Fat Lizard -oluttasting ravintola Harakanpesässä 24.4.2017

Ravintola Harakanpesässä järjestettiin 24.4. oluttasting, jossa maisteltiin Fat Lizard -panimon oluita. Tastingin hinta oli 25 € ja sillä sai viisi olutta sekä maistelulautasen, joka sisälsi bratwurstia, Chimay-juustoa, suklaakakkua ja silliä ruisnapin päällä.

Jussi kävi tutustumassa läskiliskon oluisiin kolmannen kerran - aikaisemmat tastingit ovat olleet Captain Corvuksessa ja Ison Omenan jo lopettaneessa Decanter Wine & Bar Shopissa.

Ensimmäinen olut oli Bikini Top American Wheat (4,3 %). Kyseessä on amerikkalaistyyppinen vehnäolut, jonka valmistuksessa on käytetty Vermont-hiivaa ja Citra-humalia. Oluen tuoksussa oli mangoa, persikkaa ja sitrusta. Raikas maku myötäili tuoksua. Bikini Top sopi parhaiten bratwurstin kanssa.

Toinen olut oli Ankle Slapper Surf Ale (4,7 %). Oluen nimi on surffaustermi, joka tarkoittaa niin pieniä aaltoja, että on parasta vain pysyä rannalla juomassa olutta. Tuoksussa oli greippiä, persikkaa ja karamellisuutta. Maussa tuli selkeimmin esiin greippi. Chimay-juusto maistui tämän oluen kanssa parhaiten.

Seuraava olut oli 101 California Pale Ale (5,4 %). Tuoksu oli sitruksinen, appelsiininen, karamellinen ja maltainen. Maussa oli sitrusta, appelsiinia ja hieman karamellisuutta. Tämäkin olut sopi bratwurstin kanssa.

Neljäs olut oli Jesus Lizard Surf Ale (5,9 %). Kyseessä on pääsiäisolut, jonka nimi viittaa basiliskeihin. Kyseisiä eläimiä kutsutaan jeesusliskoiksi, sillä ne pystyvät juoksemaan veden päällä käyttämällä hyväkseen veden pintajännitystä. Trooppisen hedelmäisessä tuoksussa oli mangoa, persikkaa, appelsiinia, sitrusta ja passionhedelmää. Maku oli samanlainen trooppisen hedelmän kimara kuin tuoksu. Itse pidin tästä suklaakakun kanssa.

Viimeinen olut oli Marxist Red Ale Vappu 2017 (6,3 %). Kyseessä on vappua varten tehty erikoiserä. Viime vuoden Marxist Red Ale oli nimensä mukaisesti red ale, tänä vuonna kyseessä on punainen IPA. Tuoksu oli hedelmäinen, karamellinen ja sitruksinen. Pehmeässä maussa oli karamellisuutta ja greippiä. Vappuolut tulee tietenkin nauttia sillileivän kanssa.

Tastingin lopuksi pidettiin äänestys parhaasta oluesta. 101 California Pale Ale ja Marxist Red Ale Vappu 2017 päätyivät tasapisteisiin. Itse pidin enemmän jälkimmäisestä. Fat Lizardin oluita on toistaiseksi saanut vain ravintoloista, mutta kesäkuun alussa niiden pitäisi tulla tarjolle tölkeissäkin.

Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry

Näytepullo / Servaali

Mikä viini?
Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry (DOP Veneto, Italia; 100 % Glera; 12,99 €)

Minkä kanssa nautittu?
Antipasto

Mitä etiketti lupaa? 
Erittäin kuivaa luomuviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Glera: rypäle tunnettiin Prosecco-nimellä aina vuoteen 2009 saakka. Glerasta tehdyt viinit ovat melko keveitä ja neutraaleja, niissä on päärynää, sitrusta, omenaa, persikkaa, valkoisia kukkia ja joskus jopa saippuaa.

Viini muualla 
Servaali

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on sitrusta ja raikkaita hedelmiä, omenaa, päärynää ja persikkaa, ehkä myös aavistus kukkaisuutta. Maultaan se on mukavan kuiva eikä niin limsamainen kuin monet proseccot. Yllättävän pitkässä maussa on sitrusta ja tuoksun mukaisia hedelmiä sekä hieman yrttisyyttä. Kepeän viinin voisi juoda sellaisenaan, mutta se sopii myös antipaston kanssa, suolainen prosciutto ja salami toimivat viinin kanssa hyvin yhteen. Vakavasti otettava prosecco saa arvosanaksi +.

J: Tuoksussa on sitrusta, vihreää omenaa ja päärynää. Maku on hapokas, päärynäinen, omenainen ja hieman mineraalinen. Jälkimaku on sitruksinen ja kevyen persikkainen. Kuplat säilyvät viinissä pitkän aikaa. Rasvaisen antipaston kanssa viini sopi oikein hyvin, mutta se kävisi myös seurustelujuomaksi. Tämä voisi olla oivallinen valinta vappupiknikille. Laadukas prosecco, arvosanaksi annan +.

Silja Line: Menu Nordic ja Silja 60 -menu

Pääsiäisen aikaan tuhlasimme kertyneitä kanta-asiakaspisteitä ja kävimme päiväristeilyllä Tukholmassa ihailemassa kirsikankukkia. Samalla testasimme Silja Serenadella sekä Bon Vivantin Menu Nordicin että Tavolàtan Silja 60 -menun.

Bon Vivant: Menu Nordic

Bon Vivantin talvikauden Menu Nordicin on suunnitellut Silja Linen Head of Restaurant Services Matti Jämsen. Viinit on valinnut Silja Symphonyn sommelier Peter Björkfors.

Shrimp & Waffle
Ensimmäisenä alkuruokana oli savustettuja katkarapuja, tillimoussea ja rapeaksi paistettua vohvelia. Tuoksultaan hieman makea, päärynäinen, herukanlehtinen ja sitruksinen Torre Rosazza Pinot Grigio (Colli Orientali Friuli, Italia) täydensi hyvin savuisia katkarapuja ja raikasta tillimoussea. Kirpeän karviaismarjainen ja aavistuksen mineraalinen valkoviini oli muutenkin varsin miellyttävä tuttavuus. Hyvä aloitus.

Beef & Caper
Toisena alkuruokana tarjottiin ruskealla voilla maustettua härkätartaria, kaprismajoneesia ja suolakurkkua sekä niiden kanssa Stingin When We Dance Chiantia (Toscana, Italia). Viini oli huumaavan tuoksuinen: vastakaadettua koivua, mausteita, marjoja, puolukkaa, mustikkaa, nahkaa... Sen maku ei ollut yhtä huumaava, oikeastaan se oli jopa vähän mehumainen (yllättävää Chiantilta), mutta tartarin kanssa miedon tanniininen viini soi täydellisesti yhteen. Jopa enkelit pakenivat ja piilottivat siipensä.

Leek & Potato
Kolmaskin alkupala maistui, tosin odotukset tartarin jälkeen olivat suuret. Purjo-perunakeitto on klassikko ja yhtä hyvää kuin tartarkin, samoin juustokeksi oli rapea ja herkullinen. Keiton kanssa tarjottiin Bricco dei Guazzi Chardonnayta (Piemonte, Italia). Raikas, tammittamaton Chardonnay oli hyvää, mutta keiton ja viinin yhdistelmä ei toiminut aivan yhtä hyvin kuin edelliset.



Pike-Perch & Horseradish
Marjut valitsi pääruoaksi paahdettua kuhaa, pinaattia, kukkakaaligratiinia ja tuoretta piparjuurta, joiden kanssa jatkettiin Bricco dei Guazzi Chardonnayn parissa. Kuha oli hyvää ja mehevää ja sen päälle raastettu piparjuuri kruunasi kaiken... Nam. Chardonnay jäi valitettavasti taas kakkoseksi.

Pigeon & Apple
Jussi söi pääruokana paistettua kyyhkynrintaa, karamellisoitua omenaa ja punajuurta, joiden kanssa oli tarjolla toinen Stingin viini, Sister Moon (Toscana, Italia). ("I'd go out of my mind for you.") Viinin makea tuoksu oli maanläheinen, hilloinen, karpaloinen ja hieman taatelinen, maku seuraili tuoksun aromeja ja oli kohtalaisen tanniininen. Kyyhkynrinta puolestaan oli paistettu juuri sopivan kypsäksi ja lisukkeet sekä viini sopivat sen kanssa erinomaisesti.

Cloudberry & White Chocolate
Jälkiruoka huipensi aterian: lakkakeiton, samppanjajäädykkeen ja valkosuklaan kanssa yhdistettiin makea kuohuviini, Tenuta Sant’Anna Moscato Spumante (Friuli, Italia). Lakkakeitto maistui melkeinpä ylitsepursuvan lakkaiselle, ja hunajainen ja omenahilloinen spumante toimi hyvin sen kanssa. Pirteät kuplat jättivät suuhun mukavan raikkaan tunteen, vaikka viinissäkin oli reippaasti makeutta. Loistava lopetus, aina ei todellakaan tarvitse raskaita, sokerisia jälkiruokaviinejä illan päätteeksi.

Menu Nordicin hinta on 109 € Club One -jäsenille viinien kanssa ja se on tarjolla vielä muutaman viikon ajan, 16.5. saakka.

Tavolàta: Silja 60 -menu

Silja Linen 60-vuotisjuhlien kunniaksi suunnitellun juhlamenun ovat luoneet neljän Silja Linen laivan keittiöpäälliköt koordinaattorinaan Matti Jämsen. Menu kiinnosti erityisesti, koska ruokiin oli yhdistetty meidänkin jo kertaalleen testaamiamme Carsinin Suomi 100 -viinejä.

Reindeer 
(Riku Alho ja Harri Salo / Baltic Princess)

Ensimmäisenä alkuruokana oli riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia, viininä Müllheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin (Max Ferdinand Richter, Mosel, Saksa). Ensin hieman epäilytti - poroa ja valkoviiniä? Tämä Riesling oli jo entuudestaan tuttu blinien kaveri, mutta poron kanssa sitä oli vaikea kuvitella. Tällä kertaa yhdistelmä oli kuitenkin enemmän kuin osiensa summa: puolimakea, sitruksinen, omenainen ja päärynäinen valkoviini oli sellaisenaan jopa hieman tylsä, mutta komppasi mainiosti etikkaisia kasviksia ja suolaista poroa. Mahtava aloitus.

Mushrooms

(Tony Boman ja Eddy Brihed / Galaxy)
Kauden sienet paljastuivat siitakkeiksi ja ne tarjoiltiin avoraviolissa rakuunan kanssa. Viinin piti olla Rouge de Carsin magnum-pullosta, mutta saatavuusongelmien takia listalla olikin Les Darons Rouge (Jeff Carrel, Languedoc, Ranska). Grenache-vetoinen punaviini oli makea, marjainen ja mausteinen ja löysimme siitä mustetta ja tummia marjoja (mustaherukka, kirsikka, karhunvatukka). Pehmeän ja täyteläisen punaviinin kanssa sienet maistuivat hyvin. Viini ei vierastanut edes annoksen marinoitua punasipulia, vaan kaikki maut yhdessä toimivat hyvin - ja nimenomaan yhdessä, haarukkaan kannatti ehdottomasti kerätä pikkuisen kaikkea.

Oscar

(Heikki Härmä ja Juha Tamminen / Silja Serenade)
Pääruoaksi Marjut valitsi Oskarin leikkeen vasikasta, hummeria ja parsaa, jonka kanssa oli tarjolla Cuvée Noire “Suomi 100” (Château Carsin, Bordeaux, Ranska). Oskarin leike oli maukas ja Cuvée Noirekin tuttuun tapaan hyvää, mutta yhdessä ne eivät toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Viini kaipaisi seurakseen toisenlaisen pihvin, kypsä leivitetty leike ei ollut sille paras kaveri. Annoksen parsa oli mainiota.

Walewska

(Heikki Härmä ja Juha Tamminen / Silja Serenade)
Jussi söi pääruokana kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa, joiden kanssa tarjoiltiin L’Etiquette Grise “Suomi 100” (Château Carsin, Bordeaux, Ranska). Viinin tuoksussa oli yrtttisyyttä, vihreää omenaa, päärynää, ananasta ja mangoa. Suutuntuma oli vähän öljyinen, mutta samalla raikkaan hapokas. Kuhan ja perunan kanssa viini sopi oikein hyvin. Parsan kanssa viini ei sen sijaan ollut ihan täydellinen valinta.

Tarte Tatin

(Jyrki Tulkki ja Jonas Niklasson / Silja Symphony)
Jälkiruoka oli hyvää, mutta koskapa se ei olisi? Tarte Tatinin karamellisoitu omena olisi jo sellaisenaan mennyt hyvin Liqoureauxin (Château Carsin, Cadillac, Ranska) kanssa, mutta vaniljajäätelö kruunasi sokeriöverit. 

Menun hinta on 87 € viinien kanssa ja se on saatavilla vuoden loppuun saakka.

***
Jos nyt valita pitäisi, meitä miellytti enemmän Bon Vivantin Menu Nordic.
Myöskin Bon Vivantin viinibaarissa oli jälleen hyvä valikoima ja loistava palvelu - ihanan kalliiksihan se tuli, kun laseittain oli tarjolla mm. Emiliana Coyamia, Dow'sin vintage portia ja myymälässä italialaisia herkkuja, toinen toistaan paremman kuuloisia Rieslingejä, Cheval des Andesia ja listan ulkopuolelta Pannier Blanc de Blancsia...

Kummassakin menussa alkupalat tekivät suuremman vaikutuksen - lieneekö syynä sitten ollut nälkä vai pääruokia onnistuneempi viinien paritus, mene ja tiedä. Vastinetta rahoilleen molemmissa kuitenkin sai.

Conceito Bastardo Red 2015

Näytepullo / Honeyhill Wines

Mikä viini?
Conceito Bastardo Red 2015 (Douro, Portugali; 100% Bastardo; 29,55 €)

Minkä kanssa nautittu?
Savubroileri ja paahdettu parsa

Mitä etiketti lupaa? 
Bastardo oli 1700-luvulla tärkeä rypälelajike, mutta sen suosio on sittemmin laskenut. Rypäle kypsyy aikaisin ja tuottaa miedonväristä viiniä.

Mitä rypäle lupaa?
Bastardo: hapokkuutta, mineraalisuutta, punaisia ja tummia marjoja, metsämarjoja

Viini muualla 
Conceito
Honeyhill Wines

Muuta
Alunperin Ranskasta Juran alueelta tuleva Trousseau tunnetaan Espanjassa Maturana Tintana ja Portugalissa Bastardona. Sitä käytetään portviinien valmistukseen. Toisaalta on myös olemassa Bastardo Tinto -niminen rypäle, jota taas ei pidä sekoittaa Trousseau/Bastardoon...

Kommentit 

M: Viinin tuoksussa on punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa, yrttejä sekä jonkin verran savua. Sen maku on kevyt, hapokas ja marjainen, hieman pippurinen, neilikkainen ja yrttinen; marjaisuus vaihtelee puolukasta ja karpalosta mansikkaan ja kirsikkaan. Viinin tanniinit ovat keveät ja tuntuvat enimmäkseen jälkimaussa. Viinin pienehkö savuisuus komppaa hyvin broilerin savuisuutta, vaikka ei olekaan sille muuten aivan täydellinen pari, mutta yllättävää kyllä, parsan kanssa viini toimii hyvin eikä hätkähdä salaatissa olevia tomaattejakaan. Bastardon voisi ajatella myös Pinot Noirin sijaan poronkäristyksen tai muun riistaruoan kumppaniksi. Kevyt, mutta maukas ja aromikas viini jättää lämpimän tunteen ja saa arvosanakseen +.

J: Viini on läpikuultavaa ja väriltään tummanpunaista. Tuoksussa on karpaloa, vadelmaa, karhunvatukkaa, kypsää mansikkaa ja nahkaa. Maku on kevyt, hapokas, karhunvatukkainen ja karpaloinen. Jälkimaussa on mausteisuutta, jopa pippuria. Tanniineja on kohtalaisesti. Hyvin Pinot Noir -tyylinen viini. Broilerin kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta, mutta sopi kohtuullisen hyvin sen seuraksi. Viinin hapokkuus tasapainotti mukavasti broilerin rasvaisuutta. Parsan kanssa viini toimi sen sijaan yllättävän hyvin. Riistaruoka voisi sopia tämän viinin kanssa parhaiten. Arvosanaksi viini saa +.

Barón de Ley Varietalis Maturana 2014

Näytepullo / Norex Selected Brands

Mikä viini?
Barón de Ley Varietalis Maturana 2014 (DOCa Rioja, Espanja; 100 % Maturana; 18,49 €)

Minkä kanssa nautittu?
Spanish Rub -maustetut broilerinkoivet (savupaprikaa, chiliä, oreganoa, jeeraa) ja röstiperunat

Mitä etiketti lupaa? 
Punaherukkaa, tummia hedelmiä ja vaniljaa

Mitä rypäle lupaa?
Maturana: yrttejä, paprikaa, mausteita, punaisia marjoja, maanläheisyyttä, balsamisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Barón de Ley
Norex Selected Brands

Muuta
Maturanan (Maturana Tinta) sanotaan olevan Riojan alueen alkuperäisrypäle. Muiden rypälelajikkeiden tapaan se oli kuolla sukupuuttoon 1860-luvulla phylloxera-viinikirvojen tuhottua suurimman osan Euroopan viiniköynnöksistä. Kun Maturanan tilalla alettiin usein viljellä jotain aivan muuta, lajike unohtui, kunnes 2000-luvun alussa löydettiin muutama jäljelle jääneitä köynnöksiä. Lajikkeen elvyttäminen on ollut nopeaa: vuonna 2002 tehtiin jo ensimmäinen lajikeviini ja vuonna 2007 sallittiin Maturanan käyttö DOCa Riojan viineissä.

Toisaalta mm. Jancis Robinsonin mukaan Maturana Tinta on alunperin ranskalainen rypäle Trousseau, joka on levinnyt Juran alueelta muualle. Portugalissa puolestaan se tunnetaan nimellä Bastardo ja se on yksi portviiniin käytettävistä rypäleistä.

Kommentit 

M: Viini on väriltään violettiin taittava syvä tummanpunainen. Sen tuoksussa on aluksi raikasta eukalyptuksista tai mentolista marjaisuutta, sen jälkeen tummaa marjaa, luumua, mausteisuutta, salmiakkia, vaniljaa, nahkaa ja maanläheistä tallia. Viinin maku on täyteläinen ja alun marjainen makeus, herukkaisuus ja luumuisuus muuttuu suussa vähitellen kuivaksi nahkaisuudeksi, kahvisuudeksi ja mausteisuudeksi. Jälkimaussa on tummaa marjaa, vaniljaa, minttua ja mausteita, kohtalaiset tanniinit kuivattavat suuta. Viini sopii broilerin kanssa hyvin, myös salaatissa olleen manchegon kanssa se toimii. Arvosanaksi mukavan maanläheinen viini saa +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on boysenmarjaa, mustaherukkaa, mausteisuutta, mentolia sekä vähän vaniljaa ja salmiakkia. Maku on mausteinen, tumman marjainen ja vähän vaniljainen. Jälkimaussa on boysenmarjaa, mausteisuutta ja aavistus salmiakkia. Tanniineja on kohtalaisesti. Mausteisen ja rasvaisen broilerin kanssa viini sopi hyvin. Pitkään haudutetut lihapadat voisivat myös käydä tämän viinin kanssa. Maturanasta tehtyä viiniä en ole aikaisemmin maistanut, mutta ensivaikutelma on ainakin hyvä. Arvosanaksi annan +.

Stadin Panimon Easter Pale Ale ja Bryggeri Noita

Mitkä oluet?

Easter Pale Ale (Stadin panimo)
Oluttyyppi: pale ale
Valmistusaineet: maustettu rosmariinilla
Alkoholia: 4,5 %
Hinta: 3,69 € (0,33 l) Sellon K-Citymarketissa

Noita (Bryggeri)
Oluttyyppi: belgityylinen ale
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 20 IBU
Väri: 7 EBC
Hinta: 3,39 € (0,33 l) Sellon K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Karjalanpaistin

Mitä etiketit lupaavat?

Easter Pale Ale: Maustettu rosmariinilla.

Noita: Vaalea pintahiivaolut, jonka viettelevässä maussa voi aistia hunajaista maltaisuutta sekä hentoa mausteisuutta. Kullankeltainen olut on valmistettu käyttäen belgialaista hiivalajiketta, joka tekee nautinnosta miellyttävän kokemuksen. Salainen mausteseos lisää kausioluen makuun taianomaisen sävyn.

Mitä oluttyypit lupaavat?

Pale ale on yleisnimitys vaaleille pintahiivaoluille, jotka ovat yleensä voimakkaasti humaloituja. Oluttyypin nimi tulee brittiläisestä pale ale -maltaasta.

Belgian ale on yleisnimitys belgityylisille pintahiivaoluille, joissa on alle 7 % alkoholia. Väri vaihtelee kullankeltaisesta meripihkaan. Aromeissa on humalaa ja mallasta sekä usein myös hiivaisuutta tai mausteisuutta.

Kommentit

M: Easter Pale Ale maistuu laimealle sahdille, Noita maistuu oluelle.

J: Easter Pale Ale on sameaa ja meripihkan väristä. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vähän ja se katoaa nopeasti. Tuoksu on hedelmäinen, hunajainen ja maltainen, rosmariinia on vain vähän. Maku on vetinen ja muistuttaa aromeiltaan tuoksua, mutta rosmariini erottuu mausta paremmin kuin tuoksusta. Jälkimaku on hieman katkera, siinä on sitrusta ja... rosmariinia. Kokonaisuus on vähän sahtimainen. Ruoan kanssa olut sopi kohtuullisen hyvin katkeruuden ja rosmariinisen maun ansiosta, mutta muuten tämä oli melko laimea esitys. Arvosana 0.

Noita on kirkasta ja kullankeltaista. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vähän. Tuoksussa on belgihiivaa, hedelmäisyyttä ja mallasta. Maussa on mallasta, hunajaa, persikkaa, hiivaa ja hieman mausteisuutta. Jälkimaussa on maltaisuutta ja vähän katkeruutta. Ruoan kanssa olut sopi melko hyvin. Tämäkin olut kärsii maitokauppavahvuudesta, sillä kokonaisuus on mieto ja vetinen. Olisi mielenkiintoista maistaa tämän vahvempaa versiota. Arvosana 0.

Ravintola Basen viiniklubi 11.4.2017: Alkon uutuusviinit

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa tutustuimme Antti Uusitalon valitsemiin Alkon uutuusviineihin.

Schmitges Riesling Feinherb 2016
(Mosel, Saksa; 100 % Riesling; 17,50 € / 1 l)
Illan aloitti litran pullossa myytävä Riesling. Sen makeahkossa tuoksussa oli sitrusta, limeä ja raikasta hedelmää, päärynää, omenaa ja mangoa. Maku jatkoi samaa linjaa: viini oli sitruksinen ja pirteän hapokas, päärynäinen ja omenainen. Ilman mukavia happoja viini olisikin ollut melkeinpä limsaa, mutta nyt se paljastui kivaksi kesäviiniksi ja hyväksi yleisrieslingiksi, kun sen vain tarjoilee riittävän kylmäksi jäähdytettynä. Se oli myös hömppälinjalle päätyneen Marjutin suosikkiviini.

Gisselbrecht Pinot Gris 2015
(Alsace, Ranska; 100 % Pinot Gris; 15,60 €)
Toinen viini ei ollut enää kivaa kesähömppää, vaan lupaava ruokaviini. Sen tuoksussa oli kypsiä trooppisia hedelmiä, hunajaa ja hunajamelonia, omenaa, persikkaa ja aprikoosia. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja sokerimäärästään (20 g/l) huolimatta viinin maku oli kuivahko, yrttinen ja hedelmäinen, hieman sitruksinen, mausteinen ja pähkinäinen. Maistelulautasella olleen korianterilla maustetun kanan kanssa viini sopi hyvin yhteen. Tyylikäs Pinot Gris oli Jussin suosikki illan viineistä.

Maistelulautasen avokado ja oliivit eivät olleet tällä kertaa yhdenkään viinin paras kaveri

Redoma Branco 2015
(DOC Douro, Portugali; Arinto, Códega, Rabigato, Viosinho; 16,90 €)
Kolmas valkoviini oli yllätys! Sen tuoksu oli paahteinen, kuminen, jopa öljyinen, yrttinen ja hedelmäinen. Viinin kuivasta, hapokkaasta, mineraalisesta ja mantelisesta mausta tuli ensin mieleen kuiva sherry. Aromaattisen viinin maku oli runsas ja persoonallinen ja se vaati ehdottomasti ruokaa seurakseen: suolainen feta kesyttikin viinin leppoisaksi. Viinin persoonallisuus tosin meni niin pitkälle, että Marjut ei kyennyt juomaan lasillistaan loppuun.

Arinto: usein mineraalista hapokkuutta, sitruunaa, limeä, vihreää omenaa, yrttejä

Códega: kukkaisa, sitruunaa, persikkaa, ananasta, melonia, myös mineraalisuutta 

Rabigato: appelsiininkukkaa, akaasiaa, mineraalisuutta, tuo sekoitteisiin raikkautta ja tasapainoa

Viosinho: hapokkuutta, kivihedelmää, aprikoosia, persikkaa, kukkaisuutta, käytetään sekoiteviineissä

Tsantali Maronia Mavroudi 2013
(IGP Ismarikos, Kreikka; 100 % Mavroudi; 12,99 €)
Illan ensimmäinen ja ainoa punaviini oli tuoksultaan hieman mehumainen, marjaisa, karhunvatukkainen ja herukkainen ja hieman savuinen. Sen maku oli kohtalaisen tanniininen ja hapokas, marjainen, karpaloinen ja yrttinen. Feta toimi tämänkin viinin kanssa parhaiten. Punaviini oli ihan kiva ja oli mielenkiintoista tutustua uuteen rypäleeseen, mutta mitään suurempia tunteita viini ei herättänyt.

Mavroudi (Mavrud): tanniineja, hapokkuutta, hillottuja hedelmiä, punaisia (metsä)marjoja, luumua, mantelia, (lääke)yrttejä, maitosuklaata

NES Passito di Pantelleria 2014
(DOC Passito di Pantelleria, Sisilia, Italia; 100 % Moscato d'Alessandria; 14,07 € / 0,357 l)
Ilta päättyi makeaan viiniin (sokeria 180 g/l), jonka tuoksussa oli rusinaa, aprikoosia, hunajaa ja lakkaa, samoin maussa hunajan ja siirapin lisäksi. Vaikka viini onkin kevään uutuuksia, se sopisi hyvin joulutorttujen seuraksi, sen verran se muistutti kuivatuista sekahedelmistä ja sekahedelmäsopasta. Pitänee jemmata pullo varastoon, viinin hinta on kuitenkin edullinen.

Helsinki Beer Festival 2017

Helsinki Beer Festival 2017 järjestettiin 7.-8.4. Kaapelitehtaalla. Kyseessä oli jo yhdeksästoista Beer Festival ja tällä kertaa teemamaana oli Unkari. Jussi kävi paikan päällä tutustumassa tapahtuman antiin.

Perjantaina saavuin paikalle sopivasti Ruosniemen panimon ja Viikatteen Pohjoista viljaa -yhteistyöoluen lanseeraukseen. Viikate oli paikalla vain haastateltavana, illan musiikista huolehti Leevi & The Leavings -tribuuttibändi. Pohjoista viljaa on suodattamaton lager, jonka aromeissa on yrttejä ja maltaisuutta. Kymenlaaksolaisena tosin odotin sen olevan katkerampi tai mantelinmakuinen. Saatavuustietoja ilmestynee jossain vaiheessa Ruosniemen panimon Facebook-sivulle.

Teemamaa jäi tällä kertaa hieman vähemmälle huomiolle, sillä paikalla oli minulle entuudestaan tuntemattomia suomalaisia pienpanimoita kuten Takatalo & Tompuri, Honkavuoren panimo sekä Jakobstads. Unkarilaisiin oluisiin tutustumista hillitsi myös se, että niitä oli tarjolla enimmäkseen pulloissa. Alkuillasta maistoin peräkkäin unkarilaisen Mad Scientist -panimon Mango bay pale alea ja Fat Lizardin passionhedelmällä maustettua Jesus Lizard IPA:a. Molemmat olivat hyviä hedelmäoluita.

Illan hämärtyessä oluet muuttuivat tummemmiksi. Unkarilaisen Reketye Sörfőzde Cocoa Porterin aromeissa oli vaniljaa ja kaakaota, mutta kokonaisuus jäi tasolle ihan hyvä. Honkavuoren Yö oli puolestaan perushyvä oatmeal stout, joka kärsi hieman maitokauppavahvuudesta. Illan paras olut oli ehdottomasti Omnipollon Magnus Opus. Tuoksu oli huumaava sekoitus kanelia, vaniljaa ja suklaakakkua ja maku jatkoi samaa linjaa. Viimeisenä oluena join Foundersin Kentucky Breakfast Stoutin. Sekin oli loistava olut, mutta jäi hieman Magnus Opuksen varjoon.

Lauantaiaamuna oli olutbloggaajien tapaaminen, jonka  Cyde Hyttinen oli järjestänyt Olutpostin kanssa. Minun lisäkseni paikalla olivat myös Huurteinen, Arde arvioi, Keikyklubi, Nuorukaisen vaahtosukelluksia, Maltainen, Oluttoverit, Helppoa Juotavaa, Tuopillinen, Humalablogi.info ja Punavuori Gourmet. Miitissä saimme maisteltavaksi Iisalmi Cream Alea ja Keisari Ginger Alea, joiden kanssa oli syötävänä Teerenpelin tastingista tutun Tanskalainen voileipä -ravintolan smørrebrødejä. Ginger Ale sopi hyvin kylmäsavulohen kanssa ja Cream Ale puolestaan lihaleipien kanssa.

Tapaamisen päätteeksi nautimme vielä Fat Lizardin osastolla aamukahvit eli Mikon Portteria, joka laskettiin kahvipapuja, kaakaonibsejä, vaniljatankoja ja kookospähkinää sisältävän randalizerin läpi. Parin viikon päästä Leppävaarassa sijaitsevassa ravintola Harakanpesässä on muuten Fat Lizard -tasting.

Miitin jälkeen join vielä muutamaa suomalaista olutta. Takatalo & Tompurin Kaski-kylmäsavulager miellytti kevyellä savuisuudellaan ja Jacobstadsin Bjørn Ironside Viking Hard Ass Amber Ale oli mukavan hedelmäinen. Mustia ipoja en ole kovin paljoa maistellut, joten Olvin Black IPA:a piti kokeilla. Vaikka tiesin kyseessä olevan IPA, odotin jälleen ulkonäön perusteella alitajuisesti portermaista makumaailmaa. Ehkä pitää kokeilla lisää mustia ipoja, jotta niihin tottuu. Toinen maistamani IPA oli Mustan Virran Panimon Pässi. Hyviä ipoja molemmat.

Tapahtuman Helsinki Beer Festival oli jälleen kerran hyvin järjestetty ja tarjolla oli mielenkiintoisia oluita. Oluiden lisäksi paikalla oli runsaasti ruokakojuja, joiden tarjonta sopi hyvin oluiden kanssa. Belgialaisten oluiden vieressä myytiin jopa ostereita. Ainoa parannusehdotus olisi maksuvälineinä käytetyistä pullonkorkkipoleteista luopuminen ja siirtyminen useiden muiden tapahtumien tapaan SeamChip-kortteihin.

Suomi 100 -viinit: Château Carsin ja Mahlaskumppa

Suomi 100 -viineihin tutustuminen jatkui ravintola Basen viiniklubiseurueen kesken. Olimme jo aiemmin keväällä kimppatilanneet Suomi 100 -maistelulaatikoita Carsinin verkkokaupasta, ja nyt viinit pääsivät testiin Carsinin aiemmin maisteltujen Alkon valikoiman viinien kanssa.

Ilta alkoi kuitenkin kotimaisella kuohuvalla, jonka avaaminen oli... haastavaa. (Kai siihenkin on oma niksinsä, me vain emme tienneet sitä.)

Punaisen Tuvan Kupliva Suomi 100 Mahlaskumppa
(Suomi; valkoherukka, koivunmahla; 23,30 €)
Odotimme mahlalla maustettua kuohuviiniä kiinnostuneina, mutta valkoherukkainen, kuiva, hapokas, jopa hapan viini ei täysin vastannut ennakko-odotuksia. Hyökkäävä herukka sai seurueemme pohtimaan, että viini voisi toimia paremmin hieman nykyistä makeampana. Mahlaa emme heti tuoksusta tai mausta löytäneet, mutta mausteita ja hunajaa kyllä.

Valkoviinien kanssa tarjosimme Nizzan salaattia, johon teimme kastikkeen Kotilieden ohjeen mukaan. Se toimi viinien kanssa hyvin, tosin kananmunia olisi voinut keittää enemmän kuin kuusi (eli yhden per nassu) ja salaatinkastikekin katosi hyvin salaatin sekaan, joten sen määrän olisi voinut ainakin triplata.

L’Etiquette Grise 2015
(AC Bordeaux; 85 % Sauvignon Gris 85, 15 % Sauvignon Blanc; 90 € / 6 plo)
Carsinin verkkokaupan L'Etiquette Grise tuoksui makealle ja hedelmäiselle. Bongailimme viinistä tuoretta ruohoa, herukkaa, kypsää omenaa ja sitrusta. Viini oli lempeän maukas, ja sen trooppisen hedelmäinen maku miellytti seuruetta niin, että neljä äänesti sen suosikikseen.

Blanc de Carsin 2015
(AC Bordeaux; Sémillon, Sauvignon Blanc; 12,49 €)
Alkon valikoiman Blanc de Carsin oli raikas ja hedelmäinen. Sen makua pidettiin hieman kovempana ja rapsakkaampana kuin L'Etiquette Griseä ilmeisesti kirpeämmän hapokkuuden takia. Löysimme viinin tuoksusta päärynää, limeä ja karviaista, mausta taas raparperia ja bitterisyyttä. Yksi seurueesta suosi pirteää viiniä ja yksi ei osannut päättää, kumpi valkoviineistä olisi parempi.

Pääruokana tarjosimme kokonaisena paistettua entrecôtea ja ratatouillea. Entrecôte marinoitui yön yli timjamilla, rosmariinilla, valkosipulilla ja pippurilla maustettuna, savusuola taas antoi ratatouilleen mukavan vivahteen.

Cuvée Noire 2014
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; 90 % Merlot, 3 % Carmenere, 3 % Petit Verdot, 2 % Cabernet Franc, 1 % Cabernet Sauvignon, 1 % Malbec; 117 € / 6 plo)

Verkkokaupan Cuvée Noire oli väriltään hieman sinisempi ja maultaan täyteläisempi kuin Alkon Rouge de Carsin. Viinissä oli tummia marjoja, kirsikkaa, mustaherukkaa, mausteita ja nahkaa ja sen tanniinit olivat mukavan pehmeät. Viini oli miellyttävän mehevä, ja kaikki seurueestamme pitivät siitä enemmän kuin Rouge de Carsinista. On myös mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan viini kehittyy seuraavien vuosien aikana. 

Rouge de Carsin 2014
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; Merlot, Cabernet Franc, Malbec, Cabernet Sauvignon; 14,96 €)
Alkon valikoiman Rouge de Carsin ei ollut huono sekään, vaan edelleen helppo ja miellyttävä perusviini. Siinä oli nahkaa, yrttejä, mentolia ja kirsikkaa, ja sen miedommat tanniinit saivat seurueen miettimään, että se voisi sopia juustojen kanssa.

Illan suunnittelussa helpointa oli jälkiruoka: Kallion kirjeenvaihtajan tuoma suklaamousse (ilman Marianne-rakeita) oli jo aiemmin hyväksi havaittu - ja tälläkin kertaa se katosi hyvin nopeasti.

Doux de Carsin 2010
(AC Cadillac; 100 % Semillon; 180 € / 12 plo)
Carsinin makeat valkoviinit ovat aina yhtä herkullisia. Verkkokaupan Doux de Carsinissa oli hunajaa, rusinaa, kuivattua luumua, aprikoosia ja mausteita, jälkimaussa appelsiininkuorta, marmeladia ja ananaskarkkeja. Vaikka viinissä onkin reippaasti sokeria (95 g/l), sen hapokkuus tasapainotti makeutta mukavasti.

Viinipostin pääsiäisviinitasting 30.3.2017

Kävimme Viinipostin tastingissa maistelemassa pääsiäiseen sopivia viinejä ja kuuntelemassa niihin sopivia ruokasuosituksia (20 €/hlö). Illan veti Jukka Sinivirta.

Ennen illan varsinaisia viinejä meille kerrottiin pääsiäisen pro tip eli mämmiviinin valinnassa kannattaa muistaa MMM-sääntö: Malaga, Madeira, Marsala. Kyseisistä viineistä voi valita sopivan haluamansa makeuden mukaan.

Varsinaisessa tastingissa tarjolla oli kaksi kuohuviiniä, yksi valkoviini ja neljä punaviiniä.

Villa Conchi Cava Brut (magnum)
(DO Cava, Espanja; 30 % Xarel·lo, 30 % Macabeo, 40 % Parellada, 10 % Chardonnay; 24,90 € / Viiniposti)
Illan aloitti magnum-pullosta tarjoiltu Villa Conchin cava. Sen tuoksu oli sitruksinen, yrttinen ja paahteinen, hieman savuinen tai jossain määrin jopa niin dieselinen, että mielessä kävi ohimennen autokorjaamo. Viinin maku oli kuiva ja täyteläinen, greippisen hapokas ja hieman yrttinen, vaniljainen ja päärynäinen, jälkimaussa oli kypsää omenaa. Maukas, roteva cava voisi toimia aperitiivin lisäksi hyvin myös ruokajuomana.

Emiliana Signos de Origen la Vinilla 2014
(DO Valle de Casablanca, Chile; 63 % Chardonnay, 15 % Viognier, 14 % Marsanne, 8 % Roussanne; 14,99 € / Viiniposti)
Illan valkoviini oli tammitynnyrikypsytyksestä vaniljaisia ja pähkinäisiä aromeja saanut Chardonnay-vetoinen luomuviini. Sen kermaisessa tuoksussa oli trooppista hedelmää, mangoa, ananasta, pähkinää ja mantelia. Viinin suutuntuma oli hieman öljyinen ja täyteläinen, greippisen hapokas maku mukaili tuoksua trooppisilla hedelmillään ja pähkinällään. Viinin jälkimaku oli mausteinen, jopa hieman valkopippurinen. Emilianan viinitaloon pitänee perehtyä tarkemminkin, sen verran hyviä viinejä talon valikoimasta on viime aikoina tullut vastaan. Tämäkin viini sopisi hyvin ruokapöytään lohen ja äyriäisten seuraksi.

GR-174 2014
(DOCa Priorat, Katalonia, Espanja; 35 % Garnatxa, 25 % Cabernet Sauvignon, 15 % Samsó, 13 % Syrah, 9 % Merlot, 3 % Cabernet Franc; 17,99 €)
Ensimmäisen punaviinin tuoksu oli makeahko ja mausteinen, mansikkainen, luumuinen, viikunainen ja hieman lakritsainen ja balsamicoinen. Maussa oli tuoksun mukaisesti makeita punaisia marjoja ja mausteita. Tanniinit olivat pehmeät, mutta viini vaati silti seurakseen ruokaa, esimerkiksi lammasta tai siitä tehtyä vorschmackia. Nimensä viini on saanut etiketissäkin kuvatun Prioratin läpi kulkevan tien mukaan.

Credo Pinotage Reserve 2014
(WO Stellenbosch, Etelä-Afrikka; 100 % Pinotage; 19,90 €)
Viinin tuoksu ei ensin tuntunut antavan paljoakaan, mutta pienen hakemisen jälkeen löysimme marjoja, mausteita, yrttejä ja savua tai tervaa. Viinin maku oli tanniininen ja tuoksun lailla hillomaisen marjainen (karhunvatukkaa ja herukkaa), mausteinen, vaniljainen ja yrttinen. Jälkimaku oli mausteinen ja mustaherukkainen. Vaikka viinissä ei ollut mitenkään hallitsevasti Pinotagelle usein tyypillistä kahvisuutta, se voisi sopia myös (kahvilla marinoidun/valellun) pääsiäislampaan seuraksi. Erinomainen Pinotage oli Jussin suosikki illan viineistä.

Antinori Pèppoli 2015
(DOCG Chianti Classico, Toscana, Italia; 90 % Sangiovese, 10 % Merlot ja Syrah; 19,98 €/ Viiniposti)
Jos perinteiset pääsiäisruoat eivät iske ja lampaan sijaan tekee mieli itsetehtyä burgeria, sen pariksi voi valita rapsakan Chiantin. Antinori Pèppoli on mukava sellainen: sen tuoksussa on kirsikkaa, suklaata, nahkaa ja vaniljaa ja maussa tummia marjoja ja mausteita. Jälkimaussa oli tummia marjoja ja yrttejä. Mukavan rapsakka hapokkuus ja tanniinisuus tekivät viinistä maukkaan, ja se olikin (ei laisinkaan yllättäen) Marjutin suosikki.

Crápula Gold 5 2015
(DOP Jumilla, Espanja; 50 % Monastrell, 50 % Syrah; 11,99 €)
Illan viimeinen punaviini oli juustolautasen seuraksi suositeltu täyteläinen, hilloisen makea ja mausteinen Crápula Gold 5. (Espanjan sana Crápula muuten tarkoittaa suomeksi suunnilleen bilehilettä, joten mutkan kautta saa yhteyden krapula-sanaankin.) Mustikan ja mausteiden lisäksi viinin tuoksussa ja maussa oli reippaasti tammikypsytyksen mukanaan tuomaa vaniljaa. Jälkimaku oli taatelinen ja marjainen.

Gancia Asti 
(DOCG Asti, Italia; 100 % Moscato Bianco di Canelli; 11,99 € / Viiniposti)
Jälkiruoan kanssa tarjoiltiin Alkon kymmenen myydyimmän kuohuviinin joukkoon kuuluvaa Gancia Astia. Kukkaisen kepeän, makean, limettisen ja päärynäisen skumpan sitruksisuus toimi hyvin lime curdilla maustetun jogurttijälkiruoan kanssa. Yhdistelmän voisi ajatella myös lihaisan ja tuhdin pääsiäisaterian jälkeen raikkaaksi jälkiruoaksi, jos perinteiset sokerisen raskaat jälkiruokaviinit eivät tunnu nappaavan.

Brooklyn Naranjito

Meidät kutsuttiin Brooklyn Sound -kiertueen etkoille Yhdysvaltain suurlähetystöön, jossa oli tarjolla Brooklyn Breweryn oluita sekä jokaista olutta varten kehitettyä naposteltavaa. Yksi oluista oli Suomessa äskettäin lanseerattu Naranjito, jonka nimi tarkoittaa pientä appelsiinia.

Mikä olut?
Naranjito (Brooklyn Brewery)
Oluttyyppi: American Pale Ale
Valmistusaineet: maustettu appelsiininkuorella
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 35 EBU
Väri: 11 EBC
Kantavierre: 10,8 °P
Hinta: näytepullo

Minkä kanssa nautittu?
Parmesaanikeksi, kikherne-pannukakku, punajuuri-avokado-pizzetta, suklaakuorrutteinen donitsi

Mitä valmistaja lupaa?
Appelsiininkuori tuo oluen tuoksuun ja makuun hienostuneen häivähdyksen makeaa sitrusmaisuutta.

Mitä oluttyyppi lupaa?
American Pale Ale (APA) on Indian Pale Alea (IPA) muistuttava pintahiivaolut. APA:ssa käytetään amerikkalaisia humalalajikkeita kuten Cascadea, jotka tuovat makuun hedelmäisyyttä, sitrusta, greippiä ja havua. APA:n IBU-arvo on yleensä välillä 30-45, joten ne eivät ole yhtä katkeria kuin IPA:t. Itärannikon APA:t ovat yleensä maltaisia ja länsirannikon APA:t puolestaan katkerampia.

Olut muualla
Brooklyn Brewery


Kommentit

M: Voisi olla kiva kesäolut.

J: Väriltään Naranjito oli hieman oranssinkeltainen. Vaahtoa muodostui kaadettaessa vähän. Tuoksu oli APA:lle tyypillisesti sitruksinen ja greipppinen, mukana oli myös vähän appelsiinia. Maku oli sitruksinen, greippinen, appelsiininen ja hieman maltainen. Appelsiinisuus ei kuitenkaan ollut hallitseva elementti, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että maustamiseen on käytetty oikeaa appelsiinia eikä esanssia. Kokonaisuus on raikas ja kevyt, ehkä hieman liiankin kevyt ottaen huomioon, että panimo suosittelee olutta meksikolaisen ruoan kanssa. Tarjolla olleen donitsin kanssa olut sopi ihan hyvin. Olut menee varmaan lämpimänä kesäpäivänä ihan sellaisenaankin ilman ruokaa. Arvosana 0.

Jameson Beer Buddies -tasting Bier-Bierissä 22.3.2017

Bier-Bierissä järjestettiin Jameson Beer Buddies -tasting, jossa oli tarjolla Jamesonin viskejä ja englantilaisen Redchurch-panimon oluita. Jussi kävi maistelemassa 25 € hintaan kuusi olutta ja kolme viskiä. Heti tastingin aluksi selvisi, että osallistujat joutuivatkin koekaniineiksi: tapahtuman tarkoituksena oli löytää sopivat makuparit, joita tarjottaisiin jatkossa maistelusetteinä.

Maisteltavat viskit olivat perus-Jameson, Jameson Black Barrel ja Jameson Caskmates. Black Barrel oli aromimaailmaltaan tavallista Jamesonia vaniljaisempi ja hieman kanelinen. Caskmates puolestaan oli hedelmäisempi ja maussa oli omenaa sekä aprikoosia.

Oluet oli jaettu kolmeen eri tyylilajiin. Pale Ale -tyyliä edustivat Paradise Pale Ale (3,7 %) ja Great Eastern IPA (7,4 %). Paradise Pale Ale oli mieto sekä maultaan että vahvuudeltaan, kun taas Great Eastern IPA oli vahvan greippinen. Hieman yllättävästi näistä miedompi eli Paradise Pale Ale oli oma suosikkini.

Toinen olutpari olivat Urban Farmhouse -sarjan Tartelette (4,5 %) ja Life of Plants (4,7 %), molemmat hapanoluita. Itse pidin jälkimmäisestä enemmän. Kolmas tyylisuunta oli stout, jota edustivat Hoxton (6,0 %) ja Old Ford Export (7,5 %). Molemmissa oli kahvia ja tummaa suklaata, mutta jälkimmäisessä oli myös taatelista makeutta. Stouteista Old Ford Export oli suosikkini ja se oli mielestäni myös koko setin paras olut.

Mitään etukäteen suunniteltuja ehdotuksia ei annettu, viskejä ja oluita sai maistella vapaasti ristiin. Stoutien tosin oletettiin sopivan parhaiten Caskmatesin kanssa. Toisin kuin Teerenpelin viski- ja oluttastingissa mikään viskeistä ei ollut voimakkaan savuinen. Ehkä se oli syy, miksi viskeistä ja oluista ei löytynyt mitään erityisen huonoa yhdistelmää. Ainut hieman outo yhdistelmä oli perus-Jameson ja Great Eastern IPA, joka toi viskiin merisuolan makua.

Mikä sitten oli lopputulos? Jokaiselle viskille valikoitui äänestyksen jälkeen pariksi eri tyylisuuntaa edustava olut. Perus-Jamesonin kanssa sopi parhaiten hapanolut Tartelette. Black Barrelille sopi Old Fort Port. Tämä yhdistelmä toi oluen makuun kermaisuutta, jota siinä ei muuten ollut. Caskmatesin kanssa parhaiten taas sopi hieman yllättävästi setin miedoin olut Paradise Pale Ale. Itse olin samoilla linjoilla yleisen mielipiteen kanssa. Tastingin pohjalta muodostettu setti on nyt saatavilla Bier-Bieristä, mikäli haluat kokeilla, oletko samaa mieltä tastingiin osallistuneiden kanssa.