään, mutta sen sijaan testasimme muita Palmer & Co:n samppanjoita. Lasiin päätyi mm. meidän kohdallamme tapahtuman vanhin viini Vintage Collection 1985 magnum-pullosta (7 lipuketta). Viini oli paahteisen omenainen, hieman hunajainen ja mukavasti kehittynyt. Muutkin samppanjat olivat hyviä, mutta mainitaan vielä Amazone (4 lipuketta), tyylikäs, hedelmäinen, kermainen ja mantelinen viini.

Besserat de Bellefonin Cuvée des Moines -samppanjoita maistelimme koko sarjan: Brut, Blanc de Blancs Grand Cru, Rosé, Millésime 2008, 2006 ja 2002 (NV 3 lipuketta, vuosikerralliset 6 lipuketta). Samppanjat ovat gastronomisia, joten ne kaipasivat seurakseen ruokaa, mutta hyvää settiä ne olivat sellaisenaankin. Varsinkin vanhemmat vuosikerrat olivat jo mukavasti kehittyneitä ja oikein herkullisia uusia tuttavuuksia.

Sisäinen James Bond vaati Bollinger R.D. 2002 -samppanjaa (6 lipuketta), sillä se oli vielä Bollingereista maistamatta ja olihan se hyvää. Sen jatkoksi yritimme kärkkyä Philipponnat Clos de Goissesia, mutta sitä oltiin korkkaamassa vasta myöhemmin. Lohduksi lasiin päätynyt Philipponnat Grand Blanc 2002 (5 lipuketta) oli kuitenkin erinomaista, oikeastaan parempaa kuin Bollinger.

Nicolas Feuillatte Graphic Ice ja Graphic Ice Rosé (2 lipuketta) -samppanjat on tarkoitettu nautittavaksi jääpalan sekä hedelmäviipaleen kanssa cocktailin sijaan - Graphic Icelle suositellaan limeä ja Graphic Ice Roselle appelsiinia. Hedelmäviipaleita ei ollut tarjolla, joten samppanjat piti testata pelkän jääpalan kanssa. Kummatkin olivat makeita (niin kuin jääpalojen kanssa tarjoiltavat samppanjat muutenkin). Näistä Rose oli makeampi ja siinä oli punaisten marjojen aromeja.

Kesäiset samppanjat sopivat seurustelujuomaksi tai jälkiruoaksi hyvin viilennettyinä. Ainoa ongelma oli se, että jääpala suli melko nopeasti ja laimensi samppanjaa.

Nicolas Feuillattea oli tarjolla myös monen kokoisena magnumista 1/4-kokoisiin pikkupulloihin, jotka sai näppärästi roikkumaan rannehihnasta pikku pussukassa. Perussamppanjan ja rosén lisäksi valikoimassa oli myös maukas ja tyylikäs luomuviini Fondamental Organic (2 lipuketta).

Jussin epävirallinen teema olivat rosésamppanjat, joten mainitaan lopuksi niistä muutama:

La Chouette de Champillon Rosè Brut (2 lipuketta) oli tumman marjainen ja keskihapokas. Henriot Rose Millésime 2008 (3 lipuketta) oli kypsän marjainen, vadelmainen ja paahteinen. Myös Palmer & Co Rosé Réserve Champagne Brut (2 lipuketta) oli vadelmainen, mutta Henriotia kuivempi.

Summa summarum

Kiitämme

• Ilmaista kahvia - kiitos jälleen, Arvid Nordqvist.
• Ruoka oli hyvää - Murun Risotto Primavera tuli syötyä kahteen kertaan.
• Lipukesysteemin kehitys oli kehittynyt: viimevuotiseen korttiin sai ladattua kätevästi rahaa ja parista aiemmasta tapahtumasta tutut lukulaitteet näyttivät näppärästi saldon.

Moitimme

• Vanha on viihtyisä, mutta ei sovellu isoille väkijoukoille - ruuhka ja kuumuus vaivasivat taas. Kai siihen on vain sopeuduttava.

Ehdotamme

• Viinikuplan Päivi (kiitokset seurasta, oli mukava tavata!) ehti jo analysoida tapahtuman anatomiaa, ja komppaamme ehdotuksia: eri teemoihin keskittyvät maistelupolut olisivat loistavia. Nyt rajallisen saatavuuden samppanjat oli jo näppärästi listattu käsiohjelmaan päivän, kellonajan ja standin mukaan - maistelupolkuja taas voisi julkaista vaikkapa FB:ssä Viini-lehden tapaan? Teemoina voisivat olla natural-samppanjat, vintagesamppanjat, rosésamppanjat, gastronomiset samppanjat...
• Myös näytteilleasettajat voisivat järjestää ex tempore -minitastingeja omilla standeillaan - tai ehkä ne olisivat jo onnistuneet, jos olisi vain hoksannut kysyä, mutta ruuhkan keskellä se ei tule mieleen. Jos samalla rahalla saisi pari-kolme normaalia pienempää annosta, viinejä voisi verrata helposti keskenään ja seitinohuen päiväkännin pitäisi helpommin seitinohuena. Toki se vaatisi näytteilleasettajalta enemmän vaivaa, mutta näin pienen viiniharrastajan näkökulmasta se olisi kovin antoisaa (ja hyvää blogimateriaalia). 

Save the date!
Paljon tuntui jäävän taas väliin, mutta ei hätää! Seuraava Grand Champagne Helsinki järjestetään 19.-21.4.2018 - ja Samuil Angelovin mukaan kellarimestareita on buukattu aina vuoteen 2020 saakka, joten kuohuvaa kevätohjelmaa on luvassa vielä pitkään.

Malbec World Day 2017

Meidät kutsuttiin viettämään Malbec World Dayta Argentiinan suurlähetystön yhdessä Viini-lehden, suomalaisten maahantuojien ja Wines of Argentinan kanssa Vanhalla ylioppilastalolla 5.5.2017 järjestämään tapahtumaan. Virallinen Malbec-päivä tosin meni jo 17.4., mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Malbec-päivän historiasta ja Malbec-rypäleestä kerroimme tarkemmin viime vuonna, joten mennään itse asiaan. Tällä kertaa päivän teemana oli "Malbec, Argentiinan sydän". Teeman ympärille oli järjestetty Paz Levinsonin vetämä tasting.

Argentiinan ilmasto on pohjoisessa kuuma ja viilenee sen mukaan, mitä etelämmäksi tai korkeammalle Andien rinteillä mennään. Kuumassa ilmastossa viinirypäleet kypsyvät nopeasti ja sisältävät paljon sokeria, joten niistä tehdyt viinit ovat makeita, hilloisia ja alkoholipitoisia. Toisaalta mitä viileämpää on, sitä hitaammin rypäleet kypsyvät, jolloin viineistä tulee hapokkaita. Tastingissa tutustuimme eri korkeudella viljeltyihin Malbeceihin ja testasimme, pitävätkö ennakko-odotukset paikkansa.

Bodega Noemía de Patagonia A Lisa Malbec 2015
(Patagonia, n. 340 m merenpinnasta)
Noemían viinitalon entry-level-Malbecissa on 9 % Merlot'a ja 1 % Petit Verdot'a. Viinin tuoksussa oli kuivattua luumua, mausteita, karpaloa ja pippuria. Sen maku oli kohtalaisen tanniininen, pirteä ja tiukka, pippurinen, mausteinen ja herukkainen. Selkeä ja monikäyttöinen viini.

Matías Riccitelli Hey Malbec 2016
(Luján de Cuyo, noin 900 m merenpinnasta)
Modernin viinin tuoksu oli raikas ja tuoreen marjainen: mansikkaa, mustikkaa, herukkaa ja kirsikkaa yhdistettynä yrtteihin ja orvokkiin. Viinin maku oli kevyehkö, kypsän mansikkainen, raikas ja puhdaspiirteinen eikä kovin tanniininen, mausteita ja pippuria oli tässäkin. Oikein kiva, enemmänkin hedelmäinen kuin marjainen nuori viini yllätti positiivisesti. Se sopisi sellaisenaan tai ruokapöytään.

Lagarde Primeras Viñas Malbec 2013
(Luján de Cuyo, noin 900 m merenpinnasta)
Modernin Malbecin kanssa samaan aikaan maistoimme samalta alueelta olevan klassisen Malbecin. Sen tuoksussa oli vaniljaa, kahvia, luumua, karhunvatukkaa, pippuria ja mausteita. Maku oli odotetun makeahko, mausteinen, luumuinen ja herukkainen. Vaikka maku ei ollutkaan supertuhti ja -hilloinen, viini oli kuitenkin täyteläisempi kuin Hey Malbec. Klassinen tammikypsytetty Malbec oli Jussin suosikki.

Susana Balbo Signature Malbec 2015
(Altamira San Carlos, n. 1 000 m merenpinnasta)
Viinin tuoksu oli hilloisan marjainen, siinä oli kypsää herukkaa ja herukkahyytelöä, jonkin verran mausteita, taatelia, minttua ja pippuria. Maussa oli kohtalaisesti tanniineja, nahkaa, kuningatarhilloa, karhunvatukkaa ja kirsikkaa, luumua, hieman tummaa suklaata, savua ja pippuria. Maukas viini.



Zuccardi Polígonos San Pablo 2015
(Tunuyán, n. 1 400 m merenpinnasta)
Viinin tuoksussa oli rosmariinia, kirpeää kypsää vadelmaa ja punaista karviaista. Viinin maku oli kuivahko, tanniininen, kirsikkainen ja yrttinen, tanniinit ja hapokkuus olivat mukavasti tasapainossa. Tyylikäs viini - ja nyt 1 000 metrin haamurajan ylittämisen jälkeen alkoi huomata, että viineistä eivät ensimmäisenä tulleet mieleen sanat "makean marjainen" ja "hilloinen".

Michelini Bros SuperUco Calcáreo Granito de Gualta 2013
(Tupungato, n. 1 400 m merenpinnasta)
Viinitarhan maaperä on graniittia ja kalkkikiveä, mikä antaa viiniin oman mineraalisen säväyksen. Sen tuoksu oli makea, mustikkahilloinen, kirsikkainen ja mineraalinen. Maku oli kuivahko, yrttinen, kirsikkainen ja vadelmainen. Hieno viini, jossa oli hyvä hapokkuuden ja tanniinien tasapaino.

Bodega Colomé Altura Maxima Malbec 2013
(Salta, n. 3 100 m merenpinnasta)
Toiseksi viimeinen viini on Argentiinan korkeimmalta ja vanhimmalta yhä toiminnassa olevalta viinitarhalta. Vaikka korkea ilmanala antaisi odottaa edellisiä hapokkaampaa ja kuivempaa viiniä, yllättäen sen tuoksu oli makean hilloinen ja täyteläinen, mustaherukkainen ja kinuskinen - lieneekö syynä myös enemmän porottava aurinko? Viinin maku oli tuoksun lailla makea, täyteläinen, herukkainen ja herukkahyytelöinen, mutta ryhdikkään tanniininen ja pureskeltava. Tämä viini oli Marjutin suosikki.

Finca Las Moras Barrel Select 2015
(San Juan, n. 1 300 m merenpinnasta)
Tastingin viimeinen viini oli ajan loppuessa unohtua. Sen myötä laskeuduttiin alas San Juaniin vanhan tutun Finca Las Moras Barrel Selectin pariin. Viinin tuoksu oli makea ja pehmeä, marjahilloinen, kypsän luumuinen, yrttinen ja herukkainen, luumuinen ja pippurinen maku seurasi tuoksua.

Tastingin jälkeen suuntasimme syömään, mutta empanadojen sijaan päädyimmekin sorbetille. Caminito oli valmistanut Malbec-päivää varten herkullisen ja raikaan sorbetin Finca Las Moras Rosé Syrah Viognier -kuohuviinistä. Tätä olisi voinut syödä enemmänkin, vaikka koko laarin tyhjäksi.

Sorbetin jälkeen Marjut viritti Suomi-Valko-Venäjä-jääkiekko-ottelun pyörimään kännykkään ja suuntasimme tarjolla olleiden yli sadan viinin pariin. Tässä Marjutin suosikkeja:

Aivan ensimmäisenä ottelun seuraksi suositeltiin luonteikasta Domaine Bousquet Reserve Organic Malbecia (15,98 €), joka olikin tyypillisesti marjainen ja mausteinen. Sitä maistellessa Suomi ehti tehdä kaksi maalia, joten jos olisimme taikauskoisia, hankkisimme tätä viiniä riittävästi lopputurnauksen ajaksi.

Jääkiekon seuraksi sopivat myös aina yhtä hyvät Catena Zapatan viinit sekä ensin etiketillään ja sen jälkeen maullaan hurmannut Altaland Cabernet Sauvignon (12,99 €), joka voisi olla hyvin yksi ensi kesän hyvässä seurassa nautittavista grilliviineistä. Viini on Saltasta, joten näköjään korkeiden alueiden viinit viehättivät tällä kertaa Marjutia.

Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin Ruca Malen Petit Verdot 2015 ja saman talon skumppa. Petit Verdot pitänee lisätä suosikkirypäleiden listalle, sen verran mukavia tuttavuuksia siitä tehdyt viinit ovat tähän mennessä olleet. Ruca Malen Petit Verdot'ssa oli punaista hedelmää, luumua, hieman kukkaisuutta ja mukavan ryhdikkäät, mutta kuitenkin miellyttävät tanniinit. Talon skumppa sopi taas hyvin juhlistamaan Suomen 3-2 voittoa.



Jussin poimintoja tarjonnasta tässä:

Trivento Golden Reserve Malbec 2014 (17,70 €) oli tuoksultaan hilloisen mustaherukkainen ja vähän kahvinen. Sen maku oli keskitanniininen, hilloinen, yrttisen mausteinen ja hieman luumuinen. Hyvä hinta-laatusuhde.

Fuzion Organic Malbec 2016 (9,49 €) oli yllättävän kevyt Malbec, jonka tuoksussa oli punaista marjaa, karpaloa ja puolukkaa. Maku oli hapokas ja myötäili tuoksua. Luomuviini voisi olla hyvä vaihtoehto Pinot Noirille esimerkiksi savulohen tai grillatun kanan kanssa.

Argentiinalaisten valkoviinien puolella Luca G Lot Chardonnay 2012 (18,49 €) oli parhaiden joukossa. Sen tuoksussa oli trooppista hedelmää, päärynää, sitrusta ja kohtuullisesti vaniljaa. Maku oli mukavan hapokas, kevyen mausteinen ja mineraalinen. Jälkimaussa oli paahteisuutta.

Argentiina on pihvimaa ja Malbecit sopivat tyypillisesti hyvin pihvin seuraksi, niinpä voisimme lopuksi mainita pihvien seuraksi täsmäbrändätyt viinit.

Beefsteak Club -viinit ovat saaneet nimensä vuonna 1705 perustetusta ruokailuklubista, jonka jäsenet pitivät naudanlihapihvin nauttimista vapauden ja vaurauden merkkinä. Viineistä Beef & Liberty Malbec on tarkoitettu arkiviiniksi ja sen tuoksussa on mustaherukkaa, kypsää punaista marjaa, luumua ja mausteisuutta. Tuoksua myötäilevä maku on hieman paahteinen.

Beefsteak Club Reserve Malbecia taas on kypsytetty 18 kk tammitynnyrissä. Sen tuoksu on kypsän kirsikkainen, vaniljainen, paahteinen ja mausteinen. Maussa on kypsää hedelmäisyyttä ja pippuria.

Sarjassa on lisäksi luomuviini ja reilun kaupan viini - pisteet siitä.

Ruosniemen panimon tupsulakkitasting

Lumisateen keskellä koitti vappu. Aaton kunniaksi Marjut päätti järjestää Jussille Ruosniemen panimon insinöörien panemien tupsulakkioluiden puolisokkotastingin - onhan Jussi koodari ja insinööri sekä diplomin kanssa että ilman. Ison Omenan Pien-kauppaankin saapui sopivasti vapuksi myyntiin erä Teekkariuden 145-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyä Teekkaria täydentämään sarjaa. (Juu, tiedetään, koodareilla ei välttämättä ole tupsulakkia tai edes propellilakkia, mutta sallittakoon humanistille luova soveltaminen.)

Insinööri Session IPA
(4,7 %; 3,25 € Prismassa)
Sokko: Ensimmäinen olut on väriltään vaaleaa meripihkaa. Tuoksussa on sitrusta, havua ja mallasta. Maku on katkera, sitruksinen ja maltainen. Olut on hieman vetinen, joten se lienee maitokauppavahvuista. Insinööri meni kategoriaan "ihan kiva" ja se jäikin vertailussa neljännelle sijalle.
Retrospektiivi: IPA-lasissa tuoksu oli hedelmäisempi kuin tasting-lasista ja makuun tuli havuisuutta. Maistamistani maitokauppavahvuisista session IPA -oluista tämä menee keskitason paremmalle puolelle.






Koodari American Lager
(5,7 %; 3,92 € Alkossa)
Sokko: Toinen olut on väriltään kullankeltainen. Mieto tuoksu on maltainen, ruohoinen ja yrttinen. Maussa on mallasta, hedelmäisyyttä ja aavistus sitrusta. Jälkimaku on katkera. Parempi kuin ensimmäinen, kaikista oluista kuitenkin vasta kolmanneksi paras.
Retrospektiivi: Lager-lasissa oluen sameus tulee esiin paremmin kuin maistelulasissa. Maku on raikkaampi kuin tasting-lasista ja siihen tulee hieman trooppista hedelmää, myös jälkimaku on pehmeämpi.

Teekkari Amber Ale
(4,7 %; 4,20 € Pienissä)
Sokko: Kolmannen oluen väri on kuparinen. Tuoksussa on karamellia, toffeeta, appelsiinimarmeladia ja aavistus tummaa suklaata. Maku on karamellinen ja makean appelsiininen. Jälkimaku on hieman katkera. Tämä oli paras tastingin oluista.
Retrospektiivi: Tulppaanilasissa tuoksuun tulee paahteista mallasta ja maku muuttuu hieman leipäiseksi. Olut oli myös yllättävän maukas, vaikka se oli vain maitokauppavahvuista. Harmi, että tämä on erikoiserä, jota ei ole tulossa lisää.

Diplomi-insinööri Double IPA
(8 %; 4,23 € Alkossa; IBU 107)
Sokko: Neljäs olut on väriltään vaaleaa meripihkaa. Tuoksussa on trooppista hedelmää, mangoa ja aavistus greippiä. Maku on trooppisen hedelmäinen, ananaksinen ja hieman greippinen. Jälkimaussa on havua ja greippiä. Tämä oli toiseksi paras olut.
Retrospektiivi: IPA-lasissa sekä tuoksuun että makuun tulee hieman hunajaisuutta. Oikein mainio double IPA.

***
Oluiden tunnistaminen meni melkein putkeen: Teekkari paljastui heti värinsä takia. Diplomi-insinööri taas erottui, koska se maistui vahvemmalta kuin muut. Insinööri ja Koodari iteroitiin kuitenkin väärin päin.

Syötävän hyvää Suomesta 28.-29.4.2017

Château Carsin ja Viini-lehti järjestivät Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi vappuviikolla Vanhalla ylioppilastalolla Syötävän hyvää Suomesta -tapahtuman, jossa oli tarjolla suomalaisia ruokia, viinejä, oluita ja siidereitä. Kävimme tapahtumassa lauantaina 29.4. Tässä viimein tunnelmia.

Alkuiltapäivästä oli vielä hiljaista, joten pääsimme kiertelemään kaikessa rauhassa eri tiskeillä. Oli mielenkiintoista huomata, missä kaikkialla suomalaisia viinintekijöitä oikein vaikuttaakaan:

• Ranska: Château Carsin (Bordeaux), Château Clarettes (Provence) ja Château de Montfaucon (Rhône)
• Saksa: Raja (Viinitie)
• Italia: Azienda Agricola Sukula ja Candialle
• Unkari: Rejiji Wines
• Yhdysvallat: Marketta Winery
• Uusi-Seelanti: Julicher Estate ja Vicarage Lane Wines 

Aloitimme siiderillä. Kuura Ciderin standilla Marjut valitsi Cuvée 2015:n ja Jussi Ice Ciderin. Cuvée on kokeellinen samppanjamenetelmällä valmistettu kuohusiideri. Kuivassa ja kepeässä siiderissä maistui hyvin omenien oma kirpeä maku. Ice Cider oli makea, tuoksultaan hieman sherrymäinenkin ja sen maussa oli sekä karamellisoitua omenaa että tuoreen omenan hapokkuutta. Kyllä näiden takia voisi lähteä Fiskarsiin kesäretkelle.

Château Carsinin standilla maistoimme Alkon Suomi 100 -valikoimaan juuri tulleen Rosé de Carsinin (Merlot, Carmenère, Malbec) ja Terroir 2015:n (Merlot). Rosé de Carsin oli ryhdikäs, mausteinen ja mansikkainen. Kuiva, yrttinen ja hieman mineraalinen rosé sopisi jopa kesäiseen ruokapöytään, hömppää se ei missään nimessä ollut.

Terroir 2015 on yhden palstan rypäleistä biodynaamisesti tuotettu viini. Se oli mausteinen ja marjaisa (mustaherukkaa, karhunvatukkaa) ja sen tuoksusta erotti myös vaniljaa, suklaata, kahvia ja nahkaa. Maussa oli marjojen lisäksi pippuria ja mausteita. Jussi haki viinin seuraksi Kolatun juustolan maistelulautasen, jonka kolme eri cheddaria sopivat viinin kanssa hyvin yhteen, mutta brie ei niinkään.

Rieslingeistä tutustuimme kolmeen: Julicher Riesling 2015, Vicarage Lane Canterbury Riesling 2012 ja Raja Riesling 2015.

Raja Riesling on Viinitien projekti: sen rypäleet tulevat Alsacesta Friedrich Beckeriltä vuokratulta palstalta aivan Saksan rajan läheisyydestä ja itse viini tehdään Saksassa. Raja on makea (sokeria 25 g/l), hapokkuutensa ansiosta kuitenkin ryhdikäs, kypsän hedelmäinen ja varsin helposti juotava viini varsinkin tarpeeksi viilennettynä.

Uudesta-Seelannista oli kaksi Rieslingiä: Julicher oli tuoksultaan petroolinen, sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, mutta makuun olisi kaivannut hieman enemmän hapokasta rapsakkuutta antamaan ryhtiä. Vicarage Lane Canterbury Riesling oli myöskin petroolinen, sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen ja miellytti meitä hieman enemmän.

Vicarage Lane Bubbly Sauvigon Blanc oli raikas ja ajatuksena SB-kupliva on houkutteleva, koska kuplat tasapainottavat yleistä kirpeyttä, mutta viini oli ehkä kuitenkin liikaa rypäleelleen tyypillisesti herukanlehtinen ja karviaismarjainen - tai siis Jussi tykkäsi, Marjut kärsii vieläkin Sauvignon Blanc -väsystä.

Työn takia aiemmin usein Unkarissa käynyt Jussi yllättyi iloisesti Rejijin viineistä. Don Quijoten hevosen mukaan nimetty Rocinante 2013 (Chardonnay) oli vaniljainen, yrttinen ja jopa hieman merisuolainen, mukavasti kehittynyt valkoviini, johon unkarilaisessa tammitynnyrissä kypsyminen oli tuonut rapsakasti tammea.

Hanging Hill Cabernet Sauvignon 2012 taas oli vaniljainen, herukkainen ja marjainen, tammitynnyrikypsytyksen huomasi tästäkin. Viinin maussa oli tummaa marjaa ja mausteita. Kokonaisuus oli hieman mehumainen, mutta sopivan ruoan kanssa viini saattaisi päästä paremmin oikeuksiinsa.

Marketta Wineryn viineihin ei pääsekään tutustumaan kovin usein, sillä niitä tehdään Kalifornian Napa Valleyssa vain pieniä eriä. Viinit ovat tyyliltään burgundilaisia, mikä onkin mukavaa vaihtelua yleensä niin kosiskelevien kalifornialaisten viinien keskuudessa. Chardonnay oli tammitettu ja trooppisen hedelmäinen, Bordeaux Blend taas marjainen ja nahkainen. Molemmat viinit toimisivat parhaiten ruokapöydässä.

Château Clarettes'n viinejä oli tarjolla erikseen tai koko sarjan sai maistaa klönttäsummalla, joten tartuimme tietenkin tarjoukseen. Neljästä maistetusta viinistä Jussi tykkäsi mansikkaisesta ja vadelmaisesta Grande Cuvée -rosésta (Mourvèdre, Cinsault), Marjut taas maukkaasta, marjaisesta ja mausteisesta Grande Cuvée Rouge Millesime 2013 -punaviinistä (Mourvèdre, Grenache).

Päivän päätteeksi suuntasimme tietenkin Carsinin makeiden viinien ääreen. Tarvitseeko niistä sanoa sen enempää? Doux de Carsin maistui tällä kertaa parhaiten.

Koska kommentit tuntuvat jäävän koko ajan lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, tähän loppuun vielä muutama pikainen havainto:

• Sukulan Meriame Baroloa pitää jemmata kaappiin kypsymään.
• Suomenlinnan Panimon lohipastrami, rotunaudan rinta ja stout-browniesit olivat herkullisia. Erityiskiitos bonusjälkkäristä!
• Ravintola Murun pastramifocaccia oli myös erinomaista. 
• Bryggeri Special Bitter toimi hyvin vapauttavana oluena.
• Onnellisten omenoiden mehu oli hyvää! Todella mielenkiintoista oli huomata se, että omenoiden kanssa voi hifistellä ja eri omenalajikkeista saa todellakin eri makuisia mehuja.
• Kahvila ei ollut auki, mikä oli harmi, mutta onneksi läheltä sai take away -kahvia.
• Tapahtumassa kävi sama SeamChip-kortti kuin La Dolce Vitassakin - kannattaa siis jemmata kortti vastaisuuden varalle.

Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan - kaikkein parasta oli päästä tapaamaan suomalaisia viinintekijöitä ja juttelemaan heidän kanssaan viinien taustoista.

Wasted - olutta hävikkileivästä

Olutbloggaajia kutsuttiin ravintola Loopiin brunssille maistamaan Wasted-nimistä hävikkileivästä tehtyä olutta.

Vuosittain hävikkiruokaa kertyy kaiken kaikkiaan 460 miljoonaa kiloa, eikä sitä kaikkea saada jaettua ruoka-apuna tai käytettyä hevosten rehuksi. From Waste to Taste on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka kerää päivittäin kaupoista tällaista hukkaan menossa olevaa ruokaa ja jakaa sitä hyväntekeväisyyteen. Osa ruoasta toimitetaan ravintola Loopiin, joka kokkaa siitä lounasta ja brunssia.

Suurin osa hävikkiruoasta on leipää, ja From Waste to Taste on kokeillut yhteistyössä Brewniversen kanssa, voisiko siitä tehdä olutta. Raaka-aineena käytetty hävikkileipä on syömäkelpoista leipää, jota kaupat eivät syystä tai toisesta halua myydä kuluttajille.

Leipä on oluen raaka-aineena harvinainen, mutta ei täysin uusi keksintö. Venäläisen kvassin valmistuksessa käytetään ruisleipää, ja leipäoluita on kehitetty sekä Belgiassa että Iso-Britanniassa. Wasted on kuitenkin täysin uudenlainen olut, sillä siinä raaka-aineesta peräti 50 % on leipää. Muissa leipäoluissa leivän osuus raaka-aineista on 20-30 %.

Maisteltavana oli kymmenen litran kokoinen koe-erä numero 5, johon oli käytetty kauraleipää. Aikaisemmissa erissä on kokeiltu mm. ruisleipää. Alkoholia oluessa oli vain 2,2 %.

Millaista olutta leivästä sitten saadaan aikaiseksi? Wasted oli väriltään vaalean kellertävää ja muistutti ulkonäöltään vehnäolutta. Tuoksu oli kevyen sitruksinen ja vähän simamainen. Maku oli kevyt, sitruksinen ja hieman vehnäolutmainen. Maussa ei ollut kauraa kauraleivän käytöstä huolimatta. Jälkimaussa oli aavistus kypsää omenaa. Kokonaisuutena Wasted oli kevyt ja raikas olut, joka sopisi janojuomaksi kuumana kesäpäivänä. Ruokajuomaksi se oli kuitenkin liian hentoinen. Korkeampi alkoholipitoisuus toisi olueeseen varmasti enemmän ryhdikkyyttä ja makua.

Syy alhaiseen alkoholiprosenttiin on Suomen lainsäädäntö, mikä ei varmaankaan yllätä ketään. Koska alkoholia on alle 2,8 %, Wasted on lainsäädännön mukaan elintarvike eikä alkoholijuoma. Tämä on mahdollistanut joukkorahoituskampanjan, johon osallistumalla pääsee maistamaan Wasted-olutta. Kampanja päättyy sunnuntaina 7.5., joten osallistumisella alkaa olla kiire. Joukkorahoituskampanjan lisäksi From Waste to Taste tutkii mahdollisuutta ryhtyä yhteistyöhön jonkin suomalaisen pienpanimon kanssa, sillä Brewniversen tuotantokapasiteetti on hyvin rajallinen.

Toivottavasti leipäoluen jatkokehitys mahdollistuu jossain muodossa, sillä leipäoluessa voi olla potentiaalia uudeksi trendiksi, ainakin mikäli keinotekoisesta 2,8 % rajasta ei tarvitse jatkossa välittää.

Kiss Shout It Out Chardonnay 2011

Mikä viini?
Kiss Shout It Out Chardonnay 2011 (Kalifornia, USA; 100 % Chardonnay; 11,90 € Urban Drinks)

Minkä kanssa nautittu?
Porsaan kassler

Mitä etiketti lupaa? 
"This Chardonnay will make you 'Shout it out loud.' KISS have created this young fresh wine that will delight your senses with aromas of enticing citrus, apple and a long nice balanced finish."

Mitä rypäle lupaa?
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä

Muuta
Tänään Helsingissä keikkaileva Kiss on saanut jopa päärautatieaseman kivimiehet pukeutumaan maskeihin.

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on kypsää trooppista hedelmää, ananasta ja omenaa. Satunnainen tammikypsytyksen tuoma kakkosnelonen ja vanilja iskevät välillä vastaan, välillä tuoksussa on pähkinää ja toffeeta, välillä tuoksu tuntuu vain sitruksiselta hedelmäsalaatilta. Maun kanssa on sama: välillä siinä on kosiskelevaa makealta tuntuvaa trooppista hedelmää, mutta tammikypsytyksen tuoma vaniljaisuus iskee satunnaisesti puisena kitkeryytenä ja muuttuu joskus toffeen ja pähkinän vivahteiksi. Lasin vaihtaminen Chardonnay/Viognier-lasista Oaked Chardonnay -lasiin auttaa hieman tammituksen suhteen - ja vaikka tammi onkin nyt tullut mainittua muutamaan kertaan, se ei kuitenkaan ole ylitsepursuvaa, hieman vain epätasapainoisen oloista. Sopivasti viilennettynä Shout It Out on ihan kiva viini, joka toimii ruoan kanssa yllättävän hyvin. Arvosanaksi se saa 0.

J: Viini vivahtaa väriltään kultaan. Tuoksussa on trooppista hedelmää, aprikoosia, kypsää omenaa, ananasta ja jonkin verran vaniljaa. Maku on hieman makea, öljyinen, vaniljainen ja trooppisen hedelmäinen. Jälkimaku on vaniljainen ja yrttinen. Hapokkuutta on jonkin verran. Ennakkoon arvelin viinin olevan amerikkalaiseen tyyliin voimakkaasti tammitettu, mutta tammen tuoma vaniljaisuus olikin melko hillittyä. Vaalean lihan kanssa viini sopi melko hyvin. Myös äyriäiset tai aasialainen ruoka voisivat mennä tämän viinin kanssa. Isommassa Oaked Chardonnay -lasissa tuoksusta tuli hapokkaampi ja päärynäinen. Viinin maku muuttui samalla makeammaksi. Viini yllätti positiivisesti ja saa arvosanaksi +.

Definitiivinen Gin & Tonic -vertailu vol. 2

Tänäkin vappuna ohjelmassa oli viime vuoden tapaan definitiivinen Gin & Tonic -vertailu, sillä varastoon on karttunut taas uusia ginejä eivätkä vanhatkaan ole huvenneet kovin nopeasti. Tällä kertaa tonic-vetenä oli Schweppes Indian Tonic ja sekoitussuhde 1:2.

Silja Line Jubileum Gin Navy Strength (57 %)
Ostimme The Helsinki Distilling Companyn Silja Linen 60-vuotisjuhlien kunniaksi tekemän ginin risteilyltä pääsiäisenä. Gineistä alkoholipitoisuudeltaan suurimman tuoksu oli runsaan havuinen ja katajainen, sen lisäksi siinä oli hieman sitrusta, greippiä ja karviaista. Maku mukaili tuoksua havuisuudellaan, lisäksi löysimme koivunmahlaa, kuusenkerkkäsiirappia ja mehustettua omenaa.

Klassisesta ginistä tehdään myös Siljan nimikkodrinksu Pink Gimlet:

4 cl Silja Line Jubileum Gin
2 cl limemehua
2 cl sokerisiirappia
2 tippaa Angosturaa

Rakenna jäillä täytettyyn lasiin, koristele limenkuorella.

Navy Strength: aiemmin laivastoon myytävän ginin oli oltava riittävän alkoholipitoista. Muiden testausmenetelmien puutteessa ginin vahvuus varmistettiin sekoittamalla sitä ruutiin. Jos ruuti räjähti yhä, gini oli riittävän vahvaa.

HelsinGin (46,3 %)
Viime vertailusta tuttu Kyrö Distillery Companyn HelsinGin pääsi mukaan, koska Kyrön ginejä ei tietenkään voi jättää väliin. Sen tuoksu oli makea ja raikas ja siinä oli sitrusta, kukkaisuutta, yrttimausteita, suopursua ja oreganoa. Ginin maku oli sitruunalimsainen, appelsiininen, villiyrttinen ja hedelmäinen. HelsinGin oli helppoa juotavaa ja ehkä siksi myös suosikkimme kotimaisista gineistä.

Kalevala Gin (46,3 %)
Kalevala Gin on päivittänyt etikettiään sitten viime vertailun. Meidän pullomme on tyhjentynyt sen verran hitaasti, että vertailuun pääsi sama vanhalla etiketillä oleva pullo kuin viime vappunakin. Viime vuoden jälkeen ginistä kerrotaan netissä jo hieman enemmän: sen mausteita ovat mm. katajanmarja, minttu, rosmariini, ruusunnuput ja vadelmanlehti. Ginin tuoksu oli hillityn havuinen, mutta ei yhtä havuinen kuin Silja Line Jubileum Ginin, ja siinä on sitrusta ja yrttejä. Maku oli makeahko, yrttien lisäksi siinä oli appelsiininkuorta ja hieman toffeeta. Kalevala Gin on mukava hybridi klassista giniä ja modernia kepeää giniä.

Tenu Gin (47 %)
Kotimaisten ginien suoran päätti Valamon munkkiluostarissa valmistettu Tenu Gin. Sen mausteina käytetään puolukkaa, villiruusua ja villiyrttejä. Ginin tuoksu oli mieto, pienen etsimisen jälkeen löytää lakritsaa ja hieman sitrusta. Myös ginin maussa oli lakritsaa ja ananasmaista hedelmäisyyttä. Jännä gini ei ole huonolla tavalla jännä, vaan jää hyvin mieleen. (Ensi kesänä voisi kokeilla GT:n sijaan myös Tenu Spritziä, Tenu Ginistä, Fentiman's Rose Lemonadesta ja sitruunamehusta tehtyä cocktailia.)

Roslags Gin (42 %)
Pääsiäisristeilyllämme ostoskoriin päätyi myös ruotsalainen Norrtelje Brennerin verigreipillä maustettu Roslags Gin. Sen tuoksu oli parfyyminen, yskänlääkkeinen ja aniksinen, maku makea, lakritsainen (mutta ei yhtä lakritsainen kuin Tenu Ginin) ja aniksinen sekä hieman greippinen. Mielenkiintoinen gini.

Vor Gin (47 %)
Islantilainen Vor Gin on viime kesän ostoksia Tallinnan Kaubamajasta. Ensin epäilytti, oliko lasissa mukana ollenkaan tonicia, sen verran alkoholiselle juoma tuoksui. Sen mausteena on käytetty katajanmarjoja, raparperia ja islantilaisia yrttejä, mutta niitä ei huomannut lainkaan. Ginin tuoksu oli pontikkaa tai kauniimmin sanottuna grappaa, samoin maku. "Terävää islantilaisen kesän makua" ei kyennyt hifistelemään sen enempää.

Mui Gin (40 %)
Ulkomaalaisten ginien viimeinen oli portugalilainen Mui Gin (näyte Honeyhill Winesiltä). Sen mausteena on käytetty kiinanruusua, appelsiinikuorta, rusinaa, katajaa, rosmariinia, kanelia, vuoriminttua, lakritsaa, mandariinia, mantelia ja inkivääriä. Alkoholipitoisuudeltaan pienimmän ginin tuoksu oli myös mieto ja yrttinen, rosmariininen ja neilikkainen, makeiden mausteiden ansiosta jopa hieman karkkinen. Ginin maku oli tuoksun tapaan lempeän makea, neilikkainen ja appelsiininen. Mui Gin oli ulkomaalaisista gineistä suosikkimme ja voisi kilpailla jopa Napuen kanssa kesä-GT:tä tai muita drinksuja tehdessä.