9. marraskuuta 2017

Viini ja ruoka 2017: yleisiä havaintoja

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Tänä vuonna poikkesimme Viini ja ruoka -tapahtumassa pikaisesti perjantaina, lauantaina ja ohimennen sunnuntaina. Tässä yleisiä ja satunnaisia havaintoja tapahtumasta.

Eckerö Line: Makuja merellä -maistelumenu



Eckerö Linen tiskillä järjestettiin puolen tunnin välein pikatastingeja (3 lipuketta), joissa sai testata kolme samppanjaa uusitun buffetvalikoiman maistiaisten kanssa. Marjut poikkesi tastingissa Jussia kirjamessujen puolelta odotellessaan. (Mistä tulikin mieleen, että emme ole käyneet testaamassa Eckerö Linen laivan viinejä ja ruokia - ehtisiköhän sitä joskus?)

Vegaaninen lasimestarinsilli
André Clouet Brut Grande Réserve

André Clouetin samppanjat ovat aina hyviä, joten kysymyksenä oli vain se, kuinka samppanja pärjää vegaanisen lasimestarinsillin kanssa - ja mitä ihmettä on vegaaninen lasimestarinsilli? No, se paljastui lasimestarinsillin tapaan maustetuksi munakoisoksi. Hämmentävää oli se, että Marjut ei oikeastaan pidä lasimestarinsillistä eikä munakoisosta, mutta tämä yhdistelmä toimi. Samppanjakin pärjäsi hyvin etikkaisen maistiaisen kanssa.

Suomalaista paahtopaistia piparjuurikermalla
André Clouet Brut Rosé

Paahtopaisti harvemmin pettää ja piparjuuri maistuu aina, samoin André Clouet Brut Rosé. Hyvä, tasaisen varma klassinen yhdistelmä. Rotevaa rosésamppanjaa voisi ajatella myös tartarin seuraksi.

Siianmätismetanaa krustadikupissa
Pannier Brut Sélection

Pannierin samppanja oli André Clouet'n tavoin entuudestaan tuttu ja hyväksi ruokasamppanjaksi havaittu. Hyvää se oli edelleen, samoin siianmätismetana oli mukava pikkusuolainen. Hyvää settiä kaiken kaikkiaan, ei voi valittaa.

Atria: Meet meat



Atrian Meet meat -tastingissa (2 lipuketta) esiteltiin Atrian tuotteita niihin sopivien viinien kanssa. Tastingiin pääsyä odotellessa saattoi maistella Atrian uusia Gastro-makkaroita, joita on kolmea eri laatua: perunamakkara, punajuurimakkara ja ohrapalvimakkara. Makkaroista ohrapalviversio oli molempien suosikki.

Viljaporsaan filepihviä California palsternakka-timjamikinuskilla
Karl May Pinot Noir (14,90 €)

Viini oli aromeiltaan herukkainen, karpaloinen ja hieman kirsikkainen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman yrttisyyttä. Hapokas viini sopi hyvin porsaan sekä lisukkeena olleen punajuurimakkaran kanssa, mutta ei ihan yhtä hyvin makean kinuskin kanssa. Porsaan pintaan hierottu, mm. kahvia ja cayennepippuria sisältänyt mausteseos toimi myös hyvin.

Naudan pihvilihaa 54 °C, polentaa ja jäkälää
Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner (15,98 €)

Valkoviini oli ehkä hieman yllättävä valinta naudanlihan pariksi, sillä Grüner Veltlineriä tulee yleensä juotua porsaan- tai vasikanlihan tai kalan kanssa. Viini oli tuoksultaan omenainen, mineraalinen ja aavistuksen persikkainen, ja sen maussa oli lisäksi hedelmäisyyttä ja sitruksista hapokkuutta. Kuten arvata voi, viini sopi mainiosti lempeästi paistetun pihvilihan ja maissipuuron seuraksi. Jäkälää emme ole aikaisemmin syöneet, joten oli vaikea sanoa, heijasteliko se kasvuympäristöään niinkuin väitettiin. Jäkälä oli miedon makuinen ja lähinnä rapea, mutta hauska lisuke.

Naudan ulkofileepihviä Black & White käpyvaahdon kera
François Lurton Bodega Piedra Negra Merlot Reserve (14,99 €)

Viinin tuoksu oli herukkahilloinen, mausteinen, luumuinen ja hieman vaniljainen. Tämä viini oli maistetuista tuhdein ja se sopi oivallisesti ulkofileepihvin kanssa. Käpyvaahdon maku kuitenkin hukkui viinin alle - toisaalta se näytti kauniilta annoksen päällä ja täytti siis ainakin osan tarkoitustaan.

Kokonaisuutena Meet meat oli mukava kokemus, ja annokset sekä viinit esiteltiin asiantuntevasti. Ainoa haittapuoli oli tastingin kesto (ja annosten pieni koko), sillä ruokia ja viinejä olisi mieluusti maistellut kauemminkin - varsinkin Grüner Veltlineriä, joka päätyi Jussin suosikkiviiniksi. (Reseptit ovat muuten ylempänä olevan linkin takana.)

Muita havaintoja



Samppanjabaari ei tänä vuonna kutsunut yhtä äänekkäästi kuin aiemmin, sillä kävimme maistelemassa vain kaksi kuohuviiniä. Raventós i Blanc Blanc de Blancs (19,98 €) oli hapokas ja mausteinen, tasapainoinen ja tyylikäs cava. Itävaltalainen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut (14,95 €) oli punaherukkainen, vadelmainen ja mineraalinen. Runsaan hapokkuuden ansiosta viini sopisi hyvin rasvaiselle kalalle.


Tarjolla olleista viineistä mieleen jäivät chileläisen Küdawin Pacífico Sauvignon Blanc (15,99 €) ja Nativo País (20,99 €). Sauvignon Blanc oli raikas, herukanlehtinen, greippinen ja mineraalinen. País-rypäle ehti välillä jäädä Cabernet Sauvignonin jalkoihin, mutta siitä on jälleen ryhdytty valmistamaan uskottavia viinejä. Nativo País olikin kevyt, rustiikkinen, yrttinen ja tumman marjainen.

Aivan vastakkaista tyyliä edusti Castello delle Regine Merlot (39,98 €), hurmaavan tuhti, täyteläinen ja tanniininen viini. Se oli ehdottomasti Marjutin suosikkiviini.

Melko tuhti ja täyteläinen oli myös Viñedos Emilianan Birds of Paradise (12,89 €), karhunvatukkainen ja kirsikkainen Malbec-Carignan-Syrah-sekoitus. Ei se täysin loppumaan päässyttä Don Melchoria korvannut, mutta lohdutti kuitenkin hetken.

Tapahtuman "mitäs erikoista täällä on" -osastolla ei päästy aivan viimevuotisten sinisten viinien tasolle. Tänä vuonna erikoisin lasiin päätynyt juoma oli Sandara Chardonnay & Sake. Ihan kiva makea kuohuva.


Portugalilaisen Cabriz Colheita Selecionadan (11,48 €) tuoksussa oli tummia marjoja, karhunvatukkaa, boysenmarjaa ja mausteisuutta. Viinin täyteläinen maku oli tanniininen,marjainen ja mausteinen. Hinta-laatusuhteeltaan tämä viini oli oikein hyvä.

Kalifornialainen Apothic Dark (12,89 €) on kuuden eri rypäleen sekoitus. Se oli aromeiltaan mustikkainen, karhunvatukkainen, paahteinen ja vähän luumuinen. Maku oli makea, marjahilloinen, kahvinen ja mausteinen. Viini sopisi varmaan hyvin grilliruoan kanssa.

Sartori Marani Appassimento (11,98 €) on valkoviini, joka on tehty samalla menetelmällä kuin Amarone eli rypäleitä on kuivatettu ennen puristamista. Viinin tuoksussa oli runsaasti trooppista hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja hunajaa. Tuoksun aromeja myötäilevässä maussa oli sitruksisuutta, joka tasapainotti  mukavasti makeaa hedelmäisyyttä. Viini menee sellaisenaan seurustelujuomana eikä välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen.



Perinteisesti lopetimme Château Carsinin makeilla viineillä - ja perinteisesti ne maistuivat oikein hyvin.

Hieno tapahtuma jälleen kerran, ja jälleen kerran runsaudenpula iski eikä kaikkea kiinnostavaa ennättänyt kokeilla. Ehkä ensi vuonna osaisi olla järjestelmällisempi... Muuten messut sujuivat mukavasti: osuimme paikalle pahimpien ruuhkien ulkopuolella, ruokien maksaminen rahalla lipukkeiden sijaan oli toimiva ratkaisu ja eri osastoilla olleet minitastingit olivat kiinnostavia.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti