Kevään kuplivin tapahtuma Grand Champagne Helsinki 2017 koitti taas! Vanhalla vietettiin kolmatta kertaa yhä suurempaa suosiota saavuttavaa tapahtumaa: paikalle saapuvien kellarimestarien määrällä mitattuna Grand Champagne Helsinki on nyt maailman suurin samppanjatapahtuma, mutta kävijämäärässä se häviää vielä New Yorkille.
Viime vuonna ehdimme maistaa jo useita kiinnostavia samppanjoita ja tänä vuonna projekti jatkui - pikauusinnat tietysti houkuttelivat, mutta koska valinnanvaraa oli jälleen yli 200 samppanjan verran, kaikkea ei vain ehtinyt, vaikka tänä vuonna kävimme tapahtumassa sekä perjantaina että lauantaina.
Toisaalta viimevuotisen uhkauksen toteuttaminen houkutteli - pitäisikö maistaa vain yhtä todella arvokasta samppanjaa ja lähteä sitten kotiin? (Kalleimpia listattuja olivat Armand de Brignacin 19 lipukkeen Blanc de Blancs ja 16 lipukkeen Rosé, 30 lipukkeen viiniä ei viime vuoden tapaan ollut.) Toisaalta voisi keskittyä vain yhteen samppanjatyyliin... Tai sitten voisi vain käydä ennakkoon varatuissa Master Classeissa ja improvisoida loput.
Viime vuodesta tuttuun tapaan maksuvälineenä toimivat SeamChip-kortit, joille sai ladata kahden euron arvoisia lipukkeita.
Marie Vorstermans: Nicolas Feuillatte Palmes d’Or – The Diva of Champagne
(Master Classin tarjosi Norex Selected Brands)
|
| Tasting-lasi oli tuttuun tapaan Lehmann Grand Champagne |
Perjantaina tutustuimme Palmes d'Or -vertikaalissa eri vuosikertojen eroihin Marie Vorstermansin johdolla.
Nicolas Feuillatte on nuori, vasta 41-vuotias samppanjabrändi. Sen taustalla oleva Centre Vinicole – Champagne Nicolas Feuillatte on Ranskan suurin ja vanhin samppanjantuottajien liitto, johon kuuluu 82 viiniosuuskuntaa ja yli 5 000 viinitilaa. CV - CNF:n jäsenillä on yhteensä 2 250 hehtaaria viinitarhoja, joista 13 on Grand Cru -alueilla ja 33 Premier Cru -alueilla. Tarhojen tuotannosta 50 % on Pinot Meunieria, 25 % Chardonnayta ja 25 % Pinot Noiria. Lue täältä lisää.
Nuoresta iästään huolimatta Nicolas Feuillatte on litroissa mitattuna Ranskan ja Suomen myydyin ja maailman kolmanneksi myydyin samppanjabrändi. Palmes d'Or on talon huippusamppanja, joka tehdään Chardonnaysta ja Pinot Noirista.
2006
(111,89 €)
Tastingin nuorimman viinin tuoksussa oli paahteista hedelmää, vihreää omenaa
ja aavistus savua. Sen maku oli runsaan sitruksinen ja hapokas, greippinen ja
leveä, mousse oli rapsakka ja kermainen. Toisaalta viini oli myös kepeä ja
helposti lähestyttävä, oikein mukava kokonaisuus siis.
2000 (magnum)
Vuosi 2000 alkoi hyvin, mutta heinäkuun sateet ja raekuurot vaaransivat sadon. Aurinkoisen ja kuivan elokuun ja lämpimän syyskuun ansiosta sadosta tuli hyvälaatuinen.
Palmes d'Or -magnumtrilogian ensimmäisen viinin tuoksu oli paahteinen ja sitruksinen, lisäksi siinä oli makeaa kypsää hedelmää, mangoa, savua ja pähkinää. Maku oli greippisen hapokas ja roteva, mutta hieman sulkeutunut. Viini oli kuitenkin lupaava, sitä voisi varastoida vielä ja palata myöhemmin sen pariin.
1999 (magnum)
Vuonna 1999 kasvukausi oli lämpimämpi ja sateisempi kuin yleensä, mutta heinä- ja elokuun kuumuuden takia rypäleet kypsyivät erinomaisesti.
Trilogian toisen viinin tuoksu oli mieto ja aluksi hieman sulkeutuneen oloinen. Ensimmäisen viinin lailla tuoksu oli paahteinen, sitruksinen ja kypsän hedelmäinen, lisäksi tuoksussa oli hieman toffeeta ja raparperia. Viinin maku oli runsas ja sitruksinen sekä makeampi kuin edellisen. Helposti lähestyttävä, tyylikäs viini päätyi Jussin suosikiksi.
1998 (magnum)
Vuonna 1998 heinäkuun viileys ja sateet, elokuun helleaalto ja syyskuun sateet uhkasivat satoa, mutta syyskuun puolivälissä alkanut lämmin, tuulinen sää teki sadosta odotettua paremman.
Edellisiin viineihin verrattuna trilogian kolmannen viinin tuoksussa oli vähemmän paahteisuutta ja enemmän kypsää hedelmää, päärynää ja sitrusta. Runsaassa tuoksussa oli myös hitusen savua. Viinin maku oli roteva, runsas, sitruksisen hedelmäinen ja jopa hieman hunajainen ja mineraalinen. Tasapainoinen, kehittynyt ja moniulotteinen viini oli Marjutin suosikki.
1990
Tastingin viimeinen viini oli... mielenkiintoinen (eikä mielenkiintoinen ole nyt kiertoilmaisu pahalle). Sen tuoksu oli runsas ja melkeinpä korkkivikaisen oloinen - ero edellisiin viineihin on kohtalaisen suuri. Tuoksussa oli havupuuta ja neulasia, vihreää korkkia, suolaa ja appelsiininkuorta. Viinin maku heijasteli tuoksua ja oli kehittynyt, sitruksinen ja jopa hieman rusinainen. Tämä ei ollut aloittelijaystävällinen ja helppo samppanja, mutta se kasvoi vähitellen ja jäi erikoisuutensa takia mieleen.
Summa summarum: tyylikkäitä, raikkaita samppanjoita.
Samuil Angelov: Food loves Champagne
Lauantai alkoi Samuil Angelovin Food Loves Champagne Master Classilla (60 €). Tastingissa etsimme samppanjalle sopivia makupareja periaatteena se, että viini maustaa ruokaa. Viiniä valitessa kannattaa pohtia, mitä elementtejä ruoassa on - esimerkiksi sitruksinen, hapokas viini raikastaa rasvaisen lohen sitruunan tavoin tai pähkinäisellä viinillä voi korvata Waldorfin salaatin pähkinät.
Laurent-Perrier Ultra Brut NV
(50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; dosage 1,5 g)
Vuonna 1981 lanseerattu viini on Brut Nature/Non Dosage -viinien (ei lisättyä sokeria) pioneeri, ja Ultra Brut -nimitys onkin rekisteröity Laurent-Perrierille.
Viinin tuoksu oli paahteinen, rapsakan sitruksinen ja mineraalinen, samoin odotetun kuiva maku. Viinin raikas sitruunaisuus ja hapokkuus toimi skagenin kanssa (ja ei, piparjuurta ei voi olla liikaa).
G.H. Mumm Blanc de Blancs Mumm de Cramant NV
(100 % Chardonnay; dosage 6 g/l)
Cramantin kylän mukaan nimetyssä viinissä on pehmeämpi mousse kuin samppanjoissa yleensä sen takia, että pullossa on painetta vain 4,5 bar normaalin 6 barin sijaan.
Viinin tuoksu oli paahteinen ja jopa kuminen, lisäksi siinä oli limeä ja hieman mineraalisuutta. Sen maku oli hedelmäinen, raikkaan hapokas ja kevyen paahteinen. Myös tämä viini sopi hyvin skagenin kanssa. Timjamilla maustetun tartarin kanssa ruoka maustoi viinin ja maistumaan jäivät vain tartarin timjami ja viinin hapokkuus.
Nicolas Feuillatte Blanc de Noirs Grand Cru NV
(100 % Pinot Noir; dosage 8 g/l)
Viinin tuoksu oli trooppisen hedelmäinen (sitrusta ja omenaa) ja hillityn paahteinen. Maku mukaili tuoksua, ja lisäksi siinä oli pähkinää ja ananasta. Tartarin kanssa viini heräsi hienolla tavalla ja yhdistelmä oli erinomainen, enemmän kuin osiensa summa. Viiniä suositeltiin myös sushin seuraksi.
Alfred Gratien Brut Millésime 2004
(68 % Chardonnay, 19 % Pinot Meunier, 13 % Pinot Noir; tammitettu, ei
malolaktista käymistä; dosage 8,5 g/l)
Viinin tuoksu oli aluksi hämmentävä - jotain tuttua, mutta mitä? Niin, tammikypsytyksen mukanaan tuomaa vaniljaahan se. Viinin tuoksu oli kypsä ja kehittynyt, vaniljan lisäksi siinä oli karviaista ja greippiä. Viinin maku oli täyteläinen, makeahko ja hedelmäinen. Tämä viini oli kastanjalla maustetun ankanmaksapateen kanssa klassinen yhdistelmä.
Piper-Heidsieck Rosé Sauvage NV
(35 % punaviiniä, 50 % Pinot Noir, 25 % Pinot Meunier, 25 % Chardonnay;
dosage 10 g/l)
Viinin tuoksussa oli karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa, samoin sen maussa. Marjainen, kepeähkö ja kiva rosésamppanja toimi hyvin Brie de Meaux -juuston kanssa ja paljastui testaillessa monikäyttöiseksi ruokaviiniksi, sillä sen pystyi yhdistämään kohtalaisen hyvin myös tartarin ja skagenin kanssa.
Summa summarum: jos budjetti sallisi, ruokajuomana olisi vain samppanjaa.
Essi Avellan: Blanc de Noirs on the Rise
Myöhemmin lauantaina jatkoimme Essi Avellanin Blanc de Noirs on the Rise Master Classilla (100 €). Blanc de Noirsit ovat vain punaisista rypäleistä (Pinot Noir ja Meunier) tehtyjä samppanjoita eli Blanc de Blancsin vastakohta. Terminä Blanc de Noirs on vielä nuori, ilmeisesti ensimmäisen kerran se näkyi Palmer & Co:n etiketissä vuonna 1957 ja yleistyi vasta 80-luvulla.
Egly-Ouriet 1er Cru Les Vignes de Vrigny NV
(100 % Meunier; dosage 2 g/l)
Ensimmäisen viinin tuoksussa oli paahtoleipää, kahvia ja limeä. Sen maukas maku oli hapokas, leveä ja hieman mausteinen. Meunier tuo samppanjaan aromaattisuutta ja hedelmäisyyttä, ja yleisesti ottaen Meunierista tehdyt samppanjat tulisi nauttia nuorina.
Palmer & Co Blanc de Noirs NV
(50 % Meunier, 50 % Pinot Noir; dosage 7 g/l)
Viinin tuoksu oli paahteinen, hedelmäinen ja aavistuksen herukanlehtinen, maku taas raikas, kepeä, maukas ja kevyen paahteinen. Pinot Noir tuo samppanjaan ryhtiä ja runkoa sekä lisäksi parempaa ikääntymispotentiaalia, mutta vaikea sanoa, huomasiko kahden ensimmäisen samppanjan välillä suuriakaan eroja (varsinkin, kun turnausväsymys alkoi jo vaivata).
Besserat de Bellefon Blanc de Noirs NV
(100 % Pinot Noir; dosage 7,5 g/l; ei malolaktista käymistä)
Viinin tuoksu oli hillityn paahteinen, kypsän hedelmäinen ja karviaismarjainen, maku taas raikas, rapsakan sitruksinen, hedelmäinen ja valkoherukkainen. Malolaktinen käyminen pehmentää yleensä samppanjan hapokkuutta, joten tässä viinissä sen puuttuminen teki mausta kirpsakan ja hieman terävän.
Philipponnat Blanc de Noirs 2009
(100 % Pinot Noir; dosage 4,5 g/l; osittainen malolaktinen käyminen)
Viinin tuoksussa oli vaniljaa ja kypsää hedelmää, sen maku oli taas täyteläinen ja hedelmäinen sekä aavistuksen vaniljainen. Tässä olisi mukava ruokaviini - ja muutenkin talon samppanjat ovat miellyttäneet.
|
| "If you weren't here I feel bad for you, son, I've got 99 problems but the wine ain't one" |
Roses de Jeanne Côte de Val Vilaine NV
(100 % Pinot Noir; dosage 0 g/l)
Master Classin toiseksi viimeinen viini erosi selvästi aiemmista. Sen tuoksu oli mielenkiintoinen - toisaalta se oli makean yrttinen, kukkainen ja parfyyminen, toisaalta hasselpähkinäinen ja myöskin aprikoosinen. Viinin makeahko ja hedelmäinen maku mukaili tuoksua ja tuntui lähes karkkiselta ja karviaishilloiselta. Mielenkiintoinen, erilainen samppanja.
Armand de Brignac A2 Blanc de Noirs NV
(100 % Pinot Noir; dosage 5 g/l)
Master Classin viimeinen viini sai toteamaan, että kyllähän Jay-Z:n omistama Armand de Brignac osaa tehdä - tai teetättää - suunmukaisia samppanjoita. (Viinin varsinainen valmistaja on Cattierin samppanjatalo, mutta brändi on Jay-Z:n hallussa.) Viinin tuoksu oli hedelmäinen, paahteinen ja makeahko, samoin maku oli makea ja hieman karkkinen. Toinen kysymys on se, maksaisiko pullosta useita satoja euroja - todennäköisesti ei, mutta olihan tätä hienoa päästä maistamaan.
Summa summarum: taas opimme paljon uutta.
Muut löydöt
Sarjassamme "jännää" esittelemme Le Champ du Clos -naturalsamppanjan (Pinot Blanc, 3 lipuketta), joka oli... jännä. Jos sen olisi maistanut sokkona, sitä ei olisi heti tunnistanut samppanjaksi. Ei se pahaa ollut, lähinnä... jännää.
Henriot Cuve 38 (8 lipuketta) taas on solera-menetelmällä tehty Blanc de Blancs -samppanja: joka vuosi viinisammioista lasketaan osa viinistä pois ja tilalle lisätään tuoretta viiniä. Vanhimmat viinit ovat vuodelta 1990, ja nyt ensimmäinen erä samppanjaa on pullotettu numeroituihin magnumeihin, joita saatiin Suomeen 12 kappaletta (kaikki Viking Linelle).
Tapahtuman suurin pullo taisi kuitenkin olla Palmer & Co Brut Reserve omassa kiikussaan, jonka automatisointi alkoi heti houkutella talouden insinööriä.
Jättipullosta emme päässeet maistamaan mitään, mutta sen sijaan testasimme muita Palmer & Co:n samppanjoita. Lasiin päätyi mm. meidän kohdallamme tapahtuman vanhin viini Vintage Collection 1985 magnum-pullosta (7 lipuketta). Viini oli paahteisen omenainen, hieman hunajainen ja mukavasti kehittynyt. Muutkin samppanjat olivat hyviä, mutta mainitaan vielä Amazone (4 lipuketta), tyylikäs, hedelmäinen, kermainen ja mantelinen viini.
Besserat de Bellefonin Cuvée des Moines -samppanjoita maistelimme koko sarjan: Brut, Blanc de Blancs Grand Cru, Rosé, Millésime 2008, 2006 ja 2002 (NV 3 lipuketta, vuosikerralliset 6 lipuketta). Samppanjat ovat gastronomisia, joten ne kaipasivat seurakseen ruokaa, mutta hyvää settiä ne olivat sellaisenaankin. Varsinkin vanhemmat vuosikerrat olivat jo mukavasti kehittyneitä ja oikein herkullisia uusia tuttavuuksia.
Sisäinen James Bond vaati Bollinger R.D. 2002 -samppanjaa (6 lipuketta), sillä se oli vielä Bollingereista maistamatta ja olihan se hyvää. Sen jatkoksi yritimme kärkkyä Philipponnat Clos de Goissesia, mutta sitä oltiin korkkaamassa vasta myöhemmin. Lohduksi lasiin päätynyt Philipponnat Grand Blanc 2002 (5 lipuketta) oli kuitenkin erinomaista, oikeastaan parempaa kuin Bollinger.
Nicolas Feuillatte Graphic Ice ja Graphic Ice Rosé (2 lipuketta) -samppanjat on tarkoitettu nautittavaksi jääpalan sekä hedelmäviipaleen kanssa cocktailin sijaan - Graphic Icelle suositellaan limeä ja Graphic Ice Roselle appelsiinia. Hedelmäviipaleita ei ollut tarjolla, joten samppanjat piti testata pelkän jääpalan kanssa. Kummatkin olivat makeita (niin kuin jääpalojen kanssa tarjoiltavat samppanjat muutenkin). Näistä Rose oli makeampi ja siinä oli punaisten marjojen aromeja.
Kesäiset samppanjat sopivat seurustelujuomaksi tai jälkiruoaksi hyvin viilennettyinä. Ainoa ongelma oli se, että jääpala suli melko nopeasti ja laimensi samppanjaa.
Nicolas Feuillattea oli tarjolla myös monen kokoisena magnumista 1/4-kokoisiin pikkupulloihin, jotka sai näppärästi roikkumaan rannehihnasta pikku pussukassa. Perussamppanjan ja rosén lisäksi valikoimassa oli myös maukas ja tyylikäs luomuviini Fondamental Organic (2 lipuketta).
Jussin epävirallinen teema olivat rosésamppanjat, joten mainitaan lopuksi niistä muutama:
La Chouette de Champillon Rosè Brut (2 lipuketta) oli tumman marjainen ja keskihapokas. Henriot Rose Millésime 2008 (3 lipuketta) oli kypsän marjainen, vadelmainen ja paahteinen. Myös Palmer & Co Rosé Réserve Champagne Brut (2 lipuketta) oli vadelmainen, mutta Henriotia kuivempi.
Summa summarum
Kiitämme- Ilmaista kahvia - kiitos jälleen, Arvid Nordqvist.
- Ruoka oli hyvää - Murun Risotto Primavera tuli syötyä kahteen kertaan.
- Lipukesysteemin kehitys oli kehittynyt: viimevuotiseen korttiin sai ladattua kätevästi rahaa ja parista aiemmasta tapahtumasta tutut lukulaitteet näyttivät näppärästi saldon.
Moitimme
- Vanha on viihtyisä, mutta ei sovellu isoille väkijoukoille - ruuhka ja kuumuus vaivasivat taas. Kai siihen on vain sopeuduttava.
Ehdotamme
- Viinikuplan Päivi (kiitokset seurasta, oli mukava tavata!) ehti jo analysoida tapahtuman anatomiaa, ja komppaamme ehdotuksia: eri teemoihin keskittyvät maistelupolut olisivat loistavia. Nyt rajallisen saatavuuden samppanjat oli jo näppärästi listattu käsiohjelmaan päivän, kellonajan ja standin mukaan - maistelupolkuja taas voisi julkaista vaikkapa FB:ssä Viini-lehden tapaan? Teemoina voisivat olla natural-samppanjat, vintagesamppanjat, rosésamppanjat, gastronomiset samppanjat...
- Myös näytteilleasettajat voisivat järjestää ex tempore -minitastingeja omilla standeillaan - tai ehkä ne olisivat jo onnistuneet, jos olisi vain hoksannut kysyä, mutta ruuhkan keskellä se ei tule mieleen. Jos samalla rahalla saisi pari-kolme normaalia pienempää annosta, viinejä voisi verrata helposti keskenään ja seitinohuen päiväkännin pitäisi helpommin seitinohuena. Toki se vaatisi näytteilleasettajalta enemmän vaivaa, mutta näin pienen viiniharrastajan näkökulmasta se olisi kovin antoisaa (ja hyvää blogimateriaalia).
Save the date!
Paljon tuntui jäävän taas väliin, mutta ei hätää! Seuraava Grand Champagne Helsinki järjestetään 19.-21.4.2018 - ja Samuil Angelovin mukaan kellarimestareita on buukattu aina vuoteen 2020 saakka, joten kuohuvaa kevätohjelmaa on luvassa vielä pitkään.