-->

22. syyskuuta 2020

Ravintola Basen viiniklubi 8.9.2020: Chianti

Ravintola Basen viiniklubit alkoivat jälleen! Edellisestä viiniklubista tuntuu olleen iäisyys, vaikka se oli vain puoli vuotta sitten maaliskuussa. Se jäi meiltä silloin harmittavasti väliin, mutta onneksi sen kuohuviineistä raportoi nytkin mukana ollut Kallion kirjeenvaihtaja & co. Tällä kertaa viiniklubin piti ravintola Basen oma sommelier Elijah Nelson ja sen aiheena oli Chianti.

Italian Toscanasta peräisin olevaa Chiantia on juotu jo 1300-luvulla, mutta viini on tullut pitkän matkan siitä, mitä se on alunperin ollut. Alunperin sitä valmistettiin sekä punaisista että valkoisista rypälelajikkeista. Chiantin alue sai DOC-alkuperäluokituksen vuonna 1967, jolloin viineissä oli oltava vähintään 70 % Sangiovesea ja loput muita, myös valkoisia rypälelajikkeita, ja DOCG-laatuluokituksen vuonna 1984. Vuodesta 1995 saakka on myös ollut sallittua valmistaa Chiantia kokonaan Sangiovesesta, ja vuonna 2006 valkoisten rypälelajikkeiden käyttö kiellettiin kokonaan.

Maistelulautasella oli riistakäristystä, brie-juustoa, sienimoussea ja kirsikkatomaatti




Casa Girelli Fontella Chianti 2018
DOCG Chianti; Sangiovese, Canaiolo; 10,99 €

DOCG Chianti -laatuluokituksen saaneen viinin rypäleet voivat tulla koko Chiantin alueelta, niin tämäkin viinin. Se on kypsynyt neljän kuukauden ajan terästankeissa.

Viinin väri oli tummanpunainen, mutta läpinäkyvä, ja se sinersi hieman reunoiltaan. Viini olikin vielä nuori. Sen tuoksussa oli punaisia marjoja, vadelmaa, punaherukkaa, kirsikkaa ja karpaloa sekä hieman nahkaa, yrttejä ja mustetta. Viinin maku oli kevyehkö ja hapokas, tuoksusta tuttuja punaisia marjoja komppasi pieni mausteisuus. Jälkimaku jäi tuntumaan aavistuksen karvaana.

Ihan mukava peruschianti voisi toimia hyvin pastan tai pizzan kanssa. Maistelulautaselta sen kanssa sopivat brie ja riistakäristys.

Ruffino Chianti Organic 2019
DOCG Chianti; Sangiovese; 11,98 €. Luomu.

Seuraavana vuorossa oli luomuchianti. Myös sen väri sinersi hieman ja viini olikin hyvin nuori, vuosikertaa 2019. 

Toisaalta viinin tuoksu oli kevyt ja raikas, mutta täyteläisempi kuin edellisen viinin ja sen marjaisuus oli aavistuksen tummempaa ja kirpeämpää: mustikkaa, karpaloa, puolukkaa ja kirsikkaa. Samoja marjoja oli myös kevyehkössä ja pehmeässä maussa, joka oli vain kevyen hapokas eikä kovinkaan tanniininen. Mausteita ja yrttejä tuntui vasta jälkimaussa.

Myös tämä viini voisi sopia pizzan ja pastan seuraksi, ja edellisen viinin tavoin maistelulautaselta sen kanssa sopivat riistakäristys ja brie.

Ruffino Chianti Superiore 2018
DOCG Chianti Superiore; Sangiovese; 16,48 €

Tiukemmat laatuvaatimukset täyttävää ja peruschiantia puolisen vuotta pidempään kypsytettävää chiantia voi kutsua chianti superioreksi muualla paitsi Chianti Classicon alueella.

Tämän viinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea, vaikka sen tuoksussa tuntui olevan aavistus vaniljaa. Sen pehmeässä tuoksussa oli kypsää punaista marjaa ja mausteita. Viinin maku oli hapokas, mutta ei ärhäkän hapokas, ja siinä oli jo jonkin verran tanniineja. Sen marjaisuus taittui mustaherukan ja luumun suuntaan. Ilmaantumisen myötä maku muuttui makeammaksi, ja kaikkiaan kokonaisuus oli tasapainoinen.

Viini on myös pakattu hauskaan pulloon, jota kutsutaan fiascoksi. Fiasco-pullo mainitaan jo Boccaccion Decameronessa (kirjoitettu suunnilleen vuosina 1350-53), ja alunperin olkikorin oli tarkoitus suojata lasipulloa kuljetuksen aikana. Nykyisin sen tarkoitus on lähinnä koristeellinen ja oljetkin on korvattu paperinarulla.

Maistelulautaselta viinin seuraksi sopivat sienimousse ja riistakäristys, ja sitä voisi kokeilla kovien juustojen kanssa, vaikka brie ei toiminutkaan. 

Ruffino Chianti Superiore 2018 oli seurueestamme yhden suosikki.

Cantina Renzo Masi Chianti Riserva 2016
DOCG Chianti; 95 % Sangiovese, 5 % Colorino; ravintola Basen viinilistalla

Jotta Chiantia voi kutsua riservaksi, sitä pitää kypsyttää vähintään kahden vuoden ajan tammitynnyreissä ja kolmen kuukauden ajan pulloissa.

Viinin väri oli tummanpunainen ja se sinertää aivan aavistuksen verran. Tuoksussa oli tummia marjoja, viikunaa, mustaherukkaa, puolukkaa ja kirsikkaa sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomaa kahvia, yrttejä, nahkaa ja jopa hieman tervaa ja tupakkaa. Viinin maku oli keskitäyteläinen ja tasapainoinen, tanniinitkin alkoivat jo tuntua. Maussa oli myös tummia marjoja ja kahvia sekä vaniljaa, jälkimaku oli marjainen ja vaniljainen. Tätä viiniä voisi säilyttää huoletta vielä muutaman vuoden ajan.

Maistelulautaselta oli vaikea valita sen seuraksi paria, brie toimi ehkä parhaiten. Muuten viiniä voisi ajatella vaikkapa liharuokien, pastan tai risoton kanssa.

Cantina Renzo Masi Chianti Riserva 2016 oli meidän ja seurueemme neljännen jäsenen suosikki.

Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva 2016
DOCG Chianti Classico; Sangiovese, Canaiolo; 22,89 €

Chianti Classico -viinit valmistetaan Chiantin alueen ytimessä kukkuloiden ympärillä. Niiden tunnuksena on etiketin musta kukko (gallo nero). DOCG-laatuluokituksen alue sai vuonna 1996, kun Chiantin alue jaettiin Chiantiin ja Chianti Classicoon.

Viini on käynyt tammitynnyreissä ja kypsynyt niissä kahden vuoden ajan. Sen tummanpunainen väri rusersi jo hieman. Viinin tuoksussa oli tummia marjoja, hilloista herukkaa, puolukkaa ja vadelmaa sekä nahkaa ja vaniljaa. Viinin maku oli hapokas, täyteläinen, herukkainen ja vaniljainen, mutta ei mikään vaniljapommi, vaan ennemminkin kypsän marjainen ja pippurisen mausteinen. Jälkimaussa tuntui mustaherukkaa.

Maistelulautaselta viinin kanssa sopivat riistakäristys ja tomaatti, brie jakoi meidän mielipiteemme: Jussin mielestä se kävi hyvin, Marjutin mielestä taas ei. 

Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva on meille jo entuudestaan tuttu viini ja hyväksi havaittu. Se oli yleisön suosikki - ehkä vuoden vanhempi viini olisi ollut meidän suosikkimme, sillä tämä viini kaipaa muutaman vuoden ikää, jotta se pehmenee miellyttäväksi.

19. syyskuuta 2020

Finca Bacara 3015 Monastrell 2016



Finca Bacara 3015 Monastrell 2016
DO Jumilla, Espanja; 100 % Monastrell; 12,90 € Silja Europa vuonna 2018. Luomu.

Tuottaja Finca Bacara

Etiketin mukaan viiniä Jumillan alueelta

Rypäleen mukaan
Monastrell (Mourvèdre): maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä

Ruokana chimichurri-kanalla täytetyt burritot

Lyhyesti: tumman marjainen 

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, lähes läpinäkymättömän viinin tuoksussa on tummia marjoja ja mausteisuutta, lakritsaa ja neilikkaa. Alkoholi (14 %) tuntuu pienenä pistävyytenä nenänssä. Viinin maku on täyteläinen, tumman marjainen, luumuinen ja mausteinen. Tanniinit tuntuvat jonkin verran, mutta ovat kuitenkin pehmeät, lisäksi viinissä on hyvä hapokkuus. Viini on kypsynyt 2 kk amerikkalaisissa tammitynnyreissä, mutta vaniljaa siitä ei oikeastaan huomaa, vaan se on tummasävyinen ja mehukas kokonaisuus. Ehkä se ei juuri nyt ole hyvässä vaiheessa, sillä hedelmäisyyttä kaipaisin hieman lisää, nyt vaikutelma on hieman puiseva.

Kanaburritojen kanssa viini ei ollut aivan nappivalinta, koska sen tanniininisuus riiteli hieman ruoassa käytetyn chilin kanssa. Jokin pataruoka tai vaikkapa manchego-juusto olisi voinut olla parempi valinta, ehkä myös mehevä grillattu liha sopivien lisukkeiden kanssa. Sellaisenaan viini maistui kuitenkin hyvin (ja sen etiketin valas on kiehtovan scifistinen), joten arvosanaksi se saa +.

J: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, lakritsaa, mausteisuutta, tummaa suklaata ja hieman viikunaa. Täyteläinen maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on enemmän mausteisuutta kuin tuoksussa sekä aavistus kirsikkaa. Kevyt hapokkuus tasapainottaa miellyttävästi pehmeitä tanniineja. Alkoholin määrä ei maistu, mutta lämmittää herukkahilloisessa ja mausteisessa jälkimaussa. Kun viinin antaa ilmaantua muutaman tunnin tuoksuun tulee herukkahilloa sekä luumua ja lakritsaisuus katoaa. Myös maku saa tuhtia hilloisuutta ja kirsikan aromit muuttuvat kypsemmiksi.

Ruoan kanssa viini ei sopinut kovin hyvin. Ruoassa ollut chili voimisti viinin mausteisuutta liikaa ja viini oli liian tuhtia kanalle. Pataruoat tai riistaruoat olisivat sopineet paremmin viinin seuraksi. Se voisi käydä myös grillausviiniksi tai kovien juustojen kumppaniksi. Ilmaantumisen myötä viini kaipaa tuhdimpaa ruokaa seurakseen. Arvosanaksi annan +.

17. syyskuuta 2020

Alkon Oktoberfest-oluita 2020

Oluet maistettu Alkon mediapruuvissa




Virallinen Oktoberfest on peruutettu tältä vuodelta ensimmäistä kertaa II maailmansodan jälkeen ja syynä on tietenkin koronapandemia. Edellisen kerran Oktoberfest peruutettiin kulkutaudin takia 1873, kun Müncheniin iski kolera. Ensimmäisen kerran tapahtuma peruutettiin 1813 Napoleonin hyökättyä Baijeriin. 

Alkossa on onneksi kotioloissa vietettävää Oktoberfestiä varten teeman mukaisia oluita, tosin yksikään mediapruuvissa olleista oluista ei ollut perinteisintä tyyliä eli Märzeniä.

Paulaner Oktoberfestbier (lager; 18.0 EBU, kantavierre 13.6 °P, 6,0 %; 4,00 € / 0,5 l) on kirkasta ja kullankeltaista. Sen tuoksussa on kevyesti yrttiä ja maltaisuutta. Maku on tuoksun tapaan kevyt ja siinä on maltaisuuden lisäksi hieman hunajaa. Maltaisuus on aluksi kevyttä, mutta voimistuu jälkimaussa.

Erdinger Oktoberfest Weissbier (vehnäolut; 11.0 EBU, kantavierre 13.2 °P, 5,7 %; 3,79 € / 0,5 l) on maistetun seitsikon ainoa vehnäolut sekä ainoa ulkonäöltään samea. Tuoksu on makean hedelmäinen, siinä on kypsää sitrusta ja banaania sekä hieman maltaisuutta. Maku ei ole yhtä makea kuin tuoksu, mutta toistaa tuoksun aromeja. Maun sitruksisuus on kirpeämpää kuin tuoksussa. Jälkimaussa on lisäksi vähän mausteisuutta.

Löwenbrau Oktoberfestbier (lager; 22.0 EBU, kantavierre 13.7 °P, 6,1 %; 3,98 € / 0,5 l) on Paulanerin tapaan kullankeltaista ja kirkasta. Sen tuoksussa on mallasta, keksiä ja kypsähköä sitrusta. Maussa on kohtuullisesti katkeruutta ja maltaisuus hallitsee hedelmäisyyden jäädessä taka-alalle. Maussa on myös vähän hunajaista makeutta sekä yrttisyyttä. Maltaisuus vahvistuu edelleen jälkimaussa.

Spaten Oktoberfestbier (lager; 20.0 EBU, kantavierre 13.6 °P, 5,9 %; 3,99 € / 0,5 l) on melko samanlainen kuin Löwenbrau. Tuoksussa on maltaisuutta sekä hieman hunajaa ja makeaa hedelmäisyyttä. Maku ei ole niin maltainen kuin Löwenbraussa. Jälkimaussa on maltaisuuden lisäksi aprikoosia ja hunajaa.

Weihenstephaner Festbier (lager; 23.0 EBU, kantavierre 13.2 °P, 5,8 %; 4,01 € / 0,5 l) on tuoksultaan melko mieto, siinä on keksiä ja kevyesti hedelmää. Humalointi tulee maussa enemmän esiin kuin kahdessa edellisessä. Raikkaassa maussa sitrus maistuu kivasti. Mukana on myös vähän keksiä sekä ripaus mausteisuutta. Jälkimaku on mieto ja kevyen maltainen.

Irlbacher Volksfestbier (lager; 23.0 EBU, kantavierre 13.5 °P; 5,6 %; 4,08 € / 0,5 l) on tummemman kullankeltainen kuin edelliset oluet. Sen tuoksussa on hunajaa ja maltaisuutta, samoin maussa. Maku on kepeän maltainen ja aavistuksen hunajainen. Jälkimaku toistaa maun aromeja. Katkeruutta on ihan kivasti.

Hofbräu Oktoberfestbierin (lager; 23.0 EBU, kantavierre 13.8 °P, 6,3 %; 4,37 € / 0,5 l) tuoksussa on viljaa, yrttejä ja kypsää sitrusta. Täyteläinen maku on vahvan maltainen ja maltaisuus jatkuu jälkimaussa. Aromeissa on myös aavistus sitrusta ja keksiä. Hofbräu on näistä oluista täyteläisin ja se päätyisi todennäköisimmin Jussin Oktoberfest-pöytään.

Vehnäolutta lukuun ottamatta kaikki maistetut oluet olivat melko samanlaisia. Jokainen oli maukas ja laadukas, mutta yksikään ei erottunut kovin paljoa muista. Kaikki maistetut oluet täyttävät Oktoberfest-oluen kriteerit eli ne menisivät makkaran sekä muun Oktoberfest-ruoan kanssa ja ovat helppoa juotavaa.

15. syyskuuta 2020

Ravintola Murun viinibaarin tasting 29.8.2020: Malbec

Sara Tuomi-Mattila oli palannut ravintola Murun viinibaarin tastingin vetäjäksi lomansa jälkeen, ja tällä kertaa tastingissa oli kolme malbec-viiniä (29 €). Viinien kylkeen sai tilata palasen Comté-juustoa kirsikkachutneyn ja talon näkkileivän kanssa.

Alunperin Ranskasta peräisin olevaa Malbecia viljellään lähes joka puolella maailmaa Kaliforniasta Italiaan ja Chilestä Australiaan, mutta Argentiinassa se on saavuttanut melkeinpä kansallisrypäleen aseman. Se on edelleen yksi kuudesta Bordeaux'n alueen punaviineissä sallitusta rypälelajikkeesta, vaikka sen suosio Bordeaux'ssa on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt. Tällä hetkellä Ranskassa sitä viljellään eniten Cahorsin alueella ja paikoitellen muuallakin, esimerkiksi Loiren alueella. 

Kuten lukuisat muutkin rypälelajikkeet, myös Malbec tunnetaan monilla muillakin nimillä. Erään teorian mukaan unkarilainen talonpoika olisi levittänyt lajiketta ympäri Ranskaa ja antanut samalla sille nimensä, mutta se on vain teoria... Todennäköisimmin lajike on kotoisin Cahorsin alueelta, missä se tunnettiin (ja tunnetaan edelleen) nimellä Côt. Bordeauxissa sitä kutsuttiin Pressaciksi, Alsacen ja Burgundin suunnalla taas Auxerrois'ksi, mikä on hämäävää, sillä Alsacen ja Luxemburgin alueiden valkoinen Auxerrois tunnetaan paremmin. Kaikkiaan nimityksiä on yli tuhat!

Useat malbecit ovat petollisen helppoa juotavaa - tai ainakin me tykkäämme kovasti. Vanhan maailman eli Cahorsin alueen malbecit ovat useimmiten tanniinisempia ja rustiikkisempia kuin uuden maailman eli enimmäkseen Argentiinan hilloisemmat malbecit. Viinin aromeissa on kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, karhunvatukkaa, mustikkaa, orvokkia ja jopa tammea sekä mustapippuria.

Domaine Cosse Maisonneuve Le Combal 2014
AOC Cahors, Ranska

Ranskan Cahorsista tuleva Le Combal on tuotettu biodynaamisesti. Se on käynyt terästankeissa ja kypsynyt sen jälkeen 12 kk vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viini oli väriltään tumman rubiininpunainen ja sen reunat rusersivat tiilenpunaisina. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, karpaloa ja mustaherukkaa sekä luumua, yrttisiä mausteita ja kevyesti savua. Tuoksu oli kuiva eikä vaniljaa tuntunut, käytetyt tammitynnyrit olivat olleet sen verran neutraaleja.

Cahorsin malbecien pitäisi olla tanniinisempia kuin vaikkapa argentiinalaisten malbecien, mutta tämän viinin tanniinit olivat pehmeät ja tuntuivat vain vähän. Maultaan se oli ennemminkin hapokas ja marjainen, toki täyteläinen, ja siinä maistui kirsikkaa ja hieman lakritsaa. 

Perinteistä ammentava ja terroiria kunnioittava viini oli selvästi ruokaviini ja kaipasi seurakseen lihaa, mutta sen seuraksi tilattu Comté-juusto ja näkkileipä toimivat myös ihan passelisti.

Luigi Bosca Malbec 2017
DOC Luján de Cuyo, Argentiina; 19,98 € (vuosikerta 2018)

Luigi Bosca Malbec on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen se on kypsynyt 12-14 kuukauden ajan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja kuuden kuukauden ajan pulloissa ennen myyntiin tuloaan.

Viini oli väriltään tumman rubiininpunainen ja sinersi hieman. Sen tuoksussa oli makeita, melkeinpä hilloisia tummia marjoja, luumua ja karhunvatukkaa, toisaalta myös mansikkaa ja vadelmaa. Tammikypsytyksen tuoman vaniljan huomasi myös hyvin. Viinin maku oli kuivempi kuin mitä tuoksu lupaili, mutta täyteläinen ja mausteinen - toki maussakin huomasi ensin makeaa marjaa ja pehmeää hedelmäisyyttä ja samettiset tanniinit tuntuivat vasta niiden jälkeen. Jälkimaku oli hieman mausteinen.

Moderni malbec oli pihviviini ja maistui myös juuston kanssa, miksei myös sellaisenaankin. Se oli Jussin suosikki.


Heartland First Release Malbec 2015
Langhorne Creek, Australia; 42,39 €

Ilmasto muuttuu ja sen myötä myös eri alueilla viljeltävät rypäleet. Heartland First Release Malbec 2015 on australialaisen viinitalon ensimmäinen kokeellinen malbec-vuosikerta. Heartland tunnetaan parhaiten shiraz-viineistään, mutta malbec-kokeilutkin ovat ehtineet jo kolmanteen vuosikertaansa (2017). Tätä ensimmäistä vuosikertaa on tehty vain kuusi tynnyrillistä (ja tätä kirjoittaessa sitä on vielä muutama pullollinen Arkadian Alkossa saatavilla).

Viini on kypsynyt uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä 14 kk.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja, varsinkin mustikkaa sekä lakritsaa ja raikkaita yrttejä, eukalyptusta ja minttua. Viinin tuhti ja täyteläinen maku kosiskeli pehmeillä tanniineillaan ja marjaisuudellaan, toisaalta pieni pippurisuus piristi makua eikä kokonaisuus ollut pliisu. Mieleen tuli jossain määrin toinen marjainen ja mausteinen viini eli zinfandel.

Tämä saattaa olla tulevaisuuden malbec-tyyli. Viinin dokabiliteetti oli erittäin hyvä ja se maistui sellaisenaan, mutta juuston kanssa se ei toiminut kovinkaan hyvin. Se oli Marjutin suosikki.

12. syyskuuta 2020

Etätasting: Juomavinkki - Castillo de Molina 28.8.2020

Syksyn etätastingit jatkuvat! Keväällä Instagramissa afterworkeja pitänyt Juomavinkki järjesti 28.8.2020 Castillo de Molina -etätastingin. Facebook Livessä tv- ja radiojuontaja Sami Kurosen ja toimittaja ja ruokabloggaaja Janica Branderin vieraana oli viinintekijä Matías Cruzat. Tastingissa esiteltiin kolme viiniä: Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc, Pinot Noir ja Cabernet Sauvignon, joista hankimme maisteluun punaviinit. 

Tapahtuman tallenne on katsottavissa Juomavinkin Facebook-sivuilla.

Castillo de Molina Pinot Noir Reserva 2018
Curicó Valley, Chile; Pinot Noir; 11,98 €

Castillo de Molinan pinot noir on aiemmin hyväksi havaittu - tai no, on siitä jo viitisen vuotta aikaa, kun maistelimme racleten äärellä vuosikertaa 2011, joka oli edellisenä vuonna valittu Vuoden Viiniksi

Pinot noir oli melko pitkälti sellainen, kuin odotimmekin: mehukkaan marjainen, keskitäyteläinen ja hapokas. Sen tuoksussa oli punaisia kirpeitä marjoja, puolukkaa, karpaloa ja punaherukkaa sekä hieman savua ja mausteita. Tuoksusta tuttujen marjojen lisäksi maussa oli minttuun vivahtavaa yrttisyyttä ja mustikkaa. Kaiken kaikkiaan viinillä on hyvä hinta-laatusuhde.

Ruokana sen kanssa sopisi savulohi (testasimme kylmäsavulohen kanssa) ja myöskin pastaruoat tai poro.

Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignon 2018
Valle de Rapel, Chile; Cabernet Sauvignon; 11,49 €

Cabernet Sauvignon ei sitten ollutkaan ihan yhtä hyvä. Sen tuoksussa oli (ainakin Riedelin Cabernet-lasissa) voimakkaasti vihreää paprikaa ja yrttisyyttä, cabernet sauvignoneille tyypillistä mustaherukkaa sai etsiä hetken aikaa, mutta kyllä se löytyi, samoin mausteisuus. Viini oli keskitäyteläinen eikä kovinkaan tanniininen. Se on kypsynyt 10 kuukautta tammitynnyreissä, mutta vanilja ei tuntunut mitenkään erityisesti.

Vaikka viini ei ensin tehnytkään vaikutusta, ilmaantuminen teki sille hyvää ja maku parani illan aikana (ja yön yli jääkaapissa seisottuaan). Lisäksi lähibaarissa hyvässä seurassa (ja huonossa lasissa) se maistui oikein juotavalta, vaikka pasta carbonara ei ollutkaan sille paras kaveri - mainosten mukaan tarjolla olisi pitänyt olla pinot noiria, mutta ei ollutkaan, joten viinin vaihto tuli hieman yllättäen eteen. Grilliruoan kanssa se olisi toiminut varmasti paljon paremmin.

Laaduntarkkailijat tarkkailevat laatua



PS. Castillo de Molina kuuluu Viña San Pedro Tarapacáan eli VSPT Wine Groupiin, joka pyrkii tuottamaan viininsä vastuullisesti. Sen tuotteilla on paikallinen ekosertifiointi, Certified Sustainable Wine of Chile ja oma biokaasulaitos, joka hyödyntää viinintuotannosta jäänyttä biojätettä ja tuottaa sähköä tilalle.