Vino Nostrum järjesti 18.11.2017 ensimmäisen Unearthed Wines -tapahtuman, jossa 30 italialaista pientuottajaa esitteli viinejään. Yhdellä lipukkeella (1 €) sai kokeilla yhden tuottajan koko valikoiman eli 2-5 viiniä. Kävimme myös Giuseppe Cortesen Barbaresco-viinien tastingissa (sisäänpääsy + tasting yht. 79 €).
Piemontelaisen Cascina 'Tavijnin tarjonnasta löytyy Teresa, joka on tehty paikallisesta erikoisuudesta Ruché-rypäleestä. Viini oli mausteinen, tumman marjainen ja mukavan tanniininen.
Dell'Angelon Greco di Tufo on valmistettu samannimisestä rypäleestä. Viinitarha sijaitsee alueella, jonka maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Viini oli mineraalinen, sitruksinen ja yrttinen.
Masieron Lazaro 2015 oli sitruksinen, mineraalinen ja hedelmäinen. Garganegasta pystytään tekemään muutakin hyvää viiniä kuin Soavea.
Venetolaisen Monteversan viineistä parhaiten jäivät mieleen suodattamaton kuohuviini Primaversa ja makea, mutta silti raikas Moscato Fior d'Arancio.
Suodattamattomista kuohuviineistä puheenollen: Bele Caselin Prosecco Colfòndo oli myös oikein mainiota.
Marjutin suosikkeja olivat sardinialaisen Tenute Dettorin maukkaat punaviinit, varsinkin runsas, mutta ei kuitenkaan raskas Tuderi 2012 sekä intensiivinen Dettori 2012. Dettori oli Marjutin mielestä koko tapahtuman paras punaviini - ainakin ennen tastingia.
Barbaresco-tastingissa pääsimme vertaamaan Giuseppe Cortese Barbaresco Rabajà Riservan kuutta eri vuosikertaa.
Giuseppe Cortesen perheen viinitilalla on tehty Barbaresco-viinejä vuodesta 1971 alkaen, ja tila on suurin Rabajàn alueen seitsemästä tuottajasta.
Barbaresco-viini valmistetaan Nebbiolo-rypäleestä. Perus-Barbarescoa kypsytetään vähintään kaksi vuotta (josta vuosi tammitynnyrissä), Riservaa taas vähintään neljä vuotta. DOC-laatuluokituksen Barbaresco sai vuonna 1966 ja DOCG-laatuluokituksen vuonna 1980.
Edessä 1996 ja 1999, taustalla 2006 |
2008 ja 2006
2008: lämpimän vuoden tyylikäs, ryhdikäs viini
2006: tanniinisia viinejä, jotka sopivat varastoitaviksi
Ensimmäisenä pääsimme vertailemaan kahta tuoreinta vuosikertaa. 2008 oli karpaloinen ja mausteinen, kun taas 2006:n maussa oli ennemminkin kuivattua hedelmää ja kirsikkaa. Näistä ensivaikutelmien perusteella suosikkimme oli nuorempi, mutta pehmeämpi 2008, tosin näistä kahdesta hieman hapokkaampi ja pippurisempi 2006 avautui hyvin lasissa tastingin aikana.
2004 ja 2001
2004: raikas, tasapainoinen
2001: aromaattinen, ryhdikäs
Tästä parista robusti 2001 oli Marjutin suosikki. Maanläheisessä viinissä oli myös hilloisia punaisia marjoja mansikasta puolukkaan, nahkaa ja mausteita. Jussin mielestä taas 2004 oli parempi ja koko tastingin paras vuosikerta. Samoja aromeja tässäkin vuosikerrassa oli, mutta sen tanniinit olivat pirteämmät ja maku pehmeämpi ja kuivempi kuin 2001:n.
1999 ja 1996
1996: hyvä rakenne ja hedelmäisyys
1998: kypsiä, kehittyneitä, pehmeitä viinejä
Nytkin mielipiteemme jakautuivat. Jussin mielestä kypsän hedelmäinen, mutta ikänsä nähden tiukka ja hapokas 1996 oli parempi, Marjutista taas hyvin kehittynyt 1999 oli helpommin nautittava herkkuviini pehmeiden tanniiniensa ansiosta ja muutenkin koko tastingin paras vuosikerta. Molemmissa oli tuttuun tapaan punaisten hilloistenkin marjojen aromeja, mausteisuutta ja kuivattua hedelmää.
(Vuosikertojen luonnehdinnat Wine Spectator)