Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus
Barth Riesling Brut
(Rheingau; 100 % Riesling; 19,98 €)
Tastingin ensimmäinen viini oli kuohuviini (eli Sekt) ja varsin tyylikäs sellainen. Kirpeän sitruksisessa ja hedelmäisessä tuoksussa oli aprikoosia ja omenaa. Maku oli raikas ja hapokas, mutta hapokkuutta tasoittavan sokerimäärän (9 g/l) ansiosta myös tasapainoinen ja tuoksun mukaisesti omenainen.
Carl Loewen Quant Riesling 2016
(Mosel; 100 % Riesling; 13,35 €)
Varsin tyylipuhtaan Rieslingin raikkaassa tuoksussa oli sitrusta ja makeaa hedelmäisyyttä, omenaa ja persikkaa. Jälleen mukava, pirteä hapokkuus sai unohtamaan sen, että sokerimääränsä (13 g/l) puolesta viini on puolikuiva. Makeuden sijaan mausta havaitsi ennemminkin sitrusta, persikkaa ja päärynää, jotka yhdistyivät pieneen yrttisyyteen ja mineraalisuuteen.
Anselmann Weißburgunder Trocken 2016
(Pfalz; 100 % Weißburgunder; 9,99 €)
Rieslingien jälkeen pääsimme tutustumaan myös muihin rypälelajikkeisiin ja niistä ensimmäisenä Weißburgunderiin eli Pinot Blanciin. Sen hedelmäisessä tuoksussa oli sitrusta, keltaista omenaa ja päärynää sekä hieman mineraalisuutta ja yrttisyyttä. Aromaattinen ja kuiva maku mukaili tuoksua, suutuntuma oli kermaisen täyteläinen ja jopa hieman öljyinen. Viinin hinta-laatusuhde vaikutti erinomaiselta.
Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013
(Rheinhessen; 100 % Silvaner; 24,99 €)
Yksi Saksan yleisimmistä rypäleistä, Silvaner, sai aikanaan huonon maineen Liebfraumilch-viinien takia, vaikka siitä saadaan myös varsin mainioita viinejä. Tämän Silvaner-viinin tuoksu oli hapokas, yrttinen ja mineraalinen, lisäksi siinä oli sitrusta ja kypsää omenaa. Kuiva ja hapokas keskitäyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, mukana oli myös mausteita ja karviaista. Oikein kiva viini.
Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015
(Franken; 100 % Spätburgunder; 19,89 €)
Tastingin ainoa punaviini oli melko itsestäänselvästi Spätburgunder eli Pinot Noir. Tähän viiniin olimme ehtineet tutustua pikaisesti jo Old World Winesissä ja Grand Vin Helsingissä, mutta nyt sitä ehti maistella ajan kanssa. Viinin hapokkaassa tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, kuten puolukkaa ja karpaloa, niiden lisäksi mausteita ja jopa hieman orvokkia. Kevyt ja hapokas maku toisti tuoksun aromeja, ja jälkimaku oli yrttinen ja pippurinen. Mukavan rapsakka Spätburgunder maistui kyllä.
Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015
(Mosel, 100 % Riesling; 14,99 €)
Tastingin viimeinen viini oli jälleen Riesling ja vielä makeahko sellainen (sokeria 50 g/l). Sen tuoksussa oli petroolisuuden lisäksi sitrusta ja vaaleita kivihedelmiä, persikkaa ja aprikoosia, samoin maussa. Riittävä hapokkuus ryhdisti (jälleen kerran) viiniä ja tasapainotti sen makeutta. Tämä viini maistuisi riittävän hyvin viilennettynä sellaisenaan tai ruoan kanssa.
Saksan jokilaaksojen viinit -tastingin lisäksi ehdimme poiketa Saksan viinitiedotuksen tiskillä sunnuntaina. Ikävä kyllä tarjolla olleita viinejä ei saa Suomesta.
Marjutin lasiin päätyivät Weingut Lorenz Riesling Sekt Brut 2014 (Mosel), maukas ja rapsakka Riesling-kuohuviini sekä Geils Sekt- und Weingut Grauburgunder Trocken 2016 (Rheinhessen), saksalainen variantti Pinot Gris/Grigiosta, jossa maistuivat kypsä omena ja trooppiset hedelmät.
Jussi taas päätyi maistamaan Peter Schmitt und Sohn Silvaner Trocken 2015:ä (Rheinhessen) ja Weingut Werther Windisch Weißburgunder 2016:a (Rheinhessen). Peter Schmitt oli hapokas, sitruksinen, mineraalinen ja hieman mausteinen. Werther Windischin tuoksussa oli yrttisyyttä, päärynää, vihreää omenaa ja mineraalisuutta ja sen maussa lisäksi hieman persikkaista makeutta.