Wasted-hävikkiolut - missä mennään?

Hävikkileivästä valmistetusta Wasted-oluesta on jatkokehitetty kaksi uutta versiota, joita Jussi kävi maistamassa ravintola Perhossa 29.11.2017. Ensimmäinen joukkorahoitettu versio tuli tutuksi jo keväällä.

Brewniversen kehittämät uudet versiot esiteltiin nimillä A ja B. Ensimmäisessä versiossa oli käytetty pelkkää hävikkileipää, mutta näissä uusissa versioissa oli käytetty puolet leipää ja puolet mallasta.

Versio A:han on käytetty leipänä vain hävikkiin päätyneitä Vaasan ruispaloja. Oluessa on alkoholia enemmän kuin ensimmäisessä versiossa, 4,6 %, ja sen maku on maltainen, hedelmäinen ja hieman karamellinen. Maussa on katkeruutta kohtalaisesti. Ruista mausta ei löytynyt, mutta se toi pientä sahtimaista vivahdetta. Vaikka kokonaisuus toi mieleen tsekkiläisen tai saksalaisen Pils-oluen, kyseessä on pintahiivaolut.

Versio B:hen käytetty leipä on Perhon lounaalta ylijäänyttä leipää. Oluessa on alkoholia 3,8 %, ja siinä on käytetty Cascade-humalaa. Ehkä juuri humalan vuoksi B toi mieleen APA:n. Aromeissa oli hedelmäisyyttä, greippiä ja persikkaa, ja oluen maku oli versio A:ta katkerampi. Kokonaisuus oli yllättävän tuhti ja maukas alhaiseen alkoholiprosenttiin verrattuna. Myös tämä olut on pintahiivaolut.

Tastingissä olleet saivat äänestää suosikkiaan pullonkorkeilla. Tulos oli tasainen, mutta versio B vei voiton. Se oli myös Jussin suosikki. Keväällä maistetusta versiosta ollaan tultu pitkä matka oikeaan suuntaan, sillä molemmat oluet olivat hyviä. Tosin joukkorahoitetusta versiosta oli pakko tehdä alkoholilainsäädännön vuoksi ykkösoluen vahvuista, joten vertailu on hieman epäreilua.

Wasted-olutta saa tällä hetkellä vain ravintola Loopissa, mutta ensi vuonna sitä pitäisi olla saatavilla kaupoissakin.

Viinipostin Tommasi-tasting 20.11.2017

Ehdimme pitkästä aikaa Viinipostin tastingiin. Tällä kertaa aiheena olivat italialaiset Tommasin viinitilan viinit, ja tastingin (15 €) piti tilan kolmannen sukupolven edustaja Pierangelo Tommasi.

Tommasi Pinot Grigio Le Rosse 2016
(IGT Delle Venezie; 100 % Pinot Grigio; 12,45 € / Viiniposti)

Illan aloitti tastingin ainoa valkoviini, trooppisen hedelmäinen ja pirteä Pinot Grigio Le Rosse. Le Rosse -nimisen tarhan rypäleistä tehty viini on tarkoitettu juotavaksi nuorena, ja se onkin helppoa kulauteltavaa.

Helppoudestaan huolimatta viini ei ollut yksinkertainen, vaan sen aromaattisessa tuoksussa oli miellyttävästi greippistä sitruksisuutta ja yrttisyyttä, jotka yhdistyivät kypsiin hedelmiin, kuten päärynään ja ananakseen. Viinin ryhdikkäässä ja runsaahkossa maussa toistuivat tuoksun aromit, ja mukava hapokkuus lupaili, että viini voisi olla hyvä myös ruokapöydässä keveiden ruokien seurana. Kielelle jäi lopuksi hieman sitruksisuutta ja valkopippurisuutta.

Tommasi Poggio al Tufo Rompicollo 2015
(IGT Toscana; 60 % Sangiovese, 40 % Cabernet Sauvignon; 11,99 € / Viiniposti)

Etelä-Toscanasta Rompicollo-nimiseltä ("niskanmurtaja") tarhalta peräisin oleva hieman makea ja marjainen punaviini oli myöskin helppo, mutta ei kuitenkaan yksinkertainen punaviini, jota ei ole hinnalla pilattu. Tarhan viiniköynnökset kasvavat jyrkillä rinteillä vulkaanisessa maaperässä, ja viiniä on kypsytetty slovenialaisessa tammessa 12 kk ajan.

Rompicollon tuoksu on makeahko ja kypsän marjainen (kirsikkaa, punaherukkaa ja mustikkaa), marjaisuuden lisäksi siitä erottuu mausteisuutta. Sen maku jatkaa tuoksun linjoilla, tanniinit ovat pehmeät ja päällimmäisin vaikutelma herukkahilloinen. Jälkimaku on mausteinen.

Tommasi Casisano Brunello di Montalcino 2011
(DOCG Toscana; 100 % Sangiovese; 44,99 € /  Viiniposti)

Viinille!-tapahtumasta tuttu Casisano Brunello di Montalcino on peräisin keski-Toscanasta ja se tehdään Sangiovese-rypäleen Grosso-variantista. Perus-Sangioveseen verrattuna Grosson rypäleet ovat isommat, mutta niiden kuori paksumpi, jolloin rypäleistä saadaan vähemmän mehua ja laadukkaampia viinejä.

Casisanon tuoksu oli odotetun mausteinen ja marjainen, kypsään tummaan marjaisuuteen sekoittui jotain makeaa, melkeinpä karkkista tai marmeladista ja toisaalta myös nahkaa. Pehmeät, mutta napakat tanniinit täydensivät hyvin tuoksun mukaista marjaista ja mausteista makua, jälkimaku oli mausteinen ja tanniininen. Casisano oli edelleen herkullinen viini.

Tommasi Crearo della Conca d'Oro 2014
(IGT Rosso Veronese; 50 % Corvina Veronese, 35 % Cabernet Franc, 15 % Oseleta; 18,98 € / Viiniposti)

Toisen sarjan aloitti Viini-lehden juuri vuoden punaviiniksi valitsema Crearo. Sen rypäleet ovat peräisin Conca d'Oron tarhalta, ja viiniä on kypsytetty ensin 6 kk ranskalaisessa tammessa, jotta se kehittyy nopeasti ja sen jälkeen 12 kk slovenialaisessa tammessa, jossa se saa kehittyä rauhassa.

Tällä kertaa viini ei tarjonnut aivan yhtä eläimellistä tuoksua kuin Viini ja ruoka -tapahtuman Vuoden viinit -tastingissa, esiin nousi ennemminkin runsasta mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja punaista marjaisuutta, karpaloa ja punaherukkaa, sekä niiden lisäksi nahkaa, yrttejä ja vaniljaa. Crearon pehmeät tanniinit ja raikas hapokkuus komppasivat hyvin runsasta, tuoksun mukaista makua ja pieni jäännössokeri (7 g/l) pyöristi makua suunmukaiseen suuntaan. Crearo oli oikein maukas viini tälläkin kertaa.

Tommasi Ripasso Valpolicella 2014
(DOC Valpolicella Classico Superiore; 70 % Corvina Veronese, 25 % Rondinella, 5 % Corvinone; 19,99 € / Viiniposti)

Lopuksi pääsimme Italian klassisten Ripasso Valpolicellan ja Amaronen pariin. Amaronen valmistuksesta jääneen kuorimäskin kanssa uudelleen käyneen Ripasso Valpolicellan tuoksu oli runsas ja hieman rusinainen, sen mausteisuus kallistui pieneen pippurisuuteen ja marjaisuus taas vadelman ja kirsikan suuntaan. Samat aromit toistuivat täyteläisessä ja runsaassa maussa, tanniinit olivat pehmeät. Viini oli odotetusti hyvää.

Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2012
(DOCG Valpolicella Classico; 50 % Corvina Veronese, 30 % Rondinella, 15 % Corvinone, 5 % Oseleta; 39,98 € / Viiniposti)

Tommasin Amarone edustaa perinteistä Amarone-tyyliä eli viini kypsytetään hitaasti isoissa tynnyreissä - itse asiassa Tommasin viinitilalla on Guinnessin ennätysten kirjaan päätynyt maailman isoin tammitynnyri, 33 300 litran vetoinen La Magnifica, jossa osa tästäkin Amarone-viinistä on kypsynyt.

Amaronen tuoksu on runsas ja herkullinen, mausteiden ja marjaisuuden lisäksi siinä on hieman mustetta ja taatelia. Maku on samoin runsas ja herkullinen, tummaa marjaa ja mausteisuutta, kirsikkaa ja luumua. Aromikas, pehmeä ja tyylikäs viini oli molempien suosikki.

Unearthed Wines 18.11.2017

Vino Nostrum järjesti 18.11.2017 ensimmäisen Unearthed Wines -tapahtuman, jossa 30 italialaista pientuottajaa esitteli viinejään. Yhdellä lipukkeella (1 €) sai kokeilla yhden tuottajan koko valikoiman eli 2-5 viiniä. Kävimme myös Giuseppe Cortesen Barbaresco-viinien tastingissa (sisäänpääsy + tasting yht. 79 €).

Piemontelaisen Cascina 'Tavijnin tarjonnasta löytyy Teresa, joka on tehty paikallisesta erikoisuudesta Ruché-rypäleestä. Viini oli mausteinen, tumman marjainen ja mukavan tanniininen.

Dell'Angelon Greco di Tufo on valmistettu samannimisestä rypäleestä. Viinitarha sijaitsee alueella, jonka maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Viini oli mineraalinen, sitruksinen ja yrttinen.

Masieron Lazaro 2015 oli sitruksinen, mineraalinen ja hedelmäinen. Garganegasta pystytään tekemään muutakin hyvää viiniä kuin Soavea.

Venetolaisen Monteversan viineistä parhaiten jäivät mieleen suodattamaton kuohuviini Primaversa ja makea, mutta silti raikas Moscato Fior d'Arancio.

Suodattamattomista kuohuviineistä puheenollen: Bele Caselin Prosecco Colfòndo oli myös oikein mainiota.

Marjutin suosikkeja olivat sardinialaisen Tenute Dettorin maukkaat punaviinit, varsinkin runsas, mutta ei kuitenkaan raskas Tuderi 2012 sekä intensiivinen Dettori 2012. Dettori oli Marjutin mielestä koko tapahtuman paras punaviini - ainakin ennen tastingia.

Barbaresco-tastingissa pääsimme vertaamaan Giuseppe Cortese Barbaresco Rabajà Riservan kuutta eri vuosikertaa.

Giuseppe Cortesen perheen viinitilalla on tehty Barbaresco-viinejä vuodesta 1971 alkaen, ja tila on suurin Rabajàn alueen seitsemästä tuottajasta.

Barbaresco-viini valmistetaan Nebbiolo-rypäleestä. Perus-Barbarescoa kypsytetään vähintään kaksi vuotta (josta vuosi tammitynnyrissä), Riservaa taas vähintään neljä vuotta. DOC-laatuluokituksen Barbaresco sai vuonna 1966 ja DOCG-laatuluokituksen vuonna 1980.

Edessä 1996 ja 1999, taustalla 2006

2008 ja 2006

2008: lämpimän vuoden tyylikäs, ryhdikäs viini
2006: tanniinisia viinejä, jotka sopivat varastoitaviksi

Ensimmäisenä pääsimme vertailemaan kahta tuoreinta vuosikertaa. 2008 oli karpaloinen ja mausteinen, kun taas 2006:n maussa oli ennemminkin kuivattua hedelmää ja kirsikkaa. Näistä ensivaikutelmien perusteella suosikkimme oli nuorempi, mutta pehmeämpi 2008, tosin näistä kahdesta hieman hapokkaampi ja pippurisempi 2006 avautui hyvin lasissa tastingin aikana.

2004 ja 2001

2004: raikas, tasapainoinen
2001: aromaattinen, ryhdikäs

Tästä parista robusti 2001 oli Marjutin suosikki. Maanläheisessä viinissä oli myös hilloisia punaisia marjoja mansikasta puolukkaan, nahkaa ja mausteita. Jussin mielestä taas 2004 oli parempi ja koko tastingin paras vuosikerta. Samoja aromeja tässäkin vuosikerrassa oli, mutta sen tanniinit olivat pirteämmät ja maku pehmeämpi ja kuivempi kuin 2001:n.

1999 ja 1996

1996: hyvä rakenne ja hedelmäisyys
1998: kypsiä, kehittyneitä, pehmeitä viinejä

Nytkin mielipiteemme jakautuivat. Jussin mielestä kypsän hedelmäinen, mutta ikänsä nähden tiukka ja hapokas 1996 oli parempi, Marjutista taas hyvin kehittynyt 1999 oli helpommin nautittava herkkuviini pehmeiden tanniiniensa ansiosta ja muutenkin koko tastingin paras vuosikerta. Molemmissa oli tuttuun tapaan punaisten hilloistenkin marjojen aromeja, mausteisuutta ja kuivattua hedelmää.

(Vuosikertojen luonnehdinnat Wine Spectator)

Nordic Brewery Havu

Mikä olut?
Havu (Nordic Brewery)
Oluttyyppi: Nordic ale
Valmistusaineet: Havuja, perkele!
Alkoholia: 6,0 %
Katkeruus: 25 EBU
Väri: 49 EBC
Saatavuus: Tampereen Gastropub-ravintoloista sekä joistakin muista olutravintoloista

Mitä valmistaja lupaa?
Tummahko ale, joka on maustettu tuoreilla männyn-, kuusen- ja katajanhavuilla.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Nordic ale ei ole vielä vakiintunut oluttyyli. Nordic Breweryn tavoitteena on luoda siitä yleisesti käytetty oluttyyli, jonka kantavana ajatuksena on pohjoismainen luonto.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Nordic Breweryn Havu on yksi harvoista oluista, jotka ovat saaneet luvan käyttää Valtioneuvoston kanslian myöntämää Suomi 100 -juhlavuoden virallista logoa.  Väriltään olut on kuparinruskea. Tuoksu on karamellinen, yrttinen ja maltainen. Tuoksussa havuisuutta ei ole kovin paljoa, se tulee paremmin esille maussa. Havuisuuden lisäksi maussa on tuoksun aromeja sekä aavistus rusinaa. Jälkimaku on bitterisen katkera. Kokonaisuus tuo hieman mieleen tumman sahdin ja kyllä tässä oluessa kieltämättä jotain perisuomalaista on.

Ravintola Basen viiniklubi 14.11.2017: Suomi 100 -viinit

Ravintola Basen tämän vuoden viimeisessä viiniklubissa Juha Berglund esitteli meille Château Carsinin Suomi 100 -viinejä ja niiden lisäksi muutamia yllätyksiä. Pari viineistä on saatavilla Alkosta, loput Carsinin omasta verkkokaupasta.

Blanc de Carsin 2016
(AC Bordeaux; Sémillon, Sauvignon Blanc; 12,49 €)

Väriltään hyvin vaalean Blanc de Carsinin tuoksu oli sitruksisen raikas sekä kirpeän karviaismarjainen ja herukkainen. Lisäksi tuoksussa oli vihreää omenaa ja ananasta. Pirteän hapokas, mutta melko mieto maku oli tuoksun mukainen: sitrusta, herukanlehteä, vihreää omenaa ja nokkosmaista yrttisyyttä.

L'Etiquette Grise 2016
(AC Bordeaux; Sauvignon Gris, Sauvignon Blanc)

Toinen valkoviini oli tehty melko harvoin eteen tulevasta Sauvignon Gris -rypäleestä. Sen tuoksu oli edelliseen verrattuna öljyisempi ja raskaampi, mutta samalla myös sitruksinen ja valkoherukkainen. Aromaattisessa tuoksussa oli myös yrttistä mausteisuutta. Viinin suutuntuma oli hieman öljyinen ja tuoksun kanssa samalla linjalla jatkavassa maussa oli lisäksi pähkinää ja mausteisuutta.

Tynnyrinäytteet vuodelta 2016

Valkoviinien jälkeen meidät yllätettiin vuodelta 2016 peräisin olevilla tynnyrinäytteillä.

Merlot 2 - Bio oli peräisin Carsinin ensimmäiseltä biodynaamiselta palstalta ja sattumalta myös tankista numero 2. 25-vuotiaiden köynnöksien rypäleistä tehty viini on kypsynyt puolen vuoden ajan vanhoissa tammitynnyreissä. Melkoisen rapsakka ja mehevä viini oli tumman marjainen (vadelmaa, mustikkaa, mansikkaa, karhunvatukkaa). Lisäksi tummasta ja tuhdista viinistä havaitsi mausteita ja nahkaa, kahvia ja multaisuutta.

Merlot 3 - Barriques puolestaan oli tehty 45-vuotiaiden köynnösten rypäleistä ja kypsytetty tammitynnyreissä. Se tuntui valmiimmalta kuin nuoremmista köynnöksistä peräisin oleva Merlot: viinin marjaisuus oli raikkaampaa ja kypsempää kuin edellisen viinin, lisäksi siinä oli tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja yleistuntuma oli muutenkin makeampi ja kevyempi kuin Merlot 2:n.

Cabernet Sauvignon oli tiukka, ryhdikäs ja tanniininen: makea mustaherukkainen marjaisuus, karhunvatukka, pippuri ja nahka yhdistyivät vaniljaiseen mausteisuuteen.

Cabernet Franc oli tuhti, mutta kuitenkin raikas ja pirteä. Hieman savuisessa ja hedelmäisessä viinissä oli punaisia ja tummia marjoja (mustaherukkaa, mansikkaa ja kirsikkaa), mausteisuutta, pienellä viiveellä tuntuvia pirteitä tanniineja ja mukava hapokkuus.

Petit Verdot oli makeahko ja vaniljainen, roteva ja robusti. Mustapippurisen mausteisuuden lisäksi viinissä oli mustikkahilloista marjaisuutta ja viipyilevät tanniinit. Petit Verdot'a viljellään Carsinin tilalla melko vähän, vain noin 500-600 köynnöksen verran.

Carmenere ei oikein sytyttänyt yrttisyydellään. Hieman kitkerässä viinissä tuntui vihreää paprikaa, pippuria, puolukkaa ja neilikkaa.

Tynnyrinäytteiden jälkeen saimme kokeilla pikaisesti Carsin-tyylisen eli Merlot-vetoisen viinin sekoittamista. Päädyimme molemmat käyttämään noin puolet Merlot'a ja noin 1/4 Cabernet Sauvignonia ja 1/4 Petit Verdot'a, mutta Marjut valitsi Merlot 2:n ja Jussi Merlot 3:n. Viinien sekoittamista olisi mielenkiintoista testailla enemmänkin, sillä jo näin lyhyen kokeilun jälkeenkin huomasi, kuinka viini voi olla enemmän kuin osiensa summa.

Cuvée Noire 2014
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; 90 % Merlot, 3 % Carmenere, 3 % Petit Verdot, 2 % Cabernet Franc, 1 % Cabernet Sauvignon, 1 % Malbec)

Ensimmäisen varsinaisen punaviinin maanläheisessä tuoksussa oli pippurista mausteisuutta sekä kypsää tummaa marjaa, luumua ja nahkaa. Samat aromit toistuivat hilloisen marjaisessa ja mausteisessa maussa.

Rouge de Carsin
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; Merlot, Cabernet Franc, Malbec, Cabernet Sauvignon; 14,96 €)

Toisen punaviinin marjaisuus oli hieman keveämpää, vaikka sen tuoksu oli myös mausteinen ja hieman pippurinen. Maussa tuntuivat mausteisuuden lisäksi vadelma, puolukka ja punaherukka.

Terroir 2015
(AC Bordeaux; 100 % Merlot)

Tynnyrinäytteitä maistellessamme meidän käskettiin painaa mieleen Merlot 2 ja nyt selvisi, miksi: tämä viini on tehty saman palstan rypäleistä, mutta se on ehtinyt kypsyä vuoden pidempään. Terroir 2015 -viini oli notkea ja helppo. Sen tuoksussa oli kuningatarhilloa, nahkaa ja vaniljaa, maussa taas mustikkaa, karpaloa ja pippurista mausteisuutta.

Doux de Carsin 2010
(AC Cadillac; Semillon)

Ilta päättyi makeaan viiniin. Sen tuoksussa oli aprikoosia, rusinaa ja hunajaa, mukava hapokkuus taas tasapainotti appelsiininkuorista ja marmeladista makeutta. Viini oli hyvää niin kuin aina, mitäpä muuta tästä voisikaan sanoa.

***
Château Carsinin viinit ovat vanhoja tuttuja, mutta aina niistä löytää jotakin uutta. Katso myös:

• Suomi 100 -viinit: Château Carsin ja Mahlaskumppa
• Suomi 100 -viinit: Château Carsin, Wine Gallery, Sametti
• Syötävän hyvää Suomesta 28.-29.4.2017
• Silja Line: Menu Nordic ja Silja 60 -menu
• Château Carsin Decanter Wine Bar & Shopissa 23.3.2016

Barolo & Friends 7.11.2017 ja The Great Grapes of Piemonte -tasting

Barolo & Friends -tapahtuma järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 7.11.2017. Viime vuonna emme päässeet mukaan, joten tänä vuonna tapahtumaa ei voinut jättää väliin. Varasimme myös paikat Sandro Minellan vetämään The Great Grapes of Piemonte -tastingiin.

Costa Catterina Roero Arneis Spumante Ma Brut 2015
(DOCG Roero Arneis Spumante; 100 % Arneis)

Tastingin ensimmäisenä viininä oli selkeä ja tyylikäs kuohuviini. Sen pirteän sitruksisen tuoksun lime ja lemon curd -tahna yhdistyivät vihreään omenaan, persikkaan ja hunajameloniin. Kuohuviinin mousse oli mukavan kermainen ja maku raikas, kuiva ja hapokas. Sitruksen lisäksi maussa oli tuoksun tavoin omenaa, limeä ja niiden lisäksi hieman mausteita ja ruohoa. Sitruksisuus toistui myös jälkimaussa, joka oli myös yrttinen ja pähkinäinen.

Giacomo Vico Roero Arneis 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Tastingin toinen viini oli myös tehty Arneis-rypäleestä. Sen tuoksussa oli kypsähköjä vaaleita hedelmiä, sitrusta, omenaa, persikkaa ja ananasta, ja niiden lisäksi kukkaisuutta, ruohoa, valkoherukkaa ja herukanlehteä. Viinin selkeä maku oli täyteläinen ja hedelmäinen, havaittavissa olivat tuoksusta tutut sitrus, omena, päärynä ja persikka. Jälkimaku oli yrttinen.

Tämä viini oli Jussin suosikki.

Malvirá Vigna Renesio 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Arneis-viinit vain paranivat! Kolmas viini oli tuoksultaan aromaattisempi ja kypsemmän hedelmäinen kuin edellinen: omenan ja persikan lisäksi tuoksussa oli kukkaisuutta ja vaniljaa. Runsas maku oli hapokas ja kuivahko, tuoksun aromien lisäksi siinä oli yrttejä, hunajaa ja pähkinää. Jälkimaku oli yrttinen.

Silvia Castagnero Ferlingot 2016
(DOC Grignolino d'Asti; 100 % Grignolino)

Ensimmäinen punaviini oli kevyt ja hapokas. Sen tuoksussa oli punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa sekä pippurista mausteisuutta. Maku mukaili tuoksua, tanniineja oli vain vähän. Viinin hieman pinotnoirmainen hapokas marjaisuus oli varsin piristävää.

Tämä viini oli Marjutin suosikki.

Grasso Fratelli Barbera d'Alba 2013
(DOC Barbera d'Alba; 100 % Barbera)

Toinen punaviini oli myöskin suhteellisen kevyt ja hapokas, mutta kuitenkin aromikas. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, kuten mustikkaa, sekä kypsiä punaisia marjoja, mausteita, mustetta ja aavistus nahkaa. Mehukas maku jatkoi samoilla linjoilla, tanniinit olivat kevyet ja jälkimaku mausteinen.

Olivero Mario Dolcetto d'Alba 2016
(DOC Dolcetto d'Alba; 100 % Dolcetto)

Dolcetto on makeaan (dolce) viittaavasta nimestään huolimatta kuiva viini. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja kirsikkaa, sekä jonkin verran orvokkia ja karvasmantelia. Viinin intensiivinen maku oli kohtalaisen hapokas ja marjainen, mansikan ja mustikan lisäksi siinä oli havaittavissa mausteita ja mustetta. Jälkimaussa oli mustaherukkaa ja pippuria.

Tämä viini oli Jussin kakkossuosikki.

Casa E. di Mirafiore Barolo 2013
(DOCG Barolo; 100 % Nebbiolo)

Viimein päästiin illan pääasiaan eli Baroloon! Sen moniulotteinen tuoksu oli aiempien viinien tapaan mausteinen ja marjainen, mutta hapokkaiden punaisten marjojen, kuten karpalon ja puolukan, lisäksi tuoksussa oli myös kukkaisuutta, tupakkaa, nahkaa ja tummaa suklaata. Samat aromit toistuivat myös hapokkaassa ja herkullisessa maussa, jossa tanniinit hiipivät pienellä viiveellä, ja karpalo sekä pippuri jäivät vielä jälkimakuun.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki.

Travaglini Gattinara 2012
(DOCG Gattinara; 100 % Nebbiolo)

Travaglini Gattinaran edellinen vuosikerta olikin jo tuttu viinibloggaajien edellisestä yhteispostauksesta, mutta tämä seuraava vuosikerta oli vielä maistamatta - ja maukas sekin oli. Viinin tuoksu oli robusti, maanläheinen ja marjainen, karpalon lisäksi siinä oli havaittavissa taatelia ja pippuria. Maku oli kevyehkö ja tuttuun tapaan hapokas ja pirteän tanniininen sekä tuoksun lailla marjainen, karpaloinen ja taatelinen. Tämäkin vuosikerta oli varsin miellyttävä tuttavuus, tosin viinin voisi myös varastoida muutamaksi vuodeksi ja palata sitten asiaan.

Beaujolais Nouveau 2017

Marraskuun kolmas torstai on taas koittanut ja sen myötä le Beaujolais Nouveau est arrivé! Millaisia ovat Alkoon saapuneet uuden sadon viinit tänä vuonna?

Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017
(AC Beaujolais; 100 % Gamay; 9,98 €)

Viinin tuoksussa on punaisia marjoja, vadelmaa ja mansikkaa sekä niiden alla raa'ahkoa banaania. Viinin maku on pirskahteleva ja yllättävän roteva, kirsikkainen ja karpaloinen. Jussi piti tästä viinistä enemmän, samoin loput raadistamme.

Albert Bichot Beaujolais-Villages Nouveau 2017
(AC Beaujolais-Villages; 100 % Gamay; 10,45 €)

Viinin tuoksussa on päällimmäisenä kypsä banaani, sen alla vadelmainen marjaisuus yhdistyy pieneen makeaan mausteisuuteen ja kirsikkaisuuteen. Viinin maku on hapokas ja marjaisa, mutta silti pehmeä, vadelmainen ja banaaninen. Tämä viini oli Marjutin suosikki.

Summa summarum

Tämä vuosi tuntuu ihan mukavalta Beaujolais Nouveau -vuodelta, mitään pahinta banaanimehua viinit eivät ole - toisaalta ei niitä tämän illan jälkeen jää suuremmin kaipaamaankaan.

Harakanpesän olutklubi 30.10.2017: Olarin panimo

Ravintola Harakanpesän olutklubin aiheena olivat tällä kertaa paikallisen Olarin panimon oluet (25 €). Illan isäntänä toimi Olarin panimon edustaja Niko Isotalo. Jussi edusti loppasuita tastingissa.

Oluiden kanssa sai maistelulautasen, jossa oli bratwurstia, mozzarellaa tomaattikastikkeessa, suolakurkkua ja tonnikalachilimoussea saaristolaisleivän päällä.

Ensimmäinen olut oli Area 21 Pilsner (5,5 %). Aromeiltaan maltainen, sitruksinen ja hieman ruohoinen olut oli hyvä peruspilsner, joka ei tuottanut pettymystä, mutta ei toisaalta myöskään tarjonnut mitään säväyttävää. Suolakurkku oli ainoa maistelulautasen ruoka, jonka kanssa olut ei sopinut.

Area 21 American Pale Ale (5,2 %) oli tuoksultaan sitruksinen, hedelmäinen ja hieman havuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hunajaisuutta, joka tasoitti hieman katkeruutta. Tämä olut sopi parhaiten bratwurstin ja tonnikalaleivän kanssa. Mukavan raikas APA.

Esponator Dunkles Bock (6,7 %) valittiin tänä vuonna Espoon nimikko-olueksi. Sen etiketin on piirtänyt 9-vuotias taiteilijanalku. Oluen tuoksussa oli karamellisuutta, taatelia ja paahteisuutta ja samat aromit toistuivat myös maussa. Vaikka maku oli karamellinen, jälkimaku oli hieman katkera. Esponator päätyi Jussin suosikiksi tastingin oluista.

Seuraavaksi oli vuorossa SMaSH Galaxy Pale Ale (5,9 %). SMaSH tulee sanoista Single Malt and Single Hop ja on nimensä mukaisesti oluttyyli, jossa käytetään vain yhtä mallasta ja yhtä humalaa. Olarin panimon versiossa on käytetty Maris Otter -mallasta ja australialaista Galaxy-humalaa. Oluen tuoksussa oli sitrusta, appelsiinia ja mandariinia. Maussa oli niiden lisäksi myös maltaisuutta. Suurin osa tastingiin osallistuneista valitsi tämän suosikikseen. SMaSH-oluita ei ole tullut aikaisemmin maistettua, mutta tämän perusteella niihin kannattaa tutustua paremmin.

Viimeinen olut MC Taakibörsta IPA 2017 (6,5 %) oli kaikista tuoreinta, sillä se oli pullotettu vain tuntia ennen tastingia. Nimensä olut on saanut samannimiseltä espoolaiselta underground-hiphopyhtyeeltä. Olut on maustettu mangolla, joka olikin hallitsevin elementti sekä maussa että tuoksussa. Mangon lisäksi aromeissa oli sitrusta ja appelsiinia. Tämä olut sopisi parhaiten kesäjuomaksi.

Viinilinna Rosso Toscano 2016

Näytepullo / Viinilinna

Mikä viini?
Viinilinna Rosso Toscano (IGT Rosso Toscano, Italia; 90 % Sangiovese, 10 % Merlot; 14,99 €)

Minkä kanssa nautittu?
Lasagne ja insalata caprese

Mitä etiketti lupaa? 
Hedelmäisyyttä ja täyteläisyyttä

Mitä rypäle lupaa?
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Viinilinna

Muuta
Viinilinnan (Solera Finland) nimikkopunaviinin on tuottanut Cantina La Selva ja se on saatavilla Alkon tilausvalikoimassa.

Kommentit

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa oli heti avaamisen jälkeen nahkaa, punaista marjaa ja kirsikkaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli luumua, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Maku on marjainen sekä kirsikkainen ja tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa on mausteisuutta ja hilloisuutta. Lasagnen kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta, mutta sopi kohtuullisen hyvin. Pizza olisi voinut sopia viinin kanssa paremmin. Arvosana 0.

M: Viinin tuoksu on kypsän marjainen ja kirsikkainen, jopa hieman makea, nahkainen ja hapokas ja hieman kukkainen. Sen maku on keskitäyteläinen, hapokas, kirsikkainen ja jonkin verran tanniininen, jälkimaussa on makeaa mausteisuutta, kirpeää marjaisuutta ja pippuria. Viini on edukseen ruoan kanssa: balsamicolla höystetyn insalata capresen seurana se on oikein mainio, mutta lasagnen parina ei aivan täydellinen valinta. Joka tapauksessa se on juuri sitä, mitä tämän hintaluokan Sangioveselta odottaakin - heti ensimmäisten kulausten jälkeen alkaa tehdä mieli pizzaa. Arvosanaksi viini saa 0.

Viini ja ruoka 2017: yleisiä havaintoja

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Tänä vuonna poikkesimme Viini ja ruoka -tapahtumassa pikaisesti perjantaina, lauantaina ja ohimennen sunnuntaina. Tässä yleisiä ja satunnaisia havaintoja tapahtumasta.

Eckerö Line: Makuja merellä -maistelumenu

Eckerö Linen tiskillä järjestettiin puolen tunnin välein pikatastingeja (3 lipuketta), joissa sai testata kolme samppanjaa uusitun buffetvalikoiman maistiaisten kanssa. Marjut poikkesi tastingissa Jussia kirjamessujen puolelta odotellessaan. (Mistä tulikin mieleen, että emme ole käyneet testaamassa Eckerö Linen laivan viinejä ja ruokia - ehtisiköhän sitä joskus?)

Vegaaninen lasimestarinsilli
André Clouet Brut Grande Réserve

André Clouetin samppanjat ovat aina hyviä, joten kysymyksenä oli vain se, kuinka samppanja pärjää vegaanisen lasimestarinsillin kanssa - ja mitä ihmettä on vegaaninen lasimestarinsilli? No, se paljastui lasimestarinsillin tapaan maustetuksi munakoisoksi. Hämmentävää oli se, että Marjut ei oikeastaan pidä lasimestarinsillistä eikä munakoisosta, mutta tämä yhdistelmä toimi. Samppanjakin pärjäsi hyvin etikkaisen maistiaisen kanssa.

Suomalaista paahtopaistia piparjuurikermalla
André Clouet Brut Rosé

Paahtopaisti harvemmin pettää ja piparjuuri maistuu aina, samoin André Clouet Brut Rosé. Hyvä, tasaisen varma klassinen yhdistelmä. Rotevaa rosésamppanjaa voisi ajatella myös tartarin seuraksi.

Siianmätismetanaa krustadikupissa
Pannier Brut Sélection

Pannierin samppanja oli André Clouet'n tavoin entuudestaan tuttu ja hyväksi ruokasamppanjaksi havaittu. Hyvää se oli edelleen, samoin siianmätismetana oli mukava pikkusuolainen. Hyvää settiä kaiken kaikkiaan, ei voi valittaa.

Atria: Meet meat

Atrian Meet meat -tastingissa (2 lipuketta) esiteltiin Atrian tuotteita niihin sopivien viinien kanssa. Tastingiin pääsyä odotellessa saattoi maistella Atrian uusia Gastro-makkaroita, joita on kolmea eri laatua: perunamakkara, punajuurimakkara ja ohrapalvimakkara. Makkaroista ohrapalviversio oli molempien suosikki.

Viljaporsaan filepihviä California palsternakka-timjamikinuskilla
Karl May Pinot Noir (14,90 €)

Viini oli aromeiltaan herukkainen, karpaloinen ja hieman kirsikkainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman yrttisyyttä. Hapokas viini sopi hyvin porsaan sekä lisukkeena olleen punajuurimakkaran kanssa, mutta ei ihan yhtä hyvin makean kinuskin kanssa. Porsaan pintaan hierottu, mm. kahvia ja cayennepippuria sisältänyt mausteseos toimi myös hyvin.

Naudan pihvilihaa 54 °C, polentaa ja jäkälää
Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner (15,98 €)

Valkoviini oli ehkä hieman yllättävä valinta naudanlihan pariksi, sillä Grüner Veltlineriä tulee yleensä juotua porsaan- tai vasikanlihan tai kalan kanssa. Viini oli tuoksultaan omenainen, mineraalinen ja aavistuksen persikkainen, ja sen maussa oli lisäksi hedelmäisyyttä ja sitruksista hapokkuutta. Kuten arvata voi, viini sopi mainiosti lempeästi paistetun pihvilihan ja maissipuuron seuraksi. Jäkälää emme ole aikaisemmin syöneet, joten oli vaikea sanoa, heijasteliko se kasvuympäristöään niinkuin väitettiin. Jäkälä oli miedon makuinen ja lähinnä rapea, mutta hauska lisuke.

Naudan ulkofileepihviä Black & White käpyvaahdon kera
François Lurton Bodega Piedra Negra Merlot Reserve (14,99 €)

Viinin tuoksu oli herukkahilloinen, mausteinen, luumuinen ja hieman vaniljainen. Tämä viini oli maistetuista tuhdein ja se sopi oivallisesti ulkofileepihvin kanssa. Käpyvaahdon maku kuitenkin hukkui viinin alle - toisaalta se näytti kauniilta annoksen päällä ja täytti siis ainakin osan tarkoitustaan.

Kokonaisuutena Meet meat oli mukava kokemus, ja annokset sekä viinit esiteltiin asiantuntevasti. Ainoa haittapuoli oli tastingin kesto (ja annosten pieni koko), sillä ruokia ja viinejä olisi mieluusti maistellut kauemminkin - varsinkin Grüner Veltlineriä, joka päätyi Jussin suosikkiviiniksi. (Reseptit ovat muuten ylempänä olevan linkin takana.)

Muita havaintoja

Samppanjabaari ei tänä vuonna kutsunut yhtä äänekkäästi kuin aiemmin, sillä kävimme maistelemassa vain kaksi kuohuviiniä. Raventós i Blanc Blanc de Blancs (19,98 €) oli hapokas ja mausteinen, tasapainoinen ja tyylikäs cava. Itävaltalainen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut (14,95 €) oli punaherukkainen, vadelmainen ja mineraalinen. Runsaan hapokkuuden ansiosta viini sopisi hyvin rasvaiselle kalalle.

Tarjolla olleista viineistä mieleen jäivät chileläisen Küdawin Pacífico Sauvignon Blanc (15,99 €) ja Nativo País (20,99 €). Sauvignon Blanc oli raikas, herukanlehtinen, greippinen ja mineraalinen. País-rypäle ehti välillä jäädä Cabernet Sauvignonin jalkoihin, mutta siitä on jälleen ryhdytty valmistamaan uskottavia viinejä. Nativo País olikin kevyt, rustiikkinen, yrttinen ja tumman marjainen.

Aivan vastakkaista tyyliä edusti Castello delle Regine Merlot (39,98 €), hurmaavan tuhti, täyteläinen ja tanniininen viini. Se oli ehdottomasti Marjutin suosikkiviini.

Melko tuhti ja täyteläinen oli myös Viñedos Emilianan Birds of Paradise (12,89 €), karhunvatukkainen ja kirsikkainen Malbec-Carignan-Syrah-sekoitus. Ei se täysin loppumaan päässyttä Don Melchoria korvannut, mutta lohdutti kuitenkin hetken.

Tapahtuman "mitäs erikoista täällä on" -osastolla ei päästy aivan viimevuotisten sinisten viinien tasolle. Tänä vuonna erikoisin lasiin päätynyt juoma oli Sandara Chardonnay & Sake. Ihan kiva makea kuohuva.

Portugalilaisen Cabriz Colheita Selecionadan (11,48 €) tuoksussa oli tummia marjoja, karhunvatukkaa, boysenmarjaa ja mausteisuutta. Viinin täyteläinen maku oli tanniininen,marjainen ja mausteinen. Hinta-laatusuhteeltaan tämä viini oli oikein hyvä.

Kalifornialainen Apothic Dark (12,89 €) on kuuden eri rypäleen sekoitus. Se oli aromeiltaan mustikkainen, karhunvatukkainen, paahteinen ja vähän luumuinen. Maku oli makea, marjahilloinen, kahvinen ja mausteinen. Viini sopisi varmaan hyvin grilliruoan kanssa.

Sartori Marani Appassimento (11,98 €) on valkoviini, joka on tehty samalla menetelmällä kuin Amarone eli rypäleitä on kuivatettu ennen puristamista. Viinin tuoksussa oli runsaasti trooppista hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja hunajaa. Tuoksun aromeja myötäilevässä maussa oli sitruksisuutta, joka tasapainotti  mukavasti makeaa hedelmäisyyttä. Viini menee sellaisenaan seurustelujuomana eikä välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen.



Perinteisesti lopetimme Château Carsinin makeilla viineillä - ja perinteisesti ne maistuivat oikein hyvin.

Hieno tapahtuma jälleen kerran, ja jälleen kerran runsaudenpula iski eikä kaikkea kiinnostavaa ennättänyt kokeilla. Ehkä ensi vuonna osaisi olla järjestelmällisempi... Muuten messut sujuivat mukavasti: osuimme paikalle pahimpien ruuhkien ulkopuolella, ruokien maksaminen rahalla lipukkeiden sijaan oli toimiva ratkaisu ja eri osastoilla olleet minitastingit olivat kiinnostavia.

Viini ja ruoka 2017: Saksan jokilaaksojen viinit -tasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Kävimme Viini ja ruoka -tapahtumassa lauantaina Antti Uusitalon vetämässä Saksan jokilaaksojen viinit -tastingissa (4 lipuketta / 10 €).

Barth Riesling Brut

(Rheingau; 100 % Riesling; 19,98 €)

Tastingin ensimmäinen viini oli kuohuviini (eli Sekt) ja varsin tyylikäs sellainen. Kirpeän sitruksisessa ja hedelmäisessä tuoksussa oli aprikoosia ja omenaa. Maku oli raikas ja hapokas, mutta hapokkuutta tasoittavan sokerimäärän (9 g/l) ansiosta myös tasapainoinen ja tuoksun mukaisesti omenainen. 

Carl Loewen Quant Riesling 2016

(Mosel; 100 % Riesling; 13,35 €)

Varsin tyylipuhtaan Rieslingin raikkaassa tuoksussa oli sitrusta ja makeaa hedelmäisyyttä, omenaa ja persikkaa. Jälleen mukava, pirteä hapokkuus sai unohtamaan sen, että sokerimääränsä (13 g/l) puolesta viini on puolikuiva. Makeuden sijaan mausta havaitsi ennemminkin sitrusta, persikkaa ja päärynää, jotka yhdistyivät pieneen yrttisyyteen ja mineraalisuuteen.

Anselmann Weißburgunder Trocken 2016

(Pfalz; 100 % Weißburgunder; 9,99 €)

Rieslingien jälkeen pääsimme tutustumaan myös muihin rypälelajikkeisiin ja niistä ensimmäisenä Weißburgunderiin eli Pinot Blanciin. Sen hedelmäisessä tuoksussa oli sitrusta, keltaista omenaa ja päärynää sekä hieman mineraalisuutta ja yrttisyyttä. Aromaattinen ja kuiva maku mukaili tuoksua, suutuntuma oli kermaisen täyteläinen ja jopa hieman öljyinen. Viinin hinta-laatusuhde vaikutti erinomaiselta.

Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013

(Rheinhessen; 100 % Silvaner; 24,99 €)

Yksi Saksan yleisimmistä rypäleistä, Silvaner, sai aikanaan huonon maineen Liebfraumilch-viinien takia, vaikka siitä saadaan myös varsin mainioita viinejä. Tämän Silvaner-viinin tuoksu oli hapokas, yrttinen ja mineraalinen, lisäksi siinä oli sitrusta ja kypsää omenaa. Kuiva ja hapokas keskitäyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, mukana oli myös mausteita ja karviaista. Oikein kiva viini.

Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015

(Franken; 100 % Spätburgunder; 19,89 €)

Tastingin ainoa punaviini oli melko itsestäänselvästi Spätburgunder eli Pinot Noir. Tähän viiniin olimme ehtineet tutustua pikaisesti jo Old World Winesissä ja Grand Vin Helsingissä, mutta nyt sitä ehti maistella ajan kanssa. Viinin hapokkaassa tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, kuten puolukkaa ja karpaloa, niiden lisäksi mausteita ja jopa hieman orvokkia. Kevyt ja hapokas maku toisti tuoksun aromeja, ja jälkimaku oli yrttinen ja pippurinen. Mukavan rapsakka Spätburgunder maistui kyllä.

Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015

(Mosel, 100 % Riesling; 14,99 €)

Tastingin viimeinen viini oli jälleen Riesling ja vielä makeahko sellainen (sokeria 50 g/l). Sen tuoksussa oli petroolisuuden lisäksi sitrusta ja vaaleita kivihedelmiä, persikkaa ja aprikoosia, samoin maussa. Riittävä hapokkuus ryhdisti (jälleen kerran) viiniä ja tasapainotti sen makeutta. Tämä viini maistuisi riittävän hyvin viilennettynä sellaisenaan tai ruoan kanssa.  

Saksan jokilaaksojen viinit -tastingin lisäksi ehdimme poiketa Saksan viinitiedotuksen tiskillä sunnuntaina. Ikävä kyllä tarjolla olleita viinejä ei saa Suomesta. 

Marjutin lasiin päätyivät Weingut Lorenz Riesling Sekt Brut 2014 (Mosel), maukas ja rapsakka Riesling-kuohuviini sekä Geils Sekt- und Weingut Grauburgunder Trocken 2016 (Rheinhessen), saksalainen variantti Pinot Gris/Grigiosta, jossa maistuivat kypsä omena ja trooppiset hedelmät.

Jussi taas päätyi maistamaan Peter Schmitt und Sohn Silvaner Trocken 2015:ä (Rheinhessen) ja Weingut Werther Windisch Weißburgunder 2016:a (Rheinhessen). Peter Schmitt oli hapokas, sitruksinen, mineraalinen ja hieman mausteinen. Werther Windischin tuoksussa oli yrttisyyttä, päärynää, vihreää omenaa ja mineraalisuutta ja sen maussa lisäksi hieman persikkaista makeutta.

Viini ja ruoka 2017: Vuoden viinit -tasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Kävimme maistelemassa vuoden valko- ja punaviiniehdokkaat Antti Rinta-Huumon vetämässä Vuoden viinit -tastingissa lauantaina (25 €). Viinit maisteltiin sokkona - tosin jos (ja kun) ehdokkaat oli käynyt katsomassa etukäteen, ne piti vain osata asettaa oikeaan järjestykseen.

Voittajat paljastetaan 15.11. Viini Wine Awards -gaalassa ja 16.11. ilmestyvässä Viini-lehdessä.

Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015
(Rheinhessen, Saksa; 100 % Riesling; 17,53 €)

Ensimmäisen valkoviinin kaunis kullankeltainen väri oli valkoviineistä kaikkein tummin. Viinin tuoksu oli varsin monipuolinen. Alun yrttisyyden ja herukan jälkeen tuoksusta paljastui nopeasti greippiä, sitrusta, persikkaa ja vihreää omenaa ja niiden lisäksi myös petroolia, öljyisyyttä, paahteisuutta ja jopa hieman mineraalisuutta. Viinin melko täyteläinen ja runsas maku jatkoi tuoksun hedelmäisellä linjalla. Maussa oli hieman makeutta, joka tasapainotti hyvin viinin hapokkuutta. Viinin sai pääteltyä melko helposti olevan Rieslingiä.

Marjutin suosikki sai yleisöäänestyksessä murskavoiton, 52 ääntä.

Cloudy Bay Sauvignon Blanc 2016
(Marlborough, Uusi-Seelanti; 100 % Sauvignon Blanc; 29,90 €)

Viinin kirpeässä ja raikkaassa tuoksussa oli niin runsaasti mustaherukkaa, omenaa, karviaista ja nokkosta, että se paljastui saman tien Sauvignon Blanciksi. Sen maku oli tuoksua hillitympi ja miedompi, mutta samalla tavalla sitruksinen, herukkainen ja omenainen. Jälkimaku oli sitruksinen ja mausteinen. Tyylikäs viini.

Yleisöäänestyksessä 22 ääntä.

Redoma Branco 2016
(DOC Douro, Portugali; Arinto, Códega, Rabigato, Viosinho; 16,90 €)

Tämä viini oli yllätys! Sen aromaattisessa ja hieman raskaassa tuoksussa oli paahteisuutta, kypsää omenaa, kinuskia, vaniljaa, pähkinää ja toffeeta. Viinin suutuntuma oli öljyinen ja kermainen. Tuoksun aromit toistuivat myös kuivassa ja mukavan hapokkaassa maussa, jossa oli pähkinää, hedelmäisyyttä, yrttejä ja tammea. Mielenkiintoinen viini - itse asiassa huhtikuun viiniklubissa edellinen vuosikerta todettiin jopa hieman liian mielenkiintoiseksi. Nyt lasissa oli sitä huomattavasti miellyttävämpi viini.

Jussin suosikki sai yleisöäänestyksessä 25 ääntä.

Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2015
(AC Moulin-à-Vent, Bourgogne, Ranska; 100 % Gamay; 15,98 €)

Ensimmäinen punaviini oli väriltään purppuraisen sinertävä. Sen tuoksussa oli hillitysti makeaa marjaa, herukkahyytelöä, mustikkahilloa, puolukkaa, luumua ja jonkin verran toffeeta. Kevyessä, pirteän hapokkaassa maussa oli tuoksun aromien ohella vadelmaa. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja viipyilevät ja yhdistyivät mukavasti viinin pieneen mausteisuuteen.

Marjutin suosikki sai yleisöäänestyksessä vain 17 ääntä.

Tommasi Crearo 2014
(IGT Verona, Italia; Cabernet Franc, Corvina Veronese, Oseleta; 18,98 €)

Toinen punaviini oli varsinkin ensimmäisen, tyylikkään viinin jälkeen varsin eläimellinen tuttavuus. Sen roteva tuoksu oli karpaloinen ja maanläheinen (multaa, nahkaa, tallia). Maku myötäili tuoksun aromeja ja siinä oli myös kypsää marjaa sekä kuivattuja hedelmiä. Kohtalaiset tanniinit täydensivät hyvin rustiikkista vaikutelmaa.

Yleisöäänestyksessä 25 ääntä.

Coma Vella 2009
(DOCa Priorat, Espanja; Cabernet Sauvignon, Cariñena, Garnacha País, Garnacha Peluda, Merlot, Syrah; 31,99 €)

Viimeisen viinin tuoksu ei aluksi antanut mitään, mutta vähitellen siitä paljastui nahkaa, paahteisuutta, tummia marjoja (boysenmarjaa ja karhunvatukkaa), puolukkaa, makeita mausteita ja mustetta. Viinin makeahko maku oli täyteläinen, mausteinen ja lakritsainen ja tanniinit pehmeät. Aikaisempi vuosikerta (2007) oli jo toissavuonna ehdokkaana, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä vuosikerta pärjää.

Jussin suosikki sai yleisöäänestyksessä murskavoiton, 50 ääntä.

Luigi Righetti -tasting 25.10.2017

Uniq Drinks kutsui Vinkki lasiin -uutiskirjeensä tilaajat Luigi Righettin viinien tastingiin Viini ja ruoka -tapahtuman aattona 25.10.2017. Harvemmin kieltäydymme italialaisista viineistä ja varsinkaan Amaroneista, joten sinne siis! Tarjolla oli yksi Ripasso, kaksi Amaronea ja yksi Recioto.

Amaronen, Ripasson ja Recioton historia alkaa Valpolicellasta, ja tyypillisesti Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä tehdystä Veneton alueen perusviinistä. Alueella huomattiin, että osittain kuivuneet rypäleet toivat viiniin lisää potkua, ja niin syntyi tavallista punaviiniä makeampi ja maultaan monipuolisempi Recioto.

Reciotosta syntyi Amarone, kun ehkä (onnekkaan) unohduksen myötä viini jatkoi käymistään ja kulutti sen aikana sokerin pois, jolloin lopputuloksena oli kuiva, joidenkin mielestä jopa katkera ("amaro") viini. Nykyisin Amaronen valmistukseen käytettäviä rypäleitä kuivataan 4-5 kuukauden ajan (appassimento-menetelmä), jotta niiden vesimäärä pienenee ja maku tiivistyy. Amarone saa käydä kuivaksi, kun taas Recioton käyminen keskeytetään, jotta viiniin jää makeutta. DOCG-laatuluokituksen Amarone sai vuonna 2009.

Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi viinintekijät huomasivat, että Amaronen teosta yli jääneet rypäleiden kuoret (tai mäski) voidaan hyödyntää. Kun viini käy uudelleen (ripasso) uudelleen niiden kanssa, viiniin saadaan moniulotteista makua ja ryhdikkyyttä. DOC-laatuluokituksen Ripasso della Valpolicella sai vuonna 2009.

Campolieti Valpolicella Classico Superiore Ripasso
(DOC Valpolicella Classico Superiore; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 13,94 €)

Odotusten mukaisesti viinin tuoksu oli makeahko ja täyteläinen. Tummien marjojen, taatelin, mausteiden ja vaniljaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja kukkaisuutta. Viinin hapokas maku mukaili tuoksua aavistuksen pippurisella mausteisuudellaan, kuivatuilla hedelmillään, mustaherukkaisella marjaisuudellaan ja yrteillään. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja jälkimaku mausteinen.

Maukas ja roteva viini sopisi liharuokien tai kovien juustojen kanssa, miksei myös pizzan tai risotonkin kanssa.

Capitel de Roari Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 25,93 €)

Viinin tuoksu oli makea ja tumman marjainen, kuningatarhillon ja taatelin lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja jonkin verran paahteisuutta. Myös viinin maku oli samoilla linjoilla: mukava hapokkuus ja tanniinisuus komppasivat makeaa marjaisuutta, karpaloa ja boysenmarjaa sekä mausteisuutta sekä taustalla ollutta pientä pippurisuutta. Mausteisuus jatkui jälkimaussa mustikan lisänä.

Christmas Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; Corvina, Rondinella; 25 €)

Edellisen Amaronen lailla myös tämän viinin tuoksu oli makean mausteinen ja tumman marjainen, tosin joulu-Amaronen tuoksu taittui tummempiin sävyihin: luumuun, kuivattuihin hedelmiin ja jopa tummaan suklaaseen ja kahviin, joita täydensivät vanilja ja kinuski. Samoin maku oli makeahko ja täyteläinen. Se kallistui punaisten marjojen, luumun ja kahvisuuden suuntaan. Jälkimaussa oli mausteisuutta ja punaherukkaa.

Näistä kahdesta modernista, mausteisesta eikä niin makeasta Amaronesta Capitel de Roari Amarone on ennemminkin ruokaviini, Christmas Amarone maistuisi joulukuusen katveessa sellaisenaankin. Molempien viinien hinta-laatusuhde on erinomainen - ja jos kärsivällisyys riittää, ei haittaa, vaikka pullot unohtuisivat kaappiin vielä muutamaksi vuodeksi.

Recioto della Valpolicella Classico
(DOC Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; sokeria n. 100 g/l; mahdollisesti tulossa Alkon tilausvalikoimaan)

Makean punaviinin tuoksussa oli tummia ja punaisia marjoja (herukkaa, mustikkaa, vadelmaa) ja niiden lisäksi suklaata ja rusinaa. Viinin maku oli mukavan hapokas, mutta makea. Kirpeät punaiset marjat (puolukka, karpalo) yhdistyivät mukavasti mustikkahilloisuuteen ja pieneen rusinaisuuteen samalla tavalla kuin vispipuurossa puolukan hapokkuus yhdistyy sokerin makeuteen. Jälkimaku oli vadelmahilloinen.

Tämän viinin seuraksi voisi valita jotain jouluista herkkua - tai sitten suklaata. Nam.