Luigi Righetti -tasting 25.10.2017

Uniq Drinks kutsui Vinkki lasiin -uutiskirjeensä tilaajat Luigi Righettin viinien tastingiin Viini ja ruoka -tapahtuman aattona 25.10.2017. Harvemmin kieltäydymme italialaisista viineistä ja varsinkaan Amaroneista, joten sinne siis! Tarjolla oli yksi Ripasso, kaksi Amaronea ja yksi Recioto.



Amaronen, Ripasson ja Recioton historia alkaa Valpolicellasta, ja tyypillisesti Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä tehdystä Veneton alueen perusviinistä. Alueella huomattiin, että osittain kuivuneet rypäleet toivat viiniin lisää potkua, ja niin syntyi tavallista punaviiniä makeampi ja maultaan monipuolisempi Recioto.

Reciotosta syntyi Amarone, kun ehkä (onnekkaan) unohduksen myötä viini jatkoi käymistään ja kulutti sen aikana sokerin pois, jolloin lopputuloksena oli kuiva, joidenkin mielestä jopa katkera ("amaro") viini. Nykyisin Amaronen valmistukseen käytettäviä rypäleitä kuivataan 4-5 kuukauden ajan (appassimento-menetelmä), jotta niiden vesimäärä pienenee ja maku tiivistyy. Amarone saa käydä kuivaksi, kun taas Recioton käyminen keskeytetään, jotta viiniin jää makeutta. DOCG-laatuluokituksen Amarone sai vuonna 2009.

Eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi viinintekijät huomasivat, että Amaronen teosta yli jääneet rypäleiden kuoret (tai mäski) voidaan hyödyntää. Kun viini käy uudelleen (ripasso) uudelleen niiden kanssa, viiniin saadaan moniulotteista makua ja ryhdikkyyttä. DOC-laatuluokituksen Ripasso della Valpolicella sai vuonna 2009.




Campolieti Valpolicella Classico Superiore Ripasso
(DOC Valpolicella Classico Superiore; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 13,94 €)

Odotusten mukaisesti viinin tuoksu oli makeahko ja täyteläinen. Tummien marjojen, taatelin, mausteiden ja vaniljaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja kukkaisuutta. Viinin hapokas maku mukaili tuoksua aavistuksen pippurisella mausteisuudellaan, kuivatuilla hedelmillään, mustaherukkaisella marjaisuudellaan ja yrteillään. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja jälkimaku mausteinen.

Maukas ja roteva viini sopisi liharuokien tai kovien juustojen kanssa, miksei myös pizzan tai risotonkin kanssa.



Capitel de Roari Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; 25,93 €)

Viinin tuoksu oli makea ja tumman marjainen, kuningatarhillon ja taatelin lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja jonkin verran paahteisuutta. Myös viinin maku oli samoilla linjoilla: mukava hapokkuus ja tanniinisuus komppasivat makeaa marjaisuutta, karpaloa ja boysenmarjaa sekä mausteisuutta sekä taustalla ollutta pientä pippurisuutta. Mausteisuus jatkui jälkimaussa mustikan lisänä.

Christmas Amarone della Valpolicella Classico
(DOC Amarone della Valpolicella Classico; Corvina, Rondinella; 25 €)

Edellisen Amaronen lailla myös tämän viinin tuoksu oli makean mausteinen ja tumman marjainen, tosin joulu-Amaronen tuoksu taittui tummempiin sävyihin: luumuun, kuivattuihin hedelmiin ja jopa tummaan suklaaseen ja kahviin, joita täydensivät vanilja ja kinuski. Samoin maku oli makeahko ja täyteläinen. Se kallistui punaisten marjojen, luumun ja kahvisuuden suuntaan. Jälkimaussa oli mausteisuutta ja punaherukkaa.

Näistä kahdesta modernista, mausteisesta eikä niin makeasta Amaronesta Capitel de Roari Amarone on ennemminkin ruokaviini, Christmas Amarone maistuisi joulukuusen katveessa sellaisenaankin. Molempien viinien hinta-laatusuhde on erinomainen - ja jos kärsivällisyys riittää, ei haittaa, vaikka pullot unohtuisivat kaappiin vielä muutamaksi vuodeksi.



Recioto della Valpolicella Classico
(DOC Valpolicella Classico; 70 % Corvina, 20 % Rondinella, 5 % Molinara, 5 % muut; sokeria n. 100 g/l; mahdollisesti tulossa Alkon tilausvalikoimaan)

Makean punaviinin tuoksussa oli tummia ja punaisia marjoja (herukkaa, mustikkaa, vadelmaa) ja niiden lisäksi suklaata ja rusinaa. Viinin maku oli mukavan hapokas, mutta makea. Kirpeät punaiset marjat (puolukka, karpalo) yhdistyivät mukavasti mustikkahilloisuuteen ja pieneen rusinaisuuteen samalla tavalla kuin vispipuurossa puolukan hapokkuus yhdistyy sokerin makeuteen. Jälkimaku oli vadelmahilloinen.

Tämän viinin seuraksi voisi valita jotain jouluista herkkua - tai sitten suklaata. Nam.